Avainsana-arkisto: keittiö

Sitruunanraikas voi

Julkaistu , kirjoittanut
4

Lueskelen mielelläni kaikenlaisia kodinhoitoon liittyviä oppaita. Eräästä sellaisesta huomaisn vinkin, että jos jääkaapissa säilyttää sitruunaa, se raikastaa koko kaapin ja imee mahdolliset muut hajut itseensä. Olennaista on, että sitruuna on leikattu esim. puoliksi, pelkän kokonaisen hedelmän säilyttely ei todennäköisesti vaikuta mitenkään.

Testasin tätä omassa jääkaapissa. Olin puristanut sitruunasta mehua ja jätin sen lautaselle poikkeuksellisesti leikkauspinta ylöspäin. Sitten lähdin pariksi päiväksi reissuun, ja jääkaappi jäi oman onnensa nojaan.

Kotiin tullessa totesin, että vinkki toimi oikein hyvin. Kaappi oli oikein raikas, korkeintaan vieno sitruunan tuoksu oli havaittavissa. Ei siellä mitään erityisen haisevaa kyllä ollutkaan, mutta sitruuna ei ainakaan pahentanut tilannetta mitenkään. Yllätys tapahtui siinä vaiheessa, kun aloin voidella leipää. Oivariinipurkin kansi oli ollut hiukan raollaan, ja kun haukkasin leipää, kävi ilmi että voi oli imenyt itseensä vahvasti sitruunaisen sivumaun. Vähän kuin olisi syönyt sitruunankuorella maustettua leipää… Totesin, että voi on edelleen syötävää, mutta hiukan erikoisen makuista.

Sitruunavinkki on siis kaksisuuntainen. Se sekä raikastaa, mutta myös tartuttaa oman makunsa kaikkeen sellaiseen, joka on kaapissa ilman pakkausta tai tiivistä käärettä. Jos haluat kyllästää jonkin ruoka-aineen sitruunalla, senkun jätät jääkaappiin pariksi päiväksi puolikkaan hedelmän kanssa. Maku tarttuu ihan itsestään. Aika jännä muuten tuo jääkaapin ekosysteemi. Olisi kiinnostavaa tietää, miten maku tarttuu ilman kosketusta…? Epäilemättä tällekin asialle on jokin kemiallinen selitys olemassa. Sitruunakokeilut jäivät tämän osalta tähän, mutta voisin käyttää keinoa uudelleen silloin, kun jääkaapissa täytyy säilytellä jotain hankalasti pakattavaa ja voimakastuoksuista ruokaa.

Ruokajärkeä tarvitaan taas

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi  mennyt selkäytimeen asti.

Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?

Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.

Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu  sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.

Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!

Banaanikärpäsansa

Julkaistu , kirjoittanut
12

Onko teillä banaanikärpäsiä? Meillä on, ne ovat villiintyneet viime aikoina mahdottomiksi. Mikä tahansa likainen astia tiskialtaassa, kaksi tuntia kauemmin säilytetty biojätepussi tai mikä tahansa hedelmä pöydällä saa aikaan hirveän kärpäshyökkäyksen.

Päätin kokeilla omatekoista ansaa, ja etsin netistä ohjeet. Noudatin ensimmäisiä vastaantulleita tosin itsekin soveltaen, ja totesin että kyllä se toimii. Tässä ohjeet, mikäli joku muukin kärsii lentelevistä pikkuötököistä keittiössä.

Minä käytin tyhjää, huuhdeltua jugurttipurkkia. Sinne kaadoin valkoviinietikan jämät, etikkaa oli ehkä hieman vajaa ruokalusikallinen. Lisäsin vettä niin, että nestettä oli pohjalla 2-3 senttiä. Sitten vielä pari tippaa tiskiainetta joukkoon. Sekoitetaan. Siirsin hedelmät jääkaappiin ja jätin purkin pöydälle samaan paikkaan.

