Avainsana-arkisto: ostolakko

Kolme viikkoa kokeilua takana

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen nyt elänyt noin kolmen viikon ajan uuden ostolakkoni mukaan. Sen säännöt ovat äärimmäisen yksinkertaiset: en saa ostaa minkäänlaista kosmetiikkaa itselleni tämän vuoden aikana. Tämä sisältää niin meikit, ihonhoitotuotteet kuin päivittäiskosmetiikankin.

No, miten on mennyt? Hyvin, siinä mielessä, että toistaiseksi en ole ostanut mitään. En edes käsisaippuaa. Mistään ei myöskään ole ollut puutetta, mikä nyt ei varsinaisesti ole yllätys. Isoin syy tähän lakkoon ryhtymiselle oli nimittäin se, että minulla oli kaikkea vähintään kaksin kappalein. On myös ollut ihanaa kuluttaa pari tuubia loppuun. Sain käytettyä matkakokoisen hammastahnan sekä apteekin perusvoiteen loppuun syysloman aikana. Niiden poistuminen ei tosin tietenkään  näy kaapin tilavuudessa vielä mitenkään, mutta alku se on tämäkin.

Kuten yleensäkin, myös tämä ostolakko on saanut paljon ajatuksia liikkeelle. Ensinnäkin huomaan, miten syvään juurtunut tapa kosmetiikan ostelu on ollut. Kosmetiikkaosastot vetävät puoleensa ihan joka kaupassa, ja niistä kieltäytyminen on tuntunut siltä, kuin jokin hauska huvitus olisi viety. (Niin kuin olikin, eipä silti!) Mutta nyt kun en ole käynyt ”vain katselemassa” mitään, en ole myöskään ostanut mitään. En osaa sanoa paljonko rahaa olisi säästynyt, mutta aivan varmasti olisin näiden viikkojen aikana ostanut jotain, ellen olisi tätä lakkoa itselleni määrännyt.

korealainen kangasnaamio

Noin vuosi sitten hurahdin kangasnaamioihin. Nämä ovat juuri sellaisia parin euron houkutuksia, joita olen näköjään hamstrannut koko vuoden tarpeiksi… vähintään.

Toinen havainto on ollut se, miten paljon tuotteita minulla onkaan jo ennestään. Toki tiesin sen aiemminkin, mutta nyt kun olen oikein keskittynyt tutkailemaan varastojani, olen ehkä hieman hämmästynyt siitä, millaisen määrän olen tavaraa hankkinut. Minulla on esimerkiksi neljä erilaista sampoota. Siinä on ainakin kaksi enemmän, kuin mille on tarvetta. En tarvitse uutta sampoota kuukausiin, arvelen että nämä riittävät jopa puoli vuotta. Yhtä pulloa en ole edes avannut vielä, koska haluan käyttää vanhat ensin pois. Samanlaisia havaintoja olen tehnyt muidenkin tuotteiden osalta. Kun laatikosta löytyy 15 kangasnaamiota, joita muistan käyttää ehkä kerran kuussa, ei ole vaaraa että ihan hetkeen loppuisivat.

Kolmanneksi olen ruvennut miettimään netinkäyttötapojani. Seuraan monia kosmetiikkablogeja, koska aihe on minusta kiinnostava, mutta nyt kun en luekaan niitä sillä silmällä, millaisia hyviä tuotevinkkejä voisin niistä saada, olen alkanut kyseenalaistaa koko harrastuksen mielekkyyden. Olen havahtunut siihen, että valtaosa näistä blogeista on sisällöltään uusien tuotteiden esittelyä, eli oikeastaan markkinointia. Nyt kun en voi ostaa mitään, miksi lukisin uusista houkutuksista? Blogimarkkinointi on kyllä tehokasta, olen siitä elävä esimerkki. Valtaosa kosmetiikastani on sellaista, jota seuraamani bloggaaja on kehunut jossain vaiheessa. Mutta jos en halua ostaa, kuinka paljon noissa blogeissa lopulta on minua kiinnostavaa sisältöä? Tuote-esittelyt ovat minulle tällä hetkellä täysin tarpeetonta sisältöä, ja jos valtaosa uusista kirjoituksista liittyy tuotteen tai tuotemerkin esittelyyn, joten miksi tuhlaisin aikaani lukemalla niistä? Voinkin jo nähdä sieluni silmin, kuinka  markkinointi-ihminen pr-toimistossa vääntelee käsiään, ja toivoo ettei kukaan ota minusta mallia…

Äskettäin irtisanouduin kahdelta nettikaupan sähköpostilistalta, jotka myivät kosmetiikkaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Sitä paitsi kaikki sisältö kyllä säilyy netissä siihen asti, kunnes minulla vihdoinkin saattaisi tulla jokin todellinen tarve uudelle tuotteelle. Google löytää suositukset ja tarjoukset minulle sekunnissa, mikäli sattuisin niitä tarvitsemaan. Minun ei tarvitse aktiivisesti olla tietoinen siitä, mitä missäkin olisi juuri nyt alessa, tai mitä uusia tuotemerkkejä olisi luonnonkosmetiikan markkinoille tullut.

