Avainsana-arkisto: matkailu

Puhelimestani ei akku lopu

Julkaistu , kirjoittanut
14

Vahvimmillaan ennakoimistaipumukseni on silloin, kun koko perhe lähtee matkalle. Mökkireissu aiheuttaa jo keskisuuret paineet, ulkomaille lähtiessä kierrokset nousevat uusille lukemille. Inhoan epämiellyttäviä yllätyksiä ja yritän varautua kaikenlaisiin odottamattomiin vaikeuksiin. Osittain tämä perustuu varovaisuuteen mutta minusta tuntuu, että jos yritän oikaista jostain kohdasta, juuri silloin joku riski muuttuu todellisuudeksi. Viimeksi, kun lähdin viikonlopuksi mökille, ajattelin poikkeuksellisesti, että ei niitä kuumelääkkeitä nyt varmaan tällä parin päivän retkellä tarvita. Siinä vaiheessa kun auto saatiin pihalle parkkiin, toinen lapsista olikin jo kuumeessa.  Arvatkaa olenko jättänyt lääkkeitä sen jälkeen kertaakaan kotiin.

Tämä ennakoiminen liittyy ensisijaisesti lapsiin, mutta minulla on taipumusta varautua kaikenlaiseen myös ollessani yksin liikkeellä. Kun lähden kotiovesta, minulla on seurasta riippuen kaikenlaista mukana. Käsilaukussa kulkee pieni pussukka, jossa on kaikkea mahdollista, mitä voi tarvita pienten haaverien ja erikoistilanteiden varalta: laastareita, käsidesiä, pumpulia, hiuslenkkejä, käsirasvaa, korvatulpat, huulipuna, tamponeja, rakkolaastari, särkylääkettä, nenäliinoja jne. Lasten jälkeen mukana on kauppareissuillakin hyvin usein mukana myös vaihtovaatteita ja jotain syötävää. Käsilaukussani kulkee siis jatkuvasti mukana pieni urbaani selviytymispakkaus, joka on mukana aina kun poistun kotiovesta.

Ehkä tästä ennakoimisesta johtuen pidemmälle matkalle lähteminen on minulle stressaavaa. Kun yrittää yhtä aikaa pakata mukaan kaiken tarpeellisen muttei mitään turhaa, alkaa aivot sauhuta. Yritän optimoida varautumisen kaikkiin tilanteisiin ja kuitenkin minimoida matkavarustuksen, ja nämä asiat ovat toisilleen vastakkaisia. Autolla matkustamisesta tykkään siksi, että mukaan voi tunkea niin paljon kuin kulkuvälineeseen mahtuu. Lentäessä joutuu väkisinkin karsimaan, koska matkalaukkujen määrä on rajallinen. Koska kaikkea ei voi ottaa mukaan, täytyy yrittää miettiä mm. vaatteiden monikäyttöisyyttä. En väitä olevani tässä ainakaan vielä mikään huippu, siitä se stressikin syntyy.

Sitten on tietenkin matkaohjelma. Ennakoin aina, millaisia matkoja tullaan liikkumaan jalan (oikeanlaiset kengät), mikä on tyypillinen säätila (oikeanlaiset vaatteet), mihin ko. paikassa saattaa sairastua (oikeanlaiset lääkkeet), mitä siellä tyypillisesti syödään (kiva tietää muuten vaan), mistä siellä saa apua jos jotain sattuu, mitkä ovat kulttuurin tyypilliset erikoispiirteet. Suunnittelen reittejä, mietin etukäteen missä syödään, mitä nähtävyyksiä olisi kiva käydä katsomassa, mitä paikkoja kannattaa varoa ja mitä kaikki maksaa. En ikimaailmassa lähtisi reissuun ilman vakuutusta. Ajatus siitä, että vain pölähtäisi keskelle kaupunkia ilman mitään ennakkovarautumista tuntuu ihan hullulta. Ei pelkästään siksi, että mitä vain voi tapahtua, vaan ensisijaisesti siksi, että mitä kaikkea menettääkään, jos ei ole yhtään etukäteen selvittänyt asioita.

