Näihin aikoihin viime vuoden maaliskuussa Helsinki sulkeutui. En osaa arvioida, millaista elämä oli muualla Suomessa, mutta kotikulmilla elämä muuttui melko erikoiseksi. Kadut olivat typötyhjät. Ikkunoihin ilmestyi nalleja. Lasten kavereiden kanssa sovittiin, kenen kanssa voi leikkiä, ulkona tietenkin, ja omat projektit menivät aika pitkälti tauolle, kun iso osa päivästä meni koulun, päivähoidon ja ruokahuollon organisointiin. Toisaalta samaan aikaan olin hyvin kiitollinen kesämökistä, joka sijaitsi Uudellamaalla, jonne pääsi viikonlopuksi tuulettumaan vaikka poikkeusolot olivat pistäneet uusimaalaiset kotiarestiin. Mökillä oli käynnissä rakennusprojekti, ja olin tosi iloinen myös siitä, että kaikki tilaukset oli ehditty sopia ennen kuin korona jumitti koko maan. Jälkeenpäin kuulin, että pääsiäiseen mennessä kaikki mökki- ja uima-allasvalmistajat myivät eioota, sillä mökkeily oli parissa yössä muuttunut suomalaisten suosikkiharrastukseksi.
Uudet rutiinit
Vuoden aikana on syntynyt paljon uusia rutiineja, joita ei olisi viime talvena osannut kuvitella. Meillä on kertakäyttöisten maskien laatikko heti ulko-oven vieressä eteisen hyllyllä. Se on siinä siksi, että siitä voi napata puhtaan maskin taskuun, kun lähtee ovesta ulos. Siitä voi myös tarjota satunnaiselle vieraalle maskin, jos sellainen on sattunut unohtumaan. Myös autossa kulkee vakiovarusteena maskilaatikko. Käsilaukussa minulla on erityinen maskipussi, jossa säilytän puhtaita maskeja, ja jonne voin laittaa käytetyt kestomaskit talteen. Tällainen erillinen pussi on kätevä, koska sen voi siirtää laukusta toiseen helposti. Maskien hankkimisesta on tullut samanlainen rutiini, kuin vaikka sampoon tai hammastahnan ostamisesta.
Näitä pieniä pulloja on kätevä täyttää uudestaan isommasta pakkauksesta.
Käsidesipulloja on myös joka paikassa. Kotona luotan eniten perinteiseen saippuaan ja kuumaan veteen, mutta pieniä käsidesipulloja on joka paikassa. Autossa, käsilaukuissa, repussa, sekä tietysti varalla odottamassa. Laukusta löytyy myös desinfioivia pyyhkeitä, joilla voi puhdistaa pintoja tarpeen vaatiessa. Puhdistan puhelimen näytön säännöllisesti desinfioimisaineella, ja vaihdan käsipyyhkeitä vähän tiheämmin kuin ennen. Oman ongelmansa tuottaa kertakäyttömaskit, joita löytyy käytettyinä nykyisin vähän joka paikasta. Syksyllä käytin vielä kestomaskeja, mutta tautitilanteen pahentuessa olen siirtynyt kokonaan kertakäyttöisiin. Niistä tulee nopeasti roskaongelma etenkin autoon, jos ei jatkuvasti ole roskapussia käden ulottuvilla.
En käy enää kaupoissa
Toinen merkittävä arkirutiinien muutos on ruokakauppatilaukset kotiin. Käyn nykyisin todella harvoin kaupassa. Jos jotain todella olennaista on unohtunut ruokatilauksesta, olen saattanut piipahtaa lähikaupassa, mutta muuten ruokaostokset ovat siirtyneet nettiin. Tästä on ollut merkittävää hyötyä arjen rullaamisessa. Ensinnäkin se pakottaa suunnittelemaan koko viikon ruokalistan kerralla, mistä on sellainen kerrannaisvaikutus, että stressi siitä mitä tänään syötäisiin on poistunut lähes kokonaan. Aikaa säästyy, kun ei ole välttämätöntä kurvata kaupan kautta harva se päivä. Tällä on tietysti hintansa, mutta olen laskenut, että arjessa saatava hyöty yhdistettynä siihen, ettei tarvitse altistua väkijoukoille on sen arvoista.
Shoppailu siinä mielessä, että menisin kauppaan katselemaan, on myös pudonnut minimiin. En ensinnäkään halua mennä kauppoihin, ja toiseksi välttämättömyydet saa ostettua netistä. Esimerkiksi lastenhuoneen remonttia varten tarvitut uudet huonekalut tilattiin suoraan netistä kotiinkuljetuksella. Elämänpiirin ollessa varsin rajattu, ei mitään ihmeellisiä tarpeitakaan kyllä ole ilmennyt. Ajatus outletissa haahuilusta tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta.
Vuosi koronaa
En olisi vuosi sitten voinut uskoa, että nyt ollaan jälleen samassa pisteessä, kuin rajoitusten alkaessa. Meillä on käynyt toistaiseksi hyvä tuuri, olemme pysyneet terveinä, emmekä vielä ole joutuneet edes karanteeniin kertaakaan. Töitä on riittänyt, ja minulle yliopiston siirtyminen etäopetukseen on ollut suorastaan onnenpotku, joka on helpottanut arkea ja opintojen suorittamista valtavasti. Vaikka kaikki onkin hyvin, olen minäkin silti vähän väsynyt tilanteeseen. Kaipaan eniten sitä, että voisin istua ystävien kanssa koko illaksi ruokapöydän ääreen. Kaipaan elävää musiikkia, ja sellaista huolettomuutta, jonka olemassaoloa ei edes tajunnut, ennen kuin pandemia alkoi.
Onneksi rokotusten myötä valoa on vihdoin alkanut kajastaa tunnelin päässä. Kun lähipiirissä jo moni riskiryhmäläinen on saanut rokotuksen, se luo toivoa siitä, että kesällä ehkä tilanne olisi jo parempi. Toisaalta olen huomannut, että minulle on henkisesti helpompaa suhtautua tähän niin, että monelta osin tämä on nyt se normaalitila, eikä poikkeus. Ihmisten välttäminen on poikkeuksellista, mutta maskeja voin käyttää vaikka lopun ikää, jos sillä saadaan tilanne sellaiseksi, että muita rajoituksia voisi purkaa. En oikein ymmärrä, miksi jotkut maskeja vastustavat. Todella pieni vaiva, samoin kuin käsien pesu, eikä sitä kai sentään kukaan vastusta.
Millaisia rutiineja vuosi on tuonut teidän elämäänne?