Jämäprojektin tuloksia

Inventaario on nyt suoritettu, ja tulokset ovat tässä:

jämäprojekti2

Ylemmässä kuvassa on kaikki näytteet, jotka onnistuin löytämään, yhteensä yhdeksän kappaletta. Chanelin meikkivoidenäyte joutaa roskikseen, koska sille ei ole mitään käyttöä.   Loput voinen käyttää kropparasvana. Pitempiä matkojakaan ei ole tiedossa, joten näitä on turha säästellä enää yhtään pidempään.

Tässä alemmassa kuvassa on kaikki normaalikokoiset pakkaukset.
jämäprojekti1

Korissa on:

  • 1 deodorantti, joka on saatu lahjaksi. Ongelmana on liian voimakas tuoksu.
  • 3 aurinkosuojavoidetta. Vichyn ja Clarinsin tuotteissa on SPF +50, molemmat kasvoille tarkoitettuja, ja yksi SPF 15. En itse käytä tuota jälkimmäistä alhaisen suojakertoimen takia. On epäselvää miksi minulla on kaksi identtistä aurinkosuojaa, molemmat noin puolessa välissä. Nämä käytän keväällä ja kesällä loppuun. Tuo SPF 15 voi mahdollisesti mennä roskikseen, se on jo niin vanha. Näiden lisäksi kaapissa on vielä lasten SPF +50, jota itse asiassa olen tainnut itsekin käyttää eniten. Mutta se on selvästi erilainen tuote, joten en laskenut sitä tähän mukaan.
  • 2 meikinpoistoainetta: Laveran 2-in-1 Cleansing Milk, jota on onneksi enää aika vähän jäljellä, sillä inhoan ko. tuotetta. On myös puolikas Cliniquen meikinpoistovaahtoa pienessä tuubissa. Se on liian kuivattavaa.
  • 2 puolikasta käsivoidetta: Emännän käsivoide ja Lemon&Glycerine. Lisäksi käsilaukussa on se haiseva Weleda ja aktiivikäytössä Body Shopin hamppuvoide.
  • 3 hoitoainetta: LV, MiniRisk, ja hyvin pieni määrä  L’orealin tehohoitoa
  • 1 sampoo, merkki on Sante, jälleen yksi virheostos luonnonkosmetiikan puolelta. Ei sovi hiuspohjalleni.
  • 3 vartalovoidetta: Weledan ruusuvoide, Guccin Envy-tuoksuinen ja Erisanin perusvoide, sekä 1 vartaloöljy, joka on oikeasti vauvaöljyn jämä joka on vain pantu suihkepulloon.
  • 1 suihkugeeli: Santen Lemon Fresh -geeli, jonka tuoksusta en pidä. Ostin geelin hyvin toivein, mutta käytössä tuoksu osoittautui liian pistäväksi. Ostin tilalle Body Shopin suihkugeelin, joka puolestaan tuoksuu ihanalta. Tämä on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen.
  • 1 epämääräinen kampausneste, jolle ei ole käyttöä tällä hetkellä. Ei kovin hyvä tuote.
  • 1 Clarinsin kuorintavoide, joka on ehkä sillä ja rajalla, onko kyse jämätuotteesta. Minulla on toinen erityyppinen kuorinta nyt aktiivikäytössä, tämä on talvi-iholle liian tujua. On ehkä rajamailla, kuuluuko tämä jämäkategoriaa.

Yhteensä löysin siis 19 jämäpurkkia. Näiden lisäksi heitin suoraan roskikseen yhden rasvan ja yhden hoitotuotteen, jotka olivat selvästi menneet pilalle.

Analysoin tuota listaa ja näyttää siltä, että luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaatii veronsa virheostosten muodossa. Usein on näköjään käynyt niin, että olen ostanut uuden tuotteen, mutta en olekaan pitänyt siitä käytössä ja hankkinut jotain muuta tilalle. Sen sijaan on epäselvää, miksi käsirasvoja ja hoitoaineita on niin paljon. Ilmeisesti olen hamstrannut alennusmyynneistä, ja jättänyt vanhat käyttämättä loppuun.

