Olen ottanut työhuoneen eli asuntomme sekatavaravaraston työn alle. Tavoitteena on muuntaa se jälleen viihtyisäksi huoneeksi. Koska työhuoneella on niin monta eri käyttötarkotusta, siellä on myös paljon erilaisia tavaroita. Koska huone on selvästi syrjemmässä muista huoneista (sen ohi ei esimerkiksi koskaan kuljeta, koska ovi on käytävän päässä), sinne tulee heiteltyä ”väliaikaissäilytykseen” kaikenmoista tavaraa. Niitä raivaten saakin useamman päivän kulumaan helposti.
Itse asiassa minun oli tarkoitus ruveta (jälleen kerran) raivaamaan papereitani, mutta koko huone oli niin masentavassa kunnossa, että päädyin lähtemään liikkeelle ovensuusta ja etenen siitä kohti takaseinää ja papereita. Aloitin silti paperitavarasta, nimittäin lasten piirustuksista ja postikorteista. Säästin ja arkistoin osan niistä, mutta osan laitoin suoraan paperikeräykseen. Sinne meni myös kaikki viime vuonna saamamme joulukortit (ja nyt minulla on huono omatunto sen vuoksi, jos tätä lukee joku joka meille lähetti hienon kortin. Niitä ihailtiin ja pidettiin esillä monta viikkoa, mutta nyt oli pakko laittaa ne pois. Anteeksi!)
Sen jälkeen kävin läpi kaikki säästämäni pahvilaatikot (kyllä, minulla on erikokoisia siistejä laatikoita ja muita purkkeja hyllyllä, koska välillä niitä aina tarvitaan), karsin huonoimmat pois ja järjestin säästettävät siististi takaisin. Sen jälkeen kun kirppistä odottavista vaatteista oli karsittu talvikauden kamppeet vinttiin, huone näyttikin ihan erilaiselta kuin ennen. Lattian pystyi imuroimaan kunnolla ja se seinusta, jonka parissa olin työskennellyt, näytti tosi hyvältä. Tätä kesti yhden illan.
Seuraavana päivänä nimittäin kävin papereiden kimppuun, ja seesteys oli mennyttä. Kun kunnolla rupeaa raivaamaan, tulee väistämättä sotkua. Koska papereita on taas kertynyt vaikka kuinka, ne oli kätevintä setviä lattialla. Laskin, että lajittelun jälkeen oli 12 pinoa plus roskat. Lisäksi löytyi vino pino valokuvia (jotka lajittelin karkeasti kolmeen laatikkoon), sekä muutamia tavaroita, joiden lopullista säilytyspaikkaa en ole vielä päättänyt. En tietenkään saanut hommaa kerralla valmiiksi. Hain vintiltä tyhjiä kansioita ja valokuva-albumeita, ja vaikka samalla reissulla vein sinne joulupapereita, kirppisvaatteita ja tyhjiä säilytyslaatikoita, edellisen päivän siisti nurkka oli mennyttä. Nyt työhuone näyttää melkein samalta kuin aloittaessa, vaikka tietysti on lohdullinen ajatus, että niiden tavaroiden alla ei tällä kertaa ole paksua pölykerrosta. Silti on vähän masentavaa, kun tuntuu että ottaa askeleen eteen ja kaksi taakse.
Ilmeisesti käy niin, että kun ensin raivaa yhden kohdan tyhjäksi, se täyttyy hetkessä uudestaan roinasta, jota rupeaa käymään läpi siitä vierestä. Tyhjään tilaan on niin kätevä laskea käsistään kaikkea ylimääräistä. Loogisesti ajatellen sotkun pitäisi lopulta helpottaa, kun koko huone on raivattu. Mutta ennen kuin ollaan siinä pisteessä… En ikinä saa tämän kokoisia juttuja kerralla valmiiksi. Olen nyt siivonnut työhuoneessa kaksi päivää, eikä loppua vielä näy. Kun käytössä on tunti silloin, toinen tällöin, työ etenee hitaasti ja pätkittäin. Lisäksi ne raivatut tavarat pitää nopeasti toimittaa oikeaan paikkaan, tai muuten alkuperäinen sotku vain siirtyy huoneesta toiseen. Lyhyesti sanottuna kaaos ei katoa, ellei tavaraa poistu ovesta ulos.
