Aihearkisto: Arkielämä

Täällä ollaan, mutta perillä ei

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuinka ihanaa lukea kommentteja, joissa blogia kaivattiin takaisin! Suurin osa kommenteista oli juuttunut hyväksyttävien joukkoon, ja tajusin sen vasta äskettäin. Nyt ne on kaikki julkaistu, ja teen niistä sen johtopäätöksen, että meitä vanhan koulukunnan blogilukijoita on vielä jäljellä. Jes!

Tänään on kesäloman ensimmäinen päivä (lapsilla), enkä saanut maailmaa valmiiksi kevään aikana. Olisin toivonut voivani aloittaa kesän siemailemalla teetä hiljaisena aamuna kaikessa rauhassa, mutta ympäristö on kaikkea muuta kuin rauhoittava. Meillä nimittäin taas remontti kesken. Kun viime vuonna rempattiin keittiötä, kylppäreitä ja olohuonetta, koko irtaimisto oli sullottu kahteen makuuhuoneeseen. Emme joutuneet vuokraamaan erillistä varastoa, ja asunnon tyhjentäminen oli melko helppoa, mutta tästä johtuen makuuhuoneita ei voitu maalata samaan aikaan muun asunnon kanssa. Joten nyt on sitten vuorossa näiden viimeisten huoneiden remontti, ja nyt niiden sisältö on puolestaan kasattu etupäässä keskelle olohuonetta. Kun sanon etupäässä, se tarkoittaa että totta kai meillä on laatikoita ja nyssyköitä ihan joka paikassa, mutta olohuoneen keskellä on vuori.

Näin ollen seesteinen tunnelma on kaukainen haave. Rehellisesti sanottuna kärsin tästä sekasotkusta. On vaikea keskittyä mihinkään tämän visuaalisen kaaoksen keskellä ja tämä ominaisuus tuntuu korostuvan vuosi vuodelta. Inhoan sitä, etten tiedä missä tavarat ovat. Nytkin tiedän, että kaikki on jossain kasojen uumenissa, ja tavarat putkahtelevat esille kun sotkua aletaan siivota ja purkaa. On silti vaikeaa sietää sitä, että juuri tällä hetkellä en löydä kaikkea mitä haluaisin. Urakan pitäisi tulla valmiiksi viikon päästä, ja odotan eniten sitä, että saan tyhjentää tavarat takaisin omiin huoneisiinsa ja saan olohuoneeni takaisin.

Tämä meidän koko asunnon läpi pyyhkäissyt remontti on kestänyt nyt yli vuoden. Ensimmäinen osa tuli valmiiksi viime vuoden loppupuolella. Sitten oli puolen vuoden tauko, ja nyt viimeinen rypistys. En sano, että täydellisen valmista on vielä sittenkään – makuuhuoneen kaappeja saadaan odotella alkusyksyyn saakka, ja muitakin sisustukseen liittyviä yksityiskohtia on kesken. Suhtaudun tähän pitkään projektiin kuitenkin niin, että tässä rakennetaan kotia loppuelämäksi. En aio muuttaa täältä minnekään, ennen kuin on pakko. En myöskään aio tehdä remontteja seuraavan 10-20 vuoden aikana, ellei ole pakko (eli käy vesivahinko tai muu onnettomuus).

Värit ja materiaalit on yritetty valita niin, että ne kestävät aikaa ja miellyttävät edelleen, vaikka muoti muuttuisikin. Eikö ole jännä, että tietyt ratkaisut näyttävät aina vain hienoilta, kun taas toiset tuntuvat parin vuoden jälkeen muotioikuilta? Kun katselen kuvia vaikkapa Paimion parantolasta tai Villa Maireasta, näyttää kaikki edelleen minusta tuoreelta ja kauniilta. Toisaalta asuntojen myynti-ilmoituksista on helppo bongailla 80- ja 90-lukujen pintaratkaisuja, joita en missään nimessä haluaisi omaan kotiini. Nämä ovat tietysti henkilökohtaisia mieltymyksiä, joku muu voisi ajatella juuri päinvastoin. Toisaalta on ollut mielenkiintoista huomata, että koskaan ei ole ympäristön vaikutusten ulottumattomissa. Keittiön kaappeihin valittiin puiset ovet, vaaleaa tammea ilman listoja tai muita koristeita. Jos kurkitte sisustuslehtiä, saatte huomata ettemme ole olleet valintamme kanssa yksin. Toivon mukaan tämä vaihtoehto kuitenkin miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä.

Kiinnostaako nämä remonttipäivitykset enemmänkin? Kuvien kanssa on ollut ongelmia, mutta edellisen postauksen kommenteissa sain vinkkejä, joilla toivottavasti saisin ongelmia ratkaistua. Mutta jos en saa kuvia ladattua, niin sitten tulee vain näitä tekstejä.

