Hermanni, jolle kävi huonosti

Sain viime viikolla odottamattoman lahjan, jonka nimi oli Hermanni. Hermanni osoittautui pieneksi pakasterasialliseksi litkua, joka puolestaan paljastui hiivataikinan juureksi. Ei ruisleipäjuureksi, vaan jonkinlaisen sokerikakun juureksi. Mukana tuli A4-sivun verran ohjeita, miten Hermannia piti hoitaa. Se ei ollut ihan yksinkertaista, Hermannia piti ruokkia, hämmennellä ja valvoa kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen taikina jaettiin osiin, ja yksi niistä valmistettiin loppuun asti kakuksi. Muut osat piti jakaa kavereille eteenpäin ohjeiden kera. Systeemi oli sama kuin ennen vanhaan ketjukirjeissä, paitsi tällä kertaa ei lähetetty kirjeitä vaan kiikutettiin taikinaa ovelta toiselle.

Sanoin jo ovella naapurille, joka Hermannin toi, että tämä ei taida olla minun juttuni. Ensinnäkään en ole mikään jauhopeukalo, toiseksi en hirveästi tykkää kakuista ja kolmanneksi Hermannin pitäminen hengissä vaikutti tosi työläältä. Laiton Hermannin hyllylle odottamaan ja ajattelin paneutua asiaan tarkemmin seuraavana päivänä (meillä oli juuri vieraita kun Hermanni saapui). Tuskastelin asiaa illan – en oikeastaan innostunut taikinahommasta ollenkaan, mutta olisiko hirveän epäkohteliasta heittää se suoraan roskiin? Onneksi luonto päätti asian nopeasti minun puolestani. Ilman asianmukaista hoitoa Hermanni muuttui vuorokaudessa melko erikoisen näköiseksi, ja lähes pulppusi ulos purkistaan. Ilmeisesti se alkoi käydä. Silläkin uhalla, että ystävyyteni taikinan tuoneen naapurin kanssa vaarantuu, heitin Hermannin pois. Tuli heti helpottuneempi olo.

Olen kovasti selittänyt, miten syötävät ja juotavat lahjat ovat aina hyviä, mutta tämän episodin jälkeen pitää vähän täsmentää: valmiit syötävät ja juotavat ovat hyviä. Sen sijaan tässä tuli todistettua, että ei ehkä kannata antaa lahjaksi projekteja, ainakaan yllätyksenä. Ne eivät välttämättä tuota iloa vaan enemmän stressiä. Jos lahjan saajan tuntee tosi hyvin, niin sitten tietysti voi antaa mitä vaan, jos tietää saajan siitä ilahtuvat. Tulin juuri ajatelleeksi, että tästä samasta syystä ruukkukasvit ovat mielestäni vähän arveluttavia tuliaisia, sillä nekin vaativat jatkuvaa hoitoa. Sitten siitä tulee vain huono omatunto, jos lahjakasvin onnistuukin kuihduttamaan vääränlaisella hoidolla.

Onko kukaan muu tutustunut Hermanniin? Ja kenties saanut sen pysymään hengissä? Meidän Hermannille kävi huonosti.

Vuoden viimeiset vinkit 2012

Vuoden viimeiset vinkit! Sekä uutis- että blogirintamalla on ollut jouluviikon hiljaista. Vauhti paranee varmasti joka puolella, kunhan uudesta vuodesta selvitään. Muistakaahan laittaa lasit päähän, jos ammutte raketteja.

YLE neuvoo, ettei likaista joululiinaa kannata hautoa kovin pitkään pyykkikorissa. Tahrat pinttyvät kiinni, ja ovat entistä hankalampia puhdistaa. (Itse vannon BioLuvilin nimeen hankalien tahrojen puhdistuksessa.)

Edelleen YLE antaa ohjeet joulun jätteiden kierrätykseen. Ajankohtaisinta on jutun lopusta löytyvät vinkit kuusen käsittelyyn.

