Tulin syyslomalla testanneeksi, mitä tapahtuu jos jätän ruokasuunnittelun tekemättä, ja yritän vain improvisoida. Ja huonosti käy! Jostain käsittämättömästä syystä valitsin niin, etten tehnyt ateriasuunnitelmaa, en tilannut ostoksia kaupasta, enkä sen takia voinut edes antaa puolisolle sen kummempia ohjeita, kun hän lähti viikonloppuna ruokakauppaan. Lopputulos on helppo arvata: stressasin joka päivä, monesti kaksi kertaa päivässä siitä, mitä seuraavaksi syödään.
Yhdet hampurilaisetkin syötiin lomalla.
Edessä oleva loma aiheutti sellaisen illuusion, että ehtiihän sitä, ja ei kai sitä nyt heti ekana tarvitse aloittaa suunnittelua, nythän on tarkoitus ottaa rennosti. Mutta minun olisi pitänyt kertoa itselleni, että yhdellä kerralla mietityt ateriat aiheuttaa huomattavasti vähemmän päänsärkyä kuin se, että yrittää improvisoida koko viikon. Etenkin, kun ruokia pitää tehdä kahdesti päivässä, koska nuorisoa ei ruokita kaupungin toimesta. Pelastukseni oli pakastin, josta sulatin kaikenlaisia jämäruokia. Söimme myös tosi monta kertaa sushia, jonka lähetti toi ovelle (kätevää mutta kamalan kallista) sekä niitä eineksiä, joita en oikeastaan haluaisi syödä ollenkaan. Pitkin viikkoa manailin omaa typeryyttäni.
Olen hahmottanut, että tuo suunnittelu on oikeastaan sen valitsemista, haluanko stressata vai ei. Jos suunnittelen ja tilaan ruuat, joudun miettimimään yhden kerran ajatuksella, mitä laitetaan ja tarvitaan. Se ei edelleenkään käy käden käänteessä, vaikka olenkin kehittynyt nopeammaksi kuin alussa. Nyt saan varsinaisen ruokalistan aika nopeasti kasaan, mutta ruokatilauksen tekemiseen menee aikaa, sillä en koskaan saa sitä kerralla tehtyä. Kuljen ympäri keittiötä, auon kaappeja ja yritän selvittää, mitä kaikkea meiltä puuttuu. Vedenpitävä kauppalistasysteemi nimittäin puuttuu edelleen. Mutta arvioin, että kokonaisuudessaan tähän kaikkeen menee ehkä tunti, ja voin tehdä sen kaikessa rauhassa. Sen sijaan ilman suunnittelua ja tilausta minulla menee joka päivä vähintään puoli tuntia sen pähkäilyyn, mitä meillä on, mitä voisi tehdä, pitääkö käydä kaupassa vai voisiko vielä kitkutella kotivaralla, ja välillä sinne kauppaan tosiaan pitää myös mennä. Tähän liittyy yleensä se, että joko lapsilla tai minulla on jo nälkä, tai tieto siitä, että kohta pitäisi olla jo sitä ruokaa, että ehditään jonnekin. Siitä tulee viidessä päivässä yhteensä monta tuntia epämiellyttäviä tuntemuksia.
Näin ollen neuvon nyt itseäni: älä luovu rutiineista lomalla, jos se suinkin on mahdollista! Periaatteessa tiesin kyllä, että kannattaisi suunnitella, mutta jotenkin en jaksanut. Nyt on sitten testattu kokonainen viikko, millaista se olikaan silloin, kun en vielä ollut näin järjestelmällinen. Viikosta oppineena otin taas sunnuntaina kynän käteen, ja kirjailin tämän viikon suunnitelman. Ruokatilaus tuli maanantaina, ja nyt on jälleen levollinen mieli. Suunnitelman nerokkuus tuli myös todistettua eilen. Ensinnäkin ruokapöytään ilmestyi myös lapsen kaveri, ja lisäksi nassikat ilmoittivat että olivat jo lounaaksi syöneet jauhelihakeittoa, mitä olin suunnitellut tarjoavani illalliseksi. Mutta ei hätää, vaihdoin vain lennossa keskiviikon aterian tiistaiksi, ja tarjolla olikin uunilohta ja paistettuja perunoita. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä muutos aiheuttanut pienintäkään paniikkia. Näin tämä parhaimmillaan menee.
