Avainsana-arkisto: kengät

Viikon vinkit: Keittiö, kengät ja kotitalousvähennys + kapselipuvusto workshop

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joulu lähestyy, samoin leivontakausi. Jos uunipellit ovat hurjassa kunnossa, tsekkaa tämä juttu niiden puhdistamisesta. Helppa ja myrkytöntä! Olennaisin työkalu on sokeripala, ja sen perusteella, mitä tiedän uunin puhdistamisesta, uskoisin että tekniikka toimii erinomaisesti myös uunipeltien suhteen. Vastikään puhdistin pohjaanpalaneen kattilan sokerilla, ja sekin toimi hyvin. (IS)

Tässä jutussa puolestaan on runsaasti hyviä vinkkejä nahkakenkien säilytykseen. Nahka ottaa itseensä kaikenlaisia hajuja niin jaloista kuin säilytystilastakin, joten kosteita varastoja ym. kannattaa välttää. (IL)

Kotitalousvähennykseen liittyvät säännöt ovat vähän epäselviä välillä, mutta kannattaa ehdottomasti lukea tämä juttu, jossa selvitetään tarkemmin mikä vähennyksen piiriin kuuluu ja mikä ei. Olennaista on, että kaikki vähennyksen kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Remonttikulut, siivous- ja järjestämispalvelut, hoivapalvelut sekä ruoanlaitto kuuluvat vähennettäviin. Mutta rajat eivät aina ole ihan yksiselitteiset, joten asiaa kannattaa aina selvittää. Mielestäni vähennyksiä kannattaa aina hakea jos aihetta on. Verottaja sitten ratkaisee, myönnetäänkö niitä vai ei. Eli kaikki kuitit talteen! (YLE)

Muistattehan, että Caps Lookin uusittu workshop alkaa huomenna! Ensi viikon aikana kaksi upouutta videota (ma ja ke) sekä yksi livevideo viikon päästä sunnuntaina tarjoavat hyvä johdannon kapselipukeutumiseen. (Myös livevideo on katsottavissa jälkikäteen, jos ajankohta ei sovi. Mutta se vaatii rekisteröitymisen.) Iinalla on missiona pelastaa suomalaisten vaatekaapit, joten jos tuntuu siltä, että oma kaappi saattaisi tarvita pientä uudistusta, suosittelen workshoppia lämpimästi!

Loppuun asti pidetyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Ostamisen ja shoppailun ero

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ostin tiistaina kengät. Koko ostotapahtuma kiteytti hyvin sen, mikä ero on shoppailulla ja ostamisella.

Kaikki alkoi hyvin shoppailuhenkisesti. Sain vinkin, että keskustan kenkäliikkeessä oli -80% ale. Nyt on niin, että vaikka vaatehankintani ovatkin muuttuneet parin viime vuoden aikana erittäin fiksuiksi, enkä enää juurikaan haksahda höperyyksiin, niin -80% kuulostaa kyllä korviini jokseenkin vastustamattomalta. Vaikka tiedän, että ale ei ole erityisen hyvä syy ostaa mitään, niin tuollainen aleprosentti saa minussa aikaan edelleen pavlovilaisen reaktion.

Suunnistin siis kyseiseen kauppaan. Siellä kävi ilmi, että -80% koski tietenkin vain pientä osaa valikoimasta. Mutta ei se mitään, sillä suurin osa muista kengistä oli edelleen -40% tai  -50%. Olin tyytyväinen. Ostoslistalla on nimittäin ollut pitkään siistit kaupunkinilkkurit. Skannasin valikoiman ja bongasin useamman potentiaalisen parin. Avulias myyjä toi varastosta oikeita kokoja soviteltavaksi. Kokeilin neljät eri kengät. Tykkäsin yksistä kovasti, mutta kun pidin niitä pidempään jalassa, alkoi tuntua siltä, ettei malli ollut sittenkään sopiva. Toiset taas eivät näyttäneet jalassa yhtä kivoilta kuin hyllyllä.