Ehkä tärkeimmän ennakoimisen voi kuitenkin kiteyttää näin: puhelimestani ei ikinä ole akku loppu. Lataan puhelinta jatkuvasti ja vähääkään pidemmälle reissulle otan laturin mukaan. Siis jos lähden vaikka kyläilemään koko päiväksi, en jätä laturia kotiin. Autossa on myös vakiovarusteena laturi. Jos alkaa näyttää siltä, että reissu venyy, laitan puhelimeen virransäästön päälle riippumatta siitä, paljonko akkua on jäljellä. Kun lähtee keskellä yötä viemään lasta sairaalaan, on itselleen kiitollinen siitä, että puhelimen akku on täynnä. Puhelin on nykyään sellainen välttämättömyys, että en ota sen kanssa pienintäkään riskiä.

Tästä tuli pitkä teksti, vaikka tuntuu etten ehtinyt kuin raapaista pintaa, mutta ennakoiminen ei olekaan mikään pikkujuttu. Mitä paremmin ennakoin, sitä vähemmän stressaan ja sen mukavampaa on – sekä minulla että muilla.  Lasten kanssa ennakoiminen on tärkeää, koska kun elämän monet epämukavuudet (väsymys, nälkä, jano, kuumuus, kylmyys jne.) on etukäteen eliminoitu, pysyy rauha maassa ja hyvä fiilis, ja jälleen kaikilla on kivempaa. Haluan helppoa elämää, en improvisointia erikoistilanteissa.

Löytyykö lukijoista samanlaisia kaikkeen varautujia? Vai oletko ennemminkin iloinen improvisoija? Vai jotain siltä väliltä?

 

Matkustamisesta ja minimalismista

Julkaistu , kirjoittanut
38

Blogissa on ollut hiljaista, koska minä olen käynyt tässä välissä lomalla. Siinä sivussa on tullut havaintoja pakkaamisesta ja matkatavaroista. Olen huomannut, että minulla on taipumus pakata systemaattisesti enemmän kuin mitä matkalla käytän. Näin käy silloin, kun pakkaamiseen on runsaasti aikaa, mutta myös silloin kun heittelen kamoja kassiin hirveässä kiireessä. Jos haluan keventää matkatavaroitani, on ilmeisesti tarpeen lakata ylivarautumasta.

Jouluna vietimme viikon sukulaisten luona Lapissa. Käytin itseäni varten pakkaamistani tavaroista ehkä puolia. Olen havainnut ilmiön ennenkin. Jos vietän aikaa tutuissa, kodinomaisissa oloissa, en viitsi ottaa mitään paineita ulkonäöstä. Siksi en vaihda vaatteita, ennen kuin ne likaantuvat. Saatan siis pärjätä yksillä ja samoilla farkuilla viisi päivää, vaikka mukana olisi lisäksi kahdet muutkin housut. Sama koskee neuleita. Vain alusvaatteet ja sukat kuluvat normaalia tahtia yhdet per päivä.

Toisaalta minulla on taipumus yliarvioida kaikki mahdollisuudet, mitä lomalla voi tehdä. Siksi varaudun kaikenlaisiin aktiviteetteihin. Koska JOS menemme uimaan, harmittaa jos uimapuku ei ole mukana. Tai JOS haluan hengailla hotellilla kaikessa rauhassa, niin verkkarit tarvitaan. Tai JOS mennäänkin hienoon ravintolaan, pitää olla siistimpää mukana, ja ehkä jopa eri kengät. Tällä tavalla tavaraa saa kertymään tosi nopeasti. Tiedän kyllä, että kannattaisi pakata mahdollisimman monikäyttöisiä asuja, ja toki sitä yritänkin, mutta ei se näköjään auta.

Sitten on tietysti vielä kaikenlaiseen odottamattomaan varautuminen. Mitä jos joku oksentaa päälleni tai liukastun kuralammikkoon? Jos lämmitys ei toimi, tai toimii ihan liikaa? Jos matkalaukku häviää lentokoneessa? Tai mitä tahansa muuta. Kaikkeen pitää varautua, ja se vie tilaa. Usein käy niin, ettei mitään katastrofia tapahdu, ja kannan kotiin vaatteita, joita ei ole käytetty kertaakaan. Mutta en uskalla jättää niitä kotiinkaan, koska mitä jos niitä olisi kuitenkin tarvittu.

Pystyn näillä sukulaisreissuilla vähentämään, sillä kun ollaan kotimaassa ja tuttujen luona, kaikki katastrofit on hoidettavissa. Tämän huomasin jouluna, jolloin päätin että jatkossa vähäisempi määrä riittää, myös lapsilla, sillä pesukonetta saa lainata ja kaupasta saa helposti uutta jos tarvitsee. Mutta ulkomaan matkailussa minimalismiin on vielä matkaa, vaikka se jonkinlainen ihanne olisikin. Kun en voi olla täysin varma siitä että homma hoituu haluamallani tavalla, täytyy olla omavarainen. Siitä saa sitten kärsiä painavien laukkujen muodossa, mutta toisaalta ei tarvitse hätkähtää mistään.

