Muutama sana kuvista

Julkaistu , kirjoittanut
1

Edellisen postauksen kommenteissa pyydettiin kuvia vinttiprojektista. Kuten näkyy, kuvia ei täällä juurikaan ole ollut. Se on ollut alusta saakka tietoinen valinta, vaikka kuvattomat blogit ovatkin nykyisin jo selvä vähemmistö. Syitä on monia, ja ajattelin niitä tässä hieman avata teillekin.

Tärkein syy on kai se, etten ole kovin visuaalinen ihminen. Toki nautin kauneudesta ympärilläni, mutta en ole sillä lailla visuaalinen, että minulla olisi erityistä silmää vaikkapa sommittelulle. Tunnen ihmisiä, jotka intoilevat erilaisista kirjainmalleista, värisävyistä ja ikkunoiden mittasuhteista aivan tohkeissaan, mutta en jaksa yrityksistä huolimatta kiinnostua noista asioista kovin syvällisesti. En siis pidä itseäni erityisen taitavana valokuvaajana, enkä ymmärrä valotuksesta saati sitten kuvankäsittelystä juuri mitään.

Valokuvilla on minulle blogeissa informaatioarvo. Kuvituskuvat ovat omasta näkökulmastani lähinnä tiellä ja hidastavat sivujen latautumista… Sen sijaan kiinnostun, jos kuva kertoo jotain uutta tietoa: esittelee tuotteen, opettaa miten joku asia tehdään tai näyttää tilanteen ennen ja jälkeen.

Tällä pohjustuksella lieneekin selvää, että Arkijärki.net ei koskaan tule olemaan kovin visuaalinen. Olen kuitenkin ruvennut harkitsemaan ennen ja jälkeen -kuvien ottamista. Esimerkiksi mikron putsaaminen olisi ehkä ollut vakuuttavampaa, jos olisin laittanut kuvan törkyisestä mikrosta ennen soodakäsittelyä. (Paitsi en ole varma olisinko kehdannut esitellä niin likaista mikroa julkisesti…) Luulisin, että jatkossa kuvia tuleekin lisää. Älkää kuitenkaan odottako, että kuvien laatu olisi päätähuimaava. Tuskinpa jaksan kaivaa järkkäriä esille vain ottaakseni kuvan likaisesta lavuaarista. Kännykkäkameraa on helpompi kuljettaa mukana.

Tämä linjaus on siis huolellisesti harkittu. Pohdin asiaa jo ennen kuin olin edes aloittanut bloggaamista, ja totesin että tässä kohdassa on viisaampi mennä fiilispohjalta. Jos minun pitäisi taistella kuvien kanssa päivittäin, lopahtaisi innostus luultavasti lyhyeen. Luotan siihen, että kuvien puute ei aja sellaisia lukijoita pois, jotka ovat sisällöstä muuten kiinnostuneita.

P.S. Yksi poikkeus on, nimittäin tuo otsikon alla oleva maisema, joka vaihtuu silloin tällöin.  Kaikki siellä näkyvät kuvat ovat itse ottamiani. Toivottavasti ne palvelevat riittävästi kauneutta halajavia lukijoita. Lisäilen uusia aina kun sille päälle satun.

Tukossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Äh. En ole ihan varma miten tässä on päässyt käymään näin. Menin pari päivää sitten vinttiin etsimään pari tavaraa ja havahduin siihen kiistattomaan tosiasiaan, että vintti on umpitäynnä. Siis niin täynnä, että siellä hädin tuskin mahtuu kulkemaan ja kääntymään, tavaroita on vaikea löytää ja lattia on täynnä röykkiöitä. Olinkin sopivasti juuri äskettäin selostanut webinaarissa, miten suuret tavaramäärät näkyvät siinä, että kaikki varastotilat ovat niin täynnä ettei niihin enää mahdu uutta säilytettävää ja sen vuoksi tavarat alkavat pursuilla oleskelutiloihin. No juu. Positiivista tässä on se, ettei kukaan ainakaan erehdy vahingossa kuvittelemaan, että blogin kirjoittajalla olisi täydellinen koti…

Vinttikomero on suorakaiteen muotoinen. Leveyttä on ehkä 1,5 metriä ja pituutta arviolta 4 metriä. Lattiapinta-alaa on siten noin 6 neliötä. Suunnilleen puolessa välissä katto alkaa viettää, niin että täysi korkeus on vain osassa koppia. Vintissä on kolme tavallista, siistiä kaappia (ne olivat huoneistossa kun muutimme, ja ne siirrettiin tarpeettomina vintille), joissa kahdessa on hyllyt ja yhdessä vaatetanko. Kyseessä on siis kaikilla mittareilla äärimmäisen tavallinen vinttikomero.

