Olen pohdiskellut paljon sisustamista. Hesarissa oli juuri tv:stä tutun sisustussuunnittelijan haastattelu, joka oli minusta varsin ärsyttävä. Suunnittelija tuntui ajattelevan, että vähän kaikenlainen sisustaminen on huonoa, sillä osansa saivat niin vaaleat värit, Alvar Aalto, perinteet, tunnetut nimet ja kaikki muutkin. Minulle jäi epäselväksi, mikä sitten olisi hänen mielestään ollut sitä hyvää sisustamista, paitsi ehkä sellainen, mitä kenelläkään muulla ei ole. Sitten luin eräästä blogista mielenkiintoisen kirjoituksen, jossa tuskailtiin sitä, että sisustamiselle on hirveä kynnys, kun kaikkien muiden kodit näyttävät aina paljon paremmilta kuin oma. Että sisustaminen on vaikeaa, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että kaikkien pitäisi sitä jotenkin ”luonnostaan” osata.

Minähän en tunnetusti pidä itseäni minään sisustajana. Sisustaminen harrastuksena on suunnilleen yhtä vieras ajatus, kuin shoppailu harrastuksena. Tämä lienee temperamenttiin liittyvä kysymys myös, sillä en ole helposti kyllästyvää sorttia. Ajatus siitä, että ostaa ostaa sohvan loppuelämäksi on ihan luonteva. En ole koskaan varsinaisesti kyllästynyt sisustukseemme, sitä on muutettu pikemminkin käytännöllisyyden tarpeista lähtien, tai sitten elämäntilanteen muuttuessa. Tästä huolimatta meillä on omasta mielestäni hyvin kaunis koti. Pidän kaikista huonekaluista, pidän tunnelmasta, pidän tyylistä, joka meillä on. Mutta meillä näyttää aika erilaiselta, kuin sisustuslehtien kodeissa, ja hyvin erilaiselta kuin somen ”influenssereilla”.

Kahdeksan erilaista ruukkua, muovia, keramiikkaa, ja sitten tuo foliosysteemi; neljää eri väriä ja tietysti jokaisessa eri näköinen kasvi. Eikä suunnittelun hiventäkään. Ihan hyvä, tällä mennään.

Olen miettinyt, miksi olen niin tyytyväinen kotiimme, vaikka en olekaan sitä erityisen päämäärätietoisesti sisustanut, enkä aihetta harrastanut. Luulen, että siihen on useampikin syy. Ensinnäkin minulla on selkeä maku (ja hyväksi onneksi puolisolla on melko samanlainen). Tiedän, minkälaisista asioista tykkään, ja mistä taas en. Pidän esimerkiksi: 30-, 40- ja 50-luvuista, käsityöstä, käytännöllisyydestä, taiteesta, puusta, huonekasveista, valkoisista seinistä ja selkeydestä. Sen sijaan en pidä ultramodernista muotoilusta, yksivärisyydestä, muovista, jäljitelmistä enkä beigestä. Lyhyesti sanottuna minun on helppo sanoa, onko jokin esine omasta mielestäni ruma vai kaunis. Toiseksi en oikeastaan piittaa lainkaan siitä, ovatko nämä tykkäämäni asiat muodissa vai eivät, tai sisustaako joku muu samaan tyyliin. Sisustuslehtien kuvia on hauska selailla, mutta en muista, että olisin koskaan kokenut kotikateutta niitä katsellessa. Meillä näyttää erilaiselta kuin lehdissä tai blogeissa, mutta mielestäni niin pitää ollakin. Oman kodin pitää näyttää juuri sellaiselta, kuin itse tahtoo.

