Miksi en kestä facebook-kirppiksiä

Muistan, kuinka löysin facebook-kirppikset. Se oli oikeastaan syy, miksi ylipäätään liityin koko yhteisöön – minun piti myydä yhdet kaapit, ja olin kuullut että facebookin kirppisryhmissä kauppa käy. Aloin seurata kaupunginosani kirppisryhmää innokkaasti. Se tuntui ihmeelliseltä aarreaitalta. Hyvää tavaraa pilkkahinnalla! Tein ostoksia, mutta hairahduin monesti ostamaan sellaista, jolle ei lopulta ollut käyttöä. Tein aika paljon virheostoksia, mutta halpa hinta houkutteli hankkimaan kaikkea sellaista, mitä en täydellä hinnalla olisi ostanut. Ikävä kyllä ostoksista paljastui aina välillä puutteita, jotka eivät ostoilmoituksessa käyneet ilmi. Pitää muistaa, että tämä kaikki tapahtui muutama vuosi sitten, jolloin en vielä seurannut kulutustani kovin tarkasti. Niinpä annoin hinnan ohjata, enkä läheskään aina harkinnut kauhean tarkasti, mitä oikein hankin. Toki tein myös muutamia hienoja löytöjä, jotka ovat käytössä edelleen, mutta enemmän sattui huteja.

Kirppisten alkuhuuma meni ohi, ja viime aikoina olen pysytellyt niistä kaukana. Yksi syy oli juuri tuo alussa mainittu alttius virheostoksiin. Tajusin, että esimerkiksi vaatteiden ostaminen on sovittamatta aivan hullua, ja että monia tavaroita kyllä saa muualtakin. Kyseessä on harvoin aivan ainutlaatuinen tapaus. Toinen syy on kuitenkin se, että Facebookin kirppisryhmät käyvät nykyisin hermoille siinä määrin, että en halua enää myydäkään, saati sitten ostaa. Ensinnäkin omien tavaroiden myyminen on vaivalloista, sillä ostajat ovat arvaamattomia. Noudosta sopiminen tuntuu olevan monille aivan ylivoimaista. Tullaan, ei tulla, tullaan sittenkin, tullaan myöhässä, ei vastata puhelimeen, tehdään oharit ja ties mitä. Tavaroista ei meinaa päästä eroon, kun ostajat eivät suvaitse saapua paikalle hakemaan tavaroitaan. Tai sitten vänkätään myyjää kuskaamaan tavaroita ympäri kaupunkia. Joskus siihen on valmis, jotta vain pääsisi kaikesta eroon, mutta useimmiten tuntuu siltä, että saatu korvaus ei kata nähtyä vaivaa.

Tämä on yksi onnistuneimmista ostoksista. Sen sisällä on piilossa modeemi.

 

Olen kuitenkin seuraillut muutamia ryhmiä harvakseltaan, ja viime aikoina olen huomannut erikoisen ilmiön. Tyypillinen ilmoitus on sellainen, että siinä luetellaan tavaran virheet, mikä onkin ihan oikein. Mutta minua ottaa päähän se, että ilmoituksen perusteella vaikuttaa usein siltä, että myyjä vain haluaa rikkinäisestä tavarasta eroon. Siis näin:

  • ”myydän lasten pöytä/tuoli/sänky/lelulaatikko/tms, pintaan on liimattu tarroja ja sotkettu tussilla, lähtee varmaankin pyyhkimällä pois”
  • ”vaatteessa on tahra, en ole yrittänyt poistaa. Lähtenee pesussa”
  • ”Sukissa/villapaidassa/haalarissa on reikä/silmäpako/napit irti, en ole yrittänyt korjata, mutta on varmasti ihan helppo laittaa itse kuntoon”

En tiedä miksi juuri nämä ilmoitukset ärsyttävät niin paljon. Ymmärrän kyllä, että kirppistavaroissa on käytön jälkiä. Mutta eniten noissa jotenkin korpeaa se, ettei myyjä ole edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Myydäänkö tavara vain siksi, ettei siitä ole joko alunperinkään huolehdittu kunnolla, vai siksi, että omistaja ei viitsi yrittää korjata tai puhdistaa tavaraa itse? Sitten siinä ärsyttää sekin, että ylipäätään yritetään myydä viallista tavaraa. Olen tottunut ajattelemaan niin, että jos vaatteessa tai tavarassa on selkeä virhe, se laskee hinnan aivan olemattomiin. Ilmaiseksi voisi tarjota, mutta kuka ostaisi reikäisen vaatteen? Ja ehkä oman ärsytyksensä soppaan tuo nuo epämääräisen positiiviset ilmaisut lähtenee pesussa, mutta en ole kokeillut. Jos ei ole kokeillut, ei voi tietää. Tietenkin vastuu jää ostajalle, niin kuin kirppiksillä yleensäkin, mutta jotenkin tämä tapa ilmaista asia saa niskakarvat pystyyn. Jos se kerran lähtisi pesussa, niin miksei myyjä ole sitten pessyt vaatetta? Tai jos tussipiirrokset lähtevät pyyhkimällä pöydän päältä, miksei niitä sitten ole pyyhitty?

