Hämärämpi kosmetiikkakokeilu

Olenko jo maininnut, että minulla on pakkomielle siitä, että kaikki pitää käyttää loppuun? Ei ole puhettakaan, että heittäisin pois kosmetiikkaa, jota voisi vielä käyttää. Ainoastaan silloin, kun tuote on selvästi mennyt pilalle tai vanhentunut niin, ettei sen tehosta enää ole takeita, pystyn luopumaan puolitäydestä purnukasta. Muuten kaavin pohjalta viimeisetkin rippeet, ennen kuin avaan uuden pakkauksen.

Tämän lievän neuroosin vuoksi päädyin tekemään kosmetiikkakokeilun, jonka lopputuloksesta ei ollut takeita. Kylppärin kaapissa on pyörinyt monta vuotta pieni pullo vauvaöljyä. Siis sitä sellaista, jota on kai tarkoitus laittaa vauvan kylpyveteen. Pullo taisi tulla näytteenä jonkun vaippapaketin mukana taannoin, mutta sitä ei oltu käytetty kertaakaan. Koska en siis voi heittää mitään käyttökelpoista pois, puteli oli jäänyt pyörimään kylppärin kaappiin vailla tarkoitusta.

Olen tässä luonnonkosmetiikkaan tutustumisen yhteydessä alkanut haaveilla jojobaöljystä, jota voisi käyttää hiusten- ja ihonhoitoon. En vain ole vielä saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Eräänä iltana silmäni osuivat taas tuohon vauvaöljyyn, ja lamppu syttyi päässäni. Voisikohan tuota käyttää samaan tarkoitukseen…? Pullon sisältö oli harvinaisen suoraviivainen: Olus oil, canola oil, tocopherol. Suomeksi kasviöljyä, rapsiöljyä ja e-vitamiinia (säilöntaineena). Tämä oli ilahduttavaa, sillä saman firman toisessa tuotteessa sisällysluettelo oli vähintäänkin arveluttava. Tuolle olus oilille en löytänyt sen tarkempaa selitystä, paitsi että se on siis kasveista puristettua öljyä. Parempaa selitystä ei internet osannut kertoa – jos joku lukijoista tietää onko kyseessä tietty kasvi, yleisnimi vai sekoitus, olisi kiva kuulla. Ilmeisesti kyseessä on kasviöljyjen sekoite? No, joka tapauksessa pullon sisältö ei vaikuttanut vaaralliselta. Tuote ei myöskään vaikuttanut millään tavalla pilaantuneelta.

Niinpä totesin, että jojobaöljy saa edelleenkin odottaa. Googlasin ”öljyhoito hiuksille”, ja luin erilaisia ohjeita, joissa käytettiin mm. oliiviöljyä. Päättelin että vauvaöljyn sisältö oli riittävän lähellä mitä tahansa hoitoöljyä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Levittelin noin teelusikallisen öljyä kuviin latvoihin, kampasin sen tasaisesti kaikkialle latvoihin ja pituuksiin, kietaisin hiukset sykerölle ja lähdin lapsen kanssa puistoon. (Kertooko tämä jotain taipumuksistani kassialmailuun? Hmm… ehkä ymmärrätte, että muodonmuutos on tosiaan ollut paikallaan. Välillä tulee edelleen näitä repsahduksia.) Illalla pesin öljyt pois, mutta keksin sille myös toisen käyttötarkoituksen: rasvasin kuivat jalkapohjat öljyllä ja vedin yöksi sukat päälle. Aamulla sekä jalkapohjat että hiukset tuntuivat pehmeiltä.

Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen. Saan vauvaöljyn käytettyä järkevästi, jolloin saan vähitellen yhden turhan tavaran karsittua tarvitsematta kuitenkaan heittää mitään roskiin. Eikä tarvitse edelleenkään perehtyä jojobaöljyihin tai lähteä etsimään sellaista mistään. Öljypullo on kooltaan 50ml, mutta se taitaa riittää koko talveksi, sillä teelusikallinen riittää kerta-annokseksi mihin vain. Sitä paitsi tunnen oloni vähintäänkin luovaksi käyttäessäni tuotetta näin kekseliäästi ”väärin”.