Minkälaisia varastoja teiltä muilta on löytynyt?

Jämähaaste!

Viime viikon haasteen seurauksena aloin katsastella, minkä verran kaapeista löytyy erilaista jämäkosmetiikkaa. Ja löytyyhän sitä! Mutta koska tämä on porukalla hauskempaa, haastan teidät mukaan

jämäpurkkiprojektiin.

Itse aion selvittää, minkä verran kaapeista löytyy vajaita kosmetiikkaputeleita, kuten rasvoja, puhdistusaineita, meikkejä, ym. ja koota ne kaikki yhteen. Aion ottaa mukaan myös kaikki ilmaiset tuotenäytteet, joita laatikoiden pohjille on kertynyt. Ensimmäinen vaihe on siis selvittää, mitä kaikkea on kesken, ja toisessa vaiheessa joko käyttää ne systemaattisesti loppuun tai keksiä joku jatkosijoituspaikka, jos käyttöä ei ole näköpiirissä.

Tämä vaatii muutaman selvennyksen sanan. Ensinnäkin omat jämäpurkkikriteerit ovat seuraavat:

  • Tuotetta on jäljellä selvästi alle puolet alkuperäisestä.
  • Tuotteelle on olemassa kaksoiskappale, joka on myös avattu. Kaksoiskappaleen ei tarvitse olla samaa merkkiä, mutta käyttötarkoituksen on oltava sama.

Olennaista on siis se, että kaapista löytyy kaksi samaan tarkoitukseen tehtyä tuotetta, jotka molemmat ovat käytössä, mutta joista se jämäpurnukka on jäänyt ns. hyllylle pyörimään. Projektin tavoitteena on lopulta päästä näistä eroon. Sääntöjä saa tietysti jokainen venyttää niin kuin parhaaksi katsoo.

Kaikki kaksoiskappaleet eivät haittaa. On ihan järkevää, ettei isoa pakkausta tarvitse kuskata matkalle mukaan, vaan mukaan pakataan jokin loppumassa oleva tuote. Tiettyjen tuotteiden kohdalla voi olla kätevää, jos kaapissa odottaa avaamaton pakkaus. Mutta kokonaisuudessaan tämä haaste vastaa erinomaisesti filosofiaani tavaroiden karsimisesta. Tässä on tarkoitus päästä eroon tavaroista, joita säilyttelen ilman tietoista päätöstä tai vain vanhasta tottumuksesta. En pyri minimaaliseen vaan itselleni toimivaan määrään kosmetiikkaa.

Rupean hommiin tässä viikonlopun aikana. Saatte kuvamateriaalia, kun varastot on inventoitu. Kuka muu lähtee mukaan?

Voi Weleda

Tässä on hyvä esimerkki luonnonkosmetiikasta, josta oikeasti haluaisin tykätä mutta ei vaan onnistu. Mielikuvani Weledasta on, että se on laadukas ja perinteinen merkki. Tykkään niistä iloisenvärisistä pakkauksista myös. Mutta sitten alkaa tökkiä.

Ensimmäinen kokeilemani tuote oli villiruusu-sarjan vartalovoide. Ostin sen reilulla alennuksella Sokoksen 3+1 -päiviltä kokeilumielellä. Kyseessä on on hyvin nestemäinen, vaaleanpunainen kosteusemulsio. Se toimii ihan hyvin, mutta tuote on pakattu lasipulloon. En ihme kyllä ole onnistunut vielä pudottamaan ja hajottamaan pakkausta, mutta se johtuu ehkä siitä että olen varonut ihan hulluna. Minusta on älytöntä pakata rasvaa lasiin, koska kun tuotetta käyttää, sormista tulee liukkaat ja pullo on välittömässä vaarassa. Olin myös pettynyt tuoksuun. Pidän kaikenlaisista ruusupohjaisista tuotteista, mutta tässä tapauksessa tuoksu oli varsin pistävä, ei ollenkaan hennon kukkainen.

