Aihearkisto: Shoppailu

Tilaisuus, joka toistuu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Näissä kaikenkarvaisissa hulluissa alepäivissä on se hyvä puoli, että ne tarjoavat kiitollista bloggausmateriaalia kaksi kertaa vuodessa. Sanotaan nyt ensin tähän alkuun, että on kiva kun joku on Stockalta käynyt lukemassa tätä blogia, sillä nettikauppaa on selvästi kehitetty näiden päivien osalta paremmaksi. Uskaltauduin jopa tilaamaan sieltä tällä kertaa, toivon kovasti sekä itseni että Stockan puolesta että homma menee ns. putkeen.

Mutta asiaan. Sähköistä kuvastoa selatessani huomasin erilaisia käyttötavaroita, joita ajattelin tarvitsevani. Esimerkiksi siellä oli Methodin tiskiaineita, joita olen pidempään halunnut kokeilla. Olin jo klikkaamassa tuotetta ostoskoriin, kun tulin ajatelleeksi, että meidän tiskiainetilanne on itseasiassa loistava. Ei ole puutetta ollenkaan. Siitä seurasi se, että kyseenalaistin alkuperäisen ajatuksen ostaa nyt halvalla kun kerrankin saa. Sitten tajusin että ajatuksessa oli toinenkin virhe. Nimittäin tuo ”kerrankin”.

Näitä alepäiviä tulee säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Useimmiten tuotevalikoima on aika samantyyppinen. Siellä on samat kosmetiikat, talvihaalarit, orkideat ja sukkahousut vuodesta toiseen. On psykologinen harha, että tavaraa olisi pakko ostaa nyt, koska myöhemmin sitä ei ehkä saa. Voi tietysti olla, että juuri noita tiskiaineita ei kevään kuvastoista löydy, mutta rahallinen menetys on silloinkin neljän euron luokkaa. Sen sijaan sen ylimääräisen pänikän säilyttely kuukausitolkulla jossakin on hankalaa. Sitä paitsi todennäköisesti niitä aineita saa ensi keväänä kuitenkin. Joten mikäli meinaat joutua vastaavan osteluhysterian valtaan, pidä mielessä että tilaisuus todellakin toistuu.

Verkkokauppa vastaan tavaratalo

Julkaistu , kirjoittanut
9

Seisoin tänä aamuna Sokoksen kassajonossa, ja mietin että tässä ei ole mitään järkeä. Ajatus vain vahvistui, kun yksi täti kiilasi tyynesti koko jonon ohi, ja kokematon kassatyttö suostui kiltisti palvelemaan häntä. Olin jotenkin ajattelemattomuuksissani mennyt 3+1 -päiville. Ostin sieltä pipon ja hanskat, ja jonotin niitä yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Jostain syystä olin sellaisen ajatusharhan vallassa, että 3+1 päivillä ei ole yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Väärin! Sama hässäkkä siellä oli, paitsi ei ehkä ihan yhtä hysteerinen tunnelma. Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni. Sen piponkin olisin takuuvarmasti saanut helpommin jostain muualta. Hukkareissu kaiken kaikkiaan.

Olin samana aamuna tehnyt onnistuneita nettiostoksia, jotka liittyivät Kampin Kampituspäiviin. Luin aamulla sähköpostista mainoksen, bongasin sieltä erittäin halvan vaatteen jota oikeasti tarvitsin, ja aamupalan ohessa klikkailin ostokset itselleni. Merkki oli tuttu ja laadukkaaksi todettu, samoin koko ennestään tiedossa, joten ostaminen oli erittäin helppoa. Myöhemmin tänään kuulin, että ne jotka olivat liikkeeseen menneet paikan päälle, olivat jääneet ilman. Minä sen sijaan sain jo ilmoituksen että tilausta käsitellään, ja sen saa noutaa piakkoin. Ostotapahtuma oli erittäin sujuva, ja jossain vaiheessa käyn sitten vain noutamassa paketin.

