Tässä jaksossa pohdin, miten kauan erilaisten tavaroiden kuuluisi kestää, ja mikä yhteys on laadulla ja kestävyydellä. Tiesittekö, että esimerkiksi vaatteille on olemassa kuuden kuukauden virhevastuu. Toisin sanoen oletetaan, että vaate kestää puoli vuotta hyvänä. Mutta eikö se ole varsin lyhyt aika? Minulla on runsaasti 10 vuotta tai vanhempiakin vaatteita, ja mielestäni ne ovat kestäneet hyvin, enkä näe että ne olisivat lähiaikoina kulahtamassa käyttökelvottomaksi. Tosiaalta pohdin podcastissa myös sitä, että vaatteiden kulumista on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttaa mm. se, montako samanlaista kaapista löytyy. Jos omistaa 10 paria sukkia, ne kuluvat loppuun nopeammin kuin jos omistaa 20 paria, olipa sukkien laatu mikä tahansa.
Tämän podcastin kesto on noin 15 minuuttia.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Hei! En ehtinyt kuunnella podcastia, mutta on tärkeää huomata, että tuotteen virhe ja normaali kuluminen ovat kuluttajasuojan näkökulmasta kaksi eri asiaa.
Kyllä. Mutta pohdiskelen tuossa, että missähän se raja menee – jos vaate hajoaa puolen vuoden päästä käytössä, onko siinä virhe vai onko se normaalia kulumista? Tämä on epämääräinen alue, eikä sitä varmaan voikaan ihan täsmällisesti koskaan määritellä.
Se kuusi kuukautta on tietysti sovittu aika, kun joku aika on pitänyt määritellä. Mutta pointti on se, että jos vaatteessa on valmistusvirhe, se kyllä tulee ilmi hyvin pian ja ainakin kuuden kuukauden käytön aikana. Laatua ja kestävyyttä saa yleensä (kärjistäen!), kun raaskii ostaa 80 euron t-paidan sen 10 euron paidan sijasta. ”Kun halvan ostaa, halvan saa.” Poikkeuksia toki on aina.
Kiitos podcastista!
Ensin tietokoneista. Minulla on vuodesta 1983 lähtien ollut käytössä vain Macintosh-tietokoneita – ja varsin monta jo tässä ajassa (skä kotona etä työpaikalla aikanaan). Niitä koneita oikeastaan saa rikki juuri millään. Vain pari kertaa olen jonkun käyttänyt jostain syystä huollossa. Mutta silti olen joutunut vuosien käytön jälkeen hankkimaan uuden. On siis todella sietämätöntä, että tietokoneen järjestelmiä koko ajan uusitaan ja uusitaan, ja samalla tiretysti ohjelmia uusitaan niille sopiviksi. Sitten muutaman vuoden jälkeen järjestelmien ja päivitysten uusiminen vanhoille ja täysin toimiviulle koneille lopetetaan. Se on todella sietämätöntä. Nämä koneet lakkaavat vähitellen toimimasta varsinkin internetissä. Paraikaa kirjoitan 9 vuotta sitten hankitylla iMacilla jonka selaimet ja ohjelmat alkavat olla sopimattomia niin nettiin kuin moniin tärkeisiin hyötyohjelmiin. Tää on epäreilua! Ja kaikki viimeiset päivitykset tälle rungolle on kyllä tehty. Kävin jostain asiasta kysymässä neuvia tietokonekaupassa. Kauppias hykerteli käsiään – ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hankkia uusi kone. Koneen palveluiden tulisi kestää ainakiin niin kauan kuin koneetkin! Eikä tällä pääse Macin pilvipalveluun, eikä tämä ota vastaan kuvia kännykästä. AAAERTYUJHGFGGGGHHH!! – Muutamat tietsikan tulostimet ovat olleet sensijaan surkeita (vaikka hyvää merkkiä). Niillä kai on toiminut ”ohjelmoitu kuolema” pian takuuajan päättymmisen jälkeen. Nykyiseen printteriin on jo vaikeaa löytää mustepatruunoita.
Minä ostin uusia kodinkoneita joskus 1990-luvulla, silloin vielä kodinkoneet olivat kestämään tarkoitettuja, ja toimivat edelleenkin. Tiskikoneesta joku sulku on uusittu, pesukone jauhaa edelleenkin, osaan sen suotimet puhdistaa, hella toimii eikä kiukuttele, mikro on iso romisko, mutta hoitaa hommansa jne. Ei ole vanhat laitteet hajonneet. Ja MIele-pölynimurini on varmaan reilut 5 vuotta sitten hankittu, kerran letku uusittu. Ja sitä edellinen MIele palvelee vielä kesäpaikassa. Siitä kuori on murtunut, mutta kone hoitaa hommansa. – Minä olen ollut useamman auton loppukäyttäjä vielä kymmenkunta vuotta oston jälkeen, sitten auto on lopulta hajonnut ja viety romuttamolle. Nykyinen on kyllä vaatinut vähän turhan paljon korjaamista, vaikka ei niitä ajokilometrejä niin kovin paljoa ollut.
