Viikon vinkit: muoviastiat, pesulämpötilat ja tahranpoistoniksi

Onko muoviastiat terveydelle haitallisia? Vanhat ja kuluneet eivät ole parhaasta päästä, mutta toisaalta elintarvikemuovia valvotaan EU:ssa jatkuvasti. Olen itse varovaisuusperiaatetta noudattaen siirtynyt lasisiin astioihin mahdollisuuksien mukaan, enkä koskaan lämmitä ruokaa mikrossa muoviastiassa, jos se on suinkin on vältettävissä. Toisaalta tässä mietin, että onko eroa siinä, että ruoka on pakattu muoviin kaupassa, tai että se pakataan siihen muoviin kotona? Hmmm…. (IS)

Tässä jutussa väitetään, että kuumalla ei tarvitsisi pestä, koska nykyaikaiset pesuaineet puhdistavat jopa 20 asteessa. On varmasti totta, että pesuaineet tehoavat erilaisiin tahroihin paremmin kuin ennen, mutta pisti silmään että jutussa ei puhuttu mitään bakteereista. Minun kokemukseni on, että kunnolla hikiset urheiluvaatteet eivät lähde puhtaiksi 40 asteen pesussa, vaan hajut haihtuvat vasta 60 asteessa. Entä liinavaatteet ja pyyhkeet? Lähteekö kaikki lika todella 20-30 asteessa? En usko että lähtee. Jutussa hämää, että siinä puhutaan erilaisista tahroista, jotka tosiaan usein lähtevät liottamalla tarpeeksi vahvassa pesuaineessa, mutta ”näkymättömästä liasta” ei puhuta oikeastaan mitään. Siis ihmisen eritteistä, ulosteperäisistä bakteereista, puhumattakaan ei-toivotuista ötököistä ja loisista, jotka valitettavasti myös ovat edelleen arkipäivää. Niihin ei auta kuin kuumuus. (YLE)

Lopuksi täytyy jakaa vielä niksi, joka voitti Pirkan kilpailussa pääpalkinnon: rasvatahrat lähtevät astianpesuaineen ja leivinjauheen sekoituksella. Tämä on jo niin luovaa kemiaa, että onhan tätä seuraavalla kerralla pakko kokeilla! (Iltalehti)

Suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta

Usein puhutaan siitä, että vaatteita ei saisi pestä liian usein. Esim. farkkujen pesua ei kai suositella kuin äärimmäisen harvoin, jos uusimpia ohjeita lukee. Turha pesu kuluttaa vaatetta ja energiaa. Olen yrittänyt ottaa tätä ohjetta huomioon, ja todennut että tässäpä toinen erinomainen vinkki, joka ei kohdallani toimi yhtään.

Nimittäin tällainen tapahtumaketju on käynyt monta kertaa: Olen pitänyt jotakin mekkoa ulkona yhden illan. Se on ollut päällä esim. ravintolassa, ja kotiin tultua mekko näyttää edelleen aivan siistiltä. Laitan sen tyytyväisenä takaisin kaappiin roikkumaan. Myöhemmin, vaihtelevan ajan kuluttua, otan saman mekon uudelleen esiin. Totean että hyvin menee päälle, on vain hieman silitystä vailla. Alan silittää vaatetta, ja huomaan samalla, että siinä on tahroja, eikä vaate sitä enää voikaan laittaa aiottuun tilaisuuteen päälle. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun lähtöön ei ole enää pitkä aika. Mekko lentää pyykkikoriin ja minä yritän löytää jotain korvaavaa vaatetta illan tilaisuuteen.

Kun tänään jälleen havaitsin helmassa jotain tuntematonta ektoplasmaa, jota siinä ei mielestäni vielä kotiintullessa ollut, päätin että säästely saa riittää. Onnistun näköjään aina sotkemaan jotain, ja vähän rypistyneessä vaatteessa sitä ei huomaa. Vasta tarkempi tarkastelu paljastaa tahrat, ja siinä vaiheessa pesu on jo myöhäistä. Niinpä laitan kaikki vaatteet suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta. Tämä säästää toivottavasti paljon harmia jatkossa.

Nyt joku tietysti nostaa esiin tahranpoiston. Siinä onkin järkeä, etenkin jos vaate on hyvin hankalasti pestävä. Mutta tahraa ei voi poistaa, jos ei sitä näe. Olen nämä kaappiin laittamani vaatteet aina mielestäni silmäillyt läpi, ja todennut uudelleen käytettäviksi. Mutta kuten sanottu, totuus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi pukea se uudelleen päälle.

