Hurjaa miten aika kuluu. Tätä ostolakkoakin on jo yli vuosi takana päin. Luin äsken, mitä kirjoitin aiheesta vuosi sitten, ja kun tuolloin ostolakkoa oli vasta kolme kuukautta takana, olin selvästi vielä uutuuden viehätyksen vallassa. Selitin oppineeni uuden ostamattomuuden rutiinin, takana oli jälleen nollakuukausi, mutta kerroin kuitenkin ostaneeni kaksi uutta korua, toinen käytettynä. Näin taaksepäin katsoen voin jälkiviisaana todeta, että oikeasti mistään rutiinista ei vielä ollut kyse, sillä ei mennyt kuin kuukausi tai pari, kun todella paha tylsistyminen iski, ja sitten shoppailinkin enemmän kuin koko alkuvuotena yhteensä. Nyt tiedän, että vasta kesän jälkeen ostamattomuuteen oli oikeasti tottunut.
Tänä vuonna ei tullut nollakuuta, sillä ostin sukkia. Käytän nilkkasukkia joka päivä, joten niitä on oltava useampi pari, jotta puhtaita riittää. Ennen ostamista sukkia taisi olla viisi neljä paria valkoisia/värillisiä ja suunnilleen saman verran mustia. Valkoisia ja värillisiä en käytä säännöllisesti (en halua että sukat liiemmin erottuvat kengän ja lahkeen välistä), joten tuo reilusti alle 10 paria käyttösukkia alkoi käydä turhan niukaksi. Ostin alepäiviltä kuusi paria Voguen bambusukkia, jotka ovat suosikkejani. Lisäksi ostin yhdet ohuet sukkahousut, sillä niitä pitää aina olla yhdet priimat varastossa. Olen tunnetusti tuhoisaa seuraa hienoille sukkahousuille. Rahaa meni näihin kaikkiaan noin 34 euroa. Hyvä diili minusta. Pärjään näillä vähintään seuraavat puoli vuotta, hyvällä tuurilla ensi vuoteen saakka, ennen kuin sukkia on ostettava lisää.
Poistotekstiilejä kertyi yhteensä 206 grammaa. Heitin roskiin käyttötekstiileitä, jotka olivat kuluneet loppuun: sukkia, alushousuja, tiskirätin, lastenvaatteita. Mielestäni tekstiileillä on oma käyttöikänsä. Kun bambusukkaan tulee reikä, en ala enää paikkaamaan sitä, vaan laitan roskikseen. Pestävät tiskirätit muuttuvat jossain vaiheessa niin hirveän näköisiksi, että niillä ei kehtaa pyyhkiä enää muuta kuin lattiaa, jonka jälkeen ne voi heittää roskikseen. Viiden kuukauden jälkeen tekstiilijätteen määrä lähestyy täyttä kiloa. Jo nyt on nähtävissä, että tekstiilijäte koostuu meillä lähes pelkästään puhkikuluneista vaatteista, joita ei ole syytä eikä aina edes mahdollisuutta ruveta korjaamaan. Esimerkiksi kevään koittaessa lapsen toppahousut nakataan roskikseen, sillä ne on jo kertaalleen paikatut, eivätkä enää pidä vettä. Ei sellaisia housuja voi kierrättää mihinkään, eikä niistä ole itsellekään enää mitään iloa.
Tämä kuukausi oli vaateostojen kannalta joka tapauksessa erittäin hyvä kuukausi. Ostin parasta laatua, suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja vieläpä alennuksesta. Pidän suoritusta kutakuinkin täydellisenä. Minusta tuntuu, että ostolakko alkaa todella asettua uomiinsa. Tosin vuoden päästä voin tietysti olla asiasta eri mieltä, kuten huomasin viime vuoden tekstiä lukiessa.
Miten teillä sujuu? Onko tässä projektissa enää mukana ketään?
Mukana ollaan edelleen, ehkä jopa paremmalla fiiliksellä kuin viime vuonna. Viime vuosi meni ehkä harjoitteluun, tänä vuonna on tarkoitus ”pärjätä”.