Tiedän, että jos tavara on haluttu, niin se käy kaupaksi vähän virheellisenäkin. Totta kai on myös tilanteita, joissa kuluneisuus ei haittaa, ja siksi ostaja saattaa löytyäkin. Mutta nämä myynti-ilmoitukset ovat kuitenkin niin ärsyttäviä, että olen käytännössä lopettanut kaikkien facebook-kirppisten seuraamisen. Menen mieluummin Fidaan, Konttiin, kierrätyskeskukseen tai muuhun second hand -liikkeeseen, jossa näen itse suoraan onko tahra lähtenyt vai ei. Luin kesällä tutkimuksen ihmisten ostokäyttäytymisestä, ja siinä todettiin, että kuluttaja ei inhoa mitään niin paljon kuin tunnetta siitä, että tulee huijatuksi. Ehkä se onkin juuri tässä se ydin. Lähtenee pesussa kuulostaa siltä, että ei se kuitenkaan lähde, mutta kun myyjänä sanon näin, niin minua ei voi syyttää mistään. Ja minä tunnen joutuneeni huijauksen kohteeksi.

Meneekö teillä hermot facebook-kirppisten kanssa?

Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Myöhästyneet tekstiiliraportit kesäkuulta

Sortsit ja housut ovat olleet jo monesti pidossa, alustopit odottavat vielä kylmempiä säitä.

Huomasin, että olen unohtanut päivittää tänne, mitä kuuluu ostetuille ja poistetuille tekstiileille. Ensin ostetut vaatteet: kesäkuusta tuli odotusten mukaisesti nollakuukausi. Se olikin varsin paikallaan, sillä toukokuussahan intouduin ostamaan niitä senkin edestä. Kävin kesäkuun aikana kylläkin yhdessä kenkäkaupassa, mutta en löytänyt sieltä mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Alennusmyynnit eivät houkutelleet, sillä mitään tarpeitakaan ei ollut.

Sen sijaan olen nauttinut täysin siemauksin ihanasta kesävaatevarastostani, jota hehkutin jo viime kuussa. Nyt niille kaikille vaatteille on tullut käyttöä, ja olen todella nauttinut siitä, ettei ole ollut sellaista päivää, etten olisi keksinyt mitään päällepantavaa. Päinvastoin, olen aamuisin ollut aivan riemuissani, kun valinnanvaraa on ollut vaikka kuinka. Koen että kesävaatevarastoni ei ole määrällisesti mitenkään massiivinen, mutta kun kerrankin on tilanne, jossa kaikki vaatteet ovat yhteensopivia ja oman tyylisiä, niin mikäpäs siinä on valitessa. Hellepuvuston rungon muodostavat kahdet sortsit (nyt minulla vihdoin sellaiset on), kolme mekkoa, yhdet pellavahousut sekä muutama hame. Näihin lisäilen yläosia fiiliksen ja sään mukaan. Kun tässä alan ynnäillä vaatekappaleita yhteen, tajuan että minullahan on kapselipuvusto! Tähän täytyykin perehtyä tarkemmin. Luulenpa, että kengät mukaan luettuna vaatemäärä jää siihen 33 tai alle. Palaan asiaan!

Poistoja olen kesäkuussa tehnyt. Kirjanpitoni ei ole ollut ihan täsmällinen, sillä vaikka olen punninnut kaiken, minulla on sellainen tunne etten ole ihan jokaista sukkaa ja rättiä muistanut kirjata ylös. Näin ollen tämän kuukauden kokonaismäärä ei ole ihan grammantarkka, mutta lähellä totuutta liikutaan joka tapauksessa.  Painavin roskiin mennyt tekstiili oli vanha kyplyhuoneen matto, 350 grammaa. Sen lisäksi olen heittänyt rättejä, sukkia ja ikitahraisia lastenvaatteita, jotka eivät enää mahdu kenellekään. Kirjanpito näyttää joka tapauksessa 621 grammaa tekstiilijätettä kesäkuun aikana. Sanoisin, että mahdollinen heitto on 20-30 grammaa suuntaan tai toiseen. Matto, vaikka olikin pienikokoinen, nostaa silti tuota määrää normaalia painavammaksi.