Kosmetiikan karsimista

Kylppärin kaapista lähti pitkästä aikaa yksi tuote suoraan roskiin. Olin säilyttänyt tätä lähinnä tunnesyistä:

WP_000933

 

Kyllä, myös aurinkorasvaa voi säästellä tunnesyistä! Tämän rasvan tuoksu tuo mieleen monia lämpimiä muistoja. Kirjaimellisesti. Putelissa ei tosin ollut enää juuri mitään. Tuote on ostettu muistaakseni vuonna 2008 alkuvuodesta, joten tuskinpa suojakertoimistakaan oli enää paljoa jäljellä. Nostalgiasyistä tämä oli säästynyt aiemmissa raivauksissa, mutta nyt totesin sen vievän aivan suotta tilaa hyllyllä.

Aurinkorasvojen kanssa on muuten aina vähän hankalaa. Palan tosi herkästi ja saan helposti aurinkoihottumaa, joten välttelen suoraa auringonpaistetta kesällä ja suojaudun usein vaatteilla, hatuilla ja huiveilla. (Olen joskus jopa harkinnut aurinkovarjon hankkimista!) En ikinä ota aurinkoa, enkä juurikaan liikuskele uimarannoilla. Käytän aurinkosuojaa siis etupäässä kasvojen, kaulan ja käsien ihon suojaamiseen. Niihin ei kerralla saa paljoa kulumaan vaikka kuinka reilusti laittaisi, joten kesän jälkeen jää aina puolityhjiä rasvapurkkeja kaappiin. Olen käyttänyt samaa tuotetta pari vuotta hyvällä menestyksellä, sillä eivät ne tunnu härskiintyvän eikä suojaustehokaan ole laimentunut. Mutta silti vähän arveluttaa, onko rasva kunnossa. Toisaalta tuntuisi hölmöltä heittää puolikasta pulloa roskiinkaan. Mitenhän tämä kannattaisi ratkaista?

Jatkossa tilanne kuitenkin parantuu, sillä päätin siirtyä lasten aurinkorasvojen käyttäjäksi. Niissä on minulle sopivan korkea suojakerroin, eikä sekään haittaa että parabeenit ja muut turhuudet puuttuvat. Joten jos koko perhe pärjäisi yhdellä ainoalla aurinkorasvalla, olisi ehkä mahdollista jopa saada yksi purkki vuodessa käytettyä?

Assez Jolie, Pas Parfait

Halusin vierailla Joliessa, kosmetiikkaliikkeessä jota on pitkin vuotta hehkutettu eri blogeissa. Otin mukaan kaverini, ja lähdimme innostuneita matkaan. Ensimmäinen takaisku tuli heti ulko-ovella vastaan. Liike oli mennyt kesälomalle, mutta jättänyt tiedon päivittämättä nettisivuilleen. Olimme aika pettyneitä ja ärtyneitä, sillä aukioloajat oli tarkistettu netistä moneen kertaan. Ensivaikutelma ei siis ollut päätähuimaava, sillä poikkeuksellisen aukioloajan päivittäminen nettisivuille ei ole mikään iso työ.

Eilen lähdin uudelle yritykselle, tällä kertaa yksin. Kokemus oli sekä hyvä että huono. Itse liike oli kuin karamelli. Tuotteet olivat kauniisti esillä, kaikki näytti uudelta ja kiiltävältä. Tuotemerkkien joukossa oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kaikkialla oli siistiä ja macaronit ja piparminttukarkit hyllyjen somisteena olivat ihania, melkein teki mieli napata suuhunsa. Tuotteet oli saatu todella houkuttelevan näköisiksi.

Se mikä jätti toivomisen varaa, oli palvelu. Menin liikkeeseen suurin odotuksin siitä, että nyt pääsen vihdoin tutustumaan luonnonkosmetiikan eri merkkeihin, ja joku selittää minulle mitä eroa on Melvitalla ja Madaralla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Voi olla etten osannut kysyä oikeita asioita, mutta myyjä ei oikeastaan esitellyt sarjoja ollenkaan tai luonnonkosmetiikkaa ylipäätään, vaan hän alkoi heti etsiä yksittäisiä tuotteita, jotka voisin ostaa. En saanut yleiskatsausta liikkeen valikoimasta, en sanaakaan liikkeen filosofiasta, ylipäätään kohdallani hassattiin täysin mahdollisuus kertoa mieleenjääviä tarinoita, joiden avulla tavallisesta ostosreissusta olisi helposti tehnyt elämyksen.

