Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja harmittelee sitä, että perusarki ei ole trendikästä. Juttu on lyhyt ja kepeä, mutta ytimestä olen samaa mieltä. Arjen perustaidot kannattaa ottaa haltuun, vaikkei ne trendikkäitä olisikaan. (Iltalehti)
Tässäpä erikoinen ohje: kutistuneen vaatteen saa kuulemma venytetyksi takaisin sampoon avulla. Kokeilkoon ken uskaltaa. (Iltasanomat)
Tähän artikkeliin törmäsin Konmari-ryhmässä. Huolestunut psykoterapeutti pohtii, meneekö karsiminen jo liian pitkälle. Jääkö elämä elämättä, jos kaikki energia menee vain tavaroiden vähentämiseen? Sanoisin, että mikä tahansa harrastus on pahasta, jos se valtaa elämän niin ettei millekään muulle jää aikaa. Mutta jos nyt vain on kyllästynyt siihen, että tavaroita on liikaa, niin ei niiden vähentämisestä haittaa ole, olipa metodi mikä tahansa. (Sveriges radio)
Loppukevennyksenä mielestäni aika kummallinen lista siivousmokista, jotka voivat pilata tavaroita. Ehkäpä joku näihin on sortunut, koska niistä varoitetaan, mutta vakavasti nyt: kuinka moni teistä on ikinä harkinnut sekoittavansa ammoniakkia valkaisuaineeseen? Jos tämä on joskus pälkähtänyt päähäsi, niin voin kertoa että ei kannata 🙂 (Iltasanomat)
Tuo psykoterapeutin juttu vähän nauratti 🙂 On mullakin kaksi Konmariin hurahtanutta tuttavaa ja alun vimman jälkeen nämä kaksi ovat ainakin löytäneet kodistaan ihan uuden rauhan marittamisen jälkeen. Toinen vielä noudattaa aika tiukasti viikkaus- ja värisysteemiä ja kertoi että kun siitä on tullut rutiini, niin hän kokee, että elämä on helpompaa. Toki sitä tavaraakin on nyt vähemmän niin johan sekin rauhoittaa.
Pakonomaisella siivoamisella, joka rajoittaa muuta elämää, ei ole mitään tekemistä Konmarin kanssa.
On muuten mielenkiintoista, että pukeutumisgurut ja stylistit neuvovat usein tekemään samoin, eli järjestämään vaatteet tietyn logiikan mukaan. Sitä en ole kuullut kenenkään kritisoivan. Mutta Kondon ohjeena samaa neuvoa päivitellään. Mistähän tämäkin johtuu.
Ei gurujen ja stylistien ohjeita lueta samalla innolla kuin Kondoa, haha. Kummastelen kyllä tuota psykon näkemystä, eihän marittamisen ole tarkoitus viedä elämästä kuin hyvin rajallinen aikamäärä. Ja ainakin minulle jo prosessin aikana on tullut psykologisesti arvioiden hyvin merkittäviä oivalluksia ja olen kokenut, että olen toiveikkaampi ja jopa enemmän elossa kuin ennen Kondoon perehtymistä. (Mikä kyllä kuulostaa omiinkin korviini erikoiselta…)
Muakin huvitti toi alusvaatteiden viikkaaminen värijärjestykseen merkkinä liian pitkälle menneestä siivousvimmasta 😀 Jos esim. sukkia ja alushousuja omistaa kohtuullisen määrän eikä useita kymmeniä niin eipä siihen viikkailuun juuri aikaa mene ja sisäinen perfektionisti huokaisee tyytyväisyydestä joka kerta kun avaa alusvaatelaatikon. Mutta kukin toki tyylillään, toiselle ajanhukkaa, toiselle taas ei 🙂 Noista siivousmokista ainut varteenotettava oli toi mattojen tamppaus (kenellä kotona edes on ammoniakkia?!). Olen nyt parin viikon sisään todistanu kotipihalla solmittujen villamattojen pahoinpitelyä tamppaamalla. Tekisi mieli mennä väliin, että älä nyt hyvä ihminen tällaista mattoa piiskalla hakkaa, mutta en kehtaa puuttua. Pitäisivät kyttääjänä 😀
Olen samaa mieltä tuosta mattoasiasta. Isoissa matoissa voi myös olla, että loimi ei kestä roikottamista. Lumipesu on paras niille!
Minä viikkaan sukkani nykyisin. Mietin viimeksi, että paljonko tähän menee aikaa enemmän verrattuna myttäämiseen. MEnee siihen enemmän, ehkä pari minuuttia. Se on mielestäni ihan kestettävissä oleva aika. Lopputuloksena on sukkalaatikko, josta näkee yhdellä vilkaisulla, mitä siellä on ja missä. Sama aika, jonka käytän viikkaamiseen, menisi muuten sopivien etsimiseen. Eli sukkiin käytetty aika pysyy vakiona…