Viikon vinkit: vaatevuokraus, ammattijärjestäjän työtä sekä lentokentän hygieniaa

Suomen Kuvalehdessä kirjoitetaan mielenkiintoisesti siitä, miten vaatteiden vuokrauspalvelut tulevat vähitellen myös perinteisten vaatekauppojen valikoimaan. H&M kuulemma aloittaa tällaisen toiminnan Ruotsissa, yhden liikkeen yhteydessä. Jutussa haastateltu tutkija toteaakin, että ei kannata antaa tämän johtaa harhaan: H&M:n tuotanto on edelleen epäkestävällä pohjalla, eikä yksi vuokrauspalvelu korjaa sitä millään lailla. Tämä vaatevuokraus olisi kyllä kiinnostavaa, mutta en ole oikein päässyt siihen käsiksi. Vajaa vuosi sitten yritin vuokrata itselleni juhlapukua siinä onnistumatta. Aion yrittää tänä vuonna uudelleen.

Tässä sympaattisessa jutussa ammattijärjestäjä Laura Holmström kertoo, mitä ammattijärjestäjä käytännössä tekee, ja miten hän itse päätyi alalle. (Verkkouutiset)

Matkalle lähdössä? Tämä kiinnostava pikku-uutinen kertoo, että todennäköisimmin lentomatkustaja saa tautitartunnan turva-tarkastuksessa, ainakin Helsinki-Vantaalla. Niissä muovikaukaloissa lymyilee niin influenssaa kuin adenovirustakin, ja lisäksi monia muita. Tämän jutun luettuani en myöskään päästä lapsia leikkialueelle. Kädet kannattaa siis pestä usein ja huolellisesti, mutta vessoja ei tarvitse pelätä. Ne olivat tutkimuksen mukaan puhtaita.

Viikon vinkit: muovia, raivaamista ja maidontuotantoa

Muovi puhuttaa, ja suoraan sanottuna en haluaisi tästä jatkuvasti kirjoittaa. Ensi viikolla tulee ihan taatusti jotain muuta. Mutta tässä on vielä muutama artikkeli, joissa asiaa käsitellään hyvin eri näkökulmista, joten linkkaan ne tähän. Näiden juttujen jälkeen pari linkkiä myös muihin aiheisiin.

Moni on tämän artikkelin varmaan jo lukenut, mutta linkkaan sen tähän YLEn uutisen pullovesien mikromuoveista. Otsikointi kuulostaa hurjalta (pulloveden mukana juot muovia), mutta haluaisin nostaa tähän pari asiaa kyseisestä artikkelista. Ensinnäkin tutkituista vesistä vain kahta myydään Suomessa: Eviania ja San Pellegrinoa. Näistä löytyi muoveja vähiten. Tuli nopeasti mieleen, että näinköhän hinta korreloisi laadun kanssa tässä asiassa? Toiseksi  lainaan jutussa haastateltua asiantuntijaa, joka kertoo että ”Jos voileipä putoaa lattialle, siihen tarttuu suurella todennäköisyydellä myös muovipartikkeleita. Ja jos lasillisen hanavettä jättää yöksi yöpöydälle, siinäkin on taatusti huonepölyn sisältämiä muovihiukkasia.” Tämä pisti kyllä minut ajattelemaan asioiden suhteellisuutta. En osta yleensä pullovettä, mutta jos joskus esimerkiksi matkalla ostan, en siis tuhoa sillä terveyttäni.

Yle on koostanut myös hyvän paketin muovin terveyshaitoista. Toinen kiinnostava näkökulma on muovin verotus. Olen sitä mieltä, että jos oikeasti tällaisille asioille halutaan tehdä jotain, asiaa ei voi eikä saa jättää yksittäisten ihmisten harteille. Suomessa ei ajatusta tyrmätä, eikä myöskään EU-tasolla. Se, miten vero toteutettaisiin, on toinen kysymys, mutta on hyvä että asiaa edes mietitään.

Koska olen korviani myöten täynnä näitä muovijuttuja, laitan tähän vielä muutaman vähän erilaisen linkin.

Miksi meillä on kodit pullollaan tavaraa? Miksi nuoret eivät halua suurten ikäluokkien aarteita itselleen? Ihan kiinnostava juttu kotien raivaamisesta ammattijärjestäjän ja tavarasuhteen tutkijan näkemyksillä höystettynä. (Keskisuomalainen)

Tulin tästä uutisesta ja videoista hyvälle tuulelle. Nuori maatilan isäntä kertoo kansantajuisesti, mitä maitotilalla tapahtuu, ja miltä siellä normaalisti näyttää. Tämmöiset tietoiskut ovat hyviä. Ihmisten pitäisi tietää, miltä ruoantuotanto näyttää silloin, kun asiat ovat hyvin. Muuten mielikuvaksi jää vain ne pimeässä kuvatut kauhuvideot tiloilta, joissa asiat eivät ole kunnossa.

