Avainsana-arkisto: elämykset

Viikon ainoa vinkki: tavarat, elämykset ja ekologisuus

Julkaistu , kirjoittanut
8

Laitan tällä viikolla poikkeuksellisesti vain yhden linkin. Sen sisältö on kuitenkin niin kiinnostava, että se vastaa hyvin kolmea iltapäivälehtien hömppäraivauslistaa.

Kun puhutaan tavarasta ja omistamisesta, puhutaan usein myös siitä, miten epäekologista on haalia aina vaan lisää tavaraa tai ostaa uutta. Samassa yhteydessä usein ajatellaan, että elämykset ovat parempia kuin tavara, myös siksi, että ne eivät kuluta luonnonvaroja samalla tavalla kuin tavaroiden valmistaminen. Mutta tiedättekö mitä – asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä erittäin kiinnostavassa artikkelissa kestävän kehityksen tutkija Riikka Kyrö avaa elämysten ekologista kuormaa. Artikkelin pääviesti lienee se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Elämys ei läheskään aina ole ekologinen vaihtoehto, mutta toisaalta kertakäyttömukikaan ei välttämättä ole maailman tuho.

Ekologisuus ja ympäristöystävällisyys ovat todella hyviä tavoitteita. Mutta esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentäminen on vain yksi osa-alue. Jos valitsee sen, saattaa samassa paketissa tulla muita, ikävämpiä seurauksia. Kyrö nostaa esiin tomaatinviljelyn. Talvella espanjalainen tomaatti on huomattavasti vähäpäästöisempi vaihtoehto kuin kotimainen kasvihuonetomaatti. Mutta itselleni kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukeminen on tärkeää. Jos en osta suomalaista tomaattia, en tue kotimaista maataloutta, enkä anna edes mahdollisuutta kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja kasvattaa tomaatteja täällä. Myös ihmisoikeudet ovat minulle tärkeitä, enkä halua tukea espanjalaisilla pelloilla raatavien siirtolaisten karmeaa hyväksikäyttöä, jos vain suinkin voin sen välttää. Tässä paketissa hiilijalanjälki ei nouse prioriteettieni kärkeen, vaikka yleisesti ottaen tietenkin yritän tehdä ekologisia valintoja. (Ja tietenkin voisin olla ilmankin tomaatteja, mutta en halua. Tästä ei kannata aloittaa kommenteissa, päätökseni on harkittu ja nukun yöni hyvin.)

Harhauduin hieman elämyksistä ja tavaroista, mutta mielestäni olennaista on siis erottaa puurot ja vellit toisistaan. Ekologisuus ja tavaroiden raivaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jos tavoittelee yhtä, ei välttämättä saavuta automaattisesti toista. Mutta tämä on ihan okei, kunhan asian vain tiedostaa. Nämä kaksi asiaa eivät tähtää samaan tavoitteeseen. Elämyksiä voi suosia myös siksi, että ei yksinkertaisesti halua enempää kamaa kotiinsa. Laskuvarjohyppy ei taatusti ole yhtä ekologinen vaihtoehto kuin piknik itseleivotun pullan kera pellonpientareella, mutta kummastakaan ei jää ylimääräistä roinaa nurkkiin pyörimään.  Jos ekologisuus on ykkönen, piknik on tietysti parempi vaihtoehto, vaikka samanlaista ”jääköhän tässä henkiin vai ei” -fiilistä siitä tuskin saa. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin ihmisiä, jotka hakevat juuri noita poikkeuselämyksiä.

Summa summarum: lukekaa tuo artikkeli. Ja kertokaa sitten mitä mieltä olitte! Millaisia ajatuksia se herätti? Ja liittyykö teidän mielestänne tavarat, raivaaminen ja ekologisuus yhteen?

Korkeella

Julkaistu , kirjoittanut
9

Nyt seuraa maksamaton mainos. Helsingin hauskin ulkoilupaikka koko perheelle on tällä hetkellä ehdottomasti Mustikkamaalla sijaisteva puissakiipeilypuisto. Se on ihan mahtava paikka!

