Aihearkisto: Kierrätys

Koko koti kuntoon: vedetään henkeä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kuten viime viikon päivitystahdista kenties arvasitte, tässä on ollut jotenkin vetämätön olo viime aikoina. Päätin etten puske tätä kodinraivausprojektia nyt väkisin eteenpäin, vaan käytän tämän viikon siihen että viimeistelen noita edellisiä loppuun. En siis koskenutkaan kirjahyllyyn viime viikolla, enkä kyllä mihinkään muuhunkaan raivaushommaan. Jotta hyvin edistynyt projekti ei kokisi täyttä mahalaskua ennen maaliviivaa, täytyy pitää pieni hengähdystauko.

Tässä on vähän muitakin juttuja kasaantunut. Paperityöt erityisesti odottavat. Laskuja maksettavana ja papereita arkistoitavana. Vakuutusyhtiön kanssa pitäisi asioida ja soittaa muutama puhelu. En tunne olevani kovin energisessä mielentilassa, mutta toisaalta tiedän, että asioiden hoitamisesta saa lisää energiaa. On vain se aloittamisen vaikeus.

Kirpputorimyynnistä puhuessani ihmettelin, miksi joku kelpaa ilmaiseksi mutta ei parilla eurolla. Valistuneet lukijat ehdottivat, että syy on siinä että ostajalla tai pikemminkin ottajalla on oma voitto mielessä. Tiedättekö mitä, olen todella ollut niin naivi, että tämä ei ole pälkähtänyt päähäni! Vaikka täysin loogista, sallittua ja markkinatalouden periaatteita noudattavaa toimintaahan se on. Ei vain ole tullut mieleenkään, että joku näkisi näissä vanhoissa purnukoissa myyntipotentiaalia, vaikka käyttöpotentiaalia niissä olisikin. Oma näkökulmani on ollut se, että jos ottaa jotain ilmaiseksi mutta ei ole valmis ottamaan samaa tavaraa pientä rahaa vastaan, on kyseessä esine, jota ei oikeasti tarvitse, ja joka muuttuu välittömästi roinaksi uudessakin kodissa. Siitä syystä olen tuota ilmiötä ihmetellyt.

Mutta ehkä se ei ole niin kaukaa haettua sittenkään. Olenhan esimerkiksi Danan podcasteja kuunnellessa oppinut, miten hän luiskahti tuohon ajattelutapaan niin syvälle, että lopulta heillä oli kokonainen huone täynnä vanhoja, kirppiksiltä ostettuja tavaroita, jotka Danan oli tarkoitus myydä isolla voitolla netissä. Joskus kuvio toimi, mutta läheskään aina ei, ja suurin ongelma oli se, ettei Danalla ollut todellista käsitystä esineiden arvosta. Joskus se 50 senttiä maksanut kapine ei todellakaan ollut sen arvokkaampi. Sitten niitä tavaroita alkoi kertyä ja kertyä ja lopulta käsissä olikin oikea ongelma.

Tuo rahan ja lahjoittamisen suhde ei ole ihan suoraviivainen. Esimerkiksi ystävälle on ihan valmis lahjoittamaan tavaroita, joista kuitenkin kirpputorilla pyytäisi hintaa. Toisaalta ystävätkään eivät aina halua ottaa tavaroita ilmaiseksi, vaan vaativat että saavat maksaa edes jonkun nimellisen korvauksen. Sitten on tavaroita, jotka näköjään menevät ilmaisena kuin kuumille kiville, vaikka ei uskoisi. Tänään mitä todennäköisimmin pääsen eroon luomiväripaletista, vaikka sitä on käytetty. En itse uskaltaisi ottaa käytettyä kosmetiikkaa vastaan vieraalta ihmiseltä, tutulta olen kyllä ottanut (kun tunnen ihmisen ja tiedän ettei hänellä esimerkiksi ole ollut silmätulehdusta). Tiedän itse, että tuo luomiväri on täysin kunnossa, mutta hämmästelen tuntemattomien ihmisten luottamusta minuun. Tajuan tätä kirjoittaessani että tuo kuulostaa siltä, kuin minulla olisi jotain synkkää salattavaa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa… olen vain itse näköjään paljon epäluuloisempi.