Ei ole epäilystä, kumpi näistä ostostavoista oli miellyttävämpi. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua nettikaupan puoleen. En oikein näe lisäarvoa siinä tungoksessa ja jonottamisessa. Jos tietäisin saavani tavaratalosta parempaa palvelua kuin netistä, menisin sinne. Valitettavasti näin ei kovin usein ole. Tosin yleensä silloin kun asiantuntija on paikalla, hyödynnän heidän osaamistaan ja yleensä myös ostan. Näin kävi esimerkiksi niiden uusien takkien kohdalla. Paikalla oleva merkin edustaja antoi paljon lisää tietoa, mikä kyllä lisäsi ostomotivaatiota selvästi. Ymmärrän tavaratalojen johdon näkökulman, että henkilökunta on aina kuluerä, mutta se nyt on kuitenkin se ainoa asia, jolla nettikaupat voisi lyödä. Että kannattaisikohan siihen kuitenkin jotenkin panostaa.

Uusi takki, ja… toinen uusi takki

Julkaistu , kirjoittanut
18

Olen tässä viikon verran hautonut pientä raporttia äskettäisestä ostosreissusta, koska epäilin että täällä tulee ns. rakentavaa palautetta kommenttiosastolla. Mutta nyt tilanne on taas tasapainossa, joten voin kertoa koko jutun.

Mainitsin jo joskus aiemmin, että haluaisin sellaisen kevytuntuvatakin. Olen ihastellut niitä muilla, ja ajattelin että se olisi täydellinen ratkaisu syksyn ulkoiluvaatepulmiin. Olen siis seuraillut mainoksia sivusilmällä odottaen että sopiva tulee vastaan. Tämän kuun Stockan kantistarjouksessa olikin muutama vaihtoehto. Niistä yksi näytti kohtuulliselta. Mutta sitten Hesarin välistä tipahti mainos toisesta keskustan liikkeestä, jossa oli yhden viikonlopun ajan lukuisia eri merkkisiä takkeja alennuksessa. Mukana tulleella ale-kupongilla sai peräti 30% alennuksen tietyistä merkeistä. Päätin käydä katsomassa molempien kauppojen tarjonnan kerralla, ja ostaa jos sopiva takki tulisi vastaan.

Kantistakki oli periaatteessa ok, mutta ei erityisen halpa ja väriltään musta. En nykyisin osta mustia vaatteita ollenkaan, ellei ole erityinen tarve juuri mustalle. Eniten takissa häiritsi kuitenkin se, ettei se herättänyt oikein mitään elämystä. Mietin olisinko valmis maksamaan 119€ tylsyydestä. Ehkä en. Sitten menin sinne toiseen kauppaan. Etsin mainoksessa näkemäni takin, joka oli juuri täydellinen. Sopivan pitkä helma, isot taskut, kiva luumuun taittava ruskea väri, sopiva myös kropalleni. Siisti kaupunkioloihin mutta käytännöllinen myös leikkipuistoon. Ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä, etenkin kun hinnasta sai vielä hyvän alennuksen ja kyseessä oli suomalainen merkki. Ei Suomessa valmistettu, mutta kotimaista suunnittelua ainakin. Tilanne siis oikein hyvä.

Sitten silmiin iski kirkkaan turkoosi untsikka, vähän lyhyempi malli. Päätin vetäistä sen päälleni ihan vaan huvikseni, nähdäkseni miltä väri näyttäisi. Ja mitäs luulette. Päätin kutakuinkin siltä istumalta ostaa MYÖS SEN. Koska: ihana, ihana väri, joka sai hymyilemään heti kun näin itseni peilistä. Ja vielä se, että seuralaiseni lahjoitti oman alekuponkinsa minulle, jolloin tämänkin takin hinnasta lähti iso siivu pois. Tarvitsinko kahta samanpaksuista takkia? En. Olisiko jompi kumpi riittänyt? Kyllä. Mutta ostin silti.  Hinta oli yksi merkittävä tekijä ostopäätöksessä. Maksoin yhteensä 132€, eli 13€ enemmän kuin Stockan aletakki olisi maksanut, ja sain sillä rahalla kaksi erilaista ja mielestäni tosi kivaa takkia.

Tästä vain seurasi se dilemma, että takkivarastoni oli jälleen kasvanut (argh!). En ollut vielä saanut niitä vanhoja myytyä eteenpäin. Olen odotellut että ilmat kylmenevät sen verran, että kysyntä hieman paranisi. Mutta eilen oli hyvä päivä: myin kahdet housut sekä vein vielä kierrätykseen muutamia vaatteita. Sen jälkeen tuntui siltä, että voin jakaa tämän tarinan täälläkin.