Konsepti on sellainen, että keskelle metsää on rakennettu erilaisia ratoja, joissa edetään puusta toiseen kiipeilemällä, tasapainottelemalla ja vaijeria myöten laskemalla. Pienemmille on kolme rataa, ja yli 130cm pituisille viisi rataa. Pienten radat kulkevat noin metrin korkeudella maasta. Lapsilla on turvavaljaat ja kypärä, ja vaikka ote pettäisi, valjaat estävät putoamisen. Radat ovat vaikeusasteiltaan erilaisia ja tarkoitus on, että aikuinen kulkee pienen kiipeilijän mukana ja auttaa tarvittaessa.

Isojen radat kulkevat noin 4-10 metrin korkeudessa. Myös aikuisilla on valjaat ja kypärä, ja valjaiden turvavaijerit on suunniteltu siten, että radalla on mahdotonta liikkua ”irrallaan”. Systeemi vaikutti varsin aukottomalta, latvuksista ei pääse putoamaan vahingossa eikä tahallaan. Näistä radoista kolme oli sellaista keskivaikeaa, ja kaksi varsin haasteellista.

Minä kiipeilin sunnuntaina aikuisten radat läpi, ja lapsi puolestaan pääsi toteuttamaan vahvaa kiipeilyviettiään pienten radoilla. Me molemmat olimme aivan innoissamme. Kiipeilypuisto voittaa mielestäni mennen tullen erinäiset sisäleikkipaikat. Siellä saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja luonnossa, tulee mielekästä liikuntaa, joutuu keskittymään ja vaivaamaan päätään. Saa onnistumisen elämyksiä ja välillä vähän jännittää. Miljöö on todella epäkaupallinen noihin sisäleikkipaikkoihin verrattuna. Ei ole hälinää, ei  mainoksia eikä taustamusiikkia. Lapset kyllä kiljuvat, mutta koska ollaan ulkona se ei haittaa ollenkaan.

Sanoisin, että pienten radat sopivat parhaiten alle kouluikäisille. Korkeille radoille voi mennä varmaan minkä ikäinen tahansa, kunhan pituusvaatimus täyttyy. Muistaakseni alle 11-vuotiailla piti kuitenkin olla aikuinen mukana kiipeämässä. Yläilmoissa näkikin paljon vanhempia kiipeilemässä lastensa kanssa, ja sivusta seurattuna vaikutti siltä, että kokemus oli hienosti lapsia ja aikuisia yhdistävä. Kaikilla näytti olevan kivaa. Minä sain kiipeillä yksin, ja se oli ihanaa. Nopeasti iskee uskomaton flow-tila päälle, eikä päässä liiku yhtään häiritsevää ajatusta. Sitä paitsi 70 metriä vapaata laskua vaijerin varassa on vain yksinkertaisesti älyttömän hauskaa! Aikuisuus on mielestäni aina ollut aivan turha syy lopettaa leikkiminen.

Aivan halpaa ei tämä huvi ole, radat maksavat 12/21€ per henkilö, mutta tuolla hinnalla saa kiipeillä vaikka koko päivän jos jaksaa. Parikymppiä per nenä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos perheessä on monta isoa kiipeilijää, lasku lähentelee helposti satasta. Toisaalta pienten hinta on aivan kilpailukykyinen sisäleikkipaikkojen kanssa. Radoilla on myös tiettyjä paino- ja pituusrajoituksia, eli alle 90cm mittaiset lapset ja hyvin kookkaat aikuiset eivät valitettavasti pääse kiipeilemään.

Miksi hehkutan tästä täällä, vaikka aihe ei liity blogiin paljon mitenkään? No, ensinnäkin siksi että olen tästä niin innoissani, ja toiseksi tässä on loistava aineeton lahjaidea, niin aikuisille kuin lapsillekin. Paikka on auki vielä lokakuun ajan, ja sitten taas keväällä kun lumet ovat sulaneet. Menkää siis ihmeessä vielä kun ehtii.

Onko kukaan muu käynyt kokeilemassa kiipelemistä? Oliko teillä yhtä hauskaa kuin minulla?