Huomaatteko, että olen lomalla? Aamut ovat pitkiä ja toimettomia, ja tänne kirjoittaminen tuntuu taas hauskalta harrastukselta, juuri kun pääsin toteamasta että pitää ehkä pitää taukoa! Vapaa aika lienee se olennainen juttu. Jos sitä ei ole, blogi muuttuu velvollisuudeksi. Juuri nyt kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kirjoitan taas ihan ilokseni.

Tammikuu on alkanut, ja näin ollen lokakuun alussa asettamani kosmetiikan ostolakko on loppunut. Onnistuin siinä hyvin, en ostanut mitään itselleni, enkä juuri muillekaan. Lapsille ostin uuden kylpyvaahdon kaksi päivää sitten edellisen loputtua (vaahtokylpy on mummolareissujen kohokohta).

Tiedostan täysin, että kolme kuukautta ilman kosmetiikkaostoksia ei ole mikään maatajärisyttävä saavutus, vaan ihan normaalia elämää suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta minulle lakko oli tarpeen, sillä kosmetiikan ostelusta oli muodostunut sellainen hauska pieni shoppailuharrastus, joka alkoi jo aiheuttaa ongelmia. Ensisijaisesti säilytystilaongelmia, mutta tajusin myös, että kanavoin meikkien ja ihonhoitotuotteiden osteluun kaikenlaisia tunteita, joille varmasti löytyisi paljon hyödyllisempiä, halvempia ja muutenkin parempia purkautumisteitä.

Kesälomamatkalta ostin kaikki nämä. Kaksi tuotteista on vielä avaamatta. Kaksi on aktiivisessa käytössä, yhtä testattu kertaalleen.

Olin kuluneen vuoden tai parin aikana onnistunut keräämään omaan käyttöön suhteutettuna aivan tarpeettomat varastot kaikenlaista kosmetiikkaa. Esimerkiksi: ostin vuonna 2018 keväällä samanlaisen vaalean luomivärinapin, joka näytti olevan pian loppumassa. Nyt vuoden 2020 alussa tuo loppumassa oleva luomiväri on edelleen pian loppumassa. Sen lisäksi minulla on tuo 2018 ostettu korvaaja, toinen viime syksynä ostettu lähes saman värinen iskemätön luomiväri, sekä viime kesänä ostettu luomiväripaletti, jossa on kaksi muuta, lähes vastaavaa sävyä. Omistan siis tuon alkuperäisen lisäksi neljä korvaavaa tuotetta, joista kahta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Odottelen edelleen, että se alkuperäinen tosiaankin loppuisi, jotta voisin aloittaa noiden uusien käytön.

Edellinen esimerkki kuvaa tilannetta hyvin. Nämä varakappaleiden varakappaleet eivät vie hirveästi tilaa, eikä niiden omistamisesta ole haittaa, mutta en tarvitse niitä kaikkia. Sama ilmiö on näkyy kylppärin kaapissa muutenkin, ja ostolakko onkin tähdännyt juuri tämän asian korjaamiseen. On ollut hyödyllistä joutua tarkastelemaan omia varastojaan ja todeta, että niitä kyllä riittää. Eli samalla on ollut pakko huomata, että mihinkään tarpeeseen en tosiaan ole ostanut, vaikka niin yleensä olen kaiken itselleni perustellut. Ostolakot ovat kokemukseni mukaan erittäin hyödyllisiä juuri tästä syystä. Joutuu oikeasti miettimään syitä ostamisen takana, kun ei voi perustella shoppailua millään näennäissyyllä.

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Olen tähän mennessä kuluttanut näistä loppuun 5 tuotetta, ja kaksi muuta loppuu pian.

Syksyn aikana kului lopulta loppuun useampi tuote. En pitänyt niistä kirjaa, mutta ulkomuistista luettelen: suihkugeeli, vartalovoide, ripsiväri, seerumi, hammastahna, käsirasva, kasvovoide, jokunen näytepakkaus, kuivasampoo ja hiuspuuteri, ja lisäksi annoin pois käyttämättömän meikkivoiteen ja peitevoiteen, jotka olin ostanut netin superalesta, ja jotka osoittautuivat minulle väärän värisiksi. Ja huomatkaa, että mitään puutetta ei ole syksyn aikana ilmennyt, kaikelle löytyi korvaaja omista jemmoista.

