Pakko saada jotain uutta!

Silloin kun aloitin ostolakon, oli tosi helppoa olla ostamatta uusia vaatteita. Koko vaatekaappi tuntui olevan vajaakäytöllä jo valmiiksi, joten uusien hankkiminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Oli kivaa etsiä omasta kaapista uusia yhdistelmiä ja asukokonaisuuksia, ja miettiä miten saisi vähän pidetyt vaatteet kunnolla käyttöön. Nyt tarkkaavaista ostofilosofiaa on takana jo 2,5 vuotta. Samaan aikaan olen karsinut vanhoja vaatteita runsaasti, antanut ja myynyt pois sellaisia, joille ei enää käyttöä löydy. Kaapissa ei enää ole floppeja, ja kokonaisuus alkaa olla varsin harkittu ja oman maun mukainen.

Mikä siis vaivaa? Uutuuden puute! Pari vuotta sitten ajattelin, että en ikinä tarvitse uusia vaatteita, minullahan on kaappi niitä pullollaan. Tänä keväänä olen havahtunut siihen, että pitkästä aikaa tekee mieli shoppailla, koska haluan jotain uutta. Vanhat vaatteet eivät edes tunnu erityisen kulahtaneilta tai tylsiltä. Mutta uudet vaatteet houkuttelevat, siksi että ne ovat uusia. Tämä nähtiin jo huhtikuussa, jolloin ostin pitkästä aikaa pari sellaista vaatteita, joille ei ollut jotain selkeää, ennalta määriteltyä tarvetta.

Tätä en voinut suorastaan sanoa tarvitsevani, sillä omistin jo ennestään kymmeniä huiveja.

Ilmiö on mielenkiintoinen, enkä osaa selittää sitä. Mistä kumpuaa tarve saada uutta? Olisi helpompi ymmärtää tätä, jos vaatevarasto olisi kovin niukka, uusia vaatteita olisi vaikea saada tai jos omat vaatteet olisivat jotenkin epäkelpoja. Mutta minulla on runsaasti vaatteita, uusien ostaminen ei olisi vaikeaa saatavuuden tai budjetin takia, eikä vanhoissa ole mitään vikaa. En tiedä onko kyse edes vaihtelunhalusta, juuri siksi että mielestäni nykyisissäkin riittää valinnanvaraa. Mutta haluaisin ilahtua uusista vaatteista. Kun tätä tunnetta tarkasti kuuntelee, tunnistan uutuuden halun joukosta myös ostamisen halun. Haluaisin mennä kauppaan, hypistellä ja valikoida. Kaipaan sitä upouuden vaatteen omistamisen riemua! Miten erikoista.

Olen lähdössä alkukesästä matkalle. Olen päättänyt, että matkan aikana mitkään ostorajoitukset eivät ole voimassa. Saan ostaa aivan mitä huvittaa, niin paljon kuin huvittaa.   Tiettyjä tarpeita onkin, sillä olen esim. kuluttanut useammat kengät kirjaimellisesti puhki, ja jossain vaiheessa on hankittava uusia. Haluaisin tyylikkään uimapuvun nykyisen superjärkevän tätiuikkarin lisäksi. Kenties siistin, lyhyen kaupunkitakin. Mutta jos sattuu tulemaan vastaan jotain listan ulkopuolelta, annan itselleni luvan ostaa senkin. Tarvitsen breikin tästä ostolakosta ja jatkuvasta järkevyydestä.

Jos kengänpohjat ovat niin puhki, että sisään juttuu kivi jota ei saa pois, ovat ko. kengät varmaankin tulleet käyttöikänsä päähän?

Tosin saattaa käydä niinkin, että kun annan itselleni luvan ostaa mitä vaan, en haluakaan mitään. Nyt tulee samalla testattua, johtuuko tämä yllättävä ostohimo siitä, että olen tarkoituksellisesti jättänyt paljon ostamatta, ja vaikka jotain olisi tehnyt mielikin, olen jättänyt vaatteen kauppaan. Tästä on seurannut vaatekaapin huomattava järkevöityminen, mutta mahdollisesti myös tämä uusien vaatteiden kaipuu. Ehkä nyt käykin käänteisesti niin, että kun estoja ei ole, ei ostaminen houkutelekaan enää niin paljon.

Tunnistatteko tämän uuden tavaran himon? Mistä se johtuu? Oletteko antaneet periksi ja shoppailleet?

Maaliskuun (runsas) ostoraportti

Jaahas, nyt on sitten raportoitavaa oikein urakalla. Olen viime aikoina epäillyt, että nämä raportit ovat melko tylsää luettavaa, sillä ostan niin harvoin vaatteita. Kirjanpitoni mukaan olen ostanut vaatteita viimeksi joulukuussa (yhdet rintaliivit) ja sitä ennen lokakuussa, jolloin täydensin sukka- ja urheiluvaatevarastoni. Ei kovin kiinnostavaa. Listasin tietysti myös viime kuun vintageostokset (kaksi käsilaukkua ja koru), mutta kyseessä ei ollut varsinaiset vaatteet. Sitä paitsi tarkistin, että olen edellisen kerran ostanut korun maaliskuussa 2017, ja käsilaukkuja en ole kirjanpidon aikana ostanut ennen viime kuuta lainkaan.

Mutta nyt on tilanne toinen. Pitemmittä puheitta koko lista:

  • neulemekko (käytetty, sain äidiltäni)
  • 2 neuletta (sain tuliaisiksi puolisolta)
  • ulkoilutakki
  • 3 alushousut
  • t-paita
  • kesäinen hame
  • kesäinen mekko/tunika
  • poolopaita

Ensin järkiostokset: alushousut ostin korvaamaan poistettuja, ja ulkoilutakilla on sama tarkoitus. Vanha oli rikki ja rähjäinen. Halusin sadetta pitävän takin, jossa on riittävän pitkä helma, mutta joka kuitenkin menee myös kuivalla säällä, eli ei ole perinteinen sadetakki. Tämä takki korvaa siis vanhan, ja olen ostokseen tyytyväinen. Tuliaiset sain yllätyksenä, kaksi keväistä neuletta, jotka molemmat täydentävät kivasti kevään ja kesän vaatevarastoa. Näitä en suunnitellut, mutta molemmille on jo tullut käyttöä.

maaliskuun vaatteet

Kevään väripaletti on sininen ja punainen.