Tietysti niitä farkkuja yritän pestä edelleen harvakseltaan. Yleensä heitän ne pyykkiin siinä vaiheessa, kun lahkeet ovat kuraiset tai niissä on muuten näkyviä tahroja. Neuleita en myöskään pese, ellen näe niissä likaa. Eilen olin kaupungilla, ja huomasin siellä mennessäni, että neuletakin helmassa oli jotain – en ole ihan varma mitä. Oletettavasti jotain ruokaperäistä, jonka sai kuitenkin nypittyä vauhdissa irti. Mutta jos haluan välttää nolot tilanteet, minun on parempi lähteä siitä, että vaate on käytön jälkeen likainen.

Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Oletteko onnistuneet pidentämään pyykinpesuvälejä?

Viikon vinkit: tahranpoistoa, kemikaalien välttämistä ja mikromuovia

Kesäisiä tahranpoistovinkkejä voi lukea tästä YLEn jutusta. Olen tänä kesänä tutustunut uuteen, todella vaikeasti poistettavaan tahraan: saippuakuplien aine. Sitä kun roiskuu vaatteille, ei lähte pois millään. Noissa kupla-aineissa on varmaan eroa, mutta meille on sattunut sellainen, mikä tarraa kiinni kuin synti. Valkoisen paidan sain valkaistua kloritella. Samoin jos tahrat saa pesuaineeseen likoamaan parin tunnin sisällä, ne näköjään lähtevät. Mutta värillinen vaate, johon aine on ehtinyt kuivua kiinni, on lopullisesti pilalla. Ajattelin vielä kokeilla keittämistä, mutta olen skeptinen sen suhteen. Onko teillä samoja kokemuksia?

Haitallisten tai mahdollisesti haitallisten kemikaalien välttäminen on aina ajankohtaista. Asiantuntija antaa yhdeksi vinkiksi liikojen roinien välttämisen, etenkin muovisten tavaroiden. Siinäpä erinomainen neuvo, josta on paljon muutakin iloa! Artikkelissa kerrotaan muitakin helppoja tapoja. (YLE)

Olen käyttänyt elämässäni lukuisia mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, ennen kuin havahduin mikromuovin aiheuttamiin ongelmiin. En siis ole käyttänyt niitä enää muutamaan vuoteen. En osaa arvioida, kuinka iso merkitys kosmetiikalla on kokonaisuudessa. Jos kuitenkin liikenne tuottaa sitä myös, olisin taipuvainen arvelemaan, että sen osuus on merkittävämpi, kuin kasvoille tarkoitettujen kuorinta-aineiden. Toisaalta, jos voi tehdä jotain, miksei tekisi. Tämä artikkeli mikromuoveista on selkokielinen ja informatiivinen, suosittelen. Ongelma ei koske pelkästään meriä, vaan nykyisin suomalaisista järvistä löytyy mikromuoveja myös. (Maaseudun tulevaisuus)

Viikon vinkit: saippuavertailu, saksien terotus ja sukkavideo

Tässäpä kiintoisa juttu: mikä saippua poistaa tahroja parhaiten? Kemianteollisuus ry:n järjestämässä juttukilpailuun osallistui artikkeli, jossa testattiin erilaisia saippuoita. Kävi ilmi, että sappisaippualla irtoaa monta juttua, mutta tavallisestakin saattaa olla hyötyä, jos ei mitään muuta ole käsillä.

Tässä jutussa annetaan kolme vinkkiä, miten sakset voi terottaa kotikonstein. Voivatko nämä toimia? Tietääkö joku? Terävyys palaa kuulemma leikkaamalla esim. foliota. Täytyy testata. (MTV)

Lopuksi yleisön pyynnöstä uudelleen tämä video, jossa viikataan nilkkasukkia. Minulla tämä toimii erinomaisesti, ja sukista tulee sieviä, litteitä, neliskulmaisia paketteja. Tämän systeemin etu on ehdottomasti siinä, että sukat menevät näin paljon pienempään tilaan kuin pelkästään niputtamalla ne varsista. Aikaa ei yhtä sukkaparia kohden mene kovin montaa sekuntia. Jos sukkalaatikko on jatkuvasti sotkussa, suosittelen tätä systeemiä.