Myyjä (ilmeisesti toinen omistajista) oli epäilemättä asiantunteva. Hän tunsi liikkeensä tuotteet ja osasi selvittää jokaisesta esittelemästään purnukasta niiden vaikuttavat aineet, alkuperämaat ynnä muut tärkeät asiat. Minua kuitenkin häiritsi myyjän tapa oikaista asiakkaan vääriä käsityksiä, joka oli aika tyly. Varmaankin hän oli oikeassa ja minä väärässä, mutta ei ole hyvää asiakaspalvelua, jos saa asiakkaan tuntemaan itsensä tyhmäksi, ja samalla mitätöi asiakkaan omat aiemmat  kokemukset. Kun liikkeeseen tuli toinen asiakas, palvelu alkoi tuntua vähän siltä, että ”osta nyt äkkiä, että pääsen myymään  seuraavalle.”

Toinen häiritsevä piirre oli se, ettei myyjä selvittänyt lainkaan, minkä hintaista tuotetta olin etsimässä tai mitä olin käyttänyt aiemmin. Sen sijaan hän alkoi heti etsiä tuotteita tuoteryhmän kalliimmasta päästä. Edullisempia sarjoja hän ei esitellyt ollenkaan. Tämä oli mielestäni aika ärsyttävää, sillä siitä tuli jotenkin rahastuksen maku, etenkin kun näin että tarjolla oleva hintahaitari oli varsin laaja. Sitä paitsi 120 euroa mistä tahansa normaalin ihon naamarasvasta on liikaa, vaikka purkki sisältäisi taivasten mannaa (ja tämä koskee niin luonnonkosmetiikkaa kuin tavallista).

Kritisoisin myös liikeen leimakorttia: jokaisesta 50€ ostoksesta saa leiman, ja kymmenestä leimasta saa muistaakseni 20€ alennusta seuraavasta ostoksesta. Koska kortti on voimassa vain 12 kuukautta, se tarkoittaa, että liikkeestä olisi ostettava vuodessa vähintään 500 euron edestä tavaraa, jotta saisi hieman alennusta. Kuinka paljon te käytätte vuodessa rahaa kosmetiikkaan? Vaikka keskittäisin hammastahnaa myöten kaikki kosmetiikkaostokseni Jolieen, en saisi leimoja täyteen. Aikamoista panostusta leimat siis vaativat, eikä lisämyynti leimoja mainostamalla ole mielestäni kovin tehokasta.

Pidin siis kovasti liikkeen miljööstä ja tuotevalikoimasta, mutta en pitänyt myyjän asenteesta. Kuten tiedätte, arvostan kovasti hyviä myyjiä, hyvin tehtyä markkinointia ja erinomaista asiakaspalvelua ja puutteet näissä kaikissa ärsyttävät minua. Tälläkin kertaa harmitti Jolien puolesta, että he hukkasivat tilaisuuden tehdä minuun lähtemätön vaikutus, sillä menin liikkeeseen aivan valmiina hurmattavaksi, jos joku vain olisi vaivautunut hurmaamaan. Näiden kokemusten jälkeen en aivan varauksetta suosittelisi Jolieta kavereille. Itse voisin kuvitella vierailevani siellä uudestaan, mutta vain siinä tapauksessa, että haluan ostaa jotain niistä tuotesarjoista, joita ei muualta saa.

Kosmetiikkaurputusta

Kävin kampaajalla, joka kehui kovasti uusia hiusöljyjä. Ne tuntuvat nyt olevan muodissa, sillä olen törmännyt aiheeseen parissa kauneusblogissakin. Hiukseni ovat latvoista kuivat, joten öljyt kiinnostavat kovasti. Olinkin iloinen kun kampaaja antoi näytteen mukaani. Näytepullon mukana tulleessa mainoksessa kehuttiin, miten tuote sisältää viittä erilaista kasviöljyä, ja mitä kaikkea hienoa ne saavat aikaiseksi. Myös kampaaja oli tuotteesta innoissaan, ja kehotti vielä hieromaan käsiin loput öljystä, jos kaikki ei imeydy hiuksiin.

