Olen koko viikonlopun pohtinut omia roskiani. Olen varsin ahkera lajittelija: meillä on nykyisin omat astiat muoville, biojätteelle, lasille, metallille, pahville, paperille ja sekajätteille. Lisäksi pantilliset pullot palautetaan kauppaan ja elektroniikkaromu sekä ongelmajätteet palautetaan asianmukaisiin keräyksiin kerran tai pari vuodessa. Käyttökelpoista tavaraa en laita roskiin vaan pyrin kierrättämään kirppisten tai hyväntekeväisyyden kautta. Tekstiilijäte on ainoa, jota en ole erikseen kuskannut minnekään, ensisijaisesti siksi, että en ole uskonut sen vaihtoehdon olevan yhtään polttamista parempi.
Mutta viikonloppuna luin tämän artikkelin, (jonka linkkasin myös eilen Viikon vinkeissä) jossa kerrotaan, että vaikka jätteenpolttolaitokset ovat vähentäneet kaatopaikkojen tarvetta merkittävästi, on syntynyt uusi ongelma. Polttaminen tuottaa hirmuisen määrän tuhkaa ja kuonaa, jolle pitäisi nyt keksiä jokin sijoituspaikka. Tuhkaa syntyy tietenkin kaikesta polttamisesta, mutta kuona on kaikkea sitä, mikä ei pala. Toisin sanoen materiaalia, jonka pitäisi olla jossain muualla kuin sekajätteen joukossa, kuten esimerkiksi metallia. Kovin moni heittää edelleen peltipurkit sekajätteeseen, vaikka oikea paikka olisi metallinkeräyksessä.
Sekajätteeseen heitetään myös paljon sellaista materiaalia, mikä kyllä palaa, mutta mille olisi omakin keräyksessä, kuten muovia, paperia ja pahvia. Uutisessa todetaan, että esimerkiksi jätteenpolttolaitoksessa, jossa 1,5 miljoonan eteläsuomalaisen jätteet, syntyy tuhkaa ja kuonaa 8 tonnia tunnissa. Jos lajittelisimme oikein, määrä voisi pudota puoleen. Tämän faktan ääreen on aiheellista pysähtyä hetkeksi.
Mitä minä voin tehdä?
Tätä asiaa olen siis pohtinut koko viikonlopun. Millä tavalla minä voisin tuota kasaa pienentää? Ensimmäiseksi päätin, että lakkaan fuskaamasta lajittelun suhteen. Nimittäin vaikka varmaan noin 90% roskista meneekin oikeisiin laareihin, tulee sekajätteen joukkoon silti heitettyä välillä sellaista, minkä oikeastaan voisi myös lajitella. Ihan vain laiskuuttani. Esimerkiksi likaiset jugurttitölkit – en läheskään aina jaksa niitä huuhdella, vaan survon ne sekajätteisiin. Tai katsokaa tätä alla olevaa kuvaa, siinä on hammasharjan pakkaus. Ennen tätä artikkelia olisin heittänyt tämän sekajäteroskikseen. Nyt irrotin kuitenkin muovin ja pahvin toisistaan, ja lajittelin molemmat oikein.
Ei ollut iso homma repiä pahvia muovista irti. Siitä huolimatta olisin aiemmin jättänyt sen tekemättä.
Olen myös ruvennut miettimään muovia ja lasia pakkausmateriaalina. Helsingissä lasinkeräykseen ei saa laittaa esimerkiksi lasisia kosmetiikkapakkauksia. HSY:n mukaan ne kuuluu laittaa sekajätteisiin, mutta sitten kun ne laittaa sinne, nehän eivät pala, joten niistä tulee tuota ylimääräistä kuonaa. Sen sijaan esimerkiksi muovisen dödöputelin voi lajitella muovinkeräykseen, jolloin siitä tehdään uutta muovia. Alan kallistua sille kannalle, että tässä tapauksessa muovi olisi ehkä kuitenkin parempi, jos sen pystyy lajittelemaan. Vai onko? Mistähän tämänkin saisi selville?