 

Vaateraivausta

Sain eilen kuskattua vihdoin ja viimein kolme täyttä muovikassillista vanhoja vaatteita Fidalle. Sen jälkeen kun kevätsiivouksen yhteydessä kävin vaatekaapit läpi, nuo kassit ovat odottaneet työhuoneen nurkassa lopullista sijoituspaikkaa. Suurin osa vaatteista oli erinomaisessa kunnossa, joten lahjoittaminen tuntui hyvältä ratkaisulta.

Lastenvaatekirppikselle varattu aika lähestyy ja valmistelut sitä varten kiihtyvät. Olen seulonut erilleen kaikkea mahdollista myyntiin menevää. Niiden säilöminen erillään on vähän hankalaa, mutta menettelee vielä pari viikkoa. Kokeilin tahraisten vaatteiden valkaisemista kloritella, ja se onnistui! Laitoin n. viiteen litraan vettä ohjeen mukaan reilun desin kloritea. Mitat eivät olleet aivan täsmällisiä, mutta en usko että se haittasi. Ohjeessa sanottiin, että vaatteita liotetaan 15 minuuttia, mutta minä annoin niiden liota kaikessa rauhassa muutaman tunnnin. Koska kaikki olivat kokovalkoisia puuvillavaatteita, järkeilin ettei mitään hirveää vahinkoa pääse kuitenkaan syntymään. Kloritekäsittelyn jälkeen laitoin koko pyykkiläjän ilman huuhtelua vielä koneeseen, heitin valkaisevaa pesuainetta perään ja väänsin ohjelman 60 asteeseen. Lopputuloksena oli tahrattomia, hohtavan valkoisia vaatteita. Kyllä niitä kehtaa myydä eteenpäin.

Ainoa vaate, joka vastusti vielä tätäkin käsittelyä, oli mudassa marinoidut trikoolegginssit. Ruskeat tahrat ovat vaalentuneet merkittävästi näiden kaikkien käsittelyjen (normaalipesu, sappisaippua, Vanish-käsittely, klorite) aikana, mutta täysin puhdasta ei ole vieläkään tullut. Päätin testata vielä viimeisen keinon, laitan tahrakohdat likoamaan laimentamattomaan kloriteen. Jos kangas menee pilalle, ei haittaa, koska en olisi voinut likaisena kierrättää tai käyttää vaatetta muutenkaan.

Nyt kun noista kasseista ja nyssyköistä on päässyt eroon ja tietää että loputkin lähtevät kuukauden sisällä, on taas keveä olo. On kyllä mielenkiintoista, miten tyhjentynyt tila aiheuttaa sellaista mielihyvää. Ainoa paikka, joka täyteen pakattuna aiheuttaa samanlaista hyvää mieltä, on jääkaappi. Luulen tosin, että nämä kaksi asiaa eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Täysi jääkaappi tuo turvallisuuden tunteen ja hyvän fiiliksen siitä, ettei ihan pian tarvitse lähteä uudelleen kauppaa. Vapautunut lattia taas henkii mielenrauhaa. Tai näin siis minulla, joku muu kokee varmaan ihan eri tunnetiloja.

Kesä tulee, häviääkö rutiinit?

Koululaisten kesäloma on juuri alkanut. Illat ovat pitkiä ja valoisia, juhannus on nurkan takana. Minulla alkaa loma vasta muutaman viikon päästä mutta olen miettinyt, miten talven aikana kehitetyille rutiineille käy, kun loma valtaa mielen. Haluanko päästää arjesta kokonaan irti ja elellä iloisesti pellossa? Vai säilyykö struktuuri ennallaan?

Luulisin, että vastaan molempiin kyllä. Minusta olisi ihanaa päästää kaikista rutiineista irti koko kesäksi. Elellä huolettomana päivästä toiseen, syödä ravintolassa jos kotoa ei löydy puhtaita astioita ja pestä pyykkiä silloin tällöin kun on pakko. Valitettavasti tämä skenaario on vapaalippu katastrofin äärelle, jonka jälkiä korjailtaisiin sitten koko elokuu. En siis lopeta tiskaamista ja pyykkäämistä, vaikka mieli kyllä tekisi. Siivoojakin saa käydä, mikäli ei sitten itse aio lomailla juuri sillä viikolla, kun olisi meidän kodin vuoro.