Loppukanetiksi kysymys – puratteko laukun lomakohteessa hotellin kaappeihin ja laatikkoihin? Joku järjestelyguru, olisiko ollut Peter Walsh tai Marie Kondo, kehotti tyhjentämään laukun heti saavuttua, jotta voisi ruveta nopeasti elämään ”normaalia elämää”. Aivan käsittämätön ajatus minulle! Tavarat pysyvät laukussa koko matkan eivätkä poistu sieltä kuin päälle. Korkeintaan ulkotakit ripustan naulakkoon. Muutenhan on riski että jotain jää. Ja muutenkin minusta on paljon kätevämpää elää suoraan matkalaukusta. Mitä mieltä olette? Tai onko lukijoissa minimalistisia matkailijoita?

Viikon vinkit: likaiset kännykät, automatkailua ja paloturvallisuutta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Puhdistatko kännykkääsi säännöllisesti? Likaisessa puhelimessa viihtyy koko joukko ällöjä bakteereita. (YLE)

Kesällä reissataan paljon. Tässä artikkelissa seikkaperäiset ohjeet siitä, miten auto pakataan turvallisesti. Kannattaa muistaa, että irrallaan autossa olevat tavarat (sekä matkustajat) jatkavat matkaa edelleen matkaa vaikka auto pysähtyisi äkisti. Turvavyö voi suojata kolarilta, mutta ei siltä että jotain lentää tavaratilasta niskaan.

Paristojen teippaamisesta on puhuttu täällä aiemminkin, mutta tässä artikkelissa käydään hyvin läpi paristoihin liittyviä riskejä ja turvallista säilytystä esimerkkien kera. (Tekniikan maailma) Samaa aihetta sivuten: Suomeen saapuu paljon piraattituotteita, joiden turvallisuudessa on puutteita, esimerkiksi tulipalon riski. (HS)

Paluu pakaasien äärelle

Julkaistu , kirjoittanut
13

Viime talvena lähdimme viikoksi koko perheen voimin pohjoiseen. Pakkaaminen ja lähtö ei sujunut kovin stressittömästi ja tuolloin vannoin, että jonain päivänä tämäkin vielä onnistuu. Taannoisista virheistä oppineena ja pari kertaa sen jälkeen harjoiteltua luulen hallitsevani homman jo vähän paremmin.

Ensinnäkin tarvitsen aina listan. En pysty pakkaamaan järkevästi ilman muistilistaa, ellei kyseessä ole todella lyhyt reissu. Hyvä muistilista taas syntyy vain siten, että saan hetken keskittyä siihen sataprosenttisesti. Vaikka olen aika pätevä hoitamaan useita asioita yhtä aikaa (kukapa pienten lasten äiti ei olisi?), pakkauslistan tekeminen vaatii täydellistä rauhaa. Vain sillä tavalla saan ajatukseni koottua siinä määrin, etten unohda mitään olennaista. Kommenteissa ehdotettiin taannoin, että pitäisi olla sellainen lista, joka toimisi ihan kaikissa tilanteissa. Mutta en ymmärrä mitä hyötyä on listata lähes kaikki omistamani vaatteet, kun pakkaamisessa on kyse nimenomaan valinnoista?

Systeemini on tämä: ensin tarkistetaan säätiedoitus. Se toimii suunnitelman pohjana. Sen jälkeen otetaan huomioon, millainen matka on kyseessä, ja aloitetaan olennaisista. Jos tarkoitus on ulkoilla, kaikki tarvitsevat siihen sopivat kengät ja vaatteet. Jos ollaan menossa juhliin, olennaisinta on miettiä, missä vaatteissa juhlitaan. Sitten kirjataan ylös kaikki perustarvikkeet, kuten yöpuku ja alushousut. Jos en kirjoita näitä muistiin, lähden todennäköisesti matkaan ilman.

Kuunneltuani muutaman podcastin aiheesta, sain uuden ahaa-elämyksen. Nimittäin että pakatessa kannattaa miettiä asukokonaisuuksia (englanniksi ”outfit”). Eli yksinkertaisesti sitä, mitä aion pitää päälläni tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tai jos ei jaksa miettiä niin tarkasti, niin miettii sitten siltä kannalta, montako asua tarvitaan neljän päivän reissulla, jossa ohjelmassa on sekä rentoa oleilua että ravintolaillallinen. Sitten pakataan tarvittavat asut mukaan alusvaatteita myöten.

