Aihearkisto: Järjestystä

Omien ohjeiden noudattamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Se on kuulkaa helppoa sieltä kentänlaidalta huudella. Tämä tuli todistetuksi eilen alkaneen vinttiprojektin yhteydessä. Olen keväällä kirjoittanut postauksen siitä, miten varastot, vintit ja muut kannattaa järjestää. Allekirjoitan kyllä omat ohjeeni edelleen, mutta enpä osannut tuolloin ottaa monia käytännön seikkoja huomioon.

Ensimmäinen on se, että varastotilat on harvoin suunniteltu kovin fiksusti. Niihin on hankala suunnitella optimaalista säilytysratkaisua, koska seinät ovat vinksin vonksin, katto on vino ja keskellä on tolppa. Tämä on siis autenttinen kuvaus meidän vinttikomerostamme. Toinen on tietysti se, että tavaraa kertyy vähitellen, eikä siinä matkan varrella yleensä tule suunniteltua, mihin täsmälleen ottaen mikäkin kannattaisi sijoittaa. Syntyy kerrostumia, ja tavarat jäävät toistensa alle ja taakse.

Niinpä esimerkiksi hyvä vinkki siitä, että samanlaiset tavarat sijoitetaan toistensa lähelle, voi olla käytännössä vaikea toteuttaa. Minäkin löysin neljä mattoa eri puolilta komeroa. Siirsin ne nyt yhteen nurkkaan. Jatkossa en unohda niiden olemassaoloa, koska näen ne kaikki yhdellä kertaa. Uudelleen järjestyksen ansioista usein käytetyt tavarat ovat myös helpommin saavutettavissa. Koska järjestystä ei oltu suunniteltu mitenkään, edessä oli tavaraa lähinnä siksi, etteivät ne yksinkertaisesti mahtuneet taaemmaksi. Nyt takana on talvivarusteita ja matkalaukkuja, ja edessä sellaista mitä tarvitaan useammin.

Törmäsin myös tekemättömiin päätöksiin. Vastaan tuli mm. korillinen ruuveja ja muuta pientä rautakauppatavaraa. Niitä on tarvittu varmaan jossain remontissa, mutta mysteeri on, miksi ne olivat päätyneet vinttiin. Meillä on nimittäin työkalupakki kaikkea sellaista sälää varten. Ilmeisesti koria on siirretty vintissä paikasta toiseen, eikä kukaan ollut koskaan pysähtynyt miettimään, oliko sen säilyttelyssä mitään järkeä. Kaikki ne mapit, joista viimeksi mainitsin, olivat myös sellaisia vanhasta muistista säilyteltyjä. Kun ei oltu jaksettu miettiä, mitä niille pitäisi tehdä, lopputulos oli että ei tehty mitään.

Tämä on erittäin hyödyllinen projekti, sillä olen oppinut organisoimisesta runsain määrin. Myös sen, että teoriassa asiat ovat tosi helppoja. Käytännössä eivät niinkään. Avoimia kysymyksiä on myös noussut: Miten säilyttää vanhoja joulukortteja? Onko niitä ylipäätään järkevää säilyttää? Entä jalkalistoja, jotka ovat jääneet edelliseltä asukkaalta, eivätkä remontin jälkeen enää sovi nykyiseen asuntoon? Heitetäänkö ne pois vai tuleeko niistä samanlainen kalabaliikki kuin ovista? Miten siistiä vinttiä on tarkoituksenmukaista tavoitella? Mielessäni siintää väljä, sotilaallisessa järjestyksessä oleva säilytystila, mutta epäilen tämän olevan utopiaa. Vastauksia ja ehdotuksia otetaan vastaan kommenttiosastolla.