Seuraavaksi ostin tyrni-sarjasta käsivoiteen, jälleen jostain alesta, mahdollisesti Hulluilta päiviltä. Metallituubi oli tällä kertaa toimiva. Itse tuote on aika kevyt ja imeytyy nopeasti, eikä se ihan riitä talvikuiville käsilleni. Mutta se tuoksu! Se on tyrmäävä! Ei suorastaan vastenmielinen, mutta minulle aivan liian voimakas. En osaa kuvailla sitä kunnolla, mutta tämäkin on pistävä, ja jää myös käsiin rasvauksen jälkeen. Käytän tuotteen loppuun, mutta en voisi kuvitella ostavani uudelleen.

Annoin viimeisen mahdollisuuden vauvoille tarkoitetulle calendula-sarjalle, koska sitä mainostettiin miedolla tuoksulla ja herkälle iholle sopivana. Ostin siis kosteusvoiteen ihan itseäni varten. Tällä kertaa tuoksu ei tosiaan ollutkaan niin pistävä, mutta itse tuote ei toiminut. Se tuntui käytössä hyvin samalta kuin perinteinen Natusanin sinkkivoide, ja sellaista kosteusvoidetta en ollut hakemassa. Täytyy sanoa, etten kyllä välttämättä käyttäisi tätä vauvallekaan, tuote tuntuu tosi paksulta ja huonosti imeytyvältä, eikä erityisen kosteuttavalta.

Näin ollen on pakko todeta, että Weledaa ja minua ei valitettavasti ole tarkoitettu toisillemme. Mielestäni olen antanut sarjalle jo tarpeeksi monta mahdollisuutta, vaihdellut tuotelinjoja ja käyttänyt kutakin tuotetta pidemmän aikaa. Pidän edelleen Weledaa melko laadukkaana, mutta se ei vain vastaa omiin tarpeisiini. Koska hinta on toisaalta enemmän ylä- kuin alakanttiin, nämä jäävät jatkossa hyllyyn.

Onko joku muu tykännyt Weledasta?

Haaste viikonlopuksi

Tällä kertaa haasteena on kevyt siivousprojekti, nimittäin

Peilikaappi

Tarkoitan tällä joko vessassa tai kylppärissä olevaa peilikaappia, jossa säilytetään kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, hammasharjoja, partateriä ja sen sellaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita. Havahduin itse pari viikkoa sitten siihen, että oma kaappi alkoi näyttää hiukan sottaiselta. Tämmöinen kaappihan ei kovin helposti mene totaaliseen epäjärjestykseen tai sotkuun, ellei sinne satu rikkoutumaan jotain, mutta toisaalta pikkuhiljaa tavarat hiihtelevät pois omilta paikoiltaan ja hyllyt tahraantuvat. Huomasin, että koska peilikaappiin katsoo monta kertaa päivässä, sen ulkonäköön tottuu vähitellen, eikä epäjärjestykseen kiinnitä niin suurta huomiota.

Muutama päivä sitten tein siis tämän kaapin osalta suursiivouksen, ja haastan teidätkin samaan hommaan. Tarvitaan mietoa yleispuhdistusainetta ja mikrokuiturätti tai vastaava. Tyhjensin yhden hyllyn kerrallaan, pyyhin liat ja tahrat pois ja nostelin tavarat takaisin. Samalla muutin kaapin järjestystä fiksummaksi. Ylähyllylle harvoin tarvittavat, ja kahdelle alemmalle päivittäiskäytössä olevat. Pyyhin puhtaaksi pari roiskeita saanutta putelia ja tiskasin hammasmukit. Ryhmittelin saman kategorian tuotteet vierekkäin (esim. hiustuotteet, kosmetiikka, desinfiointiaineet jne.) ja huomasin että kaappi muuttui samantien toimivammaksi, kun järjestystä oli vähän miettinyt.