Olisithan voinut vaikka alkuviikosta tehdä sen suunnitelman ja kauppalistan kun havaitsit että niiden puute aiheuttaa turhaa kuormitusta. Ei sunnuntain tarvitse olla mikään virallinen suunnittelupäivä 🙂
Totta kai. Olin vain lomalaiskuusfiiliksissä, enkä viitsinyt ruveta suunnittelemaan. Näin kyllä maanantaina, ettei tässä hyvin käy, mutta joskus ei silti jaksa. Tämä on varmaan se syy, miksen niin hirveästi pidä lomista, kun kaikki ihanat rutiinit menee aina silloin niin herkästi pois raiteiltaan!
Jos ne raaka-aineet, joista ruokaa yleensä teet, ovat suhteellisen vakiot, niin silloin ruokalistakin voi olla suht vakio ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia, tyyliin (yleiset) kahvia, teetä, maitoa, leipää, jugurttia voileipärasvaa (joka käy myös paistamisen), hedelmiä, jugurttia/ viiliä, ruokakermaa, juustoa (pääraaka-aineet) jauhelihaa, broileria, (juurekset ym kasvikset lämpimiin ruokiin) tomaattimurskaa, porkkanaa paprikaa sipulia ja kesäkurpitsaa. Viikosta toiseen toistuu sama lista. Olettaen, että kaapissa on aina vaikkapa perunoita, riiisiä pastaa, perunoita, jauhoja, munia ja mausteita valmiina, noista taikoo vaikka mitä, eri viikkoina erilaisia ruokia. Ensimmäisellä viikolla syntyy juustoinen kasvislasagnette kesäkurpitsasta ja juustosta, ja broilerikastike ja lihamureke. Seuraavalla viikolla saman ostoslistan samoista raaka-aineista syntyy makaronilaatikko, broilerista ja sipulista ja kesäkurpitsaasta tomaattista pataa riisin kera ja kasvisten jämistä kasvisuunimunakas. Aamupaloiksi ja välipaloiksi tässä on ajateltu maitoa, leipää, jugurttia ja hedelmiä, improvisoiden ja juomaksi maitoa tai vettä, kahvia ja teetä. Lista täytyy siis rakentaa sen mukaan, mitä syötte aamiaiseksi ja välipalaksi ja sitten yleiset aterian pääraaka-aineet.
Sinullahan on jo käsitys siitä, kuinka paljon teillä menee peruselintarvikkeita viikossa. Kaappeja ei oikeasti tarvitse aukoa, jos tekee listaa sen mukaan, kun huomaa jonkin ruoka-aineen olevan vähissä. Esimerkiksi itse tein kasviswokkia, ja huomasin samalla, että linssit on vähissä, etenkin koska todennäköiesti teen linssipuliia viikonloppuna, siispä niitä on ostettava lisää ja pari papupurkkiakaan ei olisi pahitteeksi. Listaan siis seuraavaa tilausta varten. Sen sijaan nuudeleita en hanki, koska kaapissa on runsaasti pastaa ja kuskusta.Samoiin puurospeltti on lopussa, huomasin kun maanantaina tein ruismarjapuuroa, siispä ostan jotain puuroainesta seuraavalla kerralla. LIstaan sekin siis.
Jatkan vielä, huomasin muutaman typon tuossa. Idea on siis se, että kun perusvarasto on hyvä (ei täydellinen, ei erikoinen vaan peruskattava perheen makumieltymykset huomioiden), voi samalla ostoslistalla toteuttaa monenlaisia ruokaviikkoja, sen suuremmin miettimättä etukäteen mitä laittaa ruuaksi. Tuota ylläolevaa ostoslistaa pitäisi tietysti täydentää kalalla, eism. lohella, jolloin noista luetelluista raaka-aineista voisi tehdä vaikka kirkasliemistä lohikeittoa, lohilaatikkoa tai paistaa pannulla/ uunissa ja tehdä samalla uuniperunat, nämä siis lohesta eri viikkoina… Porkkanasta, sipulista, perunasta, kermasta ja mausteista maun mukaan saa porkkanasosekeiton ja jauhelihasta, sipulista, tomaattimurskasta ja perusvaraston pastasta tietysti bolognesetyyppinen kastike (vai onko se ragukastike, joka olisi spagetin kanssa sitten bolognese).
