Avainsana-arkisto: lattioiden pesu

Hallitsemattomat hileet

Julkaistu , kirjoittanut
4

Luin taannoin Hesarista, että joku on keksinyt firman, josta voi tilata koston toiselle ihmiselle. Firma lähettää pahaa-aavistamattomalle koston kohteelle kirjekuoren täynnä hileitä. Kun kirjekuori repäistään auki, hileet leviävät joka paikkaan, ja seuraavat puoli vuotta joka paikka kimaltaa ärsyttävästi.

Minä tiedän miltä niistä hilelähetyksen saaneista tuntuu. Perheeseemme kuuluu yksi innokas askartelija, joka rakastaa hileitä. Lopputulos on, että niitä löytyy ihan joka paikasta. Viikonlopun juhlien lähestyessä sain kimalluksesta tarpeekseni. Hileet otettiin talteen vähäksi aikaa, ja nyt käynnissä on irtokimalluksen kiivas eliminointi. Se on vain paljon helpommin sanottu kuin tehty. Nuo pienet kiiltävät hippuset takertuvat kiinni ilmeisesti staattista sähköä hyödyntäen. Sukkien mukana ne leviävät huoneesta toiseen äärimmäisen tehokkaasti. Kun sanon että niitä löytyy kaikkialta, niin tarkoitan kaikkialta. Matoilta, pöydiltä, tuoleilta, vaatteista, naamasta.

Yritän tällä viikolla päästä hileistä eroon, vaikka tiedän että tavoite on mahdoton saavuttaa täysin. Yritän silti. Eilen ensimmäinen kohde oli lastenhuone. Vein matot ulos ja tamppasin ne perinteiseen tyyliin. Tyhjät lattiat pyyhin kostealla mikrokuitumopilla. Operaation jälkeen tuuletusparvekkeen lattia kimmelsi kuin sulkasatoisen keijuparven jäljiltä. Mopin puhdistamiseksi paras tekniikka oli käsisuihku, josta vesi tulee niin kovalla paineella että se irrottaa hileet nukasta. Pölynimurin varustin uudella pölypussilla ja suodattimella, mutta imuri ei auta kuin pahimpien hilekasojen suhteen. Esimerkiksi räsymatosta ei hileet lähde pelkällä imurilla

Tänään jatkan keittiön maton kanssa. Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kimalluksen karkoitukseen?

Viikon vinkit: mikromuovit ja kemikaalit, lääkkeitä ja lattianpesua

Julkaistu , kirjoittanut
2

Hesarin maksumuuri aiheuttaa sen, etten usein linkkaa lehden sivuille. Viime viikolla oli kuitenkin niin hyödyllinen artikkeli, että haluan jakaa sen. Jutussa kerrotaan kemikaaleista ja mikromuovista, joita käytetään lukuisissa päivittäistuotteissa, kuten kosmetiikassa ja lääkkeissä. Siinä myös kerrotaan, kuinka niitä voi välttää. Paljon tärkeää tietoa selkokielellä. Suosittelen. Samalla tulee taas muistutetuksi, miten luonnonkosmetiikan käyttö on järkevää myös siitä syystä, että se kuormittaa luontoa vähemmän kuin moni normituote.

YLE puolestaan kirjoittaa, kuinka suuria määriä käyttämättömiä lääkkeitä palautuu takaisin tuhottavaksi. Se onkin tärkeää, sillä lääkkeet ovat ongelmajätettä. Muistakaa siis palauttaa kaikkien lääkkeiden jämät takaisin apteekkiin. Eikä kukaan varmaan missään olosuhteissa tyhjennä lääkekaapin jämiä roskikseen tai viemäriin!

Siivousta: kuinka eri lattiamateriaalit pestään. Jutussa käydään läpi suurin osa kotien lattiamateriaaleista, sekä kerrotaan yksityiskohtaisesti, mikä on oikeaoppinen tapa pitää ne puhtaana, sekä mitkä välineet sopivat mihinkin. (ESS)

Miksi järjestys ei pysy?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mistä sitä sotkua syntyy? Olen aina pohtinut tätä kysymystä. Miksi joku huone tai tila joka on siivottu, ei pysy järjestyksessä kovin kauan? Ymmärrän, että tietenkin se johtuu siitä, että tavaroita laitetaan väärille paikoille tai niitä ei palauteta takaisin omalle paikalleen, mutta MIKSI näin tapahtuu? Siitä huolimatta, että tavoitteena on siisti koti.

