Sieltä ne taas tulevat

Hesarin välistä tipahti tänä aamuna Kampin alennuskampanjan mainos. Tämän viikon keskiviikosta viikon loppuun saakka olisi kauppakeskuksessa tarjolla yhtä jos toista tarjoustavaraa. Ja koska alennusviikot seuraavat toisiaan vääjäämättä ja aina samassa järjestyksessä, seuraavien viikkojen aikana vuorossa ovat myös Sokoksen kampanja ja Hullut päivät. Se taas tarkoittaa, että varmaan aika moni käy lähiviikkoina alevihkojen äärellä itsensä kanssa keskustelua siitä, mitä eroa on sillä että tarvitsee jotain tai haluaa jotain.

Suhteeni alennushässäköihin muuttuu vuosi vuodelta neutraalimmaksi. En viitsi jonotella jotain villapaitaa, mutta toisaalta en myöskään periaatteesta jätä menemättä, jos bongaan todella hyvän tarjouksen. En silti oikein ymmärrä niitä lähes fyysisiä taisteluita, joita alelaarien äärellä käydään. Sehän on vain tavaraa! Ilmankin pärjää.

Viime vuosina olen huomannut, että hintojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ainakin Stockan Hulluilla päivillä hinta ei välttämättä ole markkinoiden halvin, vaikka tuotetta kovasti mainostettaisiinkin. (Muita kampanjoita en ole niin läheltä seurannut. Onko lukijoilla samoja kokemuksia esim 3+1 päivien tarjouksista?) Suosittelen, että selvittää aletuotteiden normaalin hinnan ensin, ennen kuin ryntää tekemään mahtavia löytöjä. Esimerkiksi Hullujen päivien vihkosta on löytyy välillä oikeasti todella edullisia tuotteita, ja sitten paljon lähes normaalihintaista tavaraa. Luulisin, että merkkituotteiden hintoja on helpointa vertailla. Kaupan omien merkkien kohdalla alennusprosentin selvittäminen voi olla hankalampaa.

Olen taas laittanut tavaroita kiertoon. Keittiön kaappeja siivotessa vastaan tuli kaksi tarpeetonta raastinrautaa:

Tarpeetonta tavaraa kierrätykseen.

Tarpeetonta tavaraa kierrätykseen.

Nämä oli alunperin saatu lahjaksi. Niitä ei oltu käytetty kertaakaan. Annoin ne vastikään uuteen kotiin muuttaneelle sukulaiselle. En siis dumpannut niitä pahaa aavistamattoman vastaanottajan keittiöön tyyliin ”hei toin sulle tämmöiset sähän varmasti tarvitset näitä”, vaan kysyin oliko niille tarvetta. Jos ei olisi ollut, kakkosvaihtoehto olisi ollut taloyhtiön kierrätyshylly. Tavaraa siis poistuu huushollista jatkuvasti, mutta hyvin vähän kerrallaan. Huomaan myös, että lahjoistakin voi luopua helposti, jos ne ovat aivan tarpeettomia ja jos joku muu tarvitsee niitä.

Paljon parempi!

Nolous on kuulkaa uskomattoman tehokas motivaattori. Katsokaa nyt vaikka.

Niin paljon parempi!

Niin paljon parempi!

Tyhjensin eilen koko kauhukaapin, ja lopputulos – vaikka onkin vielä välivaiheessa – rauhoittaa mieltä kummasti. Mitä siellä sitten oli? No tosiaan vaikka mitä. Roskiin heitin useita muovisia säilytysrasioita, joille ei ollut mitään käyttöä. Siis sellaisia, mihin esimerkiksi ruokakaupan valintatiskillä laitetaan salaattia tms. Niitä olin tiskannut ja ajatellut että olisivat käteviä joskus. Kertaakaan en ollut tarvinnut, joten energiajätteeksi menivät. Lasikierrätykseen joutui kannettomia tiskattuja lasipurkkeja, jotka alunperin olivat päätyneet kaappiin samasta syystä kuin muovisetkin. Roskiin heitin myös esimerkiksi kulahtaneen tuttipullon tutin – mysteeriksi jää, miten se oli kaappiin päätynyt. Tuttipulloja ei nimittäin ole tarvittu vuosiin.