Yhtään poistoa ei tällä kertaa tullut, mutta siivousksen yhteydessä on järkevää heittää vanhentuneet tuotteet pois. Yritän pitää omat kosmetiikkavarastot pieninä, ja nostinkin eturiviin pari tyhjentymässä olevaa tuotetta, jotka käytän nyt ensimmäisenä pois tilaa viemästä. Peilikaapin siivous vei aikaa noin varttitunnin, mutta siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kuinka moni lähtee tähän haasteeseen mukaan?

 

Toimivaa ja epätoimivaa luonnonkosmetiikkaa

Olen noin vuoden verran tutustunut luonnonkosmetiikkaan. Värikosmetiikkaan suhtaudun edelleen ennakkoluuloisesti, tosin vuoden aikana olen ostanut vain kaksi meikkituotetta, ripsivärin ja mineraalimeikkipohjan, joista jälkimmäinen menee luonnonkosmetiikan alle. Mutta sen hankin ensisijaisesti käyttöominaisuuksien enkä sisällysluettelon takia, ja alunperin aloin käyttää mineraalipohjia nimenomaan ominaisuuksien takia, en siksi että ne olisivat luonnonmukaisia.

Olen testaillut monenlaisia tuotteita: sampoota, suihkugeeliä, kasvovesiä, puhdistusmaitoa, kosteusvoiteita ja vartalorasvoja ja viimeisimpänä huulirasvaa ja deodoranttia. Hintahaitari on ollut laaja, muutaman euron aletuotteista Joliesta hankittuihin luksusmerkkeihin. Olen ostanut satunnaisesti mitä vastaan on sattunut tulemaan ja metsästänyt tuotteita suositusten perusteella. Kokemusten kirjo on ollut yhtä laaja kuin edellämainitusta listasta voi päätellä.

Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut luonnonkosmetiikan tuoksu. En pidä voimakkaasti hajustetuista tuotteista, ja luonnonkosmetiikka valitettavasti tuoksuu usein todella vahvasti. Luonnon omille aineille tietenkin, mutta liikaa. On ollut vaikea löytää tuotteita melkein mistä tahansa kategoriasta, jossa tuoksu olisi ollut siedettävä. Tämä tuntuu vaivaavan etenkin edullisempia merkkejä, mutta ei yksinomaan. Jos joku osaa kertoa tuoksuttomasta tai hyvin mietotuoksuisesta luonnonkosmetiikasta, vinkit otetaan ilolla vastaan!

Toinen ongelma on koostumus, joka ainakin pesevissä tuotteissa tuntuu olevan jotenkin ”lirumpaa” kuin normikosmetiikassa. Toisaalta hoitavat tuotteet ovat paljon paksumpia koostumukseltaan kuin tavalliset, ja imeytyvät hitaammin. En tiedä onko minulle vain sattunut tällaisia tuotteita, vai onko tämä laajempi kokemus? Kyse on varmasti myös tottumisesta, mutta toistaiseksi ihastus luonnonkosmetiikkaa kohtaan ei ole aivan varauksetonta.

Hyviä kokemuksiakin on. Ostin Inkuton huulirasvan, joka on varmaankin parasta, jota olen koskaan käyttänyt. Uskaltauduin myös kokeilemaan deodoranttia, sillä ennakkoasenteella, että ei se kuitenkaan toimi. Pelasin varman päälle, ja ostin Biothermin sertifioidun dödön, josta olin lukenut kehuja. Logiikka meni niin, että ison firman tuote on luotettavampi kuin jonkun tuntemattoman luonnonkosmetiikkamerkin… Myönnän iloisesti olevani varsin epäluuloinen 🙂 Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti. Tuote toimii, ja lisäksi jopa tuoksu on sellainen, että siedän sitä. Missään hurjassa hikiliikunnassa en ole dödöä vielä testannut, mutta normaalissa arjessa se toimii aivan hyvin.