Kenties tämä on teille lukijoille ihan perusjuttua, mutta oma ajatteluni on ollut pakkaamisen suhteen sen verran alkeellista, että asia tuli ihan uutena. Uskokaa tai älkää, mutta olen yleensä aloittanut pakkaamisen ”pohjalta”, eli niistä alushousuista. Laskenut monetko tarvitaan, ja sitten edennyt siitä vaateryhmä kerrallaan kohti päällysvaatteita. Voin kertoa, että ko. menetelmä on aika työläs. Naistenvaatteissa nimittäin on olennaista, millaiset alusvaatteet tulevat muiden vaatteiden alle (esim. valkoisen t-paidan alle ainakaan minä en laita mustia rintaliivejä). Olen siis tähän asti tehnyt kaiken nurinkurisesti päättämällä ensin mitkä alusvaatteet otan mukaan. Sitten olen valinnut muut vaatteet siltä pohjalta miten ne soveltuvat valittujen alusvaatteiden päälle. Mutta olisi huomattavasti järkevämpää miettiä päällepäin näkyvä asukokonaisuus ensin, ja sitten valita soveliaat alusvaatteet kuhunkin asuun. Muutama vuosikymmen meni tämänkin asian tajuamiseen, mutta onneksi oppia ikä kaikki.

Sitten kun listalle on saatu oikeanlaiset vaatteet, täytyy miettiä vielä muut jutut. Tarvittava kosmetiikka on yksi kategoria. (Tässäkin on ongelmia, pakkaan aina joko liikaa tai liian vähän.) Sitten on lisäksi muut tavarat, joita juuri tällä nimenomaisella matkalla tarvitaan. Esim. mökille mennessä sinne on usein muutakin vietävää, vieraille on usein tuliaisia ja sitten on tietysti kaikki elektroniikka, jota ilman elämä käy hankalaksi. Voisin kuvitella tekeväni sellaisen peruslistan, jossa on ne ehdottomat tavarat, joita ilman elämä kävisi tosi hankalaksi. Eli vanha kunnon ”pass, biljett och pengar” toimii hyvin edelleen, lisättynä varmaan puhelimella, laturilla ja hammasharjalla. Mutta muuten matkalistat ovat aina erilaisia.

Likaisten kassi

Julkaistu , kirjoittanut
15

Pakkaaminen ei ehkä edelleenkään ole vahvin lajini, mutta paluu ja purkaminen on hyvin hallinnassa. Näitä helpottaa merkittävästi se, miten matkan aikana käsitellään likapyykkiä.

Mielestäni likapyykit täytyy pitää alusta saakka erillään puhtaista vaatteista. Sitä varten kannattaa ottaa mukaan muovipussi, jonne likaiset vaatteet laitetaan sitä mukaa kun niitä tulee. Likaiset vaatteet kannattaa myös viikata – vaikka se tuntuisikin vähän tyhmältä. Nimittäin vähän huolimattomastikin taiteltu vaate vie vähemmän tilaan kuin mikä tahansa mytty. Joskus minulla on tätä tarkoitusta varten mukana spacebag. En tiedä mikä tämän pussin nimi on suomeksi, saati sitten saako niitä kotimaasta, mutta kyseessä on siis muovipussi josta saa ilmat puserrettua pois siten, että sisältö menee vakuumiin ja siten erittäin pieneen tilaan. Itse tykkään muovipusseista, mutta ekologisesti tarkka voi tietysti käyttää myös kangaskassia likavaatepussina. Muovipussin etu on siinä, että ei haittaa vaikka vaatteet olisivat vähän kosteita.

Iso oivallukseni kuitenkin on, että etenkin pitemmillä matkoilla kaikki likapyykki kannattaa pakata samaan kassiin. Eli takaisin tullaan tavarat eri kasseissa kuin lähtiessä. Nykyisin kotiin palatessa minulla on aina yksi kassi tai laukku, jossa on pelkästään likapyykkiä. Systeemin etu on siinä, että likaiset vaatteet voi kätevästi tyhjentää suoraan pyykkikoriin tai peräti pesukoneeseen. Takaisin tullessa kannattaa siis pakata eri tavalla kuin lähtiessä, jos haluaa optimoida paluun arkeen mahdollisimman helpoksi.

