Avainsana-arkisto: kemikaalit

Viikon vinkit: japanilainen siivous, arjen kemikaaleja ja kassivinkki

Julkaistu , kirjoittanut
11

Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)

Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.

Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)

Selitys haiseville vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Täytyy myöntää, että Nextin asiakaspalvelu on tehokas. Sain vastauksen vuorokauden sisällä kyselyyni. Se oli äärimmäisen kohtelias ja vuolaasti asiaa pahoitteleva, jopa suorastaan huvittavuuteen asti. Tässä lainaus vastauksesta:

I do appreciate your concerns but I can confirm that there are no chemicals that are added to any of our clothing.

The smell could possibly be from our packaging and this would not be harmful to children or nature.

I am also sorry to hear that after washing the items they still have a strong smell.  This is certainly not how we expect our clothing orders to be and I can advise you that you are free to return the items for a full refund if you did not want to keep this order. 

Mitähän tästä nyt sanoisi. Firma väittää, että haju johtuu vain pakkauksista, ei vaatteiden kemikaaleista. Voiko muovipussista tarttua niin vahva haju vaatteisiin? Kai se on mahdollista, sen puolesta puhuisi, että sukkisten haju oli erilainen, ja ne olivat erilaisessa muovissa. Toisaalta mitä ihmeen myrkkyjä niissä pusseissa sitten olisi, jos vaatteisiin tarttuu niistä niin voimakas tuoksu? En ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Tuo yksi lause vaan ei mielestäni vielä ole riittävän uskottavaa. Olisin kaivannut perusteluja, tietoa valmistusprosessista ja muuta faktaa väitteen tueksi.

Plussaa on, että saisin palauttaa nuo jo avatut ja pestyt vaatteet täyttä korvausta vastaan, mutta en aio sitä tehdä. Tarkkanenäinen ystäväni ei eilen haistanut puhtaissa vaatteissa enää juuri mitään, joten eiköhän se seuraavassa pesussa häviä kokonaan. Voipi olla, että annan firmalle vielä toisen mahdollisuuden.

Haisevat lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
4

Käytin viime viikolla yhden päivän etsien netistä kivoja lastenvaatteita. Olen vähän rajoittunut niiden suhteen, haluan että materiaali on ensisijaisesti puuvillaa tai muuta luonnonkuitua, mallin pitää olla sopivasti väljä että vaatteessa voi leikkiä, ja lisäksi ulkonäön täytyy miellyttää sekä omia että lapsen silmiä. Ei siis aivan yksinkertainen tehtävä. Useimmiten ongelmaksi tuli ulkonäkö. Lapsi haluaa, että esim. paidassa olisi jokin kuva, mikä ei mielestäni ole kohtuuton toive. Itse taas haluan, että kuva on kiva – ei mikään isopäinen alien tai typerä teksti. Lisäksi vältän muovipainatuksia luettuani taannoin Kuluttaja-lehden tutkimuksesta, jossa niistä löytyi ftalaatteja ynnä muita ikäviä kemikaaleja.

Omin avuin en tällaisia löytänyt, mutta onneksi sain vinkin englantilaisesta nettikaupasta. Sieltä löytyikin runsaasti kohtuuhintaisia ja kaikki kriteerit täyttäviä vaatteita. Tilaus ja toimitus sujui jouhevasti ja vaatteet saapuivat parissa päivässä kotiovelle. Kaikki muuten hyvin, paitsi että ne vaatteet haisivat. Jokainen vaatekappale oli pakattu omaan erilliseen muovipussiinsa. Kun vaatteet otti pussista esiin, niissä oli vahva kemikaalinen haju. Pesin yhden paidan muun pyykin seassa, ja haju lähti. Loput neljä vaatetta pesin toisessa erässä, mutta tällä kertaa haju ei häipynytkään täysin, sen sijaan tuntuu että se tarttui hieman muuhunkin pyykkiin. Tilanne siis parani merkittävästi, mutta haju ei häipynyt kokonaan.