Yksi suurimmista ongelmista luonnonkosmetiikkaa hankkiessa on se, että kaikki merkit ovat tuntemattomia ennestään. Ei ole minkäänlaista mielikuvaa, minkälaisesta merkistä on kyse. Tämä on isojen brändien etu – kuluttajalla on jo valmiiksi mielikuva laadusta, hinnasta ja käyttökokemuksesta, vaikkei käytännön kokemusta olisi lainkaan. Luonnonkosmetiikan kanssa joutuu toimimaan sokkona, joskin muiden ihmisten kokemuksista saa vähän apua.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Lempimerkkejä? Muita hyviä vinkkejä?

Todellista ekohörhöilyä

Olen ylittänyt omat ekohörhöilyn rajani tänään varsin railakkaasti. Tarinan taustalla on talvikuiva ihoni, joka on muuttunut lähes suomuiseksi. Lauantaina pitäisi esiintyä julkisesti iltapuvussa, ja arvelin että eleganssi saattaisi kärsiä hilseilevistä kyynärpäistä.

Palloilin Ruohonjuuressa ja etsin sopivaa rasvaa. Olin kuullut karitevoin tehokkuudesta, mutta kaupassa valkeni, että se on yksinään todella kiinteää massaa, ja vaikutti hankalalta käyttää. Vierastan luonnonkosmetiikan tuoksuja, enkä oikein löytänyt sopivaa rasvaakaan itselleni. Mutta kotona löysin netistä ohjeen, jonka mukaan karitevoita voisi vaahdottaa, jonka jälkeen sitä olisi miellyttävä levitellä. Ohje ei vaikuttanut liian vaikealta, joten päätin kokeilla.

Ostin siis 200g köntin luomu-karitevoita, ja rupesin töihin. Lohkaisin kattilaan noin 50g massaa ja aloin sulattaa. Yllätyksekseni massa suli todella nopeasti ihan kirkkaaksi öljyksi, vaikka levy oli pienimmällä lämmöllä. Sulatin kaiken ja sitten odottelin, että öljy muuttuu takaisin valkoiseksi, vähän kiinteämmäksi mössöksi. Kirkas sula karitevoi ei kuulemma vatkaannu. Kävi ilmi, että massan täytyy olla aivan viileää, ennen kuin se alkaa kuohkeutua. Mutta kun lämpötila lopulta saatiin kohdalleen, tehosekottimella mössöstä todella tuli kermavaahtomaista vaahtoa. Lisäsin mukaan muutaman tipan eteeristä ruusuöljyä, joka peitti karitevoin ominaistuoksun kokonaan, mutta tuoksui itsessään hyvin miedolle.

Sain siis vaahdon onnistumaan mielestäni hyvin, ja antaumuksella levittelinkin sitä etenkin käsiin, kyynärpäihin ja jalkoihin. Kaikki ei imeytynyt hetkessä, mutta riittävästi kuitenkin, että vaatteet sai puettua päälle. Lopun vaahdon laitoin muovipurkkiin ja kannen päälle. Olin kokeiluun äärimmäisen tyytyväinen, kunnes iltapäivällä huomasin että vaahto oli kovettunut takaisin alkuperäiseen olotilaan. En tiedä mistä se johtui: ehkä purkki ei ollut tarpeeksi tiivis? Tai olikohan valmistusprosessissa vikaa?

Onko joku muu kokeillut vaahdottaa karitevoita? Miten saitte sen pysymään vaahtoisena pidempään?