Viimeinen linkkivinkki menee kenties vähän tämän blogin aiheen ulkopuolelle, mutta kirjoitus oli niin mielenkiintoinen, että haluan jakaa sen kanssanne. Kukaan tuskin on voinut välttyä lukemasta siitä avokadopastasta, joka sekoitti suomalaisten kotikokkien päät tänä syksynä. Suolaa ja hunajaa -blogissa on pitkä mutta mielenkiintoinen analyysi siitä, miksi juuri tämä resepti nousi kaikkien tietoisuuteen. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen. Ja lopusta löytyy myös se resepti, mikäli nyt joku olisi sattunut sen ohittamaan.

Viikon vinkit 46/2012: Jääkaappiasioita

Pari viime viikkoa on mennyt tiiviisti ruokajärkiprojektin parissa. Ehkä siitä syystä silmiin on sattunut viime aikoina paljon ruoan säilytykseen liittyviä juttuja.

Vuoden mutsi -blogissa jaetaan käyttökelpoisia vinkkejä siitä, mitä voi valmistaa kohtapuoleen pilaantuvista, mutta vielä syömäkelpoisista ruoista. Suurin osa ideoista vaikuttaa erittäin toimivilta.

Iltalehti kysyy, onko jääkaappisi pöpöpesäke? Itse en tiennyt, että tyhjiöpakatut kalat pitäisi säilyttää max +3°C. Sitä on kyllä vähän vaikea saavuttaa, ellei kaappia säädä erikseen normaalia kylmemmäksi. Ilmeisesti parempi olisi syödä kylmäsavulohet saman tien.

Savon Sanomat lähestyy ruokajärkeä hiukan eri näkökulmasta. Artikkelin mukaan suomalaiset ovat alkaneet vaatia entistä enemmän laatua, ja sen vuoksi yritykset ovat joutuneet tarkistamaan niin reseptejään kuin muitakin käytäntöjään. Omasta kokemuspiiristä katsottuna ihmiset tosiaan harrastavat ruokaa eri tavalla kuin ennen. Ehkä kotiruoka tosiaan on nouseva trendi, kuten Savon Sanomat ehdottaa?

Viikon vinkit 44/2012: HBO, kukkia ja 20kg ruokajätettä

Netflix aloitti, mutta HBO myöhästyy. Olisiko syynä se, että HBO haluaa välttää Netflixin ongelmat ja ottaa sen takia lisäaikaa? (NYT)

Kynttilät jäävät minulta usein polttamatta, mutta kukista tykkään. Kaikki mitä rakastin -blogin kukkakirjoituksesta päädyin toiseen artikkeliin, jonka lopussa on hyviä vinkkejä siitä, miten leikkokukat saa parhaiten kestämään. (Lily)

Ruokajärkeen liittyen pari ajankohtaista linkkiä: MTV3 uutisoi, että Suomessa heitetään vuosittain 20 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin per asukas. Järkyttävä määrä! Huh. Ja kaiken päälle ruoka menee vielä usein sekajätteen joukkoon – siis aivan väärään paikkaan (HS). Eli sen lisäksi, että ensin tuhlataan sekä ruokaa, luonnonvaroja, energiaa ja silkkaa rahaa, tämä kaikki päätyy mätänemään kaatopaikalle ja kiihdyttämään ilmastomuutosta. Omatuntoni on puhdas biojätteen osalta, mutta muuten on reilusti parantamisen varaa. Olen jo tarttunut haasteeseen, mutta siitä lisää ensi viikolla.

Ja hei, jos haluat tehdä yhden ympäristöteon, lajittele biojäte. Pieni askel yhdelle perheelle, merkittävä maapallolle.

