Miten käy, kun ei stressaa

Teimme pienen kotimaanmatkan viikonloppuna. Ensin oli ohjelmassa sukulaislapsen ristiäiset, ja samaan reissuun yhdistettiin pari yötä hotellissa Tampereella, sekä päivä Särkänniemessä lasten ja serkkujen kanssa. Täysin tapojeni vastaisesti lähdin matkaan ilman pienintäkään pakkaustressiä. Käytin pakkaamiseen kirjaimellisesti viisi minuuttia, jonka aikana heittelin laukkuun vähän vaihtovaatteita ja hammasharjat. Ihmettelin itsekin, miten oikein onnistuin tuollaiseen suoritukseen, yleensähän olen lähdön hetkellä kireä kuin viulunkieli, koska stressaan kaikesta niin kovasti.

Toisaalta lopputulos olikin sitten kaukana täydellisestä. Olin unohtanut kaikki päähineet kotiin, vaikka sääennuste lupasi 28 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Kenelläkään ei ollut yöpukuja mukana, eikä myöskään hiusharjaa. Lapsille oli riittävästi vaatteita, mutta itselleni olin pakannut todella niukasti. Siis esimerkiksi vain yhden paidan kolmen päivän reissulle. Olin ottanut silmämeikinpoistoaineen, mutta en lainkaan pumpulia sen käyttämiseen. Minkäänlaisia hiustenlaittoon tarvittavia tuotteita en ollut nähnyt tarpeelliseksi pakata itseäni varten. En siis pessyt hiuksia koko matkan aikana (vaikka aihetta olisi ollut), koska en halunnut suihkun jälkeistä lättätukkaa.

Laadukas käsilaukku

Eniten harmitti lippisten puute, ja sellaiset olikin hellepäivänä lapsille ostettava. Ei mikään maailmanloppu, tosin nyt meillä jälleen pari lippistä lisää jo ennestäänkin aika kattavassa valikoimassa. Puolisolla oli pieni kampa mukana, jolla sitten selviteltiin myös pitkät tukat. Vanhemmat saivat palautetta kampauksen kohteilta. Olisi kuulemma kannattanut ottaa kunnon hiusharja mukaan, niin ei olisi repinyt päänahkaa. Itse poistin meikkejä vessapaperin avulla.

Mielestäni tämä reissu todisti kaksi asiaa: Ensinnäkin lähtöstressi syntyy ihan aiheesta, sillä tässä tuli todistettua, että jos en keskity, unohdan ihan olennaisia juttuja. Itse olisin esimerkiksi arvostanut puhdasta puseroa hikisen huvipuistopäivän jälkeen. Toisaalta kaikista unohduksista huolimatta ilmankin selvittiin. Tosin piti ostaa ne lippikset ja nyt on taas lisää tavaraa kotona, mutta eihän se maailmaa kaada. Totesimme kuitenkin yhdessä puolison kanssa, että tästä eteenpäin hän on pakkaamisen päävastaava. Lopputulos on järjestään parempi, ja stressikerroin on nolla.

Perfektionismi pilaa lähdöt

Luulen, että useimmilla on elämässä joku sellainen osa-alue, jossa tuntee jatkuvasti vähän epäonnistuvansa, ja jota haluaisi parantaa tai kehittää. Joku ehkä haaveillee täydellisestä kapselipuvustosta, vaikka päälle eksyy jatkuvasti ne kulahtaneet pierulegginssit. Joku toinen toivoo, että perhe istuisi joka ilta itse tehdyn aterian ääreen, mutta käytännössä suurin osa arkea mennään pinaattiletuilla ja nakeilla.