Kuinka monta kertaa tavarat voi järjestää?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Meidän remontti on (pääpiirteissään) ohi. Kun uusiksi meni keittiö, olohuone ja kaikki kylppärit ja vessat, oli koko irtaimisto sullottu kahteen makuuhuoneeseen. Tavarat oli pakattu pahvilaatikoihin ja pinottu seinien viereen suljettujen ovien taakse, osa laatikoista oli viety vinttiin ja ullakolle. Käytännössä operaatio vastasi muuttoa, paitsi että tavarat eivät  vaihtaneet osoitetta. Kaikki oli kuitenkin pakattava, ja ennen kaikkea purettava.

Huonekalut menivät suunnilleen omille paikoilleen takaisin, mutta tavarat piti järjestää kokonaan uudelleen. Keittiössä ei ollut enää mitään ennallaan, kirjahylly vaihtoi huonetta, komero katosi mutta tilalle tuli kodinhoitohuone. Jopa vessojen kaapit vaihtuivat erilaisiksi kuin ennen. Millekään ei siis ollut valmista vanhaa paikkaa. Tästä seuraa tietenkin se, että kaikille tavaroille on pitänyt keksiä uusi paikka. Tällä kertaa olin kyllä jo miettinyt keittiötä suunnitellessa, että missä pidetään lautasia ja laseja, mutta paljon on kaikkea sellaista, jota ei päivittäin tarvita. Tällainen järjestäminen on samalla tavalla väsyttävää kuin tavaroiden raivaaminenkin, koska koko ajan on tehtävä päätöksiä.

Eikä kaikki ole suinkaan mennyt kerralla paikalleen, vaan tavarat vaihtavat paikkoja edelleenkin. Voi olla, että jokin ajatuksen tasolla erinomainen paikka ei käytännössä toimi ollenkaan. Sitten on niitä tavaroita, joiden paikkoja ei ole mietitty ollenkaan, kunhan vaan on purettu pois laatikosta ja tyrkätty johonkin. On myös tavaroita, jotka on laitettu johonkin, kunnes huomaan että se paikka olisikin paljon parempi jollekin muulle, jolloin ensimmäiset on siirrettävä pois tieltä, mutta minne? Tähän siirtelyyn ja järjestelyyn menee aikaa. Ehkäpä kesään mennessä kaikella on suunnilleen pysyvä säilytyspaikka.

Päätimme äskettäin hankkia yhden pätkän lisää Lundian kirjahyllyyn. Minä olisin tehnyt sen huolettomasti niin, että kaksi uutta tikasta vaan, ja vähän hyllyjä niiden väliin, ja koko hoito vanhan hyllyn jatkeeksi. Mutta puoliso haluaa tehdä tämän ns. kunnolla, eli yhdistää uuden pätkän saumattomasti vanhaan, jolloin ei tosin tarvita kuin yksi uusi tikas, mutta toisaalta melkein koko vanha hylly pitää tyhjentää ensin, jotta uusi osa saadaan paikoilleen. Tässä on sen verran kuluneen vuoden aikana purettu ja koottu tavaroita ja huonekaluja, että kirjahyllyn purkaminen jälleen ei niin kovin houkuttele. Mutta ymmärrän, että hienohan siitä tulee, jos se kunnolla tehdään. Näinä hetkinä ymmärrän minimalisteja, jotka omistavat vain kaksi kirjaa ja kestotilauksen äänikirjapalveluun…

Täällä siis jatkan tavaroideni siirtelyä, mutta huomatkaa että tämä ei ollut valituskertomus. Pikemminkin havainnollistus siitä, että järjestys ei synny yhdessä yössä, enkä ainakaan minä ole läheskään aina tyytyväinen ensimmäiseen ratkaisuun. Tavarat löytävät parhaat paikkansa vasta sitten, kun on ehditty elää ja olla, ja nähdään mistä niitä tavaroita oikeasti lähtisi etsimään, tai missä niitä eniten tarvitaan. Jos muuton jälkeen tuntuu siltä, että koti ei oikein asetu, niin se voi johtua juuri tästä.

PS. Lupaan kuvia seuraavaan postaukseen, haluatteko nähdä niitä värikkäitä seiniä?

Suurinta luksusta on ehkä kodinhoitohuone

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tunnen oloni 50-luvun kotirouvaksi, kun kirjoitan tästä, mutta kirjoitetaan nyt silti. Kotiimme saadaan remontin seurauksena kodinhoitohuone. Olen tästä ihan suhteettoman onnessani. En ole koskaan asunut omakotitalossa, joissa ainakin uudemmissa kodinhoitotila lienee lähes vakiovarusteena. Sen sijaan olen koko ikäni asunut rivi- tai kerrostaloasunnossa, jossa ”kodarille” ei ole ollut tilaa. Olen aina haaveillut yhdestä paikasta, jonne voisi sijoittaa kaikki mahdolliset ylläpitotoiminnot, joita kodissa tarvitaan, ja nyt sellaisen saan.

Amerikkalaiset puhuvat ”laundry roomista” eli pyykkihuoneesta, ja samaa voisi käyttää meilläkin. Kodinhoitohuoneeseen nimittäin sijoitetaan koko pyykkihuolto alusta loppuun: likapyykin säilytys, pesu, kuivaus, silitys ja tahranpoisto. Koska olen voinut suunnitella huoneen alusta lähtien itse, likapyykkiä säilytetään heti pyykkikoneen vieressä, ja pesuaineille on oma kaappi. Tasoksi on valittu materiaalia, joka kestää vettä ja kulutusta mielin määrin. Hanassa on ulosvedettävä juoksuputki, joka mielestäni ollut tiskialtaan yhteydessä hyvin kätevä. Allas on sen verran iso, että siinä voi pestä käsipyykkiä helposti.