Sitten seuraavaksi ne rehelliset shoppailut. Menin käymään ystävämyynnissä, jossa ennen ostolakkoa vierailin useinkin, mutta viime vuosina en ole käynyt siellä lainkaan. Tarjolla oli yllättävän houkuttelevia vaatteita, ja ostin lopulta kolme. Mikään näistä ei ollut varsinaisesti välttämätön, joten siinä mielessä kyse on ihan vain huvikseen shoppailusta, vaikka keksin kyllä jälkeenpäin jokaiselle vaatteelle hyvän selityksen. Mutta jos ollaan rehellisiä, oikeastaan mille tahansa vaatteelle keksii kyllä ihan rationaalisen puolustuspuheen, jos haluaa. Nämä vaatteet eivät olleet millään ostoslistalla, joten ne ovat siis shoppailua. Ostamista, joka on tehty ensisijaisesti huvikseen, ei varsinaiseen tarpeeseen.

Kesäinen hame näytti kivalta päällä. Se on sifonkimaista polyesteriä, visioissani sen epäsymmetrinen helma liehuu huolettomasti kesätuulessa sandaalien ja olkihatun seurana. Kesäisen mekon ajattelen palvelevan kahdella tavalla: kesämekkona, mutta myös siistinä kotivaatteena. Olen pidempään halunnut kohentaa kotivaatteitani. Siis niin, etten hiihtele missään kammoverkkareissa vaan siisteissä mutta silti mukavissa vaatteissa kotona. Mekko voisi toimia myös sellaisena.

punainen takki

Miksi ostaa musta takki jos voi valita punaisen?

Ainoa ostos, joka ehkä hieman kaduttaa, oli tuo poolopaita. Sen hyvät puolet: väri, materiaali miellyttävä päällä, ja se maksoi vain kympin. Huono puoli on se, että epäilen ettei se kuitenkaan kestä kovin paljon pesua kulahtamatta. Olen pessyt puseron nyt kertaalleen, ja materiaali käyttäytyi erikoisesti. Katsotaan miten käy parin pesun jälkeen, mutta mikäli pelkoni osoittautuu oikeaksi, ei voi todeta muuta kuin että hintaperusteinen ostaminen on jälleen kerran todettu hölmöksi. Suurin syy ostokselle oli nimittäin tuo kymmenen euron hinta. Jos pusero olisi maksanut vaikkapa 30€, en olisi ostanut sitä. Mutta näköjään en vieläkään ole täysin immuuni näille tällaisille halvoille löydöille, joiden käytettävyys on kyseenalainen.

Näin! Vaatekaappini paisui peräti 11 uudella tai vanhalla vaatteella. Tosin tein myös poistoja. Annoin pois kahdet housut ja heitin roskiin kulahtaneita alkkareita. Tarkoitus on käydä kevään aikana vaatevarastoa läpi vielä tarkemmin, ja poistaa sieltä vaatteita, joita en enää pidä.

Miten teillä meni?

Helmikuun ostolakko: vintageksi meni

Helmikuu on takanapäin ja minulla on pitkästä aikaa raportoitavaa vaateostosten saralla. Ensinnäkin en ostanut mitään, mitä olin alustavasti arvellut hankkivani. Uusien sukkahousujen sijaan parsin vanhat, ja olen porskutellut menemään niillä. En hankkinut myöskään talvisaappaita, joista olen vähän haaveillut.

Sen sijaan menin vanhojen tavaroiden liikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Alunperin menin kysymään erään kaapin hintaa, mutta lopulta tulin ulos kahden uuden käsilaukun, yhden kaulakorun sekä kermakon ja sokerikon kanssa. Nämä viimeiset eivät kuulu minkään lakon piiriin, mutta raportoidaan nyt samaan syssyyn.

Ensimmäisen laukun valmistusajankohtaa en tiedä. Tunnistaako joku tätä tyyliä? Miltähän vuosikymmeneltä laukku voisi olla peräisin? Laukussa on lyhyt hihna, joten arvelen ettei se ole hirveän vanha. Siinä on myös magneettikiinnitys läpässä, mikä viittaisi siihen, että se on 60-luvulta aikaisintaan, tai sitten myöhemmältä ajalta. Se on strutsinnahkaa, sisältä vuoritettu, priimassa kunnossa. Tämän otan ihan arkiseen käyttöön, kun toppatakkikausi päättyy.

strutsinnahkalaukku

Sisällä ei valitettavasti ollut lappua, josta olisi voinut päätellä jotain laukun alkuperästä.

Toinen laukku oli varsinainen helmi. Se on iltalaukku 40-50 luvulta. Materiaali on kangasta ja lukon päällä on meripihkaa. Sisällä on pieni vetoketjutasku. Tämäkin ihanuus oli täysin moitteettomassa kunnossa. Tälle iltalaukulle oli jonkinlaista tarvettakin, siksi se varmaan sattui silmiin. Minulta meni rikki pari vuotta sitten yksi mieluisimmista iltalaukuistani, joten olen iloinen että löysin tämän.

40-luvun iltalaukku

Rakastan näitä yksityiskohtia!

Lisäksi ostin kaulakorun, sekin oli lukosta päätellen vanha. Minulla on visio tästä ohuen, vaalean kashmirneuleen päällä. Loppuunmyynnistä johtuen nämä aarteet maksoivat yhteensä 33 euroa. En muista, milloin olisin samalla rahalla saanut näin onnistuneita löytöjä.

kaulakoru

Tämäkin oli virheettömässä kunnossa, ja juuri omaa tyyliäni.