Lopulta löysin nilkkurit, jotka olivat juuri sellaiset kuin olin etsinytkin. Samalla kävi ilmi, että neljästä sovitetusta parista juuri nämä eivät olleet minkäänlaisessa alessa. Takaisku! Vanhasta muistista kyseenalaistin hetkeksi koko valinnan. Olin tullut -80% aleen, ja nyt olin siis ostamassa kenkiä täydellä hinnalla. Sehän oli ihan tyhmää – vai oliko sittenkään? Vanhat tottumukset harasivat vastaan, mutta aloin puhua itselleni järkeä.

Millä todennäköisyydellä löytäisin yhtä kivat kengät, jos näiden löytämiseen oli mennyt kaksi vuotta? Olisiko mitään järkeä ostaa niitä vähän halvempia, mutta jalassa huonompia kenkiä, ja toivoa että ne mukautuisivat ajan myötä? Tiedän kokemuksesta, että todennäköisesti jalka ei kuitenkaan totu, ja halvemmat kengät jäävät pitämättä. Täyden hinnan kengät eivät tietenkään olleet halvat, mutta hinta oli mielestäni siedettävä. Tiesin kyllä oikeasti, mitä piti tehdä. Kuuntelin järjen ääntä ja kävelin kengät kainalossa kassalle.

Tässä ne ovat.

Tässä on shoppailun ja ostamisen ero. Shoppailuun kannustaa muutkin tekijät, kuin itse vaate tai tavara, jota on ostamassa. Ostaminen tapahtuu siksi, että tarvitsee juuri sitä, mitä on ostamassa, eikä esim. alella, vieressä seisovalla kaverilla tai omalla fiiliksellä ole vaikutusta ostopäätökseen. -80% ale houkutteli katsomaan, mitä kivaa voisi löytää halvalla, siis shoppailemaan. Mutta päädyin lopulta tekemään suunnitellun ostoksen.

***

Haluan vielä vinkata Caps Lookin ilmaisesta workshopista, joka alkaa 12.2. Siellä pääsee jyvälle kapselipukeutumisen saloista, joiden suhteen workshopin vetäjä Iina Lappalainen lienee Suomen paras asiantuntija. Mikäli osallistuit workshoppiin jo viime syksynä, kannattaa harkita myös Iinan webinaaria, joka on 18.2. klo 18. Webinaarin nimi on Vaatekaappi haltuun – 5 yleisintä syytä vaatekriiseihin ja kuinka ne ratkaistaan. Jos olet jo ilmoittautunut workshoppiin, saat automaattisesti kutsun myös webinaariin. Jos et halua osallistua workshoppiin, ilmoittaudu pelkkään webinaariin tästä. Vaatekriisit ja niiden ratkaisut kiinnostavat ainakin minua suuresti. Arkijärki ja Caps Look tekevät helmikuussa yhteistyötä. 

Viikon vinkit: Tavarataidot Akateemisessa, palovarottimet ja kenkien puhdistus lumella

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen ensi lauantaina 28.1. klo 12- 12.45 Akateemisessa kirjakaupassa juttelemassa Marja Putkiston, Anu Kiiverin ja Minna Marshin kanssa hyvinvoinnista. Keskustelutilaisuuden jälkeen voi tulla juttelemaan muuten vaan. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos satutte paikalle!

Varsinainen linkkivinkki koskee tällä kertaa palovarottimia. Niitä on runsaasti erilaisia ja eri tavoin toimivia. Tässä jutussa esitellään erilaiset varottimet kattavasti, sekä annetaan täsmälliset ohjeet, miten monta varotinta asunnossa kuuluisi olla. (YLE)

Viikon viimeinen vinkki ei ole linkki, vaan kikka jonka keksin eilen itse ulkoillessani. Nimittäin vaaleat talvikengät voi puhdistaa lumella samaan tapaan kuin matot. Minulla on vaaleanruskeat nupukkikengät, joihin oli syksyn mittaan tullut kura- ym. tahroja. Olin ohimennen mietiskellyt, pitäisikö niitä yrittää putsata mokkakumilla tai harjalla. Puistossa tuli kuitenkin mieleen, että ehkä kuiva pakkaslumi tehoaisi myös kenkiin. Ja sehän tehosi! Otin kourallisen puhdasta lunta ja hankasin sillä kenkiä. Tahrat hävisivät samantien eikä itse kengälle tapahtunut mitään. Superkätevää! Kotona spreijasin kengät kosteussuoja-aineella. Nyt ne ovat jälleen uuden veroiset. Tätä vinkkiä siis suosittelen, mutta tietysti omalla vastuulla. Kannattaa varmaan kokeilla ensin johonkin huomaamattomaan kohtaan, jos ei ole materiaalin kestävyydestä varma.

