Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Viikon vinkit: muovin korvaajat, täydellinen ostolakko sekä kesäsiivous

YLE uutisoi, että Suomessa kehitetään uusia materiaaleja muovin korvaajaksi. Tavaroita voidaan valmistaa erilaisista kierrätyskuiduista. Muovissakin ollaan vähitellen siirtymässä enemmän kierrätysmuovin kuin neitseellisen muovin käyttöön. Mutta muovi on silti aina muovia, ja kiinnostavinta onkin, millaisilla materiaaleilla sen voisi kokonaan korvata.

Hesarissa oli kiinnostava juttu suomalaisesta Heidistä, joka on ollut jo lähes vuoden ostamatta mitään. Siis oikeasti ostamatta mitään muuta kuin ruokaa. Tässä on kyseessä varsin radikaali ostolakko, ja vaikka Hesarin juttu onkin maksumuurin takana, niin Heidin blogi on sen sijaan kaikkien luettavissa. Näin tiukka ostolakko ei taida kovin monelta onnistua, mutta inspiraationa blogi toimii varmasti.

Kevätsiivouksen lisäksi on kuulemma aiheellista tehdä myös kesäsiivous. Näin väittää Iltasanomat. Siitä olen samaa mieltä, että grilli kannattaa pestä nyt, kun sitä aktiivisesti käytetään.

Myöhästyneet tekstiiliraportit kesäkuulta

Sortsit ja housut ovat olleet jo monesti pidossa, alustopit odottavat vielä kylmempiä säitä.

Huomasin, että olen unohtanut päivittää tänne, mitä kuuluu ostetuille ja poistetuille tekstiileille. Ensin ostetut vaatteet: kesäkuusta tuli odotusten mukaisesti nollakuukausi. Se olikin varsin paikallaan, sillä toukokuussahan intouduin ostamaan niitä senkin edestä. Kävin kesäkuun aikana kylläkin yhdessä kenkäkaupassa, mutta en löytänyt sieltä mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Alennusmyynnit eivät houkutelleet, sillä mitään tarpeitakaan ei ollut.

Sen sijaan olen nauttinut täysin siemauksin ihanasta kesävaatevarastostani, jota hehkutin jo viime kuussa. Nyt niille kaikille vaatteille on tullut käyttöä, ja olen todella nauttinut siitä, ettei ole ollut sellaista päivää, etten olisi keksinyt mitään päällepantavaa. Päinvastoin, olen aamuisin ollut aivan riemuissani, kun valinnanvaraa on ollut vaikka kuinka. Koen että kesävaatevarastoni ei ole määrällisesti mitenkään massiivinen, mutta kun kerrankin on tilanne, jossa kaikki vaatteet ovat yhteensopivia ja oman tyylisiä, niin mikäpäs siinä on valitessa. Hellepuvuston rungon muodostavat kahdet sortsit (nyt minulla vihdoin sellaiset on), kolme mekkoa, yhdet pellavahousut sekä muutama hame. Näihin lisäilen yläosia fiiliksen ja sään mukaan. Kun tässä alan ynnäillä vaatekappaleita yhteen, tajuan että minullahan on kapselipuvusto! Tähän täytyykin perehtyä tarkemmin. Luulenpa, että kengät mukaan luettuna vaatemäärä jää siihen 33 tai alle. Palaan asiaan!

Poistoja olen kesäkuussa tehnyt. Kirjanpitoni ei ole ollut ihan täsmällinen, sillä vaikka olen punninnut kaiken, minulla on sellainen tunne etten ole ihan jokaista sukkaa ja rättiä muistanut kirjata ylös. Näin ollen tämän kuukauden kokonaismäärä ei ole ihan grammantarkka, mutta lähellä totuutta liikutaan joka tapauksessa.  Painavin roskiin mennyt tekstiili oli vanha kyplyhuoneen matto, 350 grammaa. Sen lisäksi olen heittänyt rättejä, sukkia ja ikitahraisia lastenvaatteita, jotka eivät enää mahdu kenellekään. Kirjanpito näyttää joka tapauksessa 621 grammaa tekstiilijätettä kesäkuun aikana. Sanoisin, että mahdollinen heitto on 20-30 grammaa suuntaan tai toiseen. Matto, vaikka olikin pienikokoinen, nostaa silti tuota määrää normaalia painavammaksi.

