Minulla on yksi pieni mutta tärkeä rutiini. Sen ansiosta kotiavaimeni ei ole koskaan hukassa. En pysty muistamaan, milloin olisin joutunut etsimään kotiavaimia lähdön hetkellä, sillä ne vain yksinkertaisesti ovat aina samassa paikassa. Edellisen kerran kotiavaimet ovat olleet hukassa joskus vuosia sitten!
Tämä rutiini on rakennettu tietoisesti. Minusta on nimittäin lievästi sanottuna piinaavaa, jos avaimet ovat hukassa. Hermostun ylipäätään siitä, että en löydä jotakin mitä tarvitsen, mutta kotiavaimet ovat ehkä se pahin hukassa oleva tavara, sillä ne ovat niin välttämättömät elämässä. Ei voi lähteä kotoa, jos ei ole avaimia.
Kun tulen kotiin, laitan avaimet aina samaan paikkaan, ennen kuin teen mitään muuta. Kun olen avannut ulko-oven, avaimet ovat kädessäni. Astun kynnyksen yli, ja pudotan avaimet avainkoriin, joka on eteisessä heti ulko-oven vieressä. Vasta sen jälkeen otan kengät pois, lasken muut tavarat käsistäni ja niin edelleen. Olen suunnitellut meidän eteisen niin, että edellä kuvattu koreografia on mahdollinen pienimmällä mahdollisella ponnistuksella.
Mitään kovin ihmeellistä se ei vaadi – on vain yksi kriittinen asia. Avainten säilytyspaikan pitää olla sellainen, että mikään ei ole helpompaa, kuin laittaa ne oikeaan paikkaan. Koska olen melko suurpiirteinen tyyppi, säilytyspaikan on oltava sellainen, että avaimet voi kirjaimellisesti heittää tai pudottaa paikalleen. Mikään pikkutarkka näpertäminen, kuten esimerkiksi oikeaan koukkuun tai lokeroon tähtääminen jäisi minulta kiireessä tekemättä. Niinpä ratkaisu on tämä: heti ulko-oven vieressä, sillä puolella miltä ovi aukeaa, on hylly. Hyllyn päällä on hyvin laakea kori, jonne avaimet laitetaan. Kori on ison lautasen kokoinen halkaisijaltaan, joten siihen osuu suurempia tähtäämättä. Sen sijainti taas on sellainen, että siihen ylettää kättä ojentamalla. Koska hylly on heti oven vieressä, sitä ei voi olla ohittamatta, kun tullaan sisään. Avainkori on ensimmäinen asia, joka tulee eteisessä vastaan. Yhdistelmä laakea kori + täydellinen sijainti johtaa siihen, että avaimet voi nakata sinne päin, ja ne päätyvät oikeaan paikkaan väistämättä.
Tämän mahdollisimman helpon säilytyspaikan lisäksi on tietysti pitänyt opetella ojentamaan käsi heti sisään tultua, ja laittamaan avaimet juuri siihen. Mutta koska kori on sellaisessa paikassa ettei sitä voi mitenkään ohittaa, opetteluun ei mennyt kovin pitkään. Ei tarvinnut ponnistella eikä tehdä mitään kommervenkkejä. Tuo avainkori on samalla kaikkien muidenkin avainten säilytyspaikka. Ne ovat siinä iloisessa sekamelskassa, mutta siitä ei oikeastaan ole mitään haittaa. Oikea avain löytyy muiden seasta, ja on hyvin helpottavaa, kun tietää ettei avaimia ole missään muualla. Jos jokin avain ei löydy, voi olla varma, että silloin on itse jättänyt avaimet palauttamatta oikeaan paikkaan. Välillä nimittäin saattaa käydä niin, että jos mukana on ollut vaikkapa mummolan tai auton avaimet, ne ovat jääneet käsilaukkuun. Tämä taas johtuu siitä, että ko. avain ei ole ollut valmiina kädessä, kun olen palannut kotiin. Mutta kotiavaimet ovat poikkeuksetta oikeassa paikassa. Useimmiten muistan myös viedä sinne ne muutkin mukana olleet.