Vaikuttaa siltä, että nuo poistot rullaavan omaa tahtiaan kuukaudesta riippumatta. Joka kuukausi menee jotain roskiin, yleensä sukkia tai rättejä, ja melko usein myös loppuun pidettyjä lastenvaatteita. Sen sijaan ostamista on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Minusta tuntuu, että siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, jos kuitenkin selkeä tarve on olemassa? Jossain vaiheessa on välttämätöntä ostaa mm. uusia alusvaatteita, sillä ne todella tulevat pidetyiksi niin loppuun, etteivät ne enää palvele tarkoitustaan. Hmmm. Taitaa olla niin, että tässä on pientä krapulaa noista kesäkuun shoppailuista ilmassa. Mitään en kadu, mutta kokonaismäärä tuntuu silti isolta, ja siksi alan nyt nihkeillä noista välttämättömistä ostoksista. Vaatii näköjään vielä harjoittelua.

Heinäkuu on jo puolessa välissä, mutta voin jo ennakkona todeta, että on edelleen tullut sekä poistoja että ostoja. Ostot ovat olleet varsin välttämättömiä ja liittyvät tehtyihin poistoihin. Tarkempi raportti siis seuraavan kerran kahden viikon päästä.

Mitä teille kuuluu? Onko kukaan jaksanut pitää kesällä kirjaa ostoistaan?

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Ostoslista heräteostoksia varten

Sain lukijalta hyvän kysymyksen viime kuussa: jos kerran olen ostolakossa, miksi sitten ”ostoslistalla” olevien vaatteiden ostaminen ei ole niin paha juttu, kuin heräteostosten tekeminen? Ovathan nekin ostoksia. Mistä siis on kyse?

Ensinnäkin täytyy uusille lukijoille selventää, että en ole sellaisessa absoluuttisessa ostolakossa, jossa yrittäisin olla ostamatta yhtikäs mitään. Sen sijaan olen siirtynyt mahdollisimman harkitun ostamisen vaiheeseen, ja nyt puhutaan siis nimenomaan vaatteista. Pyrin siihen, että jokainen vaatekappale on sellainen, jota tulen käyttämään vähintäänkin sen 30 kertaa. Tosin itse olen sitä mieltä, että 30 kertaa ei edes ole kovin paljon, ja pyrin paljon isompaan käyttömäärään. Mentyäni alkuperäiseen ostolakkoon vuonna 2017 koko kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut siten, että nykyisin tuo tavoite ei ole ollenkaan epärealistinen. Tämä siis joka tapauksessa tarkoittaa sitä, että vuodessa on monta kuukautta, jolloin en osta mitään, mutta silloin tällöin ostan uusia vaatteita.

Nämä olivat listalla varmaan pari vuotta. 30 käyttökertaa tulee täyteen jo ostovuoden aikana. 

Yritän jatkuvasti hioa tyyliäni kohti omaa ideaalia. Nyt alkaa tuntua siltä, että vihdoinkin tiedän sekä sen mitä haluan että sen mikä minulle sopii. Arvioin vaatevarastoani jatkuvasti sillä silmällä, millainen kokonaisuus se on. Tämän olen oppinut kapseliaatteen myötä. Aiemmin pohdin lähinnä yksittäisten vaatteiden ominaisuuksia, nyt katson kokonaisuutta, ja miten yksittäiset vaatteet toimivat yhdessä muiden kanssa. Olen alkanut myös ennakoida tulevia vaatetarpeitani. Koetan huomioida ajoissa, milloin jokin vaate alkaa näyttää liian nuhjuiselta, jotta voin korvata sen paremmalla. Ennakoin nimenomaan tarpeita, en niinkään fiiliksiä.

