Taannoin oli puhetta siitä ideasta, että pitäisi hankkia vain sellaisia vaatteita, joita tietää käyttävänsä ainakin 30 kertaa. Aloin tuolloin pohtia, miksi jotkut vaatteet jäävät käyttämättä. Jos ajattelen esimerkiksi tänä vuonna ostamiani vaatteita, on päivänselvää, että siellä on sellaisia, jotka eivät vielä ole lähelläkään tuota lukua.
Yksinkertaisin syy on se, että nyt on väärä vuodenaika ko. vaatteelle. Tämä ei tietenkään ole millään tasolla ongelma, sillä Suomessa ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko esimerkiksi fleece-takille vielä käyttöä. Sitten on niitä vaatteita, joita pidetään ylipäätään niin harvoin, että kymmeniin käyttökertoihin menee pitkä aika, koska sopivia tilaisuuksia on sen verran harvakseltaan. Tammikuussa ostamani villainen kotelomekko on edelleen ehkä vuoden paras hankinta, vaikka olen pitänyt sitä vasta 3-4 kertaa. Mutta syksylle kertoja tulee lisää, ja muutamassa vuodessa asu on jo maksanut itsensä takaisin.
Mutta sitten on vaatteita, joiden kuvittelin ostohetkellä liittyvän vaatevarastoni ydinvalikoimaan, mutta niin ei sitten käynytkään. Nämä ovat kiinnostavia. Miksi ostohetken visio ei toteutunutkaan? Ostin esimerkiksi housut. Niissä oli kaikki, mitä olin etsinyt: istuva leikkaus, sopivan mittaiset lahkeet, hieman erikoisempi väri ja materiaali. Halusin farkuille korvikkeet, ja kun nämä löytyivät, ostin heti kahdet eri väriset. Mutta kuinkas kävi? Käyttökertoja on tullut vuoden aikana molemmilla yhteensä alle 10. Jotenkin niiden tyyli ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta.
On myös ostoksia, jotka on tehty halvan hinnan huumassa ajattelematta ostosta muuta kuin ihanuus/halpuus ration näkökulmasta. (Ihanuus ei valitettavasti ole sama asia kuin käytännöllisyys.) Juuri näiden vaatteiden kohdalla olisi ollut viisaampaa harkita vähän pidempään. Ostin esimerkiksi kengät, joita täälläkin esittelin:
Ne ovat kieltämättä ihanat ja hyvin halvat. Muistan pitäneeni niitä viime vuonna kerran. Tänä vuonna ne eivät ole olleet jalassa vielä kertaakaan. Esimerkiksi keväämmällä harkitsin niiden ja 9 vuotta vanhojen klassikkopumpsien välillä, ja päädyin niihin vanhoihin. Miksi? Klassikkomalli näytti paremmalta. Nuo uudet kengät eivät myöskään ole ihan niin mukavat jalassa, kun aluksi kuvittelin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä ostamatta, mutta toisaalta viime vuonna en ollutkaan vielä ostolakossa, joten näitä ostoksia sattui useammin. Tänä vuonna en ole tällaisiin juuri sortunut.
Nämähän ovat kaikki ihan päteviä syitä sinänsä, mutta ollakseni täydellisen rehellinen, yleisin syy ei kuitenkaan ole mikään noista. Tunnen värini ja tyylini, muistan enimmäkseen millainen elämäntyyli minulla on enkä kovin usein hairahdu ostamaan vaatteita jollekin mielikuvitushahmolle. Vaatteen pitämättä jääminen ei siis yleensä johdu siitä, että se ei vaatteena miellyttäisi minua. Todellinen syy on väärä koko. Kuinka moni tunnistaa itsensä tästä? Vaate jää pitämättä, koska se on hieman liian pieni (tai suuri, mutta sellaisia kaapissa on hyvin vähän). En haudo kaapissani enää niitä vaatteita, joihin mahduin joskus 19-vuotiaan ruipelona. Nämä nykyiset vähäiselle käytölle jääneet vaatteet ovat noin puoli numeroa liian pieniä. Siis sellaisia, jotka menevät päälle, mutta jotka sitten epämiellyttävästi vähän puristavat tai hankaavat tai kiristävät. Niitä, jotka eivät lopulta näytä oikein siltä miltä pitäisi. Siis sellaisia periaatteessa joo… mutta oikeasti ei.