Viikon vinkit: Kuinka monta vaatetta, raivausohjeet ja puolipitoisten ongelma

Tässä artikkelissa mietitään ja lasketaan, kuinka monta kappaletta mitäkin tavaraa ihminen tarvitsee. Nämä laskutoimitukset ovat mielestäni aina kiehtovia. Jutussa annetaan esimerkiksi sellainen, että miten monta asua eli erilaista yhdistelmää saa tietystä määrästä vaatteita. Ongelmana tässä on, että nämä yhdistelmät ovat kuvitteellisia, ja vaikka lopputulos olisikin laskennallisesti miljoonia, niin käytännössä niin ei ole. Esimerkiksi sortseja ei voi yhdistää kovin monen eri vaatteen kanssa, ja sama koskee muitakin kausivaatteita. Todellisuudessa yhdistelmien määrä on paljon rajallisempi. Lisäksi minusta asu, jossa on samat housut, paita ja kengät mutta erilainen huivi kaulassa, ei varsinaisesti ole uusi asu, vaan ainoastaan variaatio ensimmäisestä, eikä erilainen huivi tee asusta esimerkiksi sopivaa johonkin erilaiseen tilaisuuteen. Tämä kaikki on tietenkin nipotusta – jutun ydinhän on siinä, että pärjäämme paljon vähemmällä kuin kuvittelemme. Mutta tämä osoittaa sen, miksi tietynlainen laskeminen on turhaa, ja järkevämpää on keskittyä siihen, että tavarat mahtuvat niille varattuun tilaan, olipa lukumäärä mikä tahansa. (MTV)

EDIT: Edellisen jutun luvut ovat aivan hassuja, eivätkä pidä paikkaansa. Rinnan esimerkissä vaatekokonaisuuksia tulee reilut 600, ei yli kuutta miljoonaa. Ilanaa ei ilmeisesti ole haastateltu tähän lainkaan, vaan toimittaja lainaa hänen kirjaansa.

Ammattijärjestäjä Eveliina Lindell antaa järkevät perusohjeet siihen, kuinka karsiminen ja tavaroiden hallinta saadaan alkuun. Hyvä vinkki on mm. varautua ennalta siihen, tarvitseeko esimerkiksi kanto- tai kuljetusapua, jotta tavarat saadaan todella ulos talosta. (Pirkka)

Tässä konmari-vaikutteisessa artikkelissa toimittaja on ratkaissut omien puolipitoisten vaatteidensa ongelman. Hänen suurin oivalluksensa on itse asiassa se, mitä vaatteita ei edes tarvitse pestä. Olen periaatteessa samaa mieltä, että farkkuja on turha heittää koneeseen ennen kuin ne ovat oikeasti likaiset, esim. kurassa tai muuten tahraiset. Mutta en mielelläni laita niitä takaisin kaappiinkaan putipuhtaiden joukkoon. Niissä on kuitenkin pölyä ja muuta kuonaa, joten säilytän käytettyjä farkkuja omalla tuolillaan. Tosin minulla on aktiivikäytössä vain kahdet farkut, joten tämä ei ole sikäli ongelma. Jos kierrossa olisi esimerkiksi kahdeksan paria, tilanne olisi varmasti erilainen.

Viikon vinkit: miksi raivaaminen on muotia, perinteisiä raivausvinkkejä, pakasteiden säilyvyys

Jos olet kiinnostunut siitä, miksi komarit ja muut raivausideologiat ovat juuri nyt niin pinnalla, tämä Trendin artikkeli yrittää antaa siihen vastauksia. Juttu on pitkä ja polveileva, ja ajautuu välillä vähän harhateille, mutta joukossa on kiinnostavia tiedonmurusia.

Tässä kepeässä jutussa suomalainen ammattijärjestäjä Sandy Talarmo antaa vinkkejä kodin raivaamiseen. Jo otsikon väite ”kaikkea ei tarvitse järjestää kerralla” kertoo, että nyt ollaan kaukana Konmarista.

Onko pakastimessasi vielä viime vuotisia ruokia? Tai sitäkin vanhempia? Tässä Kotivinkin jutussa kerrotaan, miten erilaiset ruuat säilyvät pakastimessa.

