Aihearkisto: Raha

Stockmannin nerokkaat kangaskassit

Julkaistu , kirjoittanut
12

Osattiikohan Stockalla etukäteen ennustaa, millainen poru voi nousta yhdestä kangaskassista? Tavaratalo uudisti kanta-asiakasohjelmansa kuusiportaiseksi. Mitä enemmän ostoja, sitä korkeammalle tasolle nousee, ja sitä enemmän saa etuja. Etuihin kuuluu kaikenlaista tyylipalveluista ilmaiseen parkkiaikaan, mutta eniten huomiota herätti neljä eriväristä kangaskassia. Kolmosesta eteenpäin asiakas saa nimittäin uuden kangaskassin, ja joka tasolla on oma värinsä. Niinpä kassin väristä voi päätellä, paljonko rahaa on Stockalle kantanut.

Kanta-asiakasohjelma ei varmaan muuten olisi saanut mitään huomiota, mutta värikoodatut kassit saivat ihmiset takajaloilleen. Kenties idea on ollut viaton, mutta nopeasti katsottuna huonosti harkittu. Stockmann on nähtävästi unohtanut, että suomalaiset vihaavat pröystäilyä yli kaiken. Täällä ei kerta kaikkiaan sulateta sitä, että varakkuus näkyisi ulospäin. Se, että ylimmän tason kassi kertoo ihmisen käyttäneen vuosien varrella tavaratalossa yli 25 000 euroa, meni ihmisten sietorajan yli. En ihmettele, sillä tämän maan mentaliteetti on sellainen, että rahoista on parempi pysytellä hipihiljaa, ellei halua tulla leimatuksi. Taannoin eräs jalkapalloilijan vaimo kertoi hankkineensa kalliin käsilaukun, ja se ylitti uutiskynnyksen iltapäivälehtissä, eikä suinkaan positiivisessa mielessä.

kauppakassi

Nykyinen kauppakassini. On hyvä ja kestävä, eikä edes yhtään pöllömmän näköinen!

Suomalaisiin perinteisiin kuuluu säästäväisyyden arvostus. Halpa on hyvä, mutta vielä parempi on laittaa rahat sukanvarteen. Törmään itsekin tähän, kun kirjoitan tavaroiden raivaamisesta. Se, että heittää asioita roskiin (vaikka ne olisivat roskia), saa aina jonkun takajaloilleen. Mille tahansa tavaralle löytyy nimittäin käyttöä vielä, olipa kyse millaisesta roinasta tahansa, sillä roskiin heittäminen on tuhlausta. Rahasta neutraalisti puhuminen on Suomessa hankalaa, sillä täällä keskustelu pitäisi aina käydä niin, että ihan joka ikinen voisi siihen osallistua. Jos joku uskaltaa julkisesti antaa sijoitusneuvoja ihmisille, joilla jää normaalista palkasta rahaa säästöön, joku hänet pian tuomitsee, sillä kaikille ei jää.

Tämä arvomaailma näkyy myös kassikeskustelussa. Ajatus siitä, että joku kehtaisi julkisesti kertoa violettia kassia kantamalla, että hänellä on enemmän rahaa kuin muilla, on kerrassaan ällistyttävä. Tai että jos rahaa olisikin, niin että se olisi tuhlattu tavaratalossa! Samalla ollaan närkästyneitä siitä, että Stockmann kehtaa laittaa asiakkaansa järjestykseen, jossa toiset ovat parempia kuin toiset. Ei ihme, että kiivasta palautetta on satanut.

Minua tämä kassikeskustelu tosin huvittaa myös muulla tasolla. Eikö ole hieman erikoista, että monen tuhannen euron ostoksista saa lahjaksi kangaskassin. Kassin arvo lienee Stockalle alle euron – ei tunnu kovin kummoiselta kiitokselta! Odottaisin kyllä itse vähän enemmän. Toisaalta, onhan kassi sentään luomupuuvillaa, ehkä se kompensoi sitä kaikkea shoppailua, jota kassin ansaitakseen on täytynyt harrastaa? (Kuuletteko ironian äänessäni.) Joku osoitti myös yhteyden violetin värin ja luterilaisen perinteen välillä. Violetti on katumuksen väri, olikohan tätä otettu huomioon värikoodeja suunniteltaessa? Että sitten kun on päässyt ylimmälle tasolle, voi huomaamattomasti antaa sen viestin, että kyllä se shoppailu vähän kaduttaakin…