Yllättävän paljon oli sellaisia esineitä, joilla itse asiassa oli ihan oikea paikka jossain muualla. En tiedä miksi ne olivat jääneet tähän kaappiin pyörimään. Kun kaikki eksyneet esineet oli palautettu takaisin omille paikoilleen, tuntui että noin puolet sisällöstä oli kadonnut. Lopputulos oli, että kaappiin tuli valtavasti tyhjää tilaa. Sain huomata, että keittiööni mahtuu ihan hyvin kaikki mitä haluan, kun vain poistan ensin turhat roinat. Tavaroita on siis tullut karsittua, etenkin kun tästä innostuneena siivosin vielä yhden vetolaatikon, joka oli myös vähän päässyt käsistä.

Nyt on vain yksi ongelma, jonka ratkaisemiseski mielelläni ottaisin ideoita vastaan. Kuvassa alhaalla oikealla näkyy kasa tiskirättejä. Ne ovat kuivia ja puhtaita, ja odottavat vuoroaan. Käytän tuollaisia kierrätettäviä tiskirättejä, joita voidaan pestä ottaa aina uudelleen käyttöön. Olen niihin hyvin tyytyväinen, mutta miten ne voisi säilyttä siistisi? Looginen paikka on tässä kaapissa. Kuivina ne ovat aika jäykkiä kökkeröitä, ja niitä on hankala pinota. Jonkinlainen laatikko ehkä? Tai muita ideoita?

Sokea piste

Meillä on keittiön kaapit järjestyksessä. Tässä käsityksessä olin siihen saakka, kunnes otin kuvan tiskikaapista.

Olin ihan tietoinen siitä, että jääkaappi ja ruokakaappi eivät ennen ruokajärkiprojektia olleet aina esittelykelpoisessa kunnossa, mutta ainakin astiat ja muut tavarat olivat omilla paikoillaan. (Nykyisin ruokakaapitkin pysyvät hyvällä mallilla, koska niissä on systeemi ja merkityt paikat.) Sen sijaan astiakaapeissa vallitsi kaunis järjestys, tiesin missä mitäkin on ja olin tyytyväinen tilanteeseen. En tiedä mikä sai silmäni avautumaan viime viikolla, sillä mikään ei varsinaisesti ollut muuttunut. Joka tapauksessa havahduin siihen, että olin elänyt itsepetoksessa kuukausitolkulla, ehkä pitempäänkin. En ole ihan varma kuinka kauan, koska minulla ei ole käsitystä siitä, missä vaiheessa tilanne oli päässyt näin pahaksi.

Havainnollistetaan asiaa:

asiallinen järjestys

asiallinen järjestys

Tässä on normaali kaappi. Siellä tavarat ovat paikoillaan. Näky on suorastaan rauhoittava. Ylimmältä hyllyltä puuttuu yksi kulho, siksi tyhjä tila siellä. Olin siinä uskossa, että kaikki keittiön kaapit näyttävät suunnilleen tältä, kunnes jostain syystä heräsin todellisuuteen. Itse asiassa juuri valokuvan ottaminen paljasti epäjärjestyksen saamat mittasuhteet. Seuraava kuva vaatii jonkinasteista karaisemista, että kehtaan sen tänne laittaa.

.

.

.

.

.

 

ei hyvää päivää

ei hyvää päivää

No, ainakaan tämän jälkeen kukaan ei voi väittää, että esittäisin täydellisyyttä. Tämä on tiskipöydän yläpuolella oleva kaappi, heti edellisen kaapin vieressä. Sitä voisi kuvata sanalla järkyttävä. Alin hylly on tiskien kuivausta varten, kaksi yläpuolista ovat tavallisia hyllyjä. Alimman hyllyn alle jää muutaman sentin väli ennen pohjaa, ja siellä säilytetään leikkulautoja. En rehellisesti sanottua tiedä tarkalleen, mitä kaikkea kaapissa on. Kaikenlaista, luulisin.

Olen tullut siihen tulokseen, että sekasorto johtuu suunnittelemattomuudesta. Tähän kaappiin on päätynyt kaikki sellainen, mille ei muutakaan paikkaa ole tullut mieleen. Tänne tungetaan kaikki purkit, joita ”ehkä saattaisi tarvita joskus”, mutta joiden lopullinen käyttötarkoitus on silti hämärän peitossa. Millekään esineelle ei ole mietittyä paikkaa, jonka vuoksi mitä vaan on missä vaan. Tässä havainnollistuu, miten kaaos luo lisää kaaosta. Kun ei ole mitään systeemiä, jota noudattaa, ei millään ole mitään väliä. Kun kaikki on ennestään jo sotkussa, on ihan sama minne kaikki uudet tavarat laitetaan. Olen aivan varma, että tämä pätee missä tahansa säilytystilassa.

