Avainsana-arkisto: pesuaineet

Päivä jolloin keitin paitani

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin ettei valkoinen pusero ollut tullut pesussa puhtaaksi. Sen kaula-aukon reuna oli jäänyt kellertäväksi, syynä lomalla käytetty aurinkorasva, joka näköjään värjää vaaleat vaatteet. (Välikysymys: tietääkö joku, liittyykö värjääminen suojakertoimeen? Omani on aina vähintään 50, ja sen vahvuiset rasvat tuppaavat olemaan aikamoista jankkia.) Päätin siis valkaista puseronkauluksen. Vaate on 100% puuvillaa, joskin brodeerattua, mutta koska väri on puhtaan valkoinen arvelin valkaisun olevan helppoa. Vatiin vettä, sekaan kunnon loraus Kloritea, ja paita vatiin valkaistumaan.

Käänsin selkäni hetkeksi ja vilkaistessani vatiin uudeelleen havaitsin tapahtuneen katastrofin. Paita ei ollut enää valkoinen, vaan pinkki. Ilmeisesti kaikki ne kohdat, joissa oli ollut jäänteitä aurinkorasvasta, olivat värjäytyneet neonsävyiseksi pinkiksi. Myös vesi oli pinkkiä ja koko paita oli hyvää vauhtia värjäytymässä punaiseksi. Tahattoman ”Gaaaaaaaah apuaaaa” huudahtuksen jälkeen kaadoin äkkiä kaikki vedet pois ja yritin huuhdella paidasta värin pois, mutta turhaan. Paita näytti siltä, kuin kaula-aukko, hihansuut ja muutama epämääräinen läikkä siellä täällä olisi värjätty yliviivaustussilla. Kaadoin kaulukseen Bio Luvilia suoraan purkista ja hankasin – ilman tulosta.

Samaan aikaan kun totesin paidan olevan täysin pilalla, mieleen leijaili äskettäin lukemani blogikirjoitus. Siinä INCImixin kirjoittaja kertoi tahranpoistokokemuksistaan, joihin kuului vaatteen keittäminen ellei mikään muu tehonnut. Totesin, ettei paita voisi enää pahemmaksi mennä, joten päätin kokeilla vaikka pesulappu ilmoitti vaatteen sietävän vain 40 astetta. Siispä isoin kattila liedelle, neljä litraa vettä perään ja kuumenemaan. Kun vesi oli kiehuvaa, laitoin paidan sekaan ja aloin hämmennellä puulastalla. Ja tiedättekö mitä! Se tehosi. Pikkuhiljaa pinkki väri alkoi vaaleta, ja noin kymmenen minuutin keittelyn jälkeen paita oli aivan entisellään. Todella hämmentävää. Vaate ei tuntunut kärsineen kiehuvasta käsittelystä mitenkään, ainoastaan väri palasi ennalleen.

Tästä innostuneena päätin keittää myös lapsen puuvillahousut, joiden polvesta ruohotahra ei ollut millään keinolla lähtenyt. Toiveikkaana nakkasin housut pataan, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Tahra ei muuttunut miksikään. Päättelin (erittäin loogisesti, hah) että koska kuuma vesi ei tehoa, Klorite varmaan sitten auttaa. Ja niin se tehosikin! Ruohotahra katosi. Käsittely piti tosin lopettaa melko nopeasti, sillä myös sinisestä raidasta alkoi väri kadota. Mutta mitäpä pienistä, nyt on taas tahrattomia vaatteita. Kiehuvan veden logiikka on minulle edelleen hämärän peitossa, en tiedä miksi se ensimmäisellä kerralla toimi ja toisella ei. En myöskään tiedä, miksi aurinkorasva muuttui Kloriten vaikutuksesta punaiseksi. Mutta jos teillä lukijoilla on näistä tietoa, tai muita vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Jälkikirjoitus: anoppi kemiaa tuntevana ihmisenä totesi, että on jokseenkin sattumanvaraista, mihin kiehuva vesi tehoaa ja mihin ei. Mutta mustikkatahrat kuulemma lähtevät sillä joka tapauksessa, tämä valkoisten pöytäliinojen omistajille tiedoksi.

Viikon vinkit 27/2013: Säilytystä, lemmikkejä ja tahranpoistoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Gretchen Rubinilla on motto, jonka mukaan kaikki näyttää paremmalta tarjottimella. En rupea kiistämään, sen sijaan laajentaisin ajatuksen koskemaan myös koreja. Katsokaa vaikka tätä! Modeemi korissa näyttää paljon siistimmältä kuin modeemi lattialla. (Neuloo ja purkautuu -blogi)

Minulla ei ole lemmikkejä, mutta Ilta-Sanomien lista lemmikin ensiapulaukusta vaikuttaa aika kattavalta ja perusteelliselta. Jutussa keskitytään erityisesti kesän vaaroihin.