Viikon vinkit: evoluutiota, luteita ja blogisuositus

Tässä YLEn artikkelissa on ensin tavanomaista asiaa ammattiraivaajan näkökulmasta, mutta sitten tulee kiinnostava pätkä evoluutiopsykologian tutkijalta. Hän ottaa kantaa myös minimalismiin – tässä ajassa se on eräänlaista statuksen nostamista, yksinkertaisesti koska se on mahdollista. Aikana, jolloin resursseista on pulaa, materian arvo nousisi jälleen, eikä kukaan hankkiutuisi eroon tavarasta vain siksi, ettei juuri nyt tarvitse sitä.

Ällötävää mutta totta – luteita voi saada ihan hyvästäkin hotellista riesakseen. Kattavat ennaltaehkäisevät ohjeet löytyvät tästä jutusta. Minusta tämä on niitä parempi katsoa kuin katua -tilanteita. Teen tsekkauksen hotellihuoneessa nykyisin aina, olipa tähtiä kuinka monta tahansa. Hyvä artikkeli kaikille matkustaville. (YLE)

Olen ajatellut, että rupean viikon vinkkien jatkoksi listaamaan ajoittain hyviä blogeja tai muita nettisivuja, joista itse tykkään. Ensimmäisenä vuorossa on Anja Nysténin pitämä Kemikaalikimara. Tästä blogista löytää erittäin asiantuntevia kirjoituksia mm. monista arkisista kemikaaleista, alan lainsäädännöstä ja kemikaalien turvallisuudesta. Nystén oikoo usein blogissaan monenlaisia kemikaaleihin liittyviä nettihysterioita ja tuo tervetulleena lisänä järjen äänen keskusteluun. Suosittelen Kemikaalikimaraa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita neutraalista suhtautumisesta ja perustelluista mielipiteistä aiheeseen liittyen.

Kulttuurieroja

Olen kuunnellut viime aikoina paljon amerikkalaisia podcasteja kodin raivaamisesta ja organisoimisesta. Siinä sivussa on tullut ihmeteltyä asumiskulttuurien eroja. Mietiskelin samaa lukiessani Marie Kondoa, koska väistämättä tuli mieleen, että japanilainen asuminen on luultavasti hyvin erilaista kuin suomalainen.

Näissä amerikkalaisissa hämmästyttää aina se, kuinka paljon erilaisia huoneita heillä on. Osaselitys on tietysti siinä, että niin moni asuu omassa talossaan. Mutta silti – on ihan tyypillistä, että makuuhuoneiden ja olohuoneen lisäksi talosta löytyy ”pelihuone” tai ”leikkihuone”. Kylpyhuoneita on lähes aina useampi, käytännössä usein on niin, että makuuhuoneilla on omat kylppärinsä, ja näin on myös muissakin kuin yksittäisissä taloissa. Niinpä kun amerikkalainen ammattiraivaaja tekee podcasteja, hän voi helposti omistaa yhden kokonaisen jakson ”lasten kylppärin” järjestämiselle ja siivoamiselle. Vastikään kuuntelin jakson, jonka teemana oli eteisen kaappi – nauratti hieman, koska en ole vielä elämässäni asunut asunnossa, jonka eteisessä olisi ollut kaappi!

Toinen asia, mitä usein ihmettelen, on tavaroiden kiivas kierto. Ammattiraivaajan tyypillinen ohje on, että hankkiudu eroon vanhoista kipoista ja osta uudet yhteensopivat tilalle. En ole törmännyt sellaiseen ajatukseen, että tavarat käytettäisiin ensin loppuun ja uusittaisiin vasta sitten, kun uudelle on todellista tarvetta. Sen sijaan keskiluokkaisesta perheestä tuntuu löytyvän ”lahjoituslaatikko”, jonne heitetään kaikki mistä halutaan päästä eroon. Sitten tavaroita kiikutetaan paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle, tai joku tulee noutamaan ne kotoa. Ja sitten taas ostetaan uutta tilalle. Kun luen esimerkiksi A Slob Comes Clean -blogia, ihmettelen välillä eikö sen kirjoittaja lainkaan yritä torpata sisään pyrkivää tavaravirtaa ennalta? Hän raivaa vimmatusti koko ajan, mutta tavaraa tuntuu riittävän. Jostain sitä uutta täytyy tulla niiden poisheitettyjen tilalle.

Toisaalta USAssa tuntuu olevan paljon tehokkaampi kierrätys esimerkiksi tekstiilien suhteen. Siellä lumpuista tehdään trasselia, mattoja ynnä muuta, joten rikkinäisten vaatteiden kierrätys on huomattavasti helpompaa kuin meillä. Toisaalta maasta löytyy organisaatio, joka on erityisesti keskittynyt naisten bisnesvaatteiden kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen. Tietysti valtava väestöpohja tarjoaa ihan erilaisia mahdollisuuksia kuin pikkuinen kotimaamme.