Kun edellisessä podcastissa puhuin siitä, miksi vanhojen vaatteiden ostaminen on minulle välillä vaikeaa, tällä kertaa mitään esteitä ei ollut. Kauppa oli niin pieni, että vaikka tavaraa oli paljon, ei valikoiman selaamiseen kauaa mennyt. Tiesin jo ennalta, että en ole etsimässä aitoa vintagemekkoa, joten suurinta osaa en edes käynyt läpi. Kengät ja laukut tarkastin huolellisesti, sillä ne kiinnostivat eniten. Vaikka koko liike oli täynnä vanhaa tavaraa, sitä ominaishajua ei ollut. Mistähän se johtuu? Sen sijaan kaikki oli kauniisti esillä ja esimerkiksi koruvalikoimaa selasin hartaasti, ennen kuin tein valinnan. Tällaisissa liikkeissä asioiminen on mukavaa, toisin kuin perinteisillä kirppiksillä.

Ps. Onneksi joku ehti ostaa sen kaapin, ennen kuin ehdin tehdä ostopäätöksen. Hinta oli halpa mutta ei sille olisi ollut mitään paikkaa. Ei pidä ostaa sellaista, mitä ei voi järkevästi sijoittaa minnekään.

Osallistutko sinäkin pienen piirin ryhtiliikkeeseen?

Parin päivän sisällä olen lukenut kaksi erittäin kiinnostavaa vaateuutista: YLE uutisoi, että ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla. Hesari taas kertoi maanantaina 18.2. että pikamuoti kasvattaa vaatealan ilmastokuormaa. (Hesarin juttua ei tätä kirjoittaessa ollut vielä netissä luettavana.) Molempien juttujen pääpointti on kuitenkin sama: ostamme paljon vaatteita, käytämme niitä vain vähän aikaa ja sitten ne heitetään pois. Tästä seuraa, että pikamuodin ilmastokuorma on jopa pahempi kuin lentämisen, eikä touhussa ole muutenkaa liiemmin järkeä.

Halvat kengät
Nämä lenkkarit maksoivat pari kymppiä. Ne kestivät aktiivista käyttöä noin yhden kesän. Huono ostos, sanoisin.

Aloin miettiä, että taidan elellä ainakin täällä blogissa jossain tiivisseinäisessä kuplassa. Olen reivannut omaa toimintaani juuri päinvastaiseen suuntaan kuin noissa uutisissa kerrotaan, ja kun luen kommentteja, en voi olla ajattelematta, että moni muu tekee aivan samoin. Arkijärkiblogin lukijakunta vaikuttaa tiedostavalta joukolta, jota kiinnostaa vaatteen laatu ja käyttöikä. Mutta toisaalta minulla ei ole syytä epäillä YLEn uutisen tietoja ja tilastoja. Jutussa todetaankin näin:

Somekeskustelu ja kampanjat eivät näy myyntitilastoissa. Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi.

Ilmeisesti tämä blogi lukijoineen edustaa juuri tätä pienen piirin ryhtiliikettä.

Laatu vai hinta?

Toinen vaihtoehto on, että moni sanoo esimerkiksi panostavansa laatuun, mutta käytännössä hinta ratkaisee. Suomalaiset ostavat eniten vaatteita Prismasta, Citymarketista ja Tokmannilta, sekä H&M:lta ja Zalandosta. Viimeisessä hinta- ja laatuhaitari on laaja, mutta nuo neljä ensimmäistä ovat nimenomaan edullisia kauppapaikkoja.

Oma kokemukseni on se, että Prisman ja Citymarketin laatu on huonoa. Halpaa toki, mutta huonoa. Itselleni en ole vaatteita sieltä ostanut, mutta lapsille kyllä. Ne ainoat legginssit, jotka Prismasta kerran ostin, olivat kenties surkeimmat pöksyt jotka olen ikinä hankkinut. Kangas oli niin ohutta, että housut repesivät polvesta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Citymarketin luomupuuvillasukat muuttuivat ensimmäisessä pesussa reikäisiksi. Molemmat vaatteet olivat siis ko. kauppojen omia merkkejä, ja hinta sen mukainen. Cittarista ostetut Reiman kurahousut ovat kyllä kestäneet aivan yhtä hyvin kuin merkin omasta liikkeestä ostetut.

Jos nämä kokemukset pitäisi tiivistää, sanoisin että marketista saa halpaa ja huonoa. Usein kuulee, että monilla ei ole varaa ostaa laadukasta, mutta ensimmäisellä käyttökerralla hajoava vaate se vasta kalliiksi tuleekin. Tällainen laatu selittää suoraan sitä, miksi vaatteita heitetään pois niin valtavia määriä, tai miksi yksittäistä vaatetta käytetään nykyisin vain muutama kerta verrattuna aikaisempaa. Eihän niitä voi pitää, kun ne hajoavat päälle. Ja kyllä kyllä, saattaa sieltä joskus jonkun löydönkin tehdä. Mutta jos hinta on hirveän halpa, jostain on tingitty väistämättä. Minun kokemukseni mukaan se on usein kankaan laadusta.

Laadukas käsilaukku
Laadukas käsilaukku ostettu vuonna 2008, jatkuvassa käytössä siitä lähtien ja jatkuvassa käytössä edelleen. Hyvä ostos.

Entäs sitten H&M?

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että H&M:lla on kunnianhimoinen tavoite muuntaa tuotantoketjunsa ilmastopositiiviseksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä tapahtuisi yrityksen mukaan uusiutuvaan energiaan siirtymällä ja mm. hiilinieluhankkeita rahoittamalla. Mutta:

Vaatteiden tuotannon vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä tai uudenlaisia kuituja H&M ei ilmastotavoitteissaan mainitse.