En muista, olenko koskaan joutunut irrottamaan huulipunaa vaatteista. Kangaisista serveteistä se lähtee, jos servetti laitetaan likoamaan pesuaineeseen yön yli, ja pestään sitten valkaisuainetta sisältävällä pesuaineella (servettini ovat valkoisia juuri siksi, että ne voi  tarpeen vaatiessa vaikka uittaa kloritessa). Tässä jutussa kuitenkin luetellaan lukuisia vaihtoehtoisia puhdistusaineita ja -menetelmiä. En menisi niiden toimivuudesta takuuseen, sillä keinovalikoima vaikuttaa aika hurjalta. Mutta jos joku on kokeillut, niin kertokaa ihmeessä kommenttiosastolla!  (MTV3)

Viikon vinkit 26/2013: sitruunaa, ukkosta ja tuoksuja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jos tykkää kokeilla luonnonmukaisia pesuaineita, MTV3:n sivuilta löytyy pitkä lista asioista, joita voi puhdistaa sitruunalla. Sitruuna tuoksuu raikkaalta ja on hyvin hapan. Kalkkipinttymiä olen joskus yrittänyt sitruunalla irrottaa kylpyhuoneen hanasta, mutta muistaakseni lopputulos ei häikäissyt silmiä. Höyrypesuri tehosi paremmin. Mutta mikäpä estää silti kokeilemasta näitä vinkkejä.

Iltalehti puolestaan tarjoilee 10 vinkkiä, kuinka suojata koti ukkoselta. Näin kesällä juttu on ajankohtainen. Sähkölaitteet ovat herkimpiä, joten muistakaa ottaa ne varmuuskopiot ja irrottaa töpselit seinästä. Minä irroittelen töpseleitä vanhasta muistista aina, kun ollaan lähdössä pidemmäksi aikaa lomalle, oli sitten ukkosia luvassa tai ei. MTV3:n sivuilta löytyy vanha juttu, jonka mukaan mm. taulutelevisiot ovat herkempiä ylijännitepiikeille kuin vanhat putkimallit.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy myös hyvät ja kattavat ohjeet, miten salamalta suojaudutaan.

Taannoiseen tuoksuva koti -juttuun liittyen: myös kaupoissa tuoksuja voidaan käyttää luomaan tunnelmaa ja mielikuvia. Mielenkiintoisessa artikkelissa väitetään, että jotkut tuoksut jopa tuntuvat suurentavan tilaa, kun taas toiset luovat arvokkuutta. (Taloussanomat)

Harkittu riski

Julkaistu , kirjoittanut
9

Pyykkikorissa pyöri kevään jäljiltä yksi neule ja useita villaisia kaulaliinoja. Ne olivat tunkkaisia ja pesua vailla, mutta käsinpesu ei ole houkutellut. Kunnes tänään päätin ottaa riskin ja heittää ne suoraan pesukoneeseen.

Kaulaliinat olivat 100% villaa, ja niissä oli vesipesun kieltävä merkintä. Neulepaita oli villan tuntuinen, mutta todellisuudessa iloinen sekamelska kaikenlaisia materiaaleja: 35% puuvillaa, 30% viskoosia, 22% nailonia, 8% kasmiria ja 5% angoraa. Pesulapussa suositeltiin käsinpesua. Koska vesipesua ei oltu suoraan kiellettykään, päättelin ettei paidalle luultavasti tapahtuisi mitään. Kaulaliinat arveluttivat enemmän, mutta koska ne kaikki olivat kierrätykseen lähdössä, ei sillä olisi niin väliä vaikka menisivätkin pilalle.

Koneeseen heitin siis neuleen ja kolme kaulaliinaa, kaikki tummia. Pesuaineeksi normaalia LV:n nestemäistä pesuainetta pallossa, reilusti huuhteluainetta ja kone 30° villapesuohjelmalla pyörimään. Kantta avatessa jännitti hieman, mitä sieltä paljastuisikaan. Ja yllätys yllätys – kaikki vaatteet olivat pitäneet värinsä, kokonsa ja muotonsa, mutta olivat puhtaita! Riski kannatti ehdottomasti ottaa.