Onko vaikea arvata miten tämä tarina jatkuu? Kotona aloin tutkia inci-listaa tarkemmin. En todellakaan ole spesialisti, enkä tunnistanut läheskään kaikkia ainesosia. Ymmärsin kuitenkin vaivatta sen verran, että ykkösenä oli silikoni, sen jälkeen joukko muita aineita, jonka jälkeen ne luvatut öljyt tulivat siellä listan häntäpäässä juuri ennen parfyymia. Toisin sanoen ”hiusöljy” sisältää kyllä öljyjäkin, mutta eniten siinä on kuitenkin silikonia.

En ota kantaa siihen, ovatko silikonit haitallisia vai eivät. Kyse on periaatteesta – jos tuotetta markkinoidaan kasviöljynä, soisin sen todella myös olevan sitä. Entäpä tämä: olen pitänyt kampaajia asiantuntijoina hiustuotteiden osalta, mutta nyt kävi ilmi ettei asia olekaan niin yksinkertainen. Kehotus hieroa tuotetta käsiin tuntui inci-listan luettuani jokseenkin oudolta. Päättelin, ettei kampaaja tahallaan johtanut minua harhaan, vaan hän vain toistaa L’Orealin (tai jonkun muun) myyntikonsultin puheita. Veikkaisin, ettei kampaaja ollut ainesosia kovin tarkasti tutkinut. Itselläni on vain auttavat tiedot kosmetiikan ainesosista, mutta nekin riittivät kyseenalaistamaan ”asiantuntijan” neuvot.

Tästä päästään jälleen luonnonkosmetiikkaan. Sen hyvä puoli on, että purkissa on sitä mitä siinä sanotaankin olevan. Huono puoli taas liittyy edelliseen postaukseen – luonnonkosmetiikassa on usein erittäin vahva tuoksu, joka läheskään aina ei miellytä minua. Olen kokeillut Madaraa, Laveraa, Weledaa sekä Dr.Hauschkaa. Täysin miellyttävä tuoksu on tähän asti ollut vain Dr.Hauschkan ruusuvoiteessa. Kaikissa muissa tuoksu on ollut minun makuuni enemmän tai vähemmän outo, sekä useimmiten liian voimakas. Normikosmetiikka ei välttämättä vastaa sisällöltään sitä mitä haluaisin, mutta se kieltämättä tuoksuu hyvältä.

Aion pikapuolin suunnata alan liikkeeseen tutustumaan tarkemmin luonnonkosmetiikan valikoimiin. Tarkoitus on hankkia sieltä todellista hiusöljyä, sekä toivottavasti löydän myös muutamia kosmetiikkatuotteita, jotka miellyttäisivät sekä koostumuksen että tuoksun puolesta. Vinkkejä kokeneemmilta luonnonkosmetiikan harrastajilta otetaan myös ilolla vastaan!

Viikon vinkit 23/2013: Irti turhasta ja pari linkkiä

Irti turhasta -podcast on vihdoin netissä. Se löytyy tämän postauksen lopusta, taikka omilta nettisivuiltaan. Puhumme tällä kertaa tavoitteista – ja tällä kertaa minä sain ahaa-elämyksen. En ollut aiemmin tajunnutkaan, että tavoitteita voi todella erilaisia. Se mikä ketäkin motivoi voi vaihdella paljonkin.

Sitten varsinaisiin linkkeihin. Kesän tullen organisoimiseen liittyvät artikkelit selvästi taas vähentyvät. Ilmeisesti ihmisten oletetaan saaneen kevätsiivouksensa päätökseen kesäkuuhun mennessä. Pari kiinnostavaa linkkiä kuitenkin:

Olen hyvin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, mutta on tiettyjä tuotteita, joissa uskon perinteisiin kemikaaleihin. Yksi näistä on hammastahnat – en vain luota siihen, että ilman fluoria olisi mahdollista tehdä reikiintymistä estävää hammastahnaa. Tälle epäilylle saan tukea Kuluttaja-lehden testistä, jossa parhaiten pärjäsi – Pepsodent. Kallein ja ”luonnollisin” tuote jäi viimeiseksi. Pitää käydä ostamassa lehti, jotta pääsen tutustumaan testiin tarkemmin, mutta Luomulakko-blogi referoi testin aika kattavasti, joskin kärjekkäästi.