Sanoisin siis, että tämä lakko jos mikä on tehnyt hyvää. En pysty arvioimaan säästettyä rahaa, sillä koska en ole mennyt katselemaan, en tiedä, mitä milloinkin olisin ostanut. Mutta on ollut erittäin hyödyllistä pohtia näitä asioita, ja nähdä, miten on huomaamattaan toiminut. Tämä lakko ei tule kestämään ikuisesti, sillä en ole irtisanoutumassa kosmetiikan käytöstä, mutta niin kauan kuin mitään todellista tarvetta ei ole, en osta uutta. Todellinen tarve on esimerkiksi sitä, että käyttämäni tuote loppuu tai menee pilalle, ja kuten sanottu, sellaista ei ole näköpiirissä ihan lähiaikoina.

Muistelen, että joku muukin lähti samalle linjalle kanssani. Miten teillä menee?

Ostamisen ihanuudesta

Julkaistu , kirjoittanut
9

Luin Helsingin sanomista mielenkiintoisen jutun, jossa kerrottiin, että nettikauppa Wishin toiminta perustuu yhteen havaintoon: monet ihmiset haluavat ostaa halvalla. Wishin koko toimintaidea pohjautuu tähän. Sen jälkeen kaupan toiminta on kehitetty sellaiseksi, että se yllyttää heräteostoksiin. Tuotteita voi selata missä vain kännykältä, algoritmi oppii nopeasti, millaiset tavarat sinua kiinnostavat ja alkaa sitten suoltaa näytölle juuri sitä, mitä mieluiten katselisit muutenkin. Ostamiseen yllytetään halvan hinnan lisäksi klassisilla psykologisilla keinoilla: isoilla aleprosenteilla ja uhkauksilla siitä, että kyseinen tuote on aivan juuri loppumassa. Kauppa käy, sillä esim. YLE kertoo että jo vuonna 2016 suomalaiset tilasivat Wishin kautta 11 miljoonaa pakettia. Miettikää, mikä määrä tavaraa!

Olisin ehkä aiemmin ollut kärkkäämpi tuomitsemaan, mutta näitä omia ostolakkoja toteuttaneena sanoisin, että ostamisen ilo on todellinen tunne. Etenkin halvalla ostamisen ilo. Wish ei houkuttele minua, sillä siellä ei ole myynnissä sellaista, mitä tarvitsisin tai haluaisin, ja lisäksi en luota ollenkaan siihen, että kiinalaiset halpatuotteet olisivat edes terveydelle turvallisia. Mutta voin kyllä ymmärtää, että valikoima vetoaa moneen, etenkin, kun koko kauppa on rakennettu siten, että se usuttaa käyttäjää ostamaan mahdollisimman paljon ja usein.

Minulle kävi niin, että menin Hulluille päiville vielä kertaalleen sen jälkeen, kun olin päättänyt lopettaa kosmetiikan ostamisen. Tarkoitus oli hankkia lapsille talvikengät, mutta tämän järkiperäisen hankinnan jälkeen tuli mieleen, että olin meinannut käydä ostamassa yhden uuden viherkasvin. (Kilpipiilea näytti niin hauskalta, että halusin sellaisen.) Nappasin kasvin mukaan, mutta kassajonossa huomasin vieressä vielä flamingonkukkia monessa eri värissä, ja sitten löysin itseni uudelleen jonosta kasvi kummassakin kainalossa. Heräteostos jos mikä. Kanavoin siis sujuvasti muista ostolakoista säästyneen shoppailuinnon huonekasveihin. Normaalisti olisin suunnistanut päivittäiskosmetiikkaosastolla vielä pyörimään ja etsimään jotain kivoja löytöjä, mutta nyt kun se oli rajattu ulkopuolelle, viherkasviosasto ajoi saman asian.

Olen tässä ihmetellyt, mistä tämä ostamisen ihanuus syntyy. Vielä enemmän olen miettinyt, miten siitä pääsisi eroon. Tämä halvalla ostaminen on selvästi usein myös oman ostamiseni takana. En osta koskaan mitään sellaista, mihin minulla ei olisi varaa, enkä osta niin usein, että ostoksista kertyisi taloudellista taakkaa. En yritä ”säästää” ostamalla tarjouksista, joista saa kolme kahden hinnalla. Sen sijaan usein mietin, miten paljon iloa tavarasta (tai kasvista) minulle olisi, ja vertaan ilon määrää hintaan. Kuinka pitkäksi aikaa minulle olisi iloa uudesta viherkasvista? Arvioin, että pari-kolme vuotta. 8,90€ kilpipiileasta tuntuu siltä, että se kannattaa maksaa useamman vuoden ilosta. Tämä ajatuskuvio tapahtuu salamannopeasti, enkä juurikaan tiedosta sitä. Vasta näin hitaasti pohtien näen, miten teen ostopäätöksiä.

Selvästi ostaminen tuottaa myös muille ihmisille mielihyvää, koska moni suorastaan harrastaa shoppailua. Hesarin jutun mukaan Wishin käyttäjät ovat poikkeuksellisen uskollista porukkaa, he käyttävät sovellusta paljon ja usein. He siis harrastavat shoppailua, mutta mahtavatko he itse mieltää asiaa samalla tavalla? Shoppailuhan nähdään usein stereotyyppisesti sellaisena, että lähdetään kaupungille ja tullaan kotiin lukuisten kassien kera. Mutta jos käyttää Wishiä tai jotain muuta vastaavaa sovellusta harva se viikko, onhan sekin harrastus. Jos olen ymmärtänyt oikein, näistä nettikaupoista ostetaan harvoin mitään todella tarpeellista, vaan pikemminkin juuri sitä pientä kivaa piristystä.