Kokeilu vahvisti näkemystäni siitä, että pesulappua tulee noudattaa, jos haluaa olla varma ettei vaate mene pesussa pilalle. Mutta pesulapun ohjeisiin voi suhtautua arkijärkeä käyttäen. Elastaani ei kestä kuumaa, mutta 100% puuvilla kestää yleensä 60° pesun, vaikka lappu muuta väittäisikin. Kokemukseni mukaan useimmat vaatteet pärjäävät hyvin myös 40 asteessa, vaikka lapussa lukisin vain 30°. Näköjään villakin kestää hienopesun koneessa tavallisella aineella, ainakin jos kyse ei ole kaulaliinaa monimutkaisemmasta vaatteesta.

Tuoksuva koti

Julkaistu , kirjoittanut
8

Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.

Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.

Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.

Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.

Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.

Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?

Viikon vinkit 24/2013: kylpyhuoneteema

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Blogi on viettänyt hiljaisempaa eloa tämän viikon, johtuen siitä että olen järjestänyt juhlia, jotka olivat eilen. Nyt juhlat ovat ohi, olo väsynyt mutta euforinen ja keittiössä hirveä tiski. Lähden tästä palauttamaan lainatuoleja takaisin naapuriin, mutta tässä kuitenkin tämän viikon vinkit.

Tällä viikolla linkeissä on kylppäriteema. Talouselämässä listattiin Isännöintiliiton ohjeet siitä, miten kylpyhuone kuuluisi siivota: muistatko putsata lattiakaivon ja ilmanvaihtoventtiilit säännöllisesti?

Mikäli viemärinpuhdistusaine on lopussa ja viemäri tukossa, ratkaisu saattaa löytyä ruokakaapista. Ihmeaineet ovat etikka ja sooda. (MTV3)

Viimeisenä vinkki sokeritoukkien häätämiseen. Toukat ovat mielestäni äärimmäisen ällöttäviä, eikä tilannetta hirveästi auta se, että ne ovat vaarattomia. Sokeritoukat viihtyvät kosteassa, joten kuivaaminen ja tuuletus kannattaa. (MTV3)

 

Lian määritelmä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jossain (jopa tässä blogissa?) olen kuullut, että lika on materiaa väärässä paikassa. Mikä tahansa materia muuttuu liaksi, jos se on joutunut väärään paikkaan; näin käy jopa pesuaineille. Asiaa havainnollistaa tämä aavistuksen ällöttävä kuva:

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tämä on muovilaatikko, jossa säilytän normaalisti kaikkia taloutemme siivousaineita, sekä viemärinavaajaa, hopeankiillotusainetta ja sen sellaista. Rupesin viime viikolla pesemään ikkunoita, ja huomasin että pesuainepullon pohja oli oudossa ruskeassa tahmassa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kaikki laatikossa olleet pullot olivat samassa tahmassa, sillä sitä oli noin sentin kerros laatikon pohjalla. En ole ihan varma, mitä tuo mönjä loppujen lopuksi oli, mutta epäilen, että mäntysuopaa. Ilmeisesti pullo on joskus kaatunut ja korkki vuotanut. (Nuo palikat olivat juuttuneet töhkään kiinni. Niillä kiilataan paikalleen kaatuilevia joulukuusia, ovat siis tarpeellisia.)

Onneksi sotku ei ollut lopulta ihan niin paha, miltä aluksi näytti. Tahma lähti helposti lämpimällä vedellä ja harjalla kaikista pulloista sekä pienen liottamisen jälkeen laatikon pohjastakin. Olin myös jossain käsittämättömässä viisauden puuskassa laittanut kaikki pienemmät pullot aikanaan ziplock-pusseihin (toiselta nimeltään minigrip, ja mitä näitä nyt on), joten ainoastaan pussit olivat töhnässä. Niistä tuli huuhtelun jälkeen aivan käyttökelpoisia edelleen. Laittaessani tavarat paikalleen, pistin mäntysuopapullonkin pussiin varmuuden vuoksi.

Kaiken huipuksi sain tästä hyvän syyn järjestää ”siivouskaappini”, joka siis koostuu kahdesta vastaavasta laatikosta ja yhdestä vähän pienemmästä korista. Yhdessä laatikossa on kaikki pesuaineet, toisessa kaikki siivousvälineet ja korissa kaikki rätit. Tämä systeemi on muodostunut vuosien varrella ja osoittautunut toimivimmaksi. Kaikella on paikkansa ja siivousvälineet on helppo ottaa käyttöön ja laittaa takaisin. Laatikot ovat komerossa vierekkäin, ilman kansia ja käden ulottuvilla. Noudatan tässä siis omaa ohjettani, ja olen tehnyt säilytysratkaisusta niin helpon, että järjestys pysyy ilman sen kummempaa ponnistelua.