Hana puuttuu, vetimet puuttuu, kaakelit puuttuu… mutta kyllä nekin vielä saadaan. Kaapit, allas ja taso ovat Ikeasta.

Lattiat on laatoitettu, joten ei ole väliä vaikka vettä roiskuisi lattialle. Olen aikeissa hankkia kondensoivan kuivauskaapin, jollaista meille lämpimästi suositeltiin. Kuivaustoimintoa ei ole pakko laittaa päälle, vaatteet kuivuvat siellä yön yli ilman puhallustakin. Mutta tarvittaessa kuivausajan saa lyhyemmäksi, mikä taas mahdollistaa sen, että halutessaan voi pestä monta koneellista kerralla, eikä kuivaustila lopu kesken. Olen asennuttanut pistorasiat korkealle, jottei silitysraudan kanssa tarvitse kykkiä ja kumarrella. Silityslaudan paikka on suoraan ikkunan edessä, eli valoa riittää, ja silityspaikan yläpuolelle tulee tanko, johon henkarivaatteet voi ripustaa.

Pyykkihuollon lisäksi kodinhoitohuoneeseen mahtuu iso pakastin, jolle ei olisi paikkaa keittiössä, siivouskaappi (tämäkin on luksusta, aiemmin siivoustarvikkeet olivat vain yhdessä komerossa muiden tavaroiden joukossa) sekä runsain määrin säilytystilaa. Näihin kaappeihin ja laatikoihin aion sijoittaa kaiken sellaisen tavaran, joka on aina jossain muualla tiellä: koiran tarvikkeet, lääkekaapin sisällön, harvoin käytettäviä tekstiilejä, kausikoristeita ja kaikkea muuta säännöllisesti mutta harvemmin tarvittavaa tavaraa. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen sijoitetaan kierrätys tavanomaisia keittiöroskia lukuunottamatta. Pullot, pahvit, käytetyt patterit, paperi ym kierrätettävät materiaalit saadaan pois silmistä ja jaloista.

Kodinhoitohuone on siis suunniteltu ensisijaisesti käytännöllisyys edellä. Yksi sen parhaista ominaisuuksia on silti ovi, jonka saa kiinni. Ei siis haittaa, vaikka tasolla olisi pyykit läjässä, sillä kukaan  – en minä enkä vieraat – ei tule niitä näkemään ellen halua. Mielestäni tällainen tila on silkkaa luksusta; sellaista ylellisyyttä jota en olisi uskonut saavani.Kodinhoitohuoneen hehkutuksesta tulee vähän vanhanaikainen fiilis kenties siksi, että se kuulostaa siltä kuin hienointa elämässä olisi pyykin peseminen. Mutta oikeasti hienous on siinä, että pyykinpesua ei ole tarvinnut tunkea jo valmiiksi ahtaaseen kylppäriin, vaan että sille on ihan oma paikka, mikä ei ole pois mistään muusta. Kuten hyvin tiedän, kaiken saa yleensä hyvällä suunnittelulla toimimaan ilmankin, mutta kodinhoitohuone tuo sellaista helppoutta ja siisteyttä arkeen, jollaista minulla ei ennen ole ollut.

Te joilla khh on tai sellaisen haluaisitte: mikä on mielestänne huoneen paras puoli? Helpottaako se arkea niin paljon kuin kuvittelen?

Puolen vuoden kuulumiset

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta viime aikoina on kuitenkin alkanut pitkästä aikaa sormia syyhyttää, joten päätin, että kesän viimeisen viikon kunniaksi julkaisen tekstin joka toinen päivä syyskuun alkuun asti. Syksy on minulle aina inspiroiva vuodenaika, joten tämä sopii hyvin tähän kohtaan. Aiheet vaihtelevat remontista vaateostoihin ja kodin järjestykseen ja raivaamiseen.

Kesä on ollut tätä…

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, tämä kevät ei ollut kovin helppo. Oli niin henkistä kuin fyysistäkin kuormitusta. Kesää puolestaan on määrittänyt remonttiprojekti, jonka takia emme ole asuneet kotona moneen kuukauteen. Onneksi meillä on mökki lähellä Helsinkiä, ja olemme saaneet olla talonvahtina mummilassa, sillä aikaa kun isovanhemmat ovat olleet pois kotoa. Kaiken kaikkiaan tilanne on siis aivan hyvä, mutta matkalaukkuelämä on silti kuukaudesta toiseen hiukan rasittavaa. Aina on jotain hukassa, kun tavaroilla ei ole selkeää omaa paikkaa. Tai sitten ne ovat eri paikassa kuin missä itse on; maalla kun olemme kaupungissa ja päinvastoin. Tänään hammaslääkäri huomasi, että lankaaminen on jäänyt kesän aikana vähemmälle. Rutiinien luominen onkin ollut aika haasteellista. On myös oma juttunsa asua toisen ihmisen kodissa. Ei oikein tiedä, millä tavalla isäntäväki haluaa että asiat tehdään ja järjestetään, ja samalla yrittää kovasti varoa ettei riko tai sotke mitään.