Savon Sanomissa on pikku-uutinen, jonka mukaan uusissakin suomalaisissa kodeissa on liian vähän säilytystilaa. Samalla todetaan, ettei tavaran määrä näytä olevan vähenemään päin, joten asuntotuotannon olisi parempi ruveta sopeutumaan tilanteeseen. Sitten on tietysti mahdollista yrittää sopeutua asuntoonsa, ja kaikesta huolimatta vähentää tavaraa…

Viikon vinkit 12/2013: Haakana ottaa kantaa, shoppailuvärejä ja kosmetiikkaa

YLEllä oli viime viikon aikana useampi kiinnostava artikkeli, joten kaikki linkit ovat YLEn sivuilta.

Kari Haakana ottaa blogissaan kantaa kauppaketjujen tapaan kerätä tietoja asiakkaistaan.  Näkökulma on oikein virkistävä. Kari ei stressaa, vaikka K-kauppa tietäisi tarkalleen, mitä hän joka viikko ostaa, päinvastoin. Verrattuna esim. Amazoniin, suomalaisten ketjut hyödyntävät tietojaan varsin alkeellisella tavalla.

Värit vaikuttavat kuluttamiseen, ja luovat mielikuvia halvasta tai kalliista. Ei ole sattumaa, että mitä kalliimpaa kosmetiikkaa, sitä eleettömämmäksi pakkaukset muuttuvat. Tummat, hillityt värit kertovat laadusta, kirkkaat ja iloiset värit puolestaan reiluudesta ja edullisuudesta.

YLEltä löytyi myös kattava artikkeli kosmetiikan säilyvyydestä ja oikeanlaisesta säilytyksestä. Yllättäen ruoan ja kosmetiikan säilyvyyteen ja käsittelyyn pätevät pitkälti samat ohjeet. Kuten ruokaa, myös kosmetiikkaa voi hyvin arvioida omien aistiensa avulla. Ei tarvitse olla kemisti – pilaantunut tuote haisee pahalta. Olennaista on myös hygieniasta huolehtiminen. Puhtain käsin ja välinein käytetty tuote säilyy pitempään.

Kosmetiikkaa kotiovelle

Suomeen ollaan lanseeraamassa maailmalta tuttua palvelua, jossa kuukausimaksua vastaan tilaajalle lähetetään kerran kuussa yllätyspaketillinen kosmetiikkatuotteita. Tätä LivBoxia on ruvennut vilahtelemaan suomalaisissa muotiblogeissa, ja ilmeisesti jutun ympärille yritetään rakentaa jonkinlaista hypetystä yrityksen taholta. Kotisivut ovat tosin aika huttua, niiltä ei hirveästi infoa saa.

Luin kuitenkin Saara Sarvaksen jutun ensimmäisestä LivBoxista, ja välittömästi mieleen nousi runsaasti ristiriitaisia ajatuksia. En ole varma, kumpi näistä tuli ensin: Ihana! Kamala! Tässä palvelussa on nimittäin sekä huonoja sekä hyviä puolia, enkä heti tiennyt, mitä mieltä olen.

Päällisin puolin ajateltuna olisi ihanaa saada kerran kuussa ylläripaketti kosmetiikkaa suoraan kotiovelle kauniisti paketoituna. Tykkään kosmetiikasta ja ”naisellisesta hömpötyksestä”, samoin kuin yllätyksistäkin. Saaran laskelmista päätellen paketin sisältö on selvästi kalliimpi, kuin siitä maksettu kuukausihinta. Toisaalta jos kyseessä oli ensimmäinen paketti ikinä, ei voi olla varma, millä tasolla sisältö jatkossa pysyy. Entä vaihtelisiko arvo kuukaudesta toiseen? Minua hämää, ettei yrityksen nettisivuilla kerrota tällaisia yksityiskohtia.

