Avainsana-arkisto: rutiinit

Podcast: miten tavoitteet toteutetaan?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Uusi podcast on taas verkossa! Juttelemme Katrin kanssa siitä, millaisilla tavoilla lähdemme tämän vuoden tavoitteita saavuttamaan. Puhun jaksossa jonkin verran näistä samoista asioista, mitä olen täällä viime päivinä kirjoittanut, joten jos olet seurannut blogia aktiivisesti, siinä tulee jo osin tuttua asiaa. Sen sijaan Katrilla on hyvin mielenkiintoinen näkökulma rutiineihin. Mitä jos päivässä ei olisikaan rutiineja, vaan arkea pyhittäviä rituaaleja ja seremonioita? Todella kiehtova ajatus!

Podcastin voi kuunnella suoraan tuossa alla. Kaikki jaksot löytyvät myös osoitteesta irtiturhasta.net. Podcastin voi myös tilata iTunesista. Jos käytössäsi on iPhone, tökkää violettia podcastit-kuvaketta, mene siellä kohtaan haku, ja kirjoita hakukenttään irti turhasta. Pääset sitä kautta Irti turhasta -podcastin ”kotisivulle” iTunesissa, ja voit tilata sen suoraan puhelimeesi. Tällöin jaksot päivittyvät puhelimeen kuunneltavaksi automaattisesti, aina kun olemme julkaisseet uuden.

Vaikuttaa siltä, että nyt pystymme näitä jaksoja äänittämään suhteellisen säännöllisesti, mikä on tosi kiva asia. Jos teillä on mielessä aiheita jotka kiinnostaisivat, vinkatkaa kommenteissa. En lupaa että toteutamme (ainakaan kaikkia), mutta kaikki ideat laitetaan joka tapauksessa korvan taakse.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Joulunjälkeistä raivaamista

Julkaistu , kirjoittanut
6

Ennen joulua on tapana siivota, ja sitten yhdessä illassa olohuoneeseen, keittiöön ja vähän muuallekin laskeutuu kauhea kaaos. Jääkaappi pursuilee epämääräisiä jämiä, joita tungetaan sitten sikin sokin toistensa päälle. Pöydillä on tiskiä, koska jouluruokia varten tarvitaan niitä erikoisastioita, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen. Olohuoneessa leijailee lahjapapereita, pakettikortteja ja nauhoja, siellä tällä on erilaisten esineiden tyhjiä pakkauksia. Kaikkialla on lahjoja, joita ei vielä ole laitettu paikoilleen. Tästä ei voi syyttää lapsia, sillä leogjen lisäksi pöydillä seikkailee huiveja, hanskoja, uusia kirjoja ja vaikka mitä. Joka paikassa on neulasia ja piparinmuruja. Tämä vain todistaa, että sekä ennen että jälkeen juhlien on pakko siivota.

Jouluaattoon tuo ihana sekamelska jotenkin sopii, ja joulupäivänä sitä vielä sietää, mutta viimeistään Tapanina ainakin minua alkaa ärsyttää. Olen yrittänyt taltuttaa kaaosta systemaattisella raivaamisella. Jääkaapista on päättäväisesti syöty pois aaton juhlaruokien rippeitä. Tämän päivän tavoitteena on poistaa olohuoneesta kaikki tavarat, jotka eivät kuulu sinne. Kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Ota tyhjä paperikassi, ja mätä sinne kaikki käärepaperit ja kiikuta roskikseen. Siis roskiin, ei paperikeräykseen. Mutta paperikassi pysyy auki on hyvän muotoinen, joten suosittelen siksi sitä tähän hommaan.