Vaikuttaa siltä, että nuo poistot rullaavan omaa tahtiaan kuukaudesta riippumatta. Joka kuukausi menee jotain roskiin, yleensä sukkia tai rättejä, ja melko usein myös loppuun pidettyjä lastenvaatteita. Sen sijaan ostamista on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Minusta tuntuu, että siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, jos kuitenkin selkeä tarve on olemassa? Jossain vaiheessa on välttämätöntä ostaa mm. uusia alusvaatteita, sillä ne todella tulevat pidetyiksi niin loppuun, etteivät ne enää palvele tarkoitustaan. Hmmm. Taitaa olla niin, että tässä on pientä krapulaa noista kesäkuun shoppailuista ilmassa. Mitään en kadu, mutta kokonaismäärä tuntuu silti isolta, ja siksi alan nyt nihkeillä noista välttämättömistä ostoksista. Vaatii näköjään vielä harjoittelua.

Heinäkuu on jo puolessa välissä, mutta voin jo ennakkona todeta, että on edelleen tullut sekä poistoja että ostoja. Ostot ovat olleet varsin välttämättömiä ja liittyvät tehtyihin poistoihin. Tarkempi raportti siis seuraavan kerran kahden viikon päästä.

Mitä teille kuuluu? Onko kukaan jaksanut pitää kesällä kirjaa ostoistaan?

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Arkijärki-podcast 30: Toukokuun vaateraportti

Voi kuulkaa. Nyt on aika pitkä podcast aiheesta vaatteiden shoppailu, sitä on nimittäin harrastettu. Hahmotan ostolakkoseurannasta selkeän trendin: kotimaassa pystyn olemaan ostamatta ilman suurempia ponnistuksia. Mutta jos matkustan jonnekin suurkaupunkiin, sekoan normaalirutiinista, ja ostan kerralla vaikka mitä. Ja kaiken päälle nautin shoppailusta! Toukokuussa kävi juuri näin, ja tulokset voi kuunnella podcastista.

Olen miettinyt, miksi näin tapahtuu, ja tullut siihen tulokseen, että matkustaminen on oikeastaan välillinen syy. Matkailu sinällään ei aiheuta ostohimoja, vaan syynä on kotimaasta poikkeava valikoima. Kun yhtäkkiä tarjolla on juuri sellaisia vaatteita, mitä on pitkään toivonut löytävänsä, niin innostuuhan siinä. Toisaalta onko sillä lopulta väliä, miten ostokset vuoden varrelle asettuvat? Seurantajakso on 12 kuukautta, ja ratkaisevaa on koko vuoden aikana tapahtuva ostaminen. Samahan se on, jakautuvatko ostokset tasaisesti joka kuukaudelle, vai tuleeko pari isompaa shoppailureissua ja sitten monta nollakuukautta niiden vastapainoksi.

Voin kuitenkin sanoa, että tämä julkinen raportointi aiheuttaa sen, että ostoksiaan harkitsee todella tarkkaan. Jopa kaikkia näitä, mitä nyt tuli hankittua. Seison jokaisen hankinnan takana 100% ja uskon vilpittömästi, että jokainen niistä tuli sekä tarpeeseen että monivuotiseen käyttöön. Silti valehtelisin, jos en samaan aikaan tunnustaisi, että tuo vaateostosten määrä tuntuu huonona omanatuntona. Ideaali kun olisi, että koko vuosi olisi yhtä nollakuukautta. Vaikka eihän sekään ole kovin realistinen tavoite.

Podcastin kesto 23 minuutta. Huomenna kuvia ja lisää pohdintaa aiheesta!

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Ostoslista heräteostoksia varten

Sain lukijalta hyvän kysymyksen viime kuussa: jos kerran olen ostolakossa, miksi sitten ”ostoslistalla” olevien vaatteiden ostaminen ei ole niin paha juttu, kuin heräteostosten tekeminen? Ovathan nekin ostoksia. Mistä siis on kyse?

Ensinnäkin täytyy uusille lukijoille selventää, että en ole sellaisessa absoluuttisessa ostolakossa, jossa yrittäisin olla ostamatta yhtikäs mitään. Sen sijaan olen siirtynyt mahdollisimman harkitun ostamisen vaiheeseen, ja nyt puhutaan siis nimenomaan vaatteista. Pyrin siihen, että jokainen vaatekappale on sellainen, jota tulen käyttämään vähintäänkin sen 30 kertaa. Tosin itse olen sitä mieltä, että 30 kertaa ei edes ole kovin paljon, ja pyrin paljon isompaan käyttömäärään. Mentyäni alkuperäiseen ostolakkoon vuonna 2017 koko kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut siten, että nykyisin tuo tavoite ei ole ollenkaan epärealistinen. Tämä siis joka tapauksessa tarkoittaa sitä, että vuodessa on monta kuukautta, jolloin en osta mitään, mutta silloin tällöin ostan uusia vaatteita.

