Kuumuus aiheuttaa kaaosta. Koska ei vaan jaksa.

Loma lähestyy loppuaan ja minä odotan jo vähän viileämpiä säitä, eikä vähiten siksi että sitten jaksaisi taas tehdäkin jotain. Kodissa vallitsee aika ärsyttävä sekasotku tällä hetkellä: pyykkihuolto vaatii huomiota erinäisten reissujen jäljiltä. Monen päivän lehdet seikkailevat pitkin pöytiä sillä ajatuksella, että kenties ne ehtii lukea vielä lähiaikoina. Huolimattomasti purettujen kassien sisältö on levinnyt ympäriinsä väärille paikoille.

Mielessä oli useampi raivausprojekti kesäloman ajalle, mutta niistä toteutui vain murto-osa. Toisaalta hyvä niin, sillä senkin ajan tuli käyttäneeksi johonkin tärkeämpään. Toisaalta samat keskeneräiset hommelit häiritsevät nyt loman loppuvaiheessa ihan yhtä paljon kuin alussakin, joten pakko ne on jossain välissä hoitaa. Paha vain, että esimerkiksi jo neljä viikkoa sitten järkyttäväksi hässäkäksi diagnosoimani komero on entistä pahemmassa jamassa. Useampi matto kaipaa pesemistä, eräs piironki perusteellista järjestämistä ja olisi aika paljon tavaraa, josta haluaisin eroon tavalla tai toisella. Ai niin, se jääkaappikin on edelleen sulattamatta… Eikä tässä varmaan ole edes kaikki, nämä vain tulivat ensimmäisenä mieleen.

Loma on siis ihanaa, mutta arki se vasta ihanaa onkin. Silloin voi tehdä kaikkea sitä, mitä lomalla ei ehdi. Olen sillä tavalla outo, että tykkään rutiineista. Tiedän monia jotka eivät voi kestää samanlaisina toistuvia päiviä, mutta minulle rutiinit tuovat sekä vapautta että ryhtiä arkeen. Rutiinit vapauttavat aivokapasiteettia, kun koko ajan ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi. Toisaalta päämäärätön haahuilu vähenee, kun tietää mitä on tarkoitus saada päivän aikana valmiiksi.

Taidankin seuraavaksi tehdä vanhan kunnon LISTAN. Kirjoitan sille kaikki mahdolliset raivaamiseen, vähentämiseen ja siivoamiseen liittyvät asiat, jotka haluan hoitaa, sanotaanko nyt vaikka jouluun mennessä. Sitten valitsen siltä listalta joka päivä jonkun asian, jonka hoidan kuntoon. Kyllä tämä taas tästä. Ensi viikolla viimeistään.