Sen jälkeen otetaan esine kerrallaan käteen, ja päätetään mihin se kuuluu. Kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin ja niin edelleen. Jos ei tiedä mihin laittaisi, niin pitää päättää. Jos ei päätä, esine jää seilaamaan jonkun pöydän päälle, josta sitä siirrellään päivittäin jonkun muun tason päälle. Tämä ei lisää siisteyttä, koska koti näyttää siistiltä vasta sitten, kun sekalaiset tavarat poistetaan pinnoilta. Jos joulunpyhinä on jättänyt normaalit arkirutiinit tekemättä, nyt on oikea hetki palata normaaliin. Itselläni loma jatkuu, mutta pyykkiä on pakko pestä siitä huolimatta. Tiskikonerutiinista en ole päästänyt irti missään vaiheessa, se on niin iso osa toimivaa keittiötä ja stressitöntä elämää. Ja on meillä imuroitukin jo kertaalleen, ja tänään imuroidaan uudestaan, kun lattia paljastuu lahjojen ja papereiden alta.

Onko teillä joulunjälkeinen raivaus jo lähtenyt käyntiin?

Ensin siivotaan, ja sitten siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
5

Oletteko ajatelleet, että juhlia ennen siivotaan yleensä aina – mutta että myös juhlien jälkeen pitää siivota? Jotenkin sitä keskittyy aina niihin juhlavalmisteluihin, joihin siivoaminenkin kuuluu. Usein myös koristellaan ja valmistaudutaan ehkä muutenkin, hankitaan maljakoita kukille, ylimääräisiä jakkaroita vieraille, kenties lainataan astioita. Sitten juhlat ovat ohi ja yllätys yllätys – taas pitää siivota.

Ajatellaan vaikkapa joulua. Joulusiivous kuuluu useimmilla asiaan. Mutta kun pyhät ja lomat ovat takanapäin, koti ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi. Ainakin minulla on arjen alkaessa vahva tarve saada koti jälleen normaaliin kuntoon. Koristeet kerätään ja pakataan talteen. Viimeisetkin lahjakääreet, narunpätkät ja nimilappuset kerätään nurkista ja laitetaan joko roskiin tai odottamaan uutta käyttöä. Sitten on ruokaan liittyvät roskat; suklaarasiat ja tyhjät  pullot, puhumattakaan jääkaapin jämävarastoista. Sitä paitsi useimmiten jouluna ei viitsi hirveästi siivoilla kun on paljon mukavampi laiskotella, joten ihan kunnon imurointi on paikallaan.

Kun katselin Linnanjuhlia, mietin tätä samaa asiaa. Parituhatta ihmistä saa muutamassa tunnissa aikaan hirveän sotkun, vaikka kyseessä olisi miten hienot juhlat. Lattiat likaantuvat, huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, tiskiä tulee valtava vuori ja menen takuuseen, että pitkin linnan saleja noukitaan joka vuosi juhlijoiden jäljiltä aikamoinen kasa unohtuneita tavaroita. Lisäksi linnassakin on varmasti kaikenlaista roudaamista: ruokien tarjoilupöytiä, bändien tarvitsemat kamppeet, televisiokamerat ja muut. Olisi hauska tietää, millainen määrä siivoojia tarvitaan laittamaan linna jälleen edustuskuntoon Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Oikeastaan loppusiivous kuuluu juhlien järjestämiseen siinä missä valmistautuminenkin. Se ei välttämättä ole se kohottavin osuus juhlista, mutta näen sen tärkeänä siirtymänä kuitenkin. Siivoaminen on sellainen rituaali, joka näyttää arjen ja juhlan rajan.

Kuinka pitää kaaos kurissa

Julkaistu , kirjoittanut
24

Miksi joissakin kodeissa on aina tosi siistiä ja joissakin aina hirveä kaaos? Tai vaikka ei puhuttaisi ääripäistä, niin silti toisissa kodeissa on keskimäärin siistimpää kuin toisissa. Olen ehkä joskus kertonutkin eräästä kodista, jossa vieraillessa tuntui aina aivan epätodelliselta, sillä joka ainut tavara oli säntillisesti omalla paikallaan ja missään ei ollut pölyhiventäkään, ja vessapaperi oli soinnutettu kaakeleiden kuvioihin. Kuvittelin, että se johtui raivopäisestä jynssäämisestä ennen vieraiden saapumista, kunnes kerran tein todellisen yllätysvierailun, ja löysin kodin tismalleen samassa kunnossa, eikä omistaja ollut edes itse kotona. Silloin tajusin, että siellä näyttää aina samalta, vieraita tai ei.

