Tässä viime aikaisessa karsimisinnossani on käynyt hyvin selväksi, mikä siinä on hankalinta. Pystyn poistamaan kamaa kaapeista, lahjoitan omistani mielelläni muille, pystyn jopa laittamaan roskiin. Mutta kun pitäisi saada tavarat myyntiin, homma hyytyy täysin.
En tiedä miksi tuon askeleen ottaminen on niin vaikeaa. Ehkä siinä on liikaa vaiheita. Pitäisi ottaa kuva, ladata se oikealle sivulle, sitten odotella että ottaako joku yhteyttä jne. Tai varata pöytä, hinnoitella, kuskata ja vahtia. Olen kyllä välillä tässä onnistunut, mutta lähinnä silloin kun on ollut ihan pakko. Esimerkiksi että pitää päästä isosta ruokapöydästä eroon, jotta uusi saadaan paikalleen – silloin oli motivaatio kohdallaan, koska kahdenruokapöydän loukku ei houkutellut.
Mutta vaatteita ja muuta pientä tavaraa voi ihan helposti säilytellä jossain nurkassa, eikä se haittaa arkea. Ehkä siksi sellainen pakko puuttuu, ja myyminen jää tekemättä. Olin ihan onnessani, kun bongasin lastentarvikekeräyksen turvapaikanhakijaperheille. Keräsin kassin ylimääräisiä leluja ynnä muuta, ja lahjoitin ne ilomielin pois. Olin ajatellut myydä sen pinnasängynpehmusteen ja ylimääräisen vaunukopan, mutta kun joku pyysi niitä ilmaiseksi, olin vain tyytyväinen ettei tarvinnut nähdä myymisen vaivaa. Samoin annan (tai silloin tällöin myyn) enemmän kuin mielelläni vääränkokoisia vaatteita kavereille, lastenvaatteita tarvitseville ja niin edelleen. Olennaista on siinä helppous, että ei tarvitse tehdä juuri mitään.
Olen myös todella miettinyt, kannattaako jotain vaatetta säilyttää myymistä tai kierrätystä varten, vai onko sen paikka roskiksessa. Olen saanut itseni ymmärtämään, että kestotahrainen H&M:n body ei tule menemään kaupaksi, eikä sitä kukaan halua lahjoittaakaan, joten teen fiksummin kuin laitan sen suoraan roskiin, enkä ensin kuskaa sitä johonkin keräyslaatikkoon. Noissa tapauksissa kierrätyslaatikko on eräänlaista itsepetosta, tai vähintäänkin päätöksenteon ulkoistamista jollekin muulle.
Olen siis saanut tavaraa lopullisesti ulos ovesta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Mutta on vielä koko joukko tavaraa, joka mielestäni pitäisi myydä. Jotenkin ajattelen, että olisi tuhlausta antaa ilmaiseksi, vaikka logiikka ei olekaan aukoton. Nimittäin jos esim. joku kaveri suoraan pyytäisi, antaisin pois. Mutta en haluaisi antaa ”kasvottomasti” – tässä näkyy epärationaalinen tunneside tavaroihin, joita en enää käytä. Niinpä uskottelen itselleni, että myyn ne. Enkä vain saa millään aikaiseksi. Olen useamman viikon puhunut itselleni, että nyt on ryhdistäydyttävä. Saa nähdä milloin puhe tehoaa. Haluan niistä tavaroista eroon, mutta en näköjään riittävästi, koska mitään ei tapahdu. Auttakaa, ei tästä yksin tule mitään.
No mitähän tähän sanois… Mä itse olen niin laiska tossa myyntihommassa, että samalla lailla jäis nurkkiin pyörimään tavarat. Olen ratkaissut asian viemällä kaiken vaan kerta kaikkiaan pois. Täällä on se Karjalan tukiyhdistys, sieltä siis viedään suoraan lastenkotiin rajan taakse tavaraa ja olen ajatellut, että ne siellä tarvii kaikkee ihan oikeesti, onko se muutaman euron väärti alkaa siihen myyntiruljanssiin vai otanko mieluummin hyvän mielen ja hiukan tappiota lahjoittamalla… Olen valinnut jälkimmäisen. Ei niitä tavaroita jälkikäteen mieti, saatikka todellakaan kaipaa. Eikä tarvi olla jatkuvasti puuhaamassa jotain niiden kanssa kun vie kaiken kerralla. Ja mikä tärkeintä: jatkossa miettii ehkä vähän tarkemmin tarviiko uutta yleensä hankkia, kun se säilöminen ja etenkin hävittäminen on niin vaivalloista.