Lauantaina pidettyjen juhlien seurauksena meillä oli sunnuntaina hyvin siistiä. Mitä nyt laseja ja tyhjiä pulloja ja murusia lattialla, mutta yleisvaikutelma oli todella siisti. Eikä ihmekään, sillä olinhan koko kuluneen viikon jynssännyt ja järjestänyt erittäin systemaattisesti. Mutta jo nyt, alle viikko juhlien jälkeen tasot alkavat täyttyä ja tahroja ilmestyy kuin tyhjästä.

Olenkin nyt päättänyt tietoisesti tarkkailla omaa käytöstäni, ja yrittää selvittää missä tilanteissa järjestys menee sekaisin. Oletan että viikon syväanalyysi paljastaa, missä menee pieleen. Raportoin kyllä havainnoistani.

Ensimmäisen tein eilen: tomaatti putosi keittiön lattialle, siihen tuli tahra. Totesin siinä, että jaaha, tämä pitäisi varmaan pyyhkiä, mutta en kuitenkaan pyyhkinyt. Luin juuri blogia, jossa äiti huokaili milloin lapset kasvavat niin isoiksi, ettei pöydän alta tarvitse pyyhkiä joka ruokailun jälkeen. Tämän mentaliteetin puuttuminen saattaa selittää sotkuja. Minä pyyhin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sotku käy sietämättömäksi, mikä ei siis tapahdu vielä yhden ruokailun jälkeen…

Parveke puunattu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kauan odotettu rankkasade tuli vihdoin viime viikolla, ja minä reippaana jynssäsin parvekkeen puhtaaksi. Ja… huh huh. Ei ollut ihan kevyt rupeama.

Parveke on kooltaan noin 2,5m x 1,2m. Lattialla on puurallit, jotka on tehty monesta palasesta niin, että puu peittää lattian kauttaaltaan. Lisäksi siellä on kaksi isoa ruukkua, joista toisen liikuttelu on hankalaa sillä sen sisällä on hiekkasäkki, puinen penkki/säilytyslaatikko, jossa on multaa, pienempiä ruukkuja yms. sekä kaksi klaffituolia. Lähtötilanne oli sellainen, että lattiaa ei ole pesty eikä ralleja liikuteltu ainakaan kolmeen vuoteen, mutta todennäköisesti ne ovat saaneet olla koskematta paljon pidempäänkin. Parvekkeelle ei voinut enää mennä paljain jaloin, koska kaikkea peitti paksu nokikerros.

Aloitin nostamalla kaikki rallit ylös. Ja yäk mitä niiden alla oli! Multaa, neulaisia, roskia, purua – ja ötököitä. Lattialle oli ehtinyt kerääntyä niin paljon eloperäistä purua, että siellä oli alkanut elää jos jonkinlaista vipeltäjää. En pelkää hämähäkkejä tai ampiaisia, mutta se kuhina mikä paljastui kun nostin yhden palasen ylös sai kyllä inhon väristyksiä aikaiseksi. Ensimmäiseksi lakaisin siis lattiat puhtaaksi, purua ja roskaa kertyi muovikassillinen.

Sen jälkeen otin ämpärillisen lämmintä vettä, mäntysuopaa ja juuriharjan ja kävin rallien kimppuun. Jynssäsin kaikki palaset puhtaaksi. Vesi muuttui pikimustaksi, mutta rallit takaisin puunvärisiksi. Lattian kokoaminen uudelleen oli oletettua hankalampaa, sillä parvekkeella olevia tavaroista piti siirtää paikasta toiseen, jotta rallit sai irrotettua, pestyä ja laitettua takaisin. Lopuksi huljautin muutaman ämpärillisen puhdasta vettä lattialle, jotta kaikki nokinen vesi huuhtoutuisi pois. Avasin vielä klaffituolit, jotta sade pesisi niitäkin ja jätin luonnon hoitamaan loppuhuuhtelun.

Lopuksi pesin kaiteet ja laidat, jonne oli räiskynyt mustaa vettä. Urakka oli fyysisesti aika rankka, sillä se sisälsi paljon painavien kappaleiden siirtelyä, kumartelua ja hankalia työasentoja. Nyt puuttuu enää kukat laatikoista, ja sitten parveke on taas kesäkuosissa. Pientä tavaroiden karsimista pitää myös harrastaa. Siinä säilytyslaatikossa on tyhjiä muoviruukkuja kymmenittäin, sekä edelliseltä asukkaalta jääneitä vajaita multasäkkejä. Heitän niistä turhat pois samalla kun istutan kukat.