Huomatkaa, että en tuomitse shoppailua tai tavaroiden ostamista, enkä myöskään tässä kehota kaikkia nyt lopettamaan ostamista heti paikalla. Mutta minulle näistä ostolakoista on ollut hyötyä. Ne pakottavat tarkastelemaan omaa käytöstä lähietäisyydeltä ja miettimään, mikä ostamisessa houkuttelee. Mitä aivoissani tapahtuu, kun haluaisin ostaa jotain vain omaksi iloksi? Mikä mielihyvämekanismi sillloin käynnistyy? Ja mikä tärkeintä – haluanko toimia niin?

Mitä te asiasta ajattelette? Tunnistatteko ostamisen ilon?

Kuinka minusta tuli kosmetiikkahamsteri

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kun päätin ruveta loppuvuoden kestävään ehdottomaan ostolakkoon kosmetiikan suhteen, sisäinen shoppailijani alkoi heti kiukutella. Yritin välittömästi keksiä kaikenlaisia poikkeustapauksia, joissa sitten saisin ostaa kosmetiikkaa. Juuri tällä hetkellä yritän argumentoida itselleni, että meikkisiveltimiä eikä hammasharjoja eikä muita kosmetiikan käyttöön liittyviä välineitä muka lasketa, mutta pysyn tiukkana. En oikeasti tarvitse yhtään enempää siveltimiä kuin hammasharjojakaan.

Miksi juuri tämä ostolakko on nyt sitten niin iso juttu? Kun aloin tarkkailla vaatteiden ostamista, tunnelmat olivat ihan päinvastaiset. Etenkin alkuvaiheessa ajattelin, että en tosiaankaan tarvitse uusia vaatteita, ja on vain helpotus kun niitä ei tarvitse ostaa. Tänä vuonna tilanne on ollut vähän toinen, mutta ostolakkoa onkin takana jo pari vuotta. Miksi sitten kosmetiikanostokielto aiheuttaa sisäistä vastustusta, etenkin kun sitä riittää kyllä muutamaksi kuukaudeksi ongelmitta?

Luulen, että nämä asiat liittyvät yhteen. Toisin kuin olen ajatellut, olen sittenkin tunneostaja. Shoppailusta on tullut hyvä mieli. On se ihana dopamiiniryöpsähdys, kun penkoo alennusmyyntejä, on se mukava tunne, kun on saanut jotain uutta, ja vielä se, että ajattelee kohentavansa ulkonäköään tai olotilaansa näillä ostoksilla. Aiemmin ostelin vaatteita (vaikka en sitä tajunnut). Kun aloin välttää vaatteiden ostamista, huomio siirtyi kosmetiikkaan. Kuten eräs lukija jo huomautti, kosmetiikan ostaminen tuntuu muutenkin pienemmältä pahalta kuin vaatteiden, koska sehän kuluu joskus loppuun.

Viime elokuussa, kun olin todella väsynyt ja stressaantunut, pääsin lyhyelle luksuslomalle eli sain olla pari päivää kotona ihan yksin. Kuskattuani muun perheen asemalle ajoin kotimatkalla Citymarketin ohi. Ostin itselleni herkkuja, ja sitten vietin ihanan puolituntisen kosmetiikkaosastolla hypistellen ja kokeillen kaikkea mahdollista. Lopulta ostin alennuksessa olleen Lumenen kasvojenhoitotuotteen ja muistaakseni muutaman korealaisen kasvonaamion. Saatoin ostaa jotain muutakin pientä, mitä en enää muista. En tietenkään varsinaisesti tarvinnut ainuttakaan ostoksistani, mutta niistä tuli hyvä mieli. Vähän vastaavia tilanteita tulee vastaan usein.

Kaiken tämän ostin, kun ale oli 80%. Toiseksi viimeiset hankinnat ennen kuin kosmetiikkalakkoni alkoi.

käyttämäni kosmetiikka ei myöskään yleensä ole kallista. Kipuraja kulkee noin 35€ kohdalla. Sitä enemmän maksavia tuotteita pidän kalliina, enkä useinkaan osta yli 30 euroa maksavia tuotteita. Useimmiten ostokseni ovat kuitenkin kappalehinnoiltaan paljon halvempia. Arvaatteko, miten kävi, kun löysin The Ordinaryn, kosmetiikkamerkin, josta puuttuu ulkoinen koreus mutta joiden sisällöt ovat täyttä tavaraa, ja hinnat jopa alle 10€? Oikein, ostin kerralla kaikkea mahdollista. Nyt monet tuotteet odottelevat sitä, että muistaisin joskus käyttää niitä. Kesällä Sephoran liikkeessä ostin etupäässä matkakokoja, koska ne olivat niin edullisia, ja sain samalla rahalla monta pientä tuotetta, siis täydellinen diili minun mielestäni. Sitä paitsi olen niin kokeilunhaluinen, että matkakoko on minusta paljon hauskempi vaihtoehto kuin alessa oleva jättikoko. Siitä jättikoosta ei nimittäin meinaa päästä ikinä eroon, olen kokeillut.

