Avainsana-arkisto: elokuvat

Viikon vinkit 33/2012: Koulukirjoja, raivaamista ja Netflixin jälkipyykki

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässä Helsingin Sanomien sivuilta löytyvällä videolla ammattilainen antaa vinkkejä miten koulukirjat kannattaa päällystää, ettei niihin tule ilmakuplia kanteen. Video on lyhyt, alussa pari mainosta.

Raivaamisessa voi käyttää myös ammattilaisapua. Iltalehti kertoo aiheesta lisää. Tosin on todettava, että jutun kuvitus ei ole kovin onnistunut. Ennen ja jälkeen kuvissa yhteistä taitaa olla vain verholauta. Ammattiraivaaja tuskin maalaa ja laittaa uutta tapettia.

Päivän ruokavinkki: Säilytätkö oliiviöljyä oikein? (MTV3)

Sitten vielä jatko-osa alkuviikon Netflix-uutisoinnille. HBO nimittäin ilmoitti aloittavansa saman tyyppisen palvelun Suomessa. Asiasta uutisoi mm. Digitoday ja Digilelut.fi. Suomalaiset tv-kanavat eivät ole innostuneet kilpailijoiden saapumisesta markkinoille, eivätkä halua tehdä yhteistyöä Netflixin kanssa. HS puolestaan kertoo, että myös elokuvia tarjoavat Sonera ja Elisa eivät toistaiseksi aio muuttaa konseptejaan. Rehellisyyden nimissä ihmettelen näitä  kommentteja. Silloin kun olin Netflixin tilaaja, en katsonut sieltä mitään, mitä olisin voinut katsoa YLEltä, MTV3:lta tai Neloselta. Puhun tietysti täysin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta minusta vaikuttaa siltä, että suomalaiset toimijat eivät ole tajunneet, mikä Netflixissä tai vaikkapa BBC Globalissa kiehtoo. Ne ovat kiinnostavia, koska niiden valikoimissa on elokuvia ja tv-sarjoja, joita ei ole tarjolla suomalaisessa televisiossa. Miksi maksaisin Netflixistä, jos sieltä tulisi samaa kuin tv:stä? Jos olisin kiinnostunut Maikkarin ohjelmistosta, omistaisin jo telkkarin.

No nyt se Netflix tulee

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ajoitus oli osuva, tänään mm. Taloussanomat uutisoi, että videopalvelu lanseerataan Suomessa tämän syksyn aikana. Jos ymmärsin lehtujutun oikein, tulossa ei ole DVD-vuokrausta vaan kaikki elokuvat katsellaan netin kautta. Ylen miniuutinen puolestaan kertoo, että katselu onnistuu millä laitteella tahansa, kunhan siinä on internet-yhteys.

Muut tiedot ovat niukkoja. Hinnoittelusta, valikoiman laajuudesta tai muusta ei ole vielä annettu mitään tietoa. Jotain osviittaa antanee, että Irlannissa kuukausimaksu on seitsemän euron kieppeillä. Jos Suomen hinta on suunnilleen sama ja valikoima kunnollinen, diili kuulostaa hyvältä. Jos katsoo neljä elokuvaa kuukaudessa, tuo hinta tulee jo selvästi  edullisemmaksi kuin Makuuni. Digilelut.fi kertoo huhusta, jonka mukaan palvelu alkaisi Suomessa 15. lokakuuta 14 000 nimikkeellä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan Netflixin saapumisesta. Ainakin MTV Media (eli arkikielellä Maikkari sisarkanavineen) on ollut uutisesta näreissään. Maikkarilla ei ilmeisesti ole otettu huomioon, että heidän tarjoamansa ohjelmat eivät välttämättä kiinnosta Netflixin käyttäjä. Tai ainakaan ne eivät kiinnosta minua. En edes omista telkkaria, enkä ole tainnut kertaakaan katsoa MTV3:n ohjelmia netistä. Sen sijaan olen BBC Globalin tyytyväinen tilaaja, eikä seitsemän euroa kuussa ole mielestäni palvelusta paha hinta. BBC:n ohjelmia tulee katsottua useampi tunti viikossa, joten katselun tuntihinta putoaa varsin alas.