Täydellistä inventaariota odotellessa listaan tähän ne tavarat, jotka varmuudella tiedän vintissä olevan. Ensimmäinen kaappi on fiksusti täytetty, siellä majailee joulukoristeet ja mehumaija. Toisessa kaapissa on talvitakit. Kolmas sen sijaan on täynnä paperia. Mitä paperia – en tiedä. Ainakin vanhoja opiskelumateriaaleja, mutta varmasti paljon muutakin. Sen lisäksi siellä on epämääräistä rojua, käsittääkseni lähinnä muille kuuluvia tunnepitoisia tavaroita, joita en ole saanut heittää pois. Kaappien päälle on pinottu astioiden alkuperäislaatikoita. Olen kirjoittanut tarkemmin täällä, miksi niitä säästelen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että pinot hipovat kattoa, ja sieltä meinaa jatkuvasti tipahtaa jotain päähän.

Kaapit ovat ihan paikallaan, ja ne moninkertaistavat vinttikomeron vetoisuuden. Varsinainen ongelma on kaikki ne tavarat, jotka ovat tällä hetkellä lattioilla tukkimassa tilan. Sieltä löytyy lukuisia matkalaukkuja, metritolkulla vanhaa lundiaa, asunnosta poistettuja ovia ja muutamia pahvilaatikoita. Sitten on puutarhatuoleja, käytöstä poistettuja leluja ja niitä iänikuisia pakkausmateriaaleja. Ja kaiken seassa seikkailee erinäisiä epämääräisiä tavaroita: koripallo, lasten haalareita, naulakko, vanha kenkähylly ja niin edelleen…

Luulisin, että tilanne on varsin tyypillinen. Se on myös päässyt kehittymään vähitellen. Aluksi kaikki oli ihan hyvässä järjestyksessä ja väljästi, mutta sitten tavaraa on ruvennut kertymään. Koska oikeastaan mitään ei ole heitetty pois, tila on vain vähentynyt. Kunnes nyt ollaan siinä pisteessä, että asialle on tehtävä jotain. Tai oikeastaan ei sille varmaan olisi pakko tehdä yhtään mitään, mutta tilanne ärsyttää minua. Ensinnäkään en halua säilytellä tavaroita, jotka ovat tarpeettomia, arvottomia ja pahimmassa tapauksessa käyttökelvottomia. Keksin varmasti niille neliöille parempaakin käyttöä. Toiseksi inhoan sitä, että en helposti löydä etsimääni. Sen sijaan tykkään siitä, että tiedän missä kaikki tavarat ovat, ja pääsen niiden luokse helposti.

Näyttää siltä, että tästä on tulossa samanlainen projekti, kuin taannoinen arkistointiprojektini oli (tsekkaa kategorioista ”arkistointi”, niin löydät aiheeseen liittyvät postaukset). Tässä tosin menee varmasti kauemmin. No, lähtöpiste on nyt ainakin selvillä.

Stockmann-päivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Muistanette, kuinka heinäkuun alussa tilasin Stockan verkkokaupasta tuotteita, joista osa oli loppu. Tätä ei kuitenkaan ilmoitettu asiakkaalle, vaan olisin menettänyt rahani, ellen olisi itse ottanut aktiivisesti yhteyttä kanta-asiakaspalveluun. Sieltä luvattiin palauttaa rahat tililleni.

Reiluuden vuoksi lienee aiheellista ilmoittaa, että näin tosiaan tapahtui. Noin viisi päivää sen jälkeen, kun olin tehnyt valituksen, täsmälleen oikea summa ilmestyi tililleni. Tässä suhteessa Stockmann siis toimi kuten lupasi, tosin muutaman päivän viive rahojen palautuksessa oli.

Tästä kaikesta jäi silti todella omituinen maku. Ihmettelen edelleen, miten Stockan kokoinen yritys voi suhtautua asiakkaisiinsa näin huolettomasti. Tai miten ko. yrityksellä voi olla niin huonot it-järjestelmät. Minulla olisi edelleen siellä odottamassa ne ilmaiset toimituskulut, jotka asiakaspalvelussa luvattiin hyvitykseksi kaikesta harmista. Mutta en tiedä onko luottamukseni firman verkkokauppaa kohtaan täysin palautunut. Katsellaan.