Kuten hyvin tiedetään, myös alennusmyynnit vetoavat. Mitä suurempi aleprosentti, sen kiinnostavammaksi tuote silmissäni muuttuu. En sentään ostele sinisiä huulipunia vaikka ilmaiseksi saisi, mutta jos alennus on merkittävä, ostan kyllä kokeiluun kaikenlaista. Vastikään huomasin Laveran ystävämyynnin, jossa poistuvat pakkaukset olivat 80% alennuksessa. Klikkasin ostoskoriin kaksi eri meikkivoidetta, peitevoiteen ja kaksi luomiväriä ihan vain siksi, että hintaa tuotteilla on pari kolme euroa kappale. En ostaisi  meikkivoidetta yli 20€ hinnalla netistä, jos en olisi aivan täydellisen varma että väri on oikea. Mutta kolmella eurolla ostin ilomielin, eikä riski tuntunut yhtään pahalta. Järkeilin, että jos ei sovi, niin annan eteenpäin, ja jos taas ostos on onnistunut, voin juhlia huikean halpaa kaappausta. (Ostokset osoittautuivat hyviksi, eli onnistuin.)

Tämä kaikki on kuitenkin johtanut siihen, että kosmetiikkaa on kertynyt aivan yli tarpeen. En ehdi käyttää kaikkia tuotteitani, ja silti hamuan lisää. Siksi tämä lakko on tarpeen. Haluan vaihteeksi käyttää tuotteita loppuun asti, niin että kaappiin tulee tilaa ja väljyyttä. Alan pitää täällä jonkinlaista kirjaa loppuneista tuotteista ja raportoin edistyksestä muutenkin. Onko lisää toiveita tähän liittyvistä juttuaiheista?

Uusi ostolakko astuu voimaan nyt!

Julkaistu , kirjoittanut
17

Nyt on sellainen tilanne, että minun on asetettava itseni uuteen ostolakkoon, joka alkaa välittömästi. Tällä kertaa kyseessä on kosmetiikan ostolakko. Tämä on aivan välttämätöntä ensisijaisesti siitä syystä, että jos jatkan kosmetiikkaostoksia nykyiseen malliin, minulta loppuu säilytystila kesken. Se on varma merkki siitä, että liian raja on ylitetty.

Minä tykkään kosmetiikasta. Pidän siitä monella tasolla: ostamisesta, vertailusta, käyttämisestä. Minusta on kiinnostavaa lukea kosmetiikasta; sen raaka-aineista, käyttäjäkokemuksista ja turvallisuudesta. Pidän erityisesti siitä, millaisia vaikutuksia sen käytöllä on. Ihonhoitotuotteet saavat ihon tuntumaan ja näyttämään paremmalta, ja meikkaaminen tekee minusta nätimmän. Kosmetiikka on minusta sellaista hauskaa pientä arjen luksusta, jota ilmankin tulee toimeen, mutta joka on juuri sellaista itsestä huolehtimista, josta tulee hyvä mieli. Suhteeni kosmetiikkaan on siis kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen.

En myöskään ole mikään minimalisti. Meikki- ja purnukkavarastoni eivät koskaan ole olleet valtavat, mutta sanoisin silti että kattavat. Suhteeni kosmetiikkaan on varsin mutkaton. En meikkaa päivittäin, ja unohtelen myös rasvata kuivia jalkojani, mutta rakastan laittautua juhliin pitkän kaavan mukaan. Olen luonnostani kuivaihoinen, joten jonkinlaista rasvaa on pakko käyttää, jollen halua jatkuvasti hilseillä ja kutista. Toisaalta siinä vaiheessa, kun ihoni sekosi totaalisesti ja kärsin jonkin aikaa pahasta aikuisiän aknesta, kosmetiikka oli suoranainen pelastus. Sitä paitsi on hyvin tiedossa, etten pysty heittämään mitään kosmetiikkanäytettä roskiin. Kun tähän vielä lisää sen, että minkä tahansa ikäkriisin iskiessä korjaan tilanteen uudella kosmetiikkatuotteella, voitte jo ehkä arvata, mihin tilanne on johtanut.

Luonnonkosmetiikkaa

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Näistä vasta kaksi tuotetta on käytetty loppuun.

Suosin yleensä edullisia tuotteita. Haluan laatua, mutta en halua maksaa itseäni kipeäksi. Tykkään luonnonkosmetiikasta, mutta en vierasta tavallistakaan. Minulta löytyy mm. Lidlin kolmen euron luonnonkosmetiikan kasvovoide (joka ei ole hullumpi!), mutta yhtä lailla kotimaisia tuotteita (kuten Lumenea ja Ekopharmaa) sekä korealaisia ja japanilaisia tuotteita. Tästä jo huomaa, että innostun helposti ja kokeilen uteliaasti kaikkea. Hiustuotteiden suhteen tilanne on vähän sama. Olen kokeillut niin curly girliä, kampaamojen erikoistuotteita kuin markettimerkkejäkin. Ehkä kuitenkin juuri tuo edullisten tuotteiden suosiminen on osittain johtanut siihen, että nyt minulla on liikaa tuubeja kylppärin kaapissa.

