Paluu pakaasien äärelle

Viime talvena lähdimme viikoksi koko perheen voimin pohjoiseen. Pakkaaminen ja lähtö ei sujunut kovin stressittömästi ja tuolloin vannoin, että jonain päivänä tämäkin vielä onnistuu. Taannoisista virheistä oppineena ja pari kertaa sen jälkeen harjoiteltua luulen hallitsevani homman jo vähän paremmin.

Ensinnäkin tarvitsen aina listan. En pysty pakkaamaan järkevästi ilman muistilistaa, ellei kyseessä ole todella lyhyt reissu. Hyvä muistilista taas syntyy vain siten, että saan hetken keskittyä siihen sataprosenttisesti. Vaikka olen aika pätevä hoitamaan useita asioita yhtä aikaa (kukapa pienten lasten äiti ei olisi?), pakkauslistan tekeminen vaatii täydellistä rauhaa. Vain sillä tavalla saan ajatukseni koottua siinä määrin, etten unohda mitään olennaista. Kommenteissa ehdotettiin taannoin, että pitäisi olla sellainen lista, joka toimisi ihan kaikissa tilanteissa. Mutta en ymmärrä mitä hyötyä on listata lähes kaikki omistamani vaatteet, kun pakkaamisessa on kyse nimenomaan valinnoista?

Systeemini on tämä: ensin tarkistetaan säätiedoitus. Se toimii suunnitelman pohjana. Sen jälkeen otetaan huomioon, millainen matka on kyseessä, ja aloitetaan olennaisista. Jos tarkoitus on ulkoilla, kaikki tarvitsevat siihen sopivat kengät ja vaatteet. Jos ollaan menossa juhliin, olennaisinta on miettiä, missä vaatteissa juhlitaan. Sitten kirjataan ylös kaikki perustarvikkeet, kuten yöpuku ja alushousut. Jos en kirjoita näitä muistiin, lähden todennäköisesti matkaan ilman.

Kuunneltuani muutaman podcastin aiheesta, sain uuden ahaa-elämyksen. Nimittäin että pakatessa kannattaa miettiä asukokonaisuuksia (englanniksi ”outfit”). Eli yksinkertaisesti sitä, mitä aion pitää päälläni tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tai jos ei jaksa miettiä niin tarkasti, niin miettii sitten siltä kannalta, montako asua tarvitaan neljän päivän reissulla, jossa ohjelmassa on sekä rentoa oleilua että ravintolaillallinen. Sitten pakataan tarvittavat asut mukaan alusvaatteita myöten.

Kenties tämä on teille lukijoille ihan perusjuttua, mutta oma ajatteluni on ollut pakkaamisen suhteen sen verran alkeellista, että asia tuli ihan uutena. Uskokaa tai älkää, mutta olen yleensä aloittanut pakkaamisen ”pohjalta”, eli niistä alushousuista. Laskenut monetko tarvitaan, ja sitten edennyt siitä vaateryhmä kerrallaan kohti päällysvaatteita. Voin kertoa, että ko. menetelmä on aika työläs. Naistenvaatteissa nimittäin on olennaista, millaiset alusvaatteet tulevat muiden vaatteiden alle (esim. valkoisen t-paidan alle ainakaan minä en laita mustia rintaliivejä). Olen siis tähän asti tehnyt kaiken nurinkurisesti päättämällä ensin mitkä alusvaatteet otan mukaan. Sitten olen valinnut muut vaatteet siltä pohjalta miten ne soveltuvat valittujen alusvaatteiden päälle. Mutta olisi huomattavasti järkevämpää miettiä päällepäin näkyvä asukokonaisuus ensin, ja sitten valita soveliaat alusvaatteet kuhunkin asuun. Muutama vuosikymmen meni tämänkin asian tajuamiseen, mutta onneksi oppia ikä kaikki.