Rutiineissa on se ongelma, että välillä niiden ylläpitäminen tuntuu aika tylsältä. Jokapäiväinen tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen ei varsinaisesti tuo sitä tunnetta, että tässä on vapaa kuin taivaanlintu. Toisaalta elämässä ilman rutiineja on puolestaan se ongelma, että kaaos valtaa kodin noin kahdessa päivässä ilman niitä. Jostain syystä kaaoksen setviminen on aina hitaampaa kuin sen syntyminen. Mistähän sekin johtuu? Inhoan sitä setvimistä niin paljon, että valitsen kuitenkin päivittäiset rutiinit, vaikka miten menisi lomafiilis.

Olen siis päättänyt pitää päivät muuttumattomina tietyiltä osin, vaikka kohta ollaankin lomalla. Tiskikonerutiini on aivan välttämätön, muuten keittiö alkaa näyttää hirveältä. Nyt kun lomaa enteillen on ollut pari myöhäisempää viikonloppumenoa, olen unohtanut laittaa koneen päälle illalla. Se tunne, kun aamulla huomaa että kone on täynnä likaisia astioita, on ankea. Esimerkiksi tänään puurokulhot olivat lopussa juuri tästä syystä. Laitan näinä aamuina yleensä pikaohjelman heti päälle, jotta saisin koneen tyhjäksi ennen kuin aamupala on syöty.

Keskimäärin koneellinen pyykkiä päivässä pitää puolestaan likaiset vaatteet aisoissa. Havaintojeni mukaan kesä ei mitenkään vähennä pyykin määrää, vaikka ulkona pärjäisi kevyemmissä vaatteissa. Melkein päinvastoin, kaikki on pölyssä ja hiessä kun tullaan sisälle.

Pyykkipäivityksenä muuten todettakoon, että en ole saanut sitä Vanishia toimimaan halutulla tavalla. Ostin juuri kloritea, ja seuraavaksi vuorossa on iso valkaisuoperaatio. Palaan kyllä kertomaan miten kävi. Luulen, että lahjoitan Vanishin taloyhtiön pesutupaan, ja hankin nestemäistä Bio Luvilia tahrojen poistoa varten. Se on toiminut aiemmin yhtä hyvin kuin Vanish, mutta on nestemäisenä helpompi käyttää.

Miten teillä käy loman aikana rutiineille? Pysyykö arki ennallaan vai muuttuuko koko systeemi?

Minkä taakseen jättää

Viime viikon pyykkivuori on madaltunut, mutta ihan valmista ei vieläkään ole. Kerrataan voitot ensin: untuvapeitto tuli puhtaaksi ja kuivui kuohkeaksi. Valkoinen päiväpeitto puhdistui myös, ja lisäksi oli ihanaa kun sai kuivattaa sen ulkona auringonpaisteessa. Aurinko tuntuu kirkastavan valkoiset tekstiilit vielä valkoisemmiksi. Punainen supervärjäävä villahuivi paljastui lähemmällä tarkastelulla olevan muuten ok, lukuunottamatta isoa tahraa toisessa päässä. Se lähti kuitenkin täsmäiskulla, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Olen myös pessyt villapaidan, villasukat sekä lasten villaisia talvivaatteita.

Yhden silkkihuivin pesin käsin, mikä olikin viisasta sillä väriä lähti hirveästi. Sen sijaan viskoosihuivi, jossa oli painokuvia, meni koneeseen kirjopyykin seassa. Laitoin sen vain pesupussiin, ja tätä suosittelen muillekin. Pitkät huivit sotkeentuvat helposti umpisolmuun pyykkikoneessa, mutta pesupussi pelastaa tilanteen. Olin lykännyt tämänkin huivin pesemistä siinä määrin, että se alkoi muuttua jo todella tunkkaiseksi, mutta onneksi keksin ottaa pesupussin avuksi ja vältin käsinpesun.

Mutta sitten se epäonnistunut osasto. Olen nyt koettanyt Vanishilla irrottaa sitkeitä tahroja lastenvaatteista. Se yksi valkoinen body tuli niin puhtaaksi, että kehtaan laittaa sen kierrätykseen. Mutta sitten on pari vaatetta, joista ei vain tunnu tahrat irtoavan. Kaikista sitkeimmäksi on osoittautunut hiekka. Kyseessä on valkoiset legginssit, joiden lahkeet ovat menneet ulkoleikeissä harmaanruskeiksi. Liotin niitä jo kertaalleen tahranpoistoaineessa, ja pesu haalisti tahroja, mutta ei poistanut kokonaan. Seuraavaksi täytyy tehdä yön yli -käsittely. Kloritea ei juuri nyt ole, en haluaisi ostaa sitä yhden vaatekappaleen takia. (Pitäisiköhän yrittää lainata naappurilta?)

