Olen päässyt vaatekaapin muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että jäljellä on enää shoppailua. (Mikäli koko prosessi kiinnostaa ja olet uusi blogissa, projekti löytyy tagilla muodonmuutos.) Olen raivannut, kirjoittanut, inventoinut, suunnitellut ja valokuvannut asujani, ja tämän kaiken lopputuloksena minulla on nyt kasassa vaatevarasto, joka koostuu vain hyvistä vaatteista. Siis sellaisista, joita haluan omistaa ja käyttää, ja jotka palvelevat oikein hyvin nykyisessä elämäntilanteessa.

Sallyn viitoittamalla tiellä viimeinen etappi on shoppailu. Kun on muodostunut kattava kokonaiskuva nykytilanteesta ja siitä tyylistä, joka tuntuu itselle sopivan parhaiten, on lopuksi aika luoda katsaus vaatekaapin puutteisiin. Sally kehottaa tekemään listan puuttuvista vaatteista, ja hankkimaan ne vähitellen ja harkintaa käyttäen.

Tulin prosessin aikana siihen tulokseen, että päällisin puolin ei puutu juuri mitään. On kenkiä, asusteita, neuleita, hameita, mekkoja ja housuja yllin kyllin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin yllättäen alusvaatteet: kaikki ne vaatteet, joita kerrostetaan noiden edellä mainittujen alle. Tarvitsen kipeästi lisää sukkahousuja, alushameita, toppeja ja ohuita paitoja, joita voi pukea neuleiden ja mekkojen alle. Kriittisin kohta listalla on sukkikset. Ei voi pukeutua mekkoihin tai hameisiin, jos ei ole asiallisia sukkahousuja. Älkääkä ehdottako mitään legginssejä, niihin ei aio edelleenkään pukeutua.

Lyhyesti sanottuna tarvitsen vaatteita, jotka saavat muut vaatteni näyttämään hyviltä. Vaikka inhoan shoppailua, näissä on se hyvä puoli että esimerkiksi sukkiksia on aika helppo ostaa. Ei tarvitse sovitella, sen kun menee kauppaan ja valitsee sopivan paksuja sopivissa väreissä ja oikeassa koossa. Sama juttu muidenkin kanssa. Hinnasta ei kuitenkaan auta tinkiä. Kokemukseni mukaan mitä halvemmat, sitä epämukavammat päällä, joten kunnon investointi on perusteltu. Lopuksi täytyy todeta, että tämäkin vaihe tuntuu jälleen kerran aika työläältä toteuttaa, mutta kuitenkin helpommalta kuin moni aiempi. Sitä paitsi on pakko, joten eipä auta kitistä.

Pari viikkoa sitten haastoin itseni kokoamaan asuja sellaisten vaatteiden ympärille, jotka ovat olleet kaapissani liian vähällä käytöllä. Aikaa oli syyskuun loppuun asti. Tässä kohtaa täytyy todeta, että haaste epäonnistui lähes täysin. Neljästä vaatekappaleesta pidin ylläni vain kahta, ja nekin samaan aikaan.

Suurin syy epäonnistumiseen oli yllättäen kylmennyt syyssää. Hameet olisivat muuten olleet ihan käyttökelpoisia, mutta ongelmaksi osoittautui asiallisten sukkahousujen puute. Koska haasteeseen kuului olla ostamatta uutta, oli lopputulos niukka. Huivia olisin voinut käyttää enemmänkin, jos olisin asiaan paneutunut. Huomaan, että vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. En ole tottunut miettimään asusteita, joten meinaan unohtaa ne edelleenkin. Helppous oli muutenkin vahvoilla. Uudenlaisten asuyhdistelmien miettiminen vaatii aikaa ja keskittymistä, ja aamukiireessä käännyin useimmiten tuttujen ja turvallisten vaateyhdistelmien puoleen. Tosin niissä on nykyisin enemmän potkua kuin ennen, eli sikäli on olen kyllä tilanteeseen tyytyväinen.