Remontti itsessään on edennyt hyvin, ja meillä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri urakoitsijan suhteen. Työntekijät ovat tarkkoja, siistejä ja mukavia, ja työn jälki erittäin hyvää. Mutta niin iso remontti, mikä meillä on käynnissä, on valvojalle (eli minulle) ajoittain kokopäivätyö. Meillä tehdään sekä pintaremonttia, keittiöremonttia, kylpyhuoneremonttia, korjataan syksyllä ilmennyttä vesivahinkoa, kaadetaan väliseiniä ja rakennetaan uusia kiinteitä säilytyskalusteita. On koordinoitava urakoitsijan, putkimiehen, sähkärin, puusepän ja lukuisien tavarantoimittajien työtä. On tehtävä miljoona pientä ja isoa päätöstä alkaen lattialaattojen sauman väristä päätyen siihen, mitä kautta sähköt kannattaa vetää. Loppu häämöttää jo, mutta varmaa on että muutama viikko vielä menee näissä leiriolosuhteissa.

…mutta myös tätä.

Mutta on kesä ollut myös mukava ja ihana. Kesäkuun alussa kävin New Yorkissa viettämässä muutaman päivän laatuaikaa itseni ja ystävän kanssa. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja juuri sitä mitä tarvitsin. Aamusta iltaan taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä suurkaupungin sykettä – sellainen on täydellinen loma. Myös mökillä on ollut mainiota, on ollut todella mukavaa viettää rentoa aikaa perheen ja läheisten kanssa kaikessa rauhassa, grillailla harva se päivä saunoa aina kun huvittaa. Keväällä uudestaan leikattu polvi kestää jo monenlaista liikuntaa ja mikä parasta – on lähes kivuton! Sanat eivät riitä kertomaan, miten kiitollinen olen tästä. Opettelen vähitellen taas juoksemaan, ja sekin on ihan mahtavaa. Inhoan kyllä lenkkeilyä, mutta olen niin onnessani siitä, että ylipäätään pystyn ottamaan juoksuaskelia, että voisin harrastaa lenkkeilyä ihan vain siitä riemusta, että se on varmaan tänä syksynä jo mahdollista.

Terveisiä kassialmalta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Luin juttua kestokassien paljoudesta, ja aloin miettiä meidän kassivarastoja. Onhan niitä kertynyt. Pohdin myös sellaista, että kasseilla on selkeä hierarkia, ja säilytän niitä monessa eri paikassa käyttötarkoituksesta riippuen. Onko tämä tavallista? Onko kyse minusta, suomalaisuudesta vai onko tämä maailmanlaajuinen ilmiö?

Ennen kuin kestokasseja oli edes olemassa, muovipussit oli lajiteltu kolmeen: hedelmäpussit, roskapussit ja siistit muokassit. Mutta kassien luku- ja lajimäärä on nykyisin sellainen, ettei tuo lajittelu riitä alkuunkaan. Meillä on tälläkin hetkellä ainakin näitä kaikkia:

  1. isot kestokassit (Lidl, Ikea)
  2. pienemmät kestokassit (Vallila, Diseny, Finlayson ym.)
  3. erittäin siistit kangaskassit
  4. käyttökangaskassit
  5. ruskeat paperikassit
  6. valkoiset paperikassit
  7. hienot paperikassit
  8. lahjakassit
  9. ohuet kuitukassit
  10. muovikassit
  11. hedelmäpussit
  12. biojätepussit

Sitten on vielä pakasteiden kuljettamiseen tarkoitetut pussit, todella suuret paperikassit ja ehkä muitakin, joita en nyt juuri muista. En ole ennen tätä tajunnutkaan, että lajittelen kassit yli kymmeneen eri kategoriaan, ja ylläpidän niitä aktiivisesti! En koe tämän järjestelyn kylläkään haittaavan elämää, päinvastoin. Mutta äkkiseltään tämä kyllä näyttää aika monimutkaiselta.

Kaikki kestokassit sekä iso osa kangaskasseista majailee nykyisin samassa korissa pystyviikattuina jääkaapin päällä. Ajoittain (eli noin kerran vuodessa) siistin järjestystä vähän, muuten saavat olla. Lahjakassit ovat omassa paikassa työhuoneen hyllyllä. Paperikassit ovat yhdessä korissa, mutta olen huomannut että ruskeat ja muut kannattaa pitää erillään. Ruskeat kelpaavat biojätteen kartonkikeräykseen, ja valkoiset taas paperikeräykseen, ja koska molempia jakeita tulee säännöllisesti, on minusta kätevää ettei oikeanlaista kassia tarvitse etsiä. Kaikki muovikassit sekä biojätepussit säilytetään tiskipöydän alla, kaikki omissa laatikoissaan. Sitten on vielä erittäin hienoja kangaskasseja, jotka jostain syystä olen laittanut erilleen muista kestokasseista. Nämä ovat siis käyttämättömiä kasseja, ja olen pakannut niihin lahjoja, tai käyttänyt silloin kun pitää kuljettaa jotain hyvin siistissä kassissa, mutta käsilaukku ei käy.