Ruokajärki kateissa

Tyhjensin taas vaihteeksi jääkaappia. Totesin että tämä ei kerta kaikkiaan voi jatkua näin. Kaappi on jatkuvasti kaaoksessa, en tiedä mitä siellä on ja missä on mitäkin. Ruokaa menee hukkaan – ei ehkä valtavia määriä, mutta pienikin määrä on ihan turhaa. Ällöttävyyden huippuna löysin alkuviikosta yhdestä purkista tunnistamatonta ainesta, ilmeisesti kasviperäistä. En tunnusta sitä itse sinne laittaneeni, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Pääasia on se, että en halua tehdä vastaavaa löytöä toiste.  Olen nyt muutaman päivän analysoinut mikä tässä mättää, ja mitä minun pitäisi ruveta tekemään toisin. Luulisin, että seuraavat asiat aiheuttavat suurimman osan ongelmista:

1. Huonot säilytysastiat. Meillä on käytössä Ikeasta ostettuja muovisia rasioita. Niistä ei näe läpi. Tämä on todella kriittinen kysymys. Jos en näe mitä purkissa on, en muista sisällön olemassa oloa ja lopputuloksena on jälleen hukkaan heitettyä ruokaa. Olen hankkinut muutaman lasisen purkin myös, ja pidän niistä kovasti. Niissä ei varmasti ole BPA:ta ja yhdellä vilkaisulla näkee mitä ruokaa niissä on ja kuinka paljon. Ratkaisu: Heitän Ikean purkit jorpakkoon ja ostan lisää läpinäkyviä.

2. Suunnittelemattomuus. Minä ostan ruokaa yleensä arkisin, mies viikonloppuisin, mutta emme juurikaan koordinoi ostoksiamme. Seurauksena on erinäisiä jämiä, jotka jäävät kaappiin pyörimään. Pakattuna läpinäkymättömään purkkiin seurauksena on valitettavan usein jätettä. Koska en liiemmin suunnittele arkiruokiakaan, perusvarastoja ei tule hyödynnettyä järjestelmällisesti. Sen sijaan kaapista tempaistaan ruokaa sillä perusteella, mitä sattuu olemaan tai mikä valmistuu vauhdikkaimmin. Ratkaisu: kunnon ruokasuunnittelu. Tätä olen muhitellut jo pidempään mielessäni, ja nyt tuntuu että aika on kypsä. Aiheesta lisää tuota pikaa.

3. Pakastimen heikko hyöydyntäminen. Pakastin on aika pieni, mutta kyllä sinne mahtuisi yksi tai kaksi valmista ”vararuokaa” yllättävien tilanteiden varalle. Tämä liittyy edelliseen kohtaan kiinteästi. Pitäisi suunnitella silloin tällöin annoskoko etukäteen niin isoksi, että ruoasta riittää pakkaseen saakka. Sitten ei koskaan olisi pulassa, vaikka arkipyhä sattuisi yllättämään, tai tauti veisi sängynpohjalle. Ratkaisu: sama kuin edellä, sekä pakastimen järjestäminen fiksummin.

4. Systeemin puute. Tämä on kaikista suurin syy ongelmiini. Kuten juuri kirjoitin, tarvitsen rutiineja elämääni. Myös jääkaappidilemmaa olen pohtinut ennenkin. Ratkaisu: Näen kirkkaasti, että nyt on aika tarttua toimeen ja opetella uusia tapoja, jotka ratkaisevat ruokaongelmat. Tiedän, että jos opin kunnollisen ruokarutiinin, nämä ongelmat ratkeavat itsestään. Tarvitaan ruokajärkeä. Tällä hetkellä opiskelen aihetta kiinnostuneena, ja vauhtiin pääsen toivottavasti heti ensi viikolla. Ja koska tässä on minulla todellinen uuden opettelun paikka, kaikki hyviksi koetut vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

Viikon vinkit 43/2012: vitamiinikohu, reilu&luomu sekä kynttilöitä

D-vitamiinikohu on  vellonut koko viikon. Jos olet miettinyt, onko käyttämässäsi tuotteessa D-vitamiinia vai ei, kunnollinen lista löytyy täältä. (YLE) Jos tulokset pitävät tosiaankin paikkansa, kuluttaja joutuu hyvin epämiellyttävään asemaan. Miten tavallinen ihminen voi selvittää, onko pakkauksessa sitä mitä sanotaan? Vai täytyykö valvontaa kiristää?