Minulla tuo heikko kohta on matkalle lähtö. Ei ole hirveästi väliä, miten kauas ollaan menossa, mutta jos matka kestää kauemmin kuin yhden yön, saan hirveän stressin. Se puolestaan purkautuu päättömänä säntäilynä, muille lähtijöille tiuskimisena, paniikkipakkaamisena ja koko ajan tuntuu siltä, että pää räjähtää kaikista muistettavista asioista. Haluaisin olla sellainen tyyni ja järjestelmällinen lähtijä, joka käden käänteessä pakkaa laukut ja lapset autoon ja huristelee hymyillen kohti auringonlaskua. Todellisuus on tästä hyvin kaukana, ja siitä seuraa se, että olen entistä kiukkuisempi itselleni ja stressi lisääntyy. Miksi en pysty siihen, mikä minussa on vikana?

Sain eilen illalla oivalluksen. Kaiken takana on pahanlaatuinen perfektionismi, joka pilaa lähtötunnelman takuuvarmasti. En mielestäni kärsi perfektionismista kovin pahasti muilla elämän osa-alueilla, mutta jostain syystä lähdöt provosoivat sen huippuunsa. Haluaisin että lähdöt olisivat täydellisen hallittuja ja rauhallisia, että kaikilla olisi hyvä fiilis ja voitaisiin vain iloita siitä, että kohta mennään! Mutta jostain syystä kokonaisuus lipeää aina sormista, ja lähtöstressi alkaa yleensä helpottaa vasta sitten, kun ollaan perillä.

Pakkaaminen: kuinka muistaa kaikki?

Yleisesti ottaen vihaan pakkaamista, mutta olen onnistunut vähentämään siihen liittyvää stressiä kattavilla pakkauslistoilla. Niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta olen ennenkin puhunut siitä, että mieluiten varaudun kaikkeen ennalta. Jos matkustusmuoto asettaa rajoituksia mukaan otettavan tavaran määrälle, joudun ongelmiin. Kuinka optimoida pieni tila ja pakattava tavara? Tässä vaikuttaa myös jokin sisäinen ideaali. En haluaisi olla sellainen möhkölaukkuja raahaava hysteerinen täti, vaan pikemminkin minimalistinen mutta kaikkeen varautunut kosmopoliitti. Lasten kanssa jälkimmäinen on vaikea toteuttaa. Yksin pärjään tarvittaessa tilavalla käsilaukulla, mutta jälkikasvu tarvitsee vaihtovaatetta, viihdykettä, eväitä, varakenkiä ja uninalleja. En myöskään koskaan lähde minnekään ilman laturia, särkylääkettä, muistikirjaa, ja muuta tuiki tarpeellista. Näitä sitten yritän haalia kasaan kiireessä ja paineen alla. Jostain syystä pakkaamisen kanssa tulee aina kiire. Mistä sekin johtuu?

En halua palata sotkun keskelle

Jos pakkaaminen olisi ainoa asia, niin stressi olisi listoilla ratkaistu, mutta perfektionismi liittyy vahvasti myös kotiin. Haluan palata siistiin kotiin. Sotkuinen koti lässäytää paluutunnelman nollaan samantien. Arki alkaa jotenkin liian nopeasti, jos joutuu palaamaan kotiin, jossa astiat ovat pesemättä , sänky petaamatta ja lelut levällään. Minä olen niitä, joiden keskittymistä sotku häiritsee, ja sotkuiseen kotiin palaaminen aiheuttaa jonkinlaisen epäonnistumisen tunteen. Kuvittelen päässäni, että kunnon ihmiset kyllä siivoavat ennen lähtöä. (Jos sinä et siivoa, niin älä huoli, arvostelen vain itseäni. Ilana Aaltoa lainatakseni: jos sotku ei haittaa niin se ei haittaa. Ongelma tässä on se, että minua haittaa.)