Lisää Methodia

Minulla on kaikkien uusien tuotemerkkien suhteen sama ongelma, olen varsin ennakkoluuloinen. Niinpä päädyn useimmiten kokeilemaan uusia tuotteita silloin, kun ne ovat alennusmyynnissä. Logiikka menee niin, että jos tuote onkin huono, alesta ostettu vikatuote harmittaa vähemmän. Tällä menetelmällä olen tutustunut mm. luonnonkosmetiikan eri merkkeihin. Välillä olen pitänyt tuotteista, välillä taas en.

Vaikka en hirveästi nauti shoppailusta, teen kyllä täsmäiskuja hyvien alennusmyyntien perässä, mikäli tarjolla on jotain todella kiinnostavaa. Tänään suuntasin askeleet kohti Sokosta, sillä 3+1 päivillä oli Methodin siivousaineita erittäin hyvässä tarjouksessa. Kokeilin toukokuussa ensimmäisen kerran Methodin wc-pesuainetta, ja yllätyin positiivisesti. Puhdasta tuli, ja tuoksu oli ällistyttävän raikas niihin tavanomaisiin myrkkyihin verrattuna. Nyt ostin greipin tuoksuisen yleispuhdistusaineen sekä kylpyhuoneeseen tarkoitetun pesuaineen. Lisäksi ostin Maison Belle -tiskiaineen, jonka on tarkoitus korvata perinteinen vihreä Fairy sitten kun pullo tyhjenee.

Pikatestaus osoitti, että nämäkin Methodit tuoksuvat hyvältä. Parin pyyhkäisyn perusteella myös puhdistusteho vaikuttaisi olevan ok, mutta siitä osaan sanoa tarkemmin vasta sitten, kun olen oikeasti siivonnut noilla jotain. Tiskiainetta en ole ehtinyt vielä kokeilla. Etenkin greippiaine kiinnostaa, sillä täällä blogissa sitä on sekä kehuttu että haukuttu. Tällä kertaa nappasin kokeiluun myös Weledan käsivoiteen ja Santen samppoon, joten luonnonkosmetiikkakokeilut jatkuvat perinteisellä alelinjalla. Sinänsä hyväksi todetun Dr.Hauschkan ruusuvoiteen jätin kuitenkin ostamatta, vaikka se hyvässä tarjouksessa olikin. Pikainen silmäys viereiseen hyllyyn nimittäin osoitti, että vastaanvanlaisia voiteita on tarjolla samaan hintaan ilman alennustakin. Päätin siis seuraavaksi kokeilla jotain uutta.

Viikon vinkit 47/2013: pyykit pakkaseen, neuvoloiden mainontaa ja tehokasta kosmetiikkaa

Nämä ovat viime viikon vinkit, jotka jäivät eilen ilmestymättä. Osallistun parhaillaan Katrin Kirja kuukaudessa – haasteeseen, ja näköjään päivän kirjoittamiskiintiö täyttyi ennen kuin nämä ehtivät nettiin asti.

Ensimmäisenä pikku-uutinen, jonka mukaan farkkuja ja muitakin vaatteita kannattaa ennemmin pakastaa kuin pestä. Hajut ja bakteerit kuulemma poistuvat mutta kangas ei kulu. En ole koskaan kokeillut, joten en tiedä toimiiko. Onko lukijoissa vaatteiden pakastajia? (Iltasanomat)

YLE kertoo, että yleensä neuvoloissa ei saisi mainostaa mitään, mutta käytännössä tilanne on täysin päinvastainen. Muistan, että itse aikanaan ihmettelin niitä mainoskuoria, jotka automaattisesti sujautettiin neuvolakortin päälle. Kun laitoin ne kotona roskiin, seuraavalla kerralla sain kyselemättä uudet samanlaiset. Tämä mainos meni kyllä sikäli hukkaan, että en enää edes muista minkä merkkistä purkkiruokaa se mainosti.