Tämän arvioinnin pohjalta minulla on mielessäni lista vaatteista, joiden ostaminen on mielestäni perustelua. Lista on aika lyhyt. Tällä hetkellä sillä on mm. nudet t-paitaliivit. Minulla on nyt kahdet, joista toiset ovat pian roskiskunnossa. Tarvitsen kahdet, koska tuo liivimalli on ylivoimaisesti eniten käytössä. Kaapissa pitää olla yhdet puhtaana, vaikka toiset olisivat pesussa. Listalla on myös klassinen kashmirneule jossain neutraalissa värissä (musta/kameli/tummansininen) ja hyvin pelkistetyssä mallissa. Tämä on talvipukeutumiseni kulmakivi, ja edelliseen koi söi reijän, ja sitten siihen tuli vielä kestotahrakin (lapsen oksennusta, hyh). Edelleen jos vastaan tulee siisti, ei-juhlava, lyhythihainen toppi joko smaragdinvihreänä, safiirinsinisenä tai rubiininpunaisena, ostan varmasti. Niin, ja jossain vaiheessa tarvitsen uusia alushousuja.

Nämä ostin ennen kuin kokeilin ostolakkoa, vuonna 2016. Eivät olleet  millään listalla, enkä ostaisi niitä enää uudelleen. Käyttökertoja on tullut vajaat kymmenkunta, mutta luultavasti lahjoitan nämä pois ennen kuin 30 tulee täyteen.

Ostoslista ei siis synny niin, että istuisin kynän ja paperin kanssa tyylioppaan äärelle, ja alkaisin mietiskellä, mitä ”välttämättömiä asusteita” vaatevarastostani vielä puuttuu. En esimerkiksi omista ainuttakaan paitapuseroa, vaikka sellainen valkoinen kuulemma pitäisi monen tyyligurun mielestä jokaisella naisella olla, eikä ole aikeita ostaakaan. En lisää listalle mitään siksi, että sellainen olisi nyt muodissa. (En osaa muotia, joten olen sanoutunut irti siitä.) Ostotarve syntyy ensimmäisenä käytännöllisestä tarpeesta: tarvitsen säähän sopivat kengät, alusvaatteiden elastaani alkaa olla loppuun kulunut, villapaidassa on reikä. Sen jälkeen mietin, minkä näköisellä vaatteella haluaisin tuon tarpeen paikata: tarvitsen pakkasen kestävät talvikengät, jotka ovat niin sirot että käyvät myös hameiden kanssa, tai superklassisen neuleen. Tästä pohdinnasta syntyy vähitellen käsitys niistä vaatteista, joiden ostaminen on ok.

Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Ehdin pohdiskella tarpeita riittävän kauan, niin etten tule hankkineeksi mitään satunnaista hetken mielijohteesta. Toisaalta jos sattuisin vaikkapa näyteikkunassa huomaamaan vaatteen, joka on suoraan listalta, voin tehdä heräteostoksen, joka asettuu saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Luulen, että tätä listaa ei tarvitse kirjoittaa paperille, vaan se toimii parhaiten tällaisena ajatuslistana.

Onko teillä pitkäaikaista ostoslistaa? Paperilla vai mielessä? Miten se on auttanut ostolakossa pysymisessä?

Arkijärki-podcast 25: Shoppailevat naiset ja rationaaliset miehet?

Miksi himoshoppaaja on aina nainen, mutta miehillä on eniten maksuhäiriömerkintöjä? Tässä on yksi tämän podcastin ydinteemoista. Pohdin, miksi naiset shoppailevat mutta miehet tekevät rationaalisia päätöksiä – vai onko asia niin? Mistä johtuu, että naisille on luontevaa palkita itseään ostamalla, mutta lähteekö mies koskaan rankan työpäivän jälkeen ostamaan jotain pientä piristääkseen itseään? Yritän saada selkoa siihen, mitkä asiat ovat pelkkiä mielikuvia, ja mitkä todellisuutta. Pohdin myös omaa suhdettani shoppailuun ja ostamiseen. Alan kallistua sille kannalle, että mainonnalla on suurempi vaikutus valintoihini kuin olen halunnut edes uskoa.

Tämä podcast ottaa aika vahvasti kantaa, ja kuulisin erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne aiheeseen liittyen! Podcastin kesto 15 min 28 s.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Ostamisen houkutus

On mielenkiintoista haastaa itsensä pohtimaan jokaista ostopäätöstä tarkasti. En väitä, että se olisi aina erityisen helppoa. Hyvä esimerkki oli lauantaina, jolloin  Stockan alepäivillä oli myynnissä kangastossut, joita teki kovasti mieli.

