Kesäkuussa ostin kaiken taloyhtiön pihakirppikseltä. Saldo näyttää tältä:

• 2 kesäiset farkut
• rihkamakoruja (saatu)

Myynnissä oli paljonkin kivoja vaatteita ihmisillä, mutta lopulta ostin itselleni naapurin vanhat farkut. Ne olivat kahdet samanlaiset, mutta eri väriset; mintunvihreät ja hailakan vaaleanpunaiset. Sekä koko että malli sattuivat sopimaan täydellisesti, ja 3 euroa kappaleelta tuntui sopuhinnalta. Nämä eivät ole oikeastaan varsinaista farkkukangasta, vaan jotain kevyempää ja hyvin joustavaa. Ostin aiemmin keväällä punaiset farkut kirppikseltä myös, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan. Ne tuntuvat jotenkin turhan tiukoilta, vaikka sovitin ne ennen ostamista. Nämä sen sijaan olivat kuin minulle tehty. Olen pitänyt molempia värejä, ja kunhan ilmat taas hieman viilenevät pidän niitä lisää.

Eikö olekin kesäiset värit!

Samalta kirppikseltä esikoinen sai lahjaksi toiselta naapurilta valtaisan kasan rihkamakoruja. Niitä oli niin paljon, että lapsi pyysi auliisti minuakin valitsemaan sieltä muutaman korun itselleni. Joukossa oli kaikkea mahdollista itse askarrelluista helminauhoista hiussolkiin, strassikaulanauhoihin ja mitä erilaisimpiin rannerenkaisiin. Osa oli peräisin ehkä pääsiäismunasta, mutta osa oli selvästi ”oikeita” koruja. Valitsin yhden pitkän kaulakorun, joka oli punottu metallista ja pienistä helmistä, sekä kolme erilaista rannekorua. Nämä korut tulevat myös käyttöön vähitellen. Tällaisia pukukoruja hankin mielelläni käytettyinä. Valikoimaa riittää, ja hinnat ovat yleensä kohdallaan. Tällä kertaa saalis oli peräti ilmainen. Kiinnostaisiko korukokoelmani? Voisin esitellä sen täällä. En käytä kuviollisia kankaita, vaan tuon vaatteisiin väriä ja yksityiskohtia koruja vaihtelemalla. Siksi pidän siitä, että korut ovat aika isoja, värikkäitä ja selkeitä.

Kaikki muu on rihkamaa, mutta tuo ylin rannerengas saattaa olla oikeista kivistä tehty. Mukana lienee lasiakin, mutta ainakin ametistit näyttävt aidoilta.

Viimeiseksi sain kaveriltani pienen Marimekon pussukan. Tämä nyt ei ole vaate eikä oikeastaan asustekaan, mutta listataan mukaan. Tämä on vanha, en tiedä miltä vuosikymmeneltä, mutta olisiko värin ja kuosin perusteella ehkä 90-luvulta? Pussukka on todella siisti, ja se on juuri sopivan kokoinen käsilaukkuun sisäpussukaksi. Sinne voi laittaa mitä tahansa pientä tavaraa, jonka ei halua seilaavan laukun pohjalla irrallaan. Kaveri olisi antanut sen lapsille leikkiin, mutta nappasin sen itselleni. Tällä kertaa toisen roskasta tuli todellakin toisen aarre! Virheetöntä vintage-Marimekkoa ei pidä päästää käsistään.

Tunnistaako joku, miten vanhaa tuotantoa tämä on? Sisältä pussukka on punaista muovia, eli jonkinlaiseksi meikkipussiksi se on ehkä alunperin suuniteltu. Koko noin 20×20 cm. 

Tämän kuun ostokset tulivat erittäin halvoiksi, ja lisäksi kaikki oli käytettyä. Olen näistä kaikista tosi iloinen. Myönnän, että shoppailuhammasta on vähän kolottanut alennusmyyntien alettua, mutta en ole edes käynyt kaupoissa. Kuten jo kerroin aiemmin, olen edelleen menestyksekkäästi ohittanut sen turmiollisen ystävämyynnin, enkä ole muutenkaan ostanut mitään turhaa. Kuten tammikuussa päätin, haluan ohjata ostamistani entistä enemmän käytettyjen vaatteiden suuntaan, joten tämä kuukausi meni kuin oppikirjasta.

Miten teidän kuukausi on mennyt?