Totuus viime vuoden vaatteista, osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaatekirjanpito opetti paitsi määrällisiä, myös laadullisia asioita. Nyt minulla on todellista tietoa siitä, millainen shoppailija oikeasti olen verrattuna siihen, millainen kuvittelen olevani tai haluaisin olla. Tässä suhteessa kirjanpito oli ihan positiivinen kokemus, sillä tältä osin kuvitelmani eivät olleen hirveän kaukana todellisuudesta.

Huomaan olevani vaatevalinnoissani varsin ehdoton. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen valmis joustamaan laatu-, tyyli- tai mistään muustakaan vaatimuksesta. En esimerkiksi halua huonoja, hiostavia, nyppyyntyviä, helposti rikki meneviä tai muuten vain ankeita sukkia elämääni. Niinpä käytin sukkiin ja sukkahousuihin melko paljon rahaa. Pidän sukkia jalassa lähes joka päivä, joten haluan ostaa parasta mitä tiedän. En myöskään enää halua akryyliä vaatekaappiini missään muodossa. Jos ostan neuleen, se on nykyisin useimmiten kashmiria tai silkkisekoitetta. Tässä on yksi syy sille, miksi melkein kaikki on alesta. Kashmir on kallista, mutta jos sen ostaa outletista, hinta voi olla siedettävä.

Kirjanpitoa tarkastellessa oli positiivista huomata, että en tehnyt vuoden aikana kompromissiostoksia. Siis sellaisia, jotka tempaa vain mukaansa asenteella ”saa kelvata”, ja jotka sitten parin kerran jälkeen jäävät pitämättä. Olen pitänyt käytännössä kaikkia uusia vaatteitani. Pidän niistä kaikista edelleen. Yhdenkään hankkiminen ei ole kaduttanut.

Toki joukossa on muutama sellainen vaate, jonka olisin periaatteessa voinut jättää ostamattakin. Siniset samettihousut ja napakka musta t-paita olivat sellaisia ns. järkeviä hankintoja, jotka eivät aivan erityisesti sykähdytä olemassaolollaan. Toisaalta ne ovat hyviä, laadukkaita perusvaatteita, joille on käyttöä. Ovat siis paikkansa ansainneet, mutta jos olisin halunnut vähentää ostostelua, nämä ovat niitä, joista olisi voinut ensimmäisenä karsia.

Kengät ovat puolestaan heikkouteni. Sain lahjaksi uudet talvikengät, käytettynä toiset ja ostin itse (apua) viisi muuta paria. Niin, ja sain joululahjaksi vielä tohvelit. Lahjakengistä ensimmäiset olivat todella tarpeen, jälkimmäiset taas annan takaisin alkuperäiselle omistajalle, sillä niille ei tunnu tulevan käyttöä. Ostin keväällä kahdet tennarit, joista toiset lähes käytin kesän aikana lähes loppuun ja toisia tuskin lainkaan. Vaikuttaa siltä, että ekat tennarit täytyy heittää roskiin viimeistään ensi kesän jälkeen, mutta niille toisille tulee vielä paljon käyttöä. Yhdet matalat sandaalit ostin korvaamaan edelliset matalat sandaalit, jotka heitin ne kesällä roskikseen täysin palvelleina. Sitten on vielä kahdet korkeakorkoiset sandaalityyppiset kengät, jotka olivat käytännöllisesti katsoen tarpeettomia, mutta esteettis-taloudellisesti vastustamattomia.

Helsingissä on nimittäin mallipareja myyvä kenkäkauppa, jonka koko valikoima on valitettavasti täsmälleen kokoani. Kun jo valmiiksi edulliset hinnat laitetaan alennusmyyntiin ja minut liikkeeseen sisälle, lopputuloksena kenkämääräni kasvaa lähes väistämättä. Tuossa liikkeessä vierailua on harkittava todella tarkoin tämän vuoden aikana, sillä useimmiten löydän sieltä jotain, jota kuvittelen tarvitsevani, tai joka muuten vaan ilahduttaa. Lämpimät saappaat haluaisin, mutta katsotaan nyt, kuinka monta kuukautta pärjään ilmankin.