Listalla

Julkaistu , kirjoittanut
6

Elämäni pysyy järjestyksessä listojen avulla. Teen jatkuvasti listoja eri tarkoituksiin: muistilistoja, kauppalistoja, siivouslistoja, mitä pakata mukaan -listoja sekä tietysti alalistoja noille kaikille edellisille. Mitä isompi projekti, sitä useampi lista. Viime aikoina mielessä on pyörinyt erinäisiä kotiin liittyviä asioita, jotka haluaisin tehdä. Tämä on muuten tärkeä havainto – listat eivät kerro siitä, mitä pitäisi tehdä, vaan siitä mitkä asiat todella haluan tehdä. Listat eivät ollenkaan ahdista, päinvastoin ne pitävät muistettavat asiat ryhdissä ja järjestyksessä.

Mutta kuten sanottu, mielessäni on ollut paljon hoidettavia asioita. Ongelmana on ollut se, etten yleensä muista mitään juuri sillä hetkellä, kun olisi otollinen aika hoitaa niitä. Viime viikolla otin kuitenkin askeleen kohti järjestystä. Tämä on jälleen niitä askelia, jotka tunnetusti ovat ihmiskunnalle minimaalisen pieniä, mutta jotka saavat ihmeitä aikaan yhden ihmisen elämässä. Ostin nimittäin magneetin. Aion kiinnittää sillä jääkaapin oveen listan, jolle olen kirjoittanut kaikki ne tekemättömät asiat ja projektit, joita putkahtelee mieleen vähän väliä. Tänään sain listan tehtyä, ja tuli mieleen jakaa se teidän huviksenne täällä blogissa. Tässä se on, juuri sellaisena kuin sen käsin kirjoitin:

  • parveke talvikuntoon
  • kanervat
  • kylppärin pesu
  • mattojen pesu
  • varaa kuivaushuone ti/to
  • palauta parkkilappu
  • soita huoltomies/mankeli
  • tilaa avain
  • vinttiprojekti
  • soita vakuutukset
  • kukkamullat
  • paperiarkistointi
  • työhuoneen hyllyt
  • kesäkengät säilöön
  • kesävaatteet säilöön
  • sukkalaatikko!
  • komeron fiksaus
  • tilaa keittiön matto
  • viinilehdet koteloon

Harrastatteko listoja? Millaisia?

Sälää siellä, sälää täällä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Jos joku minua kodissamme tällä hetkellä ärsyttää, se on sälä, jota tuntuu löytyvän aivan loputtomasti. Ensisijaisesti syytän tästä perheen alaikäistä, joka on siinä iässä ettei mitään sälää hienompaa tavaraa ole juuri olemassa.

Meillä ei ole hirveästi koriste-esineitä, posliininorsuja ikkunalaudoilla tai edes tuikkukuppeja pöytien päällä. Tavaroilla on omat paikkansa ja siivousrutiinitkin ovat ihan kohdillaan. Joten mistä sitä sälää sitten ilmaantuu jatkuvasti? Analysoin asiaa, ja tulin seuraavaan lopputulokseen: mikä tahansa pikkuesine muuttuu säläksi sillä sekunnilla, kun sen sijoittaa väärään paikkaan. Mikä yhdistää sanakirjaa, narun pätkää, proppua, kaulakorua, lelu-ukkelia, kynää, pyyhekumia ja pyykkipoikia? Se, että ne ovat kaikki tällä hetkellä väärässä paikassa. Tarkemmin sanottuna asetettuna jollekin niin korkealle tasolle, että alle metrin mittainen tyyppi ei yletä saamaan niitä käsiinsä.

Sälää muodostuu meillä lähes systemaattisella kaavalla. Ensin lapsi saa käteensä jonkun pienen esineen. Sen jälkeen vanhempi noukkii sen talteen, jottei em. lapsi syö, heitä tai riko  kyseistä esinettä. Tämä tapahtuu muiden toimien ohessa, joten vanhempi sijoittaa esineen hyllylle, joka sattuu olemaan lähimpänä. Pian näyttää siltä, että sitä saamarin sälää on joka paikassa, ja seuraa pienimuotoinen turhautuminen tilanteeseen. Tämä selittää myös sen, miksi välillä tuntuu siltä, että koti ei pysy siistinä jatkuvasta yrityksestä huolimatta. Toisaalta analyysi helpotti oloa, koska tajusin ettei sälä synny itsestään, vaan omien valintojeni seurauksena.