Aamulla purkin pohjalla lillui ainakin kuusi ötökkää. Uskoisin, että valkoviinietikan sijasta voi käyttää myös muuta etikkaa, joka tuoksuu verrattain hyvälle. Kenties väkiviinaetikka on liian tujua houkutellakseen kärpäsiä, mutta muuten olettaisin kaiken käyvän. Koko litkua ei tarvita paljon. Käytin jugurttipurkkia siksi, että en halunnut tiskata ruoka-astiaa, jonne on liuotettu ötököitä. Tämä on todellakin halpa, helppo ja hyväksi todettu keino. Voin suositella!

Etikkaa tiskikoneeseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogiin on viime aikoina tultu runsaasti erilaisilla hakusanoilla, jotka liittyvät tiskikoneen puhdistukseen. Taannoisen suuren tiskikonekeskustelun yhteenveto löytyy täältä. Itse sain vihdoin kokeiltua vinkkiä, jonka sain tuon keskustelun yhteydessä – korvasin tiskikoneen huuhtelukirkasteen etikalla. Laimensin etikan noin 5% vahvuiseksi, ja kaadoin kirkasteen tilalle koneeseen. Etikka on pyörinyt koneessa nyt pari viikkoa, ja olen kokeiluun tyytyväinen.

Vastoin odotuksiani se ei haise miltään. Laseihin ei jää pisaran jälkiä, ja kaikki kirkastuu ja kuivuu hyvin. En ole käyttänyt minkäänlaista kirkastetta koneessa pitkiin aikoihin, mutta olen ollut huomaavinani, että muutamat hieman samentuneet lasit olisivat muuttuneet viime aikoina hiukan kirkkaammiksi. En tosin takaa havainnon todenperäisyyttä, sillä en kiinnittänyt laseihin erityistä huomiota kokeilua ennen, mutta tällainen fiilis kuitenkin on.

Tämä ekokokeilu jää siis pysyvään käyttöön. En välitä ostaa kallista ja kemikaalipitoista kirkastetta, kun näköjään etikka ajaa saman asian. En ole hirveän perehtynyt etikan käyttöön, mutta Rajamäen omilta nettisivuilta löytyy paljon vinkkejä etikan käytöstä muutenkin kuin ruoanlaittotarkoituksessa. Tässä näkyy muuten blogin kirjoittamisen hauskuus – opin jatkuvasti uusia asioita lukijoiden ansiosta! En varmaan olisi tätä tullut kokeilleeksi, ellei joku olisi kehunut keinoa kommenteissa.

Rasvapoltto

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kyse ei ole laihduttamisesta vaan valurautapadan hoidosta. En ollut ikinä tehnyt rasvapolttoa, ja suhtauduin siihen asian vaatimalla ennakkoluulolla. Valurautapata oli vuosien aikana mennyt sisäpuolelta huonoon kuntoon. Se oli ikään kuin ”kuivunut”, ja hieman ruostunutkin. Pata vaati siis uudelleen rasvausta, ja sitä odotellessa se oli siirretty pois keittiöstä työhuoneen nurkkaan odottamaan.

Älkää kysykö, mikä logiikka on siirtää astia keittiöstä työhuoneeseen, jos astiaa ei voi käyttää. En osaa antaa muuta selitystä, kuin että työhuone nyt ylipäätään vetää puoleensa kaikkea käytöstä poistettua. Se ei lisää ko. huoneen viihtyisyyttä millään tasolla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pata nyt ehti joka tapauksessa odotella lattialla muovipussissa useamman kuukauden, sillä aikaa kun minä keräsin motivaatiota ja tietoa.