Perusvarastona kannattaa pakasteessa pitää esimerkiksi pestyä ja viipaloitua purjoa ja varsiselleriä, perunasipulisekoitusta, pakastevihanneksia sekä pakasteherneitä. Jos ei ole kovin tarkka, voi kaappiin varata jonkun valmiskastikejauheen tai vastaavan sitä ateriaa varten, jolle tarvitsee kastikkeen ihan mille vaan. Leivän sijasta voi tietysti tehdä itse sämpylöitä, jota varten kannattaa perusvarastossa olla paria laatua jauhoja ja kuivahiivaa tai pakasteessa tuorehiivaa. Jos täydellinen haluaa olla, perusvarastona voi pitää perunoista eri lajikkeita käyttötarkoituksen mukaan, rosamundaa ja jotain yleisperunaa,esimerkiksi, tuota ajattelin, kun toistin perunaa ja perunaa yllä olevassa viestissä. Sitä rosamundaa voi sitten eri viikkoina hyödyntää eri tavoin: uuniperunana tai muusiperunana.
Tuommoinen suht. vakio raaka-ainelista/ostoslistan runko elää helposti sen mukaan, mitä on sesongissa tai tarjouksessa. Talvella sitrushedelmiä saa edullisesti, niitä siis hedelminä. Kala voi olla silakkaa, josta voi tehdä silakkapihvejä, tai vaikka rapusilakoita (silakoita tomaattikastikkeessa, olettaen että tomaattimurska tai vastaava kuuluu perusvarastoon) tai lohta, josta siis saa vaikka mitä. Jugurtin, juuston ja leivän laatu voi vaihdella mieltymysten mukaan ja ostoslistaan liitetään sitten tietysti tarpeen mukaan perusvaraston puutteita, kun huomataan, että pastapussissa on enää jämät. Toimiva käytäntö on myös se, että perusvarastoa täydennetään esim. kerran kuukaudessa, perheestä riippuen. Minulla toimii paremmin tuo, että ostan heti, kun on loppumassa. Itse pitäisin jotain kevyttä ruokakermaa vakio-ostoslistassa, varsinkin jos tilanne on se, että ruokaa valmistetaan monta kertaa päivässä. Kyllä se aina menee, ja jos ei mene, siitä voi leipoa jotain, Muksut tykkää tehdä Hanna-tädinkakkuja happamasta kermasta, ihan itse, kunhan aikuinen paistaa
Tämän etu on esim. siinä, että ei hirveästi tarvitse käyttää aikaa ruokalistan suunnitteluun kaupassa käydessä tai tilatessa verkosta, koska ruokaa voi tehdä sen mukaan, mitä kaapissa on, kun siellä on kaikkea tarpeellista, ja ruokalista elää sen mukaan, mitä mieli tekee, eli jos lapsi ilmoittaa että koulussa oli makaronilaatikkoa…No, vaikka olit aamulla ohimennen ajatellut tekeväsi makaronilaatikon, voitkin vaihtaa sen lennossa broileriin ja riisiin. Tai jos käy niin, että aikataulu pettää, eikä ole aikaa juuri silloin tehdä jotain uunissa haudutettavaa, voi olemassa olevista aineksista tehdä jotain nopeampaa liedellä valmistuvaa. Ei kaikkea tarvitse suunnitella tarkasti, olennaista on tietyt rutiinit, esim. vakio-ostoslista, johon lisätään puutteet perusvarastossa, heti kun niitä huomataan, ja vaikka luettelo mahdollisista arkiruuista, joita perhe syö. Viikonloppuisin voi sitten tehdä vaikka mitä vaativampaa tai syödä ulkona, jos mieli tekee.
