Avainsana-arkisto: remontti

Kaaoksen keskellä on aika kamalaa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olemme eläneet viimeiset 4 viikkoa aivan hirveän kaaoksen keskellä. Enkä nyt liioittele. Tiedän, että joskus ihmiset sanovat kodissaan olevan kaaos, kun on vähän vaatteita lattioilla ja tiskit pesemättä. Kaikki on suhteellista. Puhun nyt kuitenkin tilanteesta, jossa en kirjaimellisesti pääse sohvalle istumaan, koska koko olohuoneessa on röykkiöittäin sinne kuulumatonta tavaraa. Keskellä huonetta on vierekkäin kuntopyörä, metritolkulla purettua Lundiaa ja hamsterin häkki, jota ei ole siivottu viikkoihin, koska otusta ei saa häkistään ulos kaikkien tavarakasojen keskellä. Tämä kaikki johtuu siitä, että remonttimme on vihdoin loppusuoralla.

Kun teimme viime vuonna keittiö- ja muuta remonttia, kodin koko irtaimisto oli tungettu kahteen makuuhuoneeseen. Näin vältyimme ulkopuolisen varaston vuokraamiselta, mutta toisaalta makuuhuoneita ei voinut remontoida yhtäaikaa muun huoneiston kanssa. Puolen vuoden hengähdystauon jälkeen oli aika saattaa remontti kokonaan loppuun. Vaikka tällä kertaa tehdään vain yksinkertainen pintaremontti, eli katon ja seinien maalaus sekä ikkunoiden ja ovien kevyt kunnostus, oli huoneet kuitenkin tyhjennettävä kokonaan, että maalaaminen oli mahdollista. Muuta paikkaa tavaroille ei ollut, paitsi olohuone. Viimeisen silauksen kaaos sai, kun yhden pistorasian paikkaa vaihdettaessa piikki meni seinästä läpi, ja tuli olohuoneen puolelta ulos. Kohtuullisen järkevästi kasatut tavarat piti siirtää uudelleen, jotta seinän viereen saatiin muutama neliö työskentelytilaa reijän korjaamista varten. Tällaiset vahingot ovat aika tyypillisiä, vanhassa talossa seinien paksuus voi yllättää, eikä kyse ollut työmiesten ammattitaidon puutteesta.

Tämän kaaoksen keskellä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin siedän epäjärjestystä. Tuntuu, että voin suorastaan fyysisesti huonosti, kun koti on mullin mallin. Tällä kertaa asiaa auttaa, kun tiedän että loppu häämöttää. Siitä huolimatta en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi näiden remonttiviikkojen aikana. Kodin sekasotku jotenkin jumittaa aivot. Aloin oikein miettiä, mikä tässä on niin hirveää mielestäni, ja tulin siihen tulokseen että kyse on monen asian summasta.

 

Sanoiko joku sanan kaaos? Tämä on suora näkymä ruokapöydän äärestä.

Ensinnäkin tämä kaaos on visuaalisesti todella häiritsevää. En kaipaa tyhjyyttään ammottavaa minimalismia, tai sisustuslehtien mallikoteja, mutta kärsin kyllä siitä että oma kaunis koti on väliaikaisesti kadonnut epäjärjetyksen alle. Toiseksi inhoan sitä, että tavarat ovat hukassa. Inhoan sitä aika intohimoisesti muutenkin, mutta tässä nyppii lisäksi se, että mitään ei edes kannata etsiä, koska se on jossain laatikossa jonkun muun laatikon alla. Yhtenä päivänä yritin paikallistaa kirjaa, jonka tiedän olevan pahvilaatikossa lelujen alla. Viiden minuutin jälkeen olin kaivautunut niin pitkälle, kuin kasassa oli mahdollista. En löytänyt kirjaa, mutta sotkua tuli entistä enemmän, kun hienosti kasatut pinot oli räjäytetty levällee

Kolmas epäjärjestykseen liittyvä piirre on käynyt ilmi tässä viikkojen kuluessa. Kun kotona on muutenkin sotkuista, kukaan ei näköjään yritä pitää sitä väähäänkään siisteyttä yllä, mikä vielä olisi mahdollista. Toisin sanoen: luetut lehdet kasaantuvat pöydälle, tiskit eivät löydä koneeseen, takit ja kengät lojuvat missä sattuu ja KAIKKI pikkutavarat lasketaan kädestä vain johonkin, koska niiden normaalit paikat ovat kadonneet. Tästä seuraa se, että että remontin aiheuttama kaaos saa perinteisen sotkukuorrutuksen. En voi sanoa että pää hajoaisi, koska tiedän että tämä on viimeistään parin viikon päästä ohi, mutta jonkinlaista lamaantumista tämä aiheuttaa. Tuntuu täydellisen turhalta ponnistella millään tasolla, kun työn tuloksista saa nauttia ehkä viisi minuuttia. Lisäksi imuroiminen on mahdotonta (lattiaa ei näy), eikä kukaan viitsi pestä vessojakaan.

Tänään on vihdoin se päivä, jolloin työmiehet ovat keränneet kaikki tarvikkeensa pois, ja kaaosta voidaan ruveta purkamaan. Valmista ei vielä ole, sillä kesälomista johtuen vaatekaappeja joudutaan odottamaan elokuun loppupuolelle asti. Muutama muuttolaatikko jossain nurkassa on kuitenkin pientä tähän nykytilanteeseen verrattuna, enkä valita niistä. Olen vain ihan hirveän helpottunut, että vihdoinkin saan taulut seinille, lattian näkyviin ja huonekalut takaisin paikoilleen. Uskon, että kokonaishyvinvointini paranee rutkasti, kunhan tämä sotku on selvitetty.

Täällä ollaan, mutta perillä ei

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuinka ihanaa lukea kommentteja, joissa blogia kaivattiin takaisin! Suurin osa kommenteista oli juuttunut hyväksyttävien joukkoon, ja tajusin sen vasta äskettäin. Nyt ne on kaikki julkaistu, ja teen niistä sen johtopäätöksen, että meitä vanhan koulukunnan blogilukijoita on vielä jäljellä. Jes!