Viikon vinkit 31/2012: kirjojen kierrätystä ja lämmintä ruokaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kirjojen kierrätys on yksi tiheimmin esiintyvistä hakusanoista, joilla tähän blogiin tullaan. Taloussanomien artikkelin mukaan oppikirjoja kierrättämällä voi säästää pitkän pennin. Monet lukiot alkavat ensi viikolla tai viimeistään seuraavalla, joten artikkeli on ajankohtainen.

Tähän saakka olen vain tyrkännyt eilisen jämät mikroon, mutta tässä englanninkielisessä artikkelissa ruokien uudelleen lämmittämiseen perehdytään syvällisesti. En esimerkiksi tiennyt, että broileri pysyy mehevämpänä, kun sen hienontaa repimällä, eikä veitsellä leikaten. (Huffington Post)

 

Puolipitoiset

Julkaistu , kirjoittanut
10

Onko missään muussa kielessä sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin puolipitoinen? Siis sana, joka tarkoittaisi sellaista vaatetta, jota on pidetty kerran tai pari mutta joka ei ole vielä tarpeeksi likainen pyykkikoriin. Toisaalta se on kuitenkin liian likainen puhtaiden vaatteiden sekaan. Jos joku tietää, ilmoittakoon sen kommenttilootassa, minua kiinnostaa!

Puolipitoisten vaatteiden ilmiö on kaiken kaikkiaan kiinnostava. Luulisin, että se on myös kulttuurikysymys. Käsitykseni mukaan esim. Amerikassa vaatteet pestään lähes jokaisen käyttökerran jälkeen, riippumatta siitä kuinka likaisia ne ovat. Suomessa taas en tiedä ketään, joka laittaisi vaikka farkut pyykkiin vain yhden käytön jälkeen, jos ne eivät ole mitenkään likaantuneet.

Kun  olin lapsi, vaatekaapissani oli oma hylly puolipitoisille vaatteille. Se oli aina järkyttävässä sotkussa. Äitini oli ohjeistanut laittamaan puolipitoiset sille hyllylle, mutta en muista, että ohjeisiin olisi kuulunut vaatteiden laskostaminen. Se ei tullut itselleni mieleen, joten tungin vain kaikki vaatteet toistensa päälle. Sittemmin olen taistellut puolipitoisten vaatteiden kanssa monin eri tavoin. Epäilen, että tuo ohjeistuksesta ohimennyt osanen pitkitti oivalluksen syntymistä monta vuotta.

Jossain vaiheessa omistin erityisesti puolipitoisia varten tehdyn telineen. Oikein hyvä keksintö, jos osaa sellaista käyttää. Itse en koskaan jaksanut asetella vaatteita siihen huolellisesti ja lopulta annoin koko hökötyksen pois. Sen jälkeen säilyttelin puolipitoisia pitkin poikin asuntoa; tuolien selkänojilla, sängyn päällä ja niin edelleen. Jostain syystä puoliso ei arvostanut tätä tapaa hirveästi. Joskus yritin soveltaa lapsuuden oppeja tekemällä kaappiin puolipitoisten hyllyn – ja koska en edelleenkään jaksanut laskostaa niitä, takariviin hautautui vaatteita pitkiksi ajoiksi.

Nykyinen systeemi syntyi oikeastaan vahingossa, mutta se toimii paremmin kuin mikään muu aiemmin. Makuuhuoneessa on kaksi selkänojallista tuolia (tyyliä ruokapöydän tuoli, ei mikään nojatuoli), jotka ovat itse asiassa ideaaleja vaatteiden säilyttämistä varten. Selkänojalle voi heittää hupparit ja farkut, ja istuimelle voi nopeasti viikata neuleet ja muut. Toinen tuoli on minun, toinen taas miehen. Rajatun tilan vuoksi homma pysyy hanskassa eikä vaatteista muotoudu röykkiöitä. Jos tuoli alkaa pursuilla, on aika siirtää vaatteita pyykkikoriin. Ehkä olen myös reippaampi laskostamaan, mutta siihen on myös motivaatio, koska tuoli on niin esillä. Kaappiin on paljon helpompi heittää jotain huolimattomasti, koska oven saa kiinni.