Tämä vahvistaa sitä näkemystä, joka minulla on H&M:n vaatekeräyksistä ollut jo pidempään. Yritys ei tosissaan ole kiinnostunut kierrätyksestä, vaan vaatekeräykset ovat sille vain kätevä keino saada kuluttajat kauppaan tekemään lisää ostoksia alekupongin avittamina. Ei ole nähtävissä, että H&M vähentäisi tuotantoaan tai pyrkisi tekemään laadukkaampia vaatteita joita myytäisiin kalliimmalla ja vähemmän. Firman toimintalogiikka perustuu massamyyntiin ja siihen, että ostaisimme jatkuvasti uutta vanhojen tilalle.

Laatu maksaa – mutta kestää

Suomalainen on säästäväinen ja vaatteen halpuus lienee monille arvo sinänsä. Mutta haluaisin haastaa tätä ajattelua. Rinna Saramäki juuri sanoi, halvalla kannattaa ostaa vain yksinkertaisia vaatteita. Halpa ja monimutkainen johtaa auttamatta huonoon laatuun. Niinpä esimerkiksi kunnon talvitakista kannattaa mielestäni maksaa niin paljon, kuin vain oma budjetti antaa periksi.

Minulla on aktiivisessa käytössä vuonna 2008 ostettu villakangastakki, jonka hintaa en enää muista, paitsi että kallis se oli. Olen kerran käyttänyt takkia ompelijalla, jolloin taskujen saumoja vahvistettiin. Muuten takki on edelleen siisti, toimiva ja tyylikäs. Aion käyttää sitä vielä vuosia. Käyttöä on kertynyt varmasti liki 1000 kertaa, eikä loppua näy. Takin hinta oli uutena monta sataa euroa, mutta yhdelle käyttökerralle ei ole jäänyt kovin korkeaa hintaa.

Ei ole synti ostaa kallis vaate, jos sen käytöstä nauttii vuosikausia. Suurempi paha on ostaa halpa vaate, jota ei ole tarkoituskaan käyttää kuin muutaman kerran. Eikä sellaisen vaatteen ”kierrättäminen” eli lahjoittaminen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen ole mikään lieventävä asianhaara. Nuo järjestöt hukkuvat jo nyt huonolaatuiseen pikamuotiin, jota kukaan ei halua.

Haluatko siis tehdä ilmastoteon? Rupea vaatteiden ostolakkoon, vertaistukea saa vaikka täältä blogista kerran kuussa! Minusta on kiva kuulua pienen piirin ryhtiliikkeeseen. Vielä hauskempaa olisi, jos tämä olisi ison piirin ryhtiliike, joten liity sinäkin edelläkävijöihin. Millaisia ajatuksia nämä vaatetilastot herättivät teissä?

Tammikuu ilman vaateostoja

Olen unohtanut kirjoittaa ostolakkoraporttia vuoden ensimmäiseltä kuukaudelta. Se saattaa johtua siitä, että impulssiostoksista kieltäytyminen on muuttunut niin automaattiseksi, etten enää edes ajattele koko asiaa. Kuten otsikko kertoo, tammikuussa en ostanut mitään uusia vaatteita. Laitoin roskiin parit rikkinäiset sukkahousut, kierrätykseen en siirtänyt mitään.

Vaikka en ostanut mitään, olen kyllä haaveillut uusista vaatteista. Olen onnistunut kuluttamaan puhki liki kaikki paksut sukkahousuni, ja niitä pitää pikapuoliin ostaa uusia. En tosin ole jaksanut enkä ehtinyt lähteä kaupoille, joten ne ovat edelleen ostamatta. Tämä on kuitenkin sellainen aito puute, joka täytyy jossain vaiheessa paikata. Hameiden kanssa tarvitsee sukkahousuja, ja talvella niiden pitää olla tarpeeksi paksuja.

Olen myös alkanut unelmoida pitkävartisista, matalapohjaisista talvisaappaista. Sellaisista, joissa olisi lämmin vuori, paksu kumipohja ja tarpeeksi pitkä varsi lämmittämään sääriä. Olen nähnyt näitä kaupoissa, ne ovat kalliita mutta todella hienoja. Periaatteessa pärjään ilmankin, mutta juuri hameiden kanssa kylmällä ilmalla tällaiset olisivat mahtavat jalassa. Ostin pari vuotta sitten perinteiset Timberlandin nilkkurit, joihin olen ollut supertyytyväinen. Niitä olenkin käyttänyt tänä talvena melkein joka päivä. Samanlaiset mutta pitkävartiset olisivat nyt siis ostoslistalla. Tosin epäilen, että hankintaan saattaa mennä vielä vuosi tai pari.

vaatteet

Muuta en ole huomannut tarvitsevani. Tämä shoppailudieetti on tehnyt hyvää monella tasolla. Kun ei osta mitä sattuu, vaatevarasto muodostuu vähitellen erittäin toimivaksi. Nämä nykyiset haaveilut ovat varsin käytännöllisiä. Tietysti ne saappaat olisivat myös hienon näköiset, mutta varsinaisesti ajatus lähti siitä, kun jalat palelivat tammikuun kylmillä pakkasilla.

Helmikuu lähestyy puolta väliä, mutta epäilen ettei vaateostoja tällekään kuukaudelle tule. Tosin jos satun sopivasti kaupungille, käyn ostamassa niitä sukkahousuja. Muuten ennakoin nollakuukautta. Seuraako siellä kukaan muu vaateostoksiaan vielä? Vai joko tämä alkaa olla mennen talven lumia?

Viime vuoden uudet vaatteet

Nyt on jälleen vuoden ostoraportin aika. Pidin vuonna 2018 kirjaa kaikista vaateostoksista, sekä myös niistä vaatteista, jotka sain vuoden aikana. Tämä oli kolmas vuosi, jolloin kirjanpitoa tein.