Tänään on kesäloman ensimmäinen päivä (lapsilla), enkä saanut maailmaa valmiiksi kevään aikana. Olisin toivonut voivani aloittaa kesän siemailemalla teetä hiljaisena aamuna kaikessa rauhassa, mutta ympäristö on kaikkea muuta kuin rauhoittava. Meillä nimittäin taas remontti kesken. Kun viime vuonna rempattiin keittiötä, kylppäreitä ja olohuonetta, koko irtaimisto oli sullottu kahteen makuuhuoneeseen. Emme joutuneet vuokraamaan erillistä varastoa, ja asunnon tyhjentäminen oli melko helppoa, mutta tästä johtuen makuuhuoneita ei voitu maalata samaan aikaan muun asunnon kanssa. Joten nyt on sitten vuorossa näiden viimeisten huoneiden remontti, ja nyt niiden sisältö on puolestaan kasattu etupäässä keskelle olohuonetta. Kun sanon etupäässä, se tarkoittaa että totta kai meillä on laatikoita ja nyssyköitä ihan joka paikassa, mutta olohuoneen keskellä on vuori.

Näin ollen seesteinen tunnelma on kaukainen haave. Rehellisesti sanottuna kärsin tästä sekasotkusta. On vaikea keskittyä mihinkään tämän visuaalisen kaaoksen keskellä ja tämä ominaisuus tuntuu korostuvan vuosi vuodelta. Inhoan sitä, etten tiedä missä tavarat ovat. Nytkin tiedän, että kaikki on jossain kasojen uumenissa, ja tavarat putkahtelevat esille kun sotkua aletaan siivota ja purkaa. On silti vaikeaa sietää sitä, että juuri tällä hetkellä en löydä kaikkea mitä haluaisin. Urakan pitäisi tulla valmiiksi viikon päästä, ja odotan eniten sitä, että saan tyhjentää tavarat takaisin omiin huoneisiinsa ja saan olohuoneeni takaisin.

Tämä meidän koko asunnon läpi pyyhkäissyt remontti on kestänyt nyt yli vuoden. Ensimmäinen osa tuli valmiiksi viime vuoden loppupuolella. Sitten oli puolen vuoden tauko, ja nyt viimeinen rypistys. En sano, että täydellisen valmista on vielä sittenkään – makuuhuoneen kaappeja saadaan odotella alkusyksyyn saakka, ja muitakin sisustukseen liittyviä yksityiskohtia on kesken. Suhtaudun tähän pitkään projektiin kuitenkin niin, että tässä rakennetaan kotia loppuelämäksi. En aio muuttaa täältä minnekään, ennen kuin on pakko. En myöskään aio tehdä remontteja seuraavan 10-20 vuoden aikana, ellei ole pakko (eli käy vesivahinko tai muu onnettomuus).

Värit ja materiaalit on yritetty valita niin, että ne kestävät aikaa ja miellyttävät edelleen, vaikka muoti muuttuisikin. Eikö ole jännä, että tietyt ratkaisut näyttävät aina vain hienoilta, kun taas toiset tuntuvat parin vuoden jälkeen muotioikuilta? Kun katselen kuvia vaikkapa Paimion parantolasta tai Villa Maireasta, näyttää kaikki edelleen minusta tuoreelta ja kauniilta. Toisaalta asuntojen myynti-ilmoituksista on helppo bongailla 80- ja 90-lukujen pintaratkaisuja, joita en missään nimessä haluaisi omaan kotiini. Nämä ovat tietysti henkilökohtaisia mieltymyksiä, joku muu voisi ajatella juuri päinvastoin. Toisaalta on ollut mielenkiintoista huomata, että koskaan ei ole ympäristön vaikutusten ulottumattomissa. Keittiön kaappeihin valittiin puiset ovet, vaaleaa tammea ilman listoja tai muita koristeita. Jos kurkitte sisustuslehtiä, saatte huomata ettemme ole olleet valintamme kanssa yksin. Toivon mukaan tämä vaihtoehto kuitenkin miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä.

Kiinnostaako nämä remonttipäivitykset enemmänkin? Kuvien kanssa on ollut ongelmia, mutta edellisen postauksen kommenteissa sain vinkkejä, joilla toivottavasti saisin ongelmia ratkaistua. Mutta jos en saa kuvia ladattua, niin sitten tulee vain näitä tekstejä.

En halua pelkkää valkoista enää

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämän remontin aikana jotain on loksahtanut uuteen asentoon sen suhteen, mitä ajattelen kodin sisustamisesta. Olen tainnut moneen kertaan ennenkin mainita, että sisustustyylini (jos nyt sellaisesta voi puhua) on aika kaukana sellaisesta valkoisesta ”blogikodista”. Huonekaluissa on väriä, rakastan lukuisia taulujamme, matot ovat kirjavia ja niin edelleen. Sellainen sävy sävyyn harmonia ei ole ollenkaan minun juttuni. Mutta en ole myöskään kaikenkirjavan ystävä, en esimerkiksi tykkää tapeteista jotka ovat liian viliseviä, enkä juurikaan harrasta printtikuvioita; en vaatteissani enkä sisustustekstiileissä.

Tästä huolimatta minulla on ollut aika pinttynyt ajatus siitä, että seinien oikea väri on aina valkoinen. Perustelut: valkoinen on paras tausta taiteelle (ajatelkaa vaikka museoita) ja valkoinen rauhoittaa, jos huoneessa on paljon muuta väriä. Olen aina asunut kodeissa, joissa on ollut etupäässä valkoiset seinät, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Erityisesti olen ollut paperinvalkoisen ystävä, maalarinvalkoista olen aina inhonnut, sillä se taittaa harmaaseen ja harmaa taas tuntuu seinissä masentavalta. Ajatusta valkoisista seinistä en ole koskaan aiemmin kyseenalaistanut. Nyt kuitenkin oli aika muuttua.

Vessan seinä testivaiheessa. Tummat värit hylättiin nopeasti, mutta oli hyvä idea testata niitä.

En ole ihan varma, mistä kaikki lähti liikkeelle. Edellinen keittiömmekin oli valkoinen ja kiiltävä. Sellainen oli muotia reilut 10 vuotta sitten, kun keittiötä viimeksi laitettiin. Vuosien myötä niin muoti kuin oma makukin on kehittynyt, joten tällä kertaa suunnittelussa lähdettiin liikkeelle siitä, että kaappien ovet voisivat olla muutakin kuin sileää valkoista. Kiiltävä pinta on sivumennen sanoen helppo pitää puhtaana, jos on valmis heilumaan riepu kädessä joka päivä. Itse en ole, joten vaihtoehdot olivat tervetulleita. Selailimme paljon sisustuslehtiä inspiraatiomielessä, etenkin ei-suomalaisia, ja puoliso viehättyi täyspuisista keittiöistä. Valitsimme lopulta tammen, sillä sitä meillä oli ennestään muuallakin. Keittiöstä on nähty vasta mallipala, sillä yhtäkään kalustetta ei ole vielä asennettu, joten lopputulosta voi vasta kuvitella. Ennen meillä oli joka tapauksessa valkoinen keittiö, johon tuli väriä kaakeleilla ja puisilla tasoilla. Nyt meille tulee puunvärinen keittiö, jossa on valkoinen taso ja kaakelit.