Entä nyt? Olen päättänyt jatkaa ostolakkoa sillä lailla, että en edelleenkään saa ostaa mitään sellaista, mitä kaapista jo löytyy. Perushygieniatuotteita (esim. saippua, dödö, hammastahna) saa ostaa varastoon, mutta hamstraaminen on kielletty. Yksi varakappale näistäkin riittää. Haluan sellaiseen tilanteeseen, että minulla ei ole turhia tuplakappaleita, vaan kaapissa on se, mitä käytän. Sitten kun purkista alkaa oikeasti pohja paistaa, voin ostaa uuden. Sitä ei aloiteta, ennen kuin edellinen on loppu. Voin kyllä omistaa samanlaisesta tuotteesta useampia kappaleita, jos ne ovat selvästi eri tarkoituksiin. Esimerkiksi voin omistaa sekä deodorantin että antiperspirantin, tai useamman eri värisen luomivärin. Mutta en tarvitse kolmea eri tuoksuista suihkugeeliä yhtä aikaa.

Tällä kaikella tavoittelen kolmea asiaa:

1. selkeyttä (sekä konkreettisesti että henkisesti)
2. turhan kuluttamisen lopettamista ja kohtuullisuuden filosofiaa
3. tunnepohjaisen ostamisen välttämistä (esim. ale ei ole riittävä syy ostaa)

Jatkan varmaankin silloin tällöin satunnaisten raporttien kirjoittamista, mutta toivottavasti kirjoitettavaa ei liiemmin tule. Kolmen kuukauden perusteella kykenen tähän lakkoon erittäin hyvin ja aion jatkaa mahdollisimman vähillä ostoksilla myös tänä vuonna.

Piti oikein kalenterista tarkistaa, montako viikkoa olen nyt ollut kosmetiikkalakossa. Aloitin lokakuun alussa, joten nyt mennään jo kahdeksatta viikkoa. Tämä on edelleen mielenkiintoista. Kirjoitin aiheesta viimeksi noin kuukausi sitten, ja sen jälkeen ei tainnut loppua muuta kuin yksi hiustenmuotoilutuote. Olisin odottanut, että loppuneita olisi tullut jo enemmän, mutta ei vaan ole. Se taas kertoo siitä, millaiset varastot minulla on erilaisia tuotteita suhteessa käytön määrään.

Kun olen kanavoinut shoppailuhimoa ja ikäkriisejä kosmetiikan ostamiseen, lopputulos on se, että kaapista löytyy ties minkälaisia pulloja ja purnukoita. Se on vähän ristiriitaista, sillä vaikka tykkään kosmetiikasta, en käytä sitä tavanomaista enempää. En esimerkiksi meikkaa kuin parina päivänä viikossa. En myöskään muista rasvata jalkoja (vaikka aihetta olisi), en koskaan ehdi laittaa hiuksiin tehohoitoja enkä muutenkaan jaksa kikkailla kosmetiikan kanssa enempää kuin on pakko. Tämä käytön maltillisuus yhdistettynä siihen, että olen tuotteiden käytössä muutenkin säästeliäs on omalta osaltaan vaikuttanut näiden varastojen kertymiseen.

Vaikka kaikkea onkin, olen silti ajoittain keksinyt ”tarpeita”, joita ilman lakkoa olisin jo hankkinut. Nyt kun ostolakko on voimassa, en ole niitä ostanut mutta se ei ole sanottavammin haitannut elämää, mistä voinee päätellä jotain näiden tarpeiden todellisesta tarpeellisuudesta. Näin äskettäin, kuinka meikkaaja levitti meikkivoidetta tietynlaisella siveltimellä. Päätin että ostan sellaisen heti tammikuussa. Sitten tulin kokeilleeksi vähän saman näköistä poskipunasivellintä, ja lopputulos oli loistava. Totesin, että pärjään ilman uutta sivellintä mainiosti.