Sateisen harmaa viikko

Julkaistu , kirjoittanut
15

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Viikon vinkit: ”turhaa” kierrätystä, aineettomia lahjoja, luomulihaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Jälleen yksi artikkeli, jossa pohditaan kierrätämmekö liikaa. Tämäkin on amerikkalaisesta näkökulmasta tehty, mutta siinä on sama kummallisuus kuin niissä aiemmissakin. Tässä argumentoidaan, että kierrätys on kalliimpaa kuin uuden tekeminen. No daa, niin varmaan onkin! Mitä väliä. Olennaista on, että kierrättämällä paremmin ei tarvittaisi niin paljon uusia raaka-aineita. (Tekniikka ja Talous)

Isänpäivä lähestyy, ja JOULU. Mikä tarkoittaa lahjojen ostamista. HSY on kehittänyt hauskan nettisivun, josta voi helposti hakea ideoita lahjoista, jotka eivät vaadi uuden tavaran ostamista. Sivun avulla voi hakea ideoita kenelle tahansa, vaihtaa vain yläriviltä lahjan saajan ja juhlien luonteen sopiviksi. Sivusto toimii oikein hyvänä ideapankkina, jos haluaa antaa mieluummin elämyksen tai palvelun, kuin jotain tavaraa. Tykkäsin ja suosittelen! (annajotainmuuta.fi)

Syöminen ei ole aikoihin ollut yksinkertaista. Mietittäviä asioita on hirveän paljon lähtien ravintosisällöstä, koukaten hinnan ja saatavuuden kautta ja päätyen eettisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Meillä syödään lihaa, enkä ole ajatellut siitä luopua. Mutta entistä enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen, että syön mahdollisimman eettisesti kasvatettujen eläinten lihaa. Me Naisten artikkelissa on käsitelty tätä asiaa monipuolisesti. Myös Katri Manninen on pohtinut samaa asiaa, ja hän listaa blogissaan pientiloja (etupäässä Uudeltamaalta), joilta saa luomulihaa. Mikäli joku muukin on pohdiskellut tätä lihakysymystä, näistä linkeistä voi lähteä liikkeelle.

7 syytä, miksi ihmiset kierrättävät karmeaa tavaraa

Julkaistu , kirjoittanut
19

Olen viime aikoina pohdiskellut, miksi kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen heitetään selkeästi käyttökelvotonta tavaraa. Taannoin Ilana Aalto kirjoitti Paikka kaikelle -blogissaan, miten karmeaa tavaraa hyväntekeväisyyslahjoituksista löytyy. Eilen luin Rinnan blogista kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun penkoo kierrätyskeskuksen vaatelaareja. Molempien kokemus oli, että ihmiset ”lahjoittavat” likaisia, rikkinäisiä ja suorastaan ällöttäviä vaatteita. Siis ei pelkästään sellaisia, että lapsen housunpunteista ei ole ruohotahrat kokonaan pesussa lähteneet, vaan pinttyneitä kalsareita ja liasta koppuraisia vaatteita, joissa voi olla vaikka kuivunutta oksennusta.

Miksi? Mikä saa ihmisen kuskaamaan pilalle menneen vaatteen vielä johonkin kierrätyslaatikkoon, sen sijaan että laittaisi sen roskikseen? En usko että kyse on yksittäistapauksista. Sen sijaan epäilen, että syitä näin älyttömään käytökseen on useita. (Jatkakaa listaa kommenteissa, mikäli tulee lisää mieleen.)

  1. Tiedon puute yhdistettynä laiskuuteen: Ei olla ihan varmoja voiko jotain lahjoittaa, mutta ei jakseta ottaa selvää, joten viedään nyt kuitenkin.
  2. Piittaamattomuus: Ihan sama onko tuote kunnossa, haluan siitä eroon. Tämä on hyvin lähellä ensimmäistä kohtaa.
  3. Sinisilmäisyys, naivius ja itsepetos: Itse en jaksa tätä reikää paikata ja nappia ommella, mutta aivan varmasti jostain löytyy joku reipas ihminen, joka jaksaa sen tehdä! Kyllä jossain on joku maanjäristyksen uhri, joka kyynel silmässä ottaa vastaan nämä kulahtaneet salihousut vuodelta -91, koska sillä raukalla ei ole muutakaan!
  4. Pula-ajan mentaliteetti: Kalsarit ovat keltaiset, mutta ehjät! Eli ei voi laittaa roskiin.
  5. Päätöksenteon välttely: En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, mutta ne ihmiset siellä kierrätyskeskuksessa varmaan tietävät joten he saavat päättää.
  6. Raha: Maksoin tästä paljon ja nyt se on pilalla, mutta en voi laittaa roskiin. Tuntuu vähemmän pahalta laittaa kierrätykseen, en ainakaan heitä rahaa roskikseen.
  7. Jätteen tuottamisen välttely: En laita tätä roskiin, laitan kierrätykseen, silloin joku voi vielä käyttää enkä tuota tähän maailmaan enempää roskaa.