Kun yksi pinttynyt ajatus oli valkoisen keittiön myötä hylätty, oli helppo jatkaa samalla tiellä. Kiinnostuin siitä, millaisia sävyjä 50-luvulla suosittiin sisustuksessa, sillä halusin uusien värien kunnioittavan aikakauden tyyliä, vaikka ne eivät täsmälleen alkuperäisiä olisivatkaan. Etsin tietoa lukemalla, juttelemalla asiantuntijoiden kanssa ja tutkimalla värikarttoja (tässä mm. yksi), joita on tehty eri aikakausien mukaan. Kun asunnostamme purettiin pois vanhoja seiniä ja kalusteita, alta paljastui alkuperäisiä maalikerroksia. Aika hauskasti kävi niin, että olin sattumalta intuitiivisesti valinnut sellaisia sävyjä, jotka olivat hämmästyttävän lähellä alkuperäisiä.

Kuten aiemmin kirjoitin, halusin olohuoneeseen edelleen valkoiset, mutta ei täysin valkoiset vaan lämpimämmät ja kotoisammat seinät. Makuuhuoneemme vaihtaa paikkaa, ja uusi sijainti on hyvin varjoisa. Halusin sinnekin valoisan mutta pehmeän värin, ja lopulta olohuoneen testereiden joukosta löytyi myös makuuhuoneen väri, Tikkurilan Gardenia. Testasimme maaleja myös makkarin seinään, samoin kuin olohuoneen, koska värit näyttävät erilaisilta varjoisassa tai valoisassa huoneessa.

Lapset halusivat pinkin vessan, ja sen he saavat (sävy: Little Greenen Pink Slip). Pikkuisesta vessasta tulee heleän vaaleanpunainen, myös katto maalataan samalla värillä. Toisesta WC:stä tulee turkoosi. Kyseinen vessa toimi testipaikkana lukuisille väreille, sillä mietimme aluksi myös tumman vihreää, erilaisia sinisiä ja vaaleampia vihreitä. Vaalea turkoosi voitti, ja aion myöhemmin hankkia sen seinälle Georgia O’Keeffen taidejulisteen, jossa samat sävyt toistuvat.

Lisää väriä! Kodinhoitohuone edistyy, nyt meillä on kaakelit! Nämä ovat Pukkilasta, jos joku himoitsee samanlaisia. En muista nimeä.

Puolisolla oli vankka ja hieman yllättävä visio työhuoneen kaksivärisistä seinistä, joten nyt huoneen alaosa on tummempaa vihreää ja yläosa vaaleampaa. Raja kulkee täsmälleen kultaisen leikkauksen kohdalla, ja huone näyttää jo nyt hyvältä, vaikka se onkin vielä keskeneräinen ja täynnä säilössä olevia huonekaluja. Työhuoneen vaaleampi sävy toistuu kodinhoitohuoneen seinässä. Sitä puolestaan tehostaa kirkkaan turkoosit kaakelit, joita tosin ei ole vielä asennettu. Kaapistot ovat valkoiset, joten yleisilmeestä tulee raikas.

Lopputuloksena voidaan todeta, että remontin jälkeen tavallista valkoista löytyy enää sieltä, minne remontti ei tällä kertaa yltänyt. Tosin nekin huoneet remontoidaan, kunhan tämä urakka saadaan ensin valmiiksi. Kyseessä on lastenhuoneet, ja jälkikasvu saa valita värinsä ja tapettinsa kohtuullisen vapaasti, vaikka pidätänkin veto-oikeuden itselläni. Joka tapauksessa olo on vapautunut. On hauskaa päästä irti mielipiteistä, joille ei ole ollut järkevää perustelua, paitsi että aina ennenkin on tehty näin. Värit ovat ihania!

Täydellistä valkoista etsimässä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keväällä tuskailin loputtomien remonttipäätösten edessä. Niitä onkin sitten riittänyt. Ehkä hulluimmaksi meni olohuoneen seinämaalin valinta. Halusin valkoisen, mutta en paperinvalkoista. En missään nimessä myöskään harmaata tai beigeä, mutta en liian keltaistakaan… Halusin värin, joka kunnioittaisi 50-luvun rakennusta, mutta olisi kuitenkin moderni. Juu, ei ole helppoa.

Muistelen, että edellisen kerran kun olohuonetta maalattiin vuonna 2010, en tehnyt maalin suhteen minkäänlaista valintaa. Sanoin urakoitsijalle, että ei maalarinvalkoista vaan valkoisempaa, ja sitten hän osti maalin ja maalasi. Olin siihen tyytyväinen, eikä tullut mieleenkään alkaa itse vertailla eri sävyjä. Toisin on nyt. Ei tulisi mieleenkään antaa urakoitsijan valita värisävyä. Sitä tämä keski-ikä teettää.

Tuo alunperin valittu väri ei muuten enää ollut sellainen kuin aluksi. Se on vuosien varrella tummunut, minkä huomasi kun iso kirjahylly siirrettiin ja alkuperäinen valkoinen paljastui sen takaa. Listat puolestaan ovat kellastuneet, samoin pistorasiat. Tätä kaikkea ei huomaa, kun huonekalut ovat paikallaan ja kodissa eletään. Sitten kun kaikki riisutaan pois, paljastuu että reilun 10 vuoden aikana on tapahtunut Suuri Kulahdus. Siihen nähden luultavasti mikä tahansa maali olisi raikastanut huoneen aivan uuden näköiseksi. Halusin kuitenkin juuri oikean valkoisen.

Valkoisia on paljon… lopullinen valinta on ylhäällä keskellä.