Eilen jo kuvittelin, että palasaippuoista olisi viimeinen menossa, mutta olin jälleen väärässä. Löysin kylppärin kaapista yhden avaamattoman. Näin kävi edelliselläkin kerralla, jolloin luulin nestesaippuan loppuneen. Olen huomaamattani kehittänyt niin hyvät varastot kaikkea, että on turha kuvitella minkään loppuvan enää tämän vuoden aikana. Tämä on itse asiassa niin mielenkiintoista, että nyt jo tuntuu siltä, että taidan jatkaa tätä lakkoa vielä ensi vuoden puolella. Odotan todella sitä hetkeä, kun jokin ihan aidosti todellinen kosmetiikkatarve tulisi vastaan! Milloin tulee se hetki, että varastoista ei löydykään mitään? Juuri nyt vaikuttaa siltä, että tuota hetkeä saa vielä odotella…

Oletteko te koskaan hämmästyneet omien varastojen laajuudesta?

Olen nyt elänyt noin kolmen viikon ajan uuden ostolakkoni mukaan. Sen säännöt ovat äärimmäisen yksinkertaiset: en saa ostaa minkäänlaista kosmetiikkaa itselleni tämän vuoden aikana. Tämä sisältää niin meikit, ihonhoitotuotteet kuin päivittäiskosmetiikankin.

No, miten on mennyt? Hyvin, siinä mielessä, että toistaiseksi en ole ostanut mitään. En edes käsisaippuaa. Mistään ei myöskään ole ollut puutetta, mikä nyt ei varsinaisesti ole yllätys. Isoin syy tähän lakkoon ryhtymiselle oli nimittäin se, että minulla oli kaikkea vähintään kaksin kappalein. On myös ollut ihanaa kuluttaa pari tuubia loppuun. Sain käytettyä matkakokoisen hammastahnan sekä apteekin perusvoiteen loppuun syysloman aikana. Niiden poistuminen ei tosin tietenkään  näy kaapin tilavuudessa vielä mitenkään, mutta alku se on tämäkin.

Kuten yleensäkin, myös tämä ostolakko on saanut paljon ajatuksia liikkeelle. Ensinnäkin huomaan, miten syvään juurtunut tapa kosmetiikan ostelu on ollut. Kosmetiikkaosastot vetävät puoleensa ihan joka kaupassa, ja niistä kieltäytyminen on tuntunut siltä, kuin jokin hauska huvitus olisi viety. (Niin kuin olikin, eipä silti!) Mutta nyt kun en ole käynyt ”vain katselemassa” mitään, en ole myöskään ostanut mitään. En osaa sanoa paljonko rahaa olisi säästynyt, mutta aivan varmasti olisin näiden viikkojen aikana ostanut jotain, ellen olisi tätä lakkoa itselleni määrännyt.

Noin vuosi sitten hurahdin kangasnaamioihin. Nämä ovat juuri sellaisia parin euron houkutuksia, joita olen näköjään hamstrannut koko vuoden tarpeiksi… vähintään.

Toinen havainto on ollut se, miten paljon tuotteita minulla onkaan jo ennestään. Toki tiesin sen aiemminkin, mutta nyt kun olen oikein keskittynyt tutkailemaan varastojani, olen ehkä hieman hämmästynyt siitä, millaisen määrän olen tavaraa hankkinut. Minulla on esimerkiksi neljä erilaista sampoota. Siinä on ainakin kaksi enemmän, kuin mille on tarvetta. En tarvitse uutta sampoota kuukausiin, arvelen että nämä riittävät jopa puoli vuotta. Yhtä pulloa en ole edes avannut vielä, koska haluan käyttää vanhat ensin pois. Samanlaisia havaintoja olen tehnyt muidenkin tuotteiden osalta. Kun laatikosta löytyy 15 kangasnaamiota, joita muistan käyttää ehkä kerran kuussa, ei ole vaaraa että ihan hetkeen loppuisivat.