Luonnollinen ratkaisu olisi tietysti muuntaa koti sellaiseksi, ettei missään ole mitään tai vaihtoehtoisesti pultata kaikki kiinni paikalleen. Molemmat ideat tuntuvat aika huonoilta, joten joudun alistumaan siihen, että noukin jatkuvasti esineitä takaisin omille paikoilleen. Pidän visuaalisesta selkeydestä, johon ei kuulu lukematon määrä sekalaisia tavaroita siellä sun täällä. Pyrin siihen suuntaan edelleenkin. Toiset taistelevat tuulimyllyjä vastaan, minun vastustajani ovat legoukkoja ja kaukosäätimiä.

Pakko on paras muusa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Kuvittele, että saat torstaina iltapäivällä tietää, että perjantaina keittiöösi tupsahtaa reilun kokoinen joukkio laittamaan ruokaa ja syömään koko illaksi. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet teillä, joista suurinta osaa et ole koskaan tavannutkaan. Mitä tässä tilanteessa tekee organisointiblogia pitävä henkilö, joka tajuaa että suurin osa keittiön kaapeista ei välttämättä siedä ulkopuolisten silmien tarkastelua?

Saa sätkyn.

Kyseessä ei ollut varaslähtö ravintolapäivään, vaan ”Running Dinner” eli työpaikan virkistystapahtuma. Olin toki itse luvannut, että keittiötämme saa käyttää, en vain ollut painanut päivämäärää kovin tarkasti mieleen. En myöskään ollut tullut ajatelleeksi, että vieraassa keittiössä kokkaaminen vaatii jatkuvaa kaappeihin kurkistelua, sillä eihän kukaan voi tietää missä mitäkin on. Tietysti meillä on ns. perussiistiä, mutta sanotaan vaikka niin, että ajatus keittiön joutumisesta suurennuslasin alle sai oman huomion äkkiä kiinnittymään tiettyihin yksityiskohtiin, joista ei aiemmin ollut viitsinyt stressata.

Yhtäkkiä sitä huomaa, että uunin pohjalle on palanut jotain tunnistamatonta ainetta. Että pestopurkki on kaatunut jääkaapissa, ja vihreä noro on valunut koko seinän pituudelta pohjalle saakka. Että lusikkalaatikon pohjalla on hirveästi murusia. Että ruokakaappiin on jossain vaiheessa levinnyt puoli pussia rusinoita. Että valkoisessa laminaatissa todella erottuu joka ikinen tahra… Ja muuta sen sellaista.

Niinpä organisointiblogia pitävä henkilö käyttää perjantaina pari tuntia vimmaiseen siivoamiseen. Jostain syystä kaikki astiat olivat hyvässä ojennuksessa, mutta muut tarvikkeet eivät. Tarkempi tarkastelu osoitti, että jääkaapissa oli vähän enemmänkin pyyhittävää, kuin se yksi vihreä viiva. Vetolaatikko, jossa pidän foliota, pakastepusseja yms. koki täydellisen muodonmuutoksen. (Poistin mm. kaikki tyhjät pakkaukset.) Raivasin myös ruokakaapin ja sijoitin rusinat, keksit ja kuivatut hedelmät lasipurkkeihin, jotta ne eivät jatkossa leviäisi ympäriinsä. Sen jälkeen pyyhin kaappien ovet, putsasin lieden, uunin ja mikron sekä pesin lattian.

Melkoinen urakka. Mutta olin lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kaikki nämä jutut ovat olleet jollain epämääräisellä työlistalla vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut vain aikaiseksi. Mutta äkillinen visio siitä, että 15 ihmistä availee ovia uteliaana ja penkoo tavaroita, lisää kummasti motivaatiota. Keittiö kiiltää, ja ruoka oli hyvää! Toivottavasti tapahtuma uusitaan ensi vuonna, jotta saan taas hyvän syyn kuurata keittiön edustuskuntoon.