Tämä asia on aivan hirveän pieni yksityiskohta arjessa, mutta siitä on valtavasti hyötyä. Jos tulisi jokin äkillinen hätätilanne, voisin syöksyä ovesta ulos ja samalla napata avaimet mukaan. En tiedä, kuinka paljon ihmisillä yleensä menee vuodessa aikaa siihen, että he etsivät hukassa olevia tavaroitaan, olen kuullut erilaisia lukemia mutta en ole löytänyt yhtään kriittistä tarkastelua kestävää lähdettä. On kuitenkin fakta, että kotiavainten takia minulta ei tuhraudu vuodessa minuuttiakaan. Koska paikka on aina sama, myös esimerkiksi isovanhemmat tietävät, mistä avaimia kannattaa hakea, jos ovat esimerkiksi lapsia hoitamassa.
Jos avaimet tuppaavat häviämään, suosittelen lämpimästi helpointa mahdollista säilytyspaikkaa oven vieressä. Onko jollain muulla vastaava rutiini käytössä? Miten huolehditte siitä, etteivät tärkeät tavarat huku?
Meillä on siitä kätevä tilanne tällä hetkellä, että kotiin tultua avaimet pitää laittaa takaisin oveen roikkumaan koska ovea ei saa lukkoon ilman avainta. Siitä ne myös muistuu mukaan lähtiessä koska ovi ei mene myöskään ulkopuolelta lukkoon ilman sitä avainta. Tästä johtuen avaimet ei ole kertaakaan tämän 8 vuoden aikana unohtuneet kotiin 🙂 Ainoa ”ongelma” tuossa ovessa on, että jos sisäpuolella on avaimet lukossa, sitä ei saa ulkopuolelta auki. Eli jos olen ensimmäisenä kotona, pitää muistaa ottaa avaimet pois lukosta että toinenkin pääsee sisään. Silloin jätän samaan tapaan sinun kanssa avaimet eteisen lipaston päälle käsilaukun viereen, siitä ne muistuu mukaan ja tiedän että avaimet löytyy siitä jos eivät roiku ovessa.
Muuten tärkeät tavarat kuten esim. passit ovat aina tietyssä samassa paikassa josta ne löytää. Satunnaisemmat, vain hetken tarvitut tärkeät paperit ym. löytyvät keittiön hyllyltä, kunnes asia on hoidettu. Puhelimet on latauksessa aina samassa paikassa joten niiden kanssa pitää vaan muistaa ottaa ne mukaan ja lompakko on aina käsilaukussa. Mulla on vakikäytössä aina vaan yksi laukku kerrallaan joten en siirtelee käsilaukun tavaroita kassista toiseen. Nyt kun aloin miettiä niin harvoin on mitään tärkeää, jokapäiväistä kadoksissa 🙂
Minusta elämää helpottaa ihan merkittävästi, jos tietyt asiat ovat aina samalla paikalla. Siis sellaiset, joiden etsiminen stressaa erityisesti. Tosin olen sellainen friikki että stressaan suunnattomasti ylipäätään jos jotain on hukassa, joten ehkä se edistää tätä järjestyksen pitämistä myös, mutta ei mullakaan kaikki ole niin tip top. Paitsi näiden tiettyjen tavaroiden suhteen, joissa se etsiminen olisi erityisen inhottavaa.
On! Eteiseen tultaessa on tarjolla avonainen hyllystö, jonka korkealla hyllyllä on iso, avoin laatikko, jonne avaimet lennähtävät kädestäni. Niiden takaisin taskuun tunkeminen on vaivalloisempaa kuin laatikkoon nappaaminen ja sieltä ne siis aina löytyvät.
Eikös tosin sanota että yksi järjestyksen avain on se, että tavaroille on mahdollisimman helppo paikka johon laittaa ne käytön jälkeen. Kujetusta, avaamista ja nostamista vaativa säilytyspaikka jää pölyyntymään keskenään tavaroiden ajelehtiessa pöydillä.
Helppous on minusta avainsana kaikessa. Mitä useammin jotakin käyttää, sitä helpommassa paikassa sen pitää olla. Esimerkiksi minusta oli pienenä hienoa, kun mummolassa oli sellainen avainkaappi, johon avaimet laitettiin roikkumaan. Mutta on tajunnut etten ikinä jaksaisi laittaa avaimia mihinkään koukkuun oven taakse, vaan ne pitää iskeä heti kädestä paikkaan, josta ne löytää varmuudella uudestaan.