Asia stressaa minua siksi, että jos jokin haisee, hajun aiheuttaa jokin kemikaali tai yhdiste. En usko, että ne varsinaisesti edistäisivät terveyttä. Samaa teoriaa tukee nämä YLEn artikkelit:

Tietysti kyse on eri asiasta, työskenteleekö pesemättömien vaatteiden parissa tuntikausia päivässä, vai pukeutuuko pestyihin vaatteisiin silloin tällöin kotona. Samoin tuo keskimmäinen tapaus on todellinen ääriesimerkki. Vaikuttaa myös siltä, että suurin osa aineista lähtee pesussa pois, ja aionkin pestä nuo vaatteet seuraavan kerran niin, että on vain yksi uusi vaate per koneellinen. Uskoisin hajun häipyvän sillä tavalla lopullisesti, sillä yhdestä vaatteesta se jo poistui.

Nyt olen kuitenkin dilemman edessä. Uskallanko ostaa tuolta vaatteita uudestaan? Ne olivat kivoja, edullisia ja vastasivat tarkoitustaan hyvin. Toisaalta se haju arveluttaa. En myöskään ole varma, johtuiko se muovista johon vaatteet oli pakattu, vai oliko vaatteisiin itseensä lisätty jotain ainetta. Sukkahousut olivat erilaisessa pakkauksessa kuin paidat, ja niissä oli vähän erilainen haju, selvästi pakkauksesta lähtöisin.

Tässä olisi kieltämättä yksi argumentti käytettyjen vaatteiden puolesta, ne on yleensä pesty niin monta kertaa, että viimeisetkin kemikaalirippeet on häipyneet kuiduista. Toisaalta inhoan nuhjuisuutta myös lastenvaatteissa, ja kuten olen ennenkin kirjoittanut, harvoin löytää mitään todella uudenveroista.

Oletteko törmänneet samaan ongelmaan? Tai siis tässähän on monta ongelmaa, sopivien vaatteiden löytyminen, kemikaalit ja ostodilemma. Joka tapauksessa kiinnostaisi kuulla vastaavista kokemuksista, myös aikuisten vaatteiden osalta.

EDIT: Aktiivinen kuluttaja iskee jälleen. Lähetin äsken sähköpostilla palautetta hajuun liittyen. Vastaus luvattiin viikon kuluessa. Saapa nähdä miten käy. Välillä sitä on vähän hidas, tajusin vasta ekaa kommenttia lukiessa, että voin itsekin asiaan vaikuttaa!

 

Parhaat päätökset

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen blogia kirjoittaessa kokeillut erilaisia projekteja ja muuttanut omia toimintatapojani fiksummiksi. Aina yritykset eivät onnistu, mutta välillä syntyy uusia rutiineja, jotka ilahduttavat itseäni. Ajattelin jakaa niistä muutaman.

Muovipussien vähentäminen. Viime keväänä yritin yhden viikon kieltäytyä kaikista muovipusseista. Muistelen että viikko ei ihan mennyt putkeen, mutta se valpastutti ja seurauksena on, että meille kertyy muovipusseja huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nykyisin minulla on lähes aina kestokassi mukana ruokakaupassa. Kieltäydyn kaikista pikkupusseista, ja hedelmäpussienkin kanssa on pientä edistystä tapahtunut. Olen nimittäin ruvennut mättämään hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin ja liimailen vain useamman lapun siihen päälle. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen siitä, että olen tässä pienessä asiassa onnistunut muuttamaan rutiinejani.

Jääkaapin järjestys. Kun äskettäin pesin jääkaapin, järjestin samalla kaikki ruuat takaisin omille paikoilleen, joista ne olivat kesän aikana päässeet lipeämään. Selkeä ja pysyvä järjestys jääkaapissa on vähentänyt ruokahävikkiä melkoisesti. Se helpottaa kauppalista tekemistä, kun yhdellä silmäyksellä näen mitä kaapissa on ja mitä puuttuu. Epäilen, että puolisoni on edelleen autuaan tietämätön siitä, että jääkaapissa on jokin tietty järjestys, mutta sekään ei haittaa. Väärällä hyllyllä oleva tavara on helppo laittaa omalle paikalleen. Sitä paitsi olen kirjoittanut hyllyihin, mitä minnekin kuuluu.

Sekajätteen vähentäminen. Kun lisäsin roskakaappiin yhden pussin metallijätteelle, tulee lähes kaikki keittiöjäte kierrätettyä tavalla tai toisella. Tästäkin pienestä parannuksesta olen tosi ylpeä.