Erään seikkailijattaren minimalistinen omaisuus

Julkaistu , kirjoittanut
10

Muuan ystävistäni luonnehtii olevansa moderni kiertolainen. Muutaman viime vuoden aikana hän on muuttanut Suomesta ulkomaille, matkustellut vähän väliä ja asunut useassa asunnossa – välillä yksin, välillä kimppakämpissä ja välillä ihan vaan kavereiden nurkissa. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Suomessa (vaikka kyllä risteileekin jatkuvasti eri mantereille ja takaisin) ja sain loistavan tilaisuuden jututtaa häntä siitä, miten matkalaukkuelämä käytännössä tapahtuu. Tässä on esimerkki funktionaalisesta minimalismista, eli siitä että omaisuus on karsittu minimiin mutta ensisijaisesti siksi, että se on käytännön sanelema ratkaisu.

Kaverini, kutsutaan häntä vaikka Seikkailijattareksi (mitä osuvin nimitys, voin vakuuttaa) kertoo, että kaikki alkoi oikeastaan avioerosta muutama vuosi sitten, jolloin hän asui vielä Suomessa ihan tavanomaisessa kodissa. Eron jälkeen hän myi suurimman osan omaisuudestaan kirpputorilla tai lahjoitti muuten vaan pois. Käytännössä hän siis luopui kaikista kirjoista, huonekaluista, astioista ja suurimmasta osasta vaatteita. Jäljelle jäi vain parhaat ja tärkeimmät tavarat, jotka eivät juuri tilaa vie. Sitten Seikkailijatar suuntasi maailmalle.

”Eron jälkeen tuntui fyysisestikin siltä, että hartioilta oli nostettu valtava taakka. Tavaroista luopuminen noudatteli tätä samaa linjaa: tähtäsin kevyeen oloon ja elämiseen.”

Sittemmin suhtautuminen materiaan on muuttunut entistä mutkattomammaksi ja minimalistiseksi. Tällä hetkellä koko käyttöomaisuus mahtuu kahteen suurehkoon matkalaukkuun. Niiden lisäksi Suomessa on säilytyksessä kuusi pahvilaatikkoa,  joissa on lähinnä lapsuusmuistoja ja muuta sellaista pysyvää tavaraa, joista edes maailmaa kiertävä Seikkalijatar ei halua kokonaan luopua. Lisäksi kaksi taulua on eräällä ystävällä päivähoidossa odottamassa mahdollista pysyvämpää asuinpaikkaa tulevaisuudessa.

Mitä maailmalla sitten kulkee mukana? Etupäässä kuulemma vaatteita. Mutta on muutamia muitakin tavaroita. Tietokone, laturi, kännykkä. Kaksi kirjaa, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan. Käytännölliset pienet toimistotarvikkeet. Kosmetiikkaa, lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista. Sekä tietysti nippu tärkeitä oman elämän dokumentteja kuten todistuksia.

”Suhtautuminen tavaraan on muuttunut: mitä vähemmän ja kevyempää, sen parempi. Olen nähnyt ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ja voi olla todella hankalaa jos takertuu joka ikiseen esineeseen.”

Minua kiinnostaa kovasti, millainen filosofia kaverillani on vaatteiden suhteen. Käy ilmi että vaatevarasto on hioutunut äärimmäisen toimivaksi. Olennaista on (ja tätä todella ihailen), että joka tilanteeseen on olemassa asianmukainen vaatetus. Tähän tietysti vaikuttaa mm. se, että työ ei vaadi hirveän formaalia pukeutumista. Mutta suurimmaksi osaksi garderobista löytyy jotain soveliasta kaikkin tilaisuuksiin sekä työhön että vapaa-aikaan.

Yksittäisten vaatteiden lukumäärä on käytännön syistä rajattu. Farkkuja on noin kolmet, mekkoja muutama, yksi jakkupuku; kenkäpareja on kumisaappaat mukaanluettuna alle kymmenen. Tässä voidaan luultavasti puhua vaatevarastosta, joka käsittää konkreettisesti alle 100 kappaletta. Jotta kokonaisuus pysyisi toimivana, se vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Jos jokin vaate ei saa riittävästi käyttöä, se pannaan kiertoon, vaikka olisi ihan kivakin. Jos uusia tarpeita ilmenee, niihin hankitaan sopiva varustus. Samoin kuluneita uusitaan säännöllisesti, sillä vaikka vaatevarasto onkin pieni, ei silti ole tarvetta näyttää resuiselta. Vaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla uusia – Seikkailijatar ei vierasta kirppareita, eikä kavereilta saatuja vaatteita.