Ostamisen ongelmana oli se, että minulla oli jo ennalta vastaavantyyppisiä kenkiä. Ei täsmälleen samanlaisia, mutta monet sellaiset, jotka soveltuvat samanlaiseen käyttöön. Olisiko perusteltua ostaa vielä yhdet? Ne sopisivat tosi kivasti monien vaatteiden kanssa. Mutta niin sopivat nekin, jotka jo omistin. Nämä uudet olivat eri materiaalia ja väriä, mutta ei voi sanoa, että ne olisivat silti olleet kovin tarpeelliset. Vanhoissakin riitti valinnanvaraa yllin kyllin. Samaan aikaan minä vain halusin uusia kenkiä, puhtaasti tunnepohjalta. Jonkinlaisessa kapinahengessä päätin, että saan kyllä ostaa mitä haluan. Kenkiin on varaa. Ne tulisivat käyttöön. Tykkään niistä. Haluan ne. Mutta samaan aikaan mietin, että ostaminen olisi turhaa, ja tämä on juuri sellaista kulutusta, jota maailma ei tarvitse. Enkä minäkään. Säilytystilaa ei ole ylimääräistä, eikä tosiaan todellista tarvettakaan. Kävin aika pitkän keskustelun itseni kanssa, mutta mieliteko voitti. Tiedostin samalla, että nyt ei mene putkeen.

Sisäisestä ristiriidasta huolimatta lähdin kauppaan. Hiiteen ostolakko, ostan jos huvittaa! Sitten sovitin kengät ja totesin, etteivät ne pysy kunnolla jalassa. Päätin olla ostamatta.

Kengät jäivät mutta tämän ostin. Väriä vaatekaappiin!

Tavallaan oli helpotus, että tossut eivät istuneet jalkaan. Se on ylitsepääsemätön syy, en osta huonoja kenkiä tai vaatteita. Harmitti yhtä aikaa se, että kengät eivät olleet hyvät ja se että olisin ostanut, jos ne olisivat olleet. Näköjään yli 15 kuukautta harkintaa takana ei edelleenkään ole tehnyt minusta immuunia näille vaatehoukutuksille. Ostin samoilta alepäiviltä neuleen viime viikolla, mutta sen suhteen ei tätä sisäistä debattia tarvinnut käydä, koska kyseinen vaate oli ostoslistalla. Olin harkinnut sellaiset ostamista jo pitkään ja odottanut vain, että sellainen tulee jossain vastaan.

Erikoinen fiilis jäi tästä episodista. Jollain tavalla edelleenkin vähän kirveltelee etten saanut uusia kenkiä. Jostain syystä en nyt saa tyydytystä siitä, että onnistuin tekemään oikein (vaikkakin vahingossa). Mutta toisaalta tämä on valinta, jonka olen itse halunnut tehdä, eikä homma toimi, jos jokaisen mieliteon oikeuttaa poikkeukseksi, jonka saa tehdä. Niin että hyvä vaan kun eivät sopineet. Harmituskin menee taatusti ohi.

Tylsää shoppailua eli ostolakkopäivitys

Hurjaa miten aika kuluu. Tätä ostolakkoakin on jo yli vuosi takana päin. Luin äsken, mitä kirjoitin aiheesta vuosi sitten, ja kun tuolloin ostolakkoa oli vasta kolme kuukautta takana, olin selvästi vielä uutuuden viehätyksen vallassa. Selitin oppineeni uuden ostamattomuuden rutiinin, takana oli jälleen nollakuukausi, mutta kerroin kuitenkin ostaneeni kaksi uutta korua, toinen käytettynä. Näin taaksepäin katsoen voin jälkiviisaana todeta, että oikeasti mistään rutiinista ei vielä ollut kyse, sillä ei mennyt kuin kuukausi tai pari, kun todella paha tylsistyminen iski, ja sitten shoppailinkin enemmän kuin koko alkuvuotena yhteensä. Nyt tiedän, että vasta kesän jälkeen ostamattomuuteen oli oikeasti tottunut.

Tänä vuonna ei tullut nollakuuta, sillä ostin sukkia. Käytän nilkkasukkia joka päivä, joten niitä on oltava useampi pari, jotta puhtaita riittää. Ennen ostamista sukkia taisi olla viisi neljä paria valkoisia/värillisiä ja suunnilleen saman verran mustia. Valkoisia ja värillisiä en käytä säännöllisesti (en halua että sukat liiemmin erottuvat kengän ja lahkeen välistä), joten tuo reilusti alle 10 paria käyttösukkia alkoi käydä turhan niukaksi. Ostin alepäiviltä kuusi paria Voguen bambusukkia, jotka ovat suosikkejani. Lisäksi ostin yhdet ohuet sukkahousut, sillä niitä pitää aina olla yhdet priimat varastossa. Olen tunnetusti tuhoisaa seuraa hienoille sukkahousuille. Rahaa meni näihin kaikkiaan noin 34 euroa. Hyvä diili minusta. Pärjään näillä vähintään seuraavat puoli vuotta, hyvällä tuurilla ensi vuoteen saakka, ennen kuin sukkia on ostettava lisää.