En tiedä, mitä minä teen ruuaksi ylihuomenna, mutta tiedän, mitä kaapeissa on ja mitä niistä voi tehdä. Voi olla, että teen linssipullia, kuskusta ja tomaattikastiketta, mutta voi olla, että teen nopeamman linssikeiton. Isoin ongelma on päättää, maustanko marokkolaisittain, intialaisittain vai thaityyliin. Kunhan maitopurkin haen samalla, kun käyn apteekissa, kaikkea muuta on.
Suunnilleen tällä tavalla se toimii meilläkin. On tietyt perustarvikkeet, joita aina ostetaan ja kuivakaapissa on tietty perusvarustus. Meidän ero on varmaan siinä, että minulta ei tuollainen lennosta ruokien päättäminen onnistu. Jos kaapissa on lohta, keksin yhden tavan valmistaa sitä, ja kaikki muut täytyy hakea keittokirjasta. Se taas on juuri sellaista työtä, jonka yritän arjesta minimioida suunnittelemalla etukäteen. Pystyn helposti vaihtamaan päivien ruuat keskenään, jos jostain syystä tarvitsee, ja tämäkin on yksi suunnittelun etu. Onnistun myös lisäkkeen vaihtamisessa – tämän viikon lohen kanssa oli tarkoitus laittaa riisiä, mutta viikonlopulta oli jäänyt keitettyjä perunoita, joten paistoinkin ne riisin sijasta. Mutta tätä pidemmälle ei improvisointikykyni ruoan suhteen riitä, vaan tarvitsen sitten avuksi googlea tai keittokirjaa. Ihailen suuresti kuvailemaasi tapaa hoitaa arkiruokailu, kuulostaa siltä että teillä syödään monipuolisesti ja hyvin! Ehkä minäkin pääsen tuohon pisteeseen, kun olen pari vuotta treenannut tällä karvalakkimallilla, ja pikkuhiljaa lisännyt uusia ruokalajeja listalle.
Päädyin tuohon käytäntöön, koska nykyisissä ruokakaupoissani oli ennen koronaa & verkko-ostosten buumia ja on edelleen sellainen piirre, että aivan perusraaka-aineissa oli ja on satunnaisia puutteita, yleensä juuri silloin, kun itse oli suunnitellut viikon ruuat etukäteen, ja tarvitsi jotain tiettyä, niin tuote oli kyllä valikoimissa, mutta sitä ei ollut hyllyssä.Siispä joutui improovisoimaan kaupassa ja se ei ollut hyvä, varsinkin jos oli nälkä jo valmiiksi. Nyt teen siitä, mitä on saatavilla. Tätä on ihan kaupungin parhaassakin ruokakaupassa. Valikoimat ovat suuria, mutta se on näennäistä. En muista aikaisemmin tähän törmänneeni, esim. opiskelija-aikoina, jolloin tosin söin aika kaavamaisesti, kasvispataa tai keittoa upeampana päivänä, uunipuuro tai uuniperunaa, pastaruoka ja kalaa. Tenttien jälkeen kiinalaiseen tai pitseriaan. Näin se suurin piirtein meni.
En tiedä, syödäänkö meillä hyvin tai vahtelevasti. Huomasin, että minulla ei ole edes kasviskeittokirjaa, vaikka olemme kasvis-kala linjalla, tosin pari kertaa vuoksi syömme poroa. En kovinkaan usein turvaudu edes lihankorvikkeisiin, ja soijaa vältämme monesta syystä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Tosin oma ruokavalioni on kyllä jo lapsesta asti ollut kasvis-kalapainotteinen. Ei meillä kaupasta lihoja ostettu, ja sen ostaminen kaupasta aina ollut ”haasteellista”, kun se ei ole maistunut samalta kuin kotona.
Lisään tähän vielä sen, että minun kriteereillä arkiruoka valmistuu maksimissaan puolen tunnin työllä, samalla ehtii jo siivota keittiötäkin. Ruoka voi kyllä olla uunissa itsekseen pidempään, mutta minun Martta-hetkeni kestää vain puolisen tuntia. Melkein kaikkea saa tuossa ajassa tehtyä, poronlihakeittoa ei. Joku pullien paisto tai pikkuleivät ovat poikkeus, mutta se onkin spesiaalisunnuntairuokaa.