Minä voisin viedä Uffille tai Fidaan kaiken, mutta en halua dumpata käyttökelvotonta tavaraa. Ehkä olen turhan tarkka tässä mutta kun on lukenut noita avustusjärjestöjen juttuja siitä, mitä kaikkea ihmiset heille lahjoittavat, on tullut sellainen fiilis että tosiaan pitää vähän katsoa ensin. Jos olisi joku taho, joka suoraan sanoo, että tuokaa meille KAIKKI, ja hoidamme asian siitä eteenpäin, olisin enemmän kuin iloinen! Esim. Amerikassa lumpusta tehdään trasselia ja mattoja jne., jolloin on ihan perusteltua viedä rikkinäisetkin kierrätykseen.
Komppaan Helin mielipidettä edellä. Minulla on lisäksi vähän tapana katsoa, mitä tavaraa lahjoitan millekin yhdistykselle, koska jokaisella on hiukan erilainen profiili. Mutta tuosta kestotahraisesta vauvanbodysta: Värjäätkö koskaan vaatteita pesukoneväreillä? Minulla se on loppupelastus kaikkeen tuontyyppiseen ongelmaan, ja lopputulos on usein tosi hyvä. Eräästäkin tahraisesta vaaleanpunaisesta lapsenpaidasta tuli aivan ihana (ja yhtä tyttömäinenkin) tummanruskeaksi värjättynä, kun keinokuitulankaiset vaaleanpunaiset tikkaukset jäivät koristeiksi! 🙂
En ole värjännyt, enkä taida värjätä. Siinä menee mun rajani kestokulutukselle 🙂 Pidän tahraiset oman lapsen päällä kunnes ne eivät enää mahdu, ja sen jälkeen roskiin. NIin kierrätysorientoitunut en ole, että rupeaisin liian pieniä värjäämään. Ehkä jonkun oman vaatteen kohdalla tuota voisi harkita, jos vaate olisi muuten sellainen että se tulisi pidettyä.
Äläpä muuta sano. Minä päätin antaa itselleni armonaikaa ensi kevääseen. Paikallinen kesäkirppis, johon voi mennä mikä tahansa lauantai/sunnuntai myymään nimellisellä paikkamaksulla, alkaa taas pyörimään toukokuussa. Yritän tällöin toimia ja käydä myymässä sen mikä lähtee. Siihen asti Ikea-kassit täyttyvät varastossa. Osan vien kyllä suoraan kierrätykseen tai annan ystäville, mutta ajattelin nyt kokeilla tuota kirppistäkin. Aikanaan möin paljon työpaikan kirppiksellä ja paikallisella nettikirppiksellä, mutta kumpaakaan ei enää ole, enkä ole oikein saanut perehdyttyä tori.fiin tai FB:n kirppaireihin.
Ihanaa, vertaistukea. Olen puhunut vaikka kuinka kauan että pitäisi mennä kirppikselle itse myymään. Ennen muinoin kävin pari kertaa legendaarisilla makasiinien kirppiksillä myymässä. Nyt en ole vuosikausiin käynyt. Olen yhdellä FB-kirppiksellä, ja siellä kyllä on kohtuudella kauppa käynyt, mutta se vaatii aika paljon työtä. Ja ollakseen todella tehokasta, pitäisi olla varmaan useammalla listalla.
Mulla on aivan sama ongelma! Taas olisi kasa tavaroita menossa pois – voisi ne myydä, mutta kun en jaksa. Ehkä taas annan ne äidilleni, joka antaa ne enoni vaimolle, joka myy ne. Voisihan ne viedä kierrätyskeskukseenkin (matkaa noin kilometri), mutta kun ei niin ei. Kunhan keksit ratkaisun, kerro se!
Ratkaisu tuokin 😉 Mun täytyy varmaan vaan ottaa härkää sarvista, ja laittaa nämä vaikka yksi per päivä -tekniikalla.