Näitä pohtiessa olen myös miettinyt paljon zero waste- eli nollahukkaelämäntapaa. Tähän tehokkaaseen lajitteluun nojaten olen pitänyt asiaa vähän liioitteluna, ainakin Suomessa, jossa lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin. Mutta nyt katson asiaa vähän toiselta kantilta. Nimenomaan sekajätteen minimoimisessa on tämän artikkelin valossa kovasti järkeä. Keinoja olisi varmasti monia, mutta se aihe ansaitsee oman kirjoituksensa myöhemmin.
Tunnustaako kukaan muu joskus fuskaavansa lajittelussa? Miten te suhtaudutte lajitteluun ja jätteen polttamiseen? Entä onko täällä lukijoissa yhtään zero waste -elämää viettävää lukijaa?
KIITOS näistä numeroista, tiedän mitä kerron seuraavassa taloyhtiön hallituksen kokouksessa 🙂
Itse lajittelen lasin, metallin, pahvin, paperin, biojätteen ja nyt myös muovin, kun vihdoinkin saimme yhtiöön muoviastian. Polttokelpoiseen menee omasta taloudesta koko ajan entistä vähemmän tavaraa. Paristot, polttimot ja SER menevät harvoin ilmaantuessaan myös oikeisiin keräyspaikkoihin.
Kuitenkin, välillä pistää niin pirusti kiukuttamaan, kun sekajäteastiassa on nätti pino sanomalehtiä – varsinkin, kun se paperinkeräysastia on metrin päässä. En oikein tiedä, että millä tätä lajittelua saisi enemmän ihmisten mielissä helpommaksi, ja se harmittaa, kun kuitenkin tarkemmalla lajittelulla varmasti säästettäisiin myös taloyhtiön jätehuollon kustannuksissa.
Roskispoliisina siirtelin juuri lehtikeräysastiasta pahvipakkauksia viereiseen pönttöön viime viikolla. Luulen, että siinä oli vain asukkaalle käynyt vahinko, sillä nuo astiat ovat todella samannäköiset. Olen seurannut että muovinkeräys tuntuu toimivan. Sinne ei laiteta muuta. Mutta sekajätteestä löytyy kaikenlaista, samoin lasin joukosta olen poistanut ikkunalaseja jne. Onhan se aika turhauttavaa.
Ajankohtainen postaus, kiitos siitä! Mielestäni kierrätyksessä voi helposti mennä ojasta allikkoon, koska tietoa asioista ei ole helposti saatavilla.
Itse en ole kierrätyksen malliesimerkki, mutta isot asiat yritän tehdä oikein. Olen siinä ymmärryksessä ,että esimerkiksi muovin kierrätys on vielä toistaiseksi sen verran lapsenkengissään Suomessa, että osa poltetaan muovista hyödyntämättömänä. Tämä johtuu osittain siitä, että jatkojalostustuotteita ei ole vielä riittävästi, ja koska niin turvallisuutta ei ole vielä tarpeeksi tutkittu. Toiseksi muovi kierrätetään vielä pääosin väärin, pakkaukset ovat likaisia ja niitä pakataan sisäkkäin. Näin muovin kierrätysprosessissa ei saada pakkauksien muovilaatuja tunnistettua. Tätä en ollut tiennyt itse! Muoviroska oikein kierrätettynä siis vie enemmän säilytystilaa kuin normaali jäte ja voi johtaa siihen että astia pitää myös jätelaitoksen toimesta tyhjentää useammin. Liikaa huuhtelua en ole myöskään harrastanut ainakaan puhtaalla vedellä, koska veden haaskaus tuntuu epäekologisemmalta.
