Kun on sellainen alennusmyynneistä ostelija niin kuin minä, tällaiset uutiset kiukuttavat. On hyvä, että harhaanjohtavasta mainonnasta sakotetaan. Toisaalta tässä  käy ilmi, että alennuksiin tuijottaminen ei välttämättä aina ole viisasta. Kuten nyt olen oppinut, on fiksumpaa asettaa itselleen budjetti, suunnitella ostokset ja sitten ostaa mitä tarvitsee, olipa tuote alessa tai ei. Olennaista on että hinta on itselle sopiva, ei se, onko tuote välttämättä alennuksessa. Mutta tämähän on helpommin sanottu kuin tehty, ja sen tiedän hyvin itsekin.  (Talouselämä)

Jatketaan urheiluasujen parissa. Tässä uutisessa puhutaan nanohopeapartikkeleista, joita käytetään mm. torjumaan hienhajua. Nanopartikkeleiden ongelma on artikkelin mukaan siinä, että niiden vaikutuksia on vaikea tutkia. Riskinä on, että hiukkaset alkavat kasaantua ravintoketjuun, jolloin vaikutukset ovat arvaamattomia. Itse en ole hopeavaatteisiin vielä törmännyt, mutta en usko, että niihin panostaminen olisi urheilussa tarpeellista tai kannattavaa. Olen huomannut, että useimmat lycra- ja muut urheilutekstiilit raikastuvat kyllä, kun ne pesee säännöllisesti 60 asteessa ja kuivattaa ilmavasti. (YLE)

Nyt on tutkimuksella todistettu, että esineestä on helpompi luopua, jos siitä ottaa valokuvan. Tämähän on ammatijärjestäjien vanha tuttu kikka, jota usein ehdotetaan ratkaisuksi luopumisen tuskaan. Ilmiö tuli vastaan pari päivää sitten, kun katsoin valokuvia lasten vauva-ajoista. Siellä näkyi kummallakin käytössä ollut lelukaari, ja jokin ihmeellinen haikeus iski hetkeksi, mikä sai harmittelemaan, että olin senkin tavaran myynyt jo aikaa sitten eteenpäin. Sitten tajusin, että minullahan on siitä valokuva, ja samaan syssyyn mieleen palasi myös, että 0-8kk ikäiselle tarkoitettu tilaavievän lelun säästämisessä ei oikeasti ole mitään järkeä, ja siksihän sen myinkin. En minä sitä tavaraa lopulta haikaillut, vaan niitä söpöjä vauvanpalleroita. Joten katselin hyvillä mielin kuvaa, ja iloitsin siitä että se oli tullut otettua, ja muistot siten hyvässä tallessa.