Tori tai huutonet vaativat vaivannäköä, mutta olen myynyt niissä arvokkaampia tavaroita. Itsepalvelukirppikset yököttävät, mutta olen niissäkin saanut myytyä sillä periaatteella että pöytäni on kirppiksen siistein. Kun kiertää katsomassa pöytiä ja sitä ihmisten ylimääräistä tavaraa niin se on hyvä keino hillitä omia ostohaluja… Ei vaan ymmärrä mitä järkeä turhan ostamisessa oikein on…
Niin yksi lisäys. Kaikki keinot vievät aikaa ja energiaa… Minua on motivoinut kirjanpito. Olen listannut myynnistä saamani summat. Kyllä niistä kertyi ylimääräistä mukavasti.
Olen ajatellut kirjanpitoa, jossa on rinnakkain kirppikseltä ostetut ja myydyt. JÄlkimmäisten pitäisi kattaa ensimmäiset. Tällä hetkellä tilanne on toisinpäin…
Joo mutta kun kyse ei ole turhasta. Esimerkiksi jokainen lastenvaate on ollut hyvässä käytössä ja tarpeellinen. Ja niin omatkin vaatteet, mutta maku muuttuu koosta puhumattakaan. Siihen ei etukäteisharkinta juuri auta!
Niinhän se on. Tarkoitin lähinnä sellaista tavaraa mitä näkee kirppiksillä myynnissä.
Kyllä meillä on ihan tämä sama ongelma…
Sama ongelma, nurkissa notkuu tavaroita, joista kuvittelen että voisin saada rahaa. Kuitenkin inhoan kirpputoreja, eikä aikaakaan liikaa ole, joten varmaan pitäisi vaan laittaa kylmästi kaikki pois.
MEidän täytyy selvästi karaista mielemme ja vaan kylmästi lahjoittaa kaikki. Olen jo vähän tähän suuntaan edennytkin.
Meillä on myös jotakin arvokkaampaa, jota en oikein osaa lahjoittaakaan (pakassa oleva mattoteline esimerkiksi, tuli asunnon mukana mutta ei ole ollut tarpeen), mutta myyminen on niin vaikeaa! Ehkä kaikkein hankalimpana pidän tavaroiden hinnoittelua. Mistäpä minä tietäisin, mitä niistä olisi sopiva hinta, ja sitten yritän katsoa netistä käytettyjen tai uusien hintoja, mutten löydä kuitenkaan mitään järkevää, ja siinä tuhrautuu vain aikaa.
Meille helpoin tapa on lahjoittaa kunnolliset tavarat pois (kierrätyskeskukseen, pelastusarmeijalle, SPR:n konttiin jne). Ei tarvi nähdä vaivaa nimenomaan siinä esineitten kuvaamisessa ja nettiin laittamisessa eikä tule jaeltua yhteystietoja milloin kenellekin tuntemattomalle. Lisäksi välttyy ostajaehdokkaiden ohareilta sekä niiltä tilanteilta, että sovitusta huolimatta itse hakutilanteessa rahaa ei löydykään tarpeeksi, eli myisinkö alennuksella tai peräti maksuajalla…
Joten nykyään itsekkäästi vaan annetaan tavaroita pois ja pidetään huolta, ettei tule enää tehtyä harkitsemattomia ostoksia (ainakaan niin kuin vuosia sitten…)
Lisäbonuksena on tullut hyvä mieli.
Toi säätäminen on kyllä ärsyttävää. Samalla on tunnustettava, että itse olen ainakin kerran syyllistynyt tuollaiseen hakumatkalla tinkimiseen (menestyksekkäästi). Tosin kysyin asiaa ihan suoraan, en vedonnut rahapulaan 🙂 Inhoan eniten noita ohareita ja tarpeettomia varauksia. Äärimmäisen ärsyttävää. Lahjoitus alkaa vaikuttaa ainoalta toimivalta ratkaisulta tähän mun pulmaan.