Siltä varalta, että joku lukija haluaa olla Netflix-käyttäjien etujoukoissa, palvelun suomenkielisillä nettisivuilla voi jättää sähköpostiosoitteensa, jolloin tiedon aukeamisesta saa ensimmäisenä.

 

Mikä Makuunissa mättää

Julkaistu , kirjoittanut
2

Videovuokraamot eivät ole minusta houkuttelevia. Valikoima on suppea, vanhoja elokuvia tai dokumentteja on tuskin lainkaan ja ärsyttävintä on se, ettei myymälöistä kokemukseni mukaan löydä mitään. Elokuvat ovat sikin sokin genren mukaan väljästi lajiteltuna, mutta jos etsit tiettyä elokuvaa on täysin tuurista kiinni sattuuko se silmiin. Valikoima vaihtelee myymälästä toiseen ja kaikkialla leijuu karkin haju. Oikeasti, onko kukaan koskaan nähnyt viihtyisää vuokraamoa? Ja jos sattuu löytämään mieluisensa elokuvan, se pitää palauttaa heti seuraavana päivänä, mikä on ärsyttävää.

Perinteisiin vuokraamoihin verrattuna Netflix oli äärimmäisen mukava. Jos huhu Netflixin saapumisesta Suomeen osoittautuu todeksi, olen todella innoissani. Kun asuin Jenkeissä, olin Netflixin tyytyväinen käyttäjä. Firman kautta sai vuokrata DVD-elokuvia kätevästi kotoa käsin. Jokainen käyttäjä loi itselleen netissä oman toivelistan, jolta elokuvia sai siinä järjestyksessä kuin ne vapautuivat. Oma listani taisi sisältää kolmisenkymmentä elokuvaa, joiden järjestystä vaihtelin sen mukaan, mikä sattui kulloinkin kiinnostamaan. Katsoin mm. kronologisessa järjestyksessä kaikki elokuvat, joissa Marilyn Monroe esiintyi uransa alusta lähtien.

Käyttäjäkokemuksena Netflix oli loistava. DVD:t lähetettiin kirjekuoressa. Kun elokuvan halusi palauttaa, samasta kirjekuoresta repäistiin osoitesivu pois, ja alta paljastui palautuslähetyksen osoite. Sitten vain kuori lähimpään postilaatikkoon, ja parin päivän päästä postilaatikossa oli uusi elokuva odottamassa. Elokuvia sai pitää itsellään niin kauan kuin halusi, mitään takarajaa ei ollut. Jos oli esimerkiksi kolmen leffan paketti, niin se tarkoitti sitä, että kun palautti yhden, kotiin jäi vielä kaksi ja parin päivän päästä tuli uusi elokuva kolmanneksi. Netflix piti huolen siitä, että asiakkaalla oli kerrallaan se määrä elokuvia, joista hän oli maksanut. Sillä rahalla elokuvia sai sitten kierrättää niin paljon tai vähän kuin ehti. Lisäksi elokuvia sai katsella suoraan netissä niin paljon kuin jaksoi ilman eri veloitusta.

Vähän vastaavan tyyppisiä palveluita on jo Suomessakin. Mutta testasin juuri Voddlerin hakutoiminnon, jolla löytyi kokonaista yksi kappale Marilyn-elokuvia. ViaPlay ei löytänyt ainuttakaan. Alkuperäinen huhu kertoo, että vaikka Netflix tulisikin Suomeen (jos nyt tulee edes), valikoima olisi paljon suppeampi kuin USAssa. Siitä huolimatta olen toiveikas. Jos Suomen Netflix toimisi edes puoliksi niin hyvin kuin USAssa, rupeaisin asiakkaaksi välittömästi.

Viikon vinkit 32/2012: Hamstrausta, leluja ja ehkä leffojakin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan syy tavaroiden sairaalloiseen hamstraamiseen löytyy aivoista. Kyse on sellaisesta tilanteesta, että ihminen ei pysty heittämään pois ainuttakaan esinettä, vaikka kyse olisi roskista. Ydinsyy tuntuu olevan päätöksenteossa, tai pikemminkin sen mahdottomuudessa.