 

Poistotekstiilejä kertyi yhteensä 206 grammaa. Heitin roskiin käyttötekstiileitä, jotka olivat kuluneet loppuun: sukkia, alushousuja, tiskirätin, lastenvaatteita. Mielestäni tekstiileillä on oma käyttöikänsä. Kun bambusukkaan tulee reikä, en ala enää paikkaamaan sitä, vaan laitan roskikseen. Pestävät tiskirätit muuttuvat jossain vaiheessa niin hirveän näköisiksi, että niillä ei kehtaa pyyhkiä enää muuta kuin lattiaa, jonka jälkeen ne voi heittää roskikseen. Viiden kuukauden jälkeen tekstiilijätteen määrä lähestyy täyttä kiloa. Jo nyt on nähtävissä, että tekstiilijäte koostuu meillä lähes pelkästään puhkikuluneista vaatteista, joita ei ole syytä eikä aina edes mahdollisuutta ruveta korjaamaan. Esimerkiksi kevään koittaessa lapsen toppahousut nakataan roskikseen, sillä ne on jo kertaalleen paikatut, eivätkä enää pidä vettä. Ei sellaisia housuja voi kierrättää mihinkään, eikä niistä ole itsellekään enää mitään iloa.

Tämä kuukausi oli vaateostojen kannalta joka tapauksessa erittäin hyvä kuukausi. Ostin parasta laatua, suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja vieläpä alennuksesta. Pidän suoritusta kutakuinkin täydellisenä. Minusta tuntuu, että ostolakko alkaa todella asettua uomiinsa. Tosin vuoden päästä voin tietysti olla asiasta eri mieltä, kuten huomasin viime vuoden tekstiä lukiessa.

Miten teillä sujuu? Onko tässä projektissa enää mukana ketään?

On heitetty roskiin vaatteita. On shoppailtu uusia.

Pitkästä aikaa onkin jotain kunnollista raportoitavaa tekstiilien saralla! Tietysti kun kyse on jätteen sekä shoppailun vähentämisestä, sellaiset kuukaudet kun mitään merkittävää ei tapahdu, ovat juuri sitä mitä pitääkin. Mutta onhan se vähän tylsää sekä lukea että kirjoittaa sellaisia raportteja, joissa ei sen enempää osteta kuin heitetä poiskaan mitään. No, tätä ongelmaa ei viime kuussa ollut.

Ensin poistot: heitin roskiin 465g tekstiilejä. Siis lähes puoli kiloa! Tuli oma ennätys. Tuo määrä sisältää yhden nilkkatuen, joka oli iän myötä pilaantunut. Ritisi vain, ei toiminut enää. Loput tekstiilit sisälsivät kolmea kategoriaa: alushousuja, sukkia ja tiskirättejä. Käytän pestäviä tiskirättejä, mutta jossain vaiheessa ne muuttuvat niin rähjäisiksi, että ne pitää heittää pois. Sukkia ja sukkahousuja kului puhki sekä minulta että lapsilta. Päätin myös, että  kolme paria pikkareita oli nyt tullut siihen pisteeseen, että niitä saattoi sanoa loppuunpidetyiksi. Tuohon vajaaseen puoleen kiloon sisältyi siis yhdeksän erillistä tekstiiliä (lasken sukkaparin yhdeksi).

Entäs ne ostokset sitten! Kaikki alkoi tietenkin niistä talvinilkkureista, jotka nimenomaisesti ostin, en shoppaillut. Sitten lähdin lomalle. New Yorkiin. Voitte ehkä arvata mitä siellä tapahtui?