Minä taas tykkään juuri tavaroiden myymisestä! En niinkään siksi, että myymisestä saisi merkittäviä lisäansioita, vaan minusta on yksinkertaisesti kivaa miettiä tavaroille sopivaa kirppishintaa, järjestellä kirppispöytää ja jutella siinä sivussa ihmisten kanssa. Varsinkin ns. perinteisillä kirppiksillä myydessä tapaa sellaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi. On jännää huomata miten erilaisia keräilykohteita sekä vaate- ja sisustusmakuja ihmisillä on. Välillä tulee juteltua kirjoista ja leffoista jne. täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Hauskaa! Itsepalvelukirppiksilläkin päädyn usein juttusille ihmisten kanssa, kun käyn täyttämässä tai järjestelemässä pöytääni. Olen myös löytänyt siistin itsepalvelukirppiksen läheltä HKI:n keskustaa ja myös henkilökunta on siellä oikein mukavaa.
Kuulostaa ehkä hassulta, mutta jotenkin minusta on taas liian helppoa viedä pari pussia vaatteita UFF:in keräykseen tms. Toki teen joskus sitäkin, mutta tavallaan se kirppisprosessi on osa tavarasta luopumisprosessia. Varsinkin sellaiset tavarat, jotka ovat joskus olleet rakkaita, on kivempi myydä kirppiksellä. Ajattelen myös, että jos joku on valmis maksamaan tavarasta muutaman euron, hän myös todennäköisesti tarvitsee sitä (toisin kuin jos tavaran saisi aivan ilmaiseksi). Lisäksi on todella mukavaa, jos joku kokee tekevänsä kirppispöydältäni löydön. Siitä tulee tosi hyvä mieli. : )
Varmasti lahjoittamisestakin tulee hyvä mieli, mutta välillä epäilen, että päätyvätköhän lahjoittamani tavarat oikeasti jonkun käyttöön. Vai ovatko ne vain vaivaksi… Esimerkiksi pakolaisille lahjoitettiin kuulemani ja lukemani mukaan tänä syksynä niin paljon tavaraa, että suuri osa siitä päätyi kierrätykseen. Ja vapaaehtoisilla oli hirveä homma karsia lahjoitettujen tavaroiden joukosta ne oikeasti tarpeelliset.
Vielä yhtenä lisämotivaattorina kirppismyynnille on minulla ekologisuus. On yksinkertaisesti ekologista pidentää tavaroiden käyttöikää niin, että ne kiertävät useammassa taloudessa, eikä tämän pitäisi olla ainoastaan ns. köyhien juttu. Itsekin ostan paljon vaatteita kirppiksiltä (erityisesti nettikirppiksiltä), vaikka olisi kyllä varaa ostaa vaatteet uutena. Näin ollen maksan mielelläni hyvästä ja hyväkuntoisesta vaatekappaleesta vaikka 50 euroa (varsinkin jos hinta uutena olisi yli 100 euroa) ja tuntuisi oudolta ottaa hyvää tavaraa vastaan ilmaiseksi, kun myyjä on kuitenkin aikoinaan maksanut siitä täyden hinnan ja pitänyt siitä hyvää huolta. Usein kirppiksiltä löytää jopa parempia vaatteita kuin kaupoista, sillä kaupoista myydään usein vain kauden trendivaatteita. Ja mielestäni tarjonta on parantunut nettikirppisten myötä, sillä siellä myyjät ”kehtaavat” pyytää hyvästä tavarasta korkeampia hintoja kuin perinteisillä kirppiksillä.
Mutta onhan kirppistely tosiaan myös harrastus (varsinkin myyjäpuolella). Eli jos tavarasta haluaa ainoastaan eroon, ei ehkä kannata käyttää aikaa kirppistelyyn… : )
Monta hyvää pointtia sulla, ja lisäksi hauskaa kuulla myös tällainen näkökulma! Varmaankin se salaisuus on juuri tuossa, että siitä pitää jotenkin nauttia, eikä tehdä vain rahan takia. Koko tämä mun ongelma on tavallaan hölmö, koska olen joka tapauksessa jo käyttänyt sen rahasumman tavaraaan uutena, enkä yleensä edes ostele vaatteita niin, että miettisin mitä siitä saa myydessä. Siitä huolimatta jotenkin tuntuu, että hyvä tavara pitäisi myydä eikä lahjoittaa.