Kameroita on ollut monia ja monta pikkukameraa on vain käytetty loppuun (jotkut muoviosat murtuneet vuosien käytön jälkeen), mutta myös toimivia on monta. En jaksa reumakäsilläni kantaa kovin painavia koneita (vaikka mieleni tekisi isoa vahvasti suurentavaa kameraa). Mutta ensimmäisen älykännykkäni ostin nimenomaan hyvälaatuisen kameran perusteella. Rakastan valokuvaamista, kuvien katselua ja järjestämistä ja digialbumien tekoa.
Kodin käyttöastiat ovat kotimaista kestävää laatua, paremmat astiat ovat olkkarin alakaapissa poissa tieltä ja poissa mielestä, käytössä vain jouluisin ja synttäreillä, jos silloinkaan. Onhan niitä silloin tällöin kiva katsella.
————–
Vaatetavarat ovat pitkien aikojen kuluessa hankittuja. Mieluisia käytän niin pitkään, että hajoavat pällä. En tykkää vaatekaupoissa käynnistä tai vaatteiden kokeilusta, se on rankkaa ja uuvuttavaa hommaa. Ihoni on aika arka, ja arkisin mieluiten käytän ihoa vasten pehmeäksi kulunutta puuvillaa, enimmäkseen huutonetistä ostettuja maripaitoja. Niitä on monta ja käytän niitä aika vuorotellen. On tullut myös epäonnistuneita värityyppejä, joissa en viihdy – ne menevät miniälle käsityöharrastuksiin tai kirpparille, ehjiä ovat. Viimeisen vuoden aikana olen karsinut radikaalisti vaatteita, nyt on jäljellä kutakuinkin vain sellaisia vaatteita joissa viihdyn. Huomasin juuri, että villapuserosta oli vielä pari pikkureikää jäänyt parsimatta. Kunhan ne parsin, on taas villapaita käyttökunnossa.
Kunhan tästä kevät tulee, pannaan taas saappaat jalkaan ja vähän jo hihansuista puhki kulunut retkitakki päälle ja lähdetään pojan kanssa metsäseikkailemaan ja geokätköj etsimään. Se on riemukas harrastus.
Pystyn eläytymään tuohon elektroniikkatuskaan TÄYSIN. Se on rasittavaa, turhauttavaa ja ärsyttävää, että sinänsä toimiva laite ei enää toimi koska käyttöjärjestelmät eivät pyöri siinä. Urgh. Sen sijaan olen havainnut, että omppukonekin menee rikki, kun sen päälle kaataa vettä…
Siksipä meidän huushollissa on komento, että tietsikkapöydillä ei saa syödä mitään! Suklaakin on inhottavaa näppäimistöllä! Ihme juttu, mutta pienet rähmäkäpälätlim tottelevat…
Mukavaa herättelyä, kiitos taas kerran.
Tämä kuuluu olennaisesti tähän asiaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suunniteltu_vanheneminen
Esim. minulla on kaapissa kaksi täysin käyttökelpoista kannettavaa tietokonetta, joissa vain muistia on liian vähän nykykäyttöjärjestelmille ja -sovelluksille.
Sama pätee puhelimiin – ja kohta on tämä uusinkin – vain kaksi vuotta vanha – puhelin tullut tiensä päähän.
Peruskäytön sovelluksistakin tehdään liian suuria, ja se pakottaa hankkimaan aina vaan uudemman tekniikan laitteita. Jossain vaiheessa paluutie vanhaan on katkaistu ja voit vaan jatkaa eteenpäin.
Telkkareitakin hylättiin aika paljon tähän digiaikaan siirryttäessä.
Koneissa ja laitteissa yleensäkin rikkoutuneen osan tilalle uuden hankkiminen ja vaihtaminen on tehty vaikeaksi ja kalliiksi.
… jne …
Vaatteiden kanssahan onkin yllättävän helppo ’elää’ 🙂
Juuri näin! Suunniteltu vanheneminen. Siinäpä vasta ekologisuuden vihollinen!
Kiitos taas hyvästä podcastista!