Nämä vaatepohdinnat ovat itselleni niin kiintoisia, että näistä taitaa riittää juttua vielä pitkäksi aikaa. Seuraavaksi siirryn muihin aiheisiin, mutta palaan asiaan viimeistään kolmen viikon päästä, kun kuu vaihtuu. Siinä vaiheessa on ostolakon ensimmäinen tarkistuspiste.

Viikon vinkit: kenkähuoltoa, pyykkianalyysiä ja villalaatuja

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tämän viikon kaikki vinkit liittyvät sattumalta vaate- ja jalkinehuoltoon.

Tässä jutussa on hyviä vinkkejä talvikenkien hoitoon. Etenkin kiinnostaa ohje poistaa suolajäljet etikkaseoksella. En ole koskaan kokeillut, mutta voisin kyllä testata seuraavalla kerralla. (Ilta-Sanomat)

Outi Pyy kirjoittaa jälleen kerran kiinnostavaa asiaa. Tällä kertaa aiheena on pyykki, ja miten sitä pitäisi pestä. Juttu on liian laaja referoitavaksi tähän kokonaisuudessaan, mutta jos oikeat lämpötilat eri materiaaleille, erilaiset pesutavat tai pyykin pesun ekologisuus kiinnostavat, suosittelen tätä juttu lämpimästi. Itse opin siitä uutta.

Tässä kätevästi listattuna eri villalaatujen erot. Mistä tulee mohair tai angora? Juttu on informatiivinen, mutta siitä puuttuu ainakin minulle tärkeää tietoa siitä, mitkä villat ovat ns. eettisiä. Tiedän, että kaikkia kuituja ei tuoteta eläimiä kunnioittaen, päinvastoin. Mutta tässäkin on eroja. Kunpa saisin eettisen villaoppaan, josta kävisi ilmi sekä tuotantotapa että villan laatu, olisin tosi tyytyväinen! (IS)

Tennareiden valkaisu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Minulla on valkoiset kangastennarit. Valkoisuus on tosin ollut viime aikoina lähinnä katsojan silmässä, todellinen väri oli pikemminkin harmaankirjava. Päätin kokeilla kenkien valkaisemista ja kerron tässä samalla miten sujui. Ensimmäinen kuva on lähtötilanne, nauhat irrotettuina. Kuten näkyy, osumaa ovat ottaneet:

img_0547

 

Nauhat oli helpointa valkaista. Otin ne irti, laitoin purkkiin ja kloritea ja vettä perään suhteessa 50/50. Vuorokauden liottamisen jälkeen pesupussiin ja normaalin valkoisen pyykin sekaan. Puhdasta tuli.

Kengät olivat hankalammat. Ensimmäiseksi kokeilin netistä oppimaani sooda-tiskiaine -seosta. Ei ollut mainittavaa vaikutusta. Sen jälkeen päätin siirtyä suoraan kloriteen. Kastelin rätin kloritessa ja hankasin sillä valkoisia kohtia. En uskaltanut uittaa kenkiä suoraan valkaisuaineessa, koska pelkäsin noiden pinkkien osien muuttuvan laikukkaiksi. Klorite tehosi parhaiden kumisiin pohjiin, kenkien reunat puhdistuivat uudenveroisiksi. Pinta vaaleni myös, mutta ei niin paljoa kuin olisin kuvitellut. Koska tämäkään käsittely ei tuonut toivottua tulosta, kokeilin vielä perinteistä valkopesujauhetta. Tein siitä veden kanssa mössöä, jota hankasi vanhalla hammasharjalla kenkien pintaan. Harjaaminen tuntui auttavan jonkin verran. Lopuksi huuhtelin lämpimällä vedellä huolellisesti. Tässä lopputulos:

img_0590

Ovathan nämä puhtaammat kuin ennen, mutta täytyy sanoa että olin vähän pettynyt lopputulokseen. Olin jotenkin kuvitellut, että kengät olisi voinut saada pesemällä vitivalkoisiksi jälleen.