Terveisiä siis sotkun ja raivaamisen välimaastosta! Kunhan saan taa paperit ojennukseen, kirjoitan projektista lisää.
Tuollasta se just on! =D
Mun mies aina pyöritteli silmiään, kun mä ”siivosin”. Joka paikassa oli kahta hirveämpi sotku, koska olin räjäyttänyt kaapit levälleen. Mun tapana oli tosi usein siivota sillein, että vaikka kaaos oli jossain aivan muualla kuin kaappien sisällä (mulla on aina ollu siistit kaapit), aloitin kuitenkin sieltä. Eli purkasin kaapit tyhjäksi ja aloin raivaamaan. Sitä raivaamista/”siivoamista” kesti sitten aina päivätolkulla ja huusholli oli sen mukainen. Eikä se oikeasti siivousta vaativa tila välttämättä siivoutunut lainkaan (eli lattiat)!
Nykyään kaappien siivous on lähes olematonta, koska olen karsinut niin paljon, eikä turhaa enää juurikaan ole – ellen joskus keksi, että joku juttu onkin muuttunut tarpeettomaksi. Eikä kaaosta suuremmin ole enää muuallakaan, koska lapset on jo isoja, tavaramäärät vähentyneet huomattavasti jne.
Huusholli on nyt siis kuosissa. Se on aika ajoin todella tylsää, koska tykkäisin kovasti raivata nurkkia. Välillä sitten räjäyttelen kaappeja ihan vaan huvin vuoksi… mutta enää se jälki ei ole samanlaista kuin silloin, kun tavaraa oli hurjasti enemmän.
Tavoittelen sellaista tilannetta että noita papereita ei tarvitsisi setviä ENÄÄ IKINÄ. Joo, tiedän sanoneeni tämän ennenkin. Eli tähtäimessä on tuollainen kuvailemasi tilanne, toivon sinne vielä pääseväni 🙂 Ehkä joku kaveri ottaisi sinut järjestelemään omia kaappejaan, jos meinaa tylsyys iskeä? 🙂
Minulla loppui tuo papereiden kanssa veivaaminen hyvin suureksi osaksi, kun siirryin sähköiseen toimistoon ja skannasin papereita. Tosin 13-16 mapin läpikäyminen skannerin kanssa on urakka sinänsä, vaikka siitä karsisikin. Nyt mapeista löytyy vain sellaiset, jotka on pakko säilyttää paperisina tai joita ei voi skannata: viralliset tärkeät paperit, todistukset ja muistot (rajatusti) sekä työpapereista pakkoarkistoitavat, ja sellaiset koulupaperit, joihin palaan, mutta joita on hankala skannata, koska jälki olisi huonoa.Sen lisäksi rajoitin papereiden tulemista ja syntymistä kaikilla mahdollisilla tavoilla.
En usko että jaksaisin systemaattisesti skannata papereita, mutta on tässä taas tullut oivalluksia parin päivän aikana. Mulla on joku ihmeellinen paperin pelko aina vaan, ja siitä nuo kasatkin johtuvat. Pelkään siis että heitän pois jotain tarvittavaa, vaikka juuri koskaan en ole mitään tarvinnut. Tämä on ihan selkeästi joku psykologinen juttu.
Jännä juttu nuo joulukortit. Minäkin olen aikanaan potenut huonoa omatuntoa niiden roskiin laittamisesta enkä kuitenkaan ajatellut, että muiden pitäisi säästää minun lähettämät kortit. Nykyään kortit lähtee roskiin heti joulupyhien jälkeen.
Tarvitsetko todella kaikkea sitä tavaraa mitä säästät? Ennen ostin aina lisää säilytyslaatikoita ja mietin säilytyssysteemejä ja silti oli aina sotkuista. Säilytin paljon tarpeetonta ja tavaroita joita luulin että pitää säilyttää esim ylioppilaslakki. Kesti kauan tajuta, että vain tavaraa vähentämällä voin voittaa ja sillä tiellä olen edelleen.