Kodinhoito ei ole projekti. Jos haluaa ylläpitää jotain tiettyä siisteystasoa, se vaatii työtä joka päivä, eikä lopu koskaan. Olen itse puhunut päivittäisistä rutiineista, jotka teen joka päivä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut tavoista – miten niitä syntyy, miten tapojaan voi muuttaa, miksi se on joskus helppoa ja joskus vaikeaa ja niin edelleen. Nuo rutiinit ovat juuri tuollaisia tapoja. Olen jossain vaiheessa totuttanut itseni tekemään jonkun asian jollain tavalla, ja sitten vain jatkanut samalla tavalla toimimista.

Tästä päästään kotien erilaisiin siisteystasoihin. Alan kallistua sille kannalle, että päivittäiset tavat tai rutiinit ovat se ratkaiseva tekijä, joka määrittelee missä kunnossa huusholli on, jos ovelle pölähtää yllätysvieraita. Mitä enemmän yksittäisiä rutiineja on, sen siistimpänä koti pysyy. Mutta määrä ei yksin ratkaise, vaan sisällölläkin on merkitystä.

Omasta pyykkirutiinista olen puhunut monta kertaa. Pesen koneellisen pyykkiä lähes joka päivä. Jos joku päivä pyykki jää pesemättä, seuraavan päivänä koneellisia on kaksi. Olen valinnut niin, että pyykkikori ei ole järin suuri. Niinpä esim. lakanat on käytännössä pestävä parin päivän sisällä siitä kun ne vaihdetaan. Toisaalta meillä kyllä tuleekin pyykkiä aika paljon joka päivä. Kun 1-vuotias syö itse puuroa, koko lapsi pitäis verhoilla suojakankaaseen, jos haluaisi että yöpuku on käytössä vielä ruokailun jälkeenkin. Mutta on helpompaa vain heittää puuroiset vaatteet pyykkiin. Tämä rutiini pitää pyykin määrän kurissa.

Tiskikone pyörähtää käyntiin joka ilta, tästähän olen hehkutellut myös useampaan otteeseen. Tämän ansiosta keittiön kaaos on todella hyvin hallinnassa aiempaan verrattuna. Minulla on myös tapana viimeiseksi illalla tai ensimmäisenä aamulla siistiä keittiö ja ruokapöytä päällisin puolin niin, että siirrän tasoilta pois kaikki tavarat, jotka ilmiselvästi eivät kuulu sinne. Samalla tiskaan pannut ja padat, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen.

Petaan sängyt joka aamu. Rutiiniin kuuluu, että ensin peitto käännetään auki, jotta sänky tuulettuu, ja vähän ajan päästä ne pedataan. Pikku juttu, joka lisää siisteysvaikutelmaa todella paljon. Yritän pitää eteisen kriittisen piironginpäällisen järjestyksessä. Käytännössä se tarkoittaa, että noukin sille eksynyttä tavaraa omille paikoilleen monta kertaa päivässä. Muutenkin minulla on tapana tuoda tullessani ja viedä mennessäni, yritän sillä lailla tasaiseen tahtiin pitää järjestystä yllä.

Rutiini, jota en ole saanut toimimaan, on sellainen viiden minuutin pikasiivous, jota monet hehkuttavat. Siis että esimerkiksi illan päätteeksi napsitaan viiden minuutin ajan kaikki tavarat paikoilleen, jotta aamulla olisi siistiä. Joskus tein tätä aamuisin, mutta nyt kun aamulla on pimää, ei sekään onnistu. Viisi minuuttia on lyhyt aika, luulisi siihen olevan mahdollisuus joka ilta, mutta en vain inspiroidu siivoamisesta ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin myös jonkun kylpyhuoneiden siistimisrutiinin, jolla kylppärit pysyisivät kivan näköisinä päivästä toiseen. Ostin sellaisia kosteita putsausliinoja, joilla voi pyyhkiä emalipinnat helposti, ja ne ovat osoittautuneet oikein käteviksi. Nyt kun vielä saisi niiden käyttöön jonkun rutiinin.