Jep, sama rutiini. Jo vuosia ja useassa asunnossa on ollut tuo käytäntö, lipaston päällä eteisessä avainkulho jonne avaimet heti ovesta astuttaessa. Nykyisessä asunnossa ei vuosiin ollut eteisessä lipastoa, joten ei luontevaa paikkaa avainkulholle. Silloin ratkaisin sen varaamalla yhden naulakonkoukun avainkoukuksi. Mutta ah kun helpottui tämäkin kun saatiin lipasto eteiseen ja avainkulho palasi tehtäväänsä 🙂 Samaten kännykällä on tietty paikka kotona, muuten hukkuu helposti (kotona meillä puhelimet ovat pääosin äänettömällä, joten etsiminen voi olla haastavaa jos vaan laskee jonnekin kädestään).
Mies ei samaa strategiaa suostu käyttämään ja hänen avaimensa on ”jossain” vähintään kerran viikossa.
Muakin ihmetyttää, miksi kaikki perheenjäsenet eivät ole yhtä systemaattisesti omaksuneet tätä käytäntöä itselleen… 🙂
Meilläkin on eteisessä lipasto, jonka päällä on laakea kulho avaimille, matkakorteille ja aurinkolaseille. Laitan kotiintullessa avaimet siihen heti kädestä ja eivät ole kertaakaan hukkuneet tai unohtuneet.
Kotoa lähtiessä hoen mantraa: ”avaimet, puhelin, matkakortti, lompakko”, samalla kun tarkistan, että ovat laukussa. Ja asunnosta poistuessa avaimet ovat kädessä samalla kun suljen oven. Aina.
Olen hyvin taipuvainen rakentamaan läjiä ja kasaamaan nyssäköitä ja sullomaan äkkiä kaappiin ennen vieraiden tuloa, joten tiettyjen tärkeiden asioiden suhteen on oltava helppokäyttöiset ja selkeät paikat.
Olen arjessa hyvin huomannut, että jos ylijärjestää aktiivikäyttötavarat liian monimutkaisen systeemin taakse, tavarat jäävät vain lojumaan.
Mulla on matkakortti pysyvästi lompakossa, joten se tulee mukaan jos lompakko tulee. En muista milloin olisin lähtenyt kotoa ilman avaimia, se on jotenkin yhtä selkäytimessä kuin niiden palauttaminen paikalleen. Tuo ylijärjestäminen on muuten sellainen juttu, että se lähinnä hidastaa järjestyksen pitämistä. Mulla on vähän sitä tendenssiä parissa paikassa, ja niiden järjestys ei kyllä meinaa pysyä.
Paras systeemini on pienen pieni naulakko väliovessa. Kun avaan rappukäytävän puolelta oven avaimilla ovat ne kädessä ja ennen kuin samalla kädellä ( toisessa kädessä lapsi/ kassi/ …) pitää avata väliovi menee avaimet samantien siihen naulaan ennen välioven avaamista.
Ongelma tulee silloin kun joku kiltisti avaakin minulle oven enkä käytä omia avaimiani..
Totta! Ainoa riski että avaimet eivät päädy koppaan on se, että tulen sisään avaimet laukussa, ja joku muu avaa oven.
Todellakin on käytössä! Meillä on heti tuulikaapin jälkeen seinällä pieni naulakko, jossa pidetään (vain ja ainoastaan) avaimia. Avaimet laitetaan aina suoraan omaan koukkuunsa, joten niitä ei tarvitse etsiä. Ja jos avain ei jostain syystä ole paikallaan naulassa, se löytyy taskusta. Helppoa ja kätevää.
Myös lompakolla ja puhelimella on omat paikkansa, joissa ne ovat aina, kun eivät ole taskussa/laukussa. Vähentää turhaa etsimistä huomattavasti.
Minulla on puhelin yleensä latauksessa tietyllä pöydällä, jos se ei ole käsilaukussa tai taskussa. Lompakko on taas käsilaukussa, sille ei ole niin selkeää omaa paikkaa käsilaukun ulkopuolella. Yleensä se kuitenkin löytyy.