Myrkyttömät siivousaineet. Aloin ensin kokeilemaan luonnonkosmetiikkaa ja siitä innostuneena myös myrkyttömiä siivousaineita. Olen löytänyt toimivia ja hyväntuoksuisia aineita, enkä vaihda niitä enää muihin. Jos joku tietää hajuttoman ja ”luonnollisen” pyykinpesuaineen, vinkatkaa ihmeessä. En halua, että pyykki tuoksuu miltään, ja ymmärtääkseni kaikissa luontaisaineissa on joku tuoksu. Pesupähkinät menevät jo liian hippiosastolle, en jaksa uskoa että ne puhdistaisivat ruokatahroja lastenvaatteista – vai puhdistavatko kuitenkin?

Kesäistä kulutusta

Julkaistu , kirjoittanut
8

Viime aikoina loppuun kuluneista tuotteista huomaa että on kesä. Mattojen pesussa sain vihdon käytettyä vuosikausia siivouskaapissa pyörineen mäntysuovan. En enää edes muista miksi meillä oli mäntysuopaa, sillä en ole tarvinnut sitä ainakaan neljään vuoteen. Kyseessä on niin harvoin tarvittava tuote, että en osta uutta tilalle ennen kuin sitten vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Lisäksi olen kuluttanut loppuun yhden aurinkorasvan, mikä vähentää puheleiden määrää kylppärin kaapissa. Uutta ei tarvitse ostaa, sillä taannoisen jämäinventaarion tuloksena puolivajaita aurinkotuotteita löytyi useita. Lisäksi kului loppuun Acorellen sokerointivaha – tuote jota voin lämpimästi kehua.

Siivouspuolella olen kuluttanut loppuun useamman Methodin tuotteen, mutta niitä ei varmaan lasketa koska olen korvannut ne samanlaisilla uusilla. Olen ollut hyvin tyytyväinen Methodin tuotteisiin ja luulen että pysyttelen niissä jatkossakin. Aineet tuoksuvat hyvältä ja ovat yhtä tehokkaita kuin ”tavallisetkin” siivousaineet. Kokeilin Maison Belle (tai jotain sinne päin) tiskiainetta, mutta mielestäni se ei irrota rasvaa toivotulla tavalla. Methodillakin on tiskiaine, mutta toistaiseksi mennään LV:llä, jota puoliso turhautuneena osti Maisonin tilalle. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä tapa käyttää se huono tiskiaine pois.

Kirjasta opittua

Julkaistu , kirjoittanut
3

Listasin tähän asioita, joita opin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjasta:

  • Jos jokin haisee, siitä haihtuu kemikaaleja.
  • Palonestoaineet ja muut vastaavat sitoutuvat pölyyn. Siksi siivoaminen kannattaa.
  • Elektroniset laitteet kirjaimellisesti puhaltavat palonestoaineita ilmaan. Ruotsissa suositellaan koneiden tyhjäkäyttöä tuuletetussa tilassa, ennen kuin ne otetaan käyttöön!
  • Kemikaalien yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia. Ne voivat kumuloitua, mutta myös neutraloida toisiaan.
  • Ruoanlaitoissa muoviastiat ovat turvallisia, jos niitä käytetään siten kuin ne on suunniteltu. Kylmäastioihin ei pidä säilöä kuumaa.
  • Ruoka pitäisi aina lämmittää mikrossa lasisessa tai keraamisessa astiassa.
  • Myös keramiikka voi olla vaarallista, jos lasite on rikkoutunut.
  • Kirpputorilta ostetut lelut ovat yleensä vanhoja, niiden kemikaalikuorma voi olla mikä tahansa. Toisaalta kirpputorilta ostetut vaatteet ovat puolestaan tästä näkökulmasta turvallinen vaihtoehto, ja tietysti paljon ekologisempi.
  • Hormonihäiritsijöitä on myös luonnontuotteissa, kuten esimerkiksi laventelissa.
  • Antibakteerisista aineista ei ole todellista hyötyä, mutta paljon haittaa.

Anja Nysten puhui viime viikolla YLEllä kirjastaan, ja hänellä on haastattelussa hyviä pointteja jälleen. Esimerkiksi raskaana olevien meikkauskielto – on eri juttu laittaa ripsiväriä kuin rasvata koko kroppa kiireestä kantapäähän. Tuotteiden määrässä on aivan valtava ero, ja onkin ihan järkevää miettiä mikä on iso riski ja mikä ei.