Mitäs tälle nyt sitten tehdään? Aion tyhjentää jokaisen hyllyn kokonaan ja selvittää mitä kaikkea siellä on. Epäilen, että turhaa tavaraa löytyy, ja ne toimitetaan asianmukaisesti eteenpäin. Sitten pitää miettiä, mitä tässä kaapissa on järkevää säilyttää, ja laittaa jäljellä olevat takaisin paikalleen. Lopputulos esitellään tässä blogissa kuvien kera.

Suosittelen sokeria

Testasin tänään lukijoilta saadun vinkin, ja se toimi täydellisesti! Kiitos! Joskus syksymmällä harmittelin sitä, että uunin pohjaan oli palanut kiinni jotain, mitä en saanut normaaleilla puhdistusaineilla ja menetelmillä irti. Sitten kommenttiosastolla parikin lukijaa ehdotti, että kokeilisin rapsuttaa pinttyneitä likoja irti sokeripalalla. Kuulemma tehokas ja ekologinen keino.

Olin toki ennenkin kuullut, että sokeripaloilla voi raaputtaa puhtaaksi perinteisten keittolevyjen reunoja. Suhtauduin vinkkiin terveellä epäluulolla, mutta koska uuni oli joulun jäljiltä entistä pahemmassa kunnossa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Pesin ensin uunin pohjan Ecoverilla, ja pyyhin kostealla pesuaineen pois. Mukana lähti etupäässä rasvaa ja ehkä joku pienempi musta läiskäkin, mutta suurin osa pohjan tahroista pysyi Ecoverista huolimatta tiukasti kiinni.

Sen jälkeen otin sokeripalan kauniiseen käteen, ja aloin rapsuttaa. Ja katso! Kymmenen minuutin ja kolmen sokeripalan jälkeen kaikki tahrat olivat kadonneet. Pohjasta irtosivat jopa ne kaikista pahimmin kiinnipalaneet mustat alueet, joita yritin syksyllä jynssätä ties millä sienellä ja aineella. Nopeaa, helppoa, eikä pohjaan jäänyt naarmun naarmua! Olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Sokeripala mustuu ja murenee hangatessa, joten silloin tällöin pyyhkäisin muruset ja liat pois, ja pari kertaa oli tarpeen vaihtaa sokeripalaa. Huomasin, että palan pitää olla kuiva, mutta jos tahraa on muutaman kerran pyyhitty kostealla, se ilmeisesti pehmiää ja alkaa irrota helpommin. Mutta liika vesi sulattaa sokerin, joten läträäminen ei kannata.

Lämmin kiitos siis vinkin antaneille lukijoille! Suosittelen tästä eteenpäin sokeria kaikille, joiden liedessä on itsepintaista likaa.

Viikon vinkit 4/2012: Tavarataivas, HBO ja taito joka korvaa tavaran

Mielenkiintoinen suomalainen dokumentti Tavarataivas käsittelee omistamista ja omaisuutta. Siinä nuori mies päättää laittaa kaikki tavaransa varastoon vaatteita myöten, ja antaa itselleen luvan hakea sieltä yhden tavaran päivässä. MeNaisten haastattelussa hän väittää tulleensa onnellisemmaksi ilman tavaraa. Lähestymistapa on aika radikaali, mutta vuosi ilman omaisuutta opettaa varmasti yhtä jos toista, niin itsestään kuin muistakin.

Netflixin kanssa kilpaileva HBO aiheutti varmasti alkuun monelle pettymyksen jokseenkin erikoisilla käyttäjäehdoilla. Nyt firma on ottanut lusikan kauniiseen käteen, ja tarjolla on myös kuukausitilaus ja lyhyempi irtisanomisaika. (YLE)

Jos haluaa vähentää tavaroitaan, voi luopua ainakin sipsipussinsulkijoista, jos opettelee tämän tekniikan. Kokeilin itse, ja kyllä se toimii, joskin vaatii aluksi hieman harjoittelua. (MTV3) HUOM! Linkki korjattu!

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Tämän viikon hakusanat ovat olleet sekalaistakin sekalaisempia. Bongasin joukosta ”valurauta pesukoneeseen” – ja neuvoisin ehdottomasti olemaan laittamatta. Pesukone vie valurauta-astioiden luonnollisen rasvan. Oma valurautapatani on itse asiassa päässyt kuivettumaan, ja jääkaapissa odottaa suolatonta sianihraa, jolla se on tarkoitus rasvata uudelleen. Raportoin kun projekti on ohi.