Viime viikolla ryhdistäydyin: noudatin pääasiassa täältä saamiani ohjeita. Toimeliaisuuttani odotellessaan pannu oli päässyt sisältä tosi huonoon kuntoon, se oli aivan ruosteessa. Patapataa ei ollut, joten poistin ruosteen karkealla sienellä ja suolalla hankaamalla. En tiedä mihin vaikutus perustuu, mutta ruoste kyllä lähti tällä menetelmällä aika helposti. Lopuksi kaikki suola, ruoste ja muu lika huuhdellaan pois. Sitten kaadoin pataan reilusti ruokaöljyä, jonka levittelin padan pohjalle ja reunoille huolellisesti. Öljytty pata laitetaan uuniin 150°C asteeseen, jossa sen annetaan paistua kaksi tuntia. Otetaan pois, annetaan jäähtyä, ja pyyhitään ylimääräiset öljyt talouspaperiin.

Lopulta siis varsin helppoa ja yksinkertaista. Nyt pata on taas käyttökunnossa. Tuntuu hullulta, että haudoin sitä siellä työhuoneessa kuukausitolkulla, kun kyse ei ollut tämän vaikeammasta jutusta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos siis valurauta-astiasi on päässyt huonoon kuntoon, älä arkaile vaan tee sille uusi rasvapoltto. Se kuulostaa paljon hankalammalta kuin onkaan.

Pussinsulkijan paluu

Julkaistu , kirjoittanut
3

Anteeksi nyt vain, mutta aion vielä jatkaa niistä pussinsulkijoista. Tiedostan, että kyseessä on häviävän pieni yksityiskohta maailmankaikkeuden kannalta, ja tuntuu tosi hassulta, että kirjoitan jo toista – aika pitkää – postausta pussinsulkijoista. Mutta ei auta, tässä se nyt tulee.

Blogissa käyty keskustelu jäi vaivaamaan minua. Mietiskelin, olivatko pussinsulkijat sittenkin tarpeettomia. Pärjäisinkö yhtä hyvin pyykkipojilla ja Ekojalanjäljillä -blogissa havainnollistetulla solmimistekniikalla. Totesin, että pyykkipojat eivät meillä toimi: ensinnäkin en luota siihen että ne pitäisivät pussit tiiviisti kiinni myös laukussa tai repussa, ja toiseksi lapsi saa myös pyykkipojat auki turhan helposti. Lapsella on into availla ruokapakkauksia omin luvin aina kun silmä välttää, ja niiden sotkujen siivoilu on aika rasittavaa.

Jäljelle jäi siis solmutekniikka, josta en siis ollut koskaan ennen kuullutkaan. Siinä on ideana se, että pussin pää leikataan auki siten, että siitä jää roikkumaan suikale muovia. Sitten suu sitaistaan suppuun suikaleen avulla. Näytti kuvassa kätevältä, joskin epäilin solmun pitävyyttä. Päätin kuitenkin kokeilla ensimmäisen tilaisuuden tullen – joka tuli vastaan tänään. Kyseessä oli pienehkö pussi kuivattuja hedelmiä. Leikkasin pussin auki, ohjeen mukaan, mutta voi! Lähes täyttä pussia ei saanut suikaleella kiinni. Kaiken lisäksi koko suikale lopulta irtosi yrittäessä ja jäljellä oli vain avonainen, entistä pienempi pussi.

Tässä vaiheessa totesin, että pussinsulkijat ovat kuin ovatkin olleet loistava ostos. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia. Noin puolet niistä on jatkuvasti käytössä. Yksikään ei ole mennyt rikki. Lapsi ei saa niitä itse auki. Ne pitävät myös kaikenlaisesta muovista tehdyt pussit tiukasti kiinni. Ne edustavat toisin sanoen täydellistä muotoilua. Kaikesta tästä johtuen totesin, että haluan ehdottomasti omistaa ne.

 

Miten sievä ja siisti!

Miten sievä ja siisti!