Reilu ja luomu menevät ihmisiltä usein sekaisin, uutisoi YLE. Olen tässäkin asiassa kultaisen keskitien kulkija. Suosin sekä reilua että luomua, mutta tavallinenkin kelpaa, mikäli vaihtoehtoa ei ole sillä hetkellä saatavissa.

Syksy pimenee ja joulu lähestyy, kynttilät otetaan viimeistään tässä vaiheessa esiin. Ne voivat kuulemma aiheuttaa kaikenlaisia terveysongelmia, mutta kehottaisin suhtautumaan asiaan rauhallisesti. Pienhiukkasia suurempi riski on kynttilöiden varomaton käsittely ja tulipalon vaara. (MTV3)

Sama pää kesät talvet

Tiedättekö sen fiiliksen, kun keksii jonkun hyvän idean? Tulee hyvälle tuulelle. Entä sitten kun jälkikäteen huomaa, että idea ei ehkä sittenkään ollut ihan loppun asti mietitty…?

Säilöin elokuussa mehuja, joitan keitän itse mehumaijalla. Tänä vuonna kävi niin, että edellisen vuoden mehuja oli vielä muutama purkki jäljellä, kun uusia ruvettiin pakastamaan.  Mietin, miten erotan vanhemmat pullot uusista, ja tulin samaan lopputulokseen, kuin luultavasti monet sukupolvet ennen minua. Ne pitää merkitä. Sain nerokkaan ajatuksen liimata maalarinteippiä vanhojen pullojen korkkiin. Ohimennen ajattelin, että voisihan tähän kirjoittaa vuosiluvunkin, mutta kun sopivaa tussia ei sillä hetkellä sattunut silmiin, päätin että pelkkä teippi riittää. Virhe!

Eilen uutta mehua pakastimesta ottaessani vastaan tuli teipillä merkitty pullo. Oikein hyvä muuten, mutta en pysty enää muistamaan, merkitsinkö ne vanhat vai uudet pullot. Luulen merkinneeni vanhat, mutta yhtä hyvin saatoin merkitä ne uudetkin. Oikeastaan loogisempaa olisi ollut merkitä ne uudet, koska ne vanhat olisi pitänyt kaivaa erikseen pakastimesta sitä varten. Mutta kuitenkin muistelen laittaneeni teipit juuri vanhempiin pulloihin, mikäli en sittenkin laittanut niitä uusiin. Äh.

Tämä oli sarjassamme kantapään kautta opittuja asioita. Tästä eteenpäin etsin tussin valmiiksi, ennen kuin pullotus edes alkaa. Joku kokeneempi säilöjä varmaankin pyörittelee silmiään siellä epäuskoisena, mutta hei – olin ihan varma, että muistan logiikan myöhemminkin sillä hetkellä kun aloin pulloja merkkailla. Epäilen, että Marttojen säilöntäkurssilta olisi tällä suorituksella jäänyt papukaijamerkki saamatta, mutta ensi vuonna ollaan taas jälleen viisaampia.

Viikon vinkit 40/2012: hämäävät pakkauskoot ja hajut pois

Isompi ei ole halvempi. Taloussanomat kertoo, miten ruokaostoksilla kannattaa olla tarkkana. Isompi pakkaus voi ollakin kilohinnaltaan selvästi kalliimpi. Huomasin tämän itsekin, kun olin ostamassa jugurttia. Muistan tuolloin ällistelleeni, miksi joku ostaisi kalliimman pakkauksen, kun vieressä on samaa tavaraa halvemmalla.

MTV3 listaa kotoisia hajunpoistajia. En ole näitä testannut, mutta osa vaikuttaa mielenkiintoisilta. Tosin kokemuksesta sanoisin, että halvin ja paras hajunpoistaja on ruokasooda. Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli RealSimplen sivuilta on täällä.

Ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Tekniikka&Talous valaisee ledien ongelmia. Elohopeaa ei ole, mutta kaikenlaista muuta kyllä.