Kosmetiikan teho ei riipu merkin kalleudesta. Iltasanomat uutisoi tutkimuksesta, jossa markettirasva peittosi tehokkuudessaan kalliin erikoistuotteen. Sinänsä hauska kuulla, mutta eikö se ole ihan selvää, että kasvorasvalla voi vaikuttaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta samaa tehoa kuin kuvankäsittelyohjelmilla ei millään tuotteella ole. Alkuperäinen pitkä englanninkielinen uutinen löytyy Daily Mailin sivuilta. Daily Mail ei välttämättä ole mikään laatulehtien ykkönen, mutta tällaiset ”populaaritieteelliset” jutut siellä kyllä osataan.

Viikon vinkit 46/2013: luonnonkosmetiikkaa, jätteitä ja tehoneliötä

Jos ette vielä huomannut, Kemikaalikimaran Anja Nysten kirjoitti viime viikolla todella kiinnostavan artikkelin Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta. Se käsittelee luonnonkosmetiikkaan ja sen markkinointiin liittyviä ongelmia. Jos olet kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, suosittelen tämän lukemista lämpimästi!

YLE kertoo, minne roskat matkaavat, sen jälkeen kun jäteauto on ne hakenut. Joskus jopa ulkomaille asti.

Länsiväylä puolestaan esittelee tehoyksiön, jonka 31 neliössä asuu pariskunta, joka työskentelee ja opiskelee asunnossaan. Kuvat ovat todella kiinnostavia: niissä havainnollistuu runsaasti hyviä säilytysideoita. Asukkaat ovat haluavat selvästi säilyttää ison osan tavaroistaan näkyvillä, mikä on mielestäni mielenkiintoinen ratkaisu noin pienessä tilassa.

Patykaa väärässä pullossa

Jatketaan aiheesta kosmetiikan ”väärinkäyttö”. Tykkään käyttää kasvovesiä mutta minusta on aina tuntunut suurelta tuhlaukselta kaataa ainetta ensin vanuun ja vasta sitten pyyhkiä kasvoja vanulla. Suurin osa tuotteestahan päätyy silloin pumpulin mukana roskikseen! Mitä kalliimpi tuote, sitä suurempi harmi. Sitten löysin Dr. Hauschkan kasvoveden, joka oli pumppupullossa. Sitä sumuteltiin suoraan kasvoille, ja ihmetteilin vain miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin.

Käytin (ihan miellyttävän) tuotteen loppuun, ja siirryin sitten kokeilemaan Joliesta ostamaani kasvovettä. Patykaa mainostettiin liikkeessä todelliseksi luksusmerkiksi, ja olin innokas kokeilemaan. Sarjan kosteusvoide oli naurettavan kallis, mutta kasvovesi mahtui budjettiin. Tein ensin niin kuin pakkauksessa neuvottiin, eli perinteiseen tyyliin tuote siirrettiin kasvoille vanun kautta. Mutta pian kyllästyin kalliin aineen hukkaamiseen ja vanujen kanssa sähläämiseen ja täytin Dr. Hauschkalta tyhjentyneen pullon uudella sisällöllä. Nyt suihkuttelen kasvovettä tyytyväisenä aamuin illoin. Käyttö on erittäin helppoa, ja jokainen pisara jää kasvoille eikä päädy roskikseen. Koska pullo on ennestäänkin ollut kasvovedelle tarkoitettu, se on tiivis ja neste tulee sieltä ihanan tasaisena sumuna ulos.

WP_000953

Edellisen postauksen kommenttiin vastatessani tajusin, että tätähän pitää soveltaa muuallakin. Tämä on sitä paitsi aivan mahtavaa kierrätystä, voin kierrättää pakkauksia itse itselleni. Aion seuraavaksi täyttää loppumaisillaan olevan apteekin öljypullon sillä aiemmin mainitulla vauvaöljyllä. Samalla mietin, mitä muuta voisi uudelleenkäyttää tällä tavoin.

Onko teillä kokemusta pakkausten uusiokäytöstä omassa kodissa?