Ostin lindexistä t-paidan, joka nyppyyntyi valtavan nopeasti aivan kamalan näköiseksi. Long story short, myymälässä kuittasivat normaalina kulumana. Ei minun mielestä muutaman kuukauden käytöllä pitäisi olla paita ihan roskiskunnossa! Etenkään kun ei ollut edes ihan halpa, olisiko ollut 20-30 euroa. En olisi välttämättä edes kaivannut mitään hyvitystä, kunhan viesti huonosta laadusta olisi mennyt eteenpäin, mutta en usko että näin on käynyt. Tosin sanottakoon, että Lindexin lastenvaatteet ovat osoittautuneet kestäviksi.
Alle vuodessa sain myös Mutkan nahkahanskoista vuoren totaalisen rikki, mutta vain toisesta hanskasta. Epäilen, että pakko olla valmistusvirhe, kun kerran toinen hanska on ihan kunnossa, mutta palautteen antaminen tuntuu työläältä.
Imurini on liki 12 vuotta vanha, mutta toivottavasti on vielä vuosia jäljellä. Se on yksinkertainen, mutta tehokas malli, joten olen toiveikas.
Tuo ohjelmoitu vanheneminen taas on mielestäni sen tason ympäristörikos, että se pitäisi kieltää lailla.
Itse jouduin pari vuotta sitten reklamoimaan Lindexiä tosi nopeasti törkeäksi kulahtaneesta neuleesta. Paikalle kutsuttiin myymäläpäällikkö, joka erittäin nyrpeästi varmaan 10 minuutin väännön jälkeen suostui hyvittämään neuleen. Näki varmaan naamasta etten aikonut lähteä ilman hyvitystä eikä sellainen vänkääminen tietenkään näytä hyvältä muiden asiakkaiden silmissä :). Lindexiltä löytyy kyllä tosi hyviäkin vaatteita.
Mielen imurit ovat hintansa arvoisia, varsinkin halvimmissa malleissa on hinta/laatu-suhde kohdillaan. Vuosia ja vuosia kahdessa eri taloudessa palvellut Miele piti viimeksi vaihtaa ihan vaan siksi ettei ulospuhallettava ilma enää tuntunut raikkaalta. Muuten imuri oli täysin kunnossa, yksikään osa ei ollut pintanaarmuja lukuunottamatta vaurioitunut millään tavalla. Imuri sai vielä kolmannen elämän jossain remonttikohteessa.
Olen harvassa asiassa merkkiuskollinen mutta imurin kuuluu olla Mieleltä ja tietokoneen Applelta. En ole koskaan omistanutkaan noita muilta merkeiltä mutta joutunut toki toisinaan käyttämään muiden laitteita.
Lindexin vaatteista minulla ei ole juuri lainkaan kokemusta, mutta katsoitteko materiaalia, josta puserot oli tehty? Se saattaisi selittää osan kulumisesta. Olen Rinna Saramäen ohjeiden mukaan ruvennut nykyisin tunnustelemaan kankaita todella huolellisesti, ja teen myös vaivihkaa hankaustestejä kankaille. Laatua on välillä tosi vaikea arvioida, mutta joskus kangas näyttää jo valmiiksi ”höttöiseltä” tai jotenkin liian pehmeältä. Rinnan mukaan sellaiset alkavat todella herkästi nyppyyntyä, ja niinpä olenkin jättänyt muutaman sellaisen suosiolla kauppaan.
Tässä uudessa Mielessä on vaihdettavat suodattimet, yhden pitäisi ohjeiden mukaan kestää noin vuoden. On kiva kuulla, että Mielestä on noin hyviä kokemuksia! Toivon että tämä uusi kestää sen 10 vuotta ainakin.
Laadun tunnistaminen ja arvostaminen, olipa sitten kyse tekstiileistä, huonekaluista tai mistä vaan, ovat minusta asioita, jotka olisi hyvä oppia jo teininä kotona. Peruselämäntaitoja kuten hyvät käytöstavat tai vaikka se, että kykenee laittamaan edes perusruokaa.
Omassa tapauksessani kangas oli ihan mielettömän pehmeää, ilmavaa ja paksua tekokuitua. Pystyn näppituntumalta sanomaan aika hyvin onko kangas laadukasta ja yleensä myös sen materiaalikoostumuksen katsomatta valmistuslappua (vaikka toki aina lapun sitten tarkistankin). Tässä tapauksessa tietoisesti päätin ostaa neuleen, vaikka tiesin ettei se tule pysymään vuosia hyvänä. Kangas kuitenkin huopui, venyi ja litistyi ihan muutamissa viikoissa. Sama neule toisessa värissä sen sijaan lappujen identtisistä tiedoista huolimatta pysyi alkuperäisen oloisena, eivätkä neuleet alunperinkään tuntuneet käteen samalta…
Luulin että kaikissa imureissa ilman muuta on vaihdettavat suodattimet! Onko todella niin että joku kehtaa valmistaa sellaisia joissa suodattimia ei voi itse vaihtaa? Jälleen yksi syy pysyä Mielessä!