Tässä kuussa ostin yhdet farkut, jotka tosin palautin. Ei siksi ettenkö olisi tykännyt niistä, vaan siksi, että alle kahden viikon käytön jälkeen molempien lahkeiden ulkosaumat purkautuivat useammastakin kohtaa. Liike otti housut takaisin ilman kuittia, koska totesi ne virheelliseksi. Valitettavasti liikkeestä ei löytynyt samoja housuja tilalle, joten sain hyvityskuitin ko. summalle. Tulen uudet farkut vielä ostamaan samasta liikkeestä.
Maaliskuun saldo siis nolla. Kevään tullen tarvitsen kyllä muutamia kevätvaatteita, mutta vasta kun oikea osuu kohdalle.
Aika kiva että saat uudet tilalle! Siihen opetteluun menee kyllä aikaa, minullakin meni.
Ostoksia maaliskuussa tuli mutta kaikki olivat etukäteen päätettyjä eli heräteostoksiin en sortunut. Merrelin pitopohjakenkiin olen erityisen tyytyväinen, ovat olleet hankintalistalla jo pari vuotta ja nyt hintakin -70%. Lisäksi alusvaatteita, paitapusero sekä uudet lenkkarit kesäksi. Tarjoukset käytetty hyväksi eli kaikki alennuksessa. Rahaa meni 244 euroa, summa ei ole paha ja kaikkiin ostoksiin olen erittäin tyytyväinen. Ensi kuussa toivottavasti taas nollalinjalla.
Luulen että huhtikuu menee myös melko nollalinjalla täälläkin.
Seuraan ja kirjaan ylös edelleen ostoksiani. Maaliskuussa ostin Neulomolta mustan Laura paidan. Helmikuussa ostoksia oli kaksi, harmaa pellavatunika second hand putiikista ja mustat joogahousut Lidlistä. Tammikuussa tein useamman hankinnan. Mustat Särmä farkut, villasilkki pashminan, ja Neulomon uuden Marika tunikan ostin nettikaupoista. Kontista ostin mustat farkut, jotka saattavat päätyä takaisin kiertoon. Sokokselta ostin ylipolvensukat ja villasilkkipolvisukat. Kudoin lisäksi kolmet villasukat ja purkulangasta tehdyn villapaidan valmiiksi. Poistojakin tein, pari tunikaa( olivat olleet jo maalausvaatteina), yhdet moneen kertaan paikatut farkut, kulahtaneet villasukat ja rikkinäisen sukan poistin roskiin. Kaupoissa kiertelen harvoin, mutta seuraan Weecos nettikauppoja ja mieluisen pahminankin löysin nettikaupasta. Haluaisinkin oppia käyttämään huiveja enemmän.
Poistojakin on tehtävä! Minä olen heittänyt etenkin sukkia menemään, muita vaatteita ei ole nyt kulunut puhki. Mutta puolisolta on lähtenyt t-paitoja reikäisinä räteiksi.
Maaliskuussa en ole ostanut vaatteita, enkä kosmetiikkaa. Roskiin on mennyt ainoastaan 189 g ( parit kurarukkaset) No olen tässä jo pari viikkoa toivonut lämpimämpiä ilmoja, sillä lasten talvivaatteet vetelevät viimeisiään. Koskaan ennen en ole ommellut ja paikannut koko ajan repeileviä housuja tai haalarissa. Kiertoon en saa oikein mitään noista paikatuista. Tulee vielä painavia punnituksia. Olen todennut, että jos on oikein valtavasti vaatteita, niin voi olla pitkäänkin ostelematta uusia. Nyt kun mulla ei ole, niin kyllä ne paljon käytetyt kuluvat nopeasti. Itse en voi kulkea tahraisissa tai reikäisissä vaatteissa. Reiät voi toki paikata, mutta sitä en halua. Lapsillekin raja menee noissa ulkovaatteissa. Uusia vaatteita on siis pakko ostaa. Ehkä ekaa kertaa elämässäni ei vaan ollenkaan huvita. En saa enää mitään nautintoa vaatteiden ostamisesta. Viime vuoden miettimisen jälkeen voisin sanoa, että nyt ostokäyttäytymiseni on muuttunut ja paljon parempaan suuntaan. Olen kulkenut pari kuukautta muutamissa vaatteissa. Nopeasti pesuun ja taas päälle. Muutaman iloisen kesäisemmän paidan tarttisin, mutta löydänköhän mistään?