Tästä seuraa, että lähtöpäivänä on pakkaamisen lisäksi huolehdittava tiskit, pyykit, ja roskat; raivattava lattiat tyhjiksi ja mieluiten myös imuroitava, jos ollaan pois pidempi aika. Mieluusti vaihtaisin myös lakanat valmiiksi, sillä mikä on ihanampaa kuin palata puhtaisiin lakanoihin pitkän matkan jälkeen… mutta tästä tingin ensimmäisenä, jos tilanne on paha, niin kuin se yleensä on. Mitä pitempi poissaolo, sitä siistimmäksi kodin pitää jäädä. Mitä kauemmin ollaan pois, sitä tyhjemmäksi pyykkikori pitäisi saada, jotta se ei heti palattua vyöry yli äyräiden. Puhtaat vaatteet pitää saada kaappiin, koska on ärsyttävää alkaa tyhjentää pyykkinarua samaan aikaan, kun pitäisi tyhjentää myös matkalaukkuja.

Home vaanii jääkaapissa

Kolmas, ja ehkä isoin stressin aihe on kuitenkin ruokahävikki. Minulle tulee nykyisin hirveitä paineita siitä, että osaanko ennakoida perheen syömiset niin, ettei jääkaappiin jää mitään homehtumaan. Kaikki mahdollinen pitää joko syödä pois, tai huolehtia pakastimeen. Eihän vain jää leipää, hedelmiä tai jotain muuta pilaantumaan? Jos yhtä aikaa tämän kanssa on huolehdittava vielä siitä, että matkalle tulee eväät mukaan, minulla alkaa ns. kovalevy kuumentua. Tai sitten jos ollaan lähdössä mökille, sinne pitää muistaa ottaa mukaan kaikki tarvittavat ruoat, miettiä mitä siellä syödään ja se, pitääkö matkalla vielä käydä kaupassa.  Jos sitten kotiin palattuani löydän jääkaapista pilaantunutta ruokaa, tunnen epäonnistuneeni vastuullisena ihmisenä. Sitä paitsi harva kotityö on yhtä inhottava, kuin pilaantuneen ruuan kaapinen biojätteisiin ja sen astian tiskaaminen.

Näiden kaikkien päälle tulee vielä se vihonviimeinen tarkistuslista, missä käydään koti läpi turvallisuuden kannalta. Sähkölaitteiden sulkeminen ja johtojen irrotus, ikkunat ja ovet lukkoon, vesihanat kiinni ja nykyisin pitää vielä muistaa tarkistaa, että pikku Pumpulilla on ruokaa, vettä ja virikkeitä. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka sitten lentokoneessa pohtivat lievästi ahdistuneena, tulivatko keittolevyt varmasti kiinni ja ovi takalukkoon.

Osaisinpa ottaa iisimmin

Jos osaisin suhtautua asioihin kepeämmin, siis ilman perfektionismia, lähdöt olisivat helpompia. Haluaisin kovasti muutosta tilanteeseen, sillä tällaisenaan mikä tahansa lähteminen ajaa sekä minut että muut lähtijät epäedulliseen mielentilaan. En tiedä onko tämä yhtälö edes mahdollinen: siisti koti, ajoissa pakatut pakaasit ilman unohduksia, tyhjä jääkaappi ja rauhallinen perhe siirtymässä hallitusti ja hyväntuulisena autoon tai junaan? Pystyykö joku tähän? Miten se tapahtuu?

Ikuisena ongelmanratkaisijana aion kuitenkin yrittää. Jos joku teistä tunnistaa saman ongelman, tai jotain saman suuntaista, niin kertokaa nyt kaikki mahdolliset keinot ja kikkakolmoset, joilla lähtöstressiä on saatu vähennettyä! Tosin ei kannata ehdottaa, että älä siivoa tai anna ruokien homehtua, koska ne eivät ole realistisia vaihtoehtoja. Arvelen, että tässäkin taitaa olla avainasemassa ennakointi ja suunnittelu. Luotan järkähtämättä siihen, että kaikki ongelmat vähintään helpottuvat, jos vain osaa ennakoida tarpeeksi hyvin.