Toisaalta ihmisten tuohtumus on turhan pikaista. Kanta-asiakasohjelmassa ei voi nimittäin pudota ylemmältä tasolta enää alemmalle, vaikka ostaisikin vähemmän. Näin ollen mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä enemmän niitä ylimmän tason kassejakin alkaa näkyä. Teoriassa voi laskea, että jos esim. perhe käyttää kuukaudessa 500€ ruokaostoksiin, ja keskittää kaiken Herkkuun, 25 00 euroa tulee täyteen reilussa neljässä vuodessa vaikka lähtisi nollasta liikkeelle. Jos ruokien lisäksi ostaa lapsille hulluilta päiviltä talvihaalarit kerran vuodessa, raja tulee vastaan vielä nopeammin. Maidolla, leivällä ja alennushaalareilla ei varsinaisesti pröystäillä, vaikka kassi muka niin antaisi ymmärtää.

Kun tätä kaikkea nyt tässä pohdiskelee, alan epäillä, että kangaskassit ovatkin harkittu ja nerokas markkinointikikka. Joku arvasi, että lanseeraamalla tällaisen systeemin suomalaiset hermostuvat totaalisesti, ja sitten firma saa monta päivää ilmaista mainosta. Ja sitähän tuo yritys tunnetusti tarvitsee, sillä tiedossa on, ettei bisnes ole pyörinyt viime vuosina kovin mallikkaasti. Kun tuota kantisohjelmaa tarkastelee lähemmin, eri tasojen ”palkinnot” eivät hirveästi säväytä. Esimerkiksi kun ostaa tarpeeksi, pääsee mm. hulluille päiville aiemmin sisälle, jotta voi ostaa vielä enemmän. Ehkä se on jollekin palkinto? Lopuksi sanoisin, että olipa kangaskassisi minkä värinen tahansa, olennaisinta on käyttää sitä. Muuten on mennyt sekin vähä hukkaan.

Mitä mieltä te olette? Ihmisten aliarvioimista, mainio ja ekologinen palkinto vai nerokasta markkinointia?

Tästä syystä haluamme tulla huijatuiksi

Julkaistu , kirjoittanut
18

Olen viime aikoina pohtinut raha-asioita. Tarkemmin ajateltuna sitä, miksi minun on vaikea vastustaa etenkin alennusprosentteja, vaikka tuote ei olisikaan superihana. Mutta nyt olen löytänyt siihen ainakin yhden selityksen. Kun Nina Nordlund haastatteli minua Rahamania-videoonsa, juttelimme runsaasti nimenomaan arkisesta kuluttamisesta. Kerroin hänelle, miten erityisesti alennusmyynnit ovat heikko kohtani, ja juttelimme esimerkiksi siitä, miten halpakin vaate voi lopulta tulla kalliiksi, jos sitä ei tule pitäneeksi. Mutta vaikka tämä on tiedossa, alennus houkuttelee silti. Miksi ihmeessä? Vastaus löytyi kirjasta Small Change, jonka on kirjoittanut Dan Ariely ja Jeff Kreisler.

Tutkijat kertovat tositapauksesta muutaman vuoden takaa. Amerikkalainen JCPenney -kauppaketju päätti äkisti luopua kaikista alennuksista, kupongeista ja muista tuotteiden hintaa laskevista mekanismeista, ja siirtyi ”rehellisen hinnoittelun” systeemiin. Siinä hintoja ei enää manipuloitu nostamalla normaalihintoja ensin hurjan korkeíksi, jotta ne voitaisiin sitten laskea isolla alennuksella. Sen sijaan tuotteet hinnoiteltiin suunnilleen sille tasolle, mikä oli niiden hinta aiemmin alennusten kanssa, ja kerrottiin asiakkaille, että emme enää huijaa teitä hintakikkailulla. Kuulostaa harvinaisen reilulta, vai mitä?

Kirja näyttää tältä, mikäli joku kiinnostuu sen lukemisesta.