Kolmanneksi olen ruvennut miettimään netinkäyttötapojani. Seuraan monia kosmetiikkablogeja, koska aihe on minusta kiinnostava, mutta nyt kun en luekaan niitä sillä silmällä, millaisia hyviä tuotevinkkejä voisin niistä saada, olen alkanut kyseenalaistaa koko harrastuksen mielekkyyden. Olen havahtunut siihen, että valtaosa näistä blogeista on sisällöltään uusien tuotteiden esittelyä, eli oikeastaan markkinointia. Nyt kun en voi ostaa mitään, miksi lukisin uusista houkutuksista? Blogimarkkinointi on kyllä tehokasta, olen siitä elävä esimerkki. Valtaosa kosmetiikastani on sellaista, jota seuraamani bloggaaja on kehunut jossain vaiheessa. Mutta jos en halua ostaa, kuinka paljon noissa blogeissa lopulta on minua kiinnostavaa sisältöä? Tuote-esittelyt ovat minulle tällä hetkellä täysin tarpeetonta sisältöä, ja jos valtaosa uusista kirjoituksista liittyy tuotteen tai tuotemerkin esittelyyn, joten miksi tuhlaisin aikaani lukemalla niistä? Voinkin jo nähdä sieluni silmin, kuinka  markkinointi-ihminen pr-toimistossa vääntelee käsiään, ja toivoo ettei kukaan ota minusta mallia…

Äskettäin irtisanouduin kahdelta nettikaupan sähköpostilistalta, jotka myivät kosmetiikkaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Sitä paitsi kaikki sisältö kyllä säilyy netissä siihen asti, kunnes minulla vihdoinkin saattaisi tulla jokin todellinen tarve uudelle tuotteelle. Google löytää suositukset ja tarjoukset minulle sekunnissa, mikäli sattuisin niitä tarvitsemaan. Minun ei tarvitse aktiivisesti olla tietoinen siitä, mitä missäkin olisi juuri nyt alessa, tai mitä uusia tuotemerkkejä olisi luonnonkosmetiikan markkinoille tullut.

Sanoisin siis, että tämä lakko jos mikä on tehnyt hyvää. En pysty arvioimaan säästettyä rahaa, sillä koska en ole mennyt katselemaan, en tiedä, mitä milloinkin olisin ostanut. Mutta on ollut erittäin hyödyllistä pohtia näitä asioita, ja nähdä, miten on huomaamattaan toiminut. Tämä lakko ei tule kestämään ikuisesti, sillä en ole irtisanoutumassa kosmetiikan käytöstä, mutta niin kauan kuin mitään todellista tarvetta ei ole, en osta uutta. Todellinen tarve on esimerkiksi sitä, että käyttämäni tuote loppuu tai menee pilalle, ja kuten sanottu, sellaista ei ole näköpiirissä ihan lähiaikoina.

Muistelen, että joku muukin lähti samalle linjalle kanssani. Miten teillä menee?

Kun päätin ruveta loppuvuoden kestävään ehdottomaan ostolakkoon kosmetiikan suhteen, sisäinen shoppailijani alkoi heti kiukutella. Yritin välittömästi keksiä kaikenlaisia poikkeustapauksia, joissa sitten saisin ostaa kosmetiikkaa. Juuri tällä hetkellä yritän argumentoida itselleni, että meikkisiveltimiä eikä hammasharjoja eikä muita kosmetiikan käyttöön liittyviä välineitä muka lasketa, mutta pysyn tiukkana. En oikeasti tarvitse yhtään enempää siveltimiä kuin hammasharjojakaan.

Miksi juuri tämä ostolakko on nyt sitten niin iso juttu? Kun aloin tarkkailla vaatteiden ostamista, tunnelmat olivat ihan päinvastaiset. Etenkin alkuvaiheessa ajattelin, että en tosiaankaan tarvitse uusia vaatteita, ja on vain helpotus kun niitä ei tarvitse ostaa. Tänä vuonna tilanne on ollut vähän toinen, mutta ostolakkoa onkin takana jo pari vuotta. Miksi sitten kosmetiikanostokielto aiheuttaa sisäistä vastustusta, etenkin kun sitä riittää kyllä muutamaksi kuukaudeksi ongelmitta?

Luulen, että nämä asiat liittyvät yhteen. Toisin kuin olen ajatellut, olen sittenkin tunneostaja. Shoppailusta on tullut hyvä mieli. On se ihana dopamiiniryöpsähdys, kun penkoo alennusmyyntejä, on se mukava tunne, kun on saanut jotain uutta, ja vielä se, että ajattelee kohentavansa ulkonäköään tai olotilaansa näillä ostoksilla. Aiemmin ostelin vaatteita (vaikka en sitä tajunnut). Kun aloin välttää vaatteiden ostamista, huomio siirtyi kosmetiikkaan. Kuten eräs lukija jo huomautti, kosmetiikan ostaminen tuntuu muutenkin pienemmältä pahalta kuin vaatteiden, koska sehän kuluu joskus loppuun.