Tammikuun vaate-ja kosmetiikkaostot

Tammikuu hurahti ohi niin, että taas on raportin aika. Kosmetiikan osalta olen ollut edelleen ostamatta uutta, vaikka virallinen lakko päättyikin vuoden vaihteeseen. Varastoni ovat kuitenkin edelleen niin kattavat, että kaikkea on riittänyt ongelmitta myös tammikuun ajalle. Viime viikkoina etenkin hiusten muotoilutuotteita on kuitenkin loppunut niin vinhaa tahtia, että nyt helmikuussa on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin sellainen tilanne, että uusien tuotteiden ostaminen on täysin perusteltua. Olen kuluttanut loppuun myös ihonhoitotuotteita, mutta niiden osalta pärjään todennäköisesti vielä tämän helmikuunkin ilman ostoksia.

Vaatepuolella oli pakko tehdä välttämättömiä ostoksia. Tällä kertaa tarvetta ei tarvinnut perustella lainkaan: loppukuusta minulla oli enää 3-4 paria ehjiä nilkkasukkia kaapissa. Minusta minimimäärä nilkkasukkia, joita siis pidän jalassa lähes päivittäin, on sen verran, että viikon pärjää pesemättä pyykkiä. Vaihdan sukat joka päivä, joten sellainen kymmenen paria olisi sopivasti. Ostin neljä paria Voguen bambusukkia, jotka ovat mielestäni miellyttävimmät nilkkasukat jalassa, sekä kahdet vaaleat puuvillasukat samalta merkiltä. Testaan miltä ne tuntuvat jalassa.

Korvaan kuvat hajonneista sukistani inspiroivammalla kuvalla Pariisista.

Olimme äskettäin matkalla, ja lapsi kasteli kaupungilla jalkansa. Lähimailla ei sattunut olemaan lastenvaatekauppaa, joten ostin hänelle H&M:stä pienintä aikuisten kokoa, joka vältti tilanteessa ihan siedettävästi. H&M myy sukat aina useamman parin paketeissa, joten omin pakkauksesta itselleni kaikki mustat ja harmaat parit, joita värejä rakastava lapsi ei kelpuuttanut itselleen. H&M ei vastaa laatustandardejani sukkien osalta, mutta koska nyt on konkreettinen tarve, lisäsin ne noiden laadukkaampien jatkoksi. Nyt minulla on siis noin kymmenkunta paria ehjiä nilkkasukkia, ja ongelma on ratkaistu ainakin puoleksi vuodeksi.

On hassua, miten tammikuun aikana heitin monta hajonnutta sukkaa roskiin. Koska yleensä ostan aina monta paria samanlaisia, heitän aina pois vain sen rikkinäisen. Sitten jää joksikin aikaa pariton sukka, mutta jossain vaiheessa jostain toisesta parista hajoaa yksi, jolloin jäljellä olevat voi yhdistää yhdeksi ehjäksi pariksi. Olen ilmeisesti ostanut nämä edellisetkin sukat suunnilleen yhtä aikaa, koska ne kaikki tuntuvat tulleen käyttöikänsä päähän juuri nyt.

Muuten tämä kuukausi meni helposti tällä vuodenvaihteen hyvällä energialla, joka aiheuttaa sen, ettei mielitekoja ole. Kävin Pariisissa tapaamassa ystävääni, mutta en käynyt yhdessäkään vaateliikkeessä, tuota sukkaostosta lukuunottamatta. Ikkunashoppailin kyllä, ja kiinnostuneena seurailin katukuvaa, ja mietin, saisiko omasta vaatekaapista tyylikkäitä pariisilaisasuja. (Arvelen että saisi, joskaan en osaa pitää sellaisia tyylikkäitä suoria housuja, joita pariisilaiset leidit käyttävät. Farkut ovat omassa arjessani kätevämmät, mutta muita vaikutteita otin kyllä.) Lentokentällä kosmetiikkaliike huhuili vaimeasti suuntaani, mutta kuljin liikkeen ohi tietäen, että todellista tarvetta uusille käsirasvoille ei ole. Selvisin matkasta ostamatta mitään muuta paitsi ne hätätilasukat sekä runsaasti elämyksiä.