Toukokuun vaatteet
Toukokuun ostokset

Yleisiä havaintoja: Vuonna 2018 oli 5 kuukautta, jolloin en ostanut lainkaan vaatteita. Vaatteiden lisäksi ostin vuoden aikana kahdet kengät: talvikengät ja tennarit. Laskin jälleen jokaisen sukkaparinkin yhdeksi vaatteeksi, mistä seurasi se, että vaateostoja tuli lukumääräisesti paljon, siis kymmeniä. Toisaalta tekstiilijätekirjanpitoni kertoo, että iso osa ostetuista perusvaatteista, kuten sukista, alusvaatteista ja sukkahousuista, oli sellaisia, jotka korvasivat poistettuja vaatteita. Heitin esim. vuoden aikana suunnilleen yhtä monet sukat roskikseen kuin ostin uudet. Vuoden aikana ostin seuraavat perusvaatteet:

  • 4 sukkahousut (heitin roskiin yhtä monet)
  • 10 paria sukkia (sain niitä myös lahjaksi)
  • 3 alustoppia
  • 6 rintaliivit (heitin roskiin kahdet ja kierrätin epäsopivina kolmet tai neljät)
  • 7 alushousut (heitin pois viidet)

Tästä ensimmäisestä listasta näkee, että pelkästään sukista ja alusvaatteista tulee yhteensä jo 30 vaatetta. Kuulostaa heti paljolta. Mutta tässä minusta havainnollistuu se, miten täydellinen ostamattomuus olisi lähes mahdotonta. Sukat ja alushousut ovat välttämättömiä, ja kieltäydyn kulkemasta risoissa vaatteissa. Niitä ostin siis lisää tarpeen mukaan.

Tänä vuonna tosi moni ostettu vaate oli sellainen, että se korvasi jonkun vanhan vaatteen. Korvasin vanhan uimapuvun uudella. Pidin sitä vanhaa ihan tyytyväisenä, kunnes katsoin kesän valokuvia ja totesin, että koko puku oli virahtanut kauhean näköiseksi. Onneksi en huomannut asiaa silloin kesällä, ei tarvinnut nolostella ennen kuin jälkeenpäin 🙂 Ostin myös uuden pipon viime vuonna hukkaamani tilalle. Hankin uusia neuleita, sillä vanhat ”edustusneuleet” eivät enää näyttäneet kovin siisteiltä. Esimerkiksi parhaaseen villapaitaani ilmeisesti koi oli syönyt reijän, eikä paikkaus onnistunut kovin hyvin.

Viime vuoden isoimmat ostokset (noita ns. välttämättömyyksiä lukuunottamatta) tapahtuivat kolmessa isossa erässä. Helmikuussa olin New Yorkissa, josta ostin useamman käyttövaatteen. Olen niihin kaikkiin erittäin tyytyväinen. Toukokuussa olin pikavisiitillä Lontoossa, ja sieltä taas hankin kaikki uudet neuleet sekä Uniqlosta alustoppeja useamman kappaleen. Matkat isoihin kaupunkeihin edistävät shoppailuani, koska tarjolla on sellaisia liikkeitä ja merkkejä, joita kotimaasta ei saa.

vaatteet
New Yorkin ostokset

Kolmas iso ostoskuukausi oli heinäkuu, jolloin hankin koko joukon uusia urheiluvaatteita, sekä alennusmyynnistä alusvaatteita. Nuo urheiluvaatteet olivat tarpeen, sillä niiden suhteen ei valinnanvaraa kaapista juuri löytynyt. Esimerkiksi urheilusukkani olivat kaikki peräisin vähintään 10 vuoden takaa, ja kunto sen mukainen. Urheiluvaatteet, joita olen jo ahkerasti käyttänyt:

  • 2 juoksuhousut
  • 4 paria urheilusukkia
  • 3 urheilupaitaa
Näissä kelpaa urheilla.

Kokonaisuudessaan viime vuoden ostoksia leimaa suunnitelmallisuus. Vuoden aikana tuli vain muutama sellainen ostos, jota ei ollut millään ostoslistalla. Esimerkiksi etelänmatkalla ostettu uimapaita ja huivi olivat siellä hyödyllisiä, mutta muuten käyttöä ei ole tänä vuonna tullut. Lontoossa taas oli huomattavasti kylmempi kuin luulin, joten ostin Uniqlosta myös kevyen untuvatakin. Sitä olen kyllä pitänyt tosi paljon koko vuoden, joten ostos oli hyvä vaikkei ollutkaan ennalta suunniteltu.

Tämän vuoden ostokset ovat olleet tosi onnistuneita siinä mielessä, että kaikki ovat käytössä ja mieluisia. Jokaisesta ostoksesta on hyvä mieli, mikään ei kaduta eikä harmita. Olen selvästi löytänyt harmonian ja tasapainon vaateostosten suhteen. En enää juokse alennusten perässä, vaan ostan harkitusti sellaista mitä tarvitsen. En kitkuttele, mutta en myöskään osta enempää kuin tarvitsen. Minulla on jatkuvasti mielessä ne vaatteet, joita kaapista puuttuu. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä, että oikeastaan listalla ei lue muuta kuin paksuja sukkahousuja ja mukavat olohousut kotiin.

Tällainen oli minun harkitun ostamisen vuoteni. Miten teillä meni?

Marraskuun vaateraportti

Marraskuu meni hienosti, en ostanut yhtään uutta vaatetta. Se tasapainotti mukavasti lokakuuta, jolloin tein ostoksia alennusmyynnistä. Tosin nämä asiat liittyvät kyllä toisiinsa: koska olin tehnyt ostoksia edellisessä kuussa, tässä kuussa ei ollut mitään tarpeita. Vaateostokseni ovat nyt päätyneet siihen pisteeseen, että kotimaassa ei houkutuksia eikä heräteostoksia juuri synny. Ostan lähinnä lisää käyttövaatteita, kuten sukkia ja alusvaatteita, mutta enpä paljon muuta. Toisaalta vaatevarastonikin on nykyisin aika hyvällä mallilla, eikä siellä hirveästi puutteita olekaan.