Shoppailulakon yksi hyvistä puolista on tämä: kun tietää, ettei tavallisesti osta kovinkaan paljon, voi tällaisina erikoisviikkoina shoppailla ilman huonoa omaatuntoa. Tässä kohdassa paino on nimenomaan sanalla tietää. Kun olen monta vuotta pitänyt tarkasti kirjaa ostoksistani, tiedän paljonko kuukaudessa tai vuodessa ostan. Vielä muutama vuosi sitten olisin ajatellut samalla tavalla, paitsi että oikeasti olisin vain kuvitellut niin, ja sitten shoppaillut kotona ihan kuin ennenkin. Mutta nyt tiedän oikeasti, että yksi erikoisviikko ei silti nosta vaateostosten määrää vuositasolla, kun esimerkiksi tästä maaliskuusta tulee luultavasti taas nollakuukausi. Ostin matkalta

  • Mintunvihreät tennarit (oli ostoslistalla)
  • Kietaisumekon (lyhythihainen ja pitkähelmainen, kesäkäyttöön)
  • Puuvillaneuleen (lyhythihainen musta perusneule Uniqlosta)
  • Ylisuuren neuleen, jota voi pitää vyön kanssa mekkona
  • ”Boyfriend” -malliset farkut (oli ostoslistalla)
  • Siistit farkut
  • Ostin myös hieman kosmetiikkaa; yhden luomivärin sekä muutamia kasvonaamioita, jotka tosin käytin jo matkalla ollessani.

En erityisemmin etsinyt alennuksia, mutta farkkuja lukuunottamatta kaikki sattuivat joko olemaan alessa tai muuten vain edullisia (Uniqlo). Farkkujen kohdalla en katsonut hintaa. Löysin juuri sellaiset rennot farkut, joita olen halunnut, ja samalta merkiltä vielä toiset, siistit bootcut -malliset farkut siihen päälle. Hyvin istuvat farkut toivotussa mallissa ovat sellainen ihme, ettei niiden kanssa pidä jäädä epäröimään, vaan marssia suoraan kassalle.

Saalista

Kokonaisuudessaan käytin vaateostoksiin rahaa noin 450€. Tosin tämä on arvio, sillä ostokset olivat tietysti dollareissa ja vaihtokurssi vaikuttaa lopputulokseen. En jaksanut kaivaa sentintarkkoja summia verkkopankista, vaan käänsin hinnat kuittien perusteella.  Tuosta summasta farkut muodostavat suurimman osan. Ostin muuten nuo farkut matkan viimeisenä päivänä 1.3., joten kirjaimellisesti ottaen ne kuuluisivat maaliskuun raporttiin. Listaan ne kuitenkin tähän, koska tuntuisi hupsulta jakaa matkan ostokset kahdelle kuukaudelle yhden päivän takia.

Minulla oli mielessä muutamia muitakin juttuja, joita en etsimisestä huolimatta löytänyt. Olisin halunnut esimerkiksi kirkkaanvärisiä neuleita (mutta koko kaupungissa ei tuntunut olevan enää lainkaan neuleita myynnissä), siistejä yöasuja (ei tullut vastaan itsestään enkä ehtinyt niitä metsästää) ja leveälahkeisia housuja (sovitin kahdet, ei toiminut). Matkan päätarkoitus ei kuitenkaan ollut shoppailu, joten en käyttänyt etsimiseen aikaa.

Uudet vaatteet toimivat vanhojen vaatteiden kanssa ja niitä voi stailata monella eri tavalla. Ne sopivat kapseleihini, joiden parissa työskentelen parhaillaan siellä kurssilla. Sitä paitsi niin tarpeellinen kuin shoppailulakko onkin, on silti ihanaa saada välillä uusia vaatteita. Tässä muuten vielä yksi hyvä syy ruveta ostolakkoon. Kun ostaa tosi harvakseltaan, uudet vaatteet tuntuvat vieläkin erityisemmiltä, silloin kun kaupoille lähtee.

Tällainen erikoiskuukausi täällä! Miten teillä menee?

Miksi shoppailu on niin ihanaa

Olen ainakin kymmenen viime vuotta selittänyt, että en yhtään tykkää shoppailusta. Inhoan sovittamista, en jaksa kulkea kaupoissa, ei sieltä kuitenkaan löydä mitään ja muutenkin ostan vain järkevästi ja tarkoituksella. Pari viime vuotta omia ostostottumuksiani tarkastelleena on todettava, että tässäpä taas yksi sellainen pieni arkinen itsepetos, joka ei yhtään pidä paikkaansa. On vain ollut mukavaa ajatella olevansa ihminen, joka ei tykkää shoppailusta.