 

Viikon vinkit 39/2012: vodka, vesivahinko ja uusi turhake

Jaahas, jälleen tuote jota kukaan ei tiennyt tarvitsevansa: shampoo, jolla pestään hedelmiä.  YLEn siteeraa Eviraa, joka lyttää tuotteen turhana. Myös Kemikaalikimara-blogissa käsitellään samaa aihetta. Suosittelen muuten tuota Kemikaalikimaraa, kirjoittaja Anja Nysten kirjoittaa asiantuntevasti monista kemikaaleihin liittyvistä aiheista, erittäin arkijärkisestä näkökulmasta.

MTV3 listaa, miten vodkaa voi hyödyntää siivouksessa (juomista ei ole laskettu mukaan). Alkuperäinen Huffington Postin artikkeli löytyy täältä (englanniksi).

Isännöintiliitto uskoo toiveikkaasti, että kylpyhuonevahingot saa kuriin viestinnällä. Ajatus on kaunis, mutta arvelen että tiedon lisäksi on oltava tahtoa toimia oikein. (Talouselämä)

Tämä artikkeli menee ehkä aavistuksen blogin ydinaiheiden ohi, mutta on asia on kiinnostava joten linkitän sen siitä huolimatta. YLE kirjoittaa siitä, mistä syystä nykynuoret velkaantuvat. Mm. säästäminen koetaan vanhanaikaiseksi ja luottokortin voi saada melkein vahingossa. Mielenkiintoista.

Ämpäriongelma

Järjestin lauantaina rapujuhlat. Se on tosi hauskaa. Ravut ovat hyviä, niiden kanssa askartelu on viihdyttävää ja seurallista, ja ruoanlaitto on varsin yksinkertaista. Menin kutakuinkin niin matalalta kuin riman vain voi asettaa: valmiiksi keitetyt ravut suoraan kaupasta, tomaattikeittoa pääruoaksi ja jälkkäriksi suklaakakku Chjokosta. (On muuten parhaat kakut Helsingissä, suosittelen.) Keitto hautui itsekseen kypsäksi sillä aikaa kun ahersimme rapujen kimpussa, ja varsinainen ruoanlaitto jäi kyllä aivan minimiin. Tästä huolimatta – tai kenties juuri siitä syystä – ruoka oli erinomaista ja juhlat hauskat.

Mutta nyt minulla on erikoinen ämpäriongelma. Ravut oli pakattu kymmen litran kannellisiin muoviämpäreihin, koska ne tulivat liemen kera. Tällä kertaa ämpäreitä tuli kaksi. Järjestin pari vuotta sitten edelliset rapukekkerit, ja niiden jäljiltä meillä oli jo ennestään kaksi samanlaista ämpäriä. Sen lisäksi asuntomme siivousvarustukseen on kautta aikain kuulunut kaksi kannetonta mutta muuten saman kokoista sankoa. Nyt minulla on kuusi sankoa, enkä tiedä mitä niillä tekisin.

En keksi mitään tilannetta, jossa tarvitsisin yhtä aikaa kuutta ämpäriä. Toisaalta ne ovat todella siistejä, enkä missään nimessä laita niitä roskiin. Ehkä käännyn ystävieni puoleen, ja kyselen sattuuko kukaan tarvitsemaan sankoja johonkin? En marjasta tai kalasta, joten siihenkään niitä ei tarvitse. Ämpärit voi onneksi pinota sisäkkäin, mutta en näe mitään järkeä säilytellä ylimääräisiä viemässä tilaa komerossa tai kellarissa. Ylimääräisistä on muutenkin päästävä eroon, sillä jos järjestän kerran vuodessa rapujuhlat, meillä on muutaman vuoden päästä yli kymmenen tarpeetonta sankoa… Näin sitä tavaraa kertyy lähes huomaamatta.

Tällä viikolla on muuten tulossa lisää keittiöaiheisia postauksia. Kurkkasin eilen liesituulettimeen ja… ….noh, jätetään yksityiskohdat toiseen kertaan. Mutta aiheesta varmasti lisää myöhemmin.