Kassien lajittelu niiden siisteyden ja ”hienouden” mukaan on jotain, minkä olen omaksunut lapsuudenkodista. Tätä ei ole koskaan minulle opetettu, olen vain aina toiminut näin, joskin 25 vuotta sitten lajikkeita ei ollut kuin pari-kolme. Voin kuvitella, että ulkopuolisen silmiin tämä on juuri sellaista tarpeetonta metatyötä, josta hellittämällä voisi vapautua paljon ylimääräistä energiaa. Mutta sitten toisaalta – minä olen se, jolta tivataan lahjakasseja kun ollaan menossa kaverin synttäreille. Minusta olisi äärimmäisen stressaavaa alkaa penkoa sellaista kaiken muun seasta tietäen, että jossain niitä on kun vain löytäisi. Sen sijaan rakastan sitä selkeyttä, että lahjakassia kaipaava löytää kaikki yhdestä paikassa ja voi valita sopivan muitta mutkitta. Tai että muovinkeräykseen tarvittavat isot kassit ovat omassa laarissaan, ja biojätepussin alle menevät hedelmäpussit omassaan, ja siitä vain nappaa sen minkä haluaa. Eri kassien laittaminen omalle paikalleen on minusta merkittävästi pienempi vaiva, kuin niiden etsiminen kiireessä, puhumattakaan siitä turhautumisesta, että tietää että jossain on mutta ei vain löydä.

Eilen ostin kaksi sateenvarjoa. Myyjä kysyi, laitetaanko ostokset ilmaiseen kestokassiin. Kassi oli mielestäni aika tyylikäs, joten sanoin kyllä. Nyt minulla on jälleen yksi kestokassi lisää. Onko sille tällä hetkellä käyttöä? Ei. Tiedostinko asian kassalla? Kyllä. Lankesinko ilmaisen tavaran houkutukseen? Kyllä, en olisi maksanut kassista 4€, minkä se nettisivujen mukaan maksaisi, mutta ilmaiseksi otin vastustelematta. Olen kyllä ostanutkin kestokasseja, nimittäin Ikeasta ja Lidlistä. Lidlin kauppakassit ovat tosi hyviä eivätkä edes kovinkaan rumia. Kangaskasseista osa on todella vanhoja, muistan käyttäneeni yhtä jo lukioaikoina viime vuosituhannella. Mutta en heitä kangaskasseja pois, elleivät ne ole riekaleina. Sen sijaan kyllä ajoittain pesen ja silitän niitä. (Sanokaa etten ole ainoa?!)T

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, onko tämä kassimäärä sitten ongelma? Toistaiseksi ei. Kassi jos mikä menee pieneen tilaan. Litteäksi taitettuna ja pystyviikattuna niitä voi säilyttää tiiviissä nipussa kymmeniä varsin pienessä tilassa. Siksi otin tuon kylkiäisenä saadun kestokassin vastaan. Tiesin, että se mahtuu samaan koriin kuin entisetkin. Sen verran olen kranttu, että epämääräisiä kangaskasseja en huoli enää enempää, mutta siistille kestokassille en sano ei. Vuosi sitten kirjoitin samasta aiheesta, ja pohdin etenkin kangaskassien ekologisuutta, ja päivittelin omistamaani kassimäärää. Olen näköjään vuoden aikana lakannut stressaamasta aiheesta.

Entä te? Ahdistaako kassien paljous, vai hamstraatteko niitä lisää?

 

Viemäri katossa ja sen sellaista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keittiöremontti on ottanut askeleen eteenpäin. Rakennesuunnittelija kävi katsomassa voiko seinää purkaa, ja vastaus oli myönteinen. Sitten tilasin paikalle remppamiehen, jonka tehtävänä oli kurkistaa sokkeliin, jotta nähdään missä viemäri- ja vesiputket menevät. Lisäksi piti porata pari reikää seiniin, jotta selviäisi, mitä jälkeenpäin rakennettujen koteloiden sisällä mahtaa mennä.

Toinen kotelo menee pystysuoraan keittiön oven vieressä, ja se on piilotettu pienen kaapin taakse. Arvelin, että siellä luultavasti menisi ilmastointiputkia.  Toinen menee katonrajassa poikittain ja se päättyy erikoisesti keskelle huonetta. Olen aina epäillyt, että se on jokin mystinen jäänne jostain muinaisesta remontista, ja sisältä mahdollisesti tyhjä.

Remppamies teki työtä käskettyä. Selvisi, että viemärin ja vesipisteen paikkoja ei voi juurikaan siirtää, ellei niitä tehdä pintavetona. Tämä oli vähän odotettavissa, mutta hyvä tietää ennen kuin aletaan toden teolla suunnittelemaan uutta keittiötä. Seinien koteloiden sisällöt olivatkin sitten mielenkiintoiset. Pystysuorassa menevässä kotelossa meni useampi ilmastointiputki, mutta lisäksi myös ainakin yksi viemäriputki. Ilmeisesti siis koko runkolinja menee pystysuoraan keittiömme halki. Katonrajasta sen sijaan paljastui yläkerran asunnon keittiön viemäriputki.