Helmikuulle ennakoin, että kosmetiikkaostoja tulen tekemään. Ainakin ostan kuivasampoon, joka pelastaa kiireiset aamut, sekä mahdollisesti jonkun muotoilutuotteen. Muutama ihonhoitotuote alkaa myös olla niin lopussa, että niitäkin ehkä hankin. Vaatteiden osalta mitään todellista tarvetta ei taida olla, eikä mitään mielitekojakaan.

Miten teidän vuosi on lähtenyt harkitun ostamisen saralla liikkeelle?

 

Viikon vinkit: vaatevuokraus, ammattijärjestäjän työtä sekä lentokentän hygieniaa

Suomen Kuvalehdessä kirjoitetaan mielenkiintoisesti siitä, miten vaatteiden vuokrauspalvelut tulevat vähitellen myös perinteisten vaatekauppojen valikoimaan. H&M kuulemma aloittaa tällaisen toiminnan Ruotsissa, yhden liikkeen yhteydessä. Jutussa haastateltu tutkija toteaakin, että ei kannata antaa tämän johtaa harhaan: H&M:n tuotanto on edelleen epäkestävällä pohjalla, eikä yksi vuokrauspalvelu korjaa sitä millään lailla. Tämä vaatevuokraus olisi kyllä kiinnostavaa, mutta en ole oikein päässyt siihen käsiksi. Vajaa vuosi sitten yritin vuokrata itselleni juhlapukua siinä onnistumatta. Aion yrittää tänä vuonna uudelleen.

Tässä sympaattisessa jutussa ammattijärjestäjä Laura Holmström kertoo, mitä ammattijärjestäjä käytännössä tekee, ja miten hän itse päätyi alalle. (Verkkouutiset)

Matkalle lähdössä? Tämä kiinnostava pikku-uutinen kertoo, että todennäköisimmin lentomatkustaja saa tautitartunnan turva-tarkastuksessa, ainakin Helsinki-Vantaalla. Niissä muovikaukaloissa lymyilee niin influenssaa kuin adenovirustakin, ja lisäksi monia muita. Tämän jutun luettuani en myöskään päästä lapsia leikkialueelle. Kädet kannattaa siis pestä usein ja huolellisesti, mutta vessoja ei tarvitse pelätä. Ne olivat tutkimuksen mukaan puhtaita.

Arkijärki-podcast 77: Mitä opin tänä kesänä

Tervetuloa kuuntelemaan Arkijärki-podcastia! Kesäloma on pidetty, ja uusi podcast on kuunneltavissa. Tänään juttelen siitä, mitä olen kesän aikana oppinut pakkaamisesta, matkustamisesta ja itsestäni. Ainakin olen oppinut, että matkailun suhteen minusta ei saa minimalistia millään. Mutta opin myöskin sen, ettei kukaan jaa minulle suorituspisteitä siitä, kuinka monta kiloa matkalaukkuni painaa.

Podcastin kesto on noin 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Pakko saada jotain uutta!

Silloin kun aloitin ostolakon, oli tosi helppoa olla ostamatta uusia vaatteita. Koko vaatekaappi tuntui olevan vajaakäytöllä jo valmiiksi, joten uusien hankkiminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Oli kivaa etsiä omasta kaapista uusia yhdistelmiä ja asukokonaisuuksia, ja miettiä miten saisi vähän pidetyt vaatteet kunnolla käyttöön. Nyt tarkkaavaista ostofilosofiaa on takana jo 2,5 vuotta. Samaan aikaan olen karsinut vanhoja vaatteita runsaasti, antanut ja myynyt pois sellaisia, joille ei enää käyttöä löydy. Kaapissa ei enää ole floppeja, ja kokonaisuus alkaa olla varsin harkittu ja oman maun mukainen.

Mikä siis vaivaa? Uutuuden puute! Pari vuotta sitten ajattelin, että en ikinä tarvitse uusia vaatteita, minullahan on kaappi niitä pullollaan. Tänä keväänä olen havahtunut siihen, että pitkästä aikaa tekee mieli shoppailla, koska haluan jotain uutta. Vanhat vaatteet eivät edes tunnu erityisen kulahtaneilta tai tylsiltä. Mutta uudet vaatteet houkuttelevat, siksi että ne ovat uusia. Tämä nähtiin jo huhtikuussa, jolloin ostin pitkästä aikaa pari sellaista vaatteita, joille ei ollut jotain selkeää, ennalta määriteltyä tarvetta.