Jälkeenpäin ajatellen kenkiä olisi varmaan pitänyt liottaa ihan kunnolla veden alla. En kuitenkaan uskaltanut, koska olin lukenut että liimaukset voivat pettää. Samasta syystä en laittanut tennareita pesukoneeseen, vaikka Marttojen ohjeen mukaan sen olisi voinut tehdä.  Nämä eivät ole enää ihan upouudet, joten seuraavalla kerralla taidan kokeilla liottamista ja pesukonetta, liimausten irtoamisen uhalla.

Oletteko puhdistaneet kangastennareita? Mitkä menetelmät ovat tehonneet parhaiten? Kaikki vinkit jakoon!

Vähempi on parempi?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.

Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.

Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.

Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?

Viikon vinkki: kevytkipsin hajunhallinta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Täällä on käyty keskustelua siitä, miten estetään ja poistetaan hienhaju kengistä. Eräs lukija halusi jakaa kokemuksensa samaa aihetta sivuten. Kyseessä ei ole normaali kenkä, vaan Walker-kevytkipsi, joka toimii kuin perinteinen kipsi, mutta jonka voi itse irrottaa ja laittaa takaisin esim. peseytymisen ajaksi. Walker on kovasta muovista tehty ”kotelo”, joka pitää jalan paikallaan. Se ulottuu varpaista ylös sääreen asti. Käytännössä on kuin jalassa olisi tiukka muovinen kenkä.

Käytettyään tällaista monta kuukautta, lukija kehittyi varsin päteväksi hajunhallinnassa. Sairaala ja apuvälinelainaamo eivät antaneet minkäänlaisia hoito-ohjeita, joten hän joutui selvittämään hajuhaittojen torjunnan salat itse kokeilemalla. Jaan tässä alla hänen kertomuksensa, sillä näistä vinkeistä saattaa olla apua jollekulle muullekin.

Kuinka pärjäät Walkerin kanssa

Ykkösohje on toki: pese sitä jalkaa! Jos voit, mutta ei se meitsillä mihinkään riittänyt.

Kakkosohjeeni on: vaihda sukka joka päivä. Itse käytin vain putkisukkia, mutta ei sekään riitä, pesun lisäksi. Lisäksi kenkä irti aina kun voi tuulettaa.

Omasta mielestäni jalkani ei ns. normisti haise. Mutta huolimatta päivittäisestä jalkakylvystä, niin Walkerissa mehut muhii. Sen verran tiivis paketti kyseessä, varsinkin kesäaikaan.

En saanut sairaalasta enkä kaupungin terveysasemalta mitään ohjeita, mutta testasin ja käytin seuraavia tuotteita:

1. Scholl Fresh Step, ihan hyvä tuote, ongelmat:
– hinta, maksaa noin 8 euroa
– todella voimakas tuoksu, ällöttää parin viikon jälkeen ihan sikana
– tehokas spray, vaikea kohdistaa vain kenkään, kimpoaa huoneilmaan
Plussaa:
– tehokas
– käytin joka päivä, toi hieman raikasteen oloa kenkään

2. Softcare Hajunpoistaja Odour Control
– Prismasta, saa myös kauppakassiin (tilaukseen)
– hinta noin 8 euroa, kotimainen avainlipputuote, riittoisa, 300 ml
– helppo annostella, itse pumppaa liipaisimesta sprayna (ei ole siis painepakkaus), valoa vasten näkee kun pohjallinen on tasaisen märkä
– tehokas, toimi ainakin meikäläisellä
– ei viidessä kuussa syönyt pohjallista eikä kumiletkuja
– neutraali haju
– ei mitään moitittavaa
– pelasti kesäni

Vaatteita on huollettu

Julkaistu , kirjoittanut
22

Kuten alkuviikosta lupasin, olen tällä viikolla hoitanut paljon vaateasioita. Kengät odottavat korjattuina suutarissa ja yksi mekko ja untuvatakki puhtaina pesulassa. Olen pessyt kolme neuletta ja yhden huivin. Käytin yhden iltapäivän siihen, että huristelin kaikista villapaidoista nypyt pois sellaisella koneella ja puhdistin niitä teippiharjalla.

