Tällä kauhealla epidemialla on ollut myös yllättäviä positiivisia seurauksia. Sekä Sokos että Stockmann ovat siirtäneet keväiset alepäivänsä nettiin, jotta ihmiset eivät tungeksisi tavarataloissa. Herttoniemen kauppakeskuksen avajaiset pidettiin, mutta siitä seurasi julkista paheksuntaa ja pormestarin henkilökohtainen nuhtelu kauppakeskuksen johtajalle.
Nyt jos koskaan on helppoa harjoitella ostolakkoa. Ensinnäkin meidän kaikkien tulisi pysytellä kotioloissa ja kulkea kaupungilla mahdollisimman vähän. Shoppailureissut tulisi jättää nyt tekemättä, etenkin jos kuuluu riskiryhmiin tai on yhtään flunssan oireita. Toiseksi ostolakon ylläpitäminen on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi näitä alepäiviä ei tavarataloissa järjestetä. Mielestäni niiden peruminen oli erittäin vastuullista molemmilta yrityksiltä, ja vaikka en ostaisi mitään, molempien profiili nousi kyllä silmissäni.
Kolmanneksi – mitä ihmettä varten shoppailisi, kun kuitenkin olemme vain kotona? Uusia vaateostoksia, meikkivärejä tai asusteita ei oikein voi perustella tarpeella, kun kukaan ei käy missään. Minusta kuulostaa vähän kaukaahaetulta, että videopalaveriin pitäisi ostaa uusia vaatteita. Osa meistä joutuu tietysti menemään työpaikoilleen edelleen, mutta suurimman osan pitää nyt vain pysyä kiltisti kotona. Kun myös juhlat, konsertit ja muut viihdetapahtumat on peruttu, millä ihmeellä niitä uusia vaatteita itselleen perustelisi?
Minulle alepäivät ovat aina olleet kompastuskivi vaatteiden ostolakon suhteen, ja määräsinkin jo tammikuussa itseni jäähylle niiden suhteen. Nyt tuota lupausta on yksinkertaista noudattaa. En osta alepäivien nettikaupoista mitään vaatteita, vaikka pari houkuttelevaa mekkoa siellä olisikin. Se on kuin ostaisi sian säkissä, sillä materiaalia ei pääse tunnustelemaan, mallia sovittamaan eikä väri yleensä ole luonnossa sama kuin kuvassa. Tämä meni nyt tänä keväänä äärimmäisen helposti. Toisaalta moraalia kohottaakseni olen päättänyt kotioloissakin pukeutua siististi. Mukavasti, mutta siististi. Kotipukeutumisen kohentaminen on ollut tavoitteena jo pitkään, ja nyt on oivallinen tilaisuus nähdä, mihin vaatekaappini oikein venyykään.
Pakko on paras muusa, sanotaan, ja nyt on vähän pakko olla shoppailematta. Nettikaupat toki toimivat, mutta niihinkään ei ole pakko mennä. Jos kaipaa lisämotivaatiota, voi vaikka laskea, paljonko säästää rahaa karanteenin aikana, kun jättää kaikki heräteostokset tekemättä. Tai voi haastaa itsensä ”kaappishoppailuun” – siis tutkailemaan vaatevarastoaan tarkemmin, että millaista kaikkea sieltä oikeasti löytyykään. Olen lukenut, että henkistä hyvinvointia poikkeustilanteessa parantaa paitsi rutiinit, myös se, että esimerkiksi pukeutuu ”oikeisiin vaatteisiin” joka päivä, vaikka ei ihmisten ilmoille menisikään. Mikä onkaan motivaatiosi, pysytään kaikki kotona, ja osallistutaan siten omalta osalta tämän taudin nujertamiseen.
Kuinka monelle maaliskuusta on tulossa nollakuukausi?
Vaatteita en ole ostanut mutta tilasin saippuamassa että voidaan lasten kanssa tehdä saippuoita kotona. 😀
Joka päivä pitää pukeutua mutta ajattelin jättää parhaat työvaatteet kaappiin etteivät nuhjaannu ja käyttää niitä vähän kuluneempia. Ympäristöystävällistä?