Olen tätä kosmetiikka-asiaa pohtinut pitkin vuotta. Fiilis on ollut sellainen ”jotain tarttis tehdä”, mutta en ole kauhean syvällisesti jaksanut miettiä, että mitä. Kunnes tänään tajusin: minun on aika lakata ostamasta uusia kosmetiikkatuotteita vuoden loppuun asti. Siinä se. Yritin neuvotella itselleni jonkun porsaanreiän, että dödöä ja hammastahnaa saa ostaa jos loppuu, mutta torppasin nekin. Minulla on nimittäin jemmoja. Ei ole millään tasolla todennäköistä, että minulta loppuisi mikään tuote ennen joulua! Tai jos loppuu, sille löytyy korvaaja omista varastoista. Sanotaan nyt niin, että jos jokin perheen yhteisessä käytössä oleva tuote, kuten käsisaippua, sattuisi loppumaan kesken, sitä saa ostaa lisää. Mutta pelkästään omaan käyttöön en saa ostaa ennen ensi vuotta mitään.

Tämä tulee olemaan vaikeaa, sillä kosmetiikkaostokset ovat lempiostoksiani. Samalla tiedän, että on enemmän kuin tarpeen hieman vajottaa varastoja. En ehdi edes käyttää kaikkea, kun koko ajan ostan lisää. Vaateostojen suhteen olen antanut itselleni aika paljon joustoa, mutta tämän lakon kanssa tavoitteena on  kolme kuukautta todellisella nollalinjalla. Tosin tässä lokakuussa olen jo ehtinyt ostaa kosmetiikkaa, mutta se juuri vaikuttaa päätöksen taustalla.

Lähteekö kukaan mukaan?

Oikea nollakuukausi

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kuun vaihteessa on vaateraportin aika, ja tällä kertaa voin totuudenmukaisesti todeta, että en ostanut vaatteita syyskuussa. En edes sukkia. Viimeksihän väitin, että en ostanut heinäkuussa mitään, ja sitten jälkeenpäin tajusin että ostin kuitenkin. Ja elokuussa ostin kengät ja urheilusukkia (kaikki käytössä). Nyt vihdoin onnistuin kulkemaan läpi syyskuun ohittaen kaikki houkutukset ja tarpeet yhtälailla.

Näitä tällaisia kuukausia tarvitaan. Näköjään siihen kesäiseen ostelumielentilaan on muuten todella helppo liukua kuin huomaamatta. Sitä vain ihmettelen edelleen, että miten tässä näin kävi? Miksi ostolakko alkoi tympiä? Miksi en enää saakaan samaa tyydytystä siitä, että jätän jotain ostamatta, kuten ostolakon alussa? Miksi nyt haluaisin taas jotain ”uutta ja vaihtelua”, vaikka oikeasti en kyllä tarvitse, ja kaapista löytyy vaihtelua ilmankin?

Nyt on mitä parhain aika shoppailla omasta kaapista. Kun kesävaatteet on korjattu pois ja paksummat neuleet otettu esiin, on mistä valita. Jostain syystä mikään kapseli ei nyt houkuttele ollenkaan. Päinvastoin, nautin siitä että on valinnanvaraa. Toivon, että ilmat vielä hiukan kylmenisivät, jotta saisin kaivaa esiin kaikki villaiset huivit, neuleet ja nilkkurit.

Nyt tässä on vielä yhdet alepäivät selvitettävänä, ennen kuin voi taas huokaista helpotuksesta. Vilkaisin kuvaston (tietysti) läpi, ja valitettavasti löysin kyllä ostettavaa. Esimerkiksi nuorten osastolla myytävät Sorelit näyttivät siltä, että kokoja riittäisi minunkin jalalleni. Siinä olisi talvikengät lopuksi ikää. Myönnän, että vakavasti harkitsen. Ja sitten olisi kirkkaanpunainen kashmirneule myös, voisin korvata sillä yhden nykyisen neuleen, jossa on liian lyhyt helma. Vanhan voisin antaa Fidalle, siinä olisi hyvä vaate jollekin lyhyempi selkäiselle.

Miten teillä meni syyskuu ostosten puolesta?

Kas näin pettää muisti

Julkaistu , kirjoittanut
12

No niin, sain lukijalta aiheellista palautetta liittyen aiempaan raporttiini loppukesän ostoksista. Minähän väitin siellä sujuvasti, että heinäkuu oli nollakuukausi. EI OLLUT. Valehtelin hyvässä uskossa, sillä ennen kuin asiasta huomautettiin, en vaan oikeasti muistanut. Minähän harrastin perinteistä terapiashoppailua heinäkuussa Kööpenhaminassa, ja ostin Uniqlosta koko kassillisen vaatteita.

Tämä, rakkaat lukijat, on se syy, miksi vaatekirjanpito on niin tärkeä. Tästä johtuu se, miksi aiemmin kuvittelin, että en osta juuri lainkaan vaatteita, enkä ainakaan käytä niihin rahaa. Olen valtavan taitava unohtelemaan aktiivisesti omia ostoksiani. Sitten väitän vilpittömästi, että en ole ostanut mitään. Oikeasti pitäisi sanoa, että en muista ostaneeni mitään. Nuo heinäkuun ostokset puuttuivat kirjanpidosta, koska olin vähän kuormittuneessa tilassa muutenkin (siksi myös terapiashoppailu). Lisäsin ne nyt sinne, ja muistutin itseäni, että on aiheellista merkitä ostokset aina samantien. Muuten käy näin. Näköjään edes tämä julkinen raportointi ei takaa sitä, että muistaisin ostokset vielä kuukauden päästä.