Hei. Saako kysyä, mikä on viittaamasi itsepalvelukirppis? Hyvistä on aina kiva tietää 🙂
Pääkaupunkiseudulla on jo useampi lastenvaatteisiin erikoistunut kirpputori/nettikauppa, jotka noutavat kamat kotoa ja hoitavat koko myyntiruljanssin. Asiakkaan osuus myynnistä on 40-50 %. Itse olen kokeillut paria, ja suosittelen. Tämä kannustaa kuitenkin laittamaan vaatteet siistiin myyntikuntoon ja edistää siten kierrätystä. Seuraava käyttäjäkin arvostaa monessa tapauksessa enemmän itse rahalla hankkimaansa kuin ilmaiseksi saamaansa, mikä luultavasti takaa vaatteiden päätyvän varmemmin käyttöön. Helpompi olisi lahjoittaa kaikki pois, mutta koen tämänveroisen työn jonkinlaisena ”sakkona” kuluttamisesta…
Olen yhdessä sellaisessa asioinut. Mutta vaikka sieltä sai hieman rahaa (mikä ei edes ole pääasia) niin viimeisimmällä kerralla tavaroitani oli varastettu, eikä yrityksellä ollut mitään intressiä edes tarjota mitään hyvitystä asiasta. Koko touhu oli niin ihmeellistä puuhastelua että hiukan meni luottamus ja maku. Vaikka osa henkilökounnasta olikin tosi avuliasta ja ammattitaitoista, niin jotenkin sen homman organisointi oli niin harrastelijamaista, ettei oikein herättänyt luottamusta. Jos tiedossasi on oikeasti hyviä, niin olisin kiitollinen nimistä! Olen kuullut että Ipanainen on hyvä, mutta epäröin onko meidän vaatteet sellaisia jotka siellä menevät. Pitäisi varmaan käydä paikan päällä tutustumassa tarjontaan ja arvioida sitten. Olisi tylsää jäädä tappiolle.
Emmy on toimiva. Se on käytettyjen lasten- ja naistenvaatteiden nettikauppa, ja sinne voi lähettää ympäri maata. Pääkaupunkiseudulta noutavat kotoa. Konsepti on mielestäni hiottu sujuvaksi, tilitykset taitavat tulla kerran kuussa. Hyvä puoli tässä on myös se, että myytävän setin ei tarvitse olla mitenkään valtava, esim. kymmenen (laatu)vaatetta on ihan riittävästi. Joissakin paikoissa nouto kotoa ja käsittelymaksu on hinnoiteltu eräkohtaisesti, ja silloin myytävää pitäisi olla kerralla paljon.
Heh. Minulla sama epärationaalinen tunneside kahlitsee mielen aina välillä. Olen kuitenkin jo jotakuinkin myynyt/kierrättänyt tai heittänyt pois kaiken ylimääräisen. Eri toimijoiden minimalismipelit kesän aikana ovat auttaneet tässä etteivät jää pyörimään ja joka viikko jonkinlainen ratkaisu on tullut tehdyksi. Minulla on välillä sellaista sisäistä ”viherpesua” jonkunlainen tuotevastuulaki etten voi yhtäkkiä vain heittää pois tai rankata hyväntekeväisyyskirpparille, että oikeesti mitäs ostit, nyt myyt tämän ja osoitat että tässähän kävi hyvin: joku muu tarvitsee tätä enemmän ja tätä ei valmistettu turhaan, et kiihdyttänyt vastuuttomuudellasi maailman roskaantumista. Sisäinen ympäristöasiantuntija laittaa joskus kovan kovaa vastaan ja vanhat vaatteet tavarat vaan otetaan käyttöön: jos et myy, jos et kierrätä – käytä!
Tämä käytettyjen tavaroiden kierrättäminen todellakin käy työstä! Itse olen kerran kesässä käynyt torikirppiksellä myymässä, asiaa auttaa että mies ja lapset myös todella mielellään seisovat siellä päivän. Kerran vuodessa pyrin myymään lähinnä lasten pieneksi menneitä talvivaatteita itsepalvelukirppiksellä. Niitä kun on hieman vaikea saada kesä-heinäkuussa myytyä torilla. Joitain vaatteita laitan UFF keräyslaatikkoon, ja rikkinäisiä yms. H&M keräyslaatikkoon. Vähän mietityttää kyllä H&M keräys, että mihin lopulta joutuvat… mistä senkin tietää…
Kaiken kaikkiaan pyrin kuitenkin ostamaan mahdollisimman vähän sekä itselleni että lapsille, paikkaan myös lastenvaatteita sen verran kuin on mahdollista niin että kuitenkin ovat vielä suht siistit (4- vuotias onneksi suostuu näitä käyttämään mutta kasvaessa tulee varmasti jossain vaiheessa stoppi siihenkin). Itse pyrin käyttämään vaatteet mahdollisimman loppuun, esim. kulahtaneet trikoopaidat metsälenkillä jne. Siinä vaiheessa kun vaate on oikeasti rikki niin on helppoa pistää menemään.