Olen itse asunut Suomen lisäksi vain Amerikassa, joten en tiedä millaisia hassuuksia muista maista löytyy. Tiedän, että lukijoissa on paljon ulkosuomalaisia, joten olisi mielenkiintoista kuulla muistakin asumisen ja säilyttämisen kulttuurieroista!

Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

Iltasanomat listaa erilaisia keinoja pitää lastenhuoneen lelukaaos hallinnassa. Voisin allekirjoittaa näistä oikeastaan kaikki, ja myös toteutan suurinta osaa itse. Olennaista kuitenkin on, että lelut jäävät samalla tavalla ”pieniksi” kuin vaatteetkin. Kun jostain lelusta on kasvettu ulos, ne kannattaa raivata pois jotta tulee tilaa uusille.

Kodin Kuvalehti puolestaan tarjoaa perinteiset ja perusteelliset ohjeet kodin kevätraivaukselle. Asiantuntijana on käytetty ammattiraivaajaa. Nykyisin tulee verrattua kaikkia tällaisia ohjeita Kondon ohjeisiin, ja kieltämättä Marien ohjeet ovat yksinkertaisemmat. Toisaalta tietyissä tilanteissa tällaisissa perinteisissäkin on puolensa.

HS kertoo sen, minkä kuluttajan arkikokemuskin kertoo: vanhojen, rikkinäisten vaatteiden kierrätys on vaikeaa. Suomen ympäristökeskus on saanut päätökseen kaksivuotisen tutkimushankkeen, jossa tullaan siihen tulokseen että kierrätystä pitäisi tehostaa merkittävästi. Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa. Mutta olen sitä mieltä, että koska jatkokäyttömahdollisuuksia on tekstiileille niin vähän, tässä kohdassa pakko lienee paras muusa. Verotuksella ja lainsäädännöllä voitaisiin aivan hyvin ohjata toimintaa siihen suuntaan, että kierrätys tehostuisi. Toisaalta uusi hallitus voisi lisätä porkkanoita esimerkiksi tukemalla uusia innovaatioita.

Linkkaan tähän lopuksi kolumnin, jossa toimittaja tuskailee huonon omantunnon ja vaateostosten ristiaallokossa.  (Etelä-Suomen Sanomat) Kirjoittaja huokailee vaatteiden huonon laadun perään, mutta minun huomioni kiinnitti tällainen yksityiskohta: Ensin hän osti vaatteen, jossa oli angoraa. Sitten kävi ilmi, että angoraa tuotetaan hyvin epäeettisissä oloissa. Toimittajalle tuli huono olo. Mutta kuinkas sitten kävikään – pikapuolin hän ostaa uuden (eri merkkisen) vaatteen, jossa on myös angoraa. Sitten hän toivoo, ettei kani olisi tällä kertaa kärsinyt. Tässä on taas sellaista logiikkaa jota en voi ymmärtää mutta jonka pahoin pelkään olevan hyvin tavallinen tapa ajatella. Kuluttaja tietää tekevänsä epäeettisen valinnan, mutta toivoo kovasti ettei niin olisi, ja sillä jotenkin oikeuttaa ostoksena ja mielihalunsa. Sen sijaan, että esimerkiksi valitsisi toisen vaatteen tai ottaisi selvää, millä tavalla vaate on tuotettu. Ymmärrän täydellisesti, ettei joka ikisen vaatteen kohdalla jaksa olla supertiedostava, mutta jos vaatteessa on jo valmiiksi jokin epäilyttävä elementti, pelkkä toivominen on melkoista itsepetosta. Vähän sama asia, kuin että ostaisi pullan ja samalla kovasti toivoisi, ettei se lihota.

Viikon vinkit: raivausvinkkejä, turhia vakuutuksia ja lääkejäämiä

Ruotsalainen ”kaaoskonsultti” antaa itsestäänselviä ohjeita raivaamiseen. (IS)

Kuluttajaliitto varoittaa, että esim. kodinkoneiden ja elektroniikan mukana myytävät ylimääräiset takuut ovat huijausta. Juttu on melko pitkä ja kattava, joten jos aihe kiinnostaa suosittelen. Itsekin olen tainnut joskus näihin sortua, mutta tämän artikkelin luettuani tiedän, että nämä ovat ns. turhaa rahastusta. Kauppojen katteet ovat laskeneet, ja jostain sitä kassavirtaa on hankittava. Jos et jaksa lukea, niin pääsanoma voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: Älä ota ylimääräisiä tuotevakuutuksia.