”Jos ostan jotain, niin luovun jostain. Todennäköisesi olen luopunut edellisestä vaatteesta ennen kuin ostan uuden.”

Lentävä elämäntyyli on hionut käsimatkatavarat huippuunsa. Kaikki kosmetiikkapakkaukset ovat pieniä, jotta ne läpäisevät kenttien turvatarkastukset ongelmitta. Poikkeuksen tekee vartalovoide, jota ei kannata kuljettaa mukana ollenkaan. On yksinkertaisempaa ostaa paikanpäältä edullinen ja reilun kokoinen markettituote, jonka kuluttaa samalla reissulla tai jättää isäntäväelle loppuunkäytettäväksi.

Toinen vinkki liittyy tärkeisiin dokumentteihin. Niitä kannattaa säilyttää sekä sähköisessä että paperimuodossa, ja lisäksi kopioita monessa eri paikassa. Eli alkuperäisistä on olemassa paperikopiot ja sähköiset kopiot on tallennettu pilveen, mutta lisäksi Seikkailijatar lähettää sähköiset kopiot aina itselleen sähköpostilla. Tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät dokumentit löytyvät jossain muodossa aina, vaikka matkalaukku katoaisi tai varastettaisiin.

Toisaalta kaikkea ei tarvitse printata. Lähtöselvityksen voi tehdä itse kännykällä. Passi taas kannattaa kuljettaa ja säilyttää aina samassa paikassa, niin ei koskaan tule paniikkia onko se mukana vai ei.

”Olen alkanut ottaa mukaan myös oman tyhjän juomapullon, jonka täytän lentoaseman vedellä. Juotavaa on koko ajan tarpeeksi eikä tarvitse juoksuttaa lentoemäntiä.”

Oli todella kiinnostavaa päästä kurkistamaan, kuinka todellinen Seikkailijatar elää – eli mitä sitä oikeasti kuljettaa mukanaan silloin, kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja kotipaikka voi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla. Ihailen tuollaista joustavuuden ja käytännöllisyyden yhdistelmää suuresti. Voin muuten kertoa, että ennen kuin näin tämän ystävän käyvän nukkumaan, en ollut koskaan nähnyt kenenkään oikeasti käyttävän unimaskia. Kuvittelin tähän saakka, että niitä pidetään vain amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta olin väärässä, tuo itselleni täysin eksoottinen esine on kuulemma korvatulppien kera avain hyviin uniin, nukahtipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Aina oppii uutta!

Lähdöstä ja paluusta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Kun reilu viikko sitten istuin lopulta täyteen pakatussa autosa perheeni kera matkalla kohti Pasilan autojuna-asemaa, lohdutin itseäni sillä että jonain päivänä – jonain päivänä – tämän perheen lähdöt ovat elegantteja ja hallittuja. Takana oli varsin stressaava päivä, jonka aikana oli purettu joulukuusi, laitettu koti paluukuntoon, haalittu kasaan neljän ihmisen vaatteet ja pakattu autoon ne plus aikamoinen kasa kaikkea muutakin tavaraa. Minimalistinen matkailu ei kuulu reprtuaariini.

Sinänsä mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Kuusi toimitettiin ulos hyvässä järjestyksessä ja pahimmat neulaset imuroitiin. Jääkaappi saatiin kutakuinkin tyhjennettyä pilaantuvista, ja loput otettiin mukaan. Siivosin sen verran, ettei vastassa olisi kaatopaikkaa kun tulisimme kotiin, sain tiskit tiskattua ennen lähtöä ja pyykkikorin tyhjäksi. Pakkaaminen onnistui melko hyvin, muutamia tavaroita unohtui, mutta toisaalta kaikissa Suomen kaupungeissa on Citymarket ja Prisma, joten mistään olennaisesta ei jääty paitsi. Autoonkin muistettiin pakata kaikki yhtä reppua lukuunottamatta, eikä kukaan myöhästynyt junasta. Ihan ok suoritus siis.