Lapsiperhearki asettaa kyllä omat haasteensa. Meillä tavaramäärä on vähentynyt selkeästi lasten kasvaessa.
En taatusti tarvitse 🙂 Mutta en ole immuuni varmuuden vuoksi säästämiselle, vaikka kirjoitin jopa aiheesta kokonaisen kirjan. Pystyn ihan helposti ymmärtämään, jos jonkun on vaikea heittää jotakin pois. Minulla se vaatii aina jonkinlaisen ahaa-elämyksen tai oivalluksen, ennen kuin raivaaminen lähtee kunnolla käyntiin. Meillähän on siitä huolimatta tavaraa aika maltillisesti säilytystiloihin nähden. Nämä ylipursuilevat jutut ovat kuitenkin hyvin hallittavissa olevia määriä, verrattuna moneen kotiin. Siinä mielessä tilanne ei ole paha, ja kun kyseessä on jatkuva prosessi, tilanne ei ylivoimaiseksi päädykään.
Sivusin samaa aihetta tänään omassa kirjoituksessani. Kummasti kun järjestelee, ylimääräinen tavara (joka on menossa jonnekin) aiheuttaa sotkua. Tämä johtunee siitä, ettei poistuville tavaroille ole kunnollista paikkaa.
Nyt minulla on ylimääräinen hylly eteisessä (toivon, että joku ostaa sen pian), ja siihen on kasautunut poismenevää tavaraa. Aina kulkiessani kuljettelen tavaroita sinne, minne ne ovatkaan menossa (kierrätykseen, annettavaksi eteenpäin, myytäväksi kunhan ostaja tulee hakemaan..)
Koitan pyrkiä siihen, että poismenevät tavarat sopisivat kaappiin, mihin niiden on tarkoitus sopia. Ja koitan järjestellä yhden paikan kerrallaan, ja oppia, että ensin pitää saada yksi paikka valmiiksi, ennenkuin saa aloittaa uutta!
Siis juuri tuo välivaihe on se, mikä sotkua aiheuttaa. Siksi tällaiset raivausprojektit ovat riskialttiita, koska jos ne jäävät kesken, ne välivaiheet muuttuvat pysyviksi. Näin on käynyt työhuoneessa monta kertaa. Nyt tietyistä töihin liittyvistä aikataulusyistä yritän saada tällä viikolla mahdollisimman paljon aikaiseksi, ettei mitään jäisi roikkumaan puoliväliin.
Näin se menee, että ennen kuin tilanne paranee, se pahenee <3 Ja toisaalta järjestyksen lisääminen ei välttämättä näytä siltä. Täytyy vain luottaa prosessiin ja siihen, että lopputuloksena on lopulta sujuvampi ja helpompi arki kotona 🙂
OSuvasti sanottu! Yritän luottaa prosessiin sekä saada sen hoidettua loppuun asti. Jos näin käy, arki kyllä helpottuu ja selkeytyy merkittävästi!
Keskityt vain yhden osan valmiiksi kerrallaan, niin kyllä se siitä. Tsemppiä!
Jep, sotkua tulee, etenkin jos tilaa ei ole ylettömästi…nimimerkillä ollaan tyhjennetty viimeiset viikot kaapeista, vintiltä ja kellarista turhia tavaroita ja myyty niitä, laitettu kiertoon jne. Vintti ja kellari ja kaapit on nyt kivasti väljässä kunnossa, vaan koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, kun pitäisi saada loputkin turhat tavarat kiertoon…pitää koittaa vaan kestää (eikä tehdä paniikkireaktiota, että nakkaa kaiken odottamaan yhdessä säkissä vintille odottamaan sitä hetkeä kun on aikaa ja halua tehdä asialle jotain :)).
Tunnistan tilanteen. Noita paniikkireaktioitakin on tullut koettua. Tsemppiä loppurutistukseen!