Sitten kun listalle on saatu oikeanlaiset vaatteet, täytyy miettiä vielä muut jutut. Tarvittava kosmetiikka on yksi kategoria. (Tässäkin on ongelmia, pakkaan aina joko liikaa tai liian vähän.) Sitten on lisäksi muut tavarat, joita juuri tällä nimenomaisella matkalla tarvitaan. Esim. mökille mennessä sinne on usein muutakin vietävää, vieraille on usein tuliaisia ja sitten on tietysti kaikki elektroniikka, jota ilman elämä käy hankalaksi. Voisin kuvitella tekeväni sellaisen peruslistan, jossa on ne ehdottomat tavarat, joita ilman elämä kävisi tosi hankalaksi. Eli vanha kunnon ”pass, biljett och pengar” toimii hyvin edelleen, lisättynä varmaan puhelimella, laturilla ja hammasharjalla. Mutta muuten matkalistat ovat aina erilaisia.

13 vastausta artikkeliin ”Paluu pakaasien äärelle

  1. Matkavaatteista minäkin mietin ensin matkan kohde, mahdollinen sää ja matkan pituus. Sitten yläosat ja alaosat ja niistä erilaiset yhdistelmät. Alusvaatteet, sukat, kengät ja päällysvaatteet. Lentokoneessa päälle kaikkein painavimmat ja käsimatkatavaroihin kevyimmät.
    Hiihtoreissuille on oma listansa vaatteineen, suksineen ja monoineen.
    Minulla on aina lähtövalmiina kuntosali+uimahallikassi.
    Listat luo varmuutta lähtöön, kiireessä moni tärkeä asia unohtuu.

    • Jos ei ole listaa, aina puuttuu jotain olennaista. Sen olen vuosien aikana oppinut, joten en edes yritä ilman. Hyvä vinkki tuokin, että päälle kaikkein painavimmat vaatteet. Toimii myös muutoin kuin lentäessä, esimerkiksi toppatakki on helpointa kuljettaa päällä kuin tunkea sitä matkalaukkuun.

  2. Olen itse käyttänyt tuota outfit -ajattelua pidemmillä ulkomaankomennuksilla eli 5 asukokonaisuutta (joissa osia voi yhdistellä tietty) plus 1 vapaa-ajalle, kenkiä ja koruja myyöten. Ja luulen, että näin olen pystynyt ylipäätään lähtemään puolen vuoden keikoille yhdellä matkalaukulla vaatteita.

    • Arvasin että kehittyneemmille matkailijoille tämä on selvä homma. Olen järjestelmällinen, mutta tässä kohdassa se on toiminut itseäni vastaan! Ja nostan täysin hattua tuolle yhden matkalaukun tekniikalle. Sulla on varmasti tekniikka hioutunut huippuunsa.

  3. katselin kateellisena harrastuksensa kautta leireilyyn tottuneen lapseni pakkaamisia, ja otin opikseni.
    Hän laati asukokonaisuudet alusta loppuun, kääri kunkin kokonaisuuden tiukalle rullalle ja työnsi matkalaukkuun. Samaa kaavaa noudattamalla pakkasin samalle perhematkalle minäkin, ja olin tyytyväinen. Sillä erotuksella, että minä käytin jokaista asukokonaisuutta, enkä saanut murrosikäisen ”mullaeioomitäänvaatteita” -kriisiä 🙂
    Opetin saman metodin vielä nuorimmaisellekin.
    Kolmen naispuolisen vaatteet veivät yhteismatkalaukusta vähemmän tilaa kuin kahden miespuolisen…

    Lapsi oli ammentanut oppinsa harrastusryhmän paljon matkustelevilta aikuisilta: käyttövaatteet asukokonaisuuksittain alusta loppuun, tiukalle rullalle ja matkalaukkuun. Päällimmäiseksi vaatekerrokseksi tulee pukupussiin mahdollisimman väljästi pakattu esiintymisasu, joka ei kestä rypistymistä.

    • Onpa hienoa, että jo lapsena oppii näin käytännöllisen asian! Nämä on juuri sellaisia arjen taitoja, joita soisi lasten oppivan, koska ne helpottavat elämää niin paljon. Minua ei kukaan ole tullut opettaneeksi pakkaamaan, joten olen sitten kehitellyt näitä ei niin toimivia systeemejä. Mutta yritän kyllä siirtää nämä fiksummat taidot omalle jälkikasvulleni!