Lelukaaos lienee jokaisessa lapsiperheessä tuttu ilmiö. Helsingin Uutisten artikkeli pohtii  keinoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Kiinnostavin osuus oli kuitenkin vinkit lelujen puhdistamiseen sekä kestävään kulutukseen myös lelujen osalta. Saman lehden aiempi artikkeli käsittelee hyviä ja huonoja leluja juuri kestävyyden näkökulmasta.

Nyt on kyse pelkästä huhusta, mutta innostuin tästä niin, että jaan linkin vaikkei se mitään varmaa tietoa kerrokaan. Amerikkalainen videovuokrauspalvelu Netflix laajentuu Eurooppaan tämän vuoden loppupuolella. Huhujen mukaan Suomi saattaisi olla yksi uusista maista, vaikka Netflix ei sanokaan asiaan juuta eikä jaata. Toivonpa todella, että huhu pitäisi paikkansa, sillä perinteisiin vuokraamoihin verrattuna kotisohvalta leffojen vuokraaminen on niiiiiin paljon hauskempaa. (Digitoday.)

Lainaksi vai omaksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjojen kierrätys tuntuu olevan monilla mielessä, ainakin siihen liittyvillä hakusanoilla blogiin tullaan yllättävän usein. Kuten aiemmin totesin, kirjoista voi olla hankalaa päästä eroon. DVD-levyjen kohdalla tilanne voi olla helpompi (en ole itse yrittänyt niitä myydä joten tämä perustuu omaan arvaukseeni) mutta CD-levyt eivät taida käydä kovin hyvin kaupaksi. Looginen johtopäätös tästä on, että uusien ostamista kannattaa harkita tarkkaan.

Kirjojen, elokuvien ja musiikin lataaminen digitaalisessa muodossa ratkaisee osan ongelmasta, koska fyysistä esinettä ei tarvitse sijoittaa minnekään. Suomessa on myös erinomainen kirjastoverkosto, jota täydentää  kaupalliset leffavuokraamot. Elokuvia voi vuokrata suoraan netistä ja Spotifysta voi kuunnella musiikkia mielin määrin. Toisin sanoen kaikkea ei tarvitse omistaa, sillä vaihtoehtona on lainaaminen tai vuokraaminen.

Toisaalta ainakin itse luen mieluiten oikeaa kirjaa sähköisen sijasta, ja olen niin antiikkinen, että kuuntelen mielelläni musiikkiakin levysoittimella. Tykkään myös kovasti kirjojen ja levyjen ostamisesta, kirjakaupoissa haahuilu on lempipuuhaani. Yritän silti olla ostamatta kaikkea kivaa mikä tulee vastaan. Käytännössä ostamiselle on yksi selkeä kriteeri: haluanko lukea, kuunnella tai katsella tätä monta kertaa? Jos vastaus on kyllä, ostan hyvällä omalla tunnolla. En siis ikinä osta levyjä tai DVD-elokuvia sokkona, vaan olen aina tutustunut sisältöön ensin jossain muualla. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, joka voi katsoa elokuvia uudestaan ja uudestaan. Kirjoja ostan samalla periaatteella, sillä luen myös samoja kirjoja moneen kertaan. Toinen pätevä syy ostaa kirja on se, että syystä tai toisesta haluan vain ehdottomasti omistaa kyseisen kirjan. Hyllyssäni on siis kirjoja, joiden omistamisesta tulee hyvä fiilis, joita haluan lukea monta kertaa sekä vielä sellaisia, joihin palaan silloin tällöin hyvästä syystä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat mm. keittokirjat, harrastekirjat ja ammattiin liittyvät kirjat.

Tällä systeemillä (ja säännöllisellä karsimisella) omaisuuden määrä pysyy aisoissa. Ja tämän postauksen idea syntyi siitä, että postiluukusta kolahti lähetys Amazonista, sisällään DVD jota olen todella odottanut. Joten nyt aion nauttia pari tuntia hyvästä elokuvasta – kuulemiin!