Puolipitoiset

Julkaistu , kirjoittanut
10

Onko missään muussa kielessä sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin puolipitoinen? Siis sana, joka tarkoittaisi sellaista vaatetta, jota on pidetty kerran tai pari mutta joka ei ole vielä tarpeeksi likainen pyykkikoriin. Toisaalta se on kuitenkin liian likainen puhtaiden vaatteiden sekaan. Jos joku tietää, ilmoittakoon sen kommenttilootassa, minua kiinnostaa!

Puolipitoisten vaatteiden ilmiö on kaiken kaikkiaan kiinnostava. Luulisin, että se on myös kulttuurikysymys. Käsitykseni mukaan esim. Amerikassa vaatteet pestään lähes jokaisen käyttökerran jälkeen, riippumatta siitä kuinka likaisia ne ovat. Suomessa taas en tiedä ketään, joka laittaisi vaikka farkut pyykkiin vain yhden käytön jälkeen, jos ne eivät ole mitenkään likaantuneet.

Kun  olin lapsi, vaatekaapissani oli oma hylly puolipitoisille vaatteille. Se oli aina järkyttävässä sotkussa. Äitini oli ohjeistanut laittamaan puolipitoiset sille hyllylle, mutta en muista, että ohjeisiin olisi kuulunut vaatteiden laskostaminen. Se ei tullut itselleni mieleen, joten tungin vain kaikki vaatteet toistensa päälle. Sittemmin olen taistellut puolipitoisten vaatteiden kanssa monin eri tavoin. Epäilen, että tuo ohjeistuksesta ohimennyt osanen pitkitti oivalluksen syntymistä monta vuotta.

Jossain vaiheessa omistin erityisesti puolipitoisia varten tehdyn telineen. Oikein hyvä keksintö, jos osaa sellaista käyttää. Itse en koskaan jaksanut asetella vaatteita siihen huolellisesti ja lopulta annoin koko hökötyksen pois. Sen jälkeen säilyttelin puolipitoisia pitkin poikin asuntoa; tuolien selkänojilla, sängyn päällä ja niin edelleen. Jostain syystä puoliso ei arvostanut tätä tapaa hirveästi. Joskus yritin soveltaa lapsuuden oppeja tekemällä kaappiin puolipitoisten hyllyn – ja koska en edelleenkään jaksanut laskostaa niitä, takariviin hautautui vaatteita pitkiksi ajoiksi.

Nykyinen systeemi syntyi oikeastaan vahingossa, mutta se toimii paremmin kuin mikään muu aiemmin. Makuuhuoneessa on kaksi selkänojallista tuolia (tyyliä ruokapöydän tuoli, ei mikään nojatuoli), jotka ovat itse asiassa ideaaleja vaatteiden säilyttämistä varten. Selkänojalle voi heittää hupparit ja farkut, ja istuimelle voi nopeasti viikata neuleet ja muut. Toinen tuoli on minun, toinen taas miehen. Rajatun tilan vuoksi homma pysyy hanskassa eikä vaatteista muotoudu röykkiöitä. Jos tuoli alkaa pursuilla, on aika siirtää vaatteita pyykkikoriin. Ehkä olen myös reippaampi laskostamaan, mutta siihen on myös motivaatio, koska tuoli on niin esillä. Kaappiin on paljon helpompi heittää jotain huolimattomasti, koska oven saa kiinni.

Olisi kiva kuulla, miten muut ovat ratkaisseet puolipitoisten säilytyksen?

Magneettimittari

Julkaistu , kirjoittanut
5

Törmäsin todella kiehtovaan tutkimukseen. Kalifornialaisessa UCLA:n yliopistossa seurattiin monen vuoden ajan 32 keskiluokkaisen lapsiperheen elämää. Seuranta oli todella intensiivistä, perheiden elämä otettiin lähestulkoon kirjaimellisesti suurennuslasin alle. Vuosien tutkimustyön tuloksena on syväluotaavaa analyysiä siitä, miten amerikkalainen keskiluokka käyttää aikansa ja rahansa – ja mitä he omistavat. Yksi johtopäätös oli yli muiden: tavaraa on paljon ja sitä tulee koko ajan lisää.