Entä mitä sanoisitte ihmiselle, joka pohtii, että ”pesutorni ei mahdu kylpyhuoneeseen”? Itse olisin taipuvainen ottamaan sen kannan, että jos ei mahdu niin sitten ei mahdu. Ovia voidaan ehkä leventää, tosin arvelisin sen olevan aika iso projekti, eikä aina mahdollinen. Mutta jos lattiapianta-ala eri riitä, niin silloin on kyllä luovuttava ajatuksesta. Itsekin jossain vaiheessa haaveilin pesutornista, mutta ei se mahdu meidänkään kylppäriin, paitsi ehkä sitten, jos siellä tehtäisiin iso remontti, ja koko pohja laitettaisiin uusiksi. Niinpä olen ihan tyytyväinen tilanteeseen näinkin, ja käytän tarpeen vaatiessa taloyhtiön kuivausrumpua, vaikka sinne onkin verrattain pitkä matka.

Mistä aloittaa raivaaminen

Jääkaappia ja ruokakaappeja läpikäydessäni olen pohtinut, että sekin on eräänlaista tavaroiden raivaamista. Samalla tuli mieleen, että voihan raivaamisen aloittaa yhtä hyvin jääkaapistakin. Aika usein tänne päädytään hakusanoilla, jotka liittyvät otsikkoon. Mistä tai miten aloitetaan tavaroiden raivaaminen? Alan kirjat ja asiantuntijat antavat vähän erityyppisiä neuvoja. Itse lähestyisin asiaa siltä kannalta, mikä on olennainen ongelma.

Jos raivaaminen ajatuksena tuntuu vaikealta, niin ehkä silloin fiksuinta on aloittaa mahdollisimman neutraalista paikasta. Jostain sellaisesta, jonka sisältö ei aiheuta suuria tunteia, vaikkapa siitä rojukaapista tiskikaapin alla. Jos suoralta kädeltä hyökkää mummon perintöhopeiden kimppuun, saattaa ahdistus yllättää ja raivaaminen jää siihen.

Jos taas tarkoituksena on saada lisää tilaa, eikä raivaamiseen liity turhia tunteita, niin silloin itse aloittaisin vintiltä tai varastoista. Niihin ei nimittäin voi säilöä mitään lisää, jos ne ovat jo ennestään tupaten täynnä. Kun varastotiloissa on väljempää, voi ruveta käymään kaappejaan läpi. Arvelen, että vinteissä ja kellareissa säilytetään usein tavaroita, jotka ovat unohtuneet sinne. Niistä voi olla helpompi luoua, ja siten tehdä tilaa esimerkiksi kausisäilytykselle, joka puolestaan vapauttaa kaappitilaa asunnosta.

Noita ruokavarastoja raivatessani sovelsin hylly kerrallaan -metodia. Monet neuvovat tyhjentämään kerralla KOKO kaapin, jotta kaikki tavarat näkee yhdellä kertaa. Tätä menetelmää puoltaa se, että samanlaiset on helpompi ryhmitellä ja järjestää takaisin kaappiin. Mutta tämän systeemin huono puoli on se, että jos työ syystä tai toisesta keskytyy, se jää todella pahasti kesken. Jos aika tai into loppuu kesken, seurauksena on valtava kasa tavaraa väärässä paikassa. Pahimmillaan ne tungetaan vain takaisin entistä pahemmassa sekasotkussa.

Siksi hylly kerrallaan on minusta parempi tapa. Siinä tyhjennetään yksi hylly, pyyhitään tai pestään se, ja sen jälkeen käydään tavarat läpi ja karsitaan tarvittaessa. Tämän tavan etuna on, että työ on helppo lopettaa missä tahansa vaiheessa, eikä tavaravuori vaikuta missään vaiheessa ylitsepääsemättömältä. Lopullista järjestystä joutuu ehkä hiukan säätämään siinä vaiheessa, kun karsinta on tehty, mutta se on minusta pieni vaiva.

Olen nyt siis raivannut sekä jääkaapin että kuivakaapit. Jälkimmäisestä tarkempaa raporttia myöhemmin, mutta sanotaan nyt, että tahma on ainakin vihdoinkin poissa…. Ja järjestys on uusi, ja kaiken kaikkiaan ruokakaapit ovat nyt esimerkillisessä järjestyksessä ensimmäistä kertaa historiani aikana.

