Edellisessä postauksessa pohdin sitä, miten tavaroiden paikat vaikuttavat siisteyteen. Sitä kirjoittaessa mietin, että välillä hyvän paikan keksiminen on vaikeaa. Tavaralla saattaa olla oma paikka teoriassa, mutta käytännössä se on kuitenkin aina jossain muualla. Silloin on selvää, että säilytyspaikassa on jotain pielessä.

Yleisesti ottaen paras paikka tavaralle on siellä, missä sitä tarvitaan. Mitä kauempaa pitää tavaraa lähteä hakemaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä sen tekee. Vielä pienemmällä todennäköisyydellä tavaran jaksaa käytön jälkeen palauttaa paikoilleen.  Tavaroiden säilytyshierarkia meneekin sen mukaan, kuinka usein jotain tarvitaan. Tämä lienee aika itsestäänselvää meille kaikille.

Mutta vaikka säilytyspaikka olisi lähellä, sen on oltava helposti käden ulottuvilla, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Autoin kerran ystävääni järjestämään kotia toimivammaksi. Hänellä oli – sinänsä aivan loogisesti – avainnaulakko heti ulko-oven vieressä. Ongelmana oli se, että sisäovi avautui naulakon eteen, eikä avaimia saanut paikoilleen heti kättelyssä, vaan sitä varten piti kurkottaa sisäoven ympäri. Tästä seurasi se, että avaimet löytyivät aina jostain muualta. Matka oli sentteinä lyhyt, mutta käytännössä naulakon saavuttaminen oli liian hankalaa, jotta sitä olisi käyttänyt. Arjen tuoksinnassa tällainen pieni hankaluus saattaa muuttua kriittiseksi, jotta tavarat päätyisivät oikealle paikalle. Jos mahdollista, kannattaa aina miettiä pieniä asioita: kumpi on vahvempi käsi, oikea vai vasen? Näkeekö säilytyspaikkaan helposti ja suoraan? Tarvitseeko avata ovia tai laatikoita? Ulottuvatko kaikki perheenjäsenet säilytyspaikkaan yhtä helposti?

Nykyinen sisustusestetiikka edellyttää usein sitä, että tavarat ovat jollain tavalla piilossa. Esimerkiksi keittiössä ideaali vaikuttaa usein siltä, ettei tasoilla ole yhtään mitään. Se voi näyttää tyylikkäältä, mutta käytännössä tällainen visuaalinen vaikutelma pysyy yllä vain, jos tavarat jatkuvasti ja systemaattisesti palautetaan rasiaan, laatikkoon tai oven taakse pois näkyvistä. En itse jaksaisi tällaista jatkuvaa tavaratyötä, mutta onneksi  on olemassa myös oikoreittejä. Suosin itse tarjottimia, koreja ja kannettomia säilytyslaatikoita. Kun tavarat on tällä lailla rajattu, yleisvaikutelma on siistimpi, kuin jos samat tavarat olisivat vapaasti tason päällä. Korut kaunissa kulhossa näyttävät paremmilta kuin levällään pöydällä. Öljy- ja etikkapullot tarjottimella ovat ”järjestyksessä”, eivätkä epäesteettisesti irrallaan hellan vieressä.

Ostin äskettäin kierrätyskeskuksesta eurolla simppelin juomalasin, joka on nyt siellä samaisessa kylppärin kaapissa pitämässä kasassa tuubeja, jotka eivät pysy itsekseen pystyssä. Jäin harkitsemaan kirstallista snapsilasia (1€), joka voisi olla täydellinen hammastikkujen säilytykseen. Pieni aaltovaasi on puolestaan vuosia palvellut teesihtien säilytyspaikkana keittiön avohyllyllä. Säilytän myös aina kaikki puhelinten pakkauslaatikot, sillä ne ovat täydellisiä erilaisten pienten asioiden säilyttämiseen: täydellisen suorakulmaisia, siistejä ja valkoisia. Oikeastaan vain luovuus on rajana. En oikein edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut uutena jonkin tällaisen säilyttimen, sillä olen vuosia suosinut noita pakkausrasioita sekä kirppisten ja kierrätyskeskusten tavaroita tällä saralla.

Lopuksi sana intuitiosta, jonka mainitsin jo viimeksi. Amerikkalainen Dana K. White painottaa aina, että ”mieti, mistä lähtisin etsimään tavaraa, jos sinun pitäisi sellaista käyttää”. Se on ko. tavaran luontevin paikka. Meillä kaikilla on erilainen logiikka sen suhteen, missä mitäkin pitäisi säilyttää. Omaa logiikkaa kannattaa kuunnella, vaikka se jonkun muun mielestä olisikin omituinen. Jos tavara on yhteiskäytössä, sen paikka täytyy myös sopia avoimesti yhdessä, muuten homma ei toimi. Yhteiskäyttötavaroiden suhteen joutuu ehkä tekemään kompromisseja, ja tyytymään ratkaisuun, joka ei olisi ollut se ensimmäinen mieleentuleva. Muutoin tuo Danan ohje on toimiva. Lapsuudenkodissa tiedän, että jos tarvitsen käsirasvaa, se löytyy tiskialtaan alakaapista. Se on äidin mielestä loogisin paikka, koska käsirasvaa tarvitaan käsitiskin jälkeen, mutta hän haluaa pitää tuubin  pois silmistä oven takana. Omassa kodissani käsirasvaa taas löytyy monesta eri paikasta, kuten penaalista ja yöpöydältä, koska käteni kuivuvat herkästi ja haluan että tuubi on aina lähettyvillä.

Unohtuiko tästä listasta jotain? Missä on tavaroiden paras paikka?