Sain tässä kuussa kolme vaatetta lahjaksi. Kaveri antoi tuulitakin, jota en ole vielä käyttänyt, mutta joka ehdottomasti tulee aktiiviseen käyttöön. Minulta on puuttunut siisti juoksutakki, joten otin tämän ilolla vastaan. Puoliso taas oli pidemmällä työmatkalla, ja sain häneltä tuliasia, ihania nekin.

punainen urheilutakki

Näin pirteän takin sain! Tässä näkyy hämärässäkin.

Olen nyt lopettanut tekstiilijätteen punnitsemisen, mutta marraskuussa on ollut sama trendi kuin ennenkin: roskiin menee rikkinäisiä sukkia, rättejä ja sen sellaista. Muuten, huomenna kannattaa kuunnella uusi podcast! Haastattelen siinä Outi Pyytä, joka tietää tekstiileistä, niiden kierrätyksestä ja tekstiilijätteestä kaiken. Aivan mahtava, pitkä podcast tiedossa, vaikka itse sanonkin! Outi pistää asiat halki, poikki ja siististi pinoon, eikä tuon tietopaketin jälkeen pitäisi olla mitään epäselvyyksiä sen suhteen, miten tekstiileistä päästään vastuullisesti ja oikein eroon. Huominen podcast onkin mitä parhain lopetus tälle tekstiilijäteseurannalle!

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: mikä voisi olla seuraava seurannan kohde? Outin kanssa jutellessani alkoi tuntua siltä, että seuraavaksi olisi varmasti aika syventyä tarkemmin niihin vaatteisiin, joita en heitä roskikseen, mutta jotka kuitenkin poistuvat taloudesta. Tarkoitan etupäässä omia vaatteitani, sillä lastenvaatteiden kierrätys toimii varsin hyvin; käly ottaa lähes kaiken ja loput joko myyn tai lahjoitan Fidalle. Tosin tiedättekö mitä – tuon keskustelun jälkeen aloin epäillä, että lahjoitusseulani tulisi olla vieläkin tiukempi, siis nimenomaan lastenvaatteiden suhteen.

Joka tapauksessa aloin miettiä, että ensi vuoden kirjanpito voisi kohdistua nimenomaan omiin vaatteisiin, joista hankkiudun vuoden aikana eroon. Tämä onkin oikeastaan se viimeinen pala, jota en ole vaatekaapissani vielä tutkaillut. Ostot ja jätteen tiedän ja tunnen nyt jo tarkalleen, mutta tämä second hand -osasto on toistaiseksi arvailujen ja oletusten varassa.

Miten teidän marraskuu meni? Ja kiinnostaisiko tällainen vaateseuranta?

Lokakuun (alennusmyynti)ostokset

Kuukausi on taas lopuillaan, joten on aika tehdä vaateostoksista tiliä. Nythän kävi aivan klassisesti, eli alennusmyynneissä on taas pyöritty. Mutta tämä on vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli on se, että suurin osa ostoksista korvaa vastaavan, loppuun kuluneen vaatteen. Ostokseni ovat tässä:

  • uimapuku
  • rintaliivit
  • pipo
  • pitkähihainen urheilupaita
  • t-paita
  • 2 alushousut
  • 3 sukkahousut

Yhteensä 10 vaatetta.

Sitten selitykset. Heitin kesän jälkeen uimapukuni roskiin, koska se oli täysin virahtanut sekä haalistunut. Uusi uimapuku on mahdollisimman perusmallia, yksivärinen ja ilman kaaritukia tai muita härpäkkeitä, niin että sen voi heittää pesukoneeseen käytön jälkeen ilman sen kummempaa ajattelua. Ostin sen Patrician alennusmyynnistä puoleen hintaan. Tunnustan olevani erittäin tyytyväinen tähän hankintaan. Ostin samasta alesta myös rintaliivit, jotka korvasivat vastaavat kotona. Heitin ne vanhat ja kulahtaneet roskiin.

Voisiko nämä ostokset olla enää tylsempiä?

Pipolle oli myös tarvetta. Hukkasin viime syksynä piponi, ja olen siitä asti kaivannut uutta. Hullujen päivien tarjouksesta löytyi täsmälleen kadonnutta vastaava päähine kohtuullisella hinnalla. Kaikki loputkin ostokset olivat Hulluilta päiviltä. T-paita oli tummansininen peruspaita Filippa K -merkiltä. Ne ovat normaalisti melko kalliita, mutta olen käytössä todennut tuon merkin t-paidat todella napakoiksi. Ne pitävät värin ja muodon pesusta toiseen. Olen ostanut edelliset t-paidat toukokuussa 2017 Uniqlolta, eikä niiden laatu kyllä vastaa Filippa K:ta. T-paidat ovat vaatevarastoni peruskiviä, joten tälle oli tarve.

Sitten listalta löytyy vielä alushousuja, joille oli tarve, sekä sukkahousuja, joiden tarve ei ehkä ollut ihan ilmiselvä. Säät ovat muuttuneet sellaisiksi, että hameiden alle tarvitsee paksut sukkikset, joten niitä on hyvä olla varastossa, mutta aivan välttämättömiä hankintoja nuo eivät olleet. Ennakoin, että seuraavien kuukausien aikana vanhoja menee rikki, joten varauduin jo valmiiksi. Ostin yhdet tiilenpunaiset ja kahdet mustat. Täytyy sanoa, että näissä motiivi ostaa liittyi myös vahvasti siihen, että sukkiksia oli siinä runsaasti tarjolla. Niitä on viheliäistä lähteä hankkimaan juuri silloin kuin tarvitsisi, ja kun vielä oli alennusmyynti, annoin markkinoinnin vaikuttaa päätöksentekooni.