Silti haaveilen siitä, että lähtö tapahtuisi kokonaan ilman stressiä. Kaikki valmistelut olisi tehty ajoissa, pakkaaminen sujuisi etukäteen mietityn listan mukaan jolloin kaikki tulisi varmasti mukaan, eikä kenelläkään olisi kiire eikä ahdistus siitä, hoituuko kaikki varmasti. Tiedän myös miten tämä olisi saavutettavissa (luulen tietäväni): tarpeeksi varhaisella suunnittelulla ja valmistautumisella. Vaatelistan voisi miettiä jo kuukautta etukäteen. Samoin jääkaapin tyhjennyksen, kodin siivouksen ja muut asiat. Lähtöpäivänä siirrettäisiin vaatteet hallitusti kaapista laukkuun joka nostettaisiin yhtä hallitusti autoon ja sitten vain mentäisiin. Ja näin tämä siis tulee vielä jonain päivänä tapahtumaankin, kunhan harjoittelen tarpeeksi.

Mutta jos olenkin keskinkertainen lähtijä, olen taatusti erinomainen palaaja. Tunti sen jälkeen, kun tämä revohka oli purettu takaisin kotiin, oli kaikki laukut purettu, pakattu takaisin omille paikoille kaappeihin, pyykit lajiteltu ja ensimmäinen koneellinen jo peseytymässä. Paluut ovat hyvin järjestelmällisiä ja hallittuja. Niistä on se etu, että arki pääsee alkamaan heti, eikä matkan jälkiä jää jalkoihin pyörimään.

Yksi vinkki tähän on se, että vaihdan kassien ja matkalaukkujen järjestystä kotiin palatessa. Mennessä jokaisella on oma kassinsa, mutta tullessa vähintään yksi laukku on kokonaan täynnä likapyykkiä. Sen voi lajitella suoraan purkuvaiheessa, eikä likaisia vaatteita tarvitse erikseen etsiä jokaisen laukun pohjalta. Toinen vinkki on, että kun laukku on tyhjä, se pannaan heti takaisin omalle paikalleen. Ihan heti. Sillä lailla varmistetaan, ettei tyhjät laukut jää puolitiehen. Kolmanneksi pikkuesineet puretaan viimeisenä. Esimerkiksi meikkipussin siirsin kampauspöydän laatikkoon sinällään, ja puran sen sieltä tarkemmin kun seuraavan kerran meikkaan. Tärkeintä kokemukseni mukaan on kuitenkin se, että purkamiseen ryhtyy välittömästi, kun vaan saa kengät pois jalasta. Jos sitä lykkää, ainakin meillä sillä on sitten taipumusta lykkääntyä päiväkausia. En kestä sitä epäjärjestystä ja välitilaa, joten tämä on ainoa toimiva vaihtoehto.

Nyt siis jälleen kotona ja arki on alkanut (lapsi kipeänä ja töitäkin pitäisi tehdä). Palaan noihin vaatepostauksen kommentteihin ensi tilassa. Niitä on ollut hyvin mielenkiintoista lukea!

Pakattu, reissattu, purettu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Blogin hiljaiselo johtuu siitä, että olemme olleet reissussa. Havaitsin matkan aikana kaksi asiaa: 1) olen jokseenkin koukussa Arkijärjen päivittämiseen ja 2) en osaa pakata minimalistisesti. Kohta 1 on ihan ok, mutta kohta 2 oli ärsyttävää. Kyseessä oli matkustuspäivät mukaan lukien kahdeksan päivän matka Italiaan. Tarvittiin siis hellevaatteita itselle ja lapselle, samoin uikkareita, hattuja ja sandaaleja. Periaatteessa siis kevyttä varustusta, mutta siitä huolimatta onnistuin ylipakkaamaan aivan liikaa.

Lapsen vaatteissa se ei hirveästi haitannut, sillä pikkulapsi sotkee vaatteitaan uskomatonta tahtia, ja lisäksi lapsen garderoobi vei matkalaukusta varsin vähän tilaa. Sen sijaan itse roudasin edestakaisin aivan turhaa tavaraa. Purin matkalaukusta yhden täysin käyttämättömät housut, neuletakin, mekon, vyön, topin ja puseron sekä puhtaita alusvaatteita ja puhtaan uimapuvun. Mukana oli myös asusteita, joita en käyttänyt kertaakaan tai vain kerran. Näiden kaikkien lisäksi kannoin kotiin hyvin vähällä käytöllä olleita puolipitoisia, jotka olisi hyvin voinut ”käyttää loppuun”, ja siten vähentää kokonaismäärää reilusti.

