Kun reilu viikko sitten istuin lopulta täyteen pakatussa autosa perheeni kera matkalla kohti Pasilan autojuna-asemaa, lohdutin itseäni sillä että jonain päivänä – jonain päivänä – tämän perheen lähdöt ovat elegantteja ja hallittuja. Takana oli varsin stressaava päivä, jonka aikana oli purettu joulukuusi, laitettu koti paluukuntoon, haalittu kasaan neljän ihmisen vaatteet ja pakattu autoon ne plus aikamoinen kasa kaikkea muutakin tavaraa. Minimalistinen matkailu ei kuulu reprtuaariini.
Sinänsä mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Kuusi toimitettiin ulos hyvässä järjestyksessä ja pahimmat neulaset imuroitiin. Jääkaappi saatiin kutakuinkin tyhjennettyä pilaantuvista, ja loput otettiin mukaan. Siivosin sen verran, ettei vastassa olisi kaatopaikkaa kun tulisimme kotiin, sain tiskit tiskattua ennen lähtöä ja pyykkikorin tyhjäksi. Pakkaaminen onnistui melko hyvin, muutamia tavaroita unohtui, mutta toisaalta kaikissa Suomen kaupungeissa on Citymarket ja Prisma, joten mistään olennaisesta ei jääty paitsi. Autoonkin muistettiin pakata kaikki yhtä reppua lukuunottamatta, eikä kukaan myöhästynyt junasta. Ihan ok suoritus siis.
Silti haaveilen siitä, että lähtö tapahtuisi kokonaan ilman stressiä. Kaikki valmistelut olisi tehty ajoissa, pakkaaminen sujuisi etukäteen mietityn listan mukaan jolloin kaikki tulisi varmasti mukaan, eikä kenelläkään olisi kiire eikä ahdistus siitä, hoituuko kaikki varmasti. Tiedän myös miten tämä olisi saavutettavissa (luulen tietäväni): tarpeeksi varhaisella suunnittelulla ja valmistautumisella. Vaatelistan voisi miettiä jo kuukautta etukäteen. Samoin jääkaapin tyhjennyksen, kodin siivouksen ja muut asiat. Lähtöpäivänä siirrettäisiin vaatteet hallitusti kaapista laukkuun joka nostettaisiin yhtä hallitusti autoon ja sitten vain mentäisiin. Ja näin tämä siis tulee vielä jonain päivänä tapahtumaankin, kunhan harjoittelen tarpeeksi.
Mutta jos olenkin keskinkertainen lähtijä, olen taatusti erinomainen palaaja. Tunti sen jälkeen, kun tämä revohka oli purettu takaisin kotiin, oli kaikki laukut purettu, pakattu takaisin omille paikoille kaappeihin, pyykit lajiteltu ja ensimmäinen koneellinen jo peseytymässä. Paluut ovat hyvin järjestelmällisiä ja hallittuja. Niistä on se etu, että arki pääsee alkamaan heti, eikä matkan jälkiä jää jalkoihin pyörimään.
Yksi vinkki tähän on se, että vaihdan kassien ja matkalaukkujen järjestystä kotiin palatessa. Mennessä jokaisella on oma kassinsa, mutta tullessa vähintään yksi laukku on kokonaan täynnä likapyykkiä. Sen voi lajitella suoraan purkuvaiheessa, eikä likaisia vaatteita tarvitse erikseen etsiä jokaisen laukun pohjalta. Toinen vinkki on, että kun laukku on tyhjä, se pannaan heti takaisin omalle paikalleen. Ihan heti. Sillä lailla varmistetaan, ettei tyhjät laukut jää puolitiehen. Kolmanneksi pikkuesineet puretaan viimeisenä. Esimerkiksi meikkipussin siirsin kampauspöydän laatikkoon sinällään, ja puran sen sieltä tarkemmin kun seuraavan kerran meikkaan. Tärkeintä kokemukseni mukaan on kuitenkin se, että purkamiseen ryhtyy välittömästi, kun vaan saa kengät pois jalasta. Jos sitä lykkää, ainakin meillä sillä on sitten taipumusta lykkääntyä päiväkausia. En kestä sitä epäjärjestystä ja välitilaa, joten tämä on ainoa toimiva vaihtoehto.