Tämä on jo kertaalleen ollut esillä. Terapiaostos heinäkuulta.

Minulla on muuten radikaali suunnitelma tätä syksyä ajatellen. Päätin etten mene yhteenkään alennusmyyntiin enkä ystävämyyntiin. En nyt kesän shoppailuiden jäljiltä tarvitse yhtään mitään ”uutta kivaa”. (Yöpaidan aion edelleen ostaa, jos tulee vastaan kaunis, sekä alusvaatteita poistettujen tilalle.) Alkukesästä vaivannut ostohimo on selvästi palannut, haluan vain tehdä löytöjä, säästää ostamalla halpaa ja ihastella näitä mahtavia ostoksia, joita ei siis ole tulossa. Huomasin, että syksyn alepäivärumba alkaa lähestyä, ja sehän on yleensä ollut minulle se kompastuskivi. Olen aina selittänyt kaikki ostokset edullisilla hinnoilla, mutta päätin tänä syksynä tehdä poikkeuksen. En mene, en osta.

Olisi kyllä kiinnostavaa selvittää, mitä tämä ostohimo nyt on oikein iskenyt. Alunperin olin todella motivoitunut vähentämään ostoksia, ja sain hyvän fiiliksen siitä, etten ostanut mitään. Nyt on tilanne jotenkin kääntynyt päälaelleen, ja haluaisin takaisin ”metsästämään” kaupoille. Johonkin tällaiseen tämä eniten liittyykin, ei niinkään siihen, että aidosti kaipaisin uusia vaatteita. Niitähän minulla riittää. Sen sijaan kaipaan sitä etsimisen ja löytämisen tuomaa huumaa. Pitäisi suunnata tämä löytämisen ilo omaan kaappiin!

Loppukesän vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
10

Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.

Elokuussa tein seuraavat hankinnat:

  • kevyet kaupunkilenkkarit
  • 3 paria urheilusukkia

Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.

Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.

lenkkarit

Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!

Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta  ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?

Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?

Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?

Viikon vinkit: koulukirjojen päällystäminen, ostolakkoa ja pölynimuriasioita

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kun koulut alkavat, alkaa myös kirjojen päällystäminen. Vai alkaako? Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa kuullut, kuinka tätä asiaa pohditaan ekologisuuden näkökulmasta. Muovitettu kirja kestää käyttöä paremmin, mutta kun siinä on se muovi. Tässä YLEn jutussa asiaa käsitellään perusteellisesti ja kiihkottomasti. Tässä voi käyttää omaa harkintaa, mutta helpotusta ehkä tuo, että muovittaminen ei ole hirveä ympäristösynti. Muovitetut kannet voi repäistä irti ja laittaa sekajätteeseen, ja jos kirjassa on pehmeät kannet, ne voi laittaa muoveineen päivineen paperinkeräykseen. (Minä olen tänä syksynä muovittanut yhden työkirjan, jossa on pehmeät kannet. Se tulee kovalle käytölle, ja pysyy siistimpänä kontaktimuovilla päällystettynä.)

Anna Perho kirjoittaa nasevasti kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä. Pidän siitä ajattelusta, että ostamattomuutta voi harrastaa päivä kerrallaan: tänään en osta. Tosin nämä ajatukset ovat nyt varsin pinnassa tämän kesän jälkeen, jolloin olen ostanut enemmän kuin aikoihin. (IS)

Lopuksi perusteelliset ohjeet pölynimurin optimaaliseen käyttöön. Vaihda pölypussi usein, vaihda suodattimet, älä imuroi vettä tai remonttipölyä. (IS)

Terapiashoppailua Strøgetillä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Pari viikkoa sitten tuntui vielä siltä, että heinäkuu tulee mukavasti tasapainottamaan kesäkuun shoppailuryöpsähdystä, mutta toisin kävi. Kaikki menikin hyvin yli puolen välin, mutta sitten päädyin harrastamaan perinteistä shoppailuterapiaa, ja sinne meni se nollakuukausi. Takana oli useampi viikko ei niin rentouttavaa lomailua. Sitten yhden erityisen rankan viikon päätteeksi päädyin Kööpenhaminan keskustaan, käytössäni tunti aikaa yksin Strøgetillä. Päätin lepuuttaa hermojani vaateostoksilla.

Tämä oli nyt sitä rehellistä, ihka-aitoa shoppailua. Tarkoitus oli mennä kauppaan, löytää sieltä kivoja vaatteita, ja sitten nauttia ostotapahtuman tuomasta endorfiinipurskeesta. Yritin ensin olla fiksu, ja ostaa uusia alusvaatteita Triumphilta, mutta vierailu liikkeeseen aiheutti lähinnä ahdistusta. (Miksi sopivien alusvaatteiden löytäminen on niin vaikeaa?) Pakenin alushousujen keskeltä ja helpotuksekseni näin vähän matkan päässä Uniqlon. Se on täydellinen terapiakauppa. Hinnat ovat edullisia, valikoima laaja ja vaatteiden tyyli yleisesti ottaen minua miellyttävä. Ei mitään trendihuituloita, vaan hyviä ja simppeleitä perusvaatteita, kuten neuleita ja hameita.