Näitä vaatteita ei ole mitään järkeä laittaa pois. Katsokaas kun kyllä ne välillä sopivat! Tykkään niistä, haluan pitää niitä, mutta aina ne eivät tunnu hyviltä. Jos nyt joku teistä tunnustaa säilövänsä kaapissaan ns. tavoitevaatteita, voin sanoa että ymmärrän. Etenkin, jos tavoite on sanotaan vaikkapa kahden kilon päässä. (Jos tavoitteeseen on 20 kiloa, sitten kannattaa jo harkita poistamista.) Mutta tästä seuraa se, että kaikkia vaatteita ei tule pidetyksi yhtä paljon. Ja kyllä tämä ilmiö on olemassa myös toiseen suuntaan, vaatevarastossani on myös muutama sellainen vaate, jotka eivät istu kunnolla silloin, kun satun painamaan pari kiloa vähemmän. Olisi tietysti ihanaa päätyä johonkin itseään miellyttävään kokoon, ja pysytellä siinä gramman tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Valitettavasti en vain usko, että näin tulee itselleni koskaan käymään.
Miksi teillä jää vaatteita vähälle käytölle? Tunnistaako joku muukin itsensä tästä ”melkein sopiva” -syndroomasta? Vai onko taustalla muita syitä?
Väärän kokoiset (siis vain ihan vähän pienet tai suuret) majailevat mulla samassa laatikossa väärän sesongin tuotteiden kanssa. Kun käytössä olevat tuntuvat väärän kokoisilta, tarkistan tuon arkiston ja vaihdan sieltä sopivampiin, jos mahdollista. Ja samoin tässä kohtaa pitäisi kai jo miettiä mistä muutos johtuu, jottei hyvä vaate joudu kierrätykseen ihan oikeasti väärän koon vuoksi…
”Hiukan väärän kokoisten” lisäksi omasta kaapistani löytyy tähän ryhmään ainakin ”rakastan”-tuotteet eli LIIAN MONTA täydellistä melkein samasta tuotteesta, jolloin kaikkia ei vain pysty käyttämään samassa rytmissä… Mun kaapissa näitä on ainakin mustissa kapeissa merino- tai kasmirpooloissa, harmaissa v-päänteisissä neuleissa, lyhythihaisissa v-päänteisissä pellavaneuloksisissa t-paidoissa kaikissa ”omissa” väreissä, jne. Syvemmällä pohdinnalla löytyisi varmasti vielä paljon muitakin, sen verran homogeeninen kaappini on. Siis kaiken kaikkiaan paljon pienemmällä vaatemäärällä (siistejä sisävaatteita tällä hetkellä noin 100 kpl) pärjäisin oikein hyvin, mutta onneksi edes tykkään kaikista mitä omistan! Ja eipä ole asiaa vaatekauppaan uusia hankintoja tekemään – jos siis koko ja vaatetarpeet pysyvät ennallaan.
-Jutta-
PS Sairauslomalla on aikaa notkua netissä… Olen tämän päivän aikana osallistunut keskusteluihin varmaan enemmän kuin koko blogisi seuraamisvuosien aikana yhteensä. Yleensä seuraan ahkerasti, mutta hiljaa.