Tahran sitkeys on luku sinänsä, mutta olen tässä ihmetellyt, mitä oikein olen joskus ajatellut. Nuo housut olivat kirppiskassissa. Pengoin sen tyhjäksi nyt, kun vihdoin sain myyntiajan varattua. Otin sieltä kaikki yhtään vialliset ja olen niistä nyt poistanut tahroja ynnä muuta, jotta ne olisivat siinä kunnossa että kehtaan ne kierrättää. Nyt herääkin kysymys, MIKSI olen mahtanut tunkea kirppiskassiin tahraisia vaatteita? Ilmeisesti tahrojen poistaminen on tuntunut liian työläältä, ja olen ohittanut asian laittamalla vaatteen suoraan ”pois”. Mutta huomatkaa, ei kuitenkaan roskiin. Koska eihän ehjää vaatetta roskiin laiteta. Mutta ei myöskään säilytettävien laatikkoon, koska tahrat. Nyt sitten taistelen niiden ikivanhojen läiskien kanssa ja manailen omaa typeryyttäni.

Joten jos tällä kokemuksella jonkin neuvon antaisin itselleni tulevaisuutta ajatellen, sanoisin että ei näin. Ongelman välttely ei todellakaan saa sitä katoamaan. Hankalasti puhdistettavia vaatteita voi yritää tunkea laatikoihin sun muihin, mutta oikeasti se ei ole mikään ratkaisu. Joskus ne tulevat vastaan kuitenkin. Veikkaan myös, että tuoreena mikä tahansa tahra lähtee helpommin kuin pitkän ajan päästä. Eli likaisen säilyttäminen on ainoastaan hölmöä. Tajusin sitäpaitsi, että jos saan nuo yhdet pöksyt jälleen valkoisiksi, ei ole mitään syytä myydä niitä pois, vaan on paljon yksinkertaisempaa säästää ne kuopukselle. Jolloin alkuperäinen sijoituspaikka kirppiskassissa alkaa tuntua todella hitaalta logiikalta. Tämä kokemus onkin toiminut reippaana innoittajana viime viikon pyykkiurakassa. En halua lisää tällaisia kaapin perukoilta kaivettuja melkein-muttei-ihan-puhtaita pyykkiprojekteja.

Pyykkikori on siis hitaasti mutta varmasti tyhjentymässä muusta kuin tavallisesta peruspyykistä – jota toki sitäkin on pesty normaaliin tahtiin. Mukaan voi laskea myös kaksi keikkaa pesulaan, joten viime viikko on todella ollut sellainen pyykkiviikko kuin ennakoinkin. En muuten ole ihan täysin vielä valmis vannomaan Vanishin nimeen. Välillä toimii ja välillä ei, mutta ehkä se johtuu siitä etten ole vielä löytänyt niitä parhaita tapoja käyttää kyseistä ainetta. Vähän hankalalta se kyllä tuntuu. Kauanko olette uskaltaneet liottaa värillistä puuvillaa siinä? Haalistaako se värit, vai uskaltaako laittaa myös värillistä pyykkiä teholiotukseen?

 

Ennen juhlia tarkista asu

Tämä vinkki tulee suoraan omasta elämästä. Olin ostanut tutulta ihmiseltä ihanan juhlamekon. Se oli juuri sellainen uudenveroinen, kerran pidetty pikkumusta, josta ei mitenkään nähnyt, ettei se muka ollut suoraan kaupasta ostettu. Laitoin sen kotona kaappiin odottamaan juhlia ja kesäkuun alkupuolta. Olin tilanteeseen tyytyväinen, kunnes tällä viikolla otin mekon esiin näyttääkseni sitä jollekin. Luonnonvalossa havaitsin yllättäen, että priimana pitämässäni mekossa oli edessä selkeä tahra keskellä helmaa. Siis sellainen reilut 10cm kaatunutta kahvia tai jotain. En vain ollut mustasta kankaasta sitä aiemmin erottanut. Siinä tarkemmin tarkastellessa huomasin, että hihansuistakin törrötti pari lankaa, jotka kaipasivat huolittelua.