Ensin tein muutaman järkihankinnan, nimittäin ostin kolme lyhythihaista ohutta aluspaitaa, sekä yhden pitkähihaisen. Näiden tarkoitus on suojata neuleita talvella hieltä ja ihon tuottamalta lialta. Olen käyttänyt neuleiden alla toppeja, mutta oikeasti hihat ovat tärkeät, sillä kainaloissa suojaa tarvitaan eniten. Pitkähihainen paita hyödyntää jotain lämpöteknologiaa, eli sen pitäisi olla lämmin mutta ohut kerros talvella muiden vaatteiden alle. Näiden ostaminen oli fiksua mutta ei kovin terapeuttista. Mistähän se johtuu, että ostoslistalta ostaminen ei tuota samaa iloa kuin löytöjen tekeminen? Onneksi tein niitäkin. Sovitin aika paljon vaatteita, ja päädyin lopulta ostamaan kesämekon ja puuvillaisen neuleen.

Tässä näkyy sekä paidan pintatekstuuri että väri. EIkö ole hieno!

Neule herätti huomion, koska se oli kirkkaanpunainen. Punainen on voimavärini, se vetää puoleensa aina ja onneksi punainen myös sopii minulle. Mitä voimakkaampi väri, sitä enemmän se houkuttelee. Materiaali oli 100% puuvillaa. Sovitin toistakin puseroa, joka oli todella halpa – ja puoliksi akryyliä. Voin tunnustaa, että harkitsin senkin ostamista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että vaikka olisi millainen stressi, ei ole silti syytä ruveta ostelemaan akryylisiä vaatteita.

Sitten ostin hihattoman kesämekon. Se on musta, puoliksi pellavaa ja puoliksi viskoosia. A-linjainen malli ja taskut sekä irrallinen vyö samasta kankaasta. Yllättäen todella pukeva! Tämä ilahdutti ostoksista eniten. Mekko tulee kestämään aikaa ja käyttöä vuosikausia. Tykkäsin siitä niin paljon, että pistin sen päälleni pesemättä, vaikka yleensä pesen aina kaikki uudet vaatteet ennen kuin otan ne käyttöön.

Kävelin ulos liikkeestä täyden kassin kanssa ja olo keveämpänä. Terapiashoppailu täytti tehtävänsä. Olisi tietysti hienoa, jos aina ahdistuksen tullessa vetäytyisi meditoimaan ja lukemaan kohottavaa kirjallisuutta, mutta suoraan sanottuna tämä ostosreissu tehosi paljon paremmin. Loppuvuoden ennuste on seuraava: ei nollakuukausia tulossa. Tarvitsen edelleen niitä uusia alushousuja, yöpaitoja sekä uudet urheiluliivit. Nämä toki kaikki lasketaan ”välttämättömiin” ostoksiin, siis siinä mielessä, että alus- ja urheiluvaatteet ovat loppuunkuluvia tekstiilejä, joita on pakko uusia säännöllisesti. Mutta vaatteita nekin ovat yhtä kaikki, ja minun säännöillä kaikki lasketaan. Yritän nyt kuitenkin olla shoppailematta terapiatarkoituksessa loppuvuoden, niin että tosiaan en hankkisi enempää uusia vaatteita vain itseäni huvittamaan.

Heinäkuun ostokset (tähän mennessä):

  • 3 lyhythihaista aluspaitaa (musta, valkoinen, ihonvärinen)
  • 1 pitkähihainen lämpöaluspaita
  • kesämekko
  • puuvillaneule

Onko muita terapiashoppailijoita?

Tuhlaajatytön shoppailureissu

Julkaistu , kirjoittanut
8

Päätin nyt kuitenkin julkaista jonkinlaisen raportin kesäkuun shoppailumatkalta. Samalla huomasin, että myös toukokuun raportti on tekemättä, joten seuraavaksi molemmat, näin keskellä heinäkuuta. Taitaa tulla pitkä postaus.

Toukokuun ostokset:

  • Yöpaita
  • Puuvillainen poncho (käytettynä)

Yöpaita oli järkiostos. Yövaatevarastoni on karmea, nyt omistan sentään yhden siistin, ehjän ja nätin yöpaidan. Näitä on hankittava lisää seuraavan puolen vuoden sisällä. Poncho  maksoi 8€ kirppiksellä, ja ostin sen hetken mielijohteesta. Se on osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä se on juuri sopiva ulkovaate silloin, kun takki tuntuisi liioittelulta mutta t-paidassa on vähän viileää. Tällaiset kirppislöydöt ovat parhaita!