Mutta palvelu tarkoittaa myös sitä, että tilaa kotiinsa lisää tavaraa, eikä saa edes itse päättää, millaista tavaraa tulee. Oma kosmetiikan kulutukseni on niin vähäistä, että boksin sisältämät tuotteet kestäisivät käytössä ties kuinka kauan. Todennäköisesti suurin osa tuotteista jäisi vain hyllyjen täytteeksi. Entä jos mukana olisi jotain, mistä ei pidä? Niitä pitäisi lahjoitella eteenpäin ja samalla harmittaisi, että olisi maksanut jostain, mistä ei tykkää. Olennainen kysymys siis on, tarvitseeko kukaan niitä tuotteita, joita laatikosta paljastuu.

Ihan ensimmäisen innostuksen jälkeen päädyin nopeasti siihen tulokseen, että en missään nimessä haluaisi tällaista tilata. Ensinnäkin haluan vähitellen siirtyä luonnonkosmetiikkaan (syitä sille mm. tässä aiemmassa kirjoituksessa), eikä sellaisia tuotteita paketissa näkynyt. Nettisivuilla kyllä mainittiin kaksi luonnonkosmetiikkamerkkiä yhteistyökumppaneina, mutta kummankaan tuotteita ei ollut Saaran esittelemässä paketissa. Toinen syy on juuri se, etten kaipaa yhtään enempää kosmetiikkaa kaappiini, enkä varsinkaan sellaista, jota en ole itse valinnut.

Vaikka itse en tätä haluaisikaan, niin voisin ehkä harkita sen tilaamista lahjaksi. Arvelen, että lukioikäinen sukulaistyttö voisi kerrassaan ilahtua saadessaan tämmöisen paketin. Tai ehkä joku kosmetiikasta nauttiva ystäväkin. Ilmeisesti paketti tilataan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, joten jos kokeilu ei miellytä, ei tarvitse kärsiä kestotilauksesta. Tämä on ehdottomasti plussaa. Itse asiassa, jos olisi mahdollista tilata pelkästään luonnonkosmetiikkaan keskittynyt paketti, ja mielellään täynnä näytekokoja (ja tietenkin näytekokoihin sopivalla hinnalla), niin silloin kiinnostuisin ihan uudella tavalla. Näytekoot sopisivat tällaiseen muutenkin paremmin, silloin tuotetta voisi testata, mutta jos se ei miellytä, siitä ei tulisi ongelmaa. Joten hei te siellä LivBoxissa: alkakaapa kehittää tuotetta eteenpäin, niin lupaan harkita uudelleen.

 

Punaista väriä naamaan

Luetteko koskaan kosmetiikkapurkkien tuoteselosteita? Tiedättekö, mitä putelit sisältävät? Minä en ollut aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota inci-listoihin. En ole ollut allerginen millekään, enkä ole erityisemmin pelännyt mitään tiettyjä ainesosia kuten vaikka silikoneja, joista aika ajoin kovasti keskustellaan.

Muutamaa kosmetiikkablogia seuranneena olen kuitenkin vähitellen ruvennut kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta. Aluksi ihan vain uteliaisuudesta. Sen jälkeen aloin miettiä kosmetiikkaa ekologisesta näkökulmasta – miten eri aineet esimerkiksi vaikuttavat vesistöissä, jonne päätyy jäämiä kosmetiikasta, lääkkeistä ja muista kemikaaleista. En edelleenkään ollut huolissani omasta terveydestäni millään lailla. Vähitellen aloin kuitenkin ostella luonnonkosmetiikkaa alennusmyynneistä ja testailla erilaisia tuotteita. Aloin myös perehtyä aiheeseen enemmän lukemalla. Opin mm. että tuoteselosteessa ensimmäiset 5-8 ainetta ratkaisevat, sillä suurin osa tuotteesta koostuu niistä. Niiden jälkeen tulevia ainesosia on tuotteessa yleensä hyvin vähän, jopa alle 1% kokonaisuudesta.

Käännekohta tuli, kun eräänä päivänä aloin lukea Lancômen kasvovesipullon tuoteselostetta. Listan viidentenä luki CI 14700 / RED 4. Ei tarvitse olla mikään kosmetiikkaguru ymmärtääkseen, että kyse on väriaineesta. Jota oli siis pullossa viidenneksi eniten kaikista aineista! Väriaineen jälkeen tosin tuli vielä 17 muuta ainetta. Vieressä seisoi luonnonkosmetiikkamerkin kasvovesi, jonka koko tuoteseloste koostui kuudesta eri aineesta.

