Katri kirjoitti kutri.netissä mahtavan blogikirjoituksen survomisesta. Siis siitä, kun ei laita tavaraa omalle paikalleen vaan survoo sen vain kaappiin entisten joukkoon. Itse survon nykyisin melko vähän, vaikka totta kai sitäkin tapahtuu. Suurin syy sille, miksi yritän pitää kaapit ja komerot järjestyksessä on se, että en KESTÄ sitä että tavara on hukassa. En siis oikeasti kestä. Saan sätkyn, stressin, päänsäryn ja pyörin ympäri asuntoa kuin kaistapäinen kunnes tavara löytyy. Tämä syndrooma aiheuttaa sen, että mieluummin yritän pitää paikat järjestyksessä, kuin riskeeraan sen etten löydä jotakin.

Aloin Katrin postauksen innoittamana kuitenkin analysoida survomista, ja päädyin kolmeen syyhyn:

1. Kiire
2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus
3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa

1. Kiire. Joskus pitää ehtiä junaan, vastata puhelimeen, rynnätä töihin ja ylipäätään tehdä jokin asia juuri nyt. Silloin tulee survottua, sillä järjestyksessä olevat tavarat ovat toissijaisia siihen nähden, että muuten on vaarana myöhästyä. Minä syyllistyn survomiseen useimmiten kiireestä johtuen. Olen lähdössä ulos, sovittelen monia eri vaatteita ja siinä vaiheessa kun sopiva asukokonaisuus on löytynyt, on yleensä niin kiire, että loput tulee vain tungettua takaisin kaappiin. Kiiresurvominen on ymmärrettävää, mutta siinä on yksi riski: jos kaappia ei palauta järjestykseen kun kiire on ohi, on vaarana että entisten päälle survotaan lisää ja lisää, kunnes lopulta kaikki on kaaoksessa.

2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus. Kun ei vaan viitsi, on parempaakin tekemistä, enkä edes tiedä mihin tämä kuuluu. Tässä kohdassa on itse asiassa kaksi puolta. Jos tavaralla periaatteessa on oma paikka, mutta se ei siitä huolimatta yleensä päädy sinne, säilytyspaikka on todennäköisesti huono. Hyvä säilytyspaikka päivittäistavaroille on sellainen, että se on käden ulottuvilla. Tästä syystä liian täydet kaapit ovat hankalia; jos aina pitää nostella, pujotella tai kurkotella, tarvitaan paljon enemmän motivaatiota järjestyksen ylläpitoon kuin jos kaapissa on väljää eikä tavaroita tarvitse pinota.

Jos taas ei vaan yksinkertaisesti viitsi laittaa tavaraa paikalleen, ei ongelmaa oikeastaan ole. Tuolloin on nimittäin selvää, että tavaran paikalleen laittamisen vaiva on suurempi kuin tavaran etsimisen vaiva. Jos sotku ärsyttää, se ei selvästikään ärsytä tarpeeksi, koska sille ei ole viitsinyt tehdä mitään. Jos taas oikeasti haluaa muuttaa tilannetta, kannattaa ensimmäiseksi analysoida, onko säilytyspaikka optimaalinen.

3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa. Tätä sivuttiin jo äsken. Jos ei tiedä, mihin joku tavara kuuluu, sitä ei voi laittaa paikalleen, vaan se survotaan jonnekin. Jos analyysi osoittaa, että survomisen syy on tässä, asia on verrattain helppo korjata. Säilytyspaikan päättämiseen kannattaa hieman paneutua, muuten homma ei tule koskaan toimimaan. Jos  tapana on jo valmiiksi tunkea tavaroita mihin sattuu, asiaa ei paranna epäkäytännölliset säilytystilat. Oman paikan pitäisi ideaalitilanteessa on niin helppo, että tunkemisessa on suurempi vaiva kuin paikalleen laittamisessa. Mitä useammin tarvittava esine, sitä helpompi paikka.

Jos kaikki on aivan kaaoksessa, on melko mahdotonta parantaa tilannetta ilman perusteellista järjestysurakkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sekaisin oleva kaappi on ensin tyhjennettävä romusta, jäljellä olevat laitettava siististi takaisin ja samalla mietittävä, missä mitäkin haluaa säilyttää.

On myös fakta, että mitä vähemmän tavaroita omistaa, sitä helpompaa niille on keksiä oma paikka, ja sitä helpompaa koti on pitää järjestyksessä. Vähistä tavaroista ei kerta kaikkiaan saa aikaan kovin pahaa sotkua. Olen huomannut, että survomista tapahtuu myös silloin, kun säilytystila on säilytettäville tavaroille liian pieni. Kaikki ei yksinkertaisesti mahdu kaappiin, ja niinpä viimeiset tavarat sullotaan sisään puoliväkisin. Tällöin on joko hankittava suurempi säilytystila, tai – kuten itse suosittelisin – karsittava omaisuuttaan. Vaatteet, kirjat, astiat ja niin sanottu sälä on usein sellaista, että joukosta löytyy paljon poisheitettävää.

Yhteenveto: Jos survominen on alkanut ärsyttää, ehdotan että analysoi ensin mistä se johtuu. Jos syynä on jatkuvasti kiire, ei ongelma ole niinkään survominen, vaan toimimattomat aikataulut. Kahdessa jälkimmäisessä ensimmäinen ratkaisu on sen säilytystilan raivaaminen, jonne tavaroita yleensä survotaan. Kunnon karsiminen ja uudelleen järjestäminen tekee tavaroille omat paikat, jolloin ainakin teoriassa ne on mahdollista laittaa helposti takaisin paikalleen. Laiskuuteen auttaa lähinnä itsekuri ja uusien rutiinien opettelu. Ne taas eivät tunnetusti käy kädenkäänteessä, joten motivaation on syytä olla korkealla.