Tutkijat tekivät  yhden merkillisen havainnon: jääkaapin ovessa oleva määrä tavaraa korreloi suoraan sen kanssa, miten paljon tavaraa kyseisestä taloudesta muuten löytyi. Mitä suurempi pinta-ala ovesta oli magneettien, muistilappujen, piirustusten, lukujärjestysten ja ties minkä kaman peitossa, sitä suuremmasta ”roinatoleranssista” se kertoi. Tutkimuksen mukaan keskiluokkaisen amerikkalaisen jääkappin ovessa on noin 52 erillistä objektia. Huipputapauksessa jääkaappia peitti 166 kappaletta kaikenlaisia asioita, eikä oven pinta-ala enää riittänyt, vaan magneetit olivat levinneet myös jääkapin seinustalle.

Olisipa hauska tietää, miten asia on Suomessa! Puhtaasti fiilispohjalta arvioiden sanoisin, että tulokset olisivat luultavasti hyvin samansuuntaisia. Meidän jääkaapin ovessa on tällä hetkellä kaksi magneettia. Niillä oveen on kiinnitetty yksi postikortti ja kaksi piirustusta. Yhteensä viisi esinettä, eli noin 10% amerikkalaisesta keskiarvosta. Tuntuu siltä, että määrä korreloi muun roinan kanssa varsin hyvin. Toisaalta tähän vaikuttaa se, että olen tietoisesti välttänyt kasaamasta kaapin oveen tätä enempää tavaroita. Nämäkin esineet siirtyvät ajan myötä muihin arkistoihin, ja oveen tulee jotain muuta.

Jääkaappi on kätevä paikka säilöä informaatiota, jonka haluaa olla jatkuvasti esillä. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että useimmiten informaatio oli vanhentunutta. Vanhoja listoja ei siis ollut otettu pois, vaan niiden päälle oli vain kiinnitetty uusia. Jos kaipaa keittiöönsä visuaalista selkeyttä, jääkaapin ovi on siis hyvä paikka aloittaa. Ainakin jos tätä tutkimusta on uskominen.

Tässä linkki artikkeliin, jossa kerrotaan tutkimuksesta enemmän (englanniksi).

Neljäkymmentä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Laskin kenkäni. Käsittääkseni omistan 40 paria kenkiä, mukaan lukien kaikki mahdolliset kengät varvastossuista kumisaappaisiin. Jos mukaan lasketaan vielä pehmeäpohjaiset lammaskarvatossut, luku on 41. Tulos vaati useamman tarkistuslaskennan, sillä kenkiä löytyi muualtakin kuin eteisestä ja kenkähyllystä, kun aloin asiaan perehtyä. Periaatteessa mahdollista, että vintissä olisi vielä joitakin pareja, joiden olemassa olon olen unohtanut. En nimittäin jaksanut mennä sinne penkomaan. (Muistelen ettei siellä pitäisi olla kenkiä.) Mutta lopputulos on, että pelkästään minun omistamiani kenkiä on meillä kotona ainakin tuo 40 paria, kaiken muun tavaran lisäksi.

En osaa sanoa onko luku paljon vai vähän? Äkkiseltään sanoisin, että mikään minimalisti en kyllä tässä suhteessa ole. Omistan esimerkiksi kahdet kumisaappaat (pitkävartiset ja varrettomat), vaikka yksilläkin varmaan pärjäisi. Korkokenkiä on moneen lähtöön, samoin lenkkareita. Toisaalta Suomen sääolosuhteet aiheuttavat sen, että joka kaudelle on oltava omansa. Talvikenkiä oli kokonaismäärästä noin neljäsosa. Siksi arvelen, etten ole mikään pahimman laadun kenkähamsteri.