Hyvää tässä on se, että juhliin on vielä kuukausi aikaa. Vein mekon pesulaan ja sain sen jo poiskin sieltä. Nyt se on takuulla puhdas ja rypytön, eli enää puuttuu niiden lankojen huolittelu. Tämä tapaus opetti sen, että juhlavaatteet kannattaa tarkista AINA ennen juhlia, ja mahdollisimman hyvissä ajoin. Tarkista kaikki aina päivänvalossa, jos suinkin mahdollista. Tsekkaa myös kengät ja muut asusteet Ei kannata luottaa muistiinsa, että joku vaate on kunnossa. Ehkä se on, tai sitten ei. Ei myöskään kannata jättää sitä edelliseen iltaan saati aamuun, sillä lailla kutsuu vain katastrofia puoleensa. Jos kyseessä on vaate, jota on pidetty ennenkin, on todennäköistä että siitä löytyy tahroja tai pikkuvikoja. Syödessä ei aina huomaa, vaikka tulisi joku pikkuinen tahra. Helmoihin tarttuu pölyä ja kuraa. Kun nostaa lapsen syliinsä, altistuu kenkien lialle ja tahmaisille tassuille.

Minä tunnetusti vihaan kaikkea säätöä ja säntäilyä, joten kannatan ajoissa valmistautumista myös juhlapukeutumisen suhteen. Mitä hienommista juhlista on kyse, sitä enemmän lähtö vaatii yleensä aikaa muutenkin, joten minulle ei tule kuulookaan ruveta miettimään vaatevaihtoehtoja vasta samana päivänä. Mietin aina etukäteen mikä mekko tai vaate, mitkä kengät ja mikä käsilaukku. Pakkaan käsilaukun valmiiksi avaimia ja pankkikorttia lukuunottamatta. Silitän kaiken edellisenä iltana valmiiksi. Kynsien lakkaaminen juhlapäivänä on kertakaikkiaan tuhoontuomittu yritys, tämä on kokeiltu kantapään kautta. Enkä enää erehdy meikkaamaan juhlavaate päällä. Onnistun kuitenkin tökkäämään ripsivärillä puseroon tai sotkemaan meikkivoidetta kaulukseen, ikävä kyllä tästäkin on käytännön kokemusta. Itseni tuntien selviän siis huomattavasti vähemmällä stressillä, kun valmistelen kaiken ennakkoon.

Tämä muuten koskee sekä miehiä että naisia. Tahrainen kravatti tai pölyiset kengät eivät komista ketään. Edellisenä päivänä silitetty paita vapauttaa yhtä hyvin miesten aikaa juhlapäivän valmisteluista. Tein huvikseni tällaisen tarkistuslistan juhliin lähtijälle pukeutumisesta. Tässä on kaikenlaista, jota olen kokenut hyödylliseksi, ja tätä kannattaa vilkaista jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.

  • Onko sopivia alusvaatteita? Tämä koskee kai lähinnä naisia, sillä tietynlainen asu vaatii tietynlaiset alusvaatteet, esim. olkaimettomat liivit. Tärkeintä on, että alusvaatteet eivät erotu puvun alta. Vaaleiden vaatteiden kanssa ihonvärinen alusvaate näkyy vähemmän kuin valkoinen. Tosin voisin kuvitella, että miehilläkin juhlapukeutuminen lähtee siisteistä alusvaatteista, vaikkei niiden väri tai malli olekaan yhtä kriittinen. Naisille sanoisin, että kokeile pukua oikeiden alusvaatteiden kanssa ennen juhlia, jotta voit varmistua siitä että yhdistelmä toimii. Minulle on tässä vaiheessa käynyt joskus niin, että kuvittelemani yhdistelmä ei olekaan ollut hyvä käytännössä. Siksi tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
  • Ehjät sukkahousut, ja harkinnan mukaan varapari mukaan. Itse puen sukkahousut viimeisenä, ja laitan heti kengät jalkaan. Muuten riskeeraan sen, että niissä on silmäpako ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Miesten on hyvä tarkistaa, että sukissa on tarpeeksi pitkä varsi, eikä paljasta koipea vilku sukan ja lahkeen välistä.
  • Onko vaate ehjä, puhdas ja rypytön? Tämä kannattaa tarkistaa ajoissa.
  • Kengät: lankkaus/puhdistus. Suosittelen tässäkin edellistä iltaa. Kenkälankki ei nimittäin lähde hevin irti, jossa sillä sotkee vaikka valkoisen paidan.
  • Käsilaukkuun olennaiset: laastareita, mahdollisesti minimimäärä kosmetiikkaa, särkylääkettä, tarvittaessa kuukautissuojia, nenäliina. Tietenkin kaikki tilanteen ja tarpeen mukaan. Itselläni on aina laastareita mukana, koska ne eivät vie lainkaan tilaa, ja ovat superkäteviä silloin kun tarvitaan.
  • Miehillä kravatti, taskuliina ja kalvosinnapit.
  • Naisilla korut ja hartiahuivit yms. asusteet.
  • Jos aiot vaihtaa kengät juhlapaikalla, varaa vaihtokengille siisti kassi. Kiirepaniikissa mukaan temmattu Alepan muovikassi ei varsinaisesti kruunaa eleganssia.
  • Jos menet kampaajalle, laita päälle sellainen pusero, jonka saa pois sotkematta kampausta.
  • BONUS: muista syödä ajoissa ja kunnolla ennen juhlia. Nälkäkiukulla höystetty lähtöhässäkkä pilaa minkä tahansa tunnelman!