Lopuksi linkkaan INCImix-blogin juttuun vesistöjen lääkejäämistä. Älkää ihmiset heittäkö mitään lääkkeitä vessanpönttöön. Sitä kautta päätyy vesistöön lääkkeitä muutenkin ihan riittävästi.

Kiinnostava Kondo

Kiinnostuin omasta viikon vinkistäni siinä määrin, että varasin hänen kirjansa kirjastoon, ja sitä odotellessa olen etsinyt netistä tietoa Marie Kondosta ja hänen metodistaan. Tulokset ovat vähintäänkin kiehtovia.

Ensinnäkin kävi ilmi, että Marie Kondo on Japanissaan todellinen julkkis. Kun hänen kirjansa käännettiin englanniksi ja muille kielille, hänestä on tulossa julkkis myös muualla maailmassa. Haastattelujen perusteella Marie Kondo on ollut hiukkasen erikoinen tyyppi lapsuudestaan saakka. Hän on aina ollut pakkomielteisen kiinnostunut organisoimisesta ja järjestämisestä, mutta hän on myös onnistunut luomaan siitä itselleen ammatin ja arvelisin että nykyisellään varsin mukavan toimeentulon. Marie on nuori, vasta kolmekymppinen, mutta hän on työskennellyt tavaroidenraivaajakonsulttina yli kymmenen vuotta.

Marien metodi ei ole helpoimmasta päästä. Hän nimittäin on sitä mieltä, että vartti silloin tällöin ei riitä mihinkään. Sen sijaan esimerkiksi vaatteet pitäisi käydä yhdellä kertaa läpi. Siis vetää kaikki ulos kaapista, ottaa jokainen vaate vuoron perään käteen, ja miettiä tuottaako se iloa. Jos vastaus on kyllä, vaate säilytetään. Jos taas ei, siitä tulee luopua. Kun miettii paljonko ihmisillä on vaatteita, tuohon menee helposti kokonainen päivä. En suosittelisi tarttumaan tuollaiseen hommaan yksin. Vaatii hirveää itsekuria hoitaa homma loppuun asti. Se on myös emotionaalisesti hyvin raskasta, koska päätösten tekeminen vaatii aina energiaa.

Tällä tavalla kategoria kerrallaan käydään koko talo läpi. Lopputuloksena pitäisi olla kokonaan uudistunut ihminen sekä koti. Marie Kondon mielestä on mahdotonta, etteikö ihminen muuttuisi tämän prosessin seurauksena. Hän myös kivenkovaan väittää, että tällaisen kertarysäyksen jälkeen ei tarvitse karsia enää ikinä. Että siis tavaraongelma tulee kerralla ratkaistuksi. Tämä on sellainen asia, jota pidän aivan käsittämättömänä väitteenä ainakin siihen asti, että olen saanut lukea kirjan kannesta kanteen. Ehkä siinä kerrotaan asiasta tarkemmin, mutta tällä tietämyksellä näkisin että tuo on mahdotonta. Nimittäin ihmisten koteihin virtaa jatkuvasti lisää tavaraa. Lahjoja ja ostoksia ynnä muuta. On myös mahdollista että jokin aiemmin ilahduttanut tavara muuttuukin ikäväksi tai menettää merkityksensä. Silloin hänen logiikallaan noista on luovuttava. Ja sehän tarkoittaa jatkuvaa raivaamista, eikö? Odotan todella että saan kirjan luettua, jotta saisin tähän asiaan enemmän valaistusta.

Sen sijaan olen löytänyt videoita, joissa Marie viikkaa vaatteita varsin pätevän näköisesti. Siihen puoleen täytyy perehtyä tarkemmin. Olen hyvin avoin uusille tavoille organisoida vaatteita. Nimittäin mikäli tästä löytyy sellainen vastaava ahaa-elämys kuin tuosta taannoisesta tiskirutiinin omaksumisesta, se olisi mahtavaa. Tähänkin täytyy palata siinä vaiheessa, kun tiedän asiasta enemmän. Kaiken kaikkiaan Marie Kondo vaikuttaa erittäin kiinnostavalta hahmolta, ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan hänen metodiinsa ja etenkin sen perusteluihin tarkemmin.

Onko teistä joku lukenut Kondon kirjaa? Mitä sanotte siitä?

Viikon vinkit: japanilainen siivous, arjen kemikaaleja ja kassivinkki

Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)

Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.

Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)