Näissä rutiineissa taiteilee aina sen kanssa, mikä on tarpeeksi muttei liikaa. Haluan että meillä on miellyttävän siistiä, mutta en halua käyttää siisteyden ylläpitämiseen loputtomasti aikaa. Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?

Mitä kuuluu rutiineille?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen täällä pitkin vuotta kertonut kehittelemistäni rutiineista. Osa niistä on solahtanut automaattiseksi osaksi arkea. Osan kanssa taas on tehtävä töitä edelleen. Tiskikonerutiini toimii noin 85% ajasta. Yleensä muistan laittaa koneen päälle illalla. Joskus, jos tiskejä on todella vähän, jätän koneen käynnistämättä, ja laitan päälle vasta seuraavana päivänä. Samoin pyykkirutiini toimii lähes sataprosenttisesti. Pyykkikone pyörähtää päälle heti aamusta, ja puhtaat viikataan kaappiin.

Paperirutiini onnahtelee enemmän. Teoriassa systeemi on loistava: kaikki viralliset, toimintaa vaativat paperit laitetaan aina samaan lokeroon. Kerran viikossa kaikki käydään läpi, arkistoidaan tai heitetään pois. Tyhjä lokero odottaa jälleen seuraavan viikon postia. Mikään lasku ei jää maksamatta eikä yksikään paperi häviä. Käytännössä tämä toimi muutaman viikon juuri näin. Sen jälkeen aloin lipsua. En käynyt läpi lokeroa joka viikko, ja toisaalta en laittanut sinne kertyneitä papereita oikeaan paikkaan, vaan jätin ne sinne väliaikaissäilytykseen, mistä siis ennen pitkää muodostui pitkäaikaissäilytys.

Siinä mielessä paperirutiini toimi ja toimii edelleen, että paperit eivät ole hukassa, sillä nyt laitan kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan. Olin lykännyt papereiden läpikäymistä monta viikkoa, mutta tällä viikolla sain sen jälleen tehtyä. Arkistoin myös kaikki helpot paperit, mutta lokero ei tullut tyhjäksi. Pitäisi nimittäin perustaa yksi uusi kansio, ja karhuta vakuutusyhtiöltä kuluja takaisin. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista ärsyttävää, tylsää, rupeamista vaativaa työtä. Jonka siis mieluummin lykkää johonkin muuhun hetkeen. Mutta tiedän että eihän tämä näin tule toimimaan. Nuo jutut ovat edessä halusi tai ei, tämä on vain pään laittamista pensaaseen.

Lopuksi ruokarutiineista. Olen päivittänyt viime viikon, kuluvan viikon ja ensi viikon ruokalistat. Viime viikko oli erikoinen. Suunnittelu oli jäänyt tekemättä ja sitten vielä tulimme kipeäksi. Kävi niin, että söimme pakastimesta koko viikon valmiita ruokia. Kokemus oli vapauttava. Nyt täytyy tosin täydentää ruokavarastoja, mutta oli todella helpottavaa, ettei kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei olisi ollut mitään syötävää. Etukäteen suunnitellut listat kyllä helpottavat elämään aivan älyttömästi. Se suunnittelu vain on työlästä, miten onkin niin vaikea keksiä mitä syötäisiin? Kummallinen asia. Olen myös oppinut, että välillä suunnitelmaan voi jättää ”jämäpäiviä”, eli tarkoituksella syödään alkuviikosta jääneitä ruokia.