Kun tuota listaa katsoo, suurin osa liittyy joko haluttomuuteen ottaa vastuuta omien vaatteiden loppusijoituksesta, tai sitten helppouden tavoitteluun. Eli lyhyesti sanottuna vaatteista yritetään päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla ja aivotyöllä. Näitä syitä perustellaan halulla tehdä hyvää ja toimia ekologisesti. Osittain toimintaa voi perustella myös omiin vaatteisiin liittyvillä tunnesiteillä, niiden todellista kuntoa ei joko nähdä realistisesti, tai sitten oman vaatteen heittäminen roskikseen tuntuu liian pahalta, joten se dumpataan kierrätyslaatikkoon.

Olen syyllistynyt moniin em. syihin itsekin, ja kipannut kierrätykseen vaatekappaleita, joista ei varmaan ollut kenellekään iloa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että jos vaate on minulle liian huonokuntoinen, on erittäin suuri todennäköisyys sille, ettei kukaan muukaan halua sitä. Voitaisiinko tehdä yhteinen päätös, ettei enää dumpata vaatteita kierrätykseen? Jos vaate on käyttökelvoton, laitetaan ne ITSE suoraselkäisesti roskikseen. Säästetään vapaaehtoisten ja kierrätyskeskuksissa työskentelevien työtä ja vaivaa, ja säästetään ne turhat logistiikkakulut ja -saasteet, jotka syntyvät kun vaatteita kuljetellaan tarpeettomasti paikasta toiseen.

Tai jos ei kertakaikkiaan kärsi pistää tekstiilejä roskiin, etsitään joku taho, joka repii ne matonkuteiksi tai hyödyntää uudelleen. Viime viikon vinkeissä Outi Pyy peräänkuulutti vanhoja kankaita, jotka voivat ovat haluttua materiaalia. Mutta jos haluaa vaatteensa sellaiseen käyttöön, Fidan laatikko on väärä osoite. Voi olla myös paikallaan varmistaa lahjoituksen saajalta, millaiset vaatteet kelpaavat. Voisin kuvitella, että ehjä ja hyväkuntoinen lasten ulkovaate voisi vielä tulla käyttöön, vaikka pepussa olisi vähän kulumaa. Taikka jos joku aikoo tehdä farkuista käsilaukun, ei haittaa vaikka niissä olisi polvet puhki.

Mutta muuten mietitään ihan oikeasti, ennen kuin ”kierrätetään” yhtään mitään. Onko vaate ehjä? Ehjä tarkoittaa ehjää, ei melkein ehjää. Siis ei reikiä, rikkinäisiä vetoketjuja, purkautuneita saumoja tai helmoja eikä lyttääntyneitä kenkiä, joiden korot ovat vinossa. Onko se puhdas? Kierrätettävät vaatteet pitää pestä ensin. Mutta jos kankaassa on pinttynyttä likaa, joka ei lähde pesukoneessa, se ei ole puhdas. Jos siinä on tahra tai paidan niska on jo keltainen, älä kierrätä. Onko se muuten siisti? Ei nyppyjä, ei kulahtanut, ei virahtanut, ei haalistunut, ei kutistunut. Jos vaate läpäisee nämä kysymykset, sen voi kierrättää ja siitä voi vielä olla iloa jollekin. Jos ei, sen paikka ei ole kierrätyskeskuksessa tai hyväntekeväisyyslaatikossa.