Minäkin harkitsin että olisin hankkinut vielä uudet ehjät housut tälle keväälle, mutta päätin että koitetaan pärjätä paikkaamisella. Tosin mielestäni 4,5kk on liian lyhyt aika lasten toppahousuille. Mutta näköjään se on se, minkä kangas kestää kovaa kulutusta. Kuopus kaipaa uutta välikausihaalaria, ja aion ostaa kestävimmän minkä löydän, maksoi mitä maksoi. Toivottavasti kestäisi sitten syksyyn asti.
Maaliskuussa tein itselleni imetysmekon (kankaan hinta n. 15e) ja ostin kahdet kengät. Toiset kengät oli jo ainakin 3 vuotta hankintalistalla roikkuneet välikauteen sopivat ulkoilukengät, jotka nyt löysin alennuksesta 60e:lla. Toiset oli ihan heräteostos, Prisman poistolaarista lenkkarit 10e. Mutta taatusti käyttöön nekin, kesäisin/keväisin/syksyisin lasten kanssa ulkoillessa lenkkareita kuluu melkeinpä yhdet per vuosi. Tosi tyytyväinen olen, että sain tarpeellisia juttuja hankittua.
Aika hyvä ostos, jos kolme vuotta on ollut listalla! Tarpeellisia hankintoja on kiva tehdä.
Mukana, aina vaan! Viime vuoden tavoite oli olla ostamatta (toki ostoksia tuli, mutta vähän ja nollakuukausia oli monta). Tänä vuonna en ole niin tiukka. Ostamattomuudesta on tullut rutiini, jes, ja rutiinista poikkeaminen joskus virkistää!
Ostin hupparin, verkkarit ja alustoppeja. Jokaista vaatekappaletta olen käyttänyt jo monesti eikä yksikään niistä korvannut entistä vaatetta, niille oli aukko vaatekaapissani. Kummasti noista vaatteista tulee hyvä mieli joka kerta!
Olen huomannut, että kun ostoksia on tarkoituksella vähentänyt, niistä harvoista kerroista iloitsee kaksinverroin. Ostaminen on siis paljon ihanampaa kuin olisin kuvitellutkaan, mutta nyt kun sitä välttää, havahtuu myös tähän puoleen.
Maaliskuu…Tallinnan reissulta mukaan tarttui yksi kevät/kesä käyttöön tarkoitettu kauluspaita, H&Mn huppari jonka malli vanhastaan hyväksi koettu ja edellinen versio puhki kulutettu, värikin oli kaunis vaalea lila ja yksi keväinen pinkki pitkä villatakki. Nämä yhteensä n. 50 e. Lisäksi ostin juuri äsken tennarit Stadiumilta kun oli tarjous kolmet kahden hinnalla ja tyttäret tarvitsi myös kenkiä yhteishinta kolmelle tossuille 80 e.
Kaikki nämä tulivat tarpeeseen kunhan ilmat hiukan lämpiävät näistä pakkasista. Vielä olen käyttänyt ihan talvivaatteita kun yöpakkaset on olleet vielä melkoiset.
Vaatteitani olen nyt käynyt läpi ja todennut että paljon huonoa on pois hävitettäväksi. Pyrkimys on enemmän kaoselipuvustoon ja vanhat syömät ja kerrostumat pois kaapista pyörimästä. Uutta hankitaan harkiten ja vain tarpeen mukaan.
Minullakin on edelleen suunta kohti kapselipuvustoa, joskin olen nyt tullut siihen tulokseen, että tarvitsen monta kapselia eri tilanteisiin. Mutta kapseliajattelu on kyllä selkeyttänyt vaateajattelua. On totta, että niistä vanhoista täytyy luopua, muuten kaapit väljene. Minullakin siellä pyörii edelleen virheostoksia, joita en oikein suostu myöntämään virheostoksiksi… saas nähdä miten niiden kanssa käy.