Vähän huomaamatta on myös muodostunut uusi ruokakaupparutiini. Koska Citymarketilla on edelleen se halpa keskiviikkotarjous kuljetusmaksujen osalta, olen päättänyt hyödyntää sitä niin kauan kuin riittää. Tilaan kerran viikossa suurimman osan ruoasta suoraan kotiin, ja samassa kyydissä tulevat vessapaperit, pesuaineet ynnä muut isot hankalat paketit. Olen oppinut tilaamaan tarpeeksi kerralla. Kuvittelin ettei jääkaappiin mahdu, mutta kun Cittari kerran vahingossa tuplasi tilaukseni, huomasin että 12 maitoa ja 24 viiliä mahtuu ihan hyvin, ja kaikki muu vielä lisäksi. Tämä rutiini on säästänyt minulta paljon ylimääräisiä kauppareissuja ja pähkäilyä.

Listaihmisiä

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.

Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.

Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.

Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.

Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?

Mindfulness vastaan rutiinit

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olin viikonloppuna opettelemassa mindfulnessia, eli hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Toisin sanoen eräänlaista meditaatiota, jossa avainsana on se läsnäolo hetkessä. Kurssi oli ensimmäinen kosketukseni mihinkään tällaiseen, ja osoittautui ennakkoluuloista huolimatta erittäin antoisaksi. Eräs kotitehtävä oli keskittyä johonkin arkiseen suoritukseen täysipainoisesti, siten että on todella läsnä siinä mitä on tekemässä. Tarkoitus oli keskittää ajatukset mahdollisimman tarkasti käsillä olevaan tehtävään, kuten syömiseen, kävelemiseen tai muuhun tavalliseen asiaan.

Valitsin hampaiden pesun. Yritin keskittyä tarkasti vain siihen miten harjasin hampaitani. Tunnustelin hammastahnan makua suussa, kiinnitin huomiota siihen, miltä kaakelit tuntuivat paljaissa jalkapohjissa, ja aina kun ajatus meinasi harhautua johonkin muuhun, palautin sen takaisin käsillä olevaan tehtävään.

Kokemus poikkesi varsin paljon normaalista tavasta pestä hampaat. Yleensä suhtaudun hampaiden pesuun siten, että se on yksi niistä hetkistä jolloin voi tehdä jotain muutakin yhtä aikaa. Nuorempana yleensä luin kirjaa, nykyisin aika usein kuuntelen podcastia tai äänikirjaa. Kun päivässä on rajallisesti hetkiä jolloin kukaan ei häiritse, alkaa suhtautua luovasti erilaisiin tilanteisiin. Harjaamiseen keskittyessäni päähäni pälkähti kuitenkin ajatus, että hetkeen keskittyminen on tavallaan rutiinien vastakohta. (Pohdin ajatusta tietenkin pidemmälle vasta harjoituksen jälkeen, kuten asiaan kuuluu.)

Olen kehittänyt paljon rutiineja, joiden tarkoitus on nimenomaan vapauttaa ajattelusta. Yritän järjestää monet asiat sillä tavalla, että ne hoituvat autopilotti päällä. Se vapauttaa ajattelemaan samalla kaikkea ihan muuta, tai vaikka kuuntelemaan jotain. Silloin esimerkiksi pyykkien ripustamiseen käytetty aika ei tunnu niin hukkaan heitetyltä. Mutta kurssin jälkeen jäin miettimään, pitäisikö välillä sittenkin vain keskittyä siihen mitä on tekemässä, eikä harrastaa sellaista moniajoa, joka minulla nyt on tapana.

Pari päivää tätä asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että ehkä pitäisi – joskus. Mutta ei koko aikaa. Eihän tästä tule mitään, jos rupeaisin keskittymään kaikkiin arjen töihin niin intensiivisesti, etten voisi ajatella mitään muuta sitä tehdessä. Ensinnäkin kodinhoidon vauhti putoaisi puoleen ja toiseksi tulisin hulluksi. Mutta silloin tällöin, sanotaan nyt esimerkiksi kerran viikossa, voisi ihan hyvin tehdä jostakin pienestä arkisesta askareesta mindfulness-harjoituksen. Olisihan sekin tavallaan tuollaisen aivottoman tekemisen hyödyntämistä. Tämä toisi kieltämättä uuden merkityksen sille ajatukselle, että esimerkiksi siivoaminen on meditatiivista 🙂

Aamusiivous

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen pidempään miettinyt, miten saisin arkirutiineihin upotettua sellaisen systemaattisen pikasiivouksen. Amerikkalaisissa blogeissa siitä käytetään nimitystä ”5 minute pick-up”. Sille ei ole olemassa vastaavaa sanaa suomeksi, mutta käytännössä tuo tarkoittaa, että viiden minuutin ajan järjestetään määrätietoisesti ja reippaasti, kerätään roskat roskiin ja palautetaan kaikki paikoilleen.