Olen mietiskellyt, että otan tämän maailman eko-ongelmat hyvin henkilökohtaisesti, ja yritän siksi käyttää kaiken loppuun ja enemmänkin. Siitä huolimatta on vähän huono omatunto. Ja toisaalta vaikka kuvittelen etten liiaksi kiinny tavaroihini, olin viikko sitten hyvin pahoillani, kun kuulin että kaveriltani oli varastettu takki. Ei siinä muuten mitään, mutta se oli minun vanha takki, jonka olin MYYNYT hänelle. Sen jälkeen kun tavaran myy toiselle, hän saa tehdä sillä mitä vaan. Mutta silti olin vähän pahoilla mielin. Joten ei mikään ihme, että tämä kierrätys aiheuttaa niin suurta päänvaivaa.
Jos tavara on hyväkuntoinen, se annetaan kierrätyskeskukselle tai hyväntekeväisyyskirpputorille. Jos ei ole, se laitetaan sekajäteastiaan. Myydään vain huonekalut jos ne ovat hyviä. Jos huonekalut eivät ole hyviä, Sortti-aseman kuljetusmiehet hakevat ne nopeasti ja luotettavasti pientä korvausta vastaan. Hyvästä palvelusta kannattaa aina maksaa.
H&M:n rättikeräys tuoksahtaa. Kaikki kerätty rätti kuljetetaan Saksaan. Sitten ei kerrota, mitä sille siellä tehdään. He ovat keksineet rättipalautuksen, jotta asiakas ei syyllistyisi tuhlaamisestaan. Ilmankos ruotsalaisten kruununprinsessaa aina naurattaa – hän on H&M:n suuromistaja.
Tuota Sortti-asemien hakupalvelua en tiennytkään. Se on hyvä palvelu, koska muuten isoja kappaleita on tosi hankala kuskata kaatikselle.
Mäkään en hallitse myyntiä. Pääsääntöisesti en siis myy vaan roudaan hyväntekeväisyyskirpparille tms. ihan rahanarvoistakin tavaraa (pikkurahan).
Niin… eikö tässä ole vähitellen käynyt selväksi, että vain rahanarvoista kannattaa lahjoittaa. Tätä siis itsekin opettelen.
Minulle toimiva systeemi (FB ryhmät) on ollut tavaroiden vaihtaminen johonkin itselle tarpeelliseen, pieneen vaihdokkiin kuten pesuaineeseen, kahviin, oliiviöljyyn, pähkinöihin, hammastahnaan. Olen lahjoittanut arvokkaitakin (huonekaluja, vaatteita, astioita) mutta itselle tarpeettomia ja iloatuottamattomia esineitä. Tämän ”päinvastoinshoppailu” on jatkunut parin vuoden ajan, se helpottaa luopumista, tuloksiakin tulee ja kaapinpohjat näkyvät jo 😃. Lisäksi olen kysellyt tavaran hakijalta, tarvitseeko sattumoisin jotain muuta ja näinkin esineitä on löytänyt uusia omistajia. Olen kokenut, että pelkkä lahjoittaminen on minusta liian helppoa. Tässä on hieman vaivaa, joten karaisee samalla mieltä, sillä uuden hankinta ei tule ihan yhtä helposti mieleen. Minun esineet ovat kaikki hyväkuntoisia, eivät roskaa, mutta ihan kaikkea vain on yksinkertiaisesti ihan liikaa. Lisäksi olen pitänyt kirjapitoa myynneistä/vaihdoista ja pienistä puroista on kertynyt jo monta tonnia. Kyllä sekin ilahduttaa. Kirppisrumbaa en enää jaksa, koska sielläkin odottavat tavaravuoret ja kauppa ei käy välttämättä edes puoli-ilmaiseksi.