Olen tässä muodonmuutoksen loppuvaiheessa tullut siihen tulokseen, etten juurikaan tarvitse lisää vaatteita. Tarkoitan tällä päällimäisen kerroksen vaatteita, kuten housuja, paitoja, hameita, mekkoja ynnä muita. Sen sijaan olen tunnistanut isoja puutteita alemmissa kerroksissa. Tarvitsen sukkahousuja, alushameita, toppeja, alusvaatteita ja sellaisia. Luulen, että minun ei tarvitse noudattaa Sallyn ohjeita tämän tarkemmin, vaan olen jo todennut, että vaatteita on, ja ne ovat kivoja. Seuraavana on siis ostoslistan suunnittelu.

Nyt alkaa muodonmuutosprojektissa sellainen vaihe, että uutta tyyliä pitäisi ruveta todenteolla toteuttamaan. Sally neuvoo suunnittelemaan 2-3 viikon asut kenkiä ja asusteita myöten käyttäen vain niitä vaatteita, joita kaapissa jo on. Shoppailu on kielletty. Kehotus on kuvata kaikki asut, ja vielä kirjoittaa päivän päätteeksi fiilikset siitä, miten asukokonaisuus toimi. Tämä kaikki kuulostaa jälleen hiukan raskaalta toteuttaa, joten olen päättänyt noudattaa ohjeita mutta vähän muokattuina

Testijakso alkaa huomenna ja päättyy 30.9. Sen säännöt ovat:

1. En osta tuona aikana yhtään uutta vaatetta.
2. Valitsen kolme sellaista vaatetta, joita en ole juurikaan käyttänyt. Keksin ainakin kolme eri tapaa käyttää kutakin vaatetta. Pidän noista yhdeksästä kokonaisuudesta ainakin viittä testijakson aikana.
3. Suunnittelen noiden lisäksi muutaman muun asukokonaisuuden, jotka saavat koostua ns. lemppareista.
4. Otan joka päivä valokuvan, mutta en lupaa kirjoittaa mitään.
5. Hiekkalaatikolle saa edelleen vaihtaa farkut, jos on hamepäivä.

Oletan, että teitä kiinnostaa mitkä ovat ne kolme vaatetta, joille aion keksiä uutta käyttöä?

Ensimmäinen on ohut, läpikuultava puuvillainen yläosa. Se on tuollainen liehuva, väljä toppi, jossa on minulle aika radikaali väriyhdistelmä. Värit toistuvat kuvassa jokseenkin aitoina. Leikkaus on sellainen, että toppi on identtinen etu- ja takapuolelta. Tätä olen pitänyt lähinnä kesäisin, mutta haluan haastaa itseni miettimään, miten tätä voisi pitää myös viileämmällä säällä. Kuvassa se on vähän ryppyinen.  Helma jää aika ylös, noin navan korkeudelle.

Toinen on tummansininen paksua, jäykkää puuvillaa oleva hame. Siinä on leveät laskokset ja päälle puettuna tässä on vahva 50-luvun fiilis. Sivuissa on taskut ja hame on vuoritettu. Tässä kuvassa hame vaikuttaa hiukan muodottamalta, mutta todellisuudessa se on hyvin ryhdikäs. Hame asettuu melko korkealle, ja helma ulottuu nipin napin polveen. Olen käyttänyt hametta läpi vuoden, mutta kankaan ja vuorin yhdistelmä tekee siitä niin paksun, ettei tätä helteillä tule laitettua päälle.

Viimeisenä on A-linjainen huopakangashame. Tämäkin on vuoritettu, mutta ilman taskuja. Hame asettuu vyötäröllä matalammalle kuin edellinen, ja helma ulottuu juuri polven alapuolelle. Kangas on aika paksua, minusta tämä on selvästi syys- ja talvihame, en voi kuvitella pitäväni huopaa kesällä. Pidän hameesta kovasti, mutta jostain syystä se on jäänyt todella vähälle käytölle. Viime talvena taisin käyttää sitä kerran, jos muistan oikein.

Näille vaatteille on yhteistä se, että ne kaikki ovat useamman vuoden vanhoja. Pidän niistä kaikista yksittäin, ne ovat sekä väreiltään että malleiltaan minulle sopivia. Siitä huolimatta kaikki ovat jääneet turhan vähälle käytölle. Nyt olen siis antanut itselleni tehtäväksi miettiä, miten näitä voisi hyödyntää arkipukeutumisessa, ja minkä kanssa niitä voisi yhdistellä. En lupaa lopputuloksista valokuvia, mutta jonkinlaista raporttia joka tapauksessa.