Olisi kiva kuulla, miten muut ovat ratkaisseet puolipitoisten säilytyksen?

Webinaari tänään klo 18

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vierailen tänään Katri Mannisen Löydä itsesi -kurssilla. Aiheena on – kuinkas muutenkaan – roinan raivaaminen ja tavaroiden karsiminen. Kaikille avoin webinaari pidetään tänään klo 18. Se kestää noin tunnin. Webinaariin voi liittyä joko täällä: http://www.gvowebcast.com/conference,kutri — tai jos se ei toimi, Facebookin kevytversiossa: https://www.facebook.com/www.kutri.net/app_231824940216951

Päivitys: webinaari pidetty, kiitos kaikille osallistujille! Todennäköisesti saan Katrilta tänne pienen näytteen sisällöstä, mutta se vaatii ensin pientä säätöä. Ei siis kannata odotella vielä huomenissa. Tosin asiat edustavat luonnollisesti samaa aihepiiriä, josta ennenkin olen kirjoittanut ja josta kirjoitan jatkossakin, joten  jos missasit webinaarin, ei hätää. Näiltä sivuilta löytyy samaa asiaa, joskin kirjallisessa muodossa.

Toinen päivitys: tuosta webinaari-linkistä ei siis enää löydy yhtään mitään, se on ainoastaan se ohjelma, jossa webinaarit toteutetaan reaaliajassa. Sen klikkaamisesta juuri nyt ei ole mitään hyötyä. Mutta mahdollisesti saan myöhemmin osan tallenteesta tänne nähtäväksi.

 

 

Mankeloinnista marjapuskiin

Julkaistu , kirjoittanut
5

Poimin eilen reilut 20 litraa viinimarjoja. Toissapäivänä mankeloin taloyhtiön pesutuvassa kolme paria lakanoita. Puskassa istuessani tuli mieleen, että nykyisin tykkään tämän tyyppisistä velvollisuuksista. Kotitöiden tekemisessä on jotain suorastaan meditatiivista. Ne eivät vaadi hirveästi aivotyötä ja ajatus saa juosta vapaana. Samalla kuitenkin työ edistyy, ja näkee kättensä jäljen. Yhdistelmä on oikein miellyttävä.

Tätä ajatusta pohtiessa tuli mieleen, miksi en tietoisesti yrittäisi suhtautua muihinkin velvollisuuksiin samalla tavalla. Jostain syystä keittiön siivoaminen on minusta aina ollut ankeaa, mutta voisin yrittää vaihteeksi tätä meditaationäkökulmaa. Voisiko siivoaminen olla tapa nollata ajatukset? Ehkä tämä on toiveajattelua, mutta ainahan voi yrittää.

Raivaamiseen tätä tuskin voi kuitenkaan soveltaa. Se vaatii nimittäin keskittymistä ja jatkuvaa päätöksentekoa. Mieli lepää vasta järjestettyä kaappia katsellessa.

Viikon vinkit 30/2012

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Uutisviikko on Arkijärjen osalta ollut hiljainen. Sen sijaan muutama poiminta blogimaailmasta.

Karkkipäivästä löytyy hyvät ohjeet meikkisivellinten puhdistamiseen. Toimivia aineita on monia, marseillesaippua lienee klassikko.

Hieman vakavammalla asialla on Keep It Simple -blogi. Kirjoittaja kävi sitkeän vakuutusvirkailijan ansioista kaikki vakuutuksensa läpi. Katselmuksessa löytyi mm. päällekkäisiä vakuutuksia. Tässäpä projekti, josta varmasti olisi itsellenikin hyötyä. Vaatii tosin aktiivista rupeamista.

Joku muukin laskee kenkiään! Minimalismin ilot -blogissa pohditaan, kuinka monta paria kenkiä ihminen tarvitsee.

 

Varaslähtö arkeen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tervetuloa arkijarki.net -sivuille! Olisi ollut symbolista avata tämä uusi osoite vasta sitten kun lomat ovat ”virallisesti” ohi, mutta olin niin innoissani tästä että en jaksanut odotella. Joten täällä sitä nyt ollaan! Sivut ovat niin tuoreet, että jotain pieniä epäjohdonmukaisuuksia saattaa pistää silmään. Fiksailen yksityiskohtia kuntoon tässä elokuun aikana.  Sisällöllisesti homma jatkuu kuitenkin entisellään. Ulkoasu on hieman muuttunut, toivottavasti luettavampaan suuntaan. Viimeisimmät kommentit näkyvät nyt heti oikealla. Hakutoiminto on muuttanut sivun oikeaan yläkulmaan. Kategoriat ovat päässeet viime kuukausina hieman rönsyilemään, ja niihin tulee uusi järjestys elokuun aikana. Tämä virtuaalinen organisointi ei ole ehkä ihan niin palkitsevaa kuin tavaroiden raivaus, mutta melkein kuitenkin.