Tässä bloggaamisessa on mielenkiintoista, että se vaikuttaa konkreettisesti omaan elämääni. Täällä kun paasaan organisoimisesta ja karsimisesta, tällainen epärationaalinen shoppailu saa aikaan sen, että harkitsee joko jättävänsä koko tapauksen kertomatta, tai sitten pitää aktiivisesti karsia jotain muuta ennen kuin uskaltaa ottaa asian esille. Olisin voinut tietysti olla ihan hiljaa vaan, mutta toisaalta tämä on hyvä esimerkki siitä, että välillä itse kukin toimii epäloogisesti ja vastoin parempaa tietoaan. Arvelin myös, että lukijoista on kiinnostavampaa seurata tarinoita tosielämästä, kuin tarkasti valikoitua kiiltokuvaa. Totta kai olisin pärjännyt yhdellä takilla – tai vaikka kokonaan ilmankin. Mutta joskus sitä antaa mieliteolle periksi. Eikä se maailma siihen kaadu! Kokonaisuus ratkaisee.

Osta uusi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tiedossa oli ravintolailta, ja pähkäilin ystävälleni mitä laittaa päälle. Vaatevarastoni on tällä hetkellä hieman rajoitettu sattuneista syistä. ”Käy tänään ostamassa joku kiva uusi paita :)” oli vastaus viestiini. Reaktioni oli suunnilleen ”Enkä!”, vaikka ilmaisinkin asian jotenkin vähän neutraalimmin. Aion seuraavaksi valaista, miksi en todellakaan halunnut lähteä ostoksille. (Ja nyt rakas ystäväni jos luet ja tunnistat itsesi, toivon ettet loukkaanu. Ajatuksemme kulkevat usein eri polkuja, kuten olemme huomanneet.)

Ensimmäinen syy on tietenkin se, että inhoan shoppailua. Hankalinta se on mielestäni silloin, kun pitäisi löytää jotain ”kivaa”, mutta ei tarkalleen ole visiota siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mieluiten siis shoppailen niin, että teen täsmäiskuja sinne, missä tiedän myytävän täsmällisesti haluamani tuotteita, tai sitten niin että ohimennen käyn katsomassa ilman paineita, sattuuko löytymään jotain sopivaa mihin tahansa tilaisuuteen. Mieluiten alennusmyynnistä, koska jos mahdollista, maksan mieluummin tietysti vähemmän kuin enemmän, mutta ilman että tarvitsee tehdä kompromisseja laadun ym. asioiden suhteen.

Toinen, vielä tärkeämpi syy on vaatteiden määrä. Minua on hiukan ruvennut kauhistuttamaan, kuinka paljon omistan vaatteita, ja kuinka paljon vaatteita ylipäätään maailmassa tehdään, ja mihin ne kaikki joutuvat. Tämä on aihe, jonka suhteen en todennäköisesti pysty elämään täydessä mielenrauhassa enää koskaan, mutta sentään yritän päästä jonkinlaiseen siedettävään kompromissiin. Se tarkoittaa sitä, että yritän saada nykyisestä vaatevarastostani kaiken mahdollisen irti. En hyväksy ajatusta, ettei kaapista muka löytyisi mitään päällepantavaa. Siellä on vaatteita pilvin pimein, on luovuuden puutetta jos ei keksi mitään.

Kolmas syy on se, että haluan vaatteidenkin osalta siirtyä mahdollisimman lähelle tietoista omistamista ja tietoista ostamista. Jos nyt lähtisin ostamaan uutta paitaa satunnaista tarvetta varten, se ei olisi kovin suunnitelmallista toimintaa. Haluaisin kuitenkin vähitellen päätyä sellaiseen tilanteeseen, että tekisin lähinnä suunniteltuja vaateostoksia saavuttaakseni yllä mainitut tavoitteet. Nimittäin kunhan näistä ruokabudjeteista pääsen selvyyteen, keskityn seuraavaksi vaatteisiin käytettyihin rahoihin.

Sanotaan nyt vielä, että en siis missään nimessä ole vielä tavoitteissani näiden vaateasioiden suhteen. Mutta en sentään lähde shoppailemaan uutta paitaa yhtä iltaa varten.