Aloin siis etsiä hyvissä ajoin sitä täsmälleen oikeaa värisävyä. Käytin tähän prosessiin valehtelematta kymmeniä tunteja. En toki yhtä kyytiä, mutta kaikki yhteenlaskettuna. Jaa miksi? No, kuten sanottu, täydellisen sävyn löytäminen ei ole yksinkertaista. Ensinnäkin niistä rautakaupan maalisävylapuista on turha edes yrittää. Kuinka 10cm x 10cm lippusesta voisi nähdä, miltä sävy näyttää usean neliön pinta-alalla? Samoin niistä pikkuisista värikartoista ei näe mitään. Postimerkin kokoinen plänttikö muka kertoisi, miltä maali näyttää seinällä? Ainoa tapa saada värin todellinen luonne esille, on ostaa testeri ja maalata juuri sitä seinää, jolle sävy on tulossa. Tässä kohdassa pisteet Tikkurilalle, jolta saa testimaaleja tilata ihan kohtuulliseen hintaan. Jälkikäteen ajatellen Teknokselta olisi saattanut löytyä vielä parempikin sävy, mutta jos en voi ostaa testipurkkia, en voi ostaa isompaakaan maalipönttöä. Suomalaisista valikoima rajautui siis ainoastaan tästä syystä Tikkurilaan. Urakoitsijan mukaan maaleilla ei ole mitään eroa käytännön kannalta.

Mutta ulkomailla osataan! Löysin Little Greenen nettisivut, jotka sivumennen sanoen palvelevat kuluttajaa muutenkin noin satakertaa paremmin kuin nämä kotimaiset firmat. Tilasin heiltä varmaan parikymmentä maalia testiin, mukana oli muitakin kuin valkoisia sävyjä. Tikkurilan värikartoilta tilasin puolestaan kaikki mahdolliset valkoiset, jotka suinkin näyttivät niissä pienissä ruuduissa mahdollisilta. Soittelin myös ahkerasti Tikkurilan neuvontapuhelimeen, josta sai välillä tosi hyvää palvelua, mutta välillä vastaajan asiantuntemus jätti toivomisen varaa.

Sitten vaan testailemaan. Lopputulos oli, että meillä oli 15 valkoista läiskää olohuoneen seinässä. Niistä loppusuoralle valitsin viisi, joista maalattiin vielä vähän isommat ruudut eri kohtaan. Tämä oli erittäin tarpeellinen vaihe. Kuten arvelin, maalit käyttäytyvät valossa ja varjossa eri tavoin, eikä niiden todellinen sävy paljastu pienestä paperinpalasta. Esimerkiksi Tikkurilan Lumikko näyttää värikartassa raikkaalta, seinällä puolestaan suorastaan vihreältä. Neuvontapuhelin vahvisti havainnon, siinä todella on vihertävä pohjasävy, ja seinällä sävy oli tosi kylmä, ei lainkaan kodikas. Toisaalta netissä neutraalilta valkoiselta vaikuttanut sävy saattoikin seinällä näyttää lähes beigeltä.

Monen viikon ja testin perusteella valitsin lopulta seinien sävyksi Tikkurilan Kallan (G503). Nyt kun koko seinä on maalattu sillä, sanoisin että jos olisin ajoissa tajunnut, olisin ehkä itse yrittänyt säätää juuri tätä sävyä vielä asteen vaaleammaksi. Niin voi nimittäin tehdä; täytyy vain tietää sekoitussuhde tarkasti, ja sitten rautakaupassa ilmoittaa, kuinka paljon väripastaa perusvalkoiseen sekoitetaan. Mutta koska tämä vaihtoehto selvisi minulle liian myöhään, päätin että valmis sävy saa kelvata. Kalla täyttää vaatimukseni kuitenkin hyvin. Se ei ole harmaa eikä beige, eikä myöskään keltainen. Ehkä kermainen olisi oikea ilmaisu, eräänlainen lämmin valkoinen. Mitä enemmän huoneessa on luonnonvaloa, sitä valkoisemmalta se näyttää. Eteisessä, jossa on pelkästään sähkövalo, sävy sen sijaan näyttäytyy hyvin lämpimänä ja kodikkaana. Purkutöitä tehdessä asunnon alkuperäisiä maalisävyjä paljastui seinistä, ja Kalla on kieltämättä hyvä päivitys alkuperäisestä, varsin keltaisesta sävystä.

Lähipiiri suhtautui kiitettävän kärsivällisesti oikean valkoisen etsintään. Puoliso teippasi ruudun toisensa jälkeen, ja maalasi testejä milloin mihinkin seinään. Samaa tekniikkaa käytimme muidenkin seinämaalien kanssa, ja keväällä koti olikin mielenkiintoisen näköinen, kuin siellä täällä seinissä oli vaikka minkä värisiä neliöitä. ”Ai äiti on taas maalaillut”, totesivat lapset lakonisesti, kun löysivät lisää uusia väriruutuja pitkin kotia. Mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Toivon että Kalla kestää aikaa, tai ainakin seuraavat kymmenen vuotta.

Pystyykö kukaan samaistumaan tähän sopivan värin etsintään?

Suurinta luksusta on ehkä kodinhoitohuone

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tunnen oloni 50-luvun kotirouvaksi, kun kirjoitan tästä, mutta kirjoitetaan nyt silti. Kotiimme saadaan remontin seurauksena kodinhoitohuone. Olen tästä ihan suhteettoman onnessani. En ole koskaan asunut omakotitalossa, joissa ainakin uudemmissa kodinhoitotila lienee lähes vakiovarusteena. Sen sijaan olen koko ikäni asunut rivi- tai kerrostaloasunnossa, jossa ”kodarille” ei ole ollut tilaa. Olen aina haaveillut yhdestä paikasta, jonne voisi sijoittaa kaikki mahdolliset ylläpitotoiminnot, joita kodissa tarvitaan, ja nyt sellaisen saan.

Amerikkalaiset puhuvat ”laundry roomista” eli pyykkihuoneesta, ja samaa voisi käyttää meilläkin. Kodinhoitohuoneeseen nimittäin sijoitetaan koko pyykkihuolto alusta loppuun: likapyykin säilytys, pesu, kuivaus, silitys ja tahranpoisto. Koska olen voinut suunnitella huoneen alusta lähtien itse, likapyykkiä säilytetään heti pyykkikoneen vieressä, ja pesuaineille on oma kaappi. Tasoksi on valittu materiaalia, joka kestää vettä ja kulutusta mielin määrin. Hanassa on ulosvedettävä juoksuputki, joka mielestäni ollut tiskialtaan yhteydessä hyvin kätevä. Allas on sen verran iso, että siinä voi pestä käsipyykkiä helposti.