Yllättävää oli, että ihmiset vihasivat uutta systeemiä, ja vuoden jälkeen toimitusjohtaja sai potkut. Kävi ilmi, että tarjousten metsästäminen oli asiakkaiden mielestä parhautta, eivätkä he ollenkaan halunneet selkeää ja läpinäkyvää hinnoittelua. Tutkijat selittävät, että kun hinnoittelusta otettiin näennäiset alennukset pois, asiakkaat eivät enää hahmottaneet, mitä tavarat maksoivat suhteessa muihin tavaroihin. Emme osaa arvioida hintoja irrallisina, vaan mietimme aina, onko ostos hyvä suhteessa johonkin toiseen tavaraan nähden. Tällaisia vertailukohtia ovat liikkeen muut tavarat, mutta myös hintalapussa oleva alennusprosentti ja alkuperäinen hinta. Jos alkuperäinen hinta on 100 euroa, ja pusero vaikuttaa olevan 60% alennuksessa, ostaja kokee saavansa 60 euroa ”ilmaiseksi”.

Ihminen on luontaisesti vastahakoinen tekemään rasittavaa ajatustyötä. Rationaalisesti ajatellen pitäisi tietenkin ajatella, onko tämä 40 euroa maksava pusero kallis vai halpa verrattuna esimerkiksi muiden kauppojen vastaaviin puseroihin. Pitäisi myös tutkia vaatteen laatua, kuten materiaalikoostumusta, työn huolellisuutta, viimeistelyä ja niin edelleen, ja miettiä sitten, vastaako havaittu laatu varsinaista hintaa. Ei olisi myöskään pahitteeksi muistella omaa budjettia, onko vaate siihen verrattuna kallis vai halpa, tai olisiko rahalle peräti jotain parempaa käyttöä. Tietenkin kannattaisi miettiä kaikkia niitä mahdollisia käyttökertoja, joita vaatteelle voisi kuvitella, ja laskea sitten paljonko yhdelle käyttökerralle tulisi hintaa. Mutta tämä kaikki on työlästä. Niinpä aivomme hyppäävät mieluiten kaiken tällaisen ikävän ajatustyön yli, ja kiinnittävät huomiota vain siihen, että tässä on selvästi hyvä diili – siinähän selvästi säästää monta kymppiä!

Kun kauppaketju poisti alennukset, asiakkaat eivät enää voineet verrata hintaa suoraan mihinkään. He eivät siis automaattisesti pystyneet päättelemään, oliko ostos hyvä diili vai ei. Sen sijaan, että asiakkaat olisivat olleet tyytyväisiä siihen, ettei heitä enää yritetty huijata keinotekoisilla hinnoilla ja alennuksella, he olivatkin tyytymättömiä siihen, etteivät he enää voineet tuntea tekevänsä hyviä löytöjä alesta. Sillä, että kauppaketjun hintataso pysyi käytännössä jatkuvasti samana, ei ollut mitään merkitystä.

Tämä tarina on mielestäni todella kiehtova. En tiedä kumpi osa-alue tässä esimerkissä on mielenkiintoisempi: yritysten hinnoittelustrategiat vai ihmismielen toiminta. Tämä kuitenkin selittää myös omaa käytöstäni. Olen toiminut juuri samoin, eli hypännyt sen rationaalisen ajatustyön yli, ja käyttänyt vertailukohtana vain tavaran alkuperäistä hintaa. Toisaalta nyt, kun tämäkin ajatusvirhe on ruodittu ja selitetty, osaan jatkossa varautua. Seuraavan kerran, kun iso aleprosentti houkuttelee, tiedän että pitää painaa jarrua, ja aloittaa se työläämpi ajatusprosessi, jonka tarkoitus on arvioida tavaran todellista arvoa. Tämä tekee shoppailusta tietenkin entistä hankalampaa, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Mitä mieltä olette? Oletteko huomanneet itse samoja kömmähdyksiä ostoksilla?

Ruokakaupan loppuunmyynti villitsi perheenäidin

Julkaistu , kirjoittanut
27

Minä taidan olla sellainen Ilana Aallon kuvailema ostamalla säästäjä. Kunnon alennusmyynti on mielestäni tosi houkutteleva. Kuten Ilana sanoo, tällainen toiminta ei välttämättä ole sitä kaikista rationaalisinta, mutta mieleni tekee pyristellä hiukan tuota ajatusta vastaan. Ykkösperusteluni on tämä: entä jos oikeasti käyttää kaiken, minkä ostaa? Silloinhan kannattaa ostaa jos halvalla saa.