Raportointia

Julkaistu , kirjoittanut
6

No niin, nyt on yksi viikko ruokaseurantaa takana. Viikon aikana kävi ilmi monta asiaa

  • kävin kaupassa monta kertaa
  • ruokasuunnittelu helpotti kaupassa käymistä kovasti
  • joka päivälle ei tarvitse suunnitella eri ruokaa, vaan 3-4 riittää koko viikoksi
  • rahaa meni yli 100€, täsmällinen summa jäi hämärän peittoon
  • tämä on ehdottomasti jatkamisen arvoinen kokeilu

Rahanmeno jäi hiukan epämääräiseksi, sillä puoliso suoritti viimeisen kauppareissun eikä muistanut ottaa kuittia talteen. Se oli kuitenkin myös viikon kallein reissu, hänellä on nimittäin tapana ostaa kaikenlaista ”varmuuden vuoksi”. Ehkä toisaalta voi ajatella niin, että se hieman kompensoi tätä omaa valppauttani. Nimittäin minusta on kertaheitolla tullut hintatietoinen: tänään hallissa ostin kampelaa, sillä sillä oli halvin kilohinta. Eipä silti, kampela on mielestäni oikein hyvää, joten kyse ei ollut varsinaisesta kompromissista. Mutta hinnalla oli merkittävä rooli päätöksenteossa. Jatkan seurantaa ja raportoimista myöhemmin.

Heitin viime viikolla roskikseen yhden rikkinäisen lelun. Se oli ollut ”jäähtymässä” ylähyllyllä jo pitkän aikaa. Koska lapsi ei ollut kyseistä tavaraa kertaakaan kaipaillut, vein sen suurta tyydytystä tuntien roskikseen. Jälleen yksi rikkinäinen muovilelu vähemmän tässä talossa! Jee. Harkitsen myös poistavani jäljellä olevista leluista noin kolmasosan. Tarkoitus ei ole heittää niitä roskiin, vaan panna jonnekin vähän piiloon. Veikkaan, että puolen vuoden jälkeen ne olisivat esille otettaessa kuin uusia jälleen.

Lienee mainitsemisen arvoinen asia, että ostin tänään uuden takin. Totta tosisaan, lukuisien takkieni joukosta puuttui sadetakki. Löysin sellaisen Etolasta. Merkki on Rukka, väri punainen ja hinta 69,50. Olen ostokseen erittäin tyytyväinen, laitoin sen heti kaupassa päälleni, sillä ulkona satoi. Olen manaillut takkieni määrää mutta tämä oli todella tarpeellinen ostos. Lasken pitäväni sitä aktiivisesti syys- ja kevätkausilla ainakin viisi vuotta, mahdollisesti monta vuotta pidempäänkin, ellei vaate jotenkin vaurioidu. Säätiedotuksen perusteella tulen tarvitsemaan takkia ainakin neljänä päivänä pelkästään tällä viikolla, joten tätä menoa hinta per käyttökerta tulee putoamaan nopeasti. Lisäksi takissa oli runsaasti ominaisuuksia, joita edellytin: kirkas väri, riittävän pitkä helma ja hihat, kunnon taskut, huppu, miellyttävä ohut materiaali ja leikkaus joka näyttää tavalliselta takilta. Kaiken kaikkiaan hyvä ostos, etenkin kun näin itseni peilistä vasta kotona. Etola ei ole mikään muoti-boutique…

Antaa ammattilaisten hoitaa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen koko kesän ihaillut naapurin käsittämättömän hienoja parvekekukkia. Ne ovat suorastaan yltäkylläisen upeat. En tiedä mitä kukkia siellä on, mutta parvekelaatikot pursuilevat vehreinä ja kukkeina kuumuudesta huolimatta. Omat parvekekukkani kuukahtivat jo viime viikolla, kun kovat helteet ja mökkijakso sattuivat samaan aikaan.

Ihailin naapurille ääneen parvekkeen upeutta, ja hän sanoi että se on ammattilaisten työtä. Hän oli vienyt tyhjät parvekelaatikot läheiseen (laadukkaaksi todettuun) kukkakauppaan, ja antanut floristeille vapaat kädet. Ei kuulemma itsekään tiedä mitä kaikkea siellä kasvaa, mutta myönsi että hienot tuli. Nyökyttelin ja ajattelin itsekseni, että eipä olisi tullut mieleen minulle. Itse hankin nimittäin omat orvokkini Plantagenin tarjouksesta. Hintaeroa tietysti näillä parvekekasveilla tietysti on – ensinnäkin ne naapurin kasvit ovat takuulla jotain kalliimpia lajikkeita kuin omat tarjousorvokkini, mutta tietysti mukana on myös työn hinta, multa ja suunnittelu. Totesimme yhdessä, että maallikon mielikuvitus ei parvekekukkien osalta hirveästi lennä. Sitä ostaa sitä yhtä lajia, ja yleensä halvimmasta päästä. Nyt lopputulos oli sen sijaan persoonallinen ja näyttävä. Eikä naapurin tarvinnut itse tehdä mitään, paitsi kastella valmiita istutuksia säännöllisesti.