Tämä havainto sai minut kertaheitolla kyseenalaistamaan perinteisen kosmetiikan käytön. Ymmärrän, että moni kosmetiikkatuote perustuu lähinnä mielikuviin, eikä toiminnallisuudesta ole takeita. Mutta haluan silti, että tuote on sellainen, että sen käytöstä ainakin periaatteessa voisi olla jotain hyötyä. Mutta punaisen väriaineen siveleminen kasvoilleni ei varmasti vaikuta toivomallani tavalla. Väriaine ei ei siloita, kosteuta, pehmennä tai tee mitään muutakaan – paitsi värjää kasvoveden kauniin väriseksi. Siitä huolimatta iso osa pullon sisällöstä on pelkkää väriä. Luonnonkosmetiikka siinä vieressä ei kenties ollut yhtä houkuttelevan näköistä, mutta ymmärsin jokaisen ainesosan ilman sanakirjaa, eikä joukossa ollut mitään, minkä en tietäisi olevan ns. vaikuttava aine.

Totesin, että on tullut aika katsoa kosmetiikkaputeleita uusin silmin. En edelleenkään hallitse inci-listoja kovin hyvin, mutta opiskelen aihetta hissuksiin lisää. En ole vaihtamassa kaikkea mahdollista kosmetiikkaa luonnontuotteisiin, mutta tavoitteena on vähitellen siirtyä etenkin hoitavissa ja pesevissä tuotteissa luonnonkosmetiikkaan. En ota tästä paineita, sillä en myöskään halua heittää roskiin puolitäysiä pakkauksia. Niinpä käytän sen vaaleanpunaisen kasvovedenkin pois ennen kuin alan käyttää jo hankkimiani luonnonkosmetiikan merkkejä.

Mitä mieltä te olette luonnonkosmetiikasta tai muusta kosmetiikasta?

Kosmetiikkaa kahdenkymmenen vuoden takaa

Luovuin jokin aikaa sitten tavarasta, jonka olin saanut lahjaksi melkein 20 vuotta sitten. Joskus 90-luvun alkupuolella olin yläasteella. Ostimme kaverini kanssa toisillemme joululahjaksi kynsilakat Seppälästä. Menimme yhdessä kauppaan, valitsimme omat värimme ja sen jälkeen vaihdoimme pulloja. Kumpikin meni kotiinsa ja paketoi lahjan, ja  sitten jouluaattona ”löysimme” omamme lahjapaketeista. Kaverini valitsi synkistä synkimmän viininpunaisen, omani taas oli hilelakka, jossa hopean seassa uiskenteli sinisiä ja punaisia hippuja. Se oli ehdottomasti makeinta, mitä tuolloin osasin kuvitella. Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa pullosta, mutta kuvitelkaa sellaista aika rumaa ysärikimallusta, ja olette lähellä totuutta.

Uskollisesti olin kuljettanut tuota pientä lasipulloa mukanani muutosta toiseen, ja kirjaimellisesti vuosikymmeneltä toiselle. Lakan aktiivikäyttö oli (onneksi) loppunut jo varmaan 15 vuotta sitten, mutta koska pullo ei ollut aivan lopussa, en ollut heittänyt sitä pois. Niinpä se majaili muiden meikkien ja lakkojen joukossa vuodesta toiseen, ilman että kyseenalaisten sen olemassa oloa mitenkään. Vasta tänä vuonna (!) aloin miettiä, miksi oikeastaan säilytin lähes kuivunutta kynsilakkaa, jota en tosissani kuvitellut edes käyttäväni. Erityistä tunnearvoa pulloon ei liittynyt. Muisto ostohetkestä on oikein mukava, mutta en tarvitse pulloa pitääkseni sen mielessä. Ystäväni tuskin laittaisi välejä poikki, jos heitän pois itse valitsemani kynsilakan, jonka arvo ostohetkelläkään ei tainnut olla nykyistä kahta euroa suurempi. Oikeastaan ei ollut mitään muuta syytä kuin tapa ja tottumus.

Heitin pullon pois, enkä saanut siitä omantunnontuskia. Sen sijaan ihmettelin, miksi en aiemmin ollut tehnyt samaa. Yksi turha kynsilakka ei kaaosta aiheuta, mutta tajusin sen myötä, miten paljon on sellaista tavaraa, johon on vain tottunut. Tarpeeksi monta samanlaista, ja pian tärkeätkin tavarat hukkuvat yhdentekevien joukkoon.