Lopuksi ostin pitkähihaisen urheilupaidan, joka oli tämän kuun ostoksista se kyseenalaisin. Periaatteessa vaate on hyvin perusteltu. Nyt on olen jo puoli vuotta harrastanut juoksemista säännöllisesti ja tavoitteellisesti, on ihan järkevää, että siihen on myös asianmukaiset varusteet. Omistin tätä ennen vain yhden pitkähihaisen urheilupaidan, ja on vähän hankalaa olla pesemässä sitä jokaisen käytön jälkeen, siis pahimmillaan monta kertaa viikossa. Toisaalta juuri tämä paita valikoitui ostoskoriin siksi, että se sattui tulemaan vastaan, olin ostamisfiiliksissä ja siinä oli ale. Eli paita oli samanlainen ”ostetaan nyt kun tässä kerran alessa on” hankinta kuin sukkiksetkin.

Oikeastaan mikään näistä ostoksista ei ole ongelma. Se, mikä minua näissä ärsyttää on se, että edelleen joku sisäinen laihialainen juhlii, kun ostan jotain alennusmyynnistä. On tietenkin järkevää ostaa halvemmalla kuin kalliimmalla, mutta annan edelleen tarjousten ohjata liikaa päätöksentekoani. En tarkoita sitä, ettei ikinä pitäisi ostaa alesta mitään, mutta nyt kun tiedän miten ihmisen mieli noiden alennusten suhteen toimii, minua ärsyttää, että  lankean kerta toisensa jälkeen samaan ansaan. En verrannut urheilupaidan tai sukkahousujen hintaa yhtään mihinkään. En miettinyt mitä en maksaisivat muualla, tai mitä muuta sillä rahalla olisin saanut. Sen sijaan olin mahdottoman tyytyväinen itseeni, kun tein niin hyvän hankinnan alesta. Pakkohan sen oli olla hyvä ostos, kun se kerran oli tarjouksessa. Tämä, arvoisat lukijat, on itsepetosta.

Olisi parempi olla itselleen rehellinen, ja todeta että ostan tämän paidan siksi, että se on tässä nyt sopivasti nenän edessä, ja sellaiselle on tarve. Hinta vaikuttaa mielestäni järkevältä, joten ostan tämän nyt, jottei myöhemmin tarvitse harmitella että kaapista puuttuu paita. Tämä olisi älyllistä rehellisyyttä. Jatkan siis edelleen harjoittelua.

Miten teillä meni?

PS. Tekstiilijäteraportti seuraa parin päivän päästä! Kuun vaihteessa tulee kokonainen vuosi punnittuja roskia, joten teen siitä aiheesta ihan oman postauksensa.

Syyskuun vaateraportti: nollakuu mutta paljon jätettä

Kuun ensimmäinen päivä on käsillä, joten on jälleen aika raportoida tekstiilitilanne myös tänne blogiin. Ostojen suhteen raportti on lyhyt: en ostanut syyskuussa yhtään vaatetta. En myöskään saanut yhtään vaatetta, joten saldo näyttää sen suhteen pyöreää nollaa. Syyskuussa remontti ja monet muut jutut työllistivät niin paljon, että ei minulla oikeastaan ollut aikaakaan kulkea kaupungilla. Kuten toissaviikolla podcastissa kerroin, kävin kenkäkaupan loppuunmyynnissä, mutta en löytänyt sieltä mitään sopivaa. Syyskuusta tuli tämän vuoden neljäs nollakuukausi. Ostoja sisältäneitä kuukausia on tähän saakka viisi, eli toistaiseksi ollaan suurinpiirtein 50/50 tilanteessa.

Sen sijaan tekstiilijätettä tuli viime kuussa poikkeuksellisen paljon. Kokonaismäärä oli vähän yli 1,2 kiloa. Viime kuussa määrä jäi alle sadan gramman, joten nousua on. Syynä oli ensisijaisesti vanha kylpyhuoneen matto, joka painoi yksinään jo melkein kilon. Matto oli vanha, muistelen että se olisi ostettu vuonna 2010. Käytin sitä kylppärissä niin kauan, kunnes reunat alkoivat rispaantua pahasti. Sitten siirsin sen vielä parvekkeelle kesäksi, mutta meidän avoimella parvekkeella kaikki on täysin ilmojen armoilla. Niinpä totesin tänä syksynä, että nyt on matto tullut tiensä päähän. Hassua on, että kirjanpitoni kertoo sen olleen jo toinen kylpyhuoneenmatto, jonka tänä vuonna heitän roskiin.

Esimerkki tämän kuun tekstiilijätteestä. Lasten housut siis molemmista polvista puhki, ja takasauma on ratkeamaisillaan (ei näy kuvassa). Omat sukat näytti yhtenä iltana tältä, kun otin ne pois jalasta.

Muutenkin vaatteita kului käyttökelvottomiksi. Roskiin meni vuotavia kurarukkasia, rikkinäisiä sukkia, legginssejä ja sormikkaita. Määrään taitaa vaikuttaa se, että kausivaatevaihto on käynnissä myös lasten vaatekaapeissa, ja olen sieltä perannut pois kaikkea rikkinäistä ja korjauskelvotonta. (Tekstiilijätteeseen lasketaan siis kaikki omat, lasten ja perheen yhteiset poistot, kuten matot jne. Puolison tekstiilijäte ei ole mukana näissä laskuissa.) Huomasin muuten juuri, että ensi kuun jälkeen olen pitänyt tekstiilijäteseurantaa yhteensä 12 kuukauden ajan! Se tarkoittaa sitä, että sitten on suuren loppuraportin aika.