Löytyykö teidän kaapeista syrjään jääneitä vaatteita, joissa ei ole mitään vikaa?

Täydellinen vaatekaappi on jälleen askeleen lähempänä. Tähän asti on tapahtunut seuraavaa:

• Hankin Sally McGraw’n kirjoittaman oppaan tyylin ja vaatevaraston uudistamiseksi.
• Analysoin ja arvioin omaa tyyliäni, mietin mitä siinä haluaisin muuttaa ja mitä säilyttää. vastasin Sallyn ohjeiden mukaan pitkään listaan kysymyksiä, joiden avulla konkretisoin itselleni mistä pidän, mistä en ja miten haluaisin vaatevarastoani kehittää. Kysyin myös muutamilta läheisiltä, miltä tyylini näyttää ulospäin. Kuulin erittäin kiinnostavia kommentteja. 
• Raivasin kaapista pois kaikki epäsopivat ja rumat vaatteet. Osa niistä on jopa jo kierrätetty edelleen.
• Tein jäljelle jääneistä vaatteista täyden inventaarion excel-taulukkoon. Listasin siihen kaikki omistamani vaatteet. Mitä hyödyllisin harjoitus, jota voin suositella muillekin.
• Kokosin muutamia erilaisia asuja, jotka valokuvasin. En tehnyt tätä ihan täsmälleen ohjeiden mukaan, mutta yritin noudattaa omia uusia suuntaviivojani. Annoin puolison valita yhden asukokonaisuuden.
• Jätin kaikki hautumaan pariksi viikoksi ja palasin asiaan eilen.

Seuraavaksi oli vuorossa palata inventaarion, omien kirjoitusten sekä valokuvien ääreen, ja vastata uusiin kysymyksiin niiden pohjalta. Pohjautuen vastauksiin, mitä haluan tyylissäni korostaa? Millaiset vaatteet muodostavat vaatekaappini rungon? Onko kaapissa vielä jotain poistettavaa? Vastaako valokuvien tyyli sitä, mitä olen visioinut?

Olen prosessin myötä tajunnut, että avainsanat ovat laatu, käytännöllisyys ja persoonallisuus. Arkivaatetuksessa en ole valmis tinkimään laadusta enkä käytännöllisyydestä, mutta haluan vaatteiden silti näyttävän mielenkiintoisilta ja persoonallisilta. Huomasin, että tehokas tylsyyden karkottaja on värikkyys. Musta höystettynä harmaalla on (minun mielestäni) pidemmän päälle puuduttavan näköistä, eikä kovin persoonallista. Valokuvista puolestaan huomasin, että olen nyt oikealla tiellä, mutta paneutumalla asusteiden käyttöön saisin helposti monista asuista vielä parempia.

Sallyn menetelmä ei toden totta ole kevyt toteuttaa, mutta se on jo tähän mennessä antanut todella paljon ideoita ja ymmärrystä. Minulla on nyt selkeä käsitys siitä, mikä vanhassa tyylissä on ollut pielessä, ja miten jatkossa haluan vaatevarastoani muokata. Pukeutumiseni on viime aikoina muuttunut selvästi, koska olen projektin myötä selvittänyt itselleni miltä oikeastaan haluan näyttää. Muutos jatkuu edelleen, seuraavat askeleen seuraavassa postauksessa.

Suurin syy halulle aloittaa vaatekaapin muodonmuutos oli se, että olin perin juurin kyllästynyt arkisiin vaatteisiini. Vaatteet edustivat kahta ääripäätä: kivoja, kauniita ja mielenkiintoisia juhla- ja menovaatteita, ja toisaalta äärimmäisen käytännöllisiä ja useimmiten kuluneita arkivaatteita. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Kun elämästäni 99% koostuu siitä tavallisesta arjesta, ei kivoille juhlavaatteille tule kovin usein käyttöä.