No jaa..Minun kukkaroani korona kyllä koettelee. Urheilevalle teinipojalle pitää nyt ostaa entistä enemmän ruokaa kun ei pääse kouluun lounaalle ja aamiaiselle. Ärsyttääkin välillä keksiä uusia ruokia – ja valmistaa. Lisäksi läppäri hajosi, joten ylimääräinen 600 meni siihenkin. Pakottava tarve koulutyöhön. Töissä käyn entiseen tapaan joten en saa nauttia mistään kotoilusta. Arki on rajoittunutta ja ihan yhtä raskasta pitkine työmatkoineen ja -päivineen. Palauttavia harrastuksia ei ole. Kaipaan uimahallia, shoppailua, reissuja ystävien kanssa ja elokuvia.
Monilla kurjempaa, se nyt auttaa jaksamaan.
Totta, en ottanut tuossa huomioon, mihin kaikkeen menee enemmän rahaa kuin yleensä. Kaikissa perheissä kuluu varmasti enemmän ruokaa kuin yleensä, kun lapset eivät saa kouluruokaa. Teini kyllä varmaan pystyy itsekin ruokaa laittamaan, ehkä siitä tulisi vähän helpotusta arkeen, jos jaatte vaikka ruoanlaittovuorot. Mutta kyllä tämä tilanne on rankka monella tavalla.
Kun tilanne normalisoituu, niin ihmisillä on patoutuneita ostotarpeita, että tiedä, säästääkö loppujen lopuksi. Lisäksi ne, jotka voivat, ovat siirtäneet kulutustaan verkkokaupppohin ja ”kotoilutarvikkeisiin”.
Mä epäilen kyllä, että tästä ei seuraa patoutunutta ostostarvetta vaan pakotettu ostolakkoja tämä tulee eteen tosi monelle.. Sen verran pahalta näyttää yleisesti ottaen lomautustilanne ja tuleva työttömien hyökyaalto. Sen verran olen itse viimeisten vuosien aikana ollut työttömänä ja lomautettuna, että tiedän, että kaikki ostoshalut häviää kun joutuu miettimään, miten rahat riittää niihin tarpeellisiin asioihin.
Olen ehkä pessimisti, mutta meillä ainakin meni nyt kaikki ei ihan välttämättömät ostokset harkintaan.
Pahimmassa tapauksessa, kesällä tuemme taloudellisesti myös aikuisia tyttäriä. Vanhin on paraikaa opiskelijavaihdossa Etelä-Koreassa. Voi olla että tarvitsee apua lentolippujen hankintaan kesällä ja vaikka hänellä on jo luvattu kesätyö, en olis senkään toteutumisesta ihan varma. Keskimmäinen tytär on armeijassa ja vaikka hänelläkin on periaatteessa kesätyö luvattuna en usko että toteutuu. Kolmas tytär on lukiolainen 16 v, joka ei tule saamaan kesätöitä…muutenkin hankalaa tuon ikäiselle saati tässä suhdanteessa.
Eli vanhempina todennäköisesti kustannamme heidän kaikkien asumisen ja ruuan vähintäänkin.
Tässä ei nyt voi muuta toivoa kuin että oma ja miehen työ säilyy, silloin ei ehkä ole taloudellisesti katastrofi.
Tämäkin on hyvä huomio. Mietin tuota juttua kirjoittaessa, olisinko ottanut kantaa tähän kansantaloudelliseen puoleen mutta jätin sen pois. Monilla aloilla tilanne on kyllä taloudellisesti hirvittävä. Tunnen paljon ihmisiä, joiden työt ovat kerta kaikkiaan kadonneet. Tulevaisuudesta ei ole tietoa, eikä freelancerilla ole juurikaan turvaa. Tästä näkökulmasta viimeinen kappale kuulostaa kevytmieliseltä. Täytyy sanoa, että kun kirjoitin sitä, mietin enemmän niitä ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta ovat lähteneet tungeksimaan Hertsin avajaisiin, tai Lapin lomakeskuksiin (ennen kuin ne suljettiin) tai muuta vastaavaa. Monien muiden kohdalla tilanne on varmasti lähempänä tuota mitä kuvailit, ostolakosta tulee pikemminkin välttämättömyys.
Älä vie uskoani ihmisten järkevyyteen!