Tämä viimeinen oli kyllä yllätys. Sitä ei voi siirtää. Se on ilmeisesti rakennettu siihen putkiremontin yhteydessä yli 10 vuotta ennen kuin muutimme tähän asuntoon. Taloyhtiön remontteja valvoneena olen huomannut, että vanhoissa taloissa tulee helposti vastaan kaikenlaisia yllätyksiä. Sitten ihmetellään, miten niiden aiheuttamia ongelmia ratkotaan. Välillä ratkaisut ovat ns. luovia, ja epäilen vahvasti, että juuri tällainen tarina on myös katossamme menevän viemäriputken taustalla. Siellä se nyt siis on, ja meidän ei auta muu kuin sopeutua.

Onneksi putken ympärille rakennettu kotelo oli melkoisen suuri verrattuna putken halkaisijaan, joka lienee noin 10cm. Käytännössä voimme esimerkiksi rakentaa alakaton, jonka sisään putki jää piiloon. Samalla  saadaan kaikki sähkövedot piiloon, eikä kattovalaisimia tarvitse tehdä pintavetona. Huonekorkeus laskee sen 15cm, olohuoneeseen verrattuna, mutta käytännössä eroa tuskin huomaa. Täytyy sanoa, että vaikka yllätykset eivät olleet niin mukavia, kannatti kuitenkin maksaa tästä etukäteistutkailusta nyt. Olisi ollut ikävää törmätä näihin asioihin siinä vaiheessa, kun uutta keittiötä jo rakennetaan. Sitten olisi jälleen pitänyt soveltaa lennossa.

Kuinka järjestää koira

Julkaistu , kirjoittanut
7

Moi, olen Jekku!

Meille tuli koira. Tai oikea ilmaisu olisi, että pitkän etsimisen, selvittelyn ja odottelun jälkeen saimme koiranpennun. Se on 8 viikkoa vanha, sileäkarvainen colliepoika. Se aiheuttaa runsaasti epäjärjestystä, siivoamista ja yöheräilyjä. Se on myöskin hyvin herttainen ollakseen koira.

Vauva-ajassa ja koiranpennun ensimmäisissä kuukausissa vaikuttaa olevan paljon samaa. Tavaroita on levällään, pissavahinkoja sattuu sinne tänne, monet normaalit jutut jäävät hoitamatta, ja uusi tulokas vaatii jatkuvaa huomiota. Mutta olen siinä uskossa ja toivossa, että jouluun mennessä helpottaa. Siinä vaiheessa koiruli on toivottavasti oppinut sisäsiistiksi, päässyt pahimman pureskeluvaiheen yli ja voimme poistaa vauvaportit ja lattiasuojat.

Vaikuttaa siltä, että meillä kävi kuitenkin hirveän hyvä tuuri tämän pienen otuksen kanssa. Se tuntuu suhtautuvan elämään rennosti, on kotiutunut nopeasti, on oppivainen ja ottanut meidät omaksi laumakseen. Se uskaltautui jo nuuhkaisemaan jopa pölynimuria, kun herkulla houkuttelin. Olisi mahdottoman kätevää, jos koira ei pitäisi imuria suurimpana vihollisenaan.

Koira on tuonut paljon järjestämistä, ja kaikki ei vielä ole löytynyt paikalleen. Mihin laitetaan ruoat, lelut, hihnat ja muut tarvikkeet? Missä pidetään kynsisakset, lääkkeet ja kakkapussit? Toistaiseksi kaikki on vähän siellä sun täällä, pieniä rutiineja on löytynyt mutta mitään kaikenkattavaa koiratarvikejärjestystä ei ole. Oletan, että sekin löytyy ennen joulua.

Joten taas on blogissa hiljaisempaa, vaikka kotona sitäkin vauhdikkaampaa. Jekku pitää huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Silloin kun se nukkuu, kirjoitan artikkelia minkä kerkeän, ja kaikki muu aika meneekin tavallisen arjen pyörittämiseen.

Onko lukijoissa koiraihmisiä? Parhaat vinkit tavaroiden säilytykseen ym. saa mieluusti jakaa kommenteissa!

Kotitöiden inhokit ja suosikit

Julkaistu , kirjoittanut
7

Pesin jääkaapin, ja totesin jälleen, että siinäpä työ jota inhoan. Yritän välttää sitä viimeiseen saakka, mistä seuraa se, että usein tilanne on jo aika paha. Takarivistä löytyy aina jotain ällöttävää, ja jatkuvasti pitää tehdä vaikeita päätöksiä: kuinka vanha hillo pitää heittää pois? Ovatko nämä sipulit vielä käytettävissä vai ei? Pitääkö tämä vanhentunut maitorahka avaamattomassa pakkauksessa kaapia biojätteeseen ja sitten lajitella kansi ja purkki erikseen, vai heitänkö vain koko paketin suoraan sekajätteeseen? Hyllyjä ja vihanneslaatikoita on hankala pestä. Tavaroiden nostelu pois ja takaisin on rasittavaa. Silti tämä tuntuu välttämättömältä toimelta pari kertaa vuodessa, koska inhoan myös likaista jääkaappia, se tuntuu epähygieniseltä.