  4. toimisiko masterlista jossa olisi jo valmiina ne tavarat jotka lähtevät aina mukaan (yöpuvut, alusvatteet, kosmetiiikka, hiusharja jne.) sitten täydentävät tilannekohtaiset eli sään/toimintojen mukaiset jotka pohditaan erikseen reissuun lähtiessä voisi kaivaa tietokoneelta master listan ja sitten vain täydentää siihen tarvittavat silloin helpoiten jäävät tuotteet olisivat listalla jo valmiina (hammasharjat jne.) itse mietin lähes aina outfit ajattelulla olen todennut useimmiten pärjääväni vähemmällä mitä alunpitäen ajattelin joten olen myös opetellut karsimaan siitä kasasta jonka ensin kaivan kaapeista matkaan läheteväksi

    • Tässä masterlistassa on ideaa. Se voisi sisältää ne välttämättömät, kuten elektroniikan ja yöpuvun jne. Säästäisi ehkä osittain työtäkin, koska kirjoitan ne joka kerran uudelleen. Minäkin usein pärjään vähemmällä kuin olen luullut, mutta silti aina pakkaan vähän liikaa varmuuden vuoksi.

  5. Mä pakkaan matkoille niin vähän, ettei siihen mitään listaa tarvita ja yleensä aina samankaltaisesti. Päällä housut, paita, neule, takki ja kävelykengät. Kassissa housut ja hame eli yhteensä 3 alaosaa, kolme paitaa kassiin ja virallisiin tilaisuuksiin jakku tai toinen neule, nämä riittää viikoksi, jos kaikki sopii yhteen. Sopivat asusteet piristävät asut ja monesti pakkaan vaihtokengät. Iltapuku on tarvittaessa mukana. Oloasu, alusvaatteet, sukat, shampoopala (pesen sillä hiukset, kasvot ja vartalon ja tarvittaessa vaatteetkin), Madaran pihlajavoide, deodorantti, meikit ja hiusharja. Käsilaukussa on kynä, muistikirja, e-kirja, tietokone, puhelin, kuulokkeet, lompakko, avaimet, passi ja matkatositteet. Urheiluvaatteet tulevat ajoittain mukaan.

    • Kuulostaa todelliselta minimalismilta, joka kyllä varmaan helpottaa matkustamista tosi paljon. Itse en enää kuljeta muistikirjaa mukana, koska kirjoitan kännykkään jos tarvitsee jotain.

  6. ”toimisiko masterlista jossa olisi jo valmiina ne tavarat jotka lähtevät aina mukaan…”

    Tykkään tuosta Masterlista-termistä.

    – silloin siinä voisi olla ne kaikki jotka lähtevät aina mukaan _yksitellen_ lueteltuina, tyyliin passi, luottokortti, hammasharja jne ja siitä voi tehdä reissukohtaisen valinnan (jos siis joskus ei tarvitse vaikkapa passia, ideana että lähes aina kaikki lähtee mukaan).

    – sitten siinä voisi olla muistutuksena harrastelista, relelista, kirjallisuuslista jne jotka eivät olisi muuta kuin sanan tai parin muistutuksia.

    Eli esim viikon etelänmatkalle muistutuksena harrastelista saattaisi saada aikaan omat listat päivävaelluksille ja snorklailuille, relelista ”kaksi formaalia illallista ja neljä rennompaa, mitä releitä otan messiin” jne, kirjallisuuslista ”otanpa osoitekansion ja matkaoppaan mukaan”.

    Tuollainen Master-lista missä lueteltaisiin vain ne kaikista tärkeimmät (”passi, lääkkeet, luottokortti, määränpään avaimet”) lisättynä muistutussanoilla _toiminnoittain_ siitä, mitä muuta pitää ottaa mukaan – ja tehdä niistä reissukohtaisesti oma listansa-, voisi skulata mainiosti.

    • Olipas kattava lista! Jos on lämpimään maahan menossa reppureissaamaan, tuo on hyvä lähtökohta. Toimii huonommin perhelomalla Lapissa 😀

Jätä kommentti