Tuo kauppalista onnistuu ainakin meillä parhaiten siten, että heti kun huomaa jonkun loppuneen tai olevan melkein lopussa (maito, pasta, tiskiaine, mikä vaan) niin se kirjataan samantien listaan, joka on keittiössä hellan vieressä. Tähän sitten viikon aikana kertyykin tarvittavien perustavaroiden lista. Lisäksi kun (yleensä minä, huom ja huoh 😉 ) tehdään n. viikon lista tehtävistä ruoista, samalla lisätään heti reseptistä puuttuvat aineet kauppalistaan. Lähtiessä kauppaan (tai tilausta tehdessä) voi sitten vielä tarkistaa, että tarvitaanko jotain mitä ei ole listalla (esim. ylimääräisiä välipaloja).
Toivoisin, että täällä Belgiassa olisi myös hyvät toimivat nettiruokakaupat, josta saisi kerralla kaiken, helpottaisi autottoman elämää. Ennen tilasimme yhdestä paikasta (etenkin painavammat tavarat), mutta se konsepti lopetti. Viimeksi kun pääsiäisen aikaan yritimme, ei nettikaupoista saanut esim. tuoretta lihaa tai kalaa. Ja ne mitä saisi, pitäisi monen ketjun palvelussa hakea itse kaupasta, joissain tapauksessa monen kilometrin päästä, ja silti menisi palvelumaksu. Eli vielä odotamme toimivaa konseptia…
Olen kyllä kiitollinen siitä, että etenkin keväisen harjoittelun jälkeen, tämä kotiinkuljetus sujuu kaupoiltakin jo varsin mallikkaasti. Tuoretuotteita tilaan vähän varovaisemmin. Mutta nyt olen tilannut kalatiskiltä lohta pari kertaa, ja se on ollut tuoretta ja hyvää. Täälläkin on sellainen systeemi, että noin puolet halvemmalla hinnalla voi tehdä tilauksen, joka keräillään kaupassa valmiiksi ja itse käydään noutamassa. JOs on auto, tämäkin on hyvä systeemi. JOskus olen käyttänyt tätä, ellen ole saanut kotiinkuljetusta haluamalleni ajalle. Sekin säästää aikaa, ettei tarvitse itse kulkea kauppaa läpi.
Meillä tehdään kauppalistan ovienaukomisjuoksut niin, että minä istun koneella ja naputan nettikauppaa ja lapsi tai toinen aikuinen juoksee kaappeja sitä mukaan kun ruokalistasta tulee tarkistettavaksi että onko jotain ainetta. sujuu näppärämmin.
Kulostaapa hyvältä idealta ja oiva aputehtävä lapselle!
Minulla siis tässä on aina se, että kun tilaan kotiin tavaraa, yritän samalla tilata kaiken muunkin, mitä marketista saa, ei vain ruoat. Eli ne talouspaperit, hammastahnat ym. Juoksen siis tarkistelemassa ympäri taloa, mitä kaikkea tilaukseen voisi vielä lisätä. Logiikkani on, että koska kuljetusmaksu on sama, kannattaa tilaukseen lisätä kaikki mahdollinen. Mutta aivan ehdottomasti homma sujuisi apulaisen kanssa nopeammin!
Oletko kokeillut tilata puhelimella? Itse käytän k-ruokaa ja mielestäni heidän mobiiliversionsa on aivan yhtä hyvä kuin selainversio.
Voisi juosta siis puhelin kädessä ympäri taloa! Koska todellakin kannattaa tilata samalla kaupasta kaikki mahdollinen kuluva tavara, ei niitä paperipakettejakaan ole itse kiva hakea vaikka eivät painakaan.
En olekaan kokeillut. Tämä voisi olla ratkaisu ongelmaan! puhelin kädessä kulkeminen on paljon helpompaa kuin juosta pöydän äärestä kaapille ja takaisin.