Toisaalta on myös sellaisia kotitöitä, joista oikeasti pidän, kuten pyykkihuolto. Se on mukavan yksinkertaista, siinä ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä. Vaatteiden lajittelu koneeseen ei vie kauaa, ja tulos on heti nähtävillä. Ripustelu on mukavaa puuhastelua, eikä minusta vaatteiden viikkaaminen kaappiinkaan ole kovin vaivalloista. Silittämisestä pidän myös, jos siihen on aikaa. Silloin yleensä kuuntelen äänikirjaa tai podcastia. Nautin sileistä vaatteista ja liinavaatteista, ja on palkitsevaa, kun työn jäljen näkee heti.

Mietin, miksi toinen työ on helppoa ja mukavaa ja toinen tuntuu ikävältä. Päätöksenteon vaikeus on yksi tärkeä asia. Mitä enemmän päätöksiä, sitä työläämmältä tehtävä tuntuu, ainakin minusta. Helpot rutiinit ovat mukavimpia, koska ne sujuvat kuin itsestään. Pidän myös siitä, että työn saa selvästi valmiiksi ja loppuun. Jääkaapin pesu on on yksittäinen tehtävä kyllä, mutta minusta tuntuu aina siltä, että heti kun sen on saanut valmiiksi, kaappi alkaa välittömästi likaantua uudelleen. Pöytäliinan kun saa silitettyä, se on sitten sileä siihen saakka, kunnes se laitetaan uudestaan pyykkiin. Sitten otetaan kaapista uusi puhdas ja sileä liina. Ei tämä taida kovin loogiselta kuulostaa, mutta tältä se minusta tuntuu.

Jääkaapin pesun lisäksi inhoan käsin tiskaamista (koska en pidä likaisesta tiskivedestä) ja arkistoimista (liikaa päätöksentekoa). Sen sijaan imuroiminen on mukavaa, ja erilaisten romulaatikoiden setviminen on hyvinkin hauskaa. Tykkään tyhjentää kokonaisen hyllyn, ja tavara kerrallaan järjestää kaiken takaisin. Hassua, että tämä sama asia muuttuu ikäväksi, kun kyseessä on jääkaappi!

Mitkä ovat teidän mieli- ja inhokkikotityöt?

Toukokuun jäljiltä hoitamatta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Koulut alkavat viikon päästä, ja ihan vain muutama pikku juttu on kevään jäljiltä vielä hoitamatta.

  • Kuopuksen talvikengät ovat koko kesän majailleet kylpyhuoneen lattialla muovipussissa. Olen ajatellut pestä ne. En ole pessyt.
  • Toukokuussa vietettyjen synttäreiden onnittelukortit ovat läjässä ikkunalaudalla, edelleen.
  • Kuviskerhon tuotokset ovat kassissa olohuoneen lattialla.
  • Esikoisen koulukirjat ovat edelleen kopassa, vaikka kohta sinne pitäisi laittaa uudet kirjat.
  • Sohvaprojektin ylimääräiset täytteet ovat edelleen kestokassissa keskellä olohuoneen lattiaa.

Tässä näitä muutamia. Koska meillä on muuten yleissiistiä, nämä eivät varmaan satunnaisen kävijän silmiin erotu. Toiseksi olen taitava naamioimaan keskeneräisiä asioita sen näköisiksi, että ne eivät pistä silmiin. Kestokassit ovat tähän tarkoitukseen loistavia. Kun minkä tahansa asian laittaa kassiin, se alkaa näyttää siistiltä, verrattuna siihen että sama tavara oli valloillaan lattialla. Lopputulema ei kuitenkaan muutu; meillä pyörii lattioilla tavaraa, joka ei sinne kuulu.

Tällaiset epämääräiset tavarat ovat kaikkien raivausta vaativien sotkujen alku. Nimittäin jos ne ovat jossain tarpeeksi kauan, niihin tottuu. Sitten ne saavat seurakseen lisää tavaroita, joista vähitellen muodostuu tiiviitä kerroksia, joista pahimmillaan syntyy roinakasa. Tarpeeksi isoksi kasvaessaan kasan selvittäminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta, joten se kasvaa entisestään. Siksi sovellan porttiteoriaa omiin tavaroihin, jotka seilaavat lattioilla ilman paikkaa. Ne on poistettava ennen kuin ne alkavat vetää puoleensa lisää tavaroita. Nähdäkseni tämä on ylipäätään kodin siisteyden kulmakivi. Epämääräisyydet on ennemmin tai myöhemmin siivottava pois.