Tätä en voinut suorastaan sanoa tarvitsevani, sillä omistin jo ennestään kymmeniä huiveja.

Ilmiö on mielenkiintoinen, enkä osaa selittää sitä. Mistä kumpuaa tarve saada uutta? Olisi helpompi ymmärtää tätä, jos vaatevarasto olisi kovin niukka, uusia vaatteita olisi vaikea saada tai jos omat vaatteet olisivat jotenkin epäkelpoja. Mutta minulla on runsaasti vaatteita, uusien ostaminen ei olisi vaikeaa saatavuuden tai budjetin takia, eikä vanhoissa ole mitään vikaa. En tiedä onko kyse edes vaihtelunhalusta, juuri siksi että mielestäni nykyisissäkin riittää valinnanvaraa. Mutta haluaisin ilahtua uusista vaatteista. Kun tätä tunnetta tarkasti kuuntelee, tunnistan uutuuden halun joukosta myös ostamisen halun. Haluaisin mennä kauppaan, hypistellä ja valikoida. Kaipaan sitä upouuden vaatteen omistamisen riemua! Miten erikoista.

Olen lähdössä alkukesästä matkalle. Olen päättänyt, että matkan aikana mitkään ostorajoitukset eivät ole voimassa. Saan ostaa aivan mitä huvittaa, niin paljon kuin huvittaa.   Tiettyjä tarpeita onkin, sillä olen esim. kuluttanut useammat kengät kirjaimellisesti puhki, ja jossain vaiheessa on hankittava uusia. Haluaisin tyylikkään uimapuvun nykyisen superjärkevän tätiuikkarin lisäksi. Kenties siistin, lyhyen kaupunkitakin. Mutta jos sattuu tulemaan vastaan jotain listan ulkopuolelta, annan itselleni luvan ostaa senkin. Tarvitsen breikin tästä ostolakosta ja jatkuvasta järkevyydestä.

Jos kengänpohjat ovat niin puhki, että sisään juttuu kivi jota ei saa pois, ovat ko. kengät varmaankin tulleet käyttöikänsä päähän?

Tosin saattaa käydä niinkin, että kun annan itselleni luvan ostaa mitä vaan, en haluakaan mitään. Nyt tulee samalla testattua, johtuuko tämä yllättävä ostohimo siitä, että olen tarkoituksellisesti jättänyt paljon ostamatta, ja vaikka jotain olisi tehnyt mielikin, olen jättänyt vaatteen kauppaan. Tästä on seurannut vaatekaapin huomattava järkevöityminen, mutta mahdollisesti myös tämä uusien vaatteiden kaipuu. Ehkä nyt käykin käänteisesti niin, että kun estoja ei ole, ei ostaminen houkutelekaan enää niin paljon.

Tunnistatteko tämän uuden tavaran himon? Mistä se johtuu? Oletteko antaneet periksi ja shoppailleet?

Viikon vinkit: Matkailun hankaluudesta, vaatekaapin karsimisesta sekä pikasiivouksesta

Tämä oli hauska kolumni matkustamisen epämukavuudesta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kun matkasta kertoo, ihmiset odottavan kaiken olleen mahtavaa, eivätkä odota kuulevansa minkäänlaista valitusta. Itse valitsen lomakohteet yleensä niin, että perillä ei pitäisi tulla suuria pettymyksiä, mutta sen sijaan se itse matkustaminen, siis paikasta toiseen siirtyminen kaikkineen on minusta aina ollut todella rasittavaa. Pakkaaminen, purkaminen, erilaisilla asemilla odottelu, asemalta päämäärään siirtyminen ja kaikki se asettumisen ja löytämisen hässäkkä on hyvin väsyttävää ja hankalaa. Siinä mielessä pystyin sympatiseeraamaan myös tämän kolumnin kirjoittajaa. (MeNaiset)