Hana puuttuu, vetimet puuttuu, kaakelit puuttuu… mutta kyllä nekin vielä saadaan. Kaapit, allas ja taso ovat Ikeasta.

Lattiat on laatoitettu, joten ei ole väliä vaikka vettä roiskuisi lattialle. Olen aikeissa hankkia kondensoivan kuivauskaapin, jollaista meille lämpimästi suositeltiin. Kuivaustoimintoa ei ole pakko laittaa päälle, vaatteet kuivuvat siellä yön yli ilman puhallustakin. Mutta tarvittaessa kuivausajan saa lyhyemmäksi, mikä taas mahdollistaa sen, että halutessaan voi pestä monta koneellista kerralla, eikä kuivaustila lopu kesken. Olen asennuttanut pistorasiat korkealle, jottei silitysraudan kanssa tarvitse kykkiä ja kumarrella. Silityslaudan paikka on suoraan ikkunan edessä, eli valoa riittää, ja silityspaikan yläpuolelle tulee tanko, johon henkarivaatteet voi ripustaa.

Pyykkihuollon lisäksi kodinhoitohuoneeseen mahtuu iso pakastin, jolle ei olisi paikkaa keittiössä, siivouskaappi (tämäkin on luksusta, aiemmin siivoustarvikkeet olivat vain yhdessä komerossa muiden tavaroiden joukossa) sekä runsain määrin säilytystilaa. Näihin kaappeihin ja laatikoihin aion sijoittaa kaiken sellaisen tavaran, joka on aina jossain muualla tiellä: koiran tarvikkeet, lääkekaapin sisällön, harvoin käytettäviä tekstiilejä, kausikoristeita ja kaikkea muuta säännöllisesti mutta harvemmin tarvittavaa tavaraa. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen sijoitetaan kierrätys tavanomaisia keittiöroskia lukuunottamatta. Pullot, pahvit, käytetyt patterit, paperi ym kierrätettävät materiaalit saadaan pois silmistä ja jaloista.

Kodinhoitohuone on siis suunniteltu ensisijaisesti käytännöllisyys edellä. Yksi sen parhaista ominaisuuksia on silti ovi, jonka saa kiinni. Ei siis haittaa, vaikka tasolla olisi pyykit läjässä, sillä kukaan  – en minä enkä vieraat – ei tule niitä näkemään ellen halua. Mielestäni tällainen tila on silkkaa luksusta; sellaista ylellisyyttä jota en olisi uskonut saavani.Kodinhoitohuoneen hehkutuksesta tulee vähän vanhanaikainen fiilis kenties siksi, että se kuulostaa siltä kuin hienointa elämässä olisi pyykin peseminen. Mutta oikeasti hienous on siinä, että pyykinpesua ei ole tarvinnut tunkea jo valmiiksi ahtaaseen kylppäriin, vaan että sille on ihan oma paikka, mikä ei ole pois mistään muusta. Kuten hyvin tiedän, kaiken saa yleensä hyvällä suunnittelulla toimimaan ilmankin, mutta kodinhoitohuone tuo sellaista helppoutta ja siisteyttä arkeen, jollaista minulla ei ennen ole ollut.

Te joilla khh on tai sellaisen haluaisitte: mikä on mielestänne huoneen paras puoli? Helpottaako se arkea niin paljon kuin kuvittelen?

Puolen vuoden kuulumiset

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta viime aikoina on kuitenkin alkanut pitkästä aikaa sormia syyhyttää, joten päätin, että kesän viimeisen viikon kunniaksi julkaisen tekstin joka toinen päivä syyskuun alkuun asti. Syksy on minulle aina inspiroiva vuodenaika, joten tämä sopii hyvin tähän kohtaan. Aiheet vaihtelevat remontista vaateostoihin ja kodin järjestykseen ja raivaamiseen.

Kesä on ollut tätä…

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, tämä kevät ei ollut kovin helppo. Oli niin henkistä kuin fyysistäkin kuormitusta. Kesää puolestaan on määrittänyt remonttiprojekti, jonka takia emme ole asuneet kotona moneen kuukauteen. Onneksi meillä on mökki lähellä Helsinkiä, ja olemme saaneet olla talonvahtina mummilassa, sillä aikaa kun isovanhemmat ovat olleet pois kotoa. Kaiken kaikkiaan tilanne on siis aivan hyvä, mutta matkalaukkuelämä on silti kuukaudesta toiseen hiukan rasittavaa. Aina on jotain hukassa, kun tavaroilla ei ole selkeää omaa paikkaa. Tai sitten ne ovat eri paikassa kuin missä itse on; maalla kun olemme kaupungissa ja päinvastoin. Tänään hammaslääkäri huomasi, että lankaaminen on jäänyt kesän aikana vähemmälle. Rutiinien luominen onkin ollut aika haasteellista. On myös oma juttunsa asua toisen ihmisen kodissa. Ei oikein tiedä, millä tavalla isäntäväki haluaa että asiat tehdään ja järjestetään, ja samalla yrittää kovasti varoa ettei riko tai sotke mitään.

Remontti itsessään on edennyt hyvin, ja meillä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri urakoitsijan suhteen. Työntekijät ovat tarkkoja, siistejä ja mukavia, ja työn jälki erittäin hyvää. Mutta niin iso remontti, mikä meillä on käynnissä, on valvojalle (eli minulle) ajoittain kokopäivätyö. Meillä tehdään sekä pintaremonttia, keittiöremonttia, kylpyhuoneremonttia, korjataan syksyllä ilmennyttä vesivahinkoa, kaadetaan väliseiniä ja rakennetaan uusia kiinteitä säilytyskalusteita. On koordinoitava urakoitsijan, putkimiehen, sähkärin, puusepän ja lukuisien tavarantoimittajien työtä. On tehtävä miljoona pientä ja isoa päätöstä alkaen lattialaattojen sauman väristä päätyen siihen, mitä kautta sähköt kannattaa vetää. Loppu häämöttää jo, mutta varmaa on että muutama viikko vielä menee näissä leiriolosuhteissa.

…mutta myös tätä.