Huomasin tämän logiikan tällä viikolla, kun kotimatkan varrella oleva K-kauppa mainosti loppuunmyyntiä. Pakkohan sinne oli mennä. Eilen ja tänään myytiin kaikkea -30% ja viikonloppuna on vielä -50%. Olen käynyt siellä kaupassa jo kaksi kertaa. Suunnittelen meneväni huomisaamuna aikaisin ja hamstraavani lisää. Olen ehkä hieman seonnut.

Mutta toisaalta! Ostin mm. seuraavia tavaroita: elmukelmua, leivinpaperia, pakasterasioita ja -pusseja, ilmapalloja, pillejä, serpentiiniä sekä pöytäliinan. Lisäksi ostin ruokaa: maitoa, jugurttia, oliiviöljyä, oliiveita, puurohiutaleita, popkorneja, teetä, keksejä, kikherneitä purkissa (en enää ikinä osta sellaisia, joita pitää itse liottaa) ja mätiä. Lisäksi tiskiainetta ja suihkusaippuaa. Olen ostoksiini aivan tavattoman tyytyväinen. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joita meillä menee jatkuvasti. Säilykkeissä oli päiväystä vuodeksi eteenpäin, ja mäti on sellaista herkkua, että jos sitä saa halvalla niin varmasti ostan varuiksi pakastimeen. Muut tavarat ovat samalla tavalla tarpeellisia ja käytössä kuluvia. Lapsiperheessä tarvitaan aina pillejä, serpentiiniä ja ilmapalloja, sillä niillä pelastaa mitkä tahansa lastenkutsut. Elmukelmua ja leivinpaperia menee tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin ostaa lisää. Yksi ekstrapaketti kaapissa ei haittaa, mutta se lykkää tarvetta ostaa uusi pakkaus taas vähän pidemmälle.

Pöytäliina oli täydellinen heräteostos, mutta samalla todellinen löytö. Meillä on kangasliina pöydällä joka päivä, ja kahden alle kouluikäisen syödessä sotkua tulee. Vaihtovaraa pitää olla, ja olin kaivannut nättiä arkiliinaa pidemmän aikaa. Nyt löytyi kiva kuosi, Finlaysonin tuote ja oikea koko, hinta 7€. Koen todellakin säästäneeni tuolla ostoksella. Toisaalta tein myös ihan oikeaa säästöä jättämällä kauppaan sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. En ostanut esimerkiksi patalappuja (vaikka olivat halpoja kuin mikä, koska meillä on niitä riittävästi ennestään) enkä koskenut karkkeihin, koska en halua syödä karkkia. Jos sitä on kaapissa, itsekurini ei riitä vastustamaan, joten tein itseni kannalta viisaamman ratkaisun, kun jätin karkit ostamatta, vaikka halpoja olivatkin.

Aion siis todellakin säästää vielä lisää tuossa loppuunmyynnissä. Tänään inventoin kuivakaapit, ja sitten menen huomisaamuna listan kanssa kauppaan. Jos siellä tulee vastaan oikeanlaista pastaa, sokeria, jauhoja, säilykkeitä tai pakasteita, ostan. Olen yleensä pikemminkin aliostaja, mistä seuraa hankaluuksia sitten, kun tavarat on loppu enkä ole raaskinut ostaa tarpeeksi varastoon. Mutta nyt kun kerran tilanne on tällainen, näien ostamisen pelkästään järkevänä. Hinnan lisäksi säästän itseltäni tulevaisuudessa monta vaivaa, kun kaapissa on jo sitä mitä pitää.

Kuka muu säästää ostamalla? Säästättekö aikaa, vaivaa vai rahaa? Vai peräti kaikkia kolmea?

Huhtikuun kosmetiikkaostokset

Julkaistu , kirjoittanut
7

Jaaha, raportin aika! Huhtikuun ostoslista näyttää seuraavalta.