Viikon vinkit: Tekstiilien kierrätys, kauneuden riskit ja toimittajien mokat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Outi Les Pyy on blogi, jossa asiat ilmaistaan suoraan ja kiertelemättä. Tämä kirjoitus käsittelee tekstiilien kierrätystä, ja siinä on kiinnostavia näkökulmia. Outi pohtii asiaa tekstiilien laadun kannalta; vanha vaate voi olla arvokasta materiaalia johonkin, sillä kangas on paljon kestävämpää, kuin se mistä uudet vaatteet tehdään. Hän arvelee, että kierrätystä estää häpeän pelko, ei kehdata viedä vanhoja mummon vaatteita kierrätykseen. Ehkä tämä voi olla yksi syy, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että kynnys voi olla ihan muualla. Jos on joskus tyhjentänyt kuolinpesää, tietää että se on emotionaalisesti ja usein fyysisestikin rankkaa työtä. Kun voimat ovat vähissä, roskis voi olla ainoa, mihin energia riittää. Kirjoituksessa on joka tapauksessa mielenkiintoista asiaa, ja suosittelen sen lukemista mikäli aihe kiinnostaa.

Kauneus ei ole riskitöntä, ja joskus siitä voi jopa joutua kärsimään, ellei pidä varaansa. YLEllä Tukesin asiantuntijat listaavat seitsemän vinkkiä, joilla riskejä voi vähentää. Jutussa todetaan, että luonnonkosmetiikkaan ei kannata luottaa sinisilmäisesti, ja totta onkin että luonnonkosmetiikassa käytetään ainesosia, joille joku voi olla yliherkkä. Mutta toisaalta sertifioidusta luonnonkosmetiikasta tietää varmuudella myös, mitä siinä EI ole. Esimerkiksi niistä varmasti puuttuu metyyli-isotiatsolinoni, josta jutussa vakavasti varoitetaan.

”Tee vain niin kuin minä kirjoitan, älä niin kuin sisustan itse!” Loppukevennyksenä Glorian Kodin toimittajien parhaat palat kuvien kera niistä kohdista, joissa oma koti ei ihan täysin vastaa lehteen loihdittuja sisustusvinkkejä.

Laiska vai ihan vaan saamaton?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tämä on kertomus siitä, miten luonteenheikkoudet aiheuttavat joskus vahingossa positiivisia lopputuloksia. Ainakin, jos asiaa tarkastelee säätäväisyyden ja ekologisuuden näkökulmasta.

Joskus viime keväänä minulta kului yhdet farkut puhki. Niiden polveen tuli reikä, ja totesin vuosikausia palvelleiden housujen tulleen tiensä päähän. Kyselin teiltä täällä, mihin ne voisi fiksusti kierrättää, kun polvessa olevan kuluman lisäksi niissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa. Sain vinkin, että uusia vaatteita vanhoista kankaista tekevät firmat ottavat mielellään vastaan raaka-ainetta rikkinäisten vaatteiden muodossa.

Nyt on niin, että olen luonnostani todella lahjakas vitkastelija. En vain saa aikaiseksi, ennen kuin on ihan pakko. Yleensä tämä liittyy siihen, että karsastan kaikkea vaivannäköä ja hankaluutta arkipäivissä. Haluan että rutiinit virtaavat jouhevasti ja kaikki poikkeamat häiritsevät tätä sujuvuutta. Retki ennalta tuntemattomaan kierrätyskauppaan olisi tällainen ylimääräinen mutka, jonka tekeminen ei yhtään houkutellut. Koska en halunnut panna farkkuja roskikseen, laitoin ne tietenkin työhuoneen hyllylle odottamaan sitä hetkeä, kun joskus ihan oikeasti päättäisin viedä ne kierrätykseen.

Siellä ne sitten kököttivätkin seuraavat kuukaudet. Tarkemmin sanottuna puolisen vuotta. Tätä tarkoitan, kun sanon että olen tosi hyvä vitkastelemaan. Jos hommaa ei ole ihan pakko hoitaa, niin sitten en hoida sitä. Saattaa todella mennä kuukausia, tai jopa vuosia, ennen kuin tällaiset ei-niin-pakolliset tehtävät todella tulee tehtyä loppuun. Mutta sitten aloitin Koko koti kuntoon –projektin. Sen myötä olen viskannut roskiin enemmän vaatteita kuin viime vuonna yhteensä. Kun pääsin kunnolla vauhtiin, farkutkin tulivat mieleen entistä useammin. Aloin vakavasti kyseenalaistaa, saisinko ikinä vietyä niitä mihinkään, vai pitäisikö herätä todellisuuteen ja myöntää, että oikeasti ne on heitettävä roskikseen, jos koskaan haluan niistä eroon. Sitten sain ihan uuden ajatuksen.