Mutta on kesä ollut myös mukava ja ihana. Kesäkuun alussa kävin New Yorkissa viettämässä muutaman päivän laatuaikaa itseni ja ystävän kanssa. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja juuri sitä mitä tarvitsin. Aamusta iltaan taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä suurkaupungin sykettä – sellainen on täydellinen loma. Myös mökillä on ollut mainiota, on ollut todella mukavaa viettää rentoa aikaa perheen ja läheisten kanssa kaikessa rauhassa, grillailla harva se päivä saunoa aina kun huvittaa. Keväällä uudestaan leikattu polvi kestää jo monenlaista liikuntaa ja mikä parasta – on lähes kivuton! Sanat eivät riitä kertomaan, miten kiitollinen olen tästä. Opettelen vähitellen taas juoksemaan, ja sekin on ihan mahtavaa. Inhoan kyllä lenkkeilyä, mutta olen niin onnessani siitä, että ylipäätään pystyn ottamaan juoksuaskelia, että voisin harrastaa lenkkeilyä ihan vain siitä riemusta, että se on varmaan tänä syksynä jo mahdollista.

Remontin pahin puoli

Julkaistu , kirjoittanut
2

En ymmärrä, miten kukaan selviytyy talon rakentamisesta. Sellainen tilanne, josta lähdettäisiin ihan puhtaalta pöydältä liikkeelle perustuksia myöten, olisi minulle kauhistuttava projekti. Niin paljon päätöksiä! Sillä jos jonkin tässä remontissa on vaikeaa, se on loputon määrä päätöksiä, joita on tehtävä jatkuvalla syötöllä. Tai siltä ainakin tuntuu.

Juuri nyt meillä remontoidaan kylpyhuonetta. Se oli erittäin huonokuntoinen, joten sieltä purettiin kaikki, viimeistä laattaa myöten. Nyt pitää päättää ainakin seuraavat asiat: wc-pöntön malli, altaan malli, allaskaappi, suihkuseinien malli, suihku, hana, rättipatteri, peilikaappi, vesihana, säilytyskaappi, peili, seinälaatat ja lattialaatat, laattojen saumauksen värit, valaisimet, katon väri. Hervoton määrä päätöksiä kahden neliömetrin tilaan. Voi olla että unohdin jo jotain. Päätöksen tekoa vaikeuttaa eniten nykyisin tarjolla oleva loputon vaihtoehtojen määrä. Aloitetaan vaikka seinälaatoista. Niitä on saatavilla kaikissa väreissä, malleissa, muodoissa ja hintaluokissa, joita vain osaat kuvitella, ja sitten vielä parituhatta sellaista vaihtoehtoa, joita ei olisi osannut edes ajatella.

Tästä lähdetään liikkeelle.

Minulle tällainen vaihtoehtojen määrä aiheuttaa ahdistusta. Tietysti valikoima rajautuu sen osalta, mitä ei missään nimessä halua, mutta silti jäljelle jää vielä sadoittain tai ainakin kymmenittäin ihan hyviä mahdollisuuksia. Haluan tehdä remontin, jonka lopputulos kestää aikaa parikymmentä vuotta. Lopputuloksen pitäisi siis olla miellyttävä, ajaton, laadukas ja mahtua budjettiin. Sisäinen perfektionistini meinaa saada sydänkohtauksen miettiessään tätä yhtälöä.

Internet on muuten vihonviimeinen paikka katsella valikoimaa. Sitä on kerta kaikkiaan liikaa ainakin omalle prosessointikyvylleni. Eilen yksinkertaistimme asioita hieman, ja ajoimme isoon rautakauppaan. Siellä onneksi oli asiantunteva myyjä, jonka avulla valintoihin alkoi tulla tolkkua. Samoin oli erittäin tärkeää päästä katsomaan tavaroita luonnossa. Miltä hana tuntuu käteen, kun sen laittaa päälle? Kulmikas kahva ehkä näyttää tyylikkäämmältä kuvassa, mutta pyöreästä on miellyttävämpi ottaa kiinni. Toisaalta suihkut näyttivät minusta kaikki samoilta. Tai wc-pöntöt. Tiesittekö, että niitäkin on tavallisessa rautakaupassa tarjolla parikymmentä erilaista? Olennaiset erot jäivät minulle hämäriksi. Valitsimme sen, jossa oli kaikista yksinkertaisin muotoilu. Nyt pitää enää varmistaa urakoitsijalta, että hän pystyy sellaisen asentamaan meille.

Asiantuntijat ovat näissä tilanteissa kullan arvoisia. Esimerkiksi meidän oma suunnittelija oli jo ehdottanut kaunista laattaa kylpyhuoneen seiniin. En olisi ikimaailmassa löytänyt sitä itse. En olisi edes tiennyt, mistä lähteä etsimään. Emme kuitenkaan pitäneet lattialaattaehdotuksesta yhtä paljon, joten rautakauppareissulla ajelimme myös laattaliikkeeseen. Siellä ilmoitimme, mikä seinälaatta meille tulee, ja pyysimme ehdotuksia lattialaatoiksi. Myyjä, joka tunsi valikoimansa hyvin, osasi heti ehdottaa toiveidemme mukaista vaihtoehtoa kahdessa eri sävyssä. Tällaisesta päätöksenteosta pidän! Kaksi hyvää vaihtoehtoa, joista voin valita sen, joka miellyttää minua enemmän. Ah, mikä helpotus!

Hyvä puoli tässä hermoja kiristävässä päätöksentekoruljanssissa on se, että yksi päätös kattaa monta asiaa. Kun on kerran valinnut yhdet kaakelit, samaa kaakelia laitetaan sitten kaikkiin märkätiloihin. Itse asiassa samasta sarjasta löydettiin myös keittiön kaakelit, ne ovat vain eri muotoiset kuin kylpyhuoneessa. Tai kun on päättänyt yhden hanan, niin kaikkiin lavuaareihin laitetaan sitten samanlainen. Olen onnellinen, kun edes nämä asiat on saatu päätettyä. Edessä on vielä sellaisia päätöksiä, kuten värisävyjen valitseminen seiniin. Tiedän, että siitä vasta show syntyykin (tähän kohtaan sellainen irvistysnaama). Mutta asia kerrallaan. Ensin kylpyhuoneasiat, ja sitten vasta siirrytään seuraavaan. Hengittelen täällä syvään, ja valmistaudun kohta taas päättämään asioita. Yksi kerrallaan.