Viime elokuussa, kun olin todella väsynyt ja stressaantunut, pääsin lyhyelle luksuslomalle eli sain olla pari päivää kotona ihan yksin. Kuskattuani muun perheen asemalle ajoin kotimatkalla Citymarketin ohi. Ostin itselleni herkkuja, ja sitten vietin ihanan puolituntisen kosmetiikkaosastolla hypistellen ja kokeillen kaikkea mahdollista. Lopulta ostin alennuksessa olleen Lumenen kasvojenhoitotuotteen ja muistaakseni muutaman korealaisen kasvonaamion. Saatoin ostaa jotain muutakin pientä, mitä en enää muista. En tietenkään varsinaisesti tarvinnut ainuttakaan ostoksistani, mutta niistä tuli hyvä mieli. Vähän vastaavia tilanteita tulee vastaan usein.

Kaiken tämän ostin, kun ale oli 80%. Toiseksi viimeiset hankinnat ennen kuin kosmetiikkalakkoni alkoi.

käyttämäni kosmetiikka ei myöskään yleensä ole kallista. Kipuraja kulkee noin 35€ kohdalla. Sitä enemmän maksavia tuotteita pidän kalliina, enkä useinkaan osta yli 30 euroa maksavia tuotteita. Useimmiten ostokseni ovat kuitenkin kappalehinnoiltaan paljon halvempia. Arvaatteko, miten kävi, kun löysin The Ordinaryn, kosmetiikkamerkin, josta puuttuu ulkoinen koreus mutta joiden sisällöt ovat täyttä tavaraa, ja hinnat jopa alle 10€? Oikein, ostin kerralla kaikkea mahdollista. Nyt monet tuotteet odottelevat sitä, että muistaisin joskus käyttää niitä. Kesällä Sephoran liikkeessä ostin etupäässä matkakokoja, koska ne olivat niin edullisia, ja sain samalla rahalla monta pientä tuotetta, siis täydellinen diili minun mielestäni. Sitä paitsi olen niin kokeilunhaluinen, että matkakoko on minusta paljon hauskempi vaihtoehto kuin alessa oleva jättikoko. Siitä jättikoosta ei nimittäin meinaa päästä ikinä eroon, olen kokeillut.

Kuten hyvin tiedetään, myös alennusmyynnit vetoavat. Mitä suurempi aleprosentti, sen kiinnostavammaksi tuote silmissäni muuttuu. En sentään ostele sinisiä huulipunia vaikka ilmaiseksi saisi, mutta jos alennus on merkittävä, ostan kyllä kokeiluun kaikenlaista. Vastikään huomasin Laveran ystävämyynnin, jossa poistuvat pakkaukset olivat 80% alennuksessa. Klikkasin ostoskoriin kaksi eri meikkivoidetta, peitevoiteen ja kaksi luomiväriä ihan vain siksi, että hintaa tuotteilla on pari kolme euroa kappale. En ostaisi  meikkivoidetta yli 20€ hinnalla netistä, jos en olisi aivan täydellisen varma että väri on oikea. Mutta kolmella eurolla ostin ilomielin, eikä riski tuntunut yhtään pahalta. Järkeilin, että jos ei sovi, niin annan eteenpäin, ja jos taas ostos on onnistunut, voin juhlia huikean halpaa kaappausta. (Ostokset osoittautuivat hyviksi, eli onnistuin.)

Tämä kaikki on kuitenkin johtanut siihen, että kosmetiikkaa on kertynyt aivan yli tarpeen. En ehdi käyttää kaikkia tuotteitani, ja silti hamuan lisää. Siksi tämä lakko on tarpeen. Haluan vaihteeksi käyttää tuotteita loppuun asti, niin että kaappiin tulee tilaa ja väljyyttä. Alan pitää täällä jonkinlaista kirjaa loppuneista tuotteista ja raportoin edistyksestä muutenkin. Onko lisää toiveita tähän liittyvistä juttuaiheista?