Mielenkiintoinen näkökulma! Tuo kirjanpito tuntuu monilla olevan sellainen hyvä motivaattori. Myös jäin miettimään tuota että lahjoittaminen on liian helppoa. Täytyy sanoa että jos lahjoittaminen olisi vaikeampaa, luulen ettei meiltä ikinä poistuisi mitään.
Minulla on systeemi käytetyille vaatteille, joista tavallaan olisin valmis luopumaan, mutta sitten käytännössä en kuitenkaan vielä luovu. Kirjaan tällaiset vaatteet ylös, ja lasken viereen sen vaatteen käyttökerrat. Olen päättänyt, että kun olen käyttänyt vaatetta vielä 10 kertaa, se on aikansa palvellut ja voin heittää sen pois.
Yleensä ei tarvitse käyttää edes 10 kertaa, kun pystyn jo vaatteesta luopumaan.
Tämäkin on uusi systeemi, josta en ole ennen kuullut! Mutta varmaan aika tehokas, ja havainnollistaa hyvin miten vähän jotain vaatetta oikeasti käyttää.
Itse olen ostanut kalliita vaatteita aina kun ostan uutta. Olen pääsemässä yli jonkinsortin murroskaudesta ja myin siis kodittomiksi jääneet laatukamppeet eteenpäin aivan hurjan ihanan WST:n kautta (wst.fi). WST tietää oikeasti mitä on laatu ja osaa tunnistaa sen niskalappuun katsomatta. He ottavat myynnistä 50%, mutta mielestäni se on ihan ok, he ovat nuoria suomalaisia yrittäjiä, jotka nostavat mielestäni second handinä profiilia juuri nyt roimasti – tuohon olen valmis antamaan sen 50% voitostani. Ja tekeväthän he koko myyntityön puolestani!
Olen käynyt myös kirpputoreilla myymässä ja koen, että parhaat myynnit tulevat aina sesongin vaihteessa ja sesonki vaatteista – toukokuussa kesämekkoja, syyskuussa villapaitaa.
WSTltä ja kirppismyynnistä saamani rahat olen laittanut eri tilille ja ostan niillä jonkun pitkään harkitun ostoksen. Viimeisimpänä Sanna Hopiavuoren Suomessa ylijäämästä valmistetun merinovillaisen talvimekon. Systeemi on toiminut ihan älyttömän hyvin!
http://www.thewildethings.com
Minulla on myös kokemuksia WST palvelusta. Homma toimii heillä kohtuullisen hyvin, joskus tosin on mielestäni kohtuuttomasti viiveitä siinä miten nopsaan tuotteet hinnoitellaan ja saadaan myymälän tangolle.
Heillä on nyt myymälä Ison Omenan uudella puolella ja ovat mielestäni saaneet hurjasti uusia asiakkaita. Hyvä niin ja asiakaskunta on myös laajentunut varmasti uusiin kuluttajaryhmiin.
Ihan kaikesta en kuitenkaan ole samaa mieltä heidän linjaustensa kanssa. Hinnoittelussa he suosivat voittopuolisesti tiettyjä trendimerkkejä. Se ajatus kantaa jonkin aikaa, mutta ei loputtomiin. Kun ostajakunta laajenee, niin loputtomasti ei voi suosia sisäänotossa vain Filippaa, Marimekkoa, Tigeria, Ted Bakeria yms. Marimekon tangot pursuavat heillä tavaraa, mutta mielestäni vaihtuvuus on heikentynyt. Jotkut merkkituotteet riippuvat sitkeästi tangolla kuukausimäärin.
Kiinnostavuuden kannalta heidän pitäisi ottaa myös huomioon ”kausihitit” ja ajatella myös eri ikäryhmiä. Kun katsoo asiakasvirtaa (seuraan sitä viikoittain) niin myymälässä liikkuu ikäihmisiä, äiti-lapsi-ryhmiä, työikäisiä, keski-ikäisiä. Miesten vaatteet myös loistavat poissaolollaan, vaikka mielestäni Espoossa, erityisesti etelä-Espoossa, on jo paljon valveutuneita second-hand nuoria miehiä.
Kokonaisuutena myymälä on hyvä mutta kehitys kulkee tälläkin sektorilla koko ajan eteenpäin.
Hei, katsoin thewildthings sivustoa, mutta en löytänyt laatuvaatteiden myyntimahdollisuutta?