Tässäpä jälleen yksi menetelmä liian täyden vaatekaapin kanssa painiville. Tämä kuulostaa minusta vähän monimutkaiselta, mutta eri ihmisille sopii erilaiset tyylit, joten varmasti tällekin löytyy kannattajansa. Tässä siis ensin päätetään montako vaatetta tarvitsee (katsomatta kaappiin) ja sitten vasta karsitaan. (Kodin Kuvalehti via MeNaiset)

Iltalehdessä tarjoillaan kolmen minuutin niksi pikasiivoukseen. Ideana on, että kun tasot siivotaan tyhjiksi, kaikki alkaa näyttää siistimmältä. Kyllä tässä varmasti perää onkin. Mutta minun tekisi mieli kehittää tätä eteenpäin, tosin aikaa menee silloin enemmän. Kehittelen tästä omaa postausta tai podcastia lähiaikoina.

Tällä viikolla testasin blogissa, miten etikan ja soodan yhdistelmä toimii tositoimissa viemärin avaajana. Lue tulokset täältä.

Perjantain podcastissa puolestaan juttelin kirppiksistä, käytettyjen vaatteiden ostamisesta sekä siitä, miksi minulla on joskus vähän kynnystä ostaa käytettyä.

Viikon vinkit: Talouspaperitesti, kierrättämisen vaikeus ja Konmari-matkalaukku

Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä oli kiinnostava testi, jossa vertailtiin talouspapereita. Minusta oli hälyttävää, että kolmesta paperista liukeni ruokaan kemikaaleja. Vaikutti siltä, että eniten niitä lähtee kierrätyskuidusta valmistetuista papereista, joita valkaistaa optisilla kirkasteilla. Meillä on aina talouspaperirulla keittiössä, mutta en ole koskaan miettinyt, mihin sitä oikeastaan käytetään. Täytyykin ottaa tarkasteluun tämä aihe! (Linkki vie Ilta-Sanomien sivuille)

YLEllä on pitkä juttu muovin kierrätyksestä. Suurin este kierrättämiselle on se, että keräyslaatikko on liian kaukana. Voin eläytyä tähän täydellisesti. Niin kauan kun muovia piti kantaa noin 200 metrin päähän kotiovelta, kierrätyksestä ei meinannut tulla mitään. Kun muovilaatikot ilmestyivät roskakatokseen, kierrätys ei ole ollut mikään ongelma. Tässä näkee, että ihmiset kyllä kierrättävät, jos se tehdään heille riittävän helpoksi. Ja kuka sen mahdollistaa? No tietenkin kaupungit, kunnat ja viime kädessä valtio. Juttu on kiinnostavaa luettavaa muutenkin, mikäli muovinkierrätys kiinnostaa.

Miten Marie Kondo pakkaa matkalaukkunsa? Se selviää videon kera tästä linkistä. (Iltalehti)

Tällä viikolla Arkijärki tarjoili hyviä vinkkejä siitä, miten pakkaskelit kannattaa hyödyntää siivouksessa. Tällä hetkellä mittari näyttää -16°C, joten teksti on edelleen ajankohtainen.

Keskiviikkona pohdin uudenlaista näkökulmaa siihen vaatteiden lahjoittamiseen. Mitä jos lopettaisimme tuskailun sen kanssa, että vaatteiden huolittelemiseen ja korjaamiseen menee niin paljon aikaa ja jopa rahaa, ja sen sijasta alkaisimmekin ajatella asiaa hyväntekeväisyyden näkökulmasta. Vaatteen siistimiseen käytetty aika on lahjoitus hyväntekeväisyyteen, se säästää järjestön resursseja ja vaatteelle voi laittaa korkeamman hinnan. Moni haluaa auttaa, ja tämä on yksi tapa lahjoittaa omaa aikaa.

