Meidän perheellä tuntuu olevan erikoinen karma, mitä tulee joulukuusiin. Tänä vuonna kokorajoitukset otettiin huomioon, ja tilasin paikallisista myyjäisistä sopivan kokoisen kuusen. Kuusi oli haettaessa pussissa ja jäässä. Sisällä kuusen alettua sulaa, kävi nopeasti ilmi, että tuoksu oli jokseenkin erikoinen. Hyvin pian koko olohuone haiskahti voimakkaasti koivuvihdalle tai juhannussaunalle. Jokseenkin omituista. Kuusi suli vähitellen ja osoittautui tuuheaksi ja tasaiseksi. Väri tosin oli joissakin oksissa mielestäni vähän epätavallinen, neulaset näyttivät vähän ruskehtavilta, mutta ne pysyivät kuitenkin tiukasti oksissa kiinni.
Kuusi koristeltiin, sitä juotettiin ja kaikki oli muuten hyvin, mutta haju ei hälvennyt. Jossain vaiheessa iltaa mies totesi, että samassa huoneessa oleskelusta tulee paha olo. Mies siirtyi toiseen huoneeseen ja olkkarissa aloitettiin tehotuuletus. Tässä vaiheessa aloin pohtia, voisiko kuusi olla käsitelty jollain aineella, joka aiheuttaisi hajun. Järkeilin, että jos näin on, sen voi myös pestä pois. Kätevä emäntä ottaa siis esiin höyrypesurin, ja pian meillä oli höyryävä joulukuusi. Höyrytin huolella koko kuusen, etenkin oksien tyvet ja rungon. Samalla tuli höyrytettyä vähän koristeitakin, mutta prosessi sujui yllättävän hyvin vaikka puu olikin kynttilöitä myöten koristeltu. Yöksi laitoin kolme soodalautasta kuusen ympärille, ja toivoin että sooda imaisisi ylimääräiset hajut yön aikana pois.
Toisin kuitenkin kävi. Noin yhdeltä yöllä heräsin siihen, että sitkeä koivunhaju leijali jo makuuhuoneessa, vaikka olohuoneen väliovikin oli kiinni. Nousin tutkailemaan tilannetta, ja totesin, että olohuone oli pakko tuulettaa samoin tein, niin vahva haisu siellä vallitsi. Siinä alkoi myös muodostua tunne siitä, että kuusesta oli päästävä eroon, sillä haju oli niin häiritsevä. Aloin siis purkaa koristeita keskellä yötä. Tässä kohtaa on todettava, että meillä on paljon koristeita. Valoja on kaksi sarjaa, hopeanauhaa neljä settiä, samoin helminauhoja sekä palloja ja koristeita lähemmäs 200 kappaletta. Puolet niistä on uniikkeja lasipalloja, jotka on pakattava omiin suojapakkauksiinsa, jos haluaa niiden säilyvän ehjinä. Purin yöllä kaikki särkyvät, ja siihen meni reilut puoli tuntia. Yöllä purkamisessa oli siis järkeä, sillä sen sai tehdä rauhassa ilman innokasta apulaista.
Aamusta kävi ilmi, että hajun lisäksi kuusi oli alkanut varistaa todella runsaasti. Se ratkaisi asian. Loput koristeet pois, kuusi ulos ja läheiseltä kuusikauppiaalta uusi puu tilalle. Matkalla roskikselle neulaset varisivat siinä määrin, että kuusi oli perille päästessä käytännössä kalju. Uuden kuusen meille myynyt kauppias osasi yllättäen antaa selityksen kaikelle. Meidän puu oli ollut vahingoittunut jo ennen kaatamista. Jos runkoa olisi tarkkaan tutkinut, sieltä olisi löytynyt jostain musta kohta. Haju syntyi siitä, että kuusi eritti jotain omaa suoja-ainetta korjatakseen vauriota. Käytännössä puu oli kuitenkin kuollut jo kaadettaessa.
Niinpä sisään kannettiin uusi, elävä kuusi. Koristeet laitettiin takaisin ja tällä kertaa hajua ei tullut ollenkaan. Tässä vihdoin meidän lopullinen kuusi:
Uusi kuusi