Viikon vinkit 46/2012: Jääkaappiasioita

Pari viime viikkoa on mennyt tiiviisti ruokajärkiprojektin parissa. Ehkä siitä syystä silmiin on sattunut viime aikoina paljon ruoan säilytykseen liittyviä juttuja.

Vuoden mutsi -blogissa jaetaan käyttökelpoisia vinkkejä siitä, mitä voi valmistaa kohtapuoleen pilaantuvista, mutta vielä syömäkelpoisista ruoista. Suurin osa ideoista vaikuttaa erittäin toimivilta.

Iltalehti kysyy, onko jääkaappisi pöpöpesäke? Itse en tiennyt, että tyhjiöpakatut kalat pitäisi säilyttää max +3°C. Sitä on kyllä vähän vaikea saavuttaa, ellei kaappia säädä erikseen normaalia kylmemmäksi. Ilmeisesti parempi olisi syödä kylmäsavulohet saman tien.

Savon Sanomat lähestyy ruokajärkeä hiukan eri näkökulmasta. Artikkelin mukaan suomalaiset ovat alkaneet vaatia entistä enemmän laatua, ja sen vuoksi yritykset ovat joutuneet tarkistamaan niin reseptejään kuin muitakin käytäntöjään. Omasta kokemuspiiristä katsottuna ihmiset tosiaan harrastavat ruokaa eri tavalla kuin ennen. Ehkä kotiruoka tosiaan on nouseva trendi, kuten Savon Sanomat ehdottaa?

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Tämän viikon hakusanat ovat pyörineen tavaroiden karsimisen ympärillä. Olisiko niin, että lähestyvä joulu saa ihmiset havahtumaan tavaran paljouteen? Joku ihmetteli mm. ”tavaran karsiminen pidänkö siitä”. Omasta puolestani voin vastata myöntävästi, mutta ehkä kaikki eivät nauti siitä samalla tavalla.

Varsinainen kysymys kuuluu: ”miten puhdistan lieden likaisen levyn” Vastaus löytyy mm. täältä, jossa vertailen Marttojen ohjeita omiin menetelmiini. Jos kyseessä on perinteinen liesi (ei keraaminen tai induktioliesi), niin vanha kunnon Pata pata toimii edelleen. Todellinen ihmeaine on kuitenkin Finnmaidin uuni + grilli puhtaaksi -tuote! Se on geelimäinen uuninpuhdistusaine, joka liottaa myös levyjen ympärille palaneet tiukimmatkin liat. Tuotetta levitetään likaiseen kohtaan, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään pois. Erittäin riittoisa ja halpa aine. Mutta kyseessä on myös kova myrkky, joten käsineet ovat tarpeen, eikä geeliä pidä missään nimessä päästää minnekään muualle kuin uunin pinnalle. Se nimittäin vie maalinkin seinästä. Säilytettävä ehdottomasti lasten ulottumattomissa. Yleensä suosin mahdollisimman myrkyttömiä aineita, mutta todella likaiseen uuniin tai hellan putsaamisessa eivät luomutuotteet tehoa. Finnmaid ei ole toistaiseksi jättänyt koskaan pulaan.

Vihdoin ja viimein – jääkaapissani on järjestys!

Isoin este on raivattu ruokajärjen tieltä: jääkaappi on kokenut muodonmuutoksen. Lykkäsin inventaarion tekemistä päivästä toiseen lähinnä kai siksi, että pelkäsin mitä sieltä oikein löytyy. Lopulta eilen käärin hihat, ja lopputulos on – vaikka nyt itse sanonkin – loistava.

Tyhjensin jokaisen hyllyn kokonaan. Pesin hyllyt, laatikot ja seinät. Tarkistin joka ikisen purkin ja purnukan. Heitin pois kaikki, joissa oli päiväys mennyt tai jotka muuten vaikuttivat epäilyttäviltä. Positiivinen yllätys oli, että ensinnäkään kaappi ei ollut niin karmeassa kunnossa kuin olin luullut. Hyllyt eivät pesusta pahastuneet, mutta mitään järkyttäviä ruokavalumia ei löytynyt mistään. Lopulta pahentuneita ruokiakaan ei ollut niin paljon kuin pelkäsin.