Miltä tuoksuu puhdas?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Amerikkalaisten hajuintoilu ei lakkaa hämmästyttämästä. Tämä tuli jälleen mieleen lukiessani Power of Habit -kirjaa. Siinä oli hämmästyttävä tarina siitä kuinka P&G keksi tuotteen, joka poisti kaikkia hajuja. Ainetta suihkautettiin mihin tahansa materiaaliin, ja se neutraloi välittömästi pahat hajut kissanpissasta hienhajuun ja niin edelleen. Firmalla oli kuitenkin valtavia ongelmia tuotteen myynnissä ja markkinoinnissa. Välittömäksi hitiksi arvioitu tuote ei käynytkään kaupaksi. Ihmiset saivat näytteen, käyttivät sitä muutaman kerran ja sitten unohtivat sen jonnekin.

Tätä ongelmaa alkoi sitten selvittää joukku tiedemiehiä, jotka analysoivat tuntikausia ihmisten siivoustottumuksia, haastatteluja ja elintapoja. Lopuksi päästiin ongelman ytimeen: tuote ei tuoksunut miltään. Mutta kun tähän hajuja eliminoivaan tuotteeseen lisättiin hajua, se alkoi yhtäkkiä käydä kaupaksi. Tuote positioitiin uudelleen siten, että sitä ei markkinoitu enää pahojen hajujen eliminojana, vaan tuotteena, joka saa siistin huoneen tuoksumaan yhtä siistiltä kuin se näyttää. Vasta jonkin ajan kuluttua, kun ihmiset olivat jääneet koukkuun puhtauden tuoksuun, yritys alkoi mainita, että tuote myös poistaa pahat hajut.

Tuotteen nimi on Febreze, enkä ollut koskaan aiemmin kuullut siitä. USAssa asuessa en koskaan törmännyt tähän, koska en kiinnittänyt juurikaan huomiota kaupassa niihin hyllymetreittäin jatkuviin spraypullorivistöihin, jotka oli suunnattu ties mitä tarkoitusta varten. Ajatus siisteyden tuoksusta tuntuu minusta aivan nurinkuriselta. Ensin siivotaan, sitten suihkutellaan kemikaaleja ilmaan, jotta tuoksuisi joltain muulta kuin vastasiivotulta, jotta tuntuisi siltä että todellakin on siivottu? Eli puhtaus tuntuu puhtaalta vasta, kun huoneessa leijailee Alaskan kevään tai Hiljaisen jasmiinin tuoksu? Olen aivan pihalla.

Uteliaisuudesta kävin kurkkaamassa noita Febrezen nettisivuja. Ja yllättäen sieltä löytyi vielä yksi, hajuton vaihtoehto. Aloin mietiskellä, mahtaisiko se todella toimia hajunpoistajana? Joskus tulee tilanteita, että johonkin tekstiiliin on tarttunut itsepintaisesti jokin haju, josta haluaisi päästä eroon. Jos joku sanoo että tuote todella toimii, ja jos jostain kävisi ilmi ettei kyse ole hirveästä myrkystä, voisin jopa harkita käyttäväni sitä tarpeen tullen. Mutta ei tulisi mieleenkään suihkutella petivaatteita joka aamu hajunpoistajalla, kuten joku käyttäjä sivustolla ilmoitti tekevänsä.

Kirja-arvostelu: Kemikaalikimara lapsiperheille

Julkaistu , kirjoittanut
3

Anja Nysten on kirjoittanut kattavan opuksen kodin kemikaaleista lapsiperheiden näkökulmasta. Kirja on perusteellinen katsaus siitä, millaisille kemikaaleille altistumme päivittäin, rakennusmateriaaleista ja juomavedestä lähtien. Kirjassa käsitellään myös kodin muut kemikaalien lähteet, kuten huonekalut, kosmetiikka, siivous, astiat jne. Melko iso osa kirjasta keskittyy raskaus- ja vauva-aikaan, mutta osansa saavat myös isommat lapset. Itse asiassa kirjaa lukiessa tuli vahvasti sellainen olo, ettei haitallisia kemikaaleja voi millään välttää. Paitsi ehkä muuttamalla maakuoppaan ikikorven keskelle, ja silloinkin saattaa maaperästä huokua radonia…