Nyt on hyvä fiilis, koska lattia on puhdas ja tiedän ettei rallien alla varmasti asu ketään. Lattialla voinee myös tassutella paljain jaloin ainakin tämän kesän. Jotta tilanne ei pääse uudestaan yhtä pahaksi, on kuuraus otettava tavaksi joka kevät. Siis kerran vuodessa toistuvaksi rutiiniksi!

Eteinen haisee

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meillä paistettiin viikonloppuna kalaa ruoaksi (tuoreita turskafileitä leivitettynä, paistettiin pannulla, oli hyvää). Valitettavasti tehottoman liesituulettimen takia koko asunto tuoksahti vahvasti kalalta pari seuraavaa päivää. Todella ahkeran tuulettamisen jälkeen kalasta päästiin. Mutta eteisessä haisee edelleen. Pahalta.

Haju tuntuu heti kun astuu ulko-ovesta sisään. Siitä tulee mieleen lähinnä liian kauan seisonut roskis. Senpä takia kävinkin ensimmäisenä roskiskaapin kimppuun. Tyhjensin ämpärit ja pesin ne Fairyllä ja harjalla yltä ja päältä. Pesin kaapin pohjan ja seinät. Samalla noukin tiskikaapin alle ja seinän väliin pudonneet roskat ja tavarat, joita löytyi aikamoinen joukko: syömäpuikko, muovipusseja, muutamia ruokapakkauksia, tyhjä orkidearavinnepullo sekä tunnistamaton paperiperäinen mytty. Positiivista on, että roskiskaappi on nyt edustuskunnossa ja varmasti puhdas. Negatiivista on se, että eteinen haisee edelleen.

Tästä päättelen, että hajun täytyy tulla jostain eteisestä. Ovenpielessä on ollut roskiksia odottamassa ulos viemistä, joten on mahdollista, että joku pussi on huomaamatta vuotanut lattialle. Seuraava askel on siis eteisen jynssääminen tolulla, koska se on edelleen tehokkain taloudesta löytyvä siivousaine, enkä ole vielä ehtinyt hankkia niitä uusia luonnonmukaisempia tuotteita. Pesen ovet, karmit ja lattian. Tarkistan kenkätelineen ja kurkistan maton alle. Sitten tarkkaillaan taas tilannetta.

Kevätsiivous

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tekeekö kukaan enää kevätsiivousta? Minulla on käsitys kahdesta isosta ”vuosisiivouksesta”, joista toinen ajoittuu joulun alle, ja toinen epämääräisesti jonnekin keväälle. Kevätsiivous on näistä jotenkin hämärämpi käsite. On epäselvää milloin se kuuluisi tehdä, mitä silloin kuuluisi siivota ja miksi kevätsiivous pitäisi ylipäätään tehdä.

Toisaalta olen huomannut, että kevätauringolla on näköjään taipumus osua kaikenlaiseen likaan, jonka olemassaoloa ei ole talven pimeydessä niin huomannut. Ikkunat näyttävät suoraan sanottuna järkyttäviltä. Huonekalujen alla vilistää pölypalloja, vaikka muka koko ajan imuroidaan. Sormenjälkiä kaikilla lasipinnoilla. Vinossa olevia tauluja. Todellakin, tätä listaa katsoessa kevätsiivouksen juju taisi juuri selvitä.

Tässähän suorastaan innostuu. Mullanvaihto on jo ensi viikolle suunniteltu, mutta nyt tulee mieleen muitakin samantyyppisiä projekteja, jotka vaatisivat vähän ryhtymistä. Olen jo pitkään suunnitellut peseväni vuodevaatteet, ainakin tyynyt. Ikkunoista tuskin näkee läpi, mutta niitä ei kyllä kannata pestä ennen kuin kevät on kunnolla edennyt. Ja lattiatkin pitäisi pestä…

Kyllä tästä projektin saisi. Mutta jotenkin tuntuu, että sellainen parin kuukauden ajalle venytetty kevätsiivous olisi hauskempi, kuin yhden viikonlopun rysäys. Sitäpaitsi olen juuri buukannut isohkot bileet kesäkuun puoleen väliin, joten siinäpä oivallinen takaraja kaikelle.  Tosin eivät ne vieraat käy tyynyjen puhtaustilaa tarkistamassa, mutta kaikenlaiset määräajat auttavat minua saamaan aikaiseksi.