En kanna näistä enää pienintäkään huonoa omaatuntoa. Katri sanoo aina osuvasti, että on hedelmällisintä miettiä, mitä pystyy ja haluaa tehdä niillä resursseilla ja niistä lähtökohdista, jotka juuri sillä hetkellä on käytettävissään. Tässä elämäntilanteessa tämä on paras ratkaisu tähän (äärimmäisen triviaaliin) ongelmaan. Ajatelkaa, että pussinsulkijoista virisi yksi blogin vilkkaimmista keskusteluista viime aikoina! Tosin muovipussit tuntuvat kirivän hyvää vauhtia. Näköjään nämä arjen pienimmät yksityiskohdat herättävät yllättävän isoja ajatuksia.

Paras pussinsulkija (ja moraalinen ongelma)

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kaikki tavarat eivät suinkaan ole hyödyttömiä. On ollut pitkään mielessä esitellä pieniä esineitä, jotka helpottavat elämää keittiössä. Hankin näitä noin vuosi sitten sen jälkeen, kun olin nähnyt vastaavia kaverilla käytössä.

WP_000738Eri kokoisia pussinsulkijoita! Nämä ovat muovia, mutta tosi käteviä. Ostin nämä muistaakseni Clas Ohlssonilta, mutta Ikeasta ja muista vastaavista paikoista saanee samanlaisia. Eri värit ovat eri pituisia, kaikenlaisille pusseille löytyy omansa.

WP_000739

 

Käytän näitä jatkuvasti kaikessa: pakastimessa sulkemassa vajaita pusseja (kuten kuvassa), käsilaukussa rusinat eivät leviä, kun pussi on suljettu tällä nipsulla ja kaikki kuivakaapin avatut pakkaukset pysyvät tällä kiinni. Etenkin sellaiset ärsyttävät kovasta muovista tehdyt pussit, joilla on taipumus repeillä avattaessa, saa näillä siististi nippuun. Toimii myös avattujen sipsipussien sulkijana.

Väitin juuri äskettäin, että en pidä muovista keittiössä, mutta tästä näkee ettei maailma ole mustavalkoinen. Nämä ovat ehtaa muovia ja myönnän kyllä tykkääväni. Huomaan, että blogin pitäminen alkaa aiheuttaa minulle sisäisiä ristiriitoja. Olen pitkään suunnitellut tekeväni postauksen näistä, koska ne ovat niin käteviä, mutta samalla kun kirjoitan, kyseenalaistan näiden tarpeellisuuden mielessäni. Ovatko nämä sittenkin turhia? Olenko ostanut jotain, mitä ilmankin olisin tullut ihan hyvin toimeen? Entä jos olisinkin vain säästänyt leipäpussien sulkijoita ja kumilenksuja, ja yrittänyt pärjätä niillä? Toisaalta ostos ei siinä mielessä ole ollut turha, että käytän näitä päivittäin, ja lainailen vielä kavereillekin. Mutta periaatteessa pärjäisin varmasti ilmankin.

Mikä on siis oikein? Maailma on nykyisin monimutkainen. Ehdottomaksi on vaikeaa ruveta.

Miksi en pidä muovista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Muovi on herättänyt minussa epämääräisiä negatiivisia tunteita jo pitkään. Monissa asioissa se tuntuu halvalta korvikkeelta, siinä missä aidot materiaalit ovat luonnontuotteita – nahkaa, puuta, lasia tai luonnonkuitua. Muovi näyttää usein jotenkin epälaadukkaalta, yhdistän sen mielessäni krääsään. Mutta viime aikoina olen tajunnut, että muovi on myös epäterveellistä.