  • 2x Lumenen hyaluronitipat à 12,90€ eli yhteensä 25,80
  • Scholl jalkavoide 5,90
  • Lasten hammastahna 1,50
  • V10 Plus kasvojen kuorinta-aine (apteekista) 26
  • LV hoitoaine ja sampoo, molemmat 3,50, eli yhteensä 7

Huhtikuun saldo on siis 66,20 euroa.

Sitten analyysiä. Näistä tuotteista pelkästään omaan käyttöön tulivat jalkavoide, tehotipat sekä kuorinta-aine. Sampoo ja hoitoaine olivat koko perheen käyttöön, hammastahna nimensä mukaisesti lapselle. Yhteisiin ostoksiin meni siten vajaa kymppi, ja oman kosmetiikan hinnaksi jäi jälleen noin 50€. Tämä tuntuu kolmen kuukauden perusteella olevan se perustaso, joka meillä menee kosmetiikkaan. Koko perheen ostokset, jotka sisältävät lähinnä hammastahnaa, sampoota ja saippuaa maksavat näköjään suunnilleen sen kymmenen euroa kuussa. Tämä tekee vuodessa noin 100-140 euroa näihin päivittäistavaroihin. Tämä pysyy mielestäni erittäin hyvin kohtuudessa, mutta on ihan mielenkiintoinen tieto.

Henkilökohtaiseen kosmetiikkaan kuukaudessa käyttämäni raha on isompi kuin kuvittelin. Olen kuitenkin oppinut, että arvioin systemaattisesti kaiken oman kulutukseni pahasti alakanttiin. Joten tämä on nyt siis se perustaso joka minulla kosmetiikkaan menee. Olen päättänyt, että se on okei. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mikä se todellinen kulutuksen taso on, sen sijaan että elelisi jatkuvassa itsepetoksessa. Totuus hiukan kirpaisee, mutta näin se nyt vain on. Jos haluaisin, tässä olisi sellainen kohde, josta voisi tinkiä. Äkillisen rahapulan iskiessä siirtyisin varmasti käyttämään edullisempia ihonhoitotuotteita. Meikkien ostamisen voisin lopettaa miltei kokonaan, sillä nykyiset varastot riittäisivät varmaan pariksi vuodeksi eteenpäin. Ainoastaan ripsiväriä pitäisi ostaa lisää. Koska äkillistä rahapulaa ei kuitenkaan juuri nyt ole käsillä, jatkan näiden tuotteiden käyttämistä, sillä olen löytänyt tuotteet, jotka sopivat tarpeisiini.

Noista tuotteista muuten sen verran, että tuo Lumene tehotippa on tosi hyvä. Se kosteuttaa rutikuivaa ihoani tehokkaasti. Minulla on nyt ensimmäinen pullo kuukauden käytön jälkeen noin puolessa välissä ja kaksi täyttä odottamassa. Tästä seuraa se, että tämä tuote loppuu noin puolen vuoden päästä. Kuorinnan ostin myös odottamaan valmiiksi, edellinen samanlainen tuubi riittää vielä tämän kevään loppuun. Tuo V10 on japanilainen sarja, jonka muita tuotteita en ole testannut, mutta tämä kuorinta on ollut käytössä jo vuosia. Sitä myydään vain joissakin apteekeissa. Itse asiassa samassa sarjassa olisi myös tuollaisia tehotippoja, ja kun olen nyt tuon Lumenen myötä oppinut niitä käyttämään, voisin vaikka testata seuraavaksi niitä.

Olen siis täydentänyt varastoja viime aikoina aika paljon, minkä pitäisi kyllä näkyä siten, ettei ihonhoitoon tarvittavia tuotteita tarvitse ostaa ennen kuin joskus kesän jälkeen. Sen sijaan haluaisin ostaa uuden ripsivärin. Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta olen joutunut markkinoinnin uhriksi. Taidan kuitenkin malttaa mieleni ja käyttää edellisen loppuun, ja ostaa uuden vasta sitten.