Tämä oli hauska postaus, sillä kirjoittaessa valkeni, mistä on kyse. Aloitin ihmetellen ja päädyin suunnitelmaan. Ei hullumpi tulos!

Korjausliike & lisää hehkutusta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ensin yksi olennainen oikaisu: olen täällä hehkuttanyt Universal Stonea viime aikoina. Vasta tänään tajusin katsoa purkkia tarkemmin, ja mitä ihmettä – ei siinä lue Universal Stone! Siinä lukee Ecostar. Ilmeisesti kyse on kuitenkin käytännössä samasta aineesta. Vai onko? Onko teillä tietoa? Olen hiukan hämmentynyt, mutta hällä väliä, pääasia että tulee puhdasta.

Ja sitähän tulee. Sain päähäni testata, miten ”Universal Stone” eli siis Ecostar puhdistaisi messinkiä. Ja katsokaa tätä: 

Tuossa on kynnyslista, josta osa on käsitelty sienellä ja puhdistusaineella, ja toinen puoli on käsittelemätön. Arvatkaa kumpi on kumpi. Tummentuneet listat muuttuivat häikäiseviksi muutaman minuutin työllä. Ensin siis kostutetaan sieni, pyöritellään sitä puhdistusaineessa ja sitten hangataan kohdetta. Seurauksena on runsaasti siniharmaata vaahtoa, jonka pyyhin pois märällä mikrokuituliinalla. Lopuksi kuivataan talouspaperilla. Sanoisin, että lopputulos syntyi hyvin pienellä vaivalla.

Olipa aineen nimi mikä tahansa, ainakin se toimii. Olen muuten huomannut, että asia ei aina ole niin. Lähikaupassa ei ollut taikasientä, joten ostin sitten kilpailevan tuotteen. Ei toiminut yhtä hyvin kuin alkuperäinen. Tällä hetkellä tunnen oloni pöhköksi, sillä olen hehkuttanut täällä ihan väärää tuotetta. Jos siis tätä ennen puhun jossain Universal Stonesta, niin täsmennetään nyt vielä kerran, että käytössäni ollut tuote on Ecostar. Enkä pääse hetkeen testaamaan miten Universal toimisi, sillä Ecostar on todella riittoisaa ja purkki iso. Mutta ainakin intoilen siis jatkossa oikeasta tuotteesta.

EDIT: Kyse on siis tästä tuotteesta.

 

Keskiyön raivausangsti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tälle blogille tuntuu olevan tyypillistä, että aamupäivisin on hiljaista, mutta illan myöhäisinä tunteita kävijöitä on runsaasti. En ole keksinyt mitään järkevää selitystä ilmiölle. Joku ehdotti, että yön pimeinä tunteina alkaa tavaramäärä ahdistaa, ja sen seurauksena blogiin tupsahtelee lukijoita. Vai iskeekö siivousvimma vasta kymppiuutisten jälkeen?

Vähän aikaa sitten eräs lukija oli löytänyt tiensä tänne hakusanoilla ”lattioiden pesu kuinka usein”. Siltä varalta että ko. lukija (tai joku muu) asiaa edelleen pohtii, sanoisin että lattiat on syytä pestä silloin kun ne ovat likaiset. Näkyvät tahrat kannattaa pestä pois, jotteivät ne pinty lattiaan. Tai sitten voi aamulla laittaa puhtaat valkoiset sukat jalkaan ja katsoa, muuttuvatkot pohjat heti mustiksi. Mielenkiinnosta googlasin aihetta hieman lisää, ja sen perusteella vaikuttaa siltä, että netissä esiintyy vain ääripäitä: niitä jotka moppaavat vähintään kerran viikossa, sekä niitä jotka pesevät lattiat vain jouluksi. Epäilen, että enemmistö asettuu kuitenkin noiden välimaastoon. Meillä yksi alaikäinen tiputtaa päivittäin ruokaa lattialle syödessään itse, joten ruokapöydän alta lattia pestään aika usein. Sen sijaan olohuoneen sohvan alta lattia pestään enintään kaksi kertaa vuodessa (mutta imuroidaan viikottain). Joten älkää erehtykö kuvittelemaan, että kaikki kunnon ihmiset luuttuavat harva se päivä. Siivoa silloin kun on sotkuista! Ei tämä ole niin vakavaa.