Mitä jos korjaisin farkut, ja ottaisinkin ne takaisin käyttöön? Tämä ratkaisisi kaikki ongelmat: ei tarvitse lähteä roudaamaan niitä minnekään, ei tarvitse heittää hyvää roskiin, ja lisäksi minulla on farkkupula. Ei kai tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Silitin liimakangasta nurjalle puolelle, jolloin reikä ei enää ole varsinaisesti reikä. Kankaasta näkyy, että polvi on ollut puhki, mutta kyllä ne jalassa voi mennä lasten kanssa puistoon tai lähikauppaan ostoksille, näyttämättä täysin kassialmalta. Tilaisuuksiin, jossa tarvitaan siistiä vaatetusta ne eivät enää kelpaa, mutta arkipäivän housupulaa ne helpottavat.

Tavallaan koko tarina naurattaa. Ihan silkkaa laiskuuttani tulin korjanneeksi vaatteen, ja pidensin samalla sen käyttöikää mahdollisesti jopa vuodella. Sitten kun toinenkin polvi menee puhki, olen päättänyt luopua niistä ja todellakin vain heittää ne roskiin. Toisaalta ihmettelen, että menipä pitkään tämänkin vaihtoehdon keksimiseen. Kolmanneksi mietin, että miten saamaton voi ihminen olla. Vain sen takia, etten millään viitsi lähteä ostamaan uusia siistejä housuja, olen valmis kulkemaan paikatuissa vaatteissa. Tässä nimittäin on se ristiriita, että olisin todella mielelläni sillä kauppareissullakin tyylikäs ja huoliteltu – mutta kun ei ole niitä sopivia ja ehjiä housuja. Tai siis on sopivia, mutta ne eivät ole ehjiä ja on ehjiä, mutta ne eivät ole sopivia.

Tätä kirjoittaessa muuten päätin, että rajansa kaikella. Tämän syksyn voin vielä kitkutella näillä viritelmillä, mutta kun alkuvuoden alennusmyynnit koittavat, on aika uudistaa vaatekaappia. Ihan todella.

Viikon vinkit: hyödytön kierrätys, säilyvät kananmunat ja meditoiva tiskaaminen

Julkaistu , kirjoittanut
6

Onko kierrättämisestä mitään hyötyä? Talouselämän artikkelissa referoidaan NY Timesin juttua, jossa väitetään että ei. En ole vielä lukenut alkuperäistä, mutta tämä näkökulma on mielenkiintoinen: jos kierrätyksestä ei ole taloudellista hyöytä, sitä ei kannata tehdä. No ei kannatakaan jos tavoitteena on tehdä rahaa, mutta eikö ole hirvittävää tuhlausta olla keräämättä raaka-aineita talteen? Ajatuksia herättävä uutinen.

Täysin eri aiheesta kertoo Iltasanomat, josta voi lukea, että kanamunat säilyvät hyvinä  jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Olennaista on oikeanlainen säilytys, esimerkiksi jääkaapissa. Arkikokemukseni kertoo, että tämä todella pitää paikkaansa.

Nyt se on todistettu – asenne ratkaisee. Jos suhtaudut tiskaamiseen mindfulness-harjoituksena, se muuttuu inspiroivaksi harjoitukseksi. Totta puhuen tutkimustulos ei vaikuta mielestäni kovinkaan järisyttävältä. Sen sijaan olen sitä mieltä, että tiskaaminen on yksi niistä kotitöistä, joita tehdessä on loistava tilaisuus kuunnella podcasteja tai äänikirjoja. Monet kotityöt tuntuvat turhauttavilta silloin, kun ajattelen että tämänkin ajan voisin käyttää jotenkin tehokkaammin. Mutta jos samaan aikaan pystyy kuuntelemaan ja tekemään, tilanne muuttuu täysin. Nimittäin silloin tekee yhtäkkiä kahta tärkeää asiaa yhtä aikaa, jolloin ajankäyttö tuntuu heti todella tehokkaalta.