Olen kanssasi samaa mieltä, vaatteiden ostohalut ovat jääneet melkein kokonaan.. normaalitilassa vaateostoja on kuukaudessa 2-3 vaikka en osta ns. tarpeeseen. kuitenkin viimeaikoina on mennyt rahaa enemmän kuin pitkään aikaan, nimittäin osakekauppoihin!! 🙂 no, näistä sijoituksista saa todennäköisesti omansa vielä ajan kanssa takaisin.. tai voi jäädä jopa myyntitilanteessa voitolle .
Mielenkiintoinen muutos ostotottumuksissa 🙂
Hieman ihmettelen sitä, että oletat kaikkien olevan tai voivan olla ”karanteenissa”. Itse joudun etätyön lomassa myös käymään työpaikallani, samoin kolmekymppiset tyttäreni, DI ja FM koulutukseltaan, kyse ei siis hoitoalan tai ns. palveluammateista. Kaikenlaiset kodin pikku askareet eivät ole nyt päällimmäisenä mielessä. Itselleni ne eivät edes tuota nyt samanlaista hyvää mieltä kuin normaaliaikoina. Sinänsä uskon etätyön läpilyöntiin tämän kriisin myötä.
Enhän minä sellaista ole olettanut, totta kai ymmärrän, että osa ihmisistä menee työpaikalleen edelleen. Mutta vaikka menisi, kai heitäkin koskee se sama sääntö, että parasta olisi pysytellä pakollisen liikkumisen lisäksi kotosalla vain. Eli ketään ei rohkaista näinä aikona viihtymään vaatekaupoille. En tiedä vieläkö tavarataloissa on testereitä käytössä, mutta tänään huomasin, että apteekissa oli kerätty kosmetiikkahyllystä kaikki testerit pois. Samoin kaikki tuote-esittelyt lienee jo lopetettu. Yritetään pysyä kotona vaan, eikä kuljeta ihmisten ilmoilla.
Kyllä se vain on ruoka mihin nyt on mennyt rahaa, ehkäpä jopa enemmän kuin normaalisti kun puolet perheestä vain himmailee sisätiloissa. Bussilippu kohta umpeutuu mutta mietin että jospa sitä kävelisi koko matkan töihin, tulisi ulkoilu suoritettua työmatkalla.
Täällä kotoilua ja kaappien siivousta, sillä edellisestä kerrasta on aikaa. Kotitöissä auttaa lapsen opettajalta tullut läksy tehdä kotityö joka päivä. Kotityö pitää myös raportoida opettajalle. 🙂 Eniten pulmaa aiheuttaa mielekkään tekemisen keksiminen kodin ulkopuolella, mutta jos ilmat jatkuvat näin hyvinä, lettujen paistoa nuotiolla on ainakin luvassa.
Ja ostolakosta vielä. Kaappien siivous vähentää ostohaluja kummasti.
Onpas fiksu opettaja! Hän on varmaan ymmärtänyt, että kotityöapu on nyt enemmän kuin paikallaan. Tämän idean soisin leviävän laajemmallekin!
Mulla meni ehdoton ostolakko aika hyvin (yksi lipsahdus, joka oli enemmänkin edelliseltä vuodelta jäänyt hankinta… seliseli) MUTTA nyt ei muuta tekiskään kun mieli shoppailla. Omaksi iloksi (kun monet muut ilot on karsiutuneet), kansantalouden vuoksi (haluan pitää puljut pystyssä!) ja vaikka mistä muista syistä – eikä siis yksikään syistä kestä kovin tiukkaa tarkastelua. Sen lisäksi kotiin olen innostunut hamstraamaan kasveja, ruukkuja ja astioita. Että mulla vaikutus on ollut päinvastainen 😀
Joo, näinhän voi tietysti tapahtua. Shoppailu rauhoittaa hermoja, samoin kuin syöminenkin (ainakin omalla kohdalla). Mutta nyt kannattaa suunnata ostohimot suomalaisten pienyrittäjien tuotteisiin! Heitä se auttaa aidosti, ja eurosi voivat olla kullan arvoisia. Zalando, H&M ja muut tällaiset eivät ole tällä hetkellä oikea kohde, jos tavoite on kohentaa kansantaloutta.
Joo, siis hyvin tiukasti olen tuhlannut kotimaisiin pienyrittäjiin 🙂
Ai että, mainiota!