Tämä on tällä erää viimeinen kosmetiikkaraportti. Tämä yhden neljänneksen seuranta on ollut informatiivinen jakso ja hyvä kokeilu. Koen kuitenkin, ettei pidemmästä seurannasta olisi kauhean paljon enempää hyötyä. Olen oppinut, paljonko käytän rahaa omaan ja yhteiseen kosmetiikkaan. Koska kulutus tuntuu pysyvän melko samalla tasolla jatkuvasti, en usko että tulevat kuukaudet tarjoaisivat hirveästi uutta tietoa. Kun alepäivät alkavat, ostan varastoon useampia tuotteita, joita käytä sitten vähitellen pois. Kun seuraava kampanja alkaa, onkin yleensä aika täydentää varastoja. Sen lisäksi ostelen suunnilleen joka toinen kuukausi meikkejä joko korvaamaan loppuneen tuotteen tai hetken mielijohteesta muuten vaan. Pidän kuitenkin peilipöydän laatikkoa rajoina, jonka yli meikkien määrä ei saa kasvaa. Tämä rajoittaa satunnaisten ostosten määrää.

Kosmetiikka on siis katsottu. Mitähän sitä seuraavaksi rupeaisi seuraamaan? Ideoita? Ja miten teidän kuukausi meni?

Kuukauden kosmetiikkaostokset

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tämä raportti tulee nyt vähän etukäteen, mutta huomenna en luultavasti käy kuin korkeintaan ruokakaupassa, joten uskallan tehdä yhteenvedon tämän kuun kosmetiikkaostoksista. Halusin siis seurata, kuinka monta tuotetta kuukauden aikana ostan, ja kuinka paljon ne yhteensä maksavat. Mennään suoraan asiaan:

Helmikuun kosmetiikkaostokset

  • LV käsisaippua 2,89€ (perheen yhteiskäyttöön)
  • Batisten kuivasampoo 5,9€ (minulle)
  • Nivean vartalovoide 4,99€ (minulle)
  • Vaahtokylpyaine, en muista merkkiä 8€ (lapsille)
  • Estelle & Thild käsirasva 14€ (minulle)
  • BareMinerals meikkipohja 45€ (minulle)

Loppusumma 80,78€

Yhteensä ostin kuusi tuotetta, joista neljä oli pelkästään omaan käyttöön. Loppusumma on korkeampi kuin luulin, mutta sitä nostaa selvästi tuo meikkipohja. Kyseessä on jauhemainen tuote, joka kuluu todella hitaasti käytössä. Tuosta neljänkympin tuotteesta riittää siis vähintään vuodeksi, luultavasti pidemmäksikin aikaa. En siis osaa pitää sitä erityisen kalliina ostoksena suhteutettuna yksittäisen käyttökerran hintaan.

Tammi- ja helmikuun perusteella vaikuttaa siltä, että sellaisiin koko perheen perustuotteisiin kuten saippua ja sampoo, menee kuussa 10-20 euroa. Omiin meikkeihin ynnä muihin puolestaan noin 50€. Arvelen (siis toivon), että veikkaus olisi edelleen yläkanttiin. Ajatus siitä, että kuluttaisin meikkeihin monta sataa euroa vuodessa on yllättää jälleen. Niinpä olen päättänyt jatkaa seurantaa vielä ainakin maaliskuun ja huhtikuun. Maaliskuussa on Hullut päivät, mikä yleensä on ollut minulle se hetki hamstrata kaikkea kosmetiikkaa. Joten ennakoin seuraavalle kuulle isompaa laskua. Tämän pitäisi siis loogisesti näkyä niin, että huhtikuussa ei mene juuri lainkaan rahaa. Mutta onko todella näin? En tiedä, ja siksi jatkan seurantaa.

Jos teitä muuten kiinnostaa tietää, olivatko ostokset hyviä, tässä lyhyet arviot:

  • LV:n nestemäinen saippua ei kuivata käsiä, mistä iso plussa, mutta nokka menee koko ajan tukkoon, mikä on ärsyttävää.
  • Batisten kuivasampoot ovat minusta huippuja, hinta-laatusuhde erinomainen.
  • Nivea on tuttua ja turvallista kamaa, toimii kuivalla talvi-iholla.
  • Kicksistä ostettu vaahtokylpy sai veden pinkiksi ja koko kylppärin tuoksumaan, joten lapset tykkäsi. Tämä jätettiin mummolaan odottamaan seuraavaa vierailua.
  • E&T käsivoide on laadukas, mutta ostin ajatuksissani eri tuoksua kuin olisin halunnut! Vanilja ei kuulu suosikkeihini, mutta käytän kyllä tuon rasvan pois siitä huolimatta. Oikeasti olisin halunnut ruusua. Pakkaukset näyttävät siis liian samanlaisilta! Väärä tuoksu harmitti erityisesti siksi, että tämä ostos ei ollut välttämätön, vaan meni enemmän sellaiseen huvikseen ostamisen kategoriaan.
  • Olen käyttänyt BareMineralsin meikkipohjaa vuodesta 2008 lähtien. En ole nähnyt syytä etsiä uutta tuotetta tämän tilalle, eli toimii todella hyvin.