Olen lukenut juttuja minimalistisesta pakkaamisesta, ja ne ovat aina ällistyttäneet minua. Miten niin vähällä voi tulla toimeen? Toisaalta mitä vähemmän kuskattavaa, sitä helpompi siirtyä paikasta toiseen. Ihaillen  ja hieman kateellisena katselin, kuinka anoppi ja käly kaivoivat matkalaukuistaan toimivan vaatevaraston lisäksi keveitä matkapyyhkeitä ynnä muita tarvikkeita, jotka tulivat reissussa hyvin tarpeeseen. Minun ongelmana oli, että olin yrittänyt varautua kaikkeen, ja vielä viime hetken paniikissa heittelin matkalaukkuun sitä sun tätä – tavaroita joita ei todellakaa tarvittu. Toisin sanoen olisin itsekin tullut paljon vähemmällä toimeen.

Tiedostin jo matkan aikana, että yksi tärkeä syy ylipakkaamiseen on harhainen käsitys siitä, mitä kaikkea matkalla viitsii ja haluaa tehdä. Sitä kuvittelee käyvänsä paljon usemmilla retkillä, syövänsä joka ilta ulkona ja kaikkea muuta hienoa, kun todellisuudessa haluaa keskittyä nimenomaan lomailuun, eli siihen että otetaan mahdollisimman rennosti. Sitten tulee pakattua kaikenlaista tätä kuvitteellista lomaa varten, kun tosiasiassa haluaa vain päästä mahdollisimman helpolla.

Nyt on tavarat kuitenkin purettu, pyykit lähestulkoon pesty ja matkalaukut palautettu paikoilleen. Tämän reissun sivutuotteena tuli myllättyä vaatekaappia varsin perusteellisesti. Muutama turhautunut hetki pakkausvaiheessa (miksei mikään sovi yhteen??) sekä laatikoiden kaivelu sopivia vaatteita etsiessä sai aikaan sen, että vaatevarastoni joutuu pikapuoliin syvällisen tarkastelun kohteeksi. Koska aina pitää olla joku projekti, alkaa seuraavaksi vaateprojekti. Pysykäähän kuulolla!

Puoliksi pakattu, läpi vuoden

Julkaistu , kirjoittanut
11

Tajusin vastikään, että tapani tyhjentä matkalaukut heti palattuani ja säilyttää ne tyhjinä ei välttämättä olekaan fiksuinta. Lueskelin unclutterer.com -sivustoa (joka on oikein mielenkiintoinen mikäli englanti sujuu), ja siellä neuvottiin säilyttämään matkalaukussa valikoima sellaisia tavaroita, jotka joka tapauksessa ottaisi mukaan. Tämä vinkki ei varmaan tule yllätyksenä kaikille lukijoille, mutta minä sain ahaa-elämyksen.

Pakkaaminen on mielestäni aika stressaavaa. On koko joukko tavaroita, joita ilman en halua matkustaa lyhyttäkään matkaa, ja kaiken muistaminen vaatii keskittymistä ja jos jotain unohtuu niin sitten harmittaa. Asiaa yksinkertaistaisi kovasti, jos matkalaukussani olisi valmiina mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, käsidesiä jne. Samoin puhelimen laturi on asia, jonka unohtaminen aiheuttaa yleensä runsaasti stressiä, mutta varalaturi valmiina laukussa takaisi sen, että puhelin ei tilttaa väärällä hetkellä. Muita jatkuvasti laukussa asuvia tavaroita voisi olla esim. muutama tyhjä muovipussi (pyykkipussiksi yms.), särkylääkettä (ja laastareita yms.) ja mitä nyt kukakin pitää itselleen tärkeänä.

Olennaista tässä systeemissä on, että näitä tavaroita ei koskaan oteta pois laukusta, vaan niiden paikka on siellä ympäri vuoden. Tämä vaatisi tuplakappaleita muutamista tavaroista, mikä taas puolestaan on ainakin minimalismin ja monien tavaranraivaajien periaatteiden vastaista, mutta koska minun ohjenuorani on helppous, voisin hyvin kuvitella noudattavani tällaista systeemiä. Ahaa-elämykseni liittyi siihen, että matkalaukkuja ei olekaan tarkoitus säilyttää tyhjänä, vaan niissä on erittäin tarkoituksenmukaista pitää nimenomaan matkailuun liittyviä tavaroita.

Luulisin, että tästä systeemistä on paljon etua ainakin paljon reissaaville, hajamielisille tai kiireisille ihmisille. Oletteko te kaikki muut tajunneet tämän jo kauan sitten, ja olenko minä vain tällä kertaa jotenkin jälkijunassa?