Zero waste ekologiassa on paljon hyvää, mutta orjallisesti toteutettuna se on aika äärimmäinen, nostan hattua niille, jotka siihen pystyvät. Kuitenkin siihen suuntaan olen pyrkimässä ja olen tullut siihen tulokseen että mitä enemmän pystyy ajattelemaan tuotteen koko elinkaarta jo ostohetkellä, sen parempi usein itselle ja ympäristölle. Itsellä on vielä paljon opittavaa ja elämäntavan rakentamiseen menee aikaa. Siksi itsellä ensimmäinen askel on monessa asiassa ollut ostopäätöksen hidastaminen, kierrätetyn suosiminen (onnistuu isolla paikkakunnalla aika helposti). Kun ostettavaa tuotetta käyttää pitkään, sitä ei heti tarvitse heti kierrättääkään 🙂 Päivittäistavaroissa olen miettinyt, mitä kaikkea voin korvata ei-valmiilla tuotteilla (esim. Kodinpuhdistusaineet voi korvata usein soodalla), ilman että arki menee ihan kamalan vaikeaksi. Samalla saa vähän ajatuspähkinöitä ja itseasiassa myös säästöä arkeen 🙂
Kirppikselle vientiä parempi vaihtoehto voi olla materiaalin kierrätys suoraan tai tekstiilien osalta kaikesta huolimatta jopa polttamalla. Näkisin halvat kirppis”löydöt” lähinnä potentiaalisena jätteenä, joka mahdollisesti viivähtää vain hetken uudella omistajalla. Jos jonkun toisen koti pursuaa raivaajan omasta kodistaan poistamia tavaroita, onko kierrätys täyttänyt tehtävänsä. Ehkä ei.
Joo siis juuri näin. Tarkoitin, että en kuskaa vanhoja tekstiilejä esim. H&M:lle tai muihin keräyksiin, koska olen lukenut, että esimerkiksi elastaani tekee kuidun repimisestä mahdotonta, eikä sitä silloin voi hyötykäyttää uudelleen pehmusteina tms. Joten Tämä pieni määrä tekstiilejä, joka meillä vuodessa menee roskiin, palaa energiaksi ja se on mielestäni aivan ok. Se kuitenkin minimoi logistiikan päästöt myös, eikä vaate päädy kenenkään riesoiksi minnekään.
Se osa muovista, mikä poltetaan, poltetaan kuitenkin energiaksi. Silloin se ei mene hukkaan. Ymmärtääkseni muovi palaa erinomaisesti, ja tuottaa paremmin energiaa, kuin monet muut materiaalit. Mutta esimerkiksi tämän uutisen mukaan muoveista poltetaan vain ne laadut, joita on hankala kierrättää. Muista laaduista tehdään uutta muovia. Minusta olennaisinta on, että ihmiset oppivat kierrättämään muovinsa. On sitten yhteiskunnan asia muokata prosessi sellaiseksi, että hyötykäyttö maksimoidaan.
Koirastamme on tullut jätehuollonesikäsittely-yksikkö. Eli nuoletan koiralle jugurttipurkin ym pakkaukset puhtaaksi ja laitan muovinkeräykseen.
Nollahukan lukemisen jälkeen olen pohdiskellut myös pakkauksia. Huomasin että olen aina käyttänyt pyykkipulveria kun se on kartonkipakkauksessa. Nyt ostan salmiakkia pahvirasioissa ilman ylimääräistä muovia. Pohdiskelen vielä palautteen antamista lempi salmiakin valmistajalle, että jättäisivät muovin pois.
Palasampoota on kokeiltu, etikkahuuhtelee kanssa toimi minulla. Uusi haaste on miten saisin perheenjäsenet innostumaan?
Älä suotta pohdiskele, vaan jätä palautetta! Yritykset yleensä haluavat saada palautetta. Mistä ne muuten tietäisi, mitä kuluttajat haluavat? Luulen, että minun pitää myös ruveta kiinnittämään pakkauksiin entistä enemmän huomiota. Esimerkiksi kosmetiikka, joka on ensin muovissa, sitten pahvissa ja vielä kerran muovissa, tuntuu tuhlaukselta. Onneksi luonnonkosmetiikka on harvoin pakattu niin monimutkaisesti.
Kierrätin ennen muovin, mutta lopetin sen elämäntilanteen muutoksen takia sekä siksi, että sekajäte poltetaan Helsingissä. Meillä ei ole roskakatoksessa muovinkeräystä enkä ole halunnut kasata muoviroskasäkkejä kotiin, koska en ehdi niitä tarpeeksi usein viemään. En nyt tällä hetkellä aio alkaa muovia uudelleen erittelemään, mutta ehkä myöhemmin. En ole ajatellut miten paljon polttamisesta tulee tuhkaa ja jätettä, joten kyllä tämä pisti ajattelemaan. Olen aika tunnollinen kierrättäjä muuten, mutta välillä menee roskia väärään lajittelulaatikkoon. Täytyy jatkossa olla tarkempi.