Kolmanneksi uskon vakaasti siihen, että mikä tahansa sisustus näyttää hyvältä, jos kaikki ylimääräiset tavarat ja sotkut on siivottu pois silmistä. Katsokaa huviksenne niitä sisustuslehtien kuvia, ja pankaa merkille montako takkia roikkuu eteisen naulakossa. Lyön vetoa, että korkeintaan kolme, vaikka asunnossa majailisi viisihenkinen perhe. Näyttää kuvassa hyvältä, mutta ei ole realismia. Neljäs syy tyytyväisyyteeni lienee perfektionismin puute sisustuksen suhteen. Katson tässä paraikaa ikkunalaudalle, jossa kahdeksan huonekasvia seisoo rivissä, jokainen erilaisessa ruukussa. Tällainen sekamelska lienee sisustusfanaatikon painajainen, mutta minua asia ei liiemmin häiritse. Siis tiedostan toki, että olisihan kokonaisuus tyylikkäämpi, jos ruukkuja ei olisi ihan noin montaa sorttia, mutta asia on minusta niin vähäpätöinen, etten jaksa tehdä sille mitään.

Pidän siitä, että kodissa on kerroksia ja tarinoita. Tämä olikin ainoa asia, josta oli Hesarin haastattelun kanssa samaa mieltä. Toki tämä on vain minun mielipiteeni, mutta arvelen että jos sisustaa huoneen kerralla alusta loppuun, se edustaa helposti juuri tämän hetken trendejä, jotka sitten parin vuoden päästä alkavat näyttää aikansa eläneiltä. Sitten ehkä hiipii se kyllästyminen, ja mieli vaihtaa koko homma taas johonkin uuteen. Etenkin silloin, jos lähtökohtana ei ole ollut oma, vakaa maku, vaan on tavoiteltu jotain somessa nähtyä kuvaa. Sen sijaan jos sisustus rakentuu hissukseen vuosien varrella, niin että päällekkäin on uutta ja vanhaa, lopputulos on luontevampi. Huonekalut alkavat mukautua toisiinsa, kun uusien hankintojen on sovittava niihin, mitä kotona jo on. Hankinnoissa auttaa, jos tietää mistä tykkää, ja sitten on tyytyväinen siihen.

Ei ole mikään rikos käyttää ammattilaista apuna. Arkkitehti tai suunnittelija osaa katsoa mittasuhteita, värejä ja materiaaleja eri silmin kuin maallikko. Heillä on ymmärrystä visuaalisille lainalaisuuksille, ja kokemusta toimivista ratkaisuista. Sellaista tietotaitoa kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Minäkin olen tehnyt niin etenkin silloin, kun tiloista pitäisi saada toimivia kokonaisuuksia. Parhaiten yhteistyö toimii mielestäni silloin, kun itsellä on jonkinlainen visio toivotusta lopputuloksesta, ja juuri se oma näkemys siitä, millainen tyyli miellyttää silmää eniten. Sähköremontin yhteydessä remontoimme eteisen. Sinne oli huutokaupasta ostettu massiivinen ja vanha vaatekaappi, joka mahtui yhteen ainoaan nurkkaan. Rakastan sitä kaappia, mutta en olisi osannut suunnitella sen ympärille sopivia hyllyjä ja yläkaappeja ilman ammattilaisen apua. Sisustussuunnittelja osasi piirtää kaapin ympärille toimivan ja kauniin kokonaisuuden, kun minä olin ensin kertonut, mitä tavaroita siellä pitäisi mahtua säilyttämään.

Jos sisustaminen aiheuttaa paineita, neuvoni olisi selvittää ensin, millainen on oma maku, ja sitten pysytellä ylpeästi siinä. Jos se on Marimekko, Alvar Aalto ja Festivo-sarja, niin sitten on, sanoipa tv:stä tuttu guru mitä tahansa. Jos se on kulta ja krumeluuri, niin hyvä! Jos se on vaaleasti sävy sävyyn, niin yhtä hyvä! Olennaisintahan on, että kodissaan viihtyy itse. Neuvoisin myös lopettamaan sisustuslehtien selailun ja poistumaan somesta, mikäli ne aiheuttavat niitä paineita. Tämä ratkaisu on sitä paitsi ilmainen. Mistä ei tiedä, siitä ei kärsi! Yleensä en kyllä anna sisustusneuvoja, sillä kuten sanottu, en ole mikään sisustaja.

Tunnistaako joku näitä sisustamiseen liittyviä paineita, vai oletteko trendeistä yhtä autuaan tietämättömiä kuin minä?