Näen tässä konseptissa paljon etuja, mutta minulla on ollut vaikeuksia soveltaa sitä omassa arjessa. Noissa lukemissani blogeissa se nimittäin tehdään yleensä viimeiseksi illalla (tai vähän ennen kuin vieraat saapuvat), ja ilta ei todellakaan ole minulle otollisin aika siivota. En kerta kaikkiaan jaksa motivoitua järjestelemään mitään, kun kerrankin on hetki aikaa tehdä jotain ilman häiriöitä. Tai sitten olen niin väsynyt, että nukkuminen tuntuu paljon paremmalta idealta kuin siivoaminen.

Tänä aamuna tajusin, että kyllä tämä meilläkin toimii, kunhan ajankohta siirretään illasta aamuun. Heti ensimmäisenä aamulla voi muiden aamutoimien ohessa käyttää sen viisi minuuttia reippaaseen järjestelyyn ja koti näyttää kivalta päivää varten. Tämä sopii päiväjärjestykseen erinomaisesti, sillä aamuisin hoidan kotia muutenkin: tyhjennän tiskikoneen yön jäljiltä ja täytän sen aamiasiastioilla. Viikkaan kuivat pyykit kaappiin ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Samaan syssyyn voin ottaa ohjelmaan tämän pikasiivouksenkin.

Tästä tulee siis uusi rutiinini. Tarvitsi vain päästä yli siitä ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla siistiä kun mennään nukkumaan. Mutta näköjään tietyt jutut toimii paremmin aamulla, ja toiset illalla. Esimerkiksi tuo tiskikonerutiini pitää ehdottomasti tehdä noin, että illalla kone päälle, ja jos pesukoneessa olisi ajastustoiminto, laittaisin taatusti pyykit pyörimään niin että ne olisivat aamulla valmiit. Mutta tässä kohdassa aamu on otollisinta aikaa toimia, ja lopputulos on aivan sama.

Onko teillä tämä viiden minuutin siivous käytössä? Mihin aikaan teette?

Mitenhän tässä aina käy näin?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen huomasin, että keittiöön on alkanut hiipiä sotkua. Tässä on esimerkki:

IMG_0236

 

Tämä on ennen-kuva. Kyse on vetolaatikosta, jossa säilytän muovipusseja ynnä muuta keittiössä tarvittavaa. Koko sisältö näkyy kuvasta. Kaiken löytää, mutta kuten näette järjestys ei ole kovin hyvä. Tuossa itse asiassa näkee, mikä se alkuperäinen järjestys on ollut, mutta jotenkin tavarat ovat alkaneet vähitellen vaeltaa pois paikaltaan. Ihmettelen, että miten se järjestys aina jossain vaiheessa muuttuu sotkuksi? Käykö teille muille samalla tavalla?

Päätin kuitenkin korjata tilanteen. Järjestin laatikon äsken ja nyt se näyttää tältä:

IMG_0237

Samat tavarat, miinus muutama likainen muovipussi. Näyttää tosi kivalta minun mielestäni. Aikaa tämän järjestämiseen meni alle viisi minuuttia. Pieni vaiva, iso ilo. Tietenkin tämä on väliaikaista, kunnes tilanne alkaa taas muistuttaa ylempää kuvaa. Mutta parin minuutin järjestelyllä paransin tilannetta taas moneksi kuukaudeksi.