Minulla toteutusta on haitannut perinteisen saamattomuuden ja lomafiiliksen lisäksi se, että nuo kaikki vaativat jonkinmoista ajatustyötä ja päätöksentekoa, mikä taas on tunnetusti vähän raskasta. Esimerkiksi kuvistyöt – keväällä taiteilija itse kielsi ehdottomasti niiden hävittämisen. Sen vuoksi ne ovat olleet kassissa lattialla koko kesän, mutta kertaakaan niitä ei ole katseltu, esitelty muille tai ylipäätään kiinnitetty mitään huomiota. Aika lienee kypsä niistä luopumiseen vähin äänin, mutta silti vähän mietityttää, miten asia hoidetaan tyylikkäästi. Säilyttäminen ei ole vaihtoehto, työt ovat kaikki A3-kokoa, ja parhaat on jo otettu talteen.

Talvikengät (kuten parit kumpparitkin) ovat pyörineet lattioilla, koska olen ajatellut että siistin ne myyntikuntoon ennen kuin vien vinttiin. En ole jaksanut siistiä, mutta en ole halunnut jättää työtä keskenkään. Sohvantäytteille pitäisi keksiä jokin järkevä säilytyspaikka. Onnittelukortit haluaisin säilyttää, mutta en muista mihin olen pannut edellisvuotiset, enkä halua laittaa näitä eri paikkaan. Jokaisessa näistä roikkuvista asioista on siis jotain, mikä estää suoraviivaisen suorittamisen.

Paras ja ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on mennä päättäväisesti tulta päin. Otetaan ongelma kerrallaan käsittelyyn, eikä hellitetä ennen kuin päätös on tehty, ja tavara uudella paikallaan. Luovuttaminen tai lykkääminen ei tässä ole vaihtoehto, koska ne eivät vie asiaa eteenpäin. Taidan ottaa tälle aamulle tavoitteeksi, että hoidan tunnin aikana niin monta näistä pois päiväjärjestyksestä kuin ehdin. Sillä lailla saan asioita etenemään, ja tarpeen vaatiessa pitää vaikka vähän tinkiä tavoitetasosta. Kengät vintissä likaisina on kuitenkin parempi, kuin kengät likaisina kylpyhuoneen lattialla.

Sanokaa nyt, että joku muukin on koko kesän odotellut inspiraatiota hoidella keväältä jääneitä asioita loppuun!

Miten käy, kun ei stressaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Teimme pienen kotimaanmatkan viikonloppuna. Ensin oli ohjelmassa sukulaislapsen ristiäiset, ja samaan reissuun yhdistettiin pari yötä hotellissa Tampereella, sekä päivä Särkänniemessä lasten ja serkkujen kanssa. Täysin tapojeni vastaisesti lähdin matkaan ilman pienintäkään pakkaustressiä. Käytin pakkaamiseen kirjaimellisesti viisi minuuttia, jonka aikana heittelin laukkuun vähän vaihtovaatteita ja hammasharjat. Ihmettelin itsekin, miten oikein onnistuin tuollaiseen suoritukseen, yleensähän olen lähdön hetkellä kireä kuin viulunkieli, koska stressaan kaikesta niin kovasti.

Toisaalta lopputulos olikin sitten kaukana täydellisestä. Olin unohtanut kaikki päähineet kotiin, vaikka sääennuste lupasi 28 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Kenelläkään ei ollut yöpukuja mukana, eikä myöskään hiusharjaa. Lapsille oli riittävästi vaatteita, mutta itselleni olin pakannut todella niukasti. Siis esimerkiksi vain yhden paidan kolmen päivän reissulle. Olin ottanut silmämeikinpoistoaineen, mutta en lainkaan pumpulia sen käyttämiseen. Minkäänlaisia hiustenlaittoon tarvittavia tuotteita en ollut nähnyt tarpeelliseksi pakata itseäni varten. En siis pessyt hiuksia koko matkan aikana (vaikka aihetta olisi ollut), koska en halunnut suihkun jälkeistä lättätukkaa.

Laadukas käsilaukku

Eniten harmitti lippisten puute, ja sellaiset olikin hellepäivänä lapsille ostettava. Ei mikään maailmanloppu, tosin nyt meillä jälleen pari lippistä lisää jo ennestäänkin aika kattavassa valikoimassa. Puolisolla oli pieni kampa mukana, jolla sitten selviteltiin myös pitkät tukat. Vanhemmat saivat palautetta kampauksen kohteilta. Olisi kuulemma kannattanut ottaa kunnon hiusharja mukaan, niin ei olisi repinyt päänahkaa. Itse poistin meikkejä vessapaperin avulla.

Mielestäni tämä reissu todisti kaksi asiaa: Ensinnäkin lähtöstressi syntyy ihan aiheesta, sillä tässä tuli todistettua, että jos en keskity, unohdan ihan olennaisia juttuja. Itse olisin esimerkiksi arvostanut puhdasta puseroa hikisen huvipuistopäivän jälkeen. Toisaalta kaikista unohduksista huolimatta ilmankin selvittiin. Tosin piti ostaa ne lippikset ja nyt on taas lisää tavaraa kotona, mutta eihän se maailmaa kaada. Totesimme kuitenkin yhdessä puolison kanssa, että tästä eteenpäin hän on pakkaamisen päävastaava. Lopputulos on järjestään parempi, ja stressikerroin on nolla.