Totta on, että en ole koskaan viihdyttänyt itseäni lähtemällä varta vasten kaupoille. (Poikkeuksen tästä tekevät amerikkalaiset outlet-maailmat, mutta ne ovat muutenkin asia erikseen.) Mutta en siis ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka lähtee huvikseen vaikka Stockalle hypistelemään, löytyisikö jotain kivaa. Sen sijaan shoppailuni on keskittynyt alennusmyynteihin. Niissä olen shoppaillut ahkerasti, mutta olen selittänyt tätä toimintaa itselleni järkiostamiseksi. Tässä juuri on kyse itsepetoksesta, sillä alessa pyöriminen on täyttänyt shoppailun kriteerit täysin: Mennään katsomaan, löytyisikö jotain kivaa. Hypistellään ja sovitellaan, ja jos löytyy jotain halvalla, niin sitten mietitään olisiko sille käyttöä. Usein olenkin keksinytkin kaikenlaisia enemmän tai vähemmän realistisia tilanteita, joissa alelöytöä voisi pitää, millä viimeistään olen oikeuttanut ostamisen.

Tässä vain on se ongelma, että kovin järkevää tuollainen ei ole. Shoppailu on tavallaan nurinkurista; sen sijaan että etsisi tiettyä vaatetta, joka kaapista puuttuu, pyöritään katselemassa mitä olisi alennuksessa ja valitaan paras tarjolla olevasta valikoimasta, riippumatta siitä oliko sille tarvetta vai ei. Sitten selitetään itselle, että koska vaate oli ALESSA, kyseessä on järkiostos. Ikään kuin hinta – tai oikeastaan ei edes hinta vaan pelkkä aleprosentti – tekisi mistä tahansa ostoksesta automaattisesti hyvän hankinnan.

Kun aloin opetella ostamista shoppailun sijaan, ajatus ostoslistasta vaatteiden suhteen tuntui kummallisen rajoittavalta. Miten tylsää, jos ei saa edes katsella muuta, kuin sitä mitä oikeasti tarvitsee?! Tämän tajuaminen oli aika havahduttavaa. Näin ajattelee siis ihminen, joka on aina selittänyt inhoavansa shoppailemista. Tajusin, että alennusmyynnit ovat vedonneet vahvasti sellaisiin osa-alueisiin, joita en ollut lainkaan tiedostanut. Metsästysvaistot heräsivät ja kilpailuvietti aktivoitui. Jos satuin löytämään jotain mieluista, olin aivan riemuissani löytämisen ilosta ja siitä, miten paljon oikein säästin ostamalla vaatteen.

Tähän kaikkeen peilattuna ostoslistaan tyytyminen on kieltämättä valju elämys. Koko tuo ihana tunnecocktail jää kokonaan pois. Ei löytämisen riemua eikä säästämisen tuomaa onnistumisen elämystä. Kun ostaa ostoslistan kanssa, shoppailuun liittyvä yllätyksellisyys häviää oikeastaan kokonaan. Ei ole erityisen jännittävää ostaa vaatetta, jonka ostamista on suunnitellut ties kuinka kauan. Mutta olennainen kysymys onkin, miksi se yllätyksellisyyteen liittyvä elämys pitäisi saada juuri vaateostosten kautta.

Symboloikoon tämä kuva oivallusta.

Tämän asian tiedostaminen on ollut minulle iso oivallus. Ensinnäkin sain itseni kiinni jälleen yhdestä tavasta huijata itseäni. Mutta ymmärrys shoppailuun liittyvistä tunne-elämyksistä lisää itsetuntemusta reippaasti. Tiedän nyt, että noiden elämysten haku on se oikea syy, mikä alennusmyynneissä houkuttelee, ei suinkaan se, että löytäisin niistä oikeasti täydellisiä vaatteita. Lisäksi kahden viime vuoden tarkan kirjanpidon seurauksena tiedän, että alesta ostaminen ei oikeasti säästä rahaa. Ostamatta jättäminen säästää. Jos useimmiten jätän ostamatta, säästän vuodessa enemmän, vaikka ne harvat kerrat kun jotain ostan, maksaisinkin täyden hinnan.

En ole koskaan aikaisemmin tajunnut, miten iso merkitys löytöjen tekemisellä on shoppailussa ollut. Siinä on päätökset tehty pitkälti tunne-elämyksen vallassa, ja järkiperustelut on etsitty sitten myöhemmin. Nyt mietin, voinko saada niiden ostoslistalla olevien vaatteiden etsimisestä ja löytämisestä samanlaiset kiksit – hieman kyllä epäilen että en. Tai sitten pitää pystyä ohjelmoimaan aivot jotenkin uudelle taajuudelle.

Onko teistä kukaan tehnyt samanlaisia huomioita? Miksi shoppailu on ihanaa – vai onko se? Minusta tuntuu, että olen juuri oivaltanut jotain todella olennaista, mutta olenko oivallukseni kanssa ihan yksin?