Nyt siis jälleen kotona ja arki on alkanut (lapsi kipeänä ja töitäkin pitäisi tehdä). Palaan noihin vaatepostauksen kommentteihin ensi tilassa. Niitä on ollut hyvin mielenkiintoista lukea!
Itse taas pakkaan harkitusti, hyvissä ajoin ja siivoan kodin ennen lähtöä. Mutta se kotiinpaluu onkin toinen juttua. Pyykkikone menee yleensä heti päälle, mutta siihen se sitten jääkin. Matkalla olleita tavaroita löytyy yleensä lattioilta ja pöydiltä vielä viikko kotiinpaluun jälkeenkin. Se on vain niin tylsää järjestellä ne paikalleen.
Sulla on siis täysin päinvastainen systeemi. Mustakin se järjestely on tylsää, ja siksi teen sen heti, niin pääsee siitä riesasta.
Voi kunpa saisin teiltä edes pienen tartunnan… Mun matkalaukkujen purussa kestää ja kestää ja kestää… Jotenkin koen, että hyvä matka ikäänkuin jatkuu, kun niitä ei pura heti. Sanomattakin on selvää, että ne hankaloittavat elämää levällään lattialla. Täytyy ottaa käyttöön tuo heti purku meilläkin. Ja on ihana jos ehtii edes vähän siivota ennen lähtöä, on niin paljon kivempi tulla kotiin.
Itse pakkaan nopeasti, mutta se vaatii hetken keskeytymättömän mietinnän, varsinkin lapsen tavaroissa. Jos pakkaa liian nopeasti tai tulee keskeytyksiä, ottaa helposti mukaan liikaa ja/tai yhteensopimattomia tavaroita ja kuitenkin unohtaa jotain oleellista. Itselläni jää usein matkavaatteiden pesu viime tippaan, sitten pakkaan kosteita vaatteita tai kuivattelen niitä autonpenkillä…
Meillä on ilo omistaa deluxe-mummo. Kun lapsi palaa lomalta, tulee kassissa kaikki vaatteet pestyinä ja viikattuina, joten ei tarvitse kuin kaappiin nostella. Kiitos ihana äitini!
Yritän välttää kosteita vaatteita viimeiseen asti. Tällä kertaa se ei tosin onnistunut, yksi paita ei tullut kuivaksi koska sitä ei saanut panna kuivausrumpuun. Mutta täytyy sanoa että mummo on teillä kyllä ykkösluokkaa! Pestyt vaatteet mukana, mitä onnea.
-ölköl kommentoi-
Vaikuttaa amatöörien puuhastelulta.
Jokaisessa perheessä pitää olla kaksi täydellistä lomallelähtölistaa:
– mitä tehdä kotona ennen poistumista kotoa
– mitä pakata mukaan reissulle
Noista sitten sen mukaan onko reissu pari päivää vai kuusi kuukautta.
Esim Tukholmanristeilyn ajaksi jätän digiboksin ja kännykkälaturin seinään, mutta en pitkäksi aikaa. Myös uima-asut jää kotiin, jos suunta on kotimaa kesällä.
Kaverini sanoi aikoinaan lomallepakkauslistasta: siinä pitää olla kaikki, lähtee sitten viikoksi tai loppuiäkseen.
Itse olen pohtinut nimeltä mainitsemattoman itäisen naapurimaamme toimien johdosta omia lähtölistojani: paljonko ja missä muodossa pystyn ottamaan mukaan omaisuudestani ja missä muodossa?
Täähän on se toinen ääripää akselilla: hotelliyö Virossa – loppuikä ryssiä paossa.
Mutta eihän se toimi jos on vain yksi lista. Esimerkiksi viikko Lapissa ja viikko jossain etelässä vaatii täysin eri kamppeet. Sen sijaan tuo on hyvä idea, että on lista mitä pitää muistaa kotona tehdä ennen lähtöä.
”Mutta eihän se toimi jos on vain yksi lista.”
Täh?
Sehän on koko homman juju. VAIN YKSI LISTA, PÄIVÄKSI TAI KUUKAUDEKSI.