Olen siis käynyt vaatekaappeja läpi, ja löytänyt paljon myös sellaista poistettavaa, mikä ei kuulu roskiin. Päätin luopua yhdestä kenkäparista, huivista ja takista. Nämä kaikki ovat olleet käyttämättä jo monta vuotta. Kuten viimeksi kirjoitin, välillä on pakko tarkastella omia vaatteitaan kriittisesti, ja uskaltaa vain luopua, vaikka teorissa käyttöä ehkä vielä voisi löytyä. Lasten pieneksi jääneitä vaatteita löytyi kokonainen ikeakassillinen, jonka olen luvannut toimittaa eteenpäin sukulaislapselle. Aion myös varata kirppisjakson kaikille niille vaatteille, joita en onnistu jakamaan eteenpäin suoraan jollekin kaverille tai sukulaiselle. Kaappeihin on tullut tilaa, osittain juuri siitä syystä, ettei uutta ole tullut tilalle.

Miten teillä syyskuu on sujunut?

Elokuun vaateraportti

Elokuu loppuu parin päivän päästä, ja koska en usko, että näiden kahden päivän aikana tulen ostamaan mitään vaatteita, raportoin kuukaudesta näin hieman etukäteen. Tällä kertaa on ilosia uutisia: elokuusta tuli kuin tulikin nollakuukausi, eli en ostanyt yhtään vaatetta itselleni tämän kuun aikana! Vaatelisäyksiä tuli yksi, sillä sain yhden second hand -aluspaidan. Tai oikeastaan pelastin sen itselleni käyttöön sen sijaan, että paita olisi päätynyt hyväntekeväisyyslahjoituksena eteenpäin. Kyseessä on lyhythihainen, ihonvärinen ja liukas aluspaita, joka sopii loistavasti paksujen villapaitojen alle. Ennakoin jo talvea, toivottavasti niille villapaidoille tulee käyttöä.

Olen kuitenkin harjoittanut maltillisuutta ja itsehillintää. Kun heitin sen uimapuvun viime kuussa roskiin, tajusin samalla, että täytyy jossain vaiheessa ostaa uusi. Meinasin jo rynnätä viimeisiin alennusmyynteihin sitä hankkimaan, kunnes ymmärsin, että ei ehkä kuitenkaan kannata ostaa, jos tarjolla ei ole mitään sellaista mikä aidosti miellyttäisi. Meinasin haksahtaa siihen vanhaan sudenkuoppaan, että ostetaan nyt kun halvalla saa, ja valitaan se vähiten huono. Mutta onneksi tulin ajatelleeksi tätä ääneen, jolloin puoliso ehti kuvannollisesti napata hihasta kiinni, ennen kuin tein tyhmän ostoksen. Uimapuvun aion kyllä ostaa, mutta ei ole kiire eikä hätä. Ehdin etsiä rauhassa sopivan ja hyvän.

Olen kuitenkin iloinen, että tässä kuussa ei ostoksia tullut. Vaikka nämä vuoden aikana kertyneet vaatteet ovatkin suurimmaksi osaksi hyviä ja perusteltuja hankintoja, niin silti on tuntunut välillä siltä, että tästä on ostolakko kaukana. Niin kuin tietysti kirjaimellisesti katsottuna on ollutkin. Mutta toisaalta olen huomannut sen, että jos hyvin pitkään lykkää jonkin vaatteen hankkimista, vaikka sitä oikeastaan tarvitsisi, joutuu sitten kerralla hankkimaan useamman yhtä aikaa. Kuten nyt vaikka nuo urheiluvaatteet. Kun kitkuttelin vuosikausia ostamatta uusia, ne vanhat ehtivät muuttua käyttökelvottomiksi. Sitten oli pakko ostaa esimerkiksi monta paria sukkia yhdellä kertaa.

Tämä on yksi niistä asioista, joita olen tämän shoppailuseurannan myötä miettinyt paljon. Oletetaan, että tietty vaate, kestää tietyn määrän käyttökertoja. Eli esimerkiksi vaikka sukat kestävät ehjinä 80 käyttökertaa + pesua (tämä on kuvitteellinen esimerkki). Jos omistan yhdet sukat, ne kestävät siis ehjinä 80  päivää, olettaen että ne pestään jokaisen käyttökerran jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että joutuisin ostamaan uudet sukat noin kolmen kuukauden välein. Jos taas omistan neljät sukat, ne riittävät tasaisellä käytöllä koko vuodeksi, mutta sitten on ostettava kerralla yhtä monta uutta paria. Lopputulos on siis joka tapauksessa sama, mutta mitä useamman vaatteen omistaa, sitä kauemmin yksittäinen vaate kestää, sillä se tulee harvemmin käyttöön. Tämä taas heijastuu suoraan siihen, miten usein täytyy ostaa uusia vaatteita.

Tästä näkökulmasta aiemmin kritisoimani käytäntö, että esimerkiksi juuri sukkia tai jotain muuta vaateryhmää ei lasketa mukaan, on perusteltu. Toisaalta jos jonkin vaateryhmän jättää kirjanpidon ulkopuolelle, voi huomaamattaan pitää turhankin suurta varastoa, tai hankkia niitä lisää aina kun sopivasti sattuu kohdalle, riippumatta siitä onko tarvetta vai ei. Jatkan siis kirjanpitoa kaikkien vaateryhmien osalta, mutta lakkaan stressaamasta sukista ja alushousuista. Niitä on ostettava sitä mukaa kuin vanhat menevät rikki. Keskityn siis jatkossakin enemmän siihen, etten ostele sellaisia turhia vaatteita, joita ei käyttämällä saa pidettyä puhki.

Lopuksi totean, että tekstiilijätettä syntyi tässä kuussa vähän, vain 63 grammaa. Se koostui kokonaisuudessaan erilaisista parittomista sukista, joita käytin ensin kenkien lankkaamiseen. Kaiken kaikkiaan tämä kuukausi on ollut erittäin hiljainen tekstiilien liikehdinnän suhteen. Ensi kuusta ennakoin, että saatan ostaa sen uimapuvun. Muille vaatteille ei tietääkseni ole tarvetta, mutta katsotaan miten käy.

Miten teidän kuukausi on sujunut?