Merkittävä havainto oli se, että noiden joukossa on lukuisia kenkiä, joita en ole käyttänyt vuosikausiin ja joita minulla ei myöskään ole aikomus jatkossa käyttää. Joko ne ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä enää viitsi pitää missään, tai sitten ne ovat väärän kokoisia tai huonoja jalassa. Tästä seuraa looginen kysymys: mitä ihmettä ne sitten tekevät kaapeissani? Tämä kenkälaskuprojekti oli äärimmäisen hyödyllinen jo pelkästään tästä syystä. Tuohon epämääräiseen joukkoon kuuluvat mm.

  • Vanhat sandaalit, jotka majailevat parvekkeella. Kertoo jotain, että muistin niiden olemassa olon viimeisenä. En ikinä käytä niitä. Ajatus on joskus ollut, että kun menen parvekkeelle, voin potkaista sandaalit jalkaan ja jalkapohjat eivät tule likaisiksi. En kuitenkaan käytännössä koskaan tee niin, vaan sandaalit pyörivät siellä muuten vaan. Mitä tehdään? Roskiin!
  • Kauniit syyssaappaat, joista on vetoketju rikki. Jos ollaan rehellisiä, vetoketju on ollut rikki jo neljä vuotta. En vain ole saanut vieneeksi niitä suutariin, mutta koska kengät ovat lähes pitämättömät ja kauniit, en ole raaskinut heittää poiskaan. Mitä tehdään? Suutariin!
  • Vanhat lenkkarit. Näitä on kai säästelty huonon kelin juoksukengiksi. Enää pitäisi käydä lenkillä. Edes hyvällä säällä. Mitä tehdään? Säästetään rönttökengiksi kaiken varalta. (Huomatkaa hienovarainen itsepetos…)
  • Kävelykengät, jotka eivät enää ole muodissa, melko kuluneet. Olen käyttänyt näitä kenkiä todella paljon, mutta valitettavasti se alkaa myös näkyä. Siksi kengät ovat jääneet kaappiin, mutta en ole heittänyt poiskaan siksi, kun ne kerran ovat kuitenkin olleet niin hyvät kengät. Mitä tehdään? Kierrätetään pois kaapista lojumasta.
  • Käyttämättömät tennistossut. Aloitin kerran harrastuksen, loukkaannuin ennen kuin ehdin kenkiä käyttää, ja siitä asti ne ovat olleet kaapissa. Mitä tehdään? En tiedä. Toisaalta toivoisin joskus vielä aloittavani uudelleen, toisaalta realismin hengessä epäilen, ettei niin tule käymään seuraavan viiden vuoden aikana. Joten säästää vai esimerkiksi myydä? En tiedä, pitää vielä miettiä.

Toisaalta kenkiä katsellessa tuli enimmäkseen hyviä fiiliksiä. Pidän kaikista kengistäni, eikä niiden lukumäärä haittaa. Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, pointti ei ole siinä että tavaraa on vähän. Olennaista on, että niistä tavaroista nauttii, jotka on päättänyt omistaa. Oikeastaan kenkien lukumäärä yllätti siinä mielessä, että olisin kuvitellut niitä olevan enemmänkin. Varsinkin kun nyt kesän aikana hankkiudun eroon niistä joita en käytä, jäljelle jäävillä on kaikilla oma käyttötarkoituksensa. Luulisin, että kiertoon lähtee noin viisi paria.

Tässä voi tehdä myös sen havainnon, että kaikki raivausohjeet eivät ole kovin fiksuja. Usein neuvotaan, että sellaiset tavarat, joita ei ole vuoteen käyttänyt, kannattaa heittää pois. Tuohon 40 pariin mahtuu esimerkiksi yhden varvassandaalit, joita olen muistaakseni käyttänyt viimeksi vuonna 2010. Ohjeen mukaan ne pitäisi siis laittaa menemään, mutta en näe siinä hirveästi järkeä. Silloin tällöin läpsyt ovat kätevät, ja toisaalta niiden säilyttäminen vie niin vähän tilaa, että voin yhtä hyvin säästää ne. Sen sijaan kengät, joita olen säästänyt vaikka ne ovat huonossa kunnossa, saavat mennä. Joukossa oli myös kaksi paria muistokenkiä. Toiset ovat edelleen juhlakäytössä muistoarvosta huolimatta. Toiset taas on aikanaan ostettu ylioppilaspukua varten. Niiden muotoilu on niin ehtaa ysäriä, että vaikka ne tuolloin olivatkin ihanat, en voisi kuvitella enää kulkevani niissä missään. Mutta aion silti säästää ne aarteiden joukkoon. Saavatpahan lapsenlapset joskus ällistellä mennyttä muotia.