Mulla ei ole niinkään virheostoksia. Lähinnä sellaisia vaatteita, joihin olen toivonut joskus mahtuvani… ehkä aika jo luovuttaa ja pistää ne pois. 😉
Ensi viikonloppuna oli ajatus taas harventaa omaa kaappia ja tehdä noita mainitsemiasi muita kapseleita. Tosin tostesin, että mulla menee kyllä aika hyvin päällekäin tuo arki/siisti kapseli vapaa-ajan kapselin kanssa. Käytän siis samoja vaatteita töissä ja vapaa-ajalla julkisesti. Rönttä- ja kotivaatteet on sitten erikseen.
Urheiluvaatteille täytyy rakentaa oma kapseli ja siitäkin siivota huonot ja pienet pois ja hankkia uutta risojen tilalle.
Omassa vaatekaapissa ei tapahtunut maaliskuussa mitään, eli hyvin sujui :). Viime vuosien projekti on tuottanut tulosta, sillä yhä useammin huomaan, että valtaosa päällä olevista vaatteista on itse tehtyjä. Kun ostamattomuuteen on tottunut, niin eipä tule vaatekaupoissa paljoa piipahdeltua. Kirppisten kiertelykin on vähentynyt, mutta niissä tulee kuitenkin käytyä, kun lapset tarvii tasaseen tahtiin isompaa kampetta.
Tekstiilipoistoista varsin samanlaiset aatokset. Niitä taloudessa tuli maaliskuussa yksien hajonneiden toppahanskojen verran.
Lasten hanskat ovat muuten sellainen artikkeli, että ne hajoavat kovaa tahtia. TAvalliset lapaset pysyvät kunnossa, mutta sellaiset ropparukkaset eivät kestä yhtä talvea pidempään, näin ainakin minun kokemuksen sanoo. Lakko tuntuu sujuvan siellä hienosti!
En ole tänä vuonna ostanut vielä yhtään vaatetta! Vuoden vaihteessa päätin, että voin ostaa urheiluvaatteita, mutta niillekään ei ole vielä ollut tarvetta.
Mulle ongelmaksi on muodostunut vaatteiden käyttäminen loppuun tai raivaaminen vaatekaapista. Viime vuonna sain kirppiksellä kaupaksi kaikki kaapissa lojuneet hutiostokset, mutta vaatteiden heittäminen pois on lähes mahdoton tehtävä. Niin kauan, kun haudon kaapeissa nuhjaantuneita rytkyjä, ei ostolakko suoraan johda tavaran vähentymiseen…
Kuten tuolla aiempana sanoin, kaappi ei väljene jos sieltä ei poista mitään. Jossain vaiheessa täytyy vain karaista mielensä ja luopua. Jos kyse on siististä mutta itselle sopimattomasta vaatteesta, silloin lahjoittaisin pois. Jos taas on ihan rytky, niin rievuksi ja roskiin. Mutta tämä on minullekin vaikeaa.
Mukana ollaan! Maaliskuussa ostin neljä alustoppia ja mekon. Olin Uniqlon ja Mujin tarjonnan äärellä, mutta mekkoa lukuunottamatta ostokset olivat suunniteltuja. Ostan alustoppeja aina useamman kappaleen kerrallaan, ja tajusin, että edellisen satsin ostamisesta on vierähtänyt jo kuusi vuotta. Jep. En tajua, kuinka olen selvinnyt niin pitkään, mutta noh… sen ovat kyllä näköisiäkin nuo vanhat topit. Oli ilo tehdä hankintoja etenkin Mujissa, josta onnistuin löytämään istuvia toppeja sataprosenttisesta puuvillasta. Onnistuin siis välttelemään elastaania ainakin tältä osin, juttu, johon havahduin kiitos Outi Les Pyyn blogikirjoituksen. Mekko ei ollut listallani, mutta se on hyvä työvaate ja on ollut jo paljon käytössä. Olen siis tyytyväinen!