Sally käski kuvailemaan nykyistä tyyliä muutamalla sanalla. Pyysin myös paria läheistä ihmistä tekemään saman, jotta saisin käsitystä siitä, miten lähellä totuutta oma arvio oli. Kävi ilmi, että muut käyttivät ihan samoja sanoja kuin minäkin: käytännöllinen, rento, arkinen, tavallinen, tylsä. Tässä vaiheessa tilanteen vakavuus valkeni lopullisesti. Jos muutkin ovat sitä mieltä, ettei arkityylissä ole juuri säihkettä, on aika tehdä jotain.

Eilen luin Pitsikirjan Rinnan kesävaatevalikoimasta, jossa on 33 vaatetta. Listaa lukiessani tajusin, että normaali arkivarustukseni on reilusti pienempi. Tänä keväänä ja kesänä ennen kuin helteet alkoivat minulla on ollut vakituisessa käytössä seuraavat vaatteet:

• 4-5 T-paitaa, joista kaksi keskenään identtisiä, eli voinee laskea yhdeksi
• 3 farkut (helteellä näiden tilalla 3 hametta)
• 2 hupparia
• 1 sandaalit (käytössä vähintään 95% ajasta)
• 1 tennarit
• 1 mokkasiinit
• 1 takki
• 2-3 neuletta (järkeilin, että on minun ollut pakko käyttää ainakin kolmea, vaikka en kyllä muista pitäneeni kuin kahta)
• 1 mekko (varmaankin joskus viikonloppuna ollut päällä)

Tuosta tulee 18 vaatetta, ja niistäkin muutama on ollut käytössä hyvin harvakseltaan. Suurin osa näistä on myös hankittu vuonna 2008, joten ihan uudenkarheista vaatteista ei ole kyse. Olen jättänyt listasta pois ne harvat kerrat, kun olen ollut konsertissa tai ulkona syömässä, ja pukeutunut tavallista hienommin ( =ei tylsästi tai arkisesti). Tosin vaikka lisäisin nekin vaatteet listaan, lukumäärä jäisi silti varmaan alle 25:n. Joka tapauksessa diagnoosi on selvä: ei ihme että itseäkin tylsistyttää, kun viikosta toiseen pyörittää noin kymmenen vaatteet valikoimaa. Toinen havainto on, että pystyn näköjään elämään erittäin minimalistisesti asiaan sen kummemmin paneutumatta. Saman asian kääntöpuoli on, että olen näyttänyt ajoittain kassialmalta.

Nyt kun kulahtaneimmat vaatteet on karsittu pois, riski näyttää kassialmalta on huomattavasti pienentynyt. Vastaamalla Sallyn kattavaan kysymyslistaan olen myös tunnistanut asioita, joita erityisesti haluan kaapissani kehittää tai muuttaa. Yksi niistä on tuo hullu kahtiajako ”hienoihin” ja ”arki”vaatteisiin. Olen aivan suotta säästellyt siistimpiä vaatteita  erikoistilaisuuksiin sen sijaan, että olisin nauttinut niistä joka päivä. Toisaalta haluan muistaa jatkossa paremmin, että käytännöllisen ei tarvitse olla yhtä kuin mitäänsanomaton. Kun pengoin kaappejani totesin, että joukossa on myös niitä hauskoja, persoonallisia ja kauniita vaatteita. En vain ole käyttänyt niitä kovin usein.

Projektin aikana olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että en ole paneutunut ollenkaan siihen, miten eri tavoin yhtä vaatetta voisi käyttää. Samoin tajusin, että minulla on kattava kokoelma asusteita – huiveja, koruja ja vöitä – jotka ovat vain käyttöä vailla. Samaa voisi sanoa kengistä, käsilaukuista ja hatuista. Kaikkea on, muttei päälläni.  Olen huomannut, että ongelma ei ole niinkään ollut vaatekaapin sisältö, vaan se, etten ole osannut hyödyntää sitä tehokkaasti. Muutama luutunut asenne ja helppoutta rakastava luonteeni ovat myös vaikuttaneet vahvasti. Asiaan paneutuminen on kuitenkin tuottanut jo tulosta, kun olen näinkin paljon ehtinyt ymmärtää.