Katsoin Prisma-dokumentin Kemikaalitko meitä lihottavat, joka valitettavasti on jo poistunut Ylen Areenasta. Mutta ohjelma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Monissa muovituotteissa käytetään kemikaaleja, jotka toimivat ns. hormonihäiritsijöinä. Ne käyttäytyvät elimistössämme siten, että oma hormonitoimintamme menee sekaisin, ja seurauksena on kaikenlaisia ikäviä terveyshaittoja. Näihin asioihin on herätty vasta äskettäin, eikä monista kemikaaleista ole tehty tutkimuksia ollenkaan. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut, esimerkiksi bisfenoli-A kiellettiin tuttipulloista. Sen seurauksena teollisuus on alkanut käyttää korvaavia kemikaaleja, esim. bisfenoli-A korvataan usein bisfenoli-S:llä, jota ei ole kielletty. Mutta ohjelman mukaan se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi kemikaali, sitä vain ei ole tutkittu niin paljon, että haitallisuus olisi voitu osoittaa.

Muovia ja kemikaaleja ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista välttää. Vaatii aikamoista valveutuneisuutta selvittää jokaisen kipon ja kupin alkuperä. Mutta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kannattaa ainakin yrittää. Jälleen kerran filosofiani on, että pienikin yritys parempaan suuntaan on parempi kuin ei yritystä ollenkaan. Meillä muovia löytyy eniten keittiöstä ja lastenhuoneesta. Molempiin voi mitä suurimmassa määrin vaikuttaa itse.

Useimmat muovilelut ovat aina ärsyttäneet minua. Ei-ärsyttävien joukkoon kuuluu lähinnä legot, nukke, hiekkalelut ja Plaston leikkiastiat. Kaikki muut hermostuttavat minua. Ne ovat räikeitä ja menevät rikki parin käyttökerran jälkeen. Nykyisin en voi olla myös miettimättä, millaisia kemikaaleja ja myrkkyjä ne huokuvat ympäristöönsä. Miten ne vaikuttavat pieneen lapseen, joka laittaa kaiken suuhun? Lisäksi muovista tulee jäteongelma. Energiajätteeksi kelpaamaton muovi päätyy täyttämään kaatopaikkoja, eikä maadu ikinä.

Vähitellen muovi on alkanyt ärsyttää myös keittiössä, mutta onneksi siellä se on helppo korvata muulla vaihtoehdolla. Säilytysastioita saa ongelmitta lasisina, kauhoja ja lastoja puisina ja metallisina. Sama koskee leikkuulautoja, mukeja, lautasia ja kaikkia muitakin esineitä. Kokonaan muovista ei pääse eroon, mutta näistä voi ainakin aloittaa.

Uutta muovia ei tarvitse ostaa. Nyt on siis edessä vanhojen esineiden uusiminen. Keittiössä se on helppo toteuttaa, mutta en ole varma, miten leluongelman saisi ratkaistua. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa vain poistan pahimman muovikrääsän lelulaatikosta, ja pyydän etteivät hyväntahtoiset sukulaiset ja ystävät ostaisi sitä lisää. Kuten dokumentissa todettiin, monia kemikaaleja ei ole tutkittu sen suhteen, ovatko ne esimerkiksi lapsille turvallisia. Silti niitä saa myydä EU:n alueella vapaasti. Suurimmasta osasta ei vielä tarkalleen tiedetä, millaisia terveysvaikutuksia niillä voi olla. Siksi tuntuu järkevältä mieluummin katsoa kuin katua, etenkin kun varovaisuus ei vaadi ylitsepääsemättömiä ponnistuksia.

Ruokajärki on muuttanut elämääni

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla jätin ihan silkkaa laiskuuttani ruokasuunnittelun tekemättä viikonloppuna. Siitä huolimatta viikon ruokahommat menivät yllättävän kivuttomasti. Söimme ihan fiksuja ruokia, yhtenä päivänä oli kalaa, eikä jääkaappiin jäänyt pyörimään mitään. Enkä alkanut panikoida ruokakaupassa. Mistä tuo kaikki johtui?

