Välillä vaateostoksille on pitänyt hakea perusteluja varsin kaukaa, mutta helmikuussa ei niin tarvinnut tehdä. Samaan tapaan kuin totesin, ettei kosmetiikan ostolakossa ole järkeä, jos ei enää pysty laittamaan tukkaansa, totesin että samanlainen kitkuttelu vaatteiden suhteen on yhtä hölmöä. Ostin helmikuussa nämä vaatteet:

• 3 urheiluliivit
• 2 sormikkaat (paketissa oli kahdet)
• bambusukkikset
• talvikengät (Sorel Caribou)
• urheilutrikoot
• housut (kirppikseltä)

Vietin pitkään melko liikkumatonta elämää. En ehtinyt enkä jaksanut käydä lenkillä tai harrastaa muuta liikuntaa. Niinpä urheiluvaatevalikoima oli tosi huono, kunnes vuonna 2018 ostin vihdoin pari urheilupaitaa ja parit juoksuhousut, ja niillä olenkin sitten urheillut siitä lähtien. Viime vuonna hankin vielä urheilusukkia, mutta nyt oli pakko täydentää varastoa kunnollisilla urheiluliiveillä. Omistin aiemmin yhdet oikean kokoiset, nyt ostin kahdet juoksuun soveltuvat ja yhdet kevyemmät, jotka sopivat painonnostoon. Ostin myös sormikkaita, jotka voin pitää juostessa. Olen sinnitellyt pari vuotta esikoiselta näpistämilläni sormikkailla, mutta ne ovat minulle liian pienet. Pitkät trikoot olivat hyvässä alennuksessa, ja omistin ennalta yhdet. Kahdet juoksutrikoot on mielestäni edelleen kohtuullisuutta.

Järkevien hankintojen lista jatkuu. Kävin ostamassa paksut sadan denierin bambusukkahousut, kun ennen hiihtolomaa tajusin, ettei kaapissa ollut enää yhtään ehjää paria. Voguen bambusukkikset ovat mukavimmat mitkä tiedän, ja lämpimät. Urheilukauppa myi hätäpäissään talvitavaroita alennuksella, ja käytin tilaisuutta hyväkseni ostamalla itselleni Sorelin lämpimät mutta vedenpitävät talvisaappaat. Olen haaveillut näistä vuosia. Helsingissä ei tänä vuonna käyttöä ole ollut, mutta koska kyläilemme pohjoisessa monta kertaa vuodessa, nämäkin pääsivät heti hiihtolomalla kovaan käyttöön. Olen ostanut Sorelin legendaarisia talvikenkiä lapsille, ja puoliso on aina kehunut omiaan, mutta en ole raaskinut ostaa itselleni. Paitsi nyt, kun ne olivat alennuksessa (80€), päätin että antaa mennä. Siinä on kunnon talvisaappaat lopuksi elämää, eikä enää mene lumi nilkasta sisälle.

Lempiväriset housut!

Kaikki em. hankinnat olivat mielestän tarpeellisia, ja ne paikkasivat selkeitä puutteita vaatevarastossa. Joukossa on kuitenkin yksi heräteostos: punaiset farkkumalliset keväthousut, jotka ostin kirppikseltä. Olin hakemassa omia myymättä jääneitä vaatteita pois, kun silmäni sattuivat punaisiin Tommy HIlfigerin housuihin. Punainen on lempivärini, ja HIlfigerin housut ovat usein malliltaan minulle sopivia. Kun koko vaikutti sellaiselta, että se saattaisi sopia, päätin sovittaa housut äkkiä kaiken varalta. Yllätyksekseni ne istuivat hienosti, joten ostin ne saman tein, hinta 12 euroa.

Ehkä muistatte, että alkuvuodesta päätin, että ostolakko ei koske samassa mittakaavassa käytettyjä vaatteita. Siksi nuo housut ovat ihan ok. Kirjoitin tammikuussa näin:

”Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää.”

Oli muuten ylipäätään hyvä idea lukea vuoden alussa kirjoittamani teksti, jossa määrittelin suuntaviivat tämän vuoden vaateostoille. Olen toistaiseksi onnistunut noudattamaan omia ohjeitani, ja aion pysytellä ”kaidalla tiellä” jatkossakin. En ole käynyt ystävämyynneissä enkä alennusmyynneissä, en ole ostanut tyhmiä heräteostoksia. Isojen kauppojen alepäivät lähestyvät, mutta sääntöjen mukaan ne kuuluu kiertää kaukaa.  Pirteistä, punaisista, second hand -housuista tuli hyvä mieli, ja koen onnistuneeni, kun löysin käytettynä uudenveroiset housut, jotka todella tulevat arkivaatteeksi, kunhan kevät tästä aavistuksen vielä lämpenee.

Miten teidän helmikuu on mennyt?