Ei järjen häivää & hyvä ostos

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tavaroitaan raivatessa täytyy välillä ihmetellä, mitä omassa päässä on mahtanut joskus liikkua. Viimeisimpänä vastaan tuli tällainen:

Muovimansikka. Yäk.

Muovimansikka. Yäk.

Tämä on vauvojen purulelu, tarkoitettu siihen vaiheeseen jolloin ikenet kutiavat sietämättömästi. Se on muovia, sisällä on jotain nestettä (toivoisin että vettä) ja sen voi viilentää jääkaapissa. Olen aivan itse ostanut tämän kaupasta ja lapseni on järsinyt sitä. Millä logiikalla tämä on mielestäni ollut joskus hyvä idea? Ei aavistustakaan. Nykytiedolla en todellakaan ostaisi vartavasten muovia lapsen järsittäväksi.

Tämän esineen löytyminen sekä olemassa olo nolotti itse asiassa niin paljon, että olen kuukausikaupalla lykännyt tämän kirjoituksen julkaisemista. Aluksi ajattelin, etten kerta kaikkiaan kehtaa, etenkin kun olen täällä vaahdonnut muovien haitoista. Sitten päätin karaista sieluni. Kuten näette, tiedostamisen aste on kasvanut vuosien varrella. Toisaalta voihan tämän ottaa positiivisena esimerkkinä: jos minä olen ollut näin pihalla, kaikilla muillakin on toivoa.

Otsikon lupaama hyvä ostos oli tänään method-merkkinen wc:n puhdistusaine. Tämä on ensimmäinen ”vihreä” pesuaine, jonka olen ostanut edellisen loppuneen tilalle. Kysyessäni teiltä vinkkejä, Methodia sekä kehuttiin että moitittiin. Olin siis utelias sen suhteen, miten tämä aine toimisi. Testasin sitä heti, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Puhdasta tuli aivan yhtä hyvin tai ehkä jopa paremmin kuin Rainbown vastaavalla aineella, mutta tämä tuoksuu hyvälle! Pakkauksessa tuoksua väitetään piparmintuksi, minulle tuli mieleen hammastahna. Joka tapauksessa, raikas, melko mieto ja luonnollisen oloinen tuoksu oli todella miellyttävä. Vaikuttava aine on ymmärtääkseni sitruunahappo. Yhden kerran perusteella pidän tuotteesta kovasti, mutta katsotaan vielä, miten tuote toimii pitempään käytettynä.

Irti perfektionismista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Uusimmassa Irti turhasta -podcastissa pureudumme Katrin kanssa arjen ekotekoihin ja niihin liittyviin hassuihin ajatusvirheisiin. Tämä äänitys on jatkoa keskustelulle, jota blogeissa on käyty viime aikoina. Itsekin listasin omia valintojani, mutta tällä kertaa näkökulma on uusi. Keskustelemme siitä, miksi ekokeskusteluun hiipii usein negatiivisia sävyjä; syyllistämistä ja syyllistymistä, turhautumista ja selittelyä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan. Podcast kestää 20 minuuttia. Olisi myös kiva kuulla kommenteissa, mitä ajatuksia tästä heräsi.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Viikon vinkit 17/2013: ammattiapua, mullanvaihtoa ja partavaahtoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä mielenkiintoisessa uutisessa kerrotaan, että Tampereella kaupunki saattaa palkata sosiaalitoimen asiakkaille avuksi ammattiraivaajan. Ammattilainen auttaa raivaamaan sellaisia koteja, joiden roinamäärät alkavat uhata terveytta tai turvallisuutta. Jutussa käy hyvin ilmi, mikä on raivaamisen vaikein ja raskain osa: päätöksenteko. (YLE)

Nyt kun mullanvaihto on saatu loppuun, tässä vielä kootut ohjeet. Mikäli jollain on vielä homma hoitamatta. (MTV3)

MTV3:n sivuilla väitetään, että partavaahto puhdistaa matolle kaatuneen punaviinin. Voiko tämä pitää paikkansa? En ole kuullut tällaista niksiä koskaan ennen. Tähän saakka olen luullut, että suola auttaa, tai valkoviini. Mutta partavaahto?

Ja hei – jos sinulla on kokemuksia hyvistä (tai huonoista) myrkyttömistä pesuaineista, jätä kommentti edellisen postauksen loppuun! Aion ruveta testailemaan miten ympäristöystävälliset aineet pärjäävät Tolulle ja Andylle, mutta kaipaisin myös teidän vinkkejänne! Kiitos.