Tosiasiassa Nystenin kirjassa on kuitenkin todella paljon hyödyllistä asiaa. Pidin siitä, että faktat on esitelty neutraalisti. Tutkimustieto tuntui olevan uusinta mahdollista, monet viitteet olivat 2013 tai 2012 tehtyihin tutkimuksiin. Pidin myös siitä, että kirjassa tuotiin selvästi esiin se, ettei luonnollisuus ole tae turvallisuudelle. Luonnossa esiintyy myrkkyjä ja yliherkkyyttä aiheuttavia aineita samalla lailla kuin teollisesti tuotetuissa ainessa. Nysten ei varsinaisesti tuomitse mitään, mutta tasaisin väliajoin kehottaa lukijaa pohtimaan, mitkä kemikaalit ylipäätään ovat edes tarpeellisia.

Visuaalisesti kirja on hieman hämmentävä. Kirjassa oli useita ”tietoiskuja”, jonne oli tiivistetty olennaisia asioita. Nämä oli erotettu violetilla taustavärillä erottumaan leipätekstin joukosta. Lukijalle ei kuitenkaan selvinnyt, miksi taustaväri oli välillä raidallinen, välillä kuin pensselillä vedelty, välillä tekstille riitti reunus, välillä taas koko sivu oli väritetty. En hahmottanut tässä mitään logiikkaa, eikä värikoodausta selvitetty lukijalle missään. Lopputuloksena oli vähän sillisalaattimainen visuaalinen ilme.

Eniten kirjassa häiritsi sen laveus. Nysten johdattelee jokaiseen aiheeseen perusteellisesti, mutta useimiten näissä johdannoissa pysytellään itsestäänselvyyksien parissa. Mielestäni kaikki johdannot olisi voinut jättää kokonaan pois, ja aloittaa suoraan asiasta. Tiedämme kyllä muutenkin, että kynttilät luovat tunnelmaa ja että lapset laittavat kaiken suuhun. Näitä karsimalla kirja olisi napakoitunut huomattavasti.

Toinen askarruttava asia oli kirjan ravitsemus- ja sairaanhoito-ohjeet. Nysten on kemisti eikä lääkäri, joten oletan hänen tarkistuttaneen faktansa jollakulla alan asiantuntijalla. Kuitenkin ohjeistaessaan raskauden ajan vitamiineista tai opastaessaan vauvan yskän hoidossa Nysten liukuu mielestäni aika reilusti alkuperäisen aiheen ulkopuolelle. Välillä kirjoittajan henkilökohtaiset mielipiteet putkahtelevat esiin, mikä on hieman ristiriidassa kirjan muuten neutraalin yleislinjan kanssa. Karkeista esimerkiksi Nysten toteaa, ettei moisia äiti tai sikiö tarvitse, toisaalta ei kuulemma kannata stressaantua, vaikkei kestovaipparumbaa jaksaisikaan pyörittää. (Niistä kertakäyttövaipoista olisi muuten ollut kiinnostavaa lukea lisää, nyt aihe kuitattiin yhdellä lauseella!)

Kokonaisuudessaan Kemikaalikimara lapsiperheille on siis erittäin kattava tietopaketti. Nysten olisi mielestäni voinut luottaa faktoihin vielä enemmänkin ja karsia jutustelevat jaksot väleistä pois. Tämä olisi miellyttänyt minua enemmän, sillä silloin kirjasta olisi tullut käsikirjamaisempi, josta voisi tarvittaessa helposti hakea tietoa yksittäistä asiaa koskien. Tällaisenaan kirja oli kenties kevyempilukuinen ja helpommin lähestyttävä, mutta toisaalta myös pidempi ja faktoja joutui välillä setvimään muun asian seasta. Tästä huolimatta kirja tarjosi minulle paljon uutta tietoa, ja voin suositella sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirjan lukemisesta oli myös yksi erittäin konkreettinen seuraus: tallensin Myrkytystietokeskuksen numeron puhelimen muistiin. Toivottavasti sille ei tule käyttöä.

(Tämä arvostelu on tehty omaksi huvikseni, kirjan lainasin kirjastosta.)