Ja nyt tärkeä kysymys: kuinka monta paria kenkiä omistat? Kuka uskaltaa vastata?

Pura ja pyykkää

Julkaistu , kirjoittanut
5

Viimeaikaisia postauksia lukeneet tietävät, että homma ei todellakaan ole täydellisesti hallussa kaikilla organisoinnin aloilla. Siksi onkin hauskaa vaihteeksi kirjoittaa asiasta, jossa oikeasti olen hyvä. Nimittäin matkatavaroiden purkamisesta.

Illuusio siisteydestä säilyy merkittävästi paremmin, jos kassit ja matkalaukut puretaan heti pian saapumisen jälkeen. Tässä prosessissa on kolme olennaista osaa:

  1. pyykit pyykkikoriin tai suoraan koneeseen
  2. puhtaat vaatteet ja muut tavarat paikalleen
  3. kassi/matkalaukku takaisin omalle paikalleen

Jos näistä vaiheista laiminlyö yhdenkin, homma leviää käsistä. Seurauksena on puhtaita ja likaisia vaatteita sekaisin, hukassa olevia esineitä ja jaloissa pyörivä matkalaukku, johon kompastuu joka päivä.

Aiemmin inhosin purkamista vielä enemmän kuin pakkaamista, mutta sitten näin valon. Toisin sanoen tajusin, että pitkittäminen pahentaa piinaa ja vähimmällä pääsee mitä nopeammin hommaan ryhtyy. Siksi matkalaukut eivät lattioilla kauan pyöri. Viimeistään seuraavana päivänä kaikki on purettu, pyykätty ja piilotettu takaisin kaappiin. Lopputuloksena koti näyttää yhtä siistiltä kuin aiemminkin, aikaa ei mene turhaan etsimiseen ja säästyy siltä fiilikseltä, että tuokin pitäisi tuosta hoitaa. Ajallisesti laukkujen purkamiseen menee harvoin kymmentä minuuttia kauempaa, joten vitkastelu menee ihan hukkaan. Homma on tylsä, mutta helppo ja nopea.

Unelmien jääkaappi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Voin tunnustaa. Kuvittelen aina ruokakaupassa olevani parempi ihminen kuin todellisuudessa olen. Inspiroidun hevi-osastolla, ja ostelen kaikkia ihania kasviksia ja hedelmiä. Hankin eksoottisia maustekastikkeita. Tuoretta leipää. Marinoituja oliiveja. Silakkamarkkinoilta hankin ihania kotona tehtyjä tuotteita. Kauppahallissa fiilistelen kaikkea mahdollista. Sitten tulen kotiin, laitan ruoat kaappiin ja unohdan ne sinne. Löytääkseni puolen vuoden päästä ne uudelleen, tällä kertaa pilaantuneina.

Jääkaappi on pahin kompastuskiveni heti niiden paperiröykkiöiden jälkeen (joita tosin ei siis ole enää olemassa!) Teen ruokakaupassa helposti heräteostoksia, mutta en kotona osaa tai muista käyttää ostamaani ruokaa. Joudun heittämään ruokaa pois, ja tunnen asiasta jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Olen jo pitkään tiedostanut ongelman, ja yrittänyt ratkaista sitä. Tilanne on parantunut kun olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota, mutta hairahdan edelleen säännöllisesti ostamaan jotain, mitä ei tule syötyä.