Sitten päivitys paperirintamalta: tämä uusi systeemi on loistava! Olen niin tyytyväinen, että olen ottanut sen käyttöön. Ensinnäkin minun ei tarvitse ajatella papereita koko viikon aikana. En edes viitsinyt avata paria laskua, koska tiesin hoitavani ne tänään. Heitin vain kuoret lokerikkoon. Laitoin sinne itse asiassa sellaisiakin papereita, joille en juuri sillä hetkellä keksinyt parempaa paikkaa, vaikka ne eivät täysin ehkä kuuluneetkaan ”virallisten papereiden” joukkoon. Mutta ei hätää! Tänä aamuna otin koko pinkan, ja käsittelin paperit yksi kerrallaan. Maksoin laskun, arkistoin yhden kuitin ja tilauslomakkeen ja keksin muille papereille järkevän paikan. Ja kaikki tämä jopa ennen kuin puhelin hälytti!

Tämä papereiden käsittelysysteemi on parissa viikossa selkeästi vähentänyt stressiä elämästäni. En ahdistu mistään, kun tiedän että viikossa on selkeä aika, jolloin asialle on tehtävä jotain. Voin heittää paperit mielestäni muuksi aikaa, ja sitten maanantaina istun alas ja hoidan kaiken kerralla. Aikaa kuluu varmaan vähemmänkin näin, kun olen keskittynyt siihen mitä teen. Väitän, että tämä osoittautuu yhtä hyväksi rutiiniksi kuin tiskikoneen käynnistys iltaisin. Kyllä voi olla joskus järjestys pienestä kiinni.

Ja hei, tämä viikko on se vaatehuoltoviikko! Raportoin siitä lisää myöhemmin tällä viikolla!

Kuinka aion ratkaista paperiongelmani

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen lukenut teiltä saamiani hyviä vinkkejä. Olen kuunnellut, mitä ammattijärjestäjillä on aiheesta sanottavana. Olen miettinyt asiaa. Lopputuloksena on systeemi, joka toivottavasti ratkaisee arkistoinnin ongelmat ikuisiksi ajoiksi. Suurin ongelmani on ollut ylläpito, joten olen yrittänyt keskittyä ratkaisemaan erityisesti siihen liittyviä ongelmia. Tässä tulos:

(1) Ihan ensimmäiseksi on jälleen tehtävä Suuri Raivausurakka, jossa poistetaan turhat paperit ja lajitellaan jäljelle jääneet. Tämän olen aika pitkälle jo viime viikolla tehnyt, mutta hoidan homman loppuun tällä viikolla. Keskityn erityisesti siihen, mitä kaikkea voi heittää roskiin. Poistan pinoista kaiken mahdollisen.

(2) Teen itselleni kommenteissakin ehdotetun inboxin. Tällainen paperilokerikko on jo olemassakin, se pitää vain tyhjentää tarpeettomasta ja ottaa hyötykäyttöön. Siinä on kaksi tasoa, minulle yksi ja puolisolle toinen. Puoliso saa tehdä omallaan mitä haluaa, minulla on tälle määritelty tehtävä. Lokero sijoitetaan näillä näkymin työhuoneen pöydälle. Tai ehkä keittiöön tai eteiseen, täytyy katsoa mikä olisi helpoin paikka.

(3) Koska suurin ongelma on ollut, etten tee mitään avattuani jonkun kuoren, lokerikko on ratkaisu tähän ongelmaan. Eli jatkossa, kun kädessäni on paperi, jolle pitäisi tehdä jotain, laitan sen lokerikkoon. Tällä tavalla kaikki tärkeät, käsittelyä vaativat paperit ovat yhdessä paikassa. Tähän lokeroon saa laittaa vain sellaisia papereita, jotka sisältävät jotain virallista tietoa tai liittyvät johonkin tärkeään hallinnolliseen asiaan. Esimerkiksi kaikki veroihin ja vakuutuksiin liittyvät paperit, edellä mainittuja varten säilytettävät kuitit, KELAn ja vastaavien tahojen lähettämä posti, lääkärikäynteihin liittyvät dokumentit, taloyhtiöön, autoon jne. liittyvät paperit. Lokeroon ei missään olosuhteissa laiteta esimerkiksi onnittelukortteja, piirustuksia, mainoksia, lehtileikkeitä, tyhjiä kirjekuoria ynnä muuta silppua. En osaa esittää asiaa tämän kiteytetymmin, mutta tiedän kyllä itse kuuluuko paperi lokeroon vai ei.