Siinä listalla pitää olla KAIKKI, ja jos esim raskauden ehkäisy ei ole tarpeen niin se vain hypätään yli, samoin kuin uimahousut suomen kesässä.
Mikä tässä yhden listan ideassa on niin vaikeaa?
Tää on varmaan mun ajattelun rajoittuneisuutta. Mutta jos mulla on lista, jossa on KAIKKI mahdollinen, mihin silloin tarvitsen koko listaa? Eihän se auta mua päätöksenteossa mitenkään. Mulla listan idea on, että se rajaa ne tavarat jotka on otettava mukaan ja samalla kertoo mitä ei tarvita. Sitten heitän laukkuun mitä listalla lukee ja olen hyvin varustautunut. Mutta jos mun listalla lukee kaikki mahdollinen, se ei auta pakkaamisvaiheessa, koska jos ajatus ei juuri silloin toimi otan silti vääriä tavaroita mukaan.
Mutta kiitos kommentista, se sai ajattelemaan pakkaamista enemmänkin ja varmaan kirjotan tästä aiheesta myöhemmin lisää.
Meilläkin on pakkauslista. Äidiltä opittu tapa. Äiti teki paperilla, meillä on miehen kanssa talletettuna exceliin, näin sitä on helppo uusiokäyttää ja päivittää (koska tarpeet toki muuttuvat, meillä oli edellisellä matkalle lähdettäessä vajaa 2-vuotias vaipankäyttäjä, ja silloin tarpeen oli tavaroita joita 3-vuotias ei tarvitse). Lista käydään siis läpi ennen pakkaamisen alkua, muutama päivä ennen matkaa.
Ennen lasta ei listoja tarvittukaan, silloin pakkaus sujui parhaiten niin, että kävin vaatekaapin ja kosmetiikan läpi ajatuksella mitä tarvitsen, mitä tilanteita matkalla tulee vastaan (paras vaihtoehto muuten samaan keliin matkatessa on ottaa muutaman päivän ajalta pyykistä puhtaana tulevat vaatteet, ne on kumminkin lempparit) ja keräilen niitä sängyllä (tai muuhun tarpeeksi tilavaan paikkaan). Tuloksena on vuori tavaraa joka ei tule missään nimessä mahtumaan mukaan 😉 Sitten karsin, pohdin asukokonaisuuksia (mikään vaate joka ei sovi useaan asuun ei lähde mukaan) ja lopputuloksena ehkä 50% ekan vaiheen tavaroista lähtee mukaan. Mulle toimii parhaiten tosiaan visualisointi silloin kun tavarat on yhdessä kasassa ja sitten näkee kokonaisuuden, karsimista käytän siksi että mieluiten matkustan vain käsimatkatavaralla (esim. 10 päivän NY-reissu meni hyvin näin)…lapsen kanssa ei ainakaan vielä tosin onnistu.
Meillä mies on sellainen että tulee hän vaikka aamuyöstä kotiin matkalta, niin kassit purkaa heti, pyykit pesuun (tai odottamaan aamua) ja matkalaukku omalle paikalleen. Itse en ole ehkä näin pedantti, mutta oikeasti tavaroiden heti purkaminen on tosi hyvä tapa, ja jotenkin helpottaa kotiinpaluuta huomattavasti.
Mä olen käyttänyt listoja myös ennen lapsia, jotenkin en saa ajatuksia kasaan jos en kirjoita. Jostain syystä nimenomaan käsinkirjoittaminen selkeyttää ajattelua, vaikka paremman puutteessa kännykkäkin käy. Mitä tarkemmin on aikaa miettiä, sitä vähemmällä tulee toimeen. Toisaalta esimerkiksi nyt kun oltiin autolla ja junalla liikkeellä, tavaran määrällä ei niin ole merkitystä, se korostuu enemmän lentäessä. Lohdutan itseäni nykyisin usein myös sillä, että perustarvikkeita saa ostaa kaikkialta, joten ei ole niin stressiä siitä unohtuuko jotain.
Päivitysilmoitus: Paluu pakaasien äärelle | Arkijärki