Vaatehankintani ovat muuttuneet hurjasti sen jälkeen, kun aloin pitää ostoslistaa vaatteista. Listan ansiosta ostan sitä, mitä oikeasti tarvitsen – tosin tietysti tulee välillä löydettyä jotakin ihanaa listan ulkopuolelta, ja se on ihan ok. Nytkin reissussa ollessani kiinnitin kaupoissa automaattisesti huomion etusijassa siihen, mitä tarvitsin kaappiini eli niihin toppeihin. Tuntui kivalta!
Tuo elastaanin välttäminen tuntuu ihan megavaikealta projektilta, johon ryhtymistä toistaiseksi välttelen. Puuh. Sekin vielä.
Mutta kuulostaa siltä, että ostolakolla on paljon hyviä seurauksia. Olen huomannut saman kuin sinäkin.
Muistelen lukeneeni, että perheesi mökkeilee. Jos näin on, minua kiinnostaisi kuulla miten olet hoitanut tavarasäilytyksen mökkiolosuhteissa. Pyritkö välttämään kaikkea turhaa vai vietkö mökille säilytykseen tavaraa jne. Blogisi on todella virkistävää luettavaa.
Myös minua kiinnostaa ihmisten suhde kesämökkiin ja tavaroihin. Viime kesänä havaitsin myyjänä kirppiksellä, että ihmiset ostavat kaikenlaista nättiä mökille. Jos ei muuta käyttöä keksi, viedään sinne.. Postaus joskus aiheesta, kiitos! 🙂
Kiitos vinkistä! En ole mökkitavaroista tainnut kirjoittaa. Meillä on tosin ehkä vähän erilainen tilanne, koska mökki ei ole ihan alkeisolosuhteissa, vaan pikemminkin tavallinen vanha talviasuttava talo. Mutta ei sielläkään loputtomasti tilaa ole.
Mukana ollaan! Vaatehankintojen tarkkailusta on tullut jo elämäntapa. Tässä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta https://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/sulassa-sovussa/vuoden-vaateostokset-10-uutta-ja-12-kaytettya-vaatetta-yht-778-euroa
Tämän vuoden puolella tammi- ja maaliskuussa en ostanut mitään, mutta helmikuussa ostin urheiluvaatteita 54 eurolla. Niiden joukossa oli pari paitaa, parit trikoot ja kolmet urheiluliivit. (Urheiluvaatteita en oikeastaab laske mukaan, sillä lasken ne työvälineiksi, minä kun nykyään liikun työkseni 4 kertaa viikossa.)
Tsemppiä kaikille lakkolaisille!
Edelleen jatkan ostojen kirjaamista ja käytön seuraamista. Maaliskuussa tuli ostettua ja shoppailtua jopa kuusi tuotetta:
-Efva Attlingin kristallikorvikset, olin miettinyt vastaavaa mallia pitkään, mutta totesin nämä monikäyttöisemmiksi ja -50% hinta ratkaisi kaupat. Heräteostos.
-Helmikirjailtu neule, jota olen katsellut Joulukuusta lähtien, mutta en tosissani miettinyt sen ostamista. Heräteostos.
-T-paita kukkakuviolla. Heräteostos.
-Coss irtokaulus, olleet ostoslistalla jo pari vuotta, mutta vasta nyt löysin kriteereitäni vastaavan. Näitä löytyy myös muilta merkeiltä, mutta laatu ei ole vastannut vaatimuksiani.
-Beige villakangastakki. Tämä ei tullut tarpeeseen, mutta oli pitkään harkittu ostos, jonka löysin lopulta uutta vastaavan kuntoisena second hand nettikaupasta
-cashmir pooloneule, Harkittu ostos, vaikkakaan ei välttämätön.
Rahaa kului 913,49€. Vaikka määrä vähän kauhistuttaakin, ovat kaikki uudet ostot olleet useampaan kertaan käytössä. Tänä vuonna kiinnitän erityisesti huomiota hinta/käyttö -suhteeseen. Ostoista paras on tähän mennessä ollut irtokaulukset, jotka tekevät neuleista astetta asiallisempia työkäyttöön. Ristiriitaisin fiilit on helmikirjaillusta neuleesta (materiaali viskoosia ja nailonia), jonka ostin halpaketjusta. Muutaman helmen olen jo joutunut ompelemaan uudelleen ja alhainen hinta ei vastaa (edes huolimattoman) työn hintaa. Neuletta huoltamalla pyrin kuitenkin pitämään sen mahdollisimman pitkä-ikäisenä.
Olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että laatu on ekoteko. Aina sitä ei ole helppo tunnistaa, mutta esimerkiksi akryylin suhteen olen nykyisin ehdoton. Jos materiaalissa on akryyliä, en osta, vaikka olisi muuten miten kiva. Rinna Saramäeltä opin yhdestä haastattelusta, että vaatetta kannattaa hinkata kaupassa hyvän aikaa, ja katsoa tapahtuuko materiaalille mitään. Se on tietysti vähän niin ja näin, onnistuuko sellainen huomaamatta, mutta olen sitä kyllä tehnyt. Jos näyttää siltä, että kankaasta irtoaa pienenpientä nukkaa tai muuten hankauksen jälki näkyy, en osta. Tämä koskee siis erityisesti pehmeitä materiaaleja.
Mukana keikutaan. Maaliskuu oli kyllä siitä hankala itselleni että kuun alussa yhdistyivät 3 asiaa samanaikaisesti: palkkapäivä, vapaa viikonloppu sekä mielenkiinto kauppojen tarjonnan tutkimiseen. Näiden summana mukaan kaupoista lähtivät kukkakuvioinen T-paita, toinen keväinen paita sekä musta T-paita. Ostin myös lahjakortilla rintaliivit jotka tulivat tarpeeseen. Nämä muut vaateostot olivat lähinnä innostushankintoja keväisten värinsä puolesta. No niistä on kyllä vaikea tuntea huonoa omatuntoa sillä muita paitsi mustaa t-paitaa olen jo pitänytkin. Olisin kyllä voinut siistiä ensin vaatekaappini ja katsoa siellä olevaa tarjontaa ennen shoppailua. Ilmankin kun olisin pärjännyt mutta mutta näin kävi. Sinnitellen kohti huhtikuuta. -Jane
Hmm, en ole varsinaisessa ostolakossa, mutta pari vuotta olen tietoisesti vähentänyt vaatteiden ostamista itselleni ja lapsillekin pyrin hankkimaan tarpeen mukaan.
Vähentäminen on ollut erityisen helppoa kenkien osalta; niitä on vuosien kuluessa kertynyt kaappeihin ja kenkämaku ja suosikkimerkit ovat pysyneet samoina pitkään.
Toissa vuoden pärjäsin helposti noin 20 vaatekappaleen, kenkäparin ja laukun hankinnalla. Kirjanpito ei ollut aukotonta, joten määrä saattoi olla oikeasti hiukan suurempikin. Viime vuonna ostoksia kertyi tuplasti, ja siihen oli selvät syyt. Aloitin liikkumaan aktiivisemmin, ja hankin vihdoin gore-kuorihousut, samoin uudet juoksulenkkarit ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen sekä ensimmäiset juoksutrikoot ikinä. Toiseksi, vaihdoin työpaikkaa, ja halusin uudistaa työpuvustoa. Samalla vaihdoin autoilijasta joukkoliikenteen käyttäjäksi ja kävelijäksi. Tarvitsin kävelykelpoiset talvikengät, kaupunkikelpoisen pipon ja säänkestäviä päällystakkeja, joita on helppo avata ja keventää metrossa. Lisäksi laukku vaihtui repuksi. Mulle oli iso oivallus tajuta, että se, miten (ja missä) liikumme arjessa, vaikuttaa niin paljon pukeutumiseen. Ja ulkoilu on tosiaan paljon houkuttelevampaa ja mukavampaa asianmukaisissa varusteissa :).
Tänä vuonna saldo on ehkä seitsemän uutta hankintaa. Huhtikuusta olisi voinut tulla älä osta mitään kuukausi, mutta unohdin urheiluliivit pääsiäisenä mökille, joten niitä oli hankittava toinen pari.