Tämä oli ainakin itselleni tuore idea. Lisäksi tämmöinen on mielestäni juuri oikeanlaista kulutusta, se työllistää jonkun muun ja toisaalta vähentää itse nähtävää vaivaa, eikä kuitenkaan tuota turhaa materiaa nurkkiin pyörimään. Kannatan lämpimästi!

Onko kukaan muu hyödyntänyt floristien tai puutarhureiden ammattitaitoa piha- tai parvekeasioissa?

Epähuomiossa hamstrattua

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ikea on nerokas kauppa. Sieltä on lähes mahdotonta poistua ostamatta mitään. Useimmiten sieltä ostaa ylimääräistä myös silloin, kun varsinainen syy vierailuun on jonkun tietyn esineen ostaminen. Tavara on älyttömän halpaa mutta kelvollista. Itse tulen aina ostaneeksi nimenomaan käytössä kuluvaa tavaraa  – en oikeastaan varastoon, vaan korvaamaan entisiä. Esimerkiksi sitä euron vessaharjaa on vaikea vastustaa. Ostan aina yhden uuden, ja heitän vierasvessasta vanhan pois. Kun liikkeessä tulee käytyä keskimäärin kerran tai korkeintaan kaksi vuodessa, harjan käyttösykli on juuri sopiva.

Pari päivää sitten havaitsin, että näiden käytännöllisten houkutusten ansiosta olin erehtynyt hamstraamaan paperiservettejä siinä määrin, että niitä riittää luultavasti ensi kesään saakka. Vessaharjan lisäksi Ikean valkoisten isojen paperiservettien hinta-laatu -suhde on aivan voittamaton. Niinpä olen napannut niitäkin aina jokaisella käynnillä yhden paketin. Minulla on kyllä kauniita kangasserviettejä, mutta käytän niitä vain juhlissa ja isommilla päivällisillä. Arkena paperiservetti on kätevä, jos ei halua olla pelkän talouspaperin varassa.

No, nyt meillä on siis kolme täyttä pakettia ja yksi vajaa. Olen näköjään joka kerralla päättänyt säilyttää niitä eri paikassa, joten en ole löytänyt niitä edellisiä. Sitten olen luullut että ne ovat loppu. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että keittiön kaappeja täytyy organisoida vähän uusiksi. Myös varmaankin sen, että kotivarastot kannattaa tsekata, ennen kuin ostaa uutta. Mutta ehkä myös sen, että jos ei mene kauppaan liian usein, ei haittaa vaikka vahingossa vähän hamstraisikin.

Shoppailua varastoon

Julkaistu , kirjoittanut
5

Paasto tai ei, kävin eilen Sokoksen 3+1 alepäivillä. Suunnitellusti. Joku voisi kysyä, mitä karsimiseen keskittynyt ja turhasta eroon haluava bloggaaja tekee noilla vihonviimeisillä markkinajuhlilla. No, tietenkin ostaa tarpeellista tavaraa varastoon, kun sitä kerran halvalla saa.

Haluan että asiat ovat helppoja, ja ennakointi vähentää usein epämukavuutta. Niinpä minulla onkin ollut pitkään tapana täydentää erinäisiä kulutustavaravarastoja kaksi kertaa vuodessa, juuri noilta Sokoksen ja Stockan alepäiviltä. Inhoan nimittäin sitä, että hammastahna tai joku muu päivittäistavara loppuu kesken ja joutuu erikseen lähtemään kauppaan. Toisaalta tuntuu järkevältä ostaa näitä tavaroita alennuksesta, koska niitä ostaisi joka tapauksessa myös täydellä hinnalla.

Varastoissani on yleensä aina hammastahnaa, käsisaippuaa, pumpulia ja pumpulipuikkoja, hygieniatarvikkeita, laastareita, partakoneenteriä ja hammasharjoja. Jos sopiva tarjous sattuu, ostan usein myös sampoota, hoitoainetta ja kosteusvoidetta odottamaan. En laske näitä tuplakappaleita ylimääräisiksi, sillä ne kaikki tulevat ajan myötä käytetyiksi. Toisaalta en halua hamstrata mitään ylenmäärin, vaan varakappaleita on sen verran kuin kaappiin järkevästi sopii. Meille ei mahdu puolen vuoden varastoa saippuaa tai sampoota, joten tietysti siinä välissäkin täytyy joskus täydentää. Mutta alepäiviä hyödyntämällä ostosreissuja kertyy huomattavasti harvemmin kuin ilman niitä.