(4) Sitten tulee tärkeä kohta: olen jo tehny puhelimen kalenteriin merkinnän, joka hälyttää joka viikko maanantaisin, alkaen ensi maanantaista. Silloin näytöllä lukee Paperityöt. Päätin, että alan hoitaa kaikki paperityöt kerran viikossa samaan aikaan. Toisin sanoen luon itselleni rutiinin. Joka maanantai käyn lokerikon paperit läpi, teen tarvittavat toimenpiteet ja sijoitan paperit oikeaan paikkaan, kunnes jäljellä ei ole enää ainuttakaan. Käytännössä siis joko arkistoin tai heitän roskiin kaikki viikon aikana kertyneet paperit. Loppuviikon ajan voin taas täyttää lokeroa kaikessa rauhassa.

Tunnistin nimittäin ratkaisuksi moneen ongelmaan sen, että paperia ei saisi laskea kädestään ennen kuin on tehnyt mitä se vaatii. Mutta itseni ja arkeni tuntien tiedän, etten pysty joka kerran toimimaan näin. Aina tulee jotain akuutimpaa tielle, ja sitten homma jää hoitamatta. Mutta päättelin, että vaikka olisi miten kiire, pystyn viemään paperin lokeroon odotamaan parempaa hetkeä, vaikka olisi millainen hässäkkä päällä. Se ei ole sen vaativampaa, kuin että ruoat laitetaan kaupasta tullessa heti jääkaappiin, tai että märät ulkovaatteet viedään kylppäriin kuivumaan. Jos pystyn suorittamaan em. toimenpiteet 96% todennäköisyydellä aina, pystyn samalla todennäköisyydellä viemään tärkeät paperit tiettyyn paikkaan aina, kun sellainen käteen sattuu.

Merkittävä ero aiempaan on tuo muistutus puhelimessa. Sen on tarkoitus varmistaa, ettei hoidettavien paperiasioiden pino kasva yhtä viikkoa isommaksi. Kerran viikossa toistettava rutiini sementoituu hitaammin kuin kerran päivässä (vrt. tiskirutiini), mutta jos teen sen silkan itsekurin voimin vaikkapa kuukauden ajan, alkaa rutiini varmasti jo muodostua.

Lisäksi tämä jatkuvan arkistoinnin systeemi luultavasti ratkaisee yhden isomman mittakaavan ongelman. Aina kun olen suorittanut Suuren Raivauksen, olen samalla kehittänyt hyvän ja toimivan arkistointimenetelmän. Ongelmana vain on se, että kun tämä tehdään keskimäärin 12 kuukauden välein, ehdin siinä välissä unohtaa, mikä logiikka siinä menetelmässä taas olikaan. Lopputuloksena on moneen paikkaan säilöttyjä papereita. Jos arkistoin tarvittavat kerran viikossa, oletettavasti en ehdi unohtaa, mihin edellisellä viikolla vastaavia papereita talletin.

(5) Viimeisenä kohtana harkitsen jonkun pienen paperisilppurin hankkimista. Välillä vanhoja papereita jää nimittäin pyörimään, kun tuntuu että niiden sisältämän informaation vuoksi pelkkä paperikeräys tuntuu turhan heppoiselta. Tämä ei kuitenkaan ole kiireinen eikä kriittinen kohta yleisen onnistumisen kannalta.

Näin olen siis suunnitellut. Tällä viikolla tehdään tarvittavat valmistelut ja viikon päästä uusi rutiini pyörähtää virallisesti käyntiin. Mitäs sanotte? Onko tässä mahdollisuus onnistua? Olenko jättänyt jotain huomioimatta?