Kettiön suunnittelu puhtaalta pöydältä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taannoin taisin mainita, että keittiöremontti olisi mielessä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että suunnitelmat ovat lähes valmiit. On mielenkiintoista suunnitella uutta keittiötä siten, että tavallaan kaikki on mahdollista. Puramme entisen keittiön kokonaan pois ja kaadamme muutamia väliseiniä, jolloin keittiön pinta-ala tuplaantuu. Ainoat reunaehdot suunnittelulle on olleet viemärin ja runkolinjan paikat. Viemäriä en halua ruveta siirtämään, koska en halua korottaa lattiaa, ja lattialaatan avaaminen olisi riskialtista ja vaikeaa. Samoin huoneen poikki pystysuunnassa kulkevan runkolinjan paikka on se mikä on. Nykyisin putket menevät seinän sisässä, mutta remontin jälkeen ne koteloidaan pilariksi. Tällainen vapaus suunnittelulle on toki mahtavaa, mutta myös vaikeaa, koska kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Meillä onkin ollut ammattilainen apuna piirtämässä ehdotuksia ideoidemme pohjalta, ehdottamassa materiaaleja ja muita ratkaisuja.

Kun edellinen remontti tehtiin, suunnittelu oli minimaalista. Minulla oli 2 kuukauden ikäinen vauva ja puoliso teki töitä yötä päivää. Tämä yhdistelmä johti siihen, että asioiden suunnitteluun käytettiin hyvin vähän aikaa, minkä seurauksena keittiöön jäi monta epäkäytännöllisyyttä. En miettinyt, mitä astioita säilytetään missäkin, joten kattiloille jäi naurettavan pieni laatikko. En miettinyt mittasuhteita loppuun asti, minkä seurauksena olen saanut kurkotella omassa keittiössäni päivittäin, koska en kunnolla yletä yläkaappeihin. Suunnittelijan mielestä kattoon saakka ulottuvat yläkaapit eivät olleet hienot, joten kaappien päälle jäi tyhjää tilaa – joka sitten on vuosien varrella täyttynyt hiljalleen tavaroista. Siellä ne ovat keränneet pölyä ja rasvaa kaikessa rauhassa. Keittiöliikkeessä ei puolestaan ollut tarjolla sellaista ruokakaappia kuin olisin halunnut, joten ratkaisu leikattiin ja liimattiin tarjolla olevista malleista, enkä koskaan pitänyt lopputuloksesta. Sekä keittiöliike että suunnittelija (jotka siis olivat eri, kuin mitä nyt käytämme) hutiloivat, joten lopputulokseen jäi paljon pieniä, ärsyttäviä virheitä.

Tällä kertaa aikaa on ollut, joten paneutuminen on ollut erilaista. Suunnittelijalla on vahva visuaalinen osaaminen, minulla taas päällimäisenä mielessä käytännöllisyys. Nyt olen miettinyt laatikkotasolla, mitä missäkin säilytetään. Paljonko tilaa tarvitaan ruualle, paljonko astioille? Miten kaikki kannattaa asemoida, jotta työskentely olisi ergonomisesti fiksua? Uuteen keittiöön tulee myös parannuksia entiseen verrattuna. Esimerkiksi: 12 vuotta sitten oli muotia kiiltävät valkoiset keittiöt, ilman vetimiä. Näiden vuosien kokemuksella en enää halua ovia ilman vetimiä. Sarkastisesti voisi todeta, että ei ole sattumaa, että oviin on vuosisatojen ajan laitettu jonkinlainen kahva käyttöä helpottamaan…

Ovista ei tule valkoiset, vaan vaaleaa puuta. Tajusin vasta myöhemmin, että se taitaa olla nyt muotia. Kaikki sisustuslehdet ovat täynnä puunvärisiä keittiöitä, mutta väri on myös armollisempi kuin aiempi kiiltävä valkoinen. (Näin sitä kuvittelee olevansa yksilöllinen…) Sen sijaan työtasosta tulee valkoinen. Puun tilalle tulee keraaminen taso, joka kestää kuumaa, kosteutta, naarmuttamista ja oikeastaan mitä tahansa, ilman että tasoon jää jälkiä. Hintahaitari on laaja, mutta löysimme hyvän kompromissin sekä hinnan että ulkonäön suhteen. Lattiaan tulee laatta, samaa jota meillä on jo nyt eteisessä. Tiedostan laatan huonot puolet keittiön lattiamateriaalina, mutta laattojen päälle tulee sisalmatto. Välitilaan ja kotelon ympärille tulee valkoista, suorakaiteenmuotoista laattaa, mattaa ja kiiltävää sekaisin, jolloin pinnasta tulee elävä. Laatat ovat silmänisku talon alkuperäiselle rakennusajankohdalle 50-luvulla. Saman muotoista laattaa on nimittäin myös talon sisäänkäyntien ympärillä.

Keittiö näyttää kuvissa hienolta, toteutus vain puuttuu. Mullistus tulee olemaan valtava, sillä nykyisestä keittiöstä ei jää mitään jäljelle, ei edes kaikkia seiniä. Aloittamaan päästään kevään aikana, valmista pitäisi olla juhannukseen mennessä. Edessä on hirmuinen pakkaaminen ja härdelli, mutta lopputulos toivottavasti palkitsee.

Viemäri katossa ja sen sellaista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keittiöremontti on ottanut askeleen eteenpäin. Rakennesuunnittelija kävi katsomassa voiko seinää purkaa, ja vastaus oli myönteinen. Sitten tilasin paikalle remppamiehen, jonka tehtävänä oli kurkistaa sokkeliin, jotta nähdään missä viemäri- ja vesiputket menevät. Lisäksi piti porata pari reikää seiniin, jotta selviäisi, mitä jälkeenpäin rakennettujen koteloiden sisällä mahtaa mennä.

Toinen kotelo menee pystysuoraan keittiön oven vieressä, ja se on piilotettu pienen kaapin taakse. Arvelin, että siellä luultavasti menisi ilmastointiputkia.  Toinen menee katonrajassa poikittain ja se päättyy erikoisesti keskelle huonetta. Olen aina epäillyt, että se on jokin mystinen jäänne jostain muinaisesta remontista, ja sisältä mahdollisesti tyhjä.

Remppamies teki työtä käskettyä. Selvisi, että viemärin ja vesipisteen paikkoja ei voi juurikaan siirtää, ellei niitä tehdä pintavetona. Tämä oli vähän odotettavissa, mutta hyvä tietää ennen kuin aletaan toden teolla suunnittelemaan uutta keittiötä. Seinien koteloiden sisällöt olivatkin sitten mielenkiintoiset. Pystysuorassa menevässä kotelossa meni useampi ilmastointiputki, mutta lisäksi myös ainakin yksi viemäriputki. Ilmeisesti siis koko runkolinja menee pystysuoraan keittiömme halki. Katonrajasta sen sijaan paljastui yläkerran asunnon keittiön viemäriputki.