Rupesiko kukaan muu kosmetiikan kirjanpitoon? Millaisia havaintoja saitte? Hyviä tuotevinkkejä muille lukijoille?

EDIT: korjasin meikkipohjan ja loppusumman oikeiksi. Summa nousi 5 euroa.

Tuhlaa ja säästä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Luin äskettäin Hannele Lampelan kirjoittaman kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirja on sekoitus konmaria, talousneuvontaa ja hyvinvointiopasta. Pääpaino on raha-asioissa, ja etenkin painotetaan vaateshoppailuun liittyviä asioita. Kirjassa puhutaan myös pukeutumisesta ja kauneudesta yleisesti. Kirjan kohderyhmänä lienee parannusta havittelevat himoshoppaajat, ja koska en lainkaan kuulu siihen joukkoon, sisällöstä aika iso osa menee tavallaan ohi. Kauneus- ja pukeutumisneuvot ovat tuttuja kaikista naistenlehdistä, mutta oli kiinnostavaa lukea rahankäyttöön ja vaatteiden osteluun liittyviä neuvoja ja näkemyksiä. Hyviä neuvoja ne pääasiassa olivatkin, minäkään en kannata luotolla ostelua tai päätöntä tuhlaamista.

Kiinnostavin ehdotus oli kuitenkin se, miten sekä säästää että tuhlata yhtä aikaa. Hannele ehdottaa, että sen jälkeen kun kiinteät kulut on vähennetty palkasta, jäljelle jäävä summa jaetaan kahtia. Puolet laitetaan säästöön ja puolet taas käytetään juuri niin kuin itse haluaa. Tämä on aika kätevän oloinen systeemi, joka toimii myös silloin, kun tulot ovat epäsäännölliset. Tällaisella puolet ja puolet -systeemillä säästöjä kertyy joka kuukausi (mielestäni ihmisellä olisi hyvä olla taloudellinen turvatyyny) mutta toisaalta huvituksiin jää aina rahaa. Se on sitten omassa päätösvallassa, miten huvitteluun tarkoitetut rahat haluaa käyttää. Minusta on nimittäin myös hyvä juttu, ettei yritä elää niin ettei anna itselleen lupaa ostaa mitään. Siitä syntyy vain niitä hulluja ostohimoja. Toisaalta eihän sitä koko summaa ole pakko hummailla, vaan siitä voi säästää jotain isompaa ostosta varten.

Tykkäsin myös kirjassa luetelluista ”Himoshoppaajan salaisista nikseistä”, ehkä siksi että ne ovat myös minun käytössäni (tuttu tuntuu aina mukavalta). Esimerkiksi, että jos haluaa oikeasti säästää rahaa  mutta siitä huolimatta ostaa laadukasta ja kallista, kannattaa ostaa kaikki alesta. No näinhän minäkin yleensä teen: olen samaa mieltä, että 10% alennus ei oikeasti ole alennusta nähnytkään, vaan että oikeasti alan kiinnostua vasta siinä 40% tienoilla.