Mihin roskikseen kirjat kuuluvat?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Vaihteeksi kierrätys- ja lajitteluasiaa. Törmäsin Itä-Uudenmaan jätehuollon tuottamaan infolehteen, jossa oli niin hyvin kiteytetty roskien lajitteluun liittyviä asioita, että referoin sisällön myös tänne.

Kirjojen lajittelu: pokkarit voi panna suoraan paperikeräykseen. Kovakantisista kirjoista irroitetaan kannet, ja sivut menevät paperikeräykseen. Kannet lajitellaan sen mukaan, mitä materiaalia ne ovat. Tavalliset kovat kannet pahvinkeräykseen, nahkakantiset ja muovitetut sekajätteeseen. Jos kansia ei saa irti, koko kirja menee sekajätteen joukkoon. En ole tainnut koskaan laittaa kirjoja roskiin lukuunottamatta vanhoja koulukirjoja. Luulen, että jossain vaiheessa sellainenkin on edessä, jos haluan päästä vanhoista tietosanakirjoista eroon.

Ilmeisesti kaikessa lajittelussa ratkaisee, mitä materiaalia roskassa on eniten. Korkillisen maitotölkin voi panna kartonkikeräykseen, koska muovia on tölkistä vain pieni osa. Lääkepakkauksissa ja sipsipusseissa taas suurin osa on muovia, joten ne laitetaan sekajätteeseen tai energiajätteeseen, koska metallin osuus on pienempi kuin muovin. Mutta lasin kanssa pitää olla tarkkana, sillä kuten aiemmin jo kävi ilmi, lasinkeräys ottaa yleensä vastaan vain pulloja ja purkkeja, ei ikkunalasia tai kuumuuden kestävää lasia.

Tuo isoimman materiaalin sääntö on tavallisen ihmisen kannalta aika mukava, koska ei tarvitse stressata tavaroiden purkamisesta osiin ennen kuin ne voi laittaa jäteastiaan. Minulla on tapana poistaa korkit tölkeistä ennen lajittelua, mutta se ei olisi välttämätöntä. Toisaalta itse ei kannata ruveta varsinaiseen roskien polttamiseen, sillä kotioloissa lämpötilat ovat alhaisia ja esimerkiksi muovista voi irrota epäterveellisiä hiukkasia ja kaasuja. Keskitetty jätekeräys hoitaa asian tehokkaammin.

Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Iltasanomat listaa erilaisia keinoja pitää lastenhuoneen lelukaaos hallinnassa. Voisin allekirjoittaa näistä oikeastaan kaikki, ja myös toteutan suurinta osaa itse. Olennaista kuitenkin on, että lelut jäävät samalla tavalla ”pieniksi” kuin vaatteetkin. Kun jostain lelusta on kasvettu ulos, ne kannattaa raivata pois jotta tulee tilaa uusille.

Kodin Kuvalehti puolestaan tarjoaa perinteiset ja perusteelliset ohjeet kodin kevätraivaukselle. Asiantuntijana on käytetty ammattiraivaajaa. Nykyisin tulee verrattua kaikkia tällaisia ohjeita Kondon ohjeisiin, ja kieltämättä Marien ohjeet ovat yksinkertaisemmat. Toisaalta tietyissä tilanteissa tällaisissa perinteisissäkin on puolensa.

HS kertoo sen, minkä kuluttajan arkikokemuskin kertoo: vanhojen, rikkinäisten vaatteiden kierrätys on vaikeaa. Suomen ympäristökeskus on saanut päätökseen kaksivuotisen tutkimushankkeen, jossa tullaan siihen tulokseen että kierrätystä pitäisi tehostaa merkittävästi. Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa. Mutta olen sitä mieltä, että koska jatkokäyttömahdollisuuksia on tekstiileille niin vähän, tässä kohdassa pakko lienee paras muusa. Verotuksella ja lainsäädännöllä voitaisiin aivan hyvin ohjata toimintaa siihen suuntaan, että kierrätys tehostuisi. Toisaalta uusi hallitus voisi lisätä porkkanoita esimerkiksi tukemalla uusia innovaatioita.