Tämä viimeinen oli kyllä yllätys. Sitä ei voi siirtää. Se on ilmeisesti rakennettu siihen putkiremontin yhteydessä yli 10 vuotta ennen kuin muutimme tähän asuntoon. Taloyhtiön remontteja valvoneena olen huomannut, että vanhoissa taloissa tulee helposti vastaan kaikenlaisia yllätyksiä. Sitten ihmetellään, miten niiden aiheuttamia ongelmia ratkotaan. Välillä ratkaisut ovat ns. luovia, ja epäilen vahvasti, että juuri tällainen tarina on myös katossamme menevän viemäriputken taustalla. Siellä se nyt siis on, ja meidän ei auta muu kuin sopeutua.

Onneksi putken ympärille rakennettu kotelo oli melkoisen suuri verrattuna putken halkaisijaan, joka lienee noin 10cm. Käytännössä voimme esimerkiksi rakentaa alakaton, jonka sisään putki jää piiloon. Samalla  saadaan kaikki sähkövedot piiloon, eikä kattovalaisimia tarvitse tehdä pintavetona. Huonekorkeus laskee sen 15cm, olohuoneeseen verrattuna, mutta käytännössä eroa tuskin huomaa. Täytyy sanoa, että vaikka yllätykset eivät olleet niin mukavia, kannatti kuitenkin maksaa tästä etukäteistutkailusta nyt. Olisi ollut ikävää törmätä näihin asioihin siinä vaiheessa, kun uutta keittiötä jo rakennetaan. Sitten olisi jälleen pitänyt soveltaa lennossa.

Varovaisia remonttihaaveita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kirjoitin keväällä, mitä mieltä olen nykyisestä keittiöstämme, ja mitä siinä muuttaisin jos nyt olisin tekemässä. Kävikin niin, että pääsen miettimään näitä asioita ihan tosissaan, sillä olemme ruvenneet suunnittelemaan ensi keväälle keittiöremonttia. Tulossa on isompi urakka, päätettiin, että tehdään nyt ns. kerralla kuntoon.

Koska kiire ei ole, tässä on nyt aikaa miettiä toteutusta huolellisesti. Olen ruvennut selailemaan sisustuslehtiä sillä silmällä, että sopisiko tuollainen keittiö meille. Huomaan, että haluaisin jopa visuaalista päivitystä. Meillä on aina ollut valkoinen keittiö. Nyt olen alkanut miettiä, olisiko vaalea puu kuitenkin kivan näköinen? Tai entä maalipinta? Tai kuultolakattu puu? Tiedän että haluan vaaleaa ja yksinkertaista, mutta en enää sileää, kiiltävää valkoista pintaa, joka meillä on ollut yli 10 vuotta. Kahvattomuus oli silloin muotia, mutta enää en sitä halua. Kahva ovessa on järkevä keksintö. Ei ole sattumaa, että sitä suosittu varmasti niin kauan, kuin kaapeissa on ollut ovia. Lattiassa on ollut laminaatti, josta olen omaksi yllätyksekseni pitänyt paljon. Nykyisin kuulemma kivilaatat ovat suosittuja, mutta en välttämättä haluaisi niin kovaa lattiamateriaalia. En kyllä halua puutakaan, se on liian hankalahoitoinen. Jotain muuta, mutta mitä?

Olen miettinyt myös sitä, miten tavarat kannattaisi järjestää. Haluaisin esimerkiksi kaikki ruokatarpeet vierekkäin; sekä kylmälaitteet että kuivakaapin. Haluaisin myös astiat mahdollisimman lähelle toisiaan, mutta samalla niin ettei tiskikoneesta ole pitkä matka palauttaa tavaroita omille paikoilleen. Sähköremontin yhteydessä järjestin keittiöön sellaisen kolosen, jossa kaikki tee- ja kahvitavarat olivat yhdessä paikassa. Tämä yksityiskohta on miellyttänyt minua kovasti, jotain vastaavaa haluaisin uuteenkin keittiöön. Padat ja pannut tarvitsevat paljon lisää tilaa, samoin loputtomat viinilasivarastomme.

Teetarvikehylly on nykyisin suosikkini.

Olen huomannut, etten aina oikein ymmärrä keittiöiden uutuuksia. Olen nähnyt paljon kuvia ”aamiaiskaapeista” mutta niiden tarkoitus on jäänyt vähän hämäräksi. Mitä siellä säilytetään? Syön aamiaiseksi yleensä puuroa, eli puurohiutaleitako? Miksi aamiaiselle tehdään kokonainen kaappi? Toisaalta käytän paljon öljyjä, etikoita ja muita kastikkeita, ja niille olisi hauskaa saada hylly, jossa ne pysyisivät siististi yhdessä. Öljypullohyllykkö ei jostain syystä ole vielä löytänyt tietään sisustuslehtien sivuille. Keittokirjahylly on ollut nykyisessä keittiössä hauska yksityiskohta, mutta onko se lopulta tarpeellinen? Entä voisiko astiakaapin yhteydessä olla myös avohyllyjä, jonne kirjat voisi laittaa?

Ajatus uudesta, tilavasta keittiöstä kiehtoo kovasti. Tunnen kylläkin kulkevani aivan vastavirtaan, kun en halua pienentää vaan päinvastoin enemmän säilytystilaa. Tietysti astiat on käytävä läpi ennen kuin remontti alkaa, ja poistettava tarpeettomat joukosta. Niitä ei kuitenkaan ole kovin paljon. Pikemminkin haluaisin ostaa lisää lautasia ja laseja. Entisiä on mennyt rikki, haluaisin täydentää varastoja niiden osalta. Elän siinä vahvassa uskossa, että jossain vaiheessa voin taas järjestää isoja illallisia, jolloin kaikkea tarvitaan. Haaveilen siis keittiöstä, jossa kaikelle olisi tilaa, eikä tavaroita tarvitsisi tunkea. Yläkaapit siis todellakin asennetaan, vaikka sisustussuunnittelijat kuinka väittäisivät, että ilman yläkaappeja fiilis on ilmavampi. Yli 10 vuoden kokemuksella otan kuitenkin mieluummin säilytystilan kuin ilmavan fiiliksen.

Onko suosituksia keittiöliikkeistä? Tai onko kukaan teettänyt puusepällä sopivia kaapistoja?