Tartuin puteliin

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Kaatosateen ja asiakaspalaverin yhdistelmä johti siihen, että etsin käsiini viimeisen pullon kenkiensuojausainetta, ja spreijasin mokkanahkaiset ballerinani. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Aiemmin käytin näitä suoja-aineita aika paljonkin. Käsittelin systemaattisesti kaikki mokka- ja nupukkikengät, ja joskus kangaskengätkin. En muista omistinko kymmenen vuotta sitten mokkalaukkua, mutta jos omistin, käsittelin taatusti senkin perusteellisesti.

Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin tiedostaa, että ylimääräiset kemikaalit voivat olla haitallisia ja lakkasin suihkuttelemasta suoja-aineita kaikkeen mahdolliseen. Käytin vanhat pullot loppuun, mutta yksi oli vielä jäljellä. Koska minun on vaikeaa heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa, aine oli jäänyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin aineelle olisi jotain perusteltua käyttöä. Eilen se tuli sitten vastaan. Siinä pelossa, että ihanat kengät olivat vaarassa tuhoutua, tartuin pulloon mutta hyvin ristiriitaisin tuntein.

Olen juuri lukemassa Anja Nystenin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa, joka on jatkoa Kemikaalikimaralle, ja sitä lukiessa on jälleen tullut harvinaisen selväksi, että turhista kemikaaleista ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Altistumme jatkuvasti ja tahattomasti niin monille kemikaaleille ja myrkyille, että on turha kuormittaa elimistöä ja ympäristöä vielä lisää. (Tuo mainitsemani kirja on muuten erittäin mielenkiintoinen, palaan siihen vielä kunhan saan sen loppuun.) Tässä kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten tieto lisää tuskaa. Kyllä minä aiemminkin tiesin, ettei se spray ole mitään ruusuvettä ja keijukaispölyä, mutta käytin sitä iloisesti siitä huolimatta, koska en ymmärtänyt (eli tullut oikeasti asiaa pohtineeksi) millä tavalla aineen sisältämät kemikaalit ihmiseen vaikuttivat. Nyt tiedän aiheesta paljon enemmän, ja sitä myötä suihkeen käyttäminen on muuttunut aika vastenmielikseksi.

Lopuksi vielä: kaverini oli tarvinnut samanlaista ainetta ja kysynyt kaupassa oliko myrkyille mitään ekologisempaa vaihtoehtoa. Yllättäen sellainen oli löytynyt valikoimista – mutta vasta tiedustelun jälkeen. En tiedä tästä tuotteesta yhtään mitään, mutta jos on mahdollista hankkia tuote, joka toimii myrkkyjä vastaavalla tavalla mutta turvallisesti, hankin sellaisen todennäköisesti itselleni. Sitten kun olen ensin käyttänyt tuon kamaluuden loppuun.

Viikon vinkit 31/2013: kemikaaleja ja luovaa kierrätystä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämän viikon teemana kemikaalit ympäristössä, sekä lopussa mahtava uusiokäyttövinkki.

YLE uutisoi, että lelujen kemikaalisäädöksiä on kesäkuussa tiukennettu. Olennaiset asiat tulevat kuitenkin jutun lopussa: tarkimmin kannattaa vahtia sellaisia leluja, joita lapsi laittaa suuhun, sillä sylki liuottaa lelusta kemikaaleja. Kannattaa myös muistaa, että Tukes ei tarkista kaikkia Suomessa myytäviä leluja, vaan tekee lähinnä pistokokeita. Tämä oli ainakin minulle tärkeä tieto, jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Jos siis haluaa pelata varmanpäälle, muovilelut kannattaa jättää kauppaan.

Edelleen YLEn uutissivuilta löytyy juttu, jonka mukaan vain vähäinen osa kemikaalien vaikutuksista tunnetaan, puhumattakaan niiden yhteisvaikutuksista. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaikilla kemikaaleilla olisi automaattisesti vaarallisia seurauksia. Mutta uskoisin, että mitä enemmän tämän tyyppistä uutisointia alkaa tulla, sitä enemmän luomu, luonnonkosmetiikka ja vastaavat tuotteet alkavat kiinnostaa. Eikä sekään välttämättä ole huono asia.

Loppukevennyksen aika: katsokaa, miten mahtava kasvihuonelyhty! Tämä jos mikä on luovaa tavaroiden uusiokäyttöä. Kuva löytyy Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogista, joka muuten on täynnä erittäin pätevää tietoa kemikaaleista, alan asiantuntijan kirjoittamana. Voin suositella!