Tällä kertaa sain kaikkea muuta paitsi teriä ja hammaharjoja (sähköhammasharjaan). Niitä kyttään seuraavaksi Hulluilta päiviltä. Tein edellisten lisäksi pari muutakin harkittua hankintaa; uusin hiusharjani (vanhan heitin suoraan roskiin), koska entinen oli peräisin viime vuosituhannelta ja suoraan sanoen järkyttävän ällöttävä sekä ostin uuden ripsivärin isolla alennuksella. Saituuksissani ostin viime syksynä samoilta alepäiviltä ripsarin, joka oli paljon edullisempi kuin tavallisesti käyttämäni. Se osoittautui kuitenkin paljon huonommaksi (mikä yllätys…). En kuitenkaan periaatteesta halunnut ostaa uutta ennen kuin vanha loppuisi ja saisin uuden alennuksella. Kannatti odottaa, sillä juuri haluamani tuote sattui olemaan noin puoleen hintaa tarjouksessa. Heitin sen vanhan halpiksen hyvällä omallatunnolla roskiin.

Markkinahulinasta pääsee siis ihan täysjärkisenä ulos, kun tietää etukäteen mitä on hakemassa eikä lähde fiilispohjalta haahuilemaan muille osastoille.

… ja heti meni pieleen.

Julkaistu , kirjoittanut
3

Olin ostoksilla. Sitten istuin tyytyväisenä ratikassa matkalla kotiin, kun tajusin äkkiä pitäväni sylissä upouutta muovikassia. Ei näin! Tiukassa istuu vanhat tottumukset. Aamulla oli tiedossa, että tänään menen kauppaan, mutta en silti tajunnut ottaa omaa kassia mukaan. Mikään hälytyskello ei soinut vielä kassallakaan. Vasta kotimatkalla havahduin.

Tämä paasto on kyllä hyvä, siis tässä merkityksessä että joutuu haastamaan omia valintoja ja tottumuksia. Ihmisellä on taipumus mennä täysin automaattiohjauksella, ellei erikseen ala kiinnittää huomiota. Otettua muovikassia en saa enää pois, mutta kompensoin pikkuisen käymällä kotimatkalla vielä ruokakaupassa, ja pakkaamalla ne ostokset siihen samaan kassiin. Lisäksi tämä oli hyvä opetus siitä, että valppaana on oltava, muuten menee pieleen ennen kuin huomaakaan.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin, millä teemalla sitten olettekaan liikkeellä!

Nettiostoksia ja nettitelevisiota

Julkaistu , kirjoittanut
1

Suomessa on on ollut mahdollista palauttaa netistä ostetut tuotteet ilman kuluja. Tämä tosin on käsittääkseni koskenut vain kotimaisia nettikauppoja. Nyt lainsäädäntö on muuttumassa, ja kesällä tämä automaattinen oikeus poistuu. Mutta on silti mahdollista, että käytännössä tilanne pysyy ennallaan, se riippuu yrityksen omasta politiikasta. (MTV3)

Äskeisessä artikkelissa on linkki toiseen uutiseen, jossa kerrotaan, että ”zalando-sukupolvi” palauttaa nettiostoksiaan holtittomaan tahtiin, ja tämä jää aina kauppiaan tappioksi. Netistä ostaminen ei ole sama kuin kaupasta, koska tuotetta ei voi hypistellä. Toisaalta kunnolliset kokotaulukot, valokuvat ja muut tiedot vähentävät virheostosten riskiä, joten siinä on kyllä nettikaupoillakin aihetta katsoa peiliin. (MTV3)

Digitoday on vertaillut nettitelevisiopalveluita. En itse käytä näistä mitään, mutta palveluiden idea on hyvä, sillä ne vähentävät ostettavien tavaroiden määrää. Olin aikoinaan innoissani Netflixin tulosta Suomeen, mutta petyin valikoimaan. Sieltä puuttuu kaikki ne herkut, joiden takia USAssa palvelusta niin paljon tykkäsin. Joten tilaan nyt sen sijaan BBC Global -palvelua, joka taas vastaa tarpeitani erittäin hyvin.