Linkkaan tähän lopuksi kolumnin, jossa toimittaja tuskailee huonon omantunnon ja vaateostosten ristiaallokossa.  (Etelä-Suomen Sanomat) Kirjoittaja huokailee vaatteiden huonon laadun perään, mutta minun huomioni kiinnitti tällainen yksityiskohta: Ensin hän osti vaatteen, jossa oli angoraa. Sitten kävi ilmi, että angoraa tuotetaan hyvin epäeettisissä oloissa. Toimittajalle tuli huono olo. Mutta kuinkas sitten kävikään – pikapuolin hän ostaa uuden (eri merkkisen) vaatteen, jossa on myös angoraa. Sitten hän toivoo, ettei kani olisi tällä kertaa kärsinyt. Tässä on taas sellaista logiikkaa jota en voi ymmärtää mutta jonka pahoin pelkään olevan hyvin tavallinen tapa ajatella. Kuluttaja tietää tekevänsä epäeettisen valinnan, mutta toivoo kovasti ettei niin olisi, ja sillä jotenkin oikeuttaa ostoksena ja mielihalunsa. Sen sijaan, että esimerkiksi valitsisi toisen vaatteen tai ottaisi selvää, millä tavalla vaate on tuotettu. Ymmärrän täydellisesti, ettei joka ikisen vaatteen kohdalla jaksa olla supertiedostava, mutta jos vaatteessa on jo valmiiksi jokin epäilyttävä elementti, pelkkä toivominen on melkoista itsepetosta. Vähän sama asia, kuin että ostaisi pullan ja samalla kovasti toivoisi, ettei se lihota.

Poistolistan ongelma

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tuolla sivun ylälaidassa on linkki listaan, jonne laitan ylös kaikki huushollista tämän vuoden aikana poistuneet tavarat. Alunperin ajatus oli havainnollistaa itselleni, millaisia tavaravirtoja vuoden aikana liikkuu. Nyt olen törmännyt sellaiseen ongelmaan, etten tiedä mitä kaikkea sinne pitäisi listata.

Kuten siinä johdannossakin sanon, en listaa kulutushyödykkeitä kuten hammastahnaa, joka loppuessaan korvataan uudella automaattisesti. Tänä keväänä olen kuitenkin luopunut isoista tavaroista, esimerkiksi ruokapöydästä ja sen tuoleista. Mutta eihän meillä tietenkään lattialta syödä edelleenkään, vaan nyt meillä on uusi, tarkoitustaan paremmin vastaava pöytä. Vastaavanlaisia poistoja ja korvaavien tavaroiden hankkimisia on muitakin. En toistaiseksi ole merkinnyt niitä listaan, mietin että pitäisikö?

Olisi varmaan ollut järkevintä aloittaa kaksinkertainen kirjanpito, jotta loppuvuodesta olisi nähnyt onko kokonaismäärä pienempi vai suurempi. Tätä ei vain osannut ennakoida siinä vaiheessa kun projektin aloitti. Ehkä kirjaan nämä vaihdokset sinne myös, mutta merkitsen myös onko uusia hankittu tilalle.

Täytyy muuten tässä sivussa ihmetellä, että joskus tavaroiden vaihtaminen kestävällä tavalla voi olla mahdollista. Ostin nimittäin uuden ruokapöydän, joka tosin ei ollut uusi ihan kirjaimellisesti – edellinen omistaja oli hankkinut sen itselleen vuonna 1997. Nyt se on meillä, ja olen onnellinen. Vanha pöytä kävi nopeasti kaupaksi, koska siinä ei ollut muuta vikaa, paitsi että uusi on meille vielä parempi. Vanhat tuolit puolestaan olivat niin huonossa kunnossa, että olin aivan valmis viemään ne kaatopaikalle. Sen lisäksi että niiden verhoilut olivat ihan repaleiset, pelkäsin oikeasti, että jonain päivänä tapahtuu iso romahdus, kun joku istuu ruokapöytään. Vaan kuinkas kävi? Löysin tuoleillekin ostajat, jotka olivat niistä aivan onnessaan. Esittelin kaikki viat huolellisesti, mutta sain vastaukseksi vain huolettomia kädenheilautuksia. He halusivat tuolit koska ne olivat heidän mielestään ihanat. Yhden romu on toisen aarre, ei voi muuta sanoa.