Lampela neuvoo, että kannattaa ostaa väärää sesonkia, koska sitä saa yleensä edullisesti. Eli keväällä talvikampetta ja syksyllä bikineitä ja sandaaleita. Tämä on kinkkisempi neuvo. Periaatteessa olen samaa mieltä, juuri noin kannattaisi tehdä. Käytännössä tulee kuitenkin pari ongelmaa vastaan. Ensinnäkin jos toimii näin, täytyy olla hyvin selkeästi tiedossa mitä haluaa ja tarvitsee, jotta voi napata juuri täsmälleen sen vaatteen, joka kaapista puuttuu. Tämä on ihailtavaa jos se onnistuu, mutta itselläni ei välttämättä ole aina niin selkästi selvillä, mitä haluan. Toinen ongelma liittyy siihen, että onko tuo lopulta säästöä vai ei. Jos ostaa talvisaappaat toukokuussa, niitä täytyy sitten säilyttää jossakin puoli vuotta, ennen kuin käyttöä löytyy. Toisaalta voi miettiä, haluaako kiinnittää sen rahasumman puoleksi vuodeksi tavaraan, jota ei käytä. Teoriassa sama raha voisi kasvaa korkoa sijoitettuna johonkin yli sen kauden jolloin käyttöä ei ole, ja sitten investoida sen siinä vaiheessa, kun todellinen tarve löytyy. Kolmanneksi tulee mieleen, että jos tykkääkö ostetusta vaatteesta yhtä paljon enää silloin, kun se otetaan käyttöön, vai tekisikö siinä vaiheessa mieli sittenkin jotain muuta. Sanoisin, että neuvo on hyvä, jos sitä täydentää sillä ettei saa ostaa mitään muuta kuin TÄYDELLISTÄ. Jos löytää täydellisen vaatekappaleen, jota tietää käyttävänsä vuosikaudet, on ihan sama joutuuko sitä ensin säilyttelemään muutaman kuukauden. Jos taas ostaa jotain ihan kivaa siksi, että se juuri nyt sattuu olemaan tavallista halvempaa, kannattaa vielä harkita.

Hannelen väitetään kirjoittavan blogia nimeltä Rakkaudella Hannele, mutta en saa sitä toimimaan millään laitteella, joten en voi linkata sitä tähän. Sen sijaan löysin YLEn sivuilta 24 minuuttia kestävän haastattelun, jossa Hannele kertoo kirjastaan.

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Mielenkiintoista hinnoittelua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Palaan noihin mahtaviin jämäruokavinkkeihin vielä, teen niistä koosteen niin että kaikki pääsevät hyötymään. Sitä ennen kuitenkin ajattelin jakaa mielenkiintoisen havainnon, jonka tein ennen joulua.

Olin ostamassa kosmetiikkaa, ja pyörittelin käsissäni Estelle & Thildin vartalovoipurnukkaa, josta olin lukenut kehuja, mutta jota en ollut kokeillut aiemmin. Koska oli joulumyynti kiivaimmillaan, huomasin viereisellä pöydällä saman tuotteen lahjapakkauksessa: neljä eri tuoksuista vartalovoita, jokaisessa 50 grammaa. Kädessä pitelemäni normaalikokoinen purkki sisälsi rasvaa 200g. Hetkeksi ilahduin, että tuostahan voisi kätevästi kokeilla neljää erilaista tuoksua, ja sitten päättää mikä niistä on suosikki. Sitten vilkaisin hintaa, ja itse asiassa oli pakko tarkistaa näinkö oikein. Yksittäin purkki maksoi noin 20€. Neljä pientä purkkia, joissa oli kuitenkin yhteensä yhtä paljon kuin yhdessä isossa, maksoi noin 30€, siis kympin enemmän. Hah, sanon minä.

Jälkeenpäin minulle selitettiin, että lahjapakkauset ovat aina kalliimpia kuin tavalliset. Tavallaan ymmärrän sen johonkin pisteeseen saakka, totta kai hieno paketti maksaa jotain. Mutta maksaisinko 10 euroa enemmän siitä, että saan neljää eri tuoksua kerralla? En todellakaan. Olisin voinut maksaa kaksi euroa enemmän. Siinä olisi kulkenut hintajoustoni raja. En tiedä onko tuo varsinaisesti kuluttajan huijaamista, mutta hyvä esimerkki siitä, että hintojen suhteen kannattaa olla tarkkana. ”Tarjous” on tarjous vain silloin, kun on joku todellinen vertailukohta. Jos etsii jotain tiettyä tuotetta, yleensä seuraa hintoja jonkin aikaa, jolloin todellisuudessa edulliset tarjoukset erottuvat joukosta. Jos sen sijaan uskoo vain kaupan plakaatteja, voi tehdä ”edullisen” ostoksen, joka on todellisuudessa kalliimpi kuin tavallinen.

Sateisen harmaa viikko

Julkaistu , kirjoittanut
15

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Vaateasioita vuoden alkuun

Julkaistu , kirjoittanut
31

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!