Olen varma, että tästä jo syksyllä alkaneesta ruokajärki-projektista. Koska olen miettinyt ruokalistoja jo monta kuukautta, mieleen tuli ihan järkeviä ruokia ilman keittokirjojakin. Vaikka en tehnyt koko viikon listaa kerralla, mietin kuitenkin ruokia pari päivää eteenpäin, ja ennen kuin menin kauppaan. Tiedostin jo kauppaan mennessä, milloin oli seuraava kauppapäivä tiedossa, eli kuinka paljon piti kerralla ostaa. Kaiken tämän vuoksi en ahdistunut hyllyjen välissä, vaan toimin ihan rationaalisesti.

Myönnetään että kanasuikaleet ja jauheliha eivät ole luovimmasta päästä, mutta tekemällä pitsan sain fiksusti käytettyä jauhelihakastikkeen pois jääkaapista. No, toki meillä syötiin pitsaa edelliselläkin viikolla, kun kylässä oli pieniä vieraita, mutta ehkä se juuri siitä syystä muistui mieleen nytkin. Salaatteja en jaksanut väsäillä erikseen, kunhan pilkoin kurkkua ja tomaattia suoraan lautaselle. Kulunut ruokaviikko ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta järkevä ja kohtuullisen monipuolinen. Toisaalta tästä huomasi, että etukäteissuunnittelu monipuolistaa ruokalistaa ja tulee kokeiltua kaikenlaista uutta.

Viikko sitten huomasin, että jääkaapin järjestys oli päässyt lipsahtamaan epäjärjestyksen puolelle. Katselin sitä aikani, mutta kun ei se tuntunut itsekseen korjaantuvan, ryhdistäydyin  eräänä päivänä ja nakkelin kaikki taas omille paikoilleen. Olen huomannut, että tiukka järjestys jääkaapissa on edellytys sille, ettei ruokahävikkiä tule. Kaapin hyllyillä on edelleen laput, mitä minnekin kuuluu. Vaikka periaatteessa tiedän, mikä se järjestys on, laput toimivat hyvänä motivaattorina todella palauttaa kaikki paikoilleen. Eilen innostuin vielä imuroimaan kuivakaapista muruset pois. Siellä on nyt vähän tyhjempää kuin yleensä, joten oli helppo imuroida. Mutta helpoksi sen teki myös kaapissa vallitseva järjestys.

Huomasin, että olen kaikesta huolimatta oppinut uusia rutiineja. Välillä ruokalistoja rustatessa on ollut sellainen tunne, että miksi tämä on aina vaan yhtä työlästä. Toisaalta olen opetellut muuttamaan toimintatapoja, joiden mukaan olen elänyt ainakin 15 vuotta. Ei voine odottaa, että uudet tavat tarttuisivat parissa viikossa. Parasta on kuitenkin huomata, että nyt neljän tai viiden kuukauden jälkeen jotain on jo mennyt selkäytimeen, ja homma toimii jo osittain omalla painollaan. Jes! Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan!

Viikon vinkit 9/2013: turhia tavaroita, sokeria siivoukseen ja analyysiä ruosta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen vastannut kaikkiin tulleisiin kommentteihin tänä aamuna – kiitos vilkkaasta keskustelusta!

Sain pariltakin eri taholta vinkin Iltalehden turhien tavaroiden listasta. Meinaan käydä sen kohta kohdalta läpi, ja katsoa mitä meille näistä on kertynyt. Tästä oma postaus heti alkuviikosta!

Sokeripalalla voi näköjään irrottaa myös pohjaanpalaneita ruokia padoista. (MTV3)

Pitkien artikkelien ystäviä ilahduttanee Suolaa&Hunajaa -blogin analyysi eettisen ruoan kaupasta. Onko kyse ideologisesta puuhastelusta, joka ei massoja liikauta? Pitääkö luomun aina olla kallista? Vai löytyisikö vastaus sittenkin isoista ketjuista? Jonna on todella paneutunut aiheeseen, ja ottanut faktoista selvää. Tässä artikkelissa ilmaistaan paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin mietiskellyt, mutta en ole saanut laitetuksi paperille. En varmaan näin tyhjentävään analyysiin olisi edes kyennyt.