Roskiin päätyi mm. kaksi pakettia kalaliemikuutioita, joiden parasta ennen -päiväys oli jo viime vuoden puolella. Siinä muuten oiva esimerkki miten käy, kun jääkaappia ei inventoi ennen kuin menee kauppaan. Epäilemättä paketteja oli siksi päätynyt kaappiin kaksin kappalein. Toiseksi kalaliemikuutio on sen verran harvoin tarvittava tuote, että fiksuinta olisi ollut ostaa mahdollisimman pieni pakkaus. Tämän kun saisin vielä miehenikin tajuamaan. Hänestä on aina fiksuinta ostaa isoin mikä löytyy, jottei ainakaan lopu kesken. Hrmph. Lisäksi heitin pois yhden epäilyttävän kananmunan, sekä muutamia purkkeja erilaisia lisukkeita ja kastikkeita, jotka olivat menneet vanhaksi. Löysin myös yhden kermaviilin, jonka päiväys on jo mennyt melko äskettäin, mutta meinaan kokeilla, josko se olisi vielä kunnossa.

Uusinta uutta on kuitenkin JÄRJESTYS, joka jääkapissa tästä eteenpäin vallitsee! Voitteko kuvitella: vaikka kaikella muulla on (ainakin teoriassa) kodissani oma paikka, niin jääkaapissa vallitsi täysi anarkia. Tavarat ladottiin sinne, missä sattui olemaan tilaa. Mitä vaan saattoi olla millä tahansa hyllyllä. Eihän siitä mitään tule. Analysoin tämän olevan läpinäkymättömien purkkien ohella suurin syy sille, miksi jääkaapissa pilaantui ruokaa. En yksinkertaisesti tiennyt ja muistanut, mitä siellä oli. Mutta nyt on kaikki toisin!

Vihanneslaatikossa on kaikki vihannekset ja juurekset. Laatikossa on väliseinä, jonka toisella puolella pidän perunoita ja sipuleja, toisella kaikkia muita. Alimmalla hyllyllä on valmiit ruoat (tähteet) ja sellaiset raa’at raaka-aineet, joista on tarkoitus tehdä ruokaa parin päivän sisään (liha, kala). Seuraavalla hyllyllä ovat kaikki leivänpäälliset ja toisella reunalla säilykkeet (maustekurkut, kurkkusalaatti, oliivit, silli, jne.) toisin sanoen kaikki lasipurkit. Toiseksi ylimmällä hyllyllä ovat hapanmaitotuotteet ja juustot (siis sellaiset, joita ei käytetä leivän päällä, kuten esim. chevre) ja ylimmältä hyllyltä löytyy juomat ja itsetehdyt soseet. Järjestys on mietitty ensisijaisesti hyllyjen näkyvyyttä ajatellen. Esimerkiksi säilykkeet ja lisukkeet sijoitin alas, jotta näen ne kaikki kerralla. En halua hukata kaappiini enää ainuttakaan ruokaa. Viilit ja juguritit taas tulee syötyä viikon aikana joka tapauksessa, joten ne voivat olla vähän hankalammin ylempänä. Ylimmälle hyllylle laitoin juomat, koska niiden kierto on hitain, ja lisäksi ne eivät pilaannu herkästi. Ylähylly kun on kaapin lämpimin paikka.

Ja sitten, mitätön yksityiskohta, joka tulee muuttamaan koko jääkaappini tulevaisuuden: merkitsin hyllyille, mitä missäkin kuuluu olla. Maalarinteippi ja kuulakärkikynä riittivät. En ole tehnyt tällaista ikinä ennen. Luin vinkin siitä ruokasuunnittelukirjasta, ja ensireaktio oli negatiivinen. En ole merkinnyt ennenkään, miksi aloittaisin nytkään. Pöh. Mutta eilen uutta järjestystä katsellessa tajusin, että jos todella haluan että kaappi pysyy järjestyksessä, minun pitää tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Käyttipä kaappia kuka tahansa, yksikään ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt, missä mitäkin säilytetään. Tämä koskee myös minua itseäni. Uusien rutiinien oppiminen pitää tehdä helpoksi. Laput poistavat jälleen yhden kohdan, joka muuten vaatisi ajattelua. Nyt ei vaadita muuta kuin lukutaitoa. Ihanaa.

Tähän kaikkeen meni noin 1,5 tuntia. Metrin mittainen apulainen vähän hidasti hommaa, mutta ponnistus oli kaiken vaivan arvoinen. Tänään kaupasta tullessa oli ihana latoa ruokia kaappiin, kun kaikelle oli selkeä paikka, ja mitään ei tarvinnut tunkea. Olisinpa vain älynnyt tehdä tämänkin jo kauan aikaa sitten.