Mieleen kannattaa muuten ostaa pölypussit vaikka eBaystä, heidän alkuperäispussinsa ovat aivan järjettömän kalliita verrattuna brändäämättömiin pusseihin, jotka kuitenkin toimivat täsmälleen yhtä hyvin.
Laadukkaita tuotteita kannattaa suosia, kyllä ne yleensä kestävät paremmin. Kuluttajavirastokin on käsittääkseni jossain maininnut, että kuluttajan itsekin pitää ymmärtää, että erittäin halpa tuote tuskin kestää tai toimii kauan.
En tiedä onko ao. linkki mainittu täällä jo aikaisemmin mutta tällainen kauppa voisi rantautua vaikka tänne Suomeenkin. Vacuum Cleaners -osastolla on tasan yksi imuri, Miele. 😀 ”Tara Button perusti ainoastaan elinikäisiä tuotteita myyvän verkkokaupan. Kauppa on nimeltään Buy Me Once, eli suomennettuna Osta minut kerran.”
buymeonce.com
Itse haluan, että kodinkoneet kestävät vähintään sen 10-vuotta ja sen ne ovat oikeastaan kestäneetkin. Aika paljon joutuu tekemään taustatutkimusta (googlettamaan) löytääkseen sopivan tuotteen, mikäli jotain uutta pitää hankkia. Vanhin kodinkone mulla taitaa olla mikroaaltouuni, ikää jo 28 vuotta. Ei ollut kovin edullinen ostohetkellä mutta sanoisin, että on ollut hintansa arvoinen. 🙂 Nyt on näkynyt merkkejä, että vuodet ovat täynnä eli saattaa mennä pikapuoliin vaihtoon.
Puserot ja housutkin saavat kestää mielellään useamman vuoden. Käytän tosi usein farkkuja mutta kyllä nekin ovat varmaan useamman vuoden kestäneet. Käyttömäärä tosiaan vaikuttaa asiaan ja elastaanin kierrän kaukaa, maksimissaan 2-3% saa olla jos ei ole muuta tarjolla.
PS. Kommentin lähettämisen kanssa oli vähän ongelmia, toivottavasti ei tule moneen kertaan.
Jäin miettimään tuota kodinkoneasiaa. Meidän tiskikone on nyt 8 vuotta vanha. Tuntuu että se on siis melko uusi, ja tuntuu myös siltä, ettei se enää pese kuten ennen. Mietin, että onko se kestänyt hyvin vai huonosti? Konetta puhdistetaan säännöllisesti. Toisaalta siitä on esimerkiksi yksi piikki katkennut omia aikojaan lautastelineestä.
Laadukkaita tuotteita kannattaa suosia, kyllä ne yleensä kestävät paremmin. Kuluttajavirastokin on käsittääkseni jossain maininnut, että kuluttajan itsekin pitää ymmärtää, että erittäin halpa tuote tuskin kestää tai toimii kauan.
En tiedä onko BuyMeOnce-kauppaa mainittu täällä jo aikaisemmin mutta se voisi rantautua vaikka tänne Suomeenkin. Vacuum Cleaners -osastolla on tasan yksi imuri, Miele. 😀 ”Tara Button perusti ainoastaan elinikäisiä tuotteita myyvän verkkokaupan. Kauppa on nimeltään Buy Me Once, eli suomennettuna Osta minut kerran.”
Itse haluan, että kodinkoneet kestävät vähintään sen 10-vuotta ja sen ne ovat oikeastaan kestäneetkin. Aika paljon joutuu tekemään taustatutkimusta (googlettamaan) löytääkseen sopivan tuotteen, mikäli jotain uutta pitää hankkia. Vanhin kodinkone mulla taitaa olla mikroaaltouuni, ikää jo 28 vuotta. Ei ollut kovin edullinen ostohetkellä mutta sanoisin, että on ollut hintansa arvoinen. 🙂 Nyt on näkynyt merkkejä, että vuodet ovat täynnä eli saattaa mennä pikapuoliin vaihtoon.
Puserot ja housutkin saavat kestää mielellään useamman vuoden. Käytän tosi usein farkkuja mutta kyllä nekin ovat varmaan useamman vuoden kestäneet. Käyttömäärä tosiaan vaikuttaa asiaan ja elastaanin kierrän kaukaa, maksimissaan 2-3% saa olla, jos ei ole muuta tarjolla.
PS. Kommentin julkaisun kanssa oli ongelmia, joten toivottavasti ei tule moneen kertaan.