Nämä perustuvat kaikki omiin kokemuksiini. Tietenkin lähtö onnistuu ilman perinpohjaista valmisteluakin, mutta toisaalta inhoan sydämeni pohjasta sitä, että taksi odottaa ulkona ja sitten paniikissa yritän haalia kaikkea tarpeellista kasaan. Tai sitä, että siellä taksissa huomaan että kengät näyttävät nuhjuisilta.

Mitä teidän listalla lukisi? Puuttuuko jotain olennaista? Millaisia valmisteluja te teette ennen juhlia?

Viikon vinkki: sooda putsaa tummentumat

Testasin Marttojen sivulta löytynyttä ohjetta, jonka mukaan sooda valkaisee pinttyneen teekupin. Lähtötilanne näytti tältä:

IMG_2925

Tämä on konepestävä teekuppi, jota käytän monena päivänä viikossa. Kuppi ei kuitenkaan ole tullut pesukoneessa puhtaaksi. Ripottelin pohjalle reilun teelusikallisen soodaa, ja hankasin sillä tummentuneita kohtia. Kuppi oli hiukan märkä, joten soodasta tuli sellaista tahnaa. Tehon huomasi heti, sillä tahna muuttui pian ruskeaksi. Lopptulos on tässä:

IMG_2926

Kaikki irtosi. Sitten vaan kuppi normaaliin pesuun ja käyttöön. Testasin soodaa myös saman sarjan keraamiseen haudutuspannuun. Siinä tummentumat ovat pidemmältä ajalta ja tiukemmassa. Sooda ei tehonnut yhtä hyvin, joten testasin myös toista Marttojen ohjetta, etikan ja suolan seosta. Se tehosi paremmin, mutta ei poistanut väriä ihan kokonaan.

Tuollaisiin kevyempiin pinttymiin sooda tuntuu kuitenkin olevan ihan pätevä aine! Kannattaa kokeilla.

Viikon vinkit: untuvatakit, kestävä pukeutuminen, tahranpoiston ABC

Vaateguruni Rinna on kertoo blogissaan lähes kaiken, mitä tarvitsee tietää untuvatakeista. Käykää lukemassa, etenkin jos harkitsette untuvatakin hankkimista. Rinna kirjoittaa: ”Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä.” Tämä on hyvä pitää mielessä. Untuvatakki on monestakin syystä niitä vaatteita, joissa halvalla ei saa hyvää.

City-lehti listaa 10 vinkkiä kestävään pukeutumiseen. Tässä on runsaasti järkeviä pointteja. Ytimen voisi kiteyttää siihen, että fiksu ostaa vaatteita harkiten eikä hätäisesti. Paniikkishoppailu juhlien alla johtaa erittäin todennäköisesti tyhmiin ostoksiin.

Marttojen sivuilla on hurjasti hyviä vinkkejä melkein mihin tahansa, mutta päivän teeman mukaisesti linkkaan tänne hyvän tietopaketin tahranpoistosta. Jos ei ole ihan varma miten tahraa kannattaa lähestyä, täältä saa hyvän startin.