Nämä huoltotoimet ovat samalla pakottaneet tarkastelemaan yksittäisiä vaatekappaleita hyvin tarkasti. Lopputulos on, että olen luopunut ja aion edelleen luopua monista vaatteistani. Tänään viskasin roskikseen kahdet kengät, yhdet omat ja yhdet lapsen. Molemmissa oli sellainen vika, että pohjat olivat kuluneet puhki. Kun kyseessä oli kumipohjaiset kengät, ei niille oikein voi tehdä mitään. Lapsen kengät eivät enää pitäneet vettäkään, joten katsoin viisaimmaksi olla edes yrittämättä kierrättää niitä. Sama tilanne koski omia kenkiäni, jotka olivat kuluneet jatkuvassa käytössä muualtakin sellaisiksi, ettei lankkaus enää pelastanut tilannetta. Puoliso oli hartaasti inhonnut ko. jalkineita jo pitkään, joten pohjien kuluminen puhki antoi lopulta minullekin viimeisen sysäyksen heittää ne pois.

Tutustuttuani Marie Kondoon huomaan tarkastelevani omaisuuttani entistä kriittisemmin.  Villapaitoja setviessä tiedostin, että kovin moni ei niistä enää ilahduta minua. Toisaalta hyvästä vaatteesta luopuminen ei aina ole yksinkertaista. Esimerkki: Violetti villapaita, 100% villaa, ostettu halvalla Benettonin mallikappalemyynnistä vuosia sitten. Hyvinä puolina täydellisesti sopiva värisävy, mukava klassinen malli sekä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut laatu. Huonona puolena kiusallisen karkea villaneulos sekä nykyminälle piirun verran liian lyhyt ja ahdas koko. Periaatteessa täysin pidettävä vaate siis, ja vieläpä varsin käytännöllinen ja pukevan värinen. Mutta ilahduttaako se minua? Rehellinen vastaus on ei enää. En ole pitänyt neuletta pitkiin aikoihin. Mutta en ole heittänyt poiskaan, koska sehän on ihan hyvä. Viime päivien aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyseisen paidan on aika lähteä.

Saman suuntaisia ajatuksia on tullut vastaan monien muidenkin vaatteiden kohdalla. Pari kashmirneuletta, jotka tuntuvat ihanilta mutta nyppyyntyvät alta aikayksikön sellaisiksi, ettei niitä kehtaa pitää julkisesti. Sinänsä hauska ja siistinä pysynyt neule, jonka väri vain vaikuttaa tällä hetkellä suorastaan masentavan tylsältä. Mitä näille pitäisi tehdä? Luulen että laitan kashmirit kierrätyslaatikkoon ja säästän jälkimmäisen siinä toivossa, että se innostaisi ensi syksynä enemmän.

Tänään sattui myös niin, että farkut kuluivat puhki. Ne oli ostettu vuonna 2008 ja olleet jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Kuluma on polvessa, ja lahkeetkin ovat jo rispaantuneet. Mitä niille pitäisi tehdä? Onko hyviä ideoita? En halua kulkea ihmisten ilmoilla paikka polvessa, enkä tällä hetkellä keksi niille käyttöä paikattuina. Rikkinäistä ei mielestäni ole reilua dumpata kierrätyslaatikkoonkaan. Onko roskis oikea paikka? Minusta ei ole tuunaajaksi, en omista ompelukonettakaan.

Sitten olen vielä havainnut monia pieniä korjattavia juttuja niissä vaatteissa, joista nyt toistaiseksi en aio luopua. Pieni reikä siellä, purkautunut lanka täällä, ja sen sellaista. Yhden mekon olin ajatellut myydä, kunnes huomasin kainalossa pikkuruisen reijän. Tavallaan harmillista, mutta toisaalta tiedän vaatteen olleen todella kovassa käytössä – kuten suurin osa vaatteistani on. Joten jos jokin kuluu rikki kymmenien tai ehkä jopa yli sadan käyttö- ja pesukerran jälkeen, se on ihan okei.

Huomenna lähden ostamaan uudet kengät niiden rikki menneiden tilalle. En nyt muista ihan tarkalleen, mutta taisin ostaa viimeksi uudet kengät 2013. Vähän turhan suuresta kenkämäärästä huolimatta täytyy sanoa, että shoppailu on pysynyt hyvin aisoissa.