Tämän viikon podcastissa mietin, pitääkö kaiken aina olla niin helppoa ja nopeaa? Mistä pitää luopua, jos haluaa nopeimman ja helpoimman vaihtoehdon? Podcastin voi kuunnella tästä alta, sen kesto on 15 minuuttia.

Viikon vinkit: matkavinkki, myrkyttömät siivousaineet ja pesulappujen merkit

Ilmastoahdistus on vähän päällä edelleen, mutta siitä huolimatta, tai ehkä pikemminkin siitä johtuen kevyempiä linkkejä. Tällä kertaa ollaan erittäin käytännöllisten vinkkien parissa.

Oletko kokeillut elmukelmua pakatessa? Tässä linkissä vinkki, jonka avulla kosmetiikkapakkukset pysyvät tiiviisti kiinni. Itse en ole tätä käyttänyt, mutta olen kyllä kieputtanut elmukelmua koko pakkauksen ympärille, ennen kuin olen pakannut sen kosmetiikkapussukkaani. Onko joku kokeillut tätä? Toimiiko? (Iltalehti)

Kiinnostaako ekologisempi siivoaminen ilman turhia kemikaaleja? Tässä jutussa erittäin kattavasti vinkkejä etikan, ruokasoodan, sitruunan, sokerin ja suolan käyttöön. Näitä pitäisi ottaa aktiivisemmin itsekin käyttöön. Tällä hetkellä laitan säännöllisesti etikkaa huuhteluaineeksi, ja juuri äskettäin puhdistin pohjaanpalanutta kattilaa sokeripalalla. Sokeripala on mielestäni edelleenkin kaikista tehokkain väline uunin puhdistuksessa. (YLE)

Muistatko, mitä kaikki pesulapun merkit tarkoittavat? Jos et, tarkista täältä. Linkissä muitakin hyviä yleisohjeita siihen, ettei pyykki mene pilalle pesussa.

Viikon vinkit: punkkipyydys, metatyö sekä lomalista

Oletteko kuulleet punkkipyydyksestä? Näin mökkikautena asia on ajankohtainen. Punkit ovat viheliäisiä otuksia, ja yhä useampi niistä levittää jotain inhottavaa tautia. Ahkeralle mökkiläiselle tämä menetelmä sopii, laiskemmat joutuvat vain pukeutumaan peittävästi ja syynäämään punkit joka ilta. (IS)

Jos kaipaat hieman syvällisempää luettavaa, suosittelen tätä artikkelia, jossa käsitellään perusteellisesti viime aikoina pinnalle noussutta termiä metatyö. Siis sitä suunnittelu- ja organisointityötä, jota kodeissa on väistämättä tehtävä, että kaikki pyörisi sujuvasti, ja joka tuntuu lähes poikkeuksetta lankeavan naisten tehtäväksi. Metatyö ei näy ulospäin, mutta se vie runsaasti energiaa ja aikaa – ja pahimmillaan uuvuttaa ja turhauttaa tekijänsä. Kävin aiheesta erittäin kiinnostavaa keskustelua Paikka kaikelle -ryhmässä, ja tämä aihe kiehtoo minua suuresti. En ole vielä muodostanut mielipidettä asiasta, mutta taidan tehdä podcastin aiheesta lähiaikoina!

Iltalehti listaa ajakohtaisesti asioita, jotka kannattaa tehdä ennen kuin lähtee lomalle. Jos olet pestannut jonkun kastelemaan kukkia, kannattaa pyytää, että kastelija samalla vähän liikuttelee verhoja ja sytyttelee valoja, jotta talo näyttäisi asutulta. Pidemmälle lähtiessä kiskon kaikki töpselit irti seinästä. En tiedä, onko se nykyään enää niin välttämätöntä, mutta vanhasta muistista niin kuitenkin teen.

HUOM! Tavarataidot on nyt AdLibriksen kesäalessa! Kirjan saa itselleen alle kympillä. Nappaa tästä inspiraatiota raivaamiseen!