Unelmieni jääkaappi on aina täynnä ihania tuoreita ruokia; tuoreita kasviksia, kalaa ja lihaa, itse tehtyjä herkkuja ja luomutuotteita. Itse asiassa usein näin onkin. Se, mikä ei vastaa todellisuutta on ruokailutottumukseni. Unelmissani syön äärimmäisen terveellisesti, herkullista tuoreruokaa. Todellisuudessa syön kyllä tuoretta (en käytä lainkaan eineksiä) mutta laitan aina samoja ruokia, en kokeile uusia reseptejä arkisin ja laiminlyön täysin salaatit ja hedelmät. Tähän ongelmaan on siis vain kaksi ratkaisua: joko rupean oikeasti syömään kaiken minkä ostan, tai sitten lakkaan ostamasta sitä mitä en syö.

Tämä dilemma vaivaa todennäköisesti monia muitakin, eri elämänaloilla. Ostatko kirjoja joita et kuitenkaan lue? Tai vaatteita jotka jäävät pitämättöminä kaappiin? Työkaluja, joita et käytä? Tervetuloa kerhoon. Tässä jälleen yksi syy sille, miksi tavarat eivät kaapeista vähene. Minulla tosin kyseessä on jääkaappi, mutta se ei varsinaisesti paranna tilannetta.

Oodi läpinäkyville muovipusseille

Julkaistu , kirjoittanut
2

Läpinäkyvät, suljettavat muovipussit ovat käteviä. Suoraan sanottuna rakastan niitä. Lapsuudessani puhuttiin aina minigrip-pusseista, mutta mikä tahansa vastaava tuote toimii yhtä hyvin. Itselläni on tällä hetkellä käytössä kahta kokoa, merkki on Ziplock. Ystäväni toi niitä pyynnöstäni USAsta tuliaisiksi laatikkokaupalla, ehdottomasti yksi parhaista tuliaisista ikinä. Pienemmät pussit ovat ”lentokonekokoa” ts. oikean kokoisia käsimatkatavaroiden kosmetiikkaputeleita varten. Isompi pussi on n. 25×25 cm.

Käytän pusseja kaikenlaisen pienen tilpehöörin siistiin säilyttämiseen. Yhdessä pussissa on kaikki varanapit, jotka ovat tulleet vaaatteiden mukana. Toisesta löytyvät kaikki kosmetiikkanäytteet. Pari isompaa pussia palvelee leipäpusseina, ne estävät paperipussissa myydyn leivän kuivumisen ennen aikojaan. Käytän isompia pusseja myös ruoan pakastamiseen. Pienempiin pusseihin on kätevä pakata rusinoita lapsen puistoreissua varten. Pussit pitävät yllä järjestystä siivouskaapissa, ja jokaisessa matkalaukussa on valmiina yksi. Pakkaan kaikki nesteet aina varmuuden vuoksi muovipusseihin, vaikka laukku menisikin ruumaan. Työpöydän laatikossa pussit estävät eri elektroniikkalaitteiden johtoja ja latureita sotkeentumasta toisiinsa. Hopealusikat eivät tummu, kun ne säilyttää tiiviissä muovipussissa. Joulukuusen tähti pysyy myös kirkkaana ja hienosti kuosissaan pussin sisällä.

En ole varma muistinko edes kaikki paikat, joissa noita muovipusseja tällä hetkellä hyödynnän. Pointti taisi kuitenkin tulla selväksi – kyseessä on aivan loistava tuote. Niistä näkee heti läpi, mitä sisällä on. Ne on helppa avata ja sulkea, ja toisaalta voi luottaa siihen että tavarat pysyvät sisällä. Ne eivät hajoa käytännössä koskaan, ja niitä voi käyttää uudestaan ja uudestaan. Olen heittänyt pois ainoastaan pari erittäin likaista pussia, ja nekin voi laittaa energiajätteeseen. Kestävyytensä vuoksi pussit ovat todella hintansa väärttejä – eivätkä ne edes ole kalliita. Tässä siis yksi parhaista keinoista luoda järjestystä, jonka tiedän.