Tämä viikonloppu tarkoittaa meillä viimeisiä lomapäiviä. Lomailua olisi tietysti jatkanut mieluusti pitempäänkin, mutta toisaalta ajatus arjesta ei tunnu yhtään pahalta. Aika moni asia oikeastaan jo odottelee tekemistä. On mankelointia odottavia lakanoita, käsinpesua vaativia vaatteita, kierrätystä odottavia leluja, ja tietenkin niitä kenkiä… Itse tykkään siitä, ettei lomalla tarvitse tehdä arkihommia enempää kuin on pakko (tuntuu enemmän lomalta niin). Siksi olen jättänyt edellä mainitut hommat suosiolla odottamaan arjen alkua. Ilmeisesti tästä on kuitenkin muitakin koulukuntia, ainakin jos katsoo hakusanoja, joilla blogiin on heinäkuun aikana päädytty. Yksi jos toinenkin on selvästi halunnut lomallaan raivata tavaroita pois nurkista. Ja hyvä niin! Kunhan ei ota siitä liian suurta stressiä.

 

Magneettimittari

Julkaistu , kirjoittanut
5

Törmäsin todella kiehtovaan tutkimukseen. Kalifornialaisessa UCLA:n yliopistossa seurattiin monen vuoden ajan 32 keskiluokkaisen lapsiperheen elämää. Seuranta oli todella intensiivistä, perheiden elämä otettiin lähestulkoon kirjaimellisesti suurennuslasin alle. Vuosien tutkimustyön tuloksena on syväluotaavaa analyysiä siitä, miten amerikkalainen keskiluokka käyttää aikansa ja rahansa – ja mitä he omistavat. Yksi johtopäätös oli yli muiden: tavaraa on paljon ja sitä tulee koko ajan lisää.

Tutkijat tekivät  yhden merkillisen havainnon: jääkaapin ovessa oleva määrä tavaraa korreloi suoraan sen kanssa, miten paljon tavaraa kyseisestä taloudesta muuten löytyi. Mitä suurempi pinta-ala ovesta oli magneettien, muistilappujen, piirustusten, lukujärjestysten ja ties minkä kaman peitossa, sitä suuremmasta ”roinatoleranssista” se kertoi. Tutkimuksen mukaan keskiluokkaisen amerikkalaisen jääkappin ovessa on noin 52 erillistä objektia. Huipputapauksessa jääkaappia peitti 166 kappaletta kaikenlaisia asioita, eikä oven pinta-ala enää riittänyt, vaan magneetit olivat levinneet myös jääkapin seinustalle.

Olisipa hauska tietää, miten asia on Suomessa! Puhtaasti fiilispohjalta arvioiden sanoisin, että tulokset olisivat luultavasti hyvin samansuuntaisia. Meidän jääkaapin ovessa on tällä hetkellä kaksi magneettia. Niillä oveen on kiinnitetty yksi postikortti ja kaksi piirustusta. Yhteensä viisi esinettä, eli noin 10% amerikkalaisesta keskiarvosta. Tuntuu siltä, että määrä korreloi muun roinan kanssa varsin hyvin. Toisaalta tähän vaikuttaa se, että olen tietoisesti välttänyt kasaamasta kaapin oveen tätä enempää tavaroita. Nämäkin esineet siirtyvät ajan myötä muihin arkistoihin, ja oveen tulee jotain muuta.

Jääkaappi on kätevä paikka säilöä informaatiota, jonka haluaa olla jatkuvasti esillä. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että useimmiten informaatio oli vanhentunutta. Vanhoja listoja ei siis ollut otettu pois, vaan niiden päälle oli vain kiinnitetty uusia. Jos kaipaa keittiöönsä visuaalista selkeyttä, jääkaapin ovi on siis hyvä paikka aloittaa. Ainakin jos tätä tutkimusta on uskominen.

Tässä linkki artikkeliin, jossa kerrotaan tutkimuksesta enemmän (englanniksi).