Loppukanetiksi todettakoon, että huomenna on luvassa kuvamateriaalia. Tein jokseenkin epämiellyttävän löydön keittiön kuivakaapista. Olen lykännyt tilanteen ottamista haltuun jo monta päivää, vedoten lähinnä heikkoon fyysiseen kuntoon. Nyt ei siihenkään voi enää vedota, joten asialle on pakko tehdä jotain. Paitsi ettei huvita, koska juttu kuuluu vähän samaan sarjaan kuin tämä homma. Inspiraatiota odotellessa…

 

Turhake

Tämä on tarina suorastaan ällistyttävästä tuotteesta. Se alkaa melko tavanomaisesti, mutta päättyy vähintäänkin yllättävään lopputulokseen. Saimme sairaalasta mukaan räikeän vihreän mainoslaukun, jossa oli vaippoja ja muita vauvojen tarvikkeita. Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta yksi tuote on edelleen tallella. Se on tässä:

Kaipaako vauvasi sokerijuurikasta?

Kuva on järkyttävän huono (syystä jonka tiedätte), mutta eipä ole tuotekaan häävi. Pullossa on  vauvojen sampoota. Ulkonäkö on aika vakuuttava: on söpö vauveli, on ympäristömerkki, ja tuotteen sanotaan sisältävän ”pohjoismaista sokerijuurikasuutetta”. Vastasyntyneen kanssa kotiutuvat vanhemmat lienevät oivallinen kohdemarkkina erilaisille turhakkeille, sillä siinä vaiheessa sitä on enemmän tai vähemmän pöllämystynyt kaikesta. Itsekin käytin tuotetta muutaman kerran, ennen kuin tajusin ettei siinä ole mitään järkeä.

Ensimmäinen asia tietysti on, että vauvojen ja pikkulasten tukka ei rasvoitu, joten sitä ei ole tarpeen pestä samalla tavalla säännöllisesti kuten aikuisten. Sitten tietysti tulee niitä tilanteita, kun jälkikasvu on hieronut puurot kaksin käsin hiuksiinsa, ja jonkinlainen pesuaine on tarpeen. Lapselle haluaa tietysti käyttää mahdollisimman mietoa ainetta, mutta mikä tekee Liberon shampoosta erityisen? Tämä kysymys on relevantti, koska kun vertaan tuoteselostetta eli ns. INCI-listaa omaan normaalien hiusten hajusteettomaan shampooseen, ainesosat ovat käytännössä samat. Shampoo sisältää vettä, peseviä aineita,  hiusta pehmentäviä ja hoitavia ainesosia ja vaahtoa tekeviä aineita sekä säilöntäaineita. Samaa kamaa kuin tavallinenkin shampoo.

Yksi ero kuitenkin löytyy: pohjoismainen sokerijuurikasuute! Sitä ei omassa shampoossani ole. Mutta sitten herää kysymys – miksi vauvan tukka tai päänahka tarvitsisi sokerijuurikasuutetta? Lisääkö sokerijuurikasuute päänahassa lapsen hyvinvointia? Ajatus on absurdi. Entistä kummemmaksi asia muuttuu, kun alkaa lukea INCI-listaa. Siellä ei puhuta sokerijuurikasuutteesta halaistua sanaa. Voin vetää tästä ainoastaan sen johtopäätöksen, että Liberon mielestä lasten hiukset tarvitsevat mielikuvitus-sokerijuurikasuutetta. Tai sitten uutetta on tuotteessa niin häviävän vähän, ettei sitä ole tarpeen merkitä tuoteselosteeseen, mikä puolestaan johtaa takaisin samaan lähtökohtaan –  sokerijuurikasuute toimii tässä tuotteessa mielikuvituksen voimalla.

Mitä tästä opimme? Älä usko mainoksiin vaan lue tuoteseloste. Ilmainen tavara ei ole sama kuin tarpeellinen tavara. Käytä maalaisjärkeä. Loppuun voisi vielä todeta, että tämä ei todellakaan lisännyt luottamustani Liberon muita tuotteita kohtaan.

Muilla samanlaisia kokemuksia?