Nämä olivat listalla varmaan pari vuotta. 30 käyttökertaa tulee täyteen jo ostovuoden aikana. 

Yritän jatkuvasti hioa tyyliäni kohti omaa ideaalia. Nyt alkaa tuntua siltä, että vihdoinkin tiedän sekä sen mitä haluan että sen mikä minulle sopii. Arvioin vaatevarastoani jatkuvasti sillä silmällä, millainen kokonaisuus se on. Tämän olen oppinut kapseliaatteen myötä. Aiemmin pohdin lähinnä yksittäisten vaatteiden ominaisuuksia, nyt katson kokonaisuutta, ja miten yksittäiset vaatteet toimivat yhdessä muiden kanssa. Olen alkanut myös ennakoida tulevia vaatetarpeitani. Koetan huomioida ajoissa, milloin jokin vaate alkaa näyttää liian nuhjuiselta, jotta voin korvata sen paremmalla. Ennakoin nimenomaan tarpeita, en niinkään fiiliksiä.

Tämän arvioinnin pohjalta minulla on mielessäni lista vaatteista, joiden ostaminen on mielestäni perustelua. Lista on aika lyhyt. Tällä hetkellä sillä on mm. nudet t-paitaliivit. Minulla on nyt kahdet, joista toiset ovat pian roskiskunnossa. Tarvitsen kahdet, koska tuo liivimalli on ylivoimaisesti eniten käytössä. Kaapissa pitää olla yhdet puhtaana, vaikka toiset olisivat pesussa. Listalla on myös klassinen kashmirneule jossain neutraalissa värissä (musta/kameli/tummansininen) ja hyvin pelkistetyssä mallissa. Tämä on talvipukeutumiseni kulmakivi, ja edelliseen koi söi reijän, ja sitten siihen tuli vielä kestotahrakin (lapsen oksennusta, hyh). Edelleen jos vastaan tulee siisti, ei-juhlava, lyhythihainen toppi joko smaragdinvihreänä, safiirinsinisenä tai rubiininpunaisena, ostan varmasti. Niin, ja jossain vaiheessa tarvitsen uusia alushousuja.

Nämä ostin ennen kuin kokeilin ostolakkoa, vuonna 2016. Eivät olleet  millään listalla, enkä ostaisi niitä enää uudelleen. Käyttökertoja on tullut vajaat kymmenkunta, mutta luultavasti lahjoitan nämä pois ennen kuin 30 tulee täyteen.

Ostoslista ei siis synny niin, että istuisin kynän ja paperin kanssa tyylioppaan äärelle, ja alkaisin mietiskellä, mitä ”välttämättömiä asusteita” vaatevarastostani vielä puuttuu. En esimerkiksi omista ainuttakaan paitapuseroa, vaikka sellainen valkoinen kuulemma pitäisi monen tyyligurun mielestä jokaisella naisella olla, eikä ole aikeita ostaakaan. En lisää listalle mitään siksi, että sellainen olisi nyt muodissa. (En osaa muotia, joten olen sanoutunut irti siitä.) Ostotarve syntyy ensimmäisenä käytännöllisestä tarpeesta: tarvitsen säähän sopivat kengät, alusvaatteiden elastaani alkaa olla loppuun kulunut, villapaidassa on reikä. Sen jälkeen mietin, minkä näköisellä vaatteella haluaisin tuon tarpeen paikata: tarvitsen pakkasen kestävät talvikengät, jotka ovat niin sirot että käyvät myös hameiden kanssa, tai superklassisen neuleen. Tästä pohdinnasta syntyy vähitellen käsitys niistä vaatteista, joiden ostaminen on ok.

Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Ehdin pohdiskella tarpeita riittävän kauan, niin etten tule hankkineeksi mitään satunnaista hetken mielijohteesta. Toisaalta jos sattuisin vaikkapa näyteikkunassa huomaamaan vaatteen, joka on suoraan listalta, voin tehdä heräteostoksen, joka asettuu saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Luulen, että tätä listaa ei tarvitse kirjoittaa paperille, vaan se toimii parhaiten tällaisena ajatuslistana.

Onko teillä pitkäaikaista ostoslistaa? Paperilla vai mielessä? Miten se on auttanut ostolakossa pysymisessä?