Minä tavoittelen sillä lailla vaihtelevuutta, että tuollaisia samanlaisia vaatteita ei juuri ole, ellei lasketa farkkuja. Siinä ehkä onkin yksi hankaluus oikeaoppisen kapselin koostamiseksi. Mutta juuri tämä asia on sellainen, josta en täysin halua luopua, mutta haluaisin kyllä tietyllä tavalla yhtenäistää vaatevarastoani. Minulla on esimerkiksi t-paitoja aika paljon, ne ovat eräällä tavalla vaatteiden kulmakivi, mutta en ole tyytyväinen värivalikoimaan. Ne ovat liian saman värisiä, ja toisaalta liian erivärisiä. On mustaa ja valkoista (ja näin pitää ollakin), mutta haluaisin että loput olisivat selkeissä perusväreissä. Tämä jälkimmäinen onnahtelee, paidat ovat kertyneet vuosien varrella ja ne ovat paljolti punaisen ja pinkin eri sävyissä. Olen täysin kyllästynyt pinkkiin, haluaisin vihreää ja sinistä joukkoon. Ongelma vain on, ettei sellaisia ole juuri tullut vastaan. Ostan siis kun tulee, mutta siihen saattaa mennä vuosia!
Pääsin juuri eroon paidoista, jotka olisivat kohta täyttäneet 30 vuotta, edelleen siisteinä ja käyttökelpoisina. Muttei enää mun kaapissa https://penniajatuksistani.wordpress.com/2017/08/22/vihdoin/
Jos ei sovi niin ei sovi! Sitten on vielä henkinen irtaantuminen suoritettavana. Sen jälkeen vaatteesta voi luopua.
Se henkinen, se onkin se vaikee :-/
Juuri eilen vaatekaupassa mietin, että täytyy tosiaan taistella vastaan, ettei osta vaatteita sille henkilölle, joka haluaisi olla. Ainahan omaa tyyliä voi muokata, mutta jos vaate on malliltaan tai käyttötarkoitukseltaan sopimaton, sitä ei tule käytettyä. Ei, vaikka kuinka ihastelisi sitä jonkun toisen tai mallinuken päällä.
Myös itsellä on kyllä vaatteita, jotka olisivat mukavia parin kilon päästä. Samoin kaapista löytyy paitoja, joiden istuvuus, pituus ja siten käyttömukavuus vaihtelevat sen mukaan, millaiset rintsikat laitan alle (ja sekin vielä tuntuu vaihtelevan päivän mukaan).
Olen melko varma, että varsin monilta löytyy noita melkein sopivia vaatteita, samoin kuin niitä jotka on tarkoitettu niille päiville kun koko kroppa tuntuu olevan turvoksissa. Tämä on minusta se hankala kohta, kun lukee ohjeita siitä miten vaatekaappi raivataan. Olen sitä mieltä että jos johonkin vaatteeseen ei ole mahtunut vuosikausiin, sen paikka ei enää ole omassa kaapissa, mutta entä jos vaate on ollut sopiva puoli vuotta sitten? Itse en ainakaan vielä siinä vaiheessa heittäisi menemään.
”Liian hienot” ja arat vaatteet sekä sellaiset, joita pitää pestä käsin, ovat ongelmallisia. Periaatteessa haluaisin pitää yhtäkin ihanaa silkkipaitaa usein, mutta kun käsin pesu on ärsyttävää ja pelkään tuhoavani sen paidan normikäytölläni, niin kaappiinhan se jää.
Tämä on tuttu tunne myös, mutta olen tästä opetellut vähitellen eroon. On nimittäin saattanut käydä niin, että kun niitä vaatteita on tarpeeksi säästellyt, ei lopulta ole enää mitään säästeltävää, vaan suoraan kierrätettävää. Aika on ajanut mallista ohi tai vaate kellastunut pilalle. Joten rohkaisen kokeilemaan ja ottamaan vaatteen käyttöön silloin tällöin. Jos käsinpesu tuntuu hankalalta, tuuletus auttaa silkkivaatteisiin aika hyvin, ja pesula hoitaa loput.