Kesäkuun ostokset

Kesäkuussa vietin viikon Seattlessa. Olin etukäteen päättänyt heittää kaikki shoppailurajoitukset romukoppaan, ja ostaa ilman tunnontuskia ihan mitä huvitti. Käytin matkasta yhden päivän pelkkään shoppailuun. Otin Uberin, ajoin outlet-kylään, ja annoin palaa. Tässä tulos:

  • 3 t-paitaa
  • kesämekko
  • sandaalit
  • mustat ballerinat
  • syystakki
  • pellavaiset kesähousut
  • 2 farkut
  • sortsit
  • puuvillaneule

Muistinkohan kaiken? Lisäksi ostin samanlaiset kasat vaatteita lapsille, sekä matkalaukun, jossa nuo kaikki kannettiin kotiin. Täytyy sanoa, että oli mahtavaa. Näköjään olen huijannut itseäni vuosikausia selittämällä, että inhoan shoppailua. Sehän ei pidä paikkaansa, vaan juuri tällaisesta shoppailusta tykkään kovasti. Yksin, omassa rauhassa, outletissa jossa on kaikki lempimerkit edustettuina.

Alimpana uusi lempineule, sekä t-paidat, farkut ja sortsit.

Estottomasta asenteesta huolimatta en ostanut holtittomasti kaikkea, mikä silmiin sattui. Suurin osa ostoksista oli lopulta sellaisia, joita olisi pitänyt hankkia piakkoin muutenkin. Mustat ballerinat korvaavat vanhat, jotka tulevat tämän kesän jälkeen käyttöikänsä päähän. T-paitojen puutteesta olen puhunut ennenkin, nyt sain väriä mustien joukkoon. Ostin punaisen, valkoharmaan ja pinkin valkoisilla raidoilla. Kesähousut ja sortsit täydensivät puutteita kaapissa myös. Ostin vuosi sitten kahdet sortsit, joista toiset pilasin melkein heti saunaa pestessä kloritella, joten siisteille kaupunkisortseille oli tilausta. Kahdet farkut olivat myös suunniteltu hankinta, sillä edellisistä alkaa pian polvet kulua puhki.

Ennalta suunnittelemattomia ostoksia olivat sandaalit, kesämekko, syystakki ja neule. Syystakkia lukuunottamatta kaikki muut ovat saanet käyttöä. Sandaaleita olen pitänyt koko heinäkuun jalassa. Neuleesta on muodostunut vaatekaapin kulmakivi, vaikka nappasin sen sovituskoppiin vihonviimeisestä poistorekistä. Mekko oli ihana Kreetalla, mutta sille on toistaiseksi tullut vähiten käyttöä. Syystakki puolestaan ei vielä ole ollut päällä kertaakaan, mutta kunhan lokakuu alkaa, en epäile ettenkö pitäisi takkia melkein joka päivä.

Ostin siis tällä shoppailumatkallani 12 uutta vaatekappaletta. Niistä ehkä puolet olivat sellaisia, että pärjäisin ilmankin. Tarkoitan sitä, että en joutuisi tekemään pukeutumisessa kompromisseja, vaikken olisi niitä ostanutkaan. Toisaalta noin puolet ostoksista oli sellaisia, että hankinta olisi tullut vastaan jossain vaiheessa muutenkin. Sovitin näiden kaikkien lisäksi paljon vaatteita, jotka lopulta jätin ostamatta. Osa olisi ollut ihan ok, mutta onneksi muistin, että ei kannata ostaa jotain vain siksi että on halpaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja sitten oli sellaisia vaatteita, jotka olisin todella kovasti halunnut ostaa, mutta pitkin hampain oli pakko uskoa peilikuvaa, joka vahvasti todisti, että olin juuri tekemässä isoa virhettä. Näin ollen en tehnyt virheostoksia ollenkaan, vaan ihan aidosti olen nauttinut kaikista uusista vaatteistani täysin siemauksin.

Tämä shoppailureissu tuntui henkisesti hyvältä. Olin niin lopen kyllästynyt ostolakkoon, että olin vaarassa harhautua tekemään ihan älyttömiä ostoksia vain siksi, että saisin ostaa jotain (ks. maaliskuun 10€ maksanut surkea poolopaita). Reissun jälkeen ei ole yhtään tehnyt mieli kaupoille. Vaatekaappi tuntuu taas täydelliseltä, eikä sieltä puutu mitään (paitsi alushousuja, mutta nykyisilläkin pärjää). Nyt on menossa kolmas vuosi, jolloin olen aktiivisesti seurannut ja rajoittanut vaateostoksiani. Tämä vuosi on selvästi ollut vaikein. Toisaalta tämän ostosmatkan jälkeen on nyt sellainen olo, että shoppailua riitti loppuvuoden tarpeiksi hyvin. Tulen syksyn aikana ostamaan ainakin niitä alushousuja, mutta se sellainen hinku hypistellä, sovitella ja ostella on taas vaiennut. Luulen, että loppuvuoden ostoksia tulee harkittua enemmän muutenkin juuri siksi, että tämä reissu on kirkkaana mielessä. Joten ei kaduta, ei harmita eikä ole huono omatunto.

Miten teillä on mennyt?

EDIT: Kirjoitin tämän ja meinasin julkaista, kun äkkiä tajusin että listalta puuttuu vielä kolmet kengät. Ostin kolmet erittäin halvat kengät suomalaisesta mallipareja myyvästä outletista: kangastossut, nahkaiset kävelykengät ja matalat kaupunkikorkkarit. En keksi näille mitään erityistä tarvetta tai syytä, mutta